"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä"
Viimeisten aikojen tapahtumat ovat osa evankeliumia. Ne eivät ole sen ydintä, mutta niillä on kuitenkin tärkeä asema. Jeesus puhui näistä tapahtumista opetuslasten kanssa ja meidänkin tulee tuntea ne ja ajatella niitä. Merkit, jotka esiintyvät Raamatussa, ovat kirjoitettu jotta Jumalan seurakunta ottaisi ne tosissaan.
Paljon siitä, mitä Raamattu sanoo viimeisistä ajoista, on vielä vaikea ymmärtää. Voimme korkeintaan aavistaa jotakin siitä. Raamatun käyttämät kuvat jäävät epäselviksi, kunnes kaikki alkaa tapahtua ja päivä koittaa.
Aikojen kuluessa on laadittu monenlaisia tulevaisuudenohjelmia ja ennustuksia tulevista tapahtumista. Monessa tapauksessa ajankehitys on osoittanut, ovatko ennusten laatijat olleet oikeassa. Olemme myös huomanneet, että ennustukset ja odotukset ovat lisääntyneet, kun olemme lähestymässä vuosituhannen vaihetta.
Pahojen voimien liikkeellepano
Meidän maailmamme ei kulje kohti maallista onnenvaltakuntaa tai paratiisia, vaan kohti suuria katastrofeja. Tulevaisuutta ei leimaa rauha ja turvallisuus, kuten monet uskovat. Sitä leimaa veriset sodat, kovempi sorto, avoin kieltäminen, pahempia tuhoja ja luonnonmullistuksia, suurempia julmuuksia, raaempia herjauksia. Raamatun maalaama kuva olisi todella kaamea, jos se jäisi tähän.
Paha on realiteetti, joka ei vähene vaan lisääntyy. Se ottaa palvelukseensa ihmisen, hänen kekseliäisyytensä, luovuutensa ja älykkyytensä. Loppunäytös on yhä lisääntyvä mureneminen ja hyökkäys kaikkea sitä vastaan, mitä kirkoksi ja kristillisyydeksi kutsutaan. Kristittyjen vainot johtaa siihen, että kirkosta tulee maanalainen, kun hyökkäysaallot nousevat korkeammalle ja uhkaavammaksi.
Kuinka Jumala voi sallia?
Tämä kysymys on asetettu monta kertaa. Profeetat asettivat sen, marttyyrikirkko on kysynyt näin ja viimeisten aikojen kirkko tulee varmasti tekemään samalla tavalla. Miksi Jumala ei puutu asiaan ja pane pahaa paikalleen? Kristuksen päivä ei tule milloin tahansa. Ensiksi täytyy tapahtua suuri luopumus ja anarkiaa kasvaa. Johtaja esiintyy ja hän viettelee ihmiset. Monet seuraavat häntä. Hän tekee hämmästyttäviä tekoja, jotka palvelevat valhetta, vääryyttä ja jumalattomuutta. Lopuksi hänen ja Kristuksen välillä syntyy valtava taistelu.
Turva Jumalassa
Vaikka seurakunta joutuu kohtaamaan suuria vaikeuksia, se ei saa täyttää meitä pelonsekaisella hämmennyksellä. Meillä on selvät lupaukset turvallisuudesta vaikeinakin aikoina.
Se, joka ei elä uskossa Kristukseen, elää pimeydessä. Hän ei näe mitä on tapahtumassa eikä minne hän on menossa. Hän uskoo, että maailma jossa hän elää, on pysyvä. Tuomionpäivää hän ei ajattele. Mutta eräänä päivänä katastrofi tulee. Mikä epäuskoisille on katastrofi, on Jumalan kansalle riemun päivä: uudet taivaat ja uudet maat, missä vanhurskaus elää.
Kukaan ihminen ei voi varmuudella sanoa, mitä täsmälleen tulee tapahtumaan ja yhä vähemmän milloin kaikki tulee tapahtumaan. Koko asia täyttää meidät kuitenkin varmuudella ja luottavaisuudella. Ensiksi: se on Karitsa, joka pitää tulevaisuuden käsissään ja määrää ohjelman. Toiseksi: jos me varjellumme viimeisten aikojen vaikeissa oloissa, se ei ole kiinni meidän voimastamme. Se on Herra, joka varjelee omiansa.
Se, joka tietää mistä on kysymys, tietää että kaiken sen, mistä Jeesus on puhunut, pitää tulla. Mutta pimeyden halki hän kuulee voitonäänen soivan: ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, aamen.
Kun kaikki alkaa tapahtua, emme painu alas pelosta, vaan odottavalla ilolla nousemme ylös. Vapautuksemme on lähellä.
Viimeisten aikojen tapahtumat ovat osa evankeliumia. Ne eivät ole sen ydintä, mutta niillä on kuitenkin tärkeä asema. Jeesus puhui näistä tapahtumista opetuslasten kanssa ja meidänkin tulee tuntea ne ja ajatella niitä. Merkit, jotka esiintyvät Raamatussa, ovat kirjoitettu jotta Jumalan seurakunta ottaisi ne tosissaan.
Paljon siitä, mitä Raamattu sanoo viimeisistä ajoista, on vielä vaikea ymmärtää. Voimme korkeintaan aavistaa jotakin siitä. Raamatun käyttämät kuvat jäävät epäselviksi, kunnes kaikki alkaa tapahtua ja päivä koittaa.
Aikojen kuluessa on laadittu monenlaisia tulevaisuudenohjelmia ja ennustuksia tulevista tapahtumista. Monessa tapauksessa ajankehitys on osoittanut, ovatko ennusten laatijat olleet oikeassa. Olemme myös huomanneet, että ennustukset ja odotukset ovat lisääntyneet, kun olemme lähestymässä vuosituhannen vaihetta.
Pahojen voimien liikkeellepano
Meidän maailmamme ei kulje kohti maallista onnenvaltakuntaa tai paratiisia, vaan kohti suuria katastrofeja. Tulevaisuutta ei leimaa rauha ja turvallisuus, kuten monet uskovat. Sitä leimaa veriset sodat, kovempi sorto, avoin kieltäminen, pahempia tuhoja ja luonnonmullistuksia, suurempia julmuuksia, raaempia herjauksia. Raamatun maalaama kuva olisi todella kaamea, jos se jäisi tähän.
Paha on realiteetti, joka ei vähene vaan lisääntyy. Se ottaa palvelukseensa ihmisen, hänen kekseliäisyytensä, luovuutensa ja älykkyytensä. Loppunäytös on yhä lisääntyvä mureneminen ja hyökkäys kaikkea sitä vastaan, mitä kirkoksi ja kristillisyydeksi kutsutaan. Kristittyjen vainot johtaa siihen, että kirkosta tulee maanalainen, kun hyökkäysaallot nousevat korkeammalle ja uhkaavammaksi.
Kuinka Jumala voi sallia?
Tämä kysymys on asetettu monta kertaa. Profeetat asettivat sen, marttyyrikirkko on kysynyt näin ja viimeisten aikojen kirkko tulee varmasti tekemään samalla tavalla. Miksi Jumala ei puutu asiaan ja pane pahaa paikalleen? Kristuksen päivä ei tule milloin tahansa. Ensiksi täytyy tapahtua suuri luopumus ja anarkiaa kasvaa. Johtaja esiintyy ja hän viettelee ihmiset. Monet seuraavat häntä. Hän tekee hämmästyttäviä tekoja, jotka palvelevat valhetta, vääryyttä ja jumalattomuutta. Lopuksi hänen ja Kristuksen välillä syntyy valtava taistelu.
Turva Jumalassa
Vaikka seurakunta joutuu kohtaamaan suuria vaikeuksia, se ei saa täyttää meitä pelonsekaisella hämmennyksellä. Meillä on selvät lupaukset turvallisuudesta vaikeinakin aikoina.
Se, joka ei elä uskossa Kristukseen, elää pimeydessä. Hän ei näe mitä on tapahtumassa eikä minne hän on menossa. Hän uskoo, että maailma jossa hän elää, on pysyvä. Tuomionpäivää hän ei ajattele. Mutta eräänä päivänä katastrofi tulee. Mikä epäuskoisille on katastrofi, on Jumalan kansalle riemun päivä: uudet taivaat ja uudet maat, missä vanhurskaus elää.
Kukaan ihminen ei voi varmuudella sanoa, mitä täsmälleen tulee tapahtumaan ja yhä vähemmän milloin kaikki tulee tapahtumaan. Koko asia täyttää meidät kuitenkin varmuudella ja luottavaisuudella. Ensiksi: se on Karitsa, joka pitää tulevaisuuden käsissään ja määrää ohjelman. Toiseksi: jos me varjellumme viimeisten aikojen vaikeissa oloissa, se ei ole kiinni meidän voimastamme. Se on Herra, joka varjelee omiansa.
Se, joka tietää mistä on kysymys, tietää että kaiken sen, mistä Jeesus on puhunut, pitää tulla. Mutta pimeyden halki hän kuulee voitonäänen soivan: ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, aamen.
Kun kaikki alkaa tapahtua, emme painu alas pelosta, vaan odottavalla ilolla nousemme ylös. Vapautuksemme on lähellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä teksti, täyttä asiaa.