VÄNRIKISTÄ

"Jos kukaan ei halua maapallolla sotaa niin miksi sille pitää luoda edellytykset?"

Tässä on asian ydin. Asevelvollisuutta sanotaan Suomessa sodan ehkäisijäksi, mutta sotia on tasan niin kauan kuin varustautumiseen panostetaan. Ei varustautuminen ehkäise sotia.

Tässä toteutuu kuuluisa peliteoriaan liittyvä vangin ongelma. Esimerkki: valtioilla A ja B on mahdollisuus varustautua tai heikentää varustusta. Valtion A kannalta näyttäisi siltä, että sen kannattaa varustautua riippumatta B:n varustautumisesta: mikäli B ei varustaudu, A saa yliotteen varustautumalla, mikäli B varustautuu, A jää alakynteen, jos se ei varustaudu. Tämä järkeily johtaa siihen, että molemmat varustautuvat. Mutta molempien kannalta parempi vaihtoehto olisi yhteinen varustuksen lieventäminen.

Tämän ongelman vuoksi kansainvälinen yhteistyö on niin tärkeää. Epäluulot, kuten Suomessa Venäjää kohtaan ja toisin päin, ovat pahimpia ongelmia sen kannalta. Varustautumista ei voida vähentää, mikäli naapureita epäillään. Mutta vaikka varustautumisen lieventämisestä sovittaisiin ja ollaan sovittukin kansainvälisesti (esim. ydinaseet, kemialliset aseet), niin ongelma on se, ettei ole valtioiden yläpuolella olevaa auktoriteettia, joka voisi pakottaa ne toimimaan sopimuksen mukaisesti. Tiivis yhteistyö, kuten EU:ssa, kuitenkin lisää tarkkailua ja vaikutusta maiden välillä. Varustuksen lieventäminen on ainut tie levottomuuksien vähentämiseen.

puolustautuja kirjoitti:

"Jos kukaan ei halua maapallolla sotaa niin miksi sille pitää luoda edellytykset?"

Tässä on asian ydin. Asevelvollisuutta sanotaan Suomessa sodan ehkäisijäksi, mutta sotia on tasan niin kauan kuin varustautumiseen panostetaan. Ei varustautuminen ehkäise sotia.

Tässä toteutuu kuuluisa peliteoriaan liittyvä vangin ongelma. Esimerkki: valtioilla A ja B on mahdollisuus varustautua tai heikentää varustusta. Valtion A kannalta näyttäisi siltä, että sen kannattaa varustautua riippumatta B:n varustautumisesta: mikäli B ei varustaudu, A saa yliotteen varustautumalla, mikäli B varustautuu, A jää alakynteen, jos se ei varustaudu. Tämä järkeily johtaa siihen, että molemmat varustautuvat. Mutta molempien kannalta parempi vaihtoehto olisi yhteinen varustuksen lieventäminen.

Tämän ongelman vuoksi kansainvälinen yhteistyö on niin tärkeää. Epäluulot, kuten Suomessa Venäjää kohtaan ja toisin päin, ovat pahimpia ongelmia sen kannalta. Varustautumista ei voida vähentää, mikäli naapureita epäillään. Mutta vaikka varustautumisen lieventämisestä sovittaisiin ja ollaan sovittukin kansainvälisesti (esim. ydinaseet, kemialliset aseet), niin ongelma on se, ettei ole valtioiden yläpuolella olevaa auktoriteettia, joka voisi pakottaa ne toimimaan sopimuksen mukaisesti. Tiivis yhteistyö, kuten EU:ssa, kuitenkin lisää tarkkailua ja vaikutusta maiden välillä. Varustuksen lieventäminen on ainut tie levottomuuksien vähentämiseen.

Lue lisää

Täytyy myös ottaa huomioon se, että valtioissa valta vaihtuu. Kaikki eivät ole maltillisia. Tilanne voi muuttua epävakaaksi koska tahansa. Sille ei voi mitään. Se että kaikki varustelu jätettäisiin tekemättä jokaisen osalta, olisi tietysti suotavinta, mutta tämä ei valitettavasti ole nykymaailmassa mahdollista.

Doingg kirjoitti:

Täytyy myös ottaa huomioon se, että valtioissa valta vaihtuu. Kaikki eivät ole maltillisia. Tilanne voi muuttua epävakaaksi koska tahansa. Sille ei voi mitään. Se että kaikki varustelu jätettäisiin tekemättä jokaisen osalta, olisi tietysti suotavinta, mutta tämä ei valitettavasti ole nykymaailmassa mahdollista.

Lue lisää

Aserajoitussopimuksilla saadaan kuitenkin estettyä tai ainakin minimoitua riski siitä, että uudella valloitushaluisella johdollla voisi olla välittömästi käytössään hampaisiin asti aseistettu iskuarmeija.

Maltillisille kansoille ja hallituksille jää enemmän aikaa reagoida kasvavaan uhkaan.

Valloittajakandidaatin sodasta mahdollisesti saatava hyöty voidaan minimoida erilaisin väkivallattomin keinoin, kuten talouspakotteet ja kansainvälisten liittoumien poliittinen painostus. Parhaassa tapauksessa se riittää.

Kuten hyvin tiedämme, järkipuhe ei aina tehoa. Silloin auttaa vain kyky vastata hyökkäykseen. Sellaisen sanoman ymmärtää kovapäisinkin diktaattori.
Laaja asevarustelu kuuluu kuitenkin mielestäni vain siihen tilanteeseen, kun uhka on jo todettu.

näkkileipä kirjoitti:

Aserajoitussopimuksilla saadaan kuitenkin estettyä tai ainakin minimoitua riski siitä, että uudella valloitushaluisella johdollla voisi olla välittömästi käytössään hampaisiin asti aseistettu iskuarmeija.

Maltillisille kansoille ja hallituksille jää enemmän aikaa reagoida kasvavaan uhkaan.

Valloittajakandidaatin sodasta mahdollisesti saatava hyöty voidaan minimoida erilaisin väkivallattomin keinoin, kuten talouspakotteet ja kansainvälisten liittoumien poliittinen painostus. Parhaassa tapauksessa se riittää.

Kuten hyvin tiedämme, järkipuhe ei aina tehoa. Silloin auttaa vain kyky vastata hyökkäykseen. Sellaisen sanoman ymmärtää kovapäisinkin diktaattori.
Laaja asevarustelu kuuluu kuitenkin mielestäni vain siihen tilanteeseen, kun uhka on jo todettu.

Lue lisää

aivan oikein yksilön oikeudesta olla lähtemättä tappamaan millään velvollisuudella (isänmaa velvoittaa;mitä olen syntymästäni velkaa jollekin maalle, johon olen sattunut syntymään;en mitään;sattumankauppaa). Pitää toki muistaa, että suurvallat ne useimmiten niitä sotia lietsovat, pienen on oltava hiljaa. Tokihan sota aina saadaan pystyyn. Siihen ei paljon tarvita. Sotia olisi paljon vähemmän, jos ne ratkaistaisiin esim. siten, että päämiehet ottavat yhteen tai armeijan ylimmät upseerit ottavat yhteen tasapäisin joukoin tai komentajat taistelevat. Kuka sitä nyt itseään ehdoin tahdoin tapattamaan lähtee. Joukkoja on sensijaan helppo komentaa tappamaan toisiaan, kun saa paperille piirrellä hyökkäyssuuntia ja strategioita. Varmaankin turhauttavaa, jos ei joskus uransa aikana näin pääse tekemään.

kirjoittanut kirjoitti:

aivan oikein yksilön oikeudesta olla lähtemättä tappamaan millään velvollisuudella (isänmaa velvoittaa;mitä olen syntymästäni velkaa jollekin maalle, johon olen sattunut syntymään;en mitään;sattumankauppaa). Pitää toki muistaa, että suurvallat ne useimmiten niitä sotia lietsovat, pienen on oltava hiljaa. Tokihan sota aina saadaan pystyyn. Siihen ei paljon tarvita. Sotia olisi paljon vähemmän, jos ne ratkaistaisiin esim. siten, että päämiehet ottavat yhteen tai armeijan ylimmät upseerit ottavat yhteen tasapäisin joukoin tai komentajat taistelevat. Kuka sitä nyt itseään ehdoin tahdoin tapattamaan lähtee. Joukkoja on sensijaan helppo komentaa tappamaan toisiaan, kun saa paperille piirrellä hyökkäyssuuntia ja strategioita. Varmaankin turhauttavaa, jos ei joskus uransa aikana näin pääse tekemään.

Lue lisää

Kirjoitetaanko nyt aidasta vai aidanseipäistä ?
No olkoon.

Nykyaikaisia sotia suurvallat harvemmin enää lietsovat. Ne pitävät niitä paremminkin käynnissä. Nykyaikainen sota on useimmiten jonkin aseteollisen suuren maan tukema sisällissota.
Kehitysmaat ovat aseteollisuuden koelaboratorioita lukemattomine sissiliikkeineen.

Siihen, että sota saataisiin helposti pystyyn, olen sekä samaa että erimieltä.
Pienimuotoiset kahinat em. kehitysmaissa syntyvät, kuin itsestään vaivaa näkemättä.

Suuremmat sodat ovat sitävastoin koko kansan voimankoetuksia, joissa voittajan ratkaisee tavallisesti, väkiluku, teollisuuden tuotantokyky ja raaka-ainevarat.
Sellaisiin ei mikään maa pysty kovempaa vastustajaa vastaan, kuin pari kertaa vuosisadassa. Niihin eivät ryhdy mielellään edes kaikki maailman hitlerit ja muut hirmuvaltiaat.

Päämiesten toimiminen maidensa esitaistelijoina säästäisi meidät paljolta harmilta. Tosin ottelun jälkiselvittely olisi yhä verinen.

Tulikin mieleeni toive kondottieerisotien saamisesta takaisin. Niitä kävivät ammattisotilaat. Kalliina ammattimiehinä niitä ei sopinut haaskata. Niinpä sodat eivät olleet kovin verisiä.

Näkemyksesi komentajien hyökkäyssuuntien piirtelystä kartalle ja muusta kekkuloinnista on aataminaikuinen. Ensimmäisen maailmansodan aikaan se oli karmeaa totuutta.
Nykyisin korkeampi upseeri on vähintään yhtä suuresa vaarassa, kuin sotamies. Kyllä kenraalitkin pelkäävät esikuntiin erityisesti kohdistettavia täsmäiskuja.

näkkileipä kirjoitti:

Aserajoitussopimuksilla saadaan kuitenkin estettyä tai ainakin minimoitua riski siitä, että uudella valloitushaluisella johdollla voisi olla välittömästi käytössään hampaisiin asti aseistettu iskuarmeija.

Maltillisille kansoille ja hallituksille jää enemmän aikaa reagoida kasvavaan uhkaan.

Valloittajakandidaatin sodasta mahdollisesti saatava hyöty voidaan minimoida erilaisin väkivallattomin keinoin, kuten talouspakotteet ja kansainvälisten liittoumien poliittinen painostus. Parhaassa tapauksessa se riittää.

Kuten hyvin tiedämme, järkipuhe ei aina tehoa. Silloin auttaa vain kyky vastata hyökkäykseen. Sellaisen sanoman ymmärtää kovapäisinkin diktaattori.
Laaja asevarustelu kuuluu kuitenkin mielestäni vain siihen tilanteeseen, kun uhka on jo todettu.

Lue lisää

Aserajoitussopimukset ovat toki hyviä asioita, mutta ei riitä että itse niitä noudattaa - siihen tarvitaan toistakin osapuolta.

Tarkoitin lähinnä tekstilläni tulevaisuuden näkymiä. Ne saattavat olla sopuisia, mutta ne saattavat yhtä hyvin olla sotaisia. Kukaan ei tiedä. Talouspakotteet ennen sotaa vain lietsovat väkivaltatoimiin, jos välit ovat ennalta ainoastaan kireät. Mutta kyllä, parhaassa tapauksessa ne riittävät.

Laaja varustelu vasta uhkan ilemttyä on monessa tapauksessa jo liian myöhäistä. En tietenkään tarkoita, että tarvitsisi ruveta militanttivaltiota kyhäämään, mutta viisas ja maltillinen varustautuminen ei lietso ketään sotaan eikä anna aihetta hyökätä.

Doingg kirjoitti:

Aserajoitussopimukset ovat toki hyviä asioita, mutta ei riitä että itse niitä noudattaa - siihen tarvitaan toistakin osapuolta.

Tarkoitin lähinnä tekstilläni tulevaisuuden näkymiä. Ne saattavat olla sopuisia, mutta ne saattavat yhtä hyvin olla sotaisia. Kukaan ei tiedä. Talouspakotteet ennen sotaa vain lietsovat väkivaltatoimiin, jos välit ovat ennalta ainoastaan kireät. Mutta kyllä, parhaassa tapauksessa ne riittävät.

Laaja varustelu vasta uhkan ilemttyä on monessa tapauksessa jo liian myöhäistä. En tietenkään tarkoita, että tarvitsisi ruveta militanttivaltiota kyhäämään, mutta viisas ja maltillinen varustautuminen ei lietso ketään sotaan eikä anna aihetta hyökätä.

Lue lisää

Tarkoitin laajan varustelun aloittamista vasta todetun uhkan jälkeen siinä tilanteessa, että kaikki osapuolet ovat pitäneet siihen asti varustelun kurissa (pitäneet kiinni sopimuksista)

Kaikilla mailla, jopa sillä rauhanhäiritsijällä, asemäärät olisivat siis aluksi vähäisiä.
Siinä tilanteessa ehtii vielä varustautua.

Tosin kyseessä olisi ideaalitilanne. Rahaa ei tarvitsisi pitää kiinni kalustossa niin paljon.

Maltillinen varustautuminen on todellakin reaalimaailmassa paras vaihtoehto. Sekä liiallinen, että liian vähäinen varustautuminen tuo epävakautta alueelle.

..siihen että nykyaikaiset aseet hävitettäisiin. Sitten käytäisiin vaan sotia kirvein ja keihäin, ja semmoinen kuolema sattuu enemmän kuin luoti tai räjähdys. 'Kyllä ne ennenkin osasivat sotia' sanoisi historiantuntija.
Sodat loppuvat kun erimielisyydet loppuvat, mutta se taas taitaa viedä aikaa ellei ole suorastaan mahdottomuus.