Puolalla on syndrooma, se on entinen suurvalta joka haluaa että sitä myös kohdellaan suurvaltana EU:ssa.
Toisaalta se pelkää että Saksa ja Venäjä tekee taas sopimuksia sen päänyli ...
Tosin tälläinen "suurvaltana" oleminen tai sen vaatiminen EU:ssa johtaa vain ajautumiseen nurkkaan, jolloin muut tekevät päätöksiä siltä kysymättä ...
Toisaalta Puola voisi olla yhäkin suurvalta, jos se ei olisi sortunut sotimaan kolmea muuta suurvaltaa vastaan yhtäaikaa.
Ne olivat Preussi, Itävalta ja Venäjä, jotka sitten jakoivat Puola/Liettuan.
Toisaalta se pelkää että Saksa ja Venäjä tekee taas sopimuksia sen päänyli ...
Tosin tälläinen "suurvaltana" oleminen tai sen vaatiminen EU:ssa johtaa vain ajautumiseen nurkkaan, jolloin muut tekevät päätöksiä siltä kysymättä ...
Toisaalta Puola voisi olla yhäkin suurvalta, jos se ei olisi sortunut sotimaan kolmea muuta suurvaltaa vastaan yhtäaikaa.
Ne olivat Preussi, Itävalta ja Venäjä, jotka sitten jakoivat Puola/Liettuan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puolalaiset saa helposti vaikenemaan sanomalla "next time so called Poland is wiped out of the European map". Tosin keskusteluyhteyttä ei enää synny, mutta lieneekö tuo tarpeenkaan.
Puolan ja Suomen asemassa on paljon yhteistä. Tapaamani puolalaiset ihmettelivät Suomen intoa tukea suuriruhtinastaan historiassa. Aina kun Puola rypisteli kysyivät suomalset voisivatko he auttaa tsaaria. Mannerheim oli tsaarin upseeri hänkin ja olihan Suomikin Saksan liittolainen jopa "verwandte Völker", luokitukseen ylentynyt. Jo WW1 aikana Suomi valitsi asemansa Saksan vasallina asettuen Puolan kannalta miehittäjän puolelle.
Suomettuneisuudessa on aistittu, jotain tutusti epähygienista: häivähdys Stalinin ja Brezhnevin alushousuista. Tämän puolalaisen toimittajan ajatuksen voi ymmärtää kateellisuutena. Olihan Suomi erityisasemassa sekä tsaarin että bolsevikkien Venäjällä kuin myös keisarin ja Hitlerin Saksassa Puolasta katsoen. Suomesta katsoen asiat ovat tietysti erilaiset.