Osa porukasta esittää kiukkuisia ja halveksivia mielipiteitä lordista ja hänen sekä yhtyeensä tyylistä jolla voittivat euroviisut. Aivan kuin eurooviisut olisivat kilpailu jossa voittajan tulee olla siivo pukumies tai vähäpukeinen nainen jotka uikuttavat perinteisesti rakkaudesta, kyynel silmässä ja ääni hartaana. Moittijoiden mielestä euroviisuja voitettaessa tai voitosta kilpailtaessa eivät kaikki keinot olekkaan sallittuja.
Tästä tietysti tulee mieleen suomen, etupäässä heikko menestys useimmissa urheilulajeissa. Kilpailijamme esittävät mielellään tuttuja ja turvallisia kommentteja ennen ja jälkeen kisojen.
Sairastuminen juuri ennen koitosta on hyvin yleinen kertomus ja se mainitaan ennen kisaa jotta kansa osaa varautua viimeiseen sijaan. Sairastuminen on turvallinen syy eikä kukaan sitä kyseenalaista ääneen vaikka jokainen tietää sisimmässään ihmetellä huippukuntoisten urheilijoiden äkillisiä sairastumisia juuri ennen kisoja vaikka urheilija ei ole sairastanut kisojen välivuosina lainkaan.
Kuntohuippu osui liian aikaiseksi tai liian myöhäiseksi on myös mielekäs selitys koska sen johdosta sekä urheilija että kansa voivat vakuuttaa sekä itselleen, että kisa olisi voitettu jos se olisi pidetty viikkoa ennen tai jälkeen. Todellisuudessa kuntohuippu osuu juuri siihen ajanjaksoon johon tähdätään silloin kun treeniohjelmassa pysytään.
Sitten on kisojen jälkeiset turvalliseksi luokitellut kommentit:
Tein oman suoritukseni (eli en kilpaillut muita vastaan.)
Tähtäin oli 10 parhaan joukossa (eli en kilpaillut voitosta)
Kilpailijat olivat kovatasoisia (ikäänkuin se ei olisi tiedossa jo aiemmin) ym ym..
Entäpä jos urheilijamme ottaisivat radikaalit keinot käyttöön kilpailtaessa voitosta? Treenaisivat verenmaku suussa ja janoisivat etukäteen aikovansa voittaa ja tekevänsä kaikkensa sen eteen eikä eikä suinkaan aio jäädä valvomaan äntäpäätä.
Näinkin on käynyt mutta silloinkin osa kansasta ryntää kirkumaan solvauksia urheilijalle ja moittimaan tätä elvistelystä ja liiasta itsetunnosta sekä kertovat avoimesti toivovansa, ettei tuo suulas ja itsevarma urheilija ainakaan voittaisi vaan tulisi mieluiten viimeiseksi.
Onko siis niin, että suomalainen ei loppujenlopuksi haluakkaan edustajiensa voittavan vaan haluavat mieluummin joko sääliä tai halveksia tätä häviön vuoksi.
Kannattaako yhdenkään suomalaisen kilpailla missään lajissa muuten kuin vain itseään edustaen ja mahdollisesti voittaessaan olemaan mitään siitä mainitsematta kenellekkään. Jos tieto vuotaa tulee voittajan olla nöyrän ja häpeävän näköinen sekä vannoa, että voitto oli vahinko eikä se tule toistumaan.
Tästä tietysti tulee mieleen suomen, etupäässä heikko menestys useimmissa urheilulajeissa. Kilpailijamme esittävät mielellään tuttuja ja turvallisia kommentteja ennen ja jälkeen kisojen.
Sairastuminen juuri ennen koitosta on hyvin yleinen kertomus ja se mainitaan ennen kisaa jotta kansa osaa varautua viimeiseen sijaan. Sairastuminen on turvallinen syy eikä kukaan sitä kyseenalaista ääneen vaikka jokainen tietää sisimmässään ihmetellä huippukuntoisten urheilijoiden äkillisiä sairastumisia juuri ennen kisoja vaikka urheilija ei ole sairastanut kisojen välivuosina lainkaan.
Kuntohuippu osui liian aikaiseksi tai liian myöhäiseksi on myös mielekäs selitys koska sen johdosta sekä urheilija että kansa voivat vakuuttaa sekä itselleen, että kisa olisi voitettu jos se olisi pidetty viikkoa ennen tai jälkeen. Todellisuudessa kuntohuippu osuu juuri siihen ajanjaksoon johon tähdätään silloin kun treeniohjelmassa pysytään.
Sitten on kisojen jälkeiset turvalliseksi luokitellut kommentit:
Tein oman suoritukseni (eli en kilpaillut muita vastaan.)
Tähtäin oli 10 parhaan joukossa (eli en kilpaillut voitosta)
Kilpailijat olivat kovatasoisia (ikäänkuin se ei olisi tiedossa jo aiemmin) ym ym..
Entäpä jos urheilijamme ottaisivat radikaalit keinot käyttöön kilpailtaessa voitosta? Treenaisivat verenmaku suussa ja janoisivat etukäteen aikovansa voittaa ja tekevänsä kaikkensa sen eteen eikä eikä suinkaan aio jäädä valvomaan äntäpäätä.
Näinkin on käynyt mutta silloinkin osa kansasta ryntää kirkumaan solvauksia urheilijalle ja moittimaan tätä elvistelystä ja liiasta itsetunnosta sekä kertovat avoimesti toivovansa, ettei tuo suulas ja itsevarma urheilija ainakaan voittaisi vaan tulisi mieluiten viimeiseksi.
Onko siis niin, että suomalainen ei loppujenlopuksi haluakkaan edustajiensa voittavan vaan haluavat mieluummin joko sääliä tai halveksia tätä häviön vuoksi.
Kannattaako yhdenkään suomalaisen kilpailla missään lajissa muuten kuin vain itseään edustaen ja mahdollisesti voittaessaan olemaan mitään siitä mainitsematta kenellekkään. Jos tieto vuotaa tulee voittajan olla nöyrän ja häpeävän näköinen sekä vannoa, että voitto oli vahinko eikä se tule toistumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että satanistit voittivat?
Ensi vuoden viisuihin TURMION KÄTILÖT ja SUIHINOTTOAKTI lavalla! Pois pukumiehet! Pois maskimiehet! Pois vaatteet!