Milloin se loppuu?

..hakee uomansa lopulta, niin se vain on, omakin veli kuoli, tuosta vaan ilman syytä ja selitystä, joten ymmärrän.

..
Kuinka maassa saattaa sielu ollakkaan,
kuin ois graniittinen paasi painonaan,
mä pelkään muistoa ja pelkään unohtaa....

Ei lopu ikinä,se muuttaa muotoaan helpommaksi kestää.Kiitos muuten kun herättelit pakkaus kiireen keskellä siihen mikä elämässä on kuitenkin tärkeimpää.Hyvää viikonloppua sinulle,jonain päivänä huomaat että asiat tosiaan menevät vain omille raiteilleen,niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi.

Voimia!

se vain muuttaa muotoaan

Osanottoni

toivottavsti veljesi lapset eivät jää suvun ulkopuolelle, sillä se olisi pahinta mitä suku voi tehdä että hylkää heidät, heitä täytyisi tukea kaikin puolin ja olla yhteydessä pitää heidät siinä tukiympyrässä missä on kaikki toisetkin sukulaiset, auttaa ja kannustaa heitä surussaan

Hyvää viikonloppua

kun lapset joutuvat menettämään isäänsä...

Olen vierestä nähnyt samanlaisen tilanteen. Eipä siinä paljoa voi, muuta kuin olla olkapäänä... ja sulla on tietty itselläskin suru.. Aika sen kivun turruttaa, täytyy vaan toivoa että se ensimmäinen vuosi kuluu nopeasti.

Se jo, että sinä jaksat lasten kohtaloa oman surusi keskellä osoittaa, että heistä tullaan pitämään huolta. Kaikkea hyvää sulle, AngorVat.

Ikävä jää kun läheinen poistuu keskenkaiken,paljon jäi kertomatta ja yhdessä kokematta.Ei halua millään päästää irti ja uskoa,että se on lopullista.
Vaikka olisi kuinka vahva henkisesti voittaa suru ja sureminen kuuluu pois menneelle viimeisenä viestinä hänelle.
Sureminen auttaa sinua jaksamaan vaikkei se siltä tunnukkaan vaan tuntuu vievän viimeisetkin voimat.
Päivä päivältä alkaa suru helpottaa ja tilalle tunkeutuu väkisin kauniit muistot hetkistä joita sait viettää hänen kanssa.Yhdessä kokea riemukkaita ilon hetkiä joita muistellessasi nousee esiin pieni hymy,sillon huomaat jaksavasi kantaa tuota tuskaista olotilaa ja tiedät pääseväsi yli.
Lämmin hali sinulle ja hyvää viikonloppua

..helinää ois kaikki sanat, jotka osaisin sinulle nyt
sanoa. Miksihän tämänkin kirjoitin.
Jaksamista..

ei lopu..pian alat hymyilemään hetkille, joita sinulla oli veljesi kanssa..veljesi lapset muistavat isänsä kanssa vietettyjä hetkiä lämmöllä ja kaipauksella, mutta hymyillen.

Ei vielä, mutta kuitenkin.

Lasteni ollessa pieniä tuli ajankohtaiseksi kysymys, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen..miksi ihminen elää ja sitten vain kuolee pois.

Selittääkseni asian niin, että lapsi ymmärtää kehitin maitotölkkiteorian.

Ihminen juo maitotölkin tyjäksi..saa maidosta vitamiineja, kalkkia ym..ja se maistuu hyvälle.

Kaikki maidosta saatu jää meihin..rakennusaineeksi senhetkistä ja tulevaisuutta varten.

Tyhjä tölkki on vain sen maidon suoja..pitämässä sisällään se hyväätekevä aine, joten se heitetään tyhjentynenä pois.

Näin myös ihmisten kanssa..eläessämme meistä jää jälki kaikkiin, joita kohtaamme..kaikkiin erilainen, mutta jää.

Sitä jälkeä ei kukaan meistä enää pois ota. *hymyilee*