Olen tässä etsiskellyt ex-koulukiusaajia ja heidän mietteitään ,nyt kun aikaa on jo kulunut kouluajoista.Miten toimitte jos kohtaatte henkilön jota kiusasitte? Kadutteko?
ex-koulukiusaajat
vanhapiru
383653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei ne mitään kadu, on vaan kuin ei tuntisi ja on välinpitämättömiä. "Eihän se nyt mitään ollut."
Minä olen kohdannut muutaman kiusaajani monta kertaa silmästä silmään, ja ovat juuri noin kuin ei tuntisi ja kääntävät pään pois. Ja nauttivat omasta, säihkyvästä elämästään.
Eivät ne kadu.Mutta voit olla huoleti,elämä maksaa samalla mitalla takaisin.
Itse oon huomannut että kaikki kiusaajat pääsevät naimisiin,saavat lapsia ja hyvät työpaikat.Unohtavat vain sen että kaikki mitä teet muille tehdään sinulle tai viimeistään lapsillesi,niin että itse joutuvat näkemään.Elämän suuria totuuksia.
Loppujen lopuksi kiusatut saavat nauraa viimeiset naurut.
Niin ja EN ole entinen koulukiusaaja.
Kiusaajat pääsevät kuin koirat veräjästä, ja saavat kaikenlisäksi kaiken. Ystäviä, seurustelukumppanin, perheenkin. Kiusatut nyhveröt, arkajalat, eivät saavuta paljonkaan.
Voi käydä niinkin, että kiusatut saavuttavat elämässä jotain suurta. Sen sijaan kiusaajat joutuvat ongelmiin ja heistä ei tullutkaan mitään. Sekin ihme on nähty.
Kyllä me kadumme.Itse olen pyytänyt jo eräältä anteeksi vuosien takaista kiusaamista.Ei mitään pahaa,mutta kiusaamista kuitenkin.
Niin,olen entinen kiusaaja,mutta nykyinen kiusattujen auttaja.
Varmaan riippuu paljon tapauksesta. Omalla ala- ja yläasteella olleet kiusaajat ovat järestään alkoholisoituneita vaimonhakkaajia, joista kukaan ei mennyt lukioon, harva amiksestakaan valmistunut. Samassa pikkukaupungissa vielä samoissa jengeissään pyörivät.. Kyllä tietynlaista vahingoniloa tunnen aina kotikaupungissa käydessäni. Kyllä entisillä kiusatuilla, joita olen tavannut (kaikkia en tietty ole tavannut, joten en kaikista tiedä) on lähes järestään korkeakoulututkinto, asuvat isommissa kaupungeissa, ovat tyylikkäitä ja menestyviä, noin kärjistetysti. Mielestäni siinä on selvä syy-seuraussuhde. Kiusatuilla on paljon suurempi uho yrittää ja ponnistaa pois niistä paikoista ja olosuhteista, jossa heitä on loukattu ja näyttää muille että kiusaaminen todellakin johtui luuserikiusaajien huonoista kotioloista/muista ongelmista/kateudesta/tyhmyydestä. Itse en varsinaisesti ollut kiusattu, ehkä sellainen vähemmän suosittu, mutta tavallinen muksu. Silti aikuisenakaan en voisi esim. kuvitella seurustelevani niiden entisten kiusaajien kanssa, sen sijaan kiusatuissa on monia aika persoonallisia ja menestyneitä namupaloja ;).
ja sillä siisti!
...hyvä niin jos luulet olevasi voittamaton, itse olin rajan toisella puolella siis kiusattu, mutta kiitos luonteeni lujuuden...seison nyt tukevammin maankamaralla kuin moni muu kohtalokaverini. Voimia olen saanut aivan yllättävältä taholta ja tiedän että tänäpäivänä yksi kiusaajistani on jo saavuttanut sen helvetin minne lippunsa tilasi aikoinaan ja toinen linkuttaa raajarikkona lynkkästen "onneton". Paha saa palkkansa aina...pahuudellakin on kasvot ja ne muistetaan!!!
...vahvempi ihmisenä kun olit aiemmin nyhverö.. sittenhän siitä oli hyötyä sinulle.. sait "selkärankagan", onneksi olkoon!
...hyvä ammunta, mutta ei osunut huono sihti vai vapiseeko/tutiseeko itsetuntosi? nyhverö en koskaan ole ollut ehkä oikeudenmukaisesti ajatteleva ja nyt entistä selvemmin heikompien puolustaja....käsite oikeudenmukaisuus ehkä heikentynyt/väistynyt vuosiensaatossa...paha saakoon palkkansa vaikka sitten kauttani niinkuin myös jo tapahtunut.
sanot istekkin että olet "nyt entistä selvemmin heikompien puolustaja" eli et ole enää heikompien edustaja. olet saanut voimia ja ns. selkärankaa kohottaa ääntäsi takaisin kiusaajille.. olisit tyytyväinen. elämä on kovaa eli sun pitää olla kovempi.
....olen mielelläni heikompien edustaja edelleen, vaikka omistankin vahvemmat aseet ja tyytyväinen olen kun kaikki ns. kiusaajat on kyykytetty. elämä on kovaa ja minä pehmo mutta vain "ihmisenä ihmiselle" ikävä kyllä ns.kiusaajat eivät lukeudu joukkoon.
vaikka en mikään "pahis" ollutkaan, mutta tuli oltua porukassa jossa kiusattiin ja kadun sitä etten edes yrittänyt estää sitä itseni kiusaamisen pelossa..
Turha puhua kaikkien puolesta. Mä kadun ainakin ihan helvetisti, niin paljon että oikein hävettää. Olen pyytänytkin anteeksi niiltä, joiden kanssa tilaisuus on antanut mahdollisuuden ja tulen varmasti pyytämään.
Ite en usko, että minä tai mun lapseni kärsii tai saa palkkansa siitä mitä minä olen joskus tehnyt.
Te jotka sellaista väitätte niin ootte varmaan miettinyt myös miksi? Ei kukaan pahaksi synny, enkä mä halunnut kiusata. Olisipa joku vahva aikuinen laittanut stopin sille touhulle ajoissa, kyllä aikuisten pitää lapset kuriin saada. Itse en tiennyt miten olisin sen lopettanut, elämä on kovaa kiusaajillekin.
Onneksi uskon anteeksi antoon niille jotka pyytää ja se että lapseni maksaa minun vanhoista teoista on bulshittiä... Kyllä ne kiusatut on tyhmiä, jotka haluavat viattoman lapsen kärsivän sen tähden miten sen vanhempi on joskus vuosia sitten käyttäytynyt!
Opettakaa lapsenne puolustamaan itseään! Parhaiten sen teette kun annatte niille vahvan ja terveen itsetunnon! Ja pitäkää huolta lapsistanne, niin ettei ne voi huonosti ja pura sitä ahdistusta kiusaamalla toisia!
Kyllä kiusasivat ja paljon.Melkein henki riistettiin...Haukkuivat perheen,kävelytyylin ja vaatteet.Ystäväni oli kiusattu myös kuoli viime syksynä,liian nuorena.
Koulunkäynti kärsi,perusasiat jäi oppimatta ja päättötod.keskiarvo niin huonoksi että vaikuttaa tänänkin päivänä mahdollisuuksiini.Onneksi olen selvinnyt tähän päivään ja olen saanut erittäin hyviä ihmisiä ympärilleni.
Mutta en voi syyttää ketään,koulussa ei oppettajatkaan tajunneet miten noloa oli kun aina kiusattiin ja nolattiin,olin varmaan jotenkin sitten outo.
Sorry,niin se vain menee että "tee muille se mitä haluat itsellesi tehtävän",ilman että olisin tullut edes uskoon.En minä näitä sääntöjä tehnyt.
Itse tulen ainakin nauttimaan kun entiset koulu-ja armeijakiusaajat tulevat putoamaan elämänpyörästä yksitellen.Muutamasta olen jo kuullut.Joku kaunis päivä tanssin parin tyypin haudalla,olkoo lain mukaan vaikka mikä hautarauhan rikkominen.
Että osaatko sanoa olisiko kiusaus loppunut jos kiusattu olisi piessyt sinut? Ja olisiko se ollut mielestäsi oikeutettua? Kiva kun edes joku myöntää olevansa kiusaaja. Olen kanssasi samaa mieltä,ettei kiusaajan lapsille saa kostaa eivät he ole syyllisiä isän/äidin tekoihin. Mutta kai sina opetat nyt lapsillesi ettei ketään saa kiusata? Miten kiusatut ovat suhtautuneet anteeksi pyyntöösi?
Mustakin on sairasta toivoa, että kiusaajan lasta kiusattaisiin. Itse ainakin toivon että kouluni pahimman kiusaajan poikaa ei kiusattaisi. On varmasti jo tarpeeksi raskasta kun on sellainen isä(tää tyyppi todella on ihan sadisti), eli lapsi on itsekin uhri. On muuten todella hienoa, että joistain ex-kiusaajista on tullut fiksua porukkaa ja julmia tekoja kadutaan. Kun kaikki toimii yhdessä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kiusaamista saadaan vähentymään :).
Nyt pakko vaan sanoa, että olin sitä sarjaa koulumme tytöistä, joita ei todella piesty... minua vastaan ei noussut kukaan, edes opettajat ei siihen pystyneet, yhtä lukuunottamatta, ja hänpä olikin sitten ainut aikuinen jota tuolloin kunnioitin. Jos kaikki tai edes suuri osa aikuisista olisi seisonut yhtä vahvana edessäni ja laittanut minulle rajat ei olisi minun tarvinnut asioita niin pitkälle viedä...
Uskoisin että minun palloni lähti vierimään eräästä sattumuksesta, jonka niin kutsutut kaverini minulle tekivät ja siinä ei puhuta mistään vaatteiden tai perheiden pilkaamisesta... Sen jälkeen rakensin tällä sairaalloisella "kovanaama" roolilla ja toisten kiusaamisella muurin itseni suojaksi, jotta minulle ei enää ikinä tehtäisi mitään sellaista. Näin se vaan on, NUORET ON MONTA KERTAA NIIN TYHMIÄ ETTEI NE TAJUU TEKOJENSA VAKAVUUTTA JA SITÄ MINKÄLAISIA SEURAUKSIA NIISTÄ VOI IHMSEN LOPPUELÄMÄÄN TULLA.
Kysyit olisiko se ollut oikeutettua että minut olisi piesty kunnolla? Siihen en ota kantaa, olisko? Mutta se mitä opetan omille lapsilleni on että turpaan ei tarvitse ottaa, toisten kiusaamista ei tarvitse EIKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA PIDÄ SIETÄÄ / HYVÄKSYÄ, PUOLUSTA ITSEÄSI mutta se ei tapahdu lyömällä toista, lyöminen ja toisen satuttaminen millään tapaa ei ole koskaan missään tapauksessa hyväksyttävää. Jos ei muu auta niin lähde pois, ja aivan viimeiseksi jos et itse pärjää pyydä apua aikuisilta. Tässä maailmassa ei pärjää jos ei osaa pitää puoliaan. Mutta se miten sen tekee onkin jo taiteen lajinsa. Koskaan ei tarvitse vajota kiusaajan tasolle ja kostaminen ei johda mihinkään hyvään. Kun kunnioitat toista ja olet toiselle hyvä sillä pääset elämässä paljon pidemmälle!
Anteeksipyyntöihin on suhtauduttu aikuisen lailla, onneksi valtaosa ihmisistä ymmärtää eron tehdä väärin nuorena ja olla sellainen myös aikuisena...
Nautin siitä kun entisillä kiusaajillani menee huonosti. He ovat nykyisin luusereita taksikuskeja, varastomiehiä ym. muuta roskaväkeä. Ei kaikki taksikuskit tai varastomiehet ole roskaväkeä, mutta entiset kiusaajani ovat. Toivotan heille huonoa matkaa helvettiin!
Niin... aika asiaa. Kyllä se vaan taitaa olla niin, että vanhemmista se riippuu, tuleeko kiusaajaksi tai kiusatuksi. Molemmat on loppujen lopuksi todelle samankaltaisia ihmisiä, samanlaisista olosuhteista. Sitä joko hyökkää tai tulee alistetuksi. Mutta ei se kasvattaminen aina ole niin helppoa. Vanhempien tuki ja kannustus ei aina auta, jos vaikka päiväkodissa saa huonoja kokemuksia. Nykymaailmassa kun on niin monia kasvattajia, ei pelkästään vanhemmat. Eikä siitä pidä syyllistää vanhempia, jokainen on vastuussa siitä.
helvetisti. Pyytäisin anteeksi niiltä joita kiusasin. Joskus ihan itkettää, ku nukkumaan menen. Eli ei nukuta hyvällä omatunnolla. Olen yrittäny etsiä numeroita jotta voisin tavata nää joita kiusasin. Ja kiusaaminen ei ollu mitään tönimistä tai haukkumista vaan kunnon hakkaamista. Toivottavasti joskus tapaan teidät ja pääsisin pyytää anteeksi.
Joo todellakin kannattaa pyytää anteeksi. Jos nyt joku kiusaaja miettii uskaltaako pyytää anteeksi, niin neuvo on ,että kyllä. Tietysti voi tapauksesta riippuen saada kiusatun silmille ym.Luulisin kuitenkin,että yleensä saa anteeksi. Minä ainakin annan anteeksi jos kiusaaja pyytää anteeksi. On pari jo pyytnytkin.
koulukiusaajistani on nykyisin eläinrääkkääjä. Jatkaa siis edelleen heikompiensa (olin yksinäinen tyttö, hänellä oli aina vähintään kaksi hännystelijää ja apuria mukana)elämän pilaamista. Ei kadu tätä viimeisintäkään temppuaan yhtään.
Ihan tästä mitä on kiusaaminen; se on toisen alueelle menemistä, ympyrän sisään. Esim. julkkisten kanssa on näin. Puuttumatta kummemmin ko. persoonan ominaisuuksiin, pisti mieleen miten nämä valtakunnan "hauskat pojat" Hietaranta, ym, Tervasaaren kesäteattei käytti 15 min julkisuudessa mahdollisimman hyvin, mollaamalla sketsillä Tauski Peltosta. Jätkähän mokaileee, se on selvä, mutta tuli mieleen, että saattoi vaikka kattoa lastensa kanssa Lordia kauppatorilla.. tällaista tää on. Tyypit ei ajattele ketään yksilönä, oman edun/ huvin vuoksi tehdään kusipäistä asiaa ja sitten saadaan siitä suosio. Voin hyvin kuvitella että ko. tyypit pystyivät aikaan tekemään saman myös koululuokassa. Julkisuus ihmiset eivät saa armoa: he ovat julkisuuteen itse halunneet, näin kaikki sanovat. Mutta mikä on oikeutettua, sitä voisi pohtia. Vedotaan tyypin huumorintajuun, ja jos ei kestä itsensä mollaamista, on tiukkapipo tosikko.
Nyt kun lukee esim M-L Kirvesniemestä, hänen paineistaan läpi vuosien, on se teurastaminen jota esim hyväihminen J.Puotila teki läpi vuosien aika arveluttavaa, ja teki tiliä sillä , elätti omaa perhettään.
Mielestäni jos julkisuus suhtautuu kiusaamiseen näin, on aivan selvää että esim. koululuokassa asia jatkuu ja muuttuu asennetasolla käytännöksi.
"Tervasaaren kesäteatteri" jatkuu..
Itsekin olen ihmetellyt, kun "valtakunnan kiusattu" Jope Ruonansuu pilkkaa tosi julmasti esim. Martti Ahtisaaren ulkonäköä, apinoi jne. Onkohan se sitten joillekin ihmisille niin, että myötätuntoa ja sääliä ei osata tuntea kuin itseään kohtaan.
Itse olin 1luokasta 9luokkaan kiusattu... ala-asteella kiusattiin kun sukuni oli hyvässä mianeessa ja olin niin sanottu hyvästä perheestä..
Kiusaus oli niin pahaa, että koulureppuni kävi kura lammikoissa,pääleni syljettiin, takkini leikattiin saksilla jne..
Yläasteella tytöt kiusasivat enenpi kateudesta..
olin poikien mielestä nätti tyttö..
tytöt haukkuivat,köksäntunnilla pilasivat mun ruuat,koulukirjoja sotkettiin..
en uskaltanut sanoa opettajille.. olin alistuva..
sellaset arvet se jätti etten tänään päivänäkään luota.. psykologilla käyn 7vee takasii asioita puhumassa..
Elämä voittaa ja tulevaisuudesta haluan onnekkaamman..
kotipaikalla kun näen kiusaajia.. ne ei uskalla edes katsoa.. kävelevät äkkiä ohitseni..
Kukaan muu kuin kiusattu tietää kuinka paska fiilis on nousta aamulla kouluun.. kuinka pahalta tuntuu kävellä luokkaa ja SE PELKO, että mitä joudun taas kokee..
Jääköhän sitten tälläisestä ihmisen rääkkämisestä hyvämieli kiusaajille???
-päivä päivältä olen vahvempi-
aiheen vierestä ehken, mutta itse koulukiusattuna useastikin vuosien mittaan törmännyt kiusaajiin hemmetti ja mitäs ne....kattoo päästä varpaisiin ja näyttää siltä kun laatta lentäisi. siitä vain hymyillen eteenpäin tallustan ja ajattelen että voisi painua jo helvettiin ellei tuskallisempaa paikkaa ole keksitty.
Kiusaajasi ovat joko tyhmiä tai kiusaamosesta on kulunut vuosi pari. Ei ne idiootit niin nopeasti aikuistu tarvitaan parikymmentä vuotta ja sit tullaa pyytämään anteeks häntä koipien välissä...Jotkut jäävät ikuisesti tylppäaivo asteelle...
Tätä ihmettelen suuresti olette näköjään todella raukkoja,kun ette uskallakommentoida. Hieman rohkeutta pyydän en minä purematta niele!
...minnuu aenakkii ituttaa kö olin ilkijä koulussa ja purin muihin oman turhautumiseni. Siis mie pyyvvän kovasti anteeksi tekojani. Kaikki sano et mie kiusaan, mut kukkaa ei kysynä miks mie kiusaan.
Ei tullut miustakkaa mittää, juoppohullu. Olkoon yksinäisyys rangaistukseni...ja onkin.
Vm. -74
Kerro ihmees miks sie kiusasit? kiinnostaa kovasti päästä kiusaajan pään sisälle! Pyyvä anteeks niiltä joita kiusasit jos tapaat.
Minua on kiusattu koulussa. Siitä on aikaa 20 vuotta. Joka yö ja päiväv tulee kiusaajien kuva mieleeni tahtomattani. Joka yö ja päivä kiusaajani ajatuksissani sanovat yhä uudelleen "olet ruma, voisin lyödä sinua. En lyö naisia, mutta sinä et ole oikea nainen, sinua voin lyödä". Ja joka yö ja päivä toivon, että kiusaajani olisi katuneet tekojaan. Muuta en pyydä, olisin onnellinen, jos joku joskus minulle sanoisi "anteeksi, oli väärässä". Silloin voisin unohtaa. Ja lopultakin hyväksyä itseni.
anteeksipyynnön jälkeenkään.Kyllä sen muistaa aina kun näkee kiusaajansa.
lUKIJOITA 3000 MUTTA VASTAAJIA 36? ja vastaajistakin suurin osa kiusattuja. varmasti on kiusaajia lukijoiden joukossa joten kirjoittakaa mietteitänne. Kaikki kelpaa!
Vetäisin turpaan jos rupeis aukomaan päätänsä.
Siis sitä jota kiusasit? Näinköhän rohkenen epäillä, muttta...No minua et kyllä uskaltaisi vetää turpaan...Mutta kanta se on tuokin. Saanko kysyä miksi?