Anderssonin ja Viitasen pelin politiikkaa
Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson ja SDP:n varapuheenjohtaja ovat löytäneet yhteisen vaaliteeman :Suomen maatalous on syyllinen Itämeren saastumiseen. Lipponen käskee lukemaan poliitikkojen puheita rivien välistä. Onko em. yhteinen linjaus tulevan hallitusyhteistyön yksi painopistealue ? Ainahan yhteinen vihollinen ja syntipukki ,maatalous/Kepu, yhdistää ja lisää kannatusta.. Rivien välistä vielä: Vihreiden puheenjohtaja hakee tulevissa vaaleissa kannatusta maaseutukaupungeista, ei Helsingistä. Maaseudulla vihreän aatteen ihmisillä on kuitenkin jalat lähempänä maanpintaa kuin cityvihreillä. Mitä maatalouden kimppuun käyminen aiheuttaa Cronbergin kannatukselle ? Mitkä ovat Anderssonin tavoitteet ?No, nämä ovat vain sivusta seuraavan hajatelmia…
Sitten Anderssonin ja Viitasen urbaanin legendan myth busteria: ”Suomen maatalous saastuttaa Itämeren.” Suomen joet laskevat etelässa Suomenlahteen. Suomenlahden koko on 1103 km3, ja se on 5 prosenttia koko Itämeren suuruudesta. Miten sillä vesimäärällä pystyy saastuttamaan Itämeren , vaikka kaikki Suomenlahteen laskevat joet olisivat sitä itseään ? Pietarin läpi kulkeva Neva-joki vastaa 80 % Suomenlahteen laskevasta jokivedestä. Vaikka kaikki loppu 20 % tulisi Suomen joista, niin miten se pystyy yksinään saastuttamaan Itämeren ? Suomenlahdella keskimääräinen virtaus tapahtuu vastapäivään. Viron rannikolla virtaus on lännestä itään, ja Suomen edustalla idästä länteen. Virosta ja Venäjältä tulevat ravinteet kulkeutuvat Suomen edustan kautta Itämerelle. Ei ole ihme, että Itämeren saastuminen ei ole vähentynyt Suomen maatalouden ympäristömääräysten avulla, koska osuutemme jokivesistä on alle 20 prosentin luokkaa. Lisäksi professori Erkki Auran mukaan maatalouden fosforipäästöt ovat alentuneet hitaasti senkin vuoksi, että peltojen kalkitukset ovat viime vuosien aikana vähentyneet. Tämä taas johtuu siitä, että maatalouden kannattavuuden heikkeneminen näkyy ensimmäisenä peltojen perusparannustoimissa. Sen tiedän omakohtaisena kokemuksena. Tätä taustaa vasten pitäisi ympäristötukia lisätä. Eikä säätää uusia velvoitteita, jotka vain paikkaavat syntyneitä vaurioita, mutta eivät korjaa itse perusvikaa.
Tietenkin Suomen joista tulee myös fosfori- ja typpivalumaa, mutta se ei ole yksin maatalouden aiheuttamaa. Joten kun näihin mittakaavoihin suhteuttaa maatalouden päästöt, niin ei voi perustellusti väittää Suomen maatalouden saastuttavan Itämeren. Tietenkin valumia on rajoitettava, mutta asioiden suhteellisuus ja taloudelliset reunaehdot on huomioitava. Viitasen ja Anderssonin propagandasta tulee mieleen Argentiinan presidentin aikaansaama sellutehdaskiista ympäristösuojelun varjolla.
Itämeren ravinnerajoitteisuudesta on valaiseva esitys linkissä:
http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/bsds/2487.html
Viitanen väittää, että ympäristötuen säännöt ovat liian väljät, ja esittää, että niitä on tiukennettava. Hänen , samoin kuin Anderssoninkin mielestä ympäristöohjelma on kallis , mutta tehoton. Lisäksi Viitasen mielestä maanviljelijät pitävät ympäristötukea vain automaattisena tulonlisänä. Velvoitteita pitää lisätä. He unohtavat tarkoituksellisesti ? perustavaa laatua olevan asian. Tukijärjestelmä on luotu kuluttajia varten halvan ruoan takaamiseksi. Kun Suomi liittyi EU:iin, niin tuottajahinnat laskivat pelkän panoskulun tasolle. Siis tuottaja ei saa ruoan myymisestä senttiäkään katetta, vaan viljelyn jatkaminen mahdollistetaan tuilla. Tätä kautta ruoan ostajat saavat sen halvalla. Hintaa nostavat väliportaat. Erilaisille tukimuodoille sälytettiin ruoan tuottamisen lisäksi velvoitteita, kuten ympäristön suojelu .Tätä kautta viljelijän saama nettotuotto vähentyi , koska työmäärä ja erilaiset tuottamista haittaavat määräykset lisääntyivät. Nyt Viitanen haluaisi näitä määräyksiä lisää. Hänen kohdallaan sen ymmärtää sitä taustaa vasten, että hän on sosialisti. Keskustan kannattajien taloudellisen aseman heikentäminen sopii puolueen valtapoliittisiin pyrkimyksiin. Mikä on Anderssonin motiivi ? Esimerkiksi viime vuonna maataloustuottajahinnat laskivat yli neljä prosenttia. Missä ammattiryhmissä on vastaava tulokehitys, joka sitä paitsi on jatkunut useita vuosia ? Oletko havainnut elintarvikkeiden halventuneen ?
Andersson ja vihreät yleensä ovat oikealla asialla puhuessaan Suomen maatalouden kohdalla pienistä yksiköistä ja perheviljelmien puolesta. Samaa ei voi sanoa SDP:n edustajista, jotka moittivat elintarvikkeita kalliiksi ja liputtavat suurten tilakokojen puolesta. Mm. Lipposen ja Viitasen mielestä on liikaa, että kansalaisilta menee 15 prosenttia tuloista ruokaan.
Jos ympäristömääräyksille ei ole taloudellista pohjaa, niin ne eivät takaa kestäviä tuloksia. Kuluttajat ovat innokkaasti luomutuotannon ja ympäristömääräysten puolella, kun puhutaan maanviljelijöiden velvollisuuksista. Ostatko itse hieman kalliimpia luomutuotteita vaikka ne maksavat hieman enemmän ? Tai oletko valmis maksamaan ruoasta hieman enemmän, jotta ympäristömääräyksiä voidaan tiukentaa ? Siinä on jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus kestävän kehityksen turvaamiseksi.
Uudet ympäristömääräykset aiheuttavat viljelijöille lisää kustannuksia, ja toimeentulon kaventumista. Esim. karjatiloilla lannanlevitysalan kasvu on johtanut pellon hinnan nousuun. Tämä selviää tuoreesta maa- ja metsätalouslisensiaatti Perttu Pyykkösen väitöskirjasta. Se on luettavissa verkossa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/talou/vk/pyykkonen/factorsa.pdf.
Tämä siis aiheuttaa toimeentulon alentumista, koska kasvaneita kuluja ei voi siirtää hintoihin. Nyt on kyllä tapahtumassa tervettä kehitystä tuottajahinnoissa. Kun peltoja aletaan käyttää energian tuotantoon, niin viljasta on tullut kysyttyä tavaraa. Tuottajille on jouduttu maksaan korkeampia hintoja markkinamekanismien mukaan. Tälläkin hetkellä kaupat joutuvat jonottamaan kotimaista naudanlihaa. Tämä johtuu siitä, että karjatiloista luopuminen on kiivasta. Suomen Gallup Elintarviketiedon mukaan maidontuotanto lopetettiin tämän vuoden tammi-huhtikuussa 430 tilalla. Luopumista vauhdittaa tänä vuonna tukijärjestelmän, tukien maksatuksen ja maitokiintiöjärjestelmän muutokset sekä kesällä tuleva jaloittelupakko. Tuotantosuunnan kannattavuus siis heikkenee.
Kun tuottajalle maksettava hinta nousee, niin väliportaiden kuluttajille siirtämä hinnannousu on moninkertainen. Tällainen kehitys ei mielestäni tuottajanakaan ole pelkästään hyväksi. Kalliit elintarvikkeet asettavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan, siksi ruoan tuotantoa tulisi tukea verovaroista. Tosin minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saan työstäni paremman korvauksen ja ehkä sitä kautta myös ulkopuolisten paremman arvostuksen. Ei enää haukuttaisi tukien varassa eläväksi loiseksi, tai osoitettaisi syylliseksi Itämeren saastumiseen.
Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson ja SDP:n varapuheenjohtaja ovat löytäneet yhteisen vaaliteeman :Suomen maatalous on syyllinen Itämeren saastumiseen. Lipponen käskee lukemaan poliitikkojen puheita rivien välistä. Onko em. yhteinen linjaus tulevan hallitusyhteistyön yksi painopistealue ? Ainahan yhteinen vihollinen ja syntipukki ,maatalous/Kepu, yhdistää ja lisää kannatusta.. Rivien välistä vielä: Vihreiden puheenjohtaja hakee tulevissa vaaleissa kannatusta maaseutukaupungeista, ei Helsingistä. Maaseudulla vihreän aatteen ihmisillä on kuitenkin jalat lähempänä maanpintaa kuin cityvihreillä. Mitä maatalouden kimppuun käyminen aiheuttaa Cronbergin kannatukselle ? Mitkä ovat Anderssonin tavoitteet ?No, nämä ovat vain sivusta seuraavan hajatelmia…
Sitten Anderssonin ja Viitasen urbaanin legendan myth busteria: ”Suomen maatalous saastuttaa Itämeren.” Suomen joet laskevat etelässa Suomenlahteen. Suomenlahden koko on 1103 km3, ja se on 5 prosenttia koko Itämeren suuruudesta. Miten sillä vesimäärällä pystyy saastuttamaan Itämeren , vaikka kaikki Suomenlahteen laskevat joet olisivat sitä itseään ? Pietarin läpi kulkeva Neva-joki vastaa 80 % Suomenlahteen laskevasta jokivedestä. Vaikka kaikki loppu 20 % tulisi Suomen joista, niin miten se pystyy yksinään saastuttamaan Itämeren ? Suomenlahdella keskimääräinen virtaus tapahtuu vastapäivään. Viron rannikolla virtaus on lännestä itään, ja Suomen edustalla idästä länteen. Virosta ja Venäjältä tulevat ravinteet kulkeutuvat Suomen edustan kautta Itämerelle. Ei ole ihme, että Itämeren saastuminen ei ole vähentynyt Suomen maatalouden ympäristömääräysten avulla, koska osuutemme jokivesistä on alle 20 prosentin luokkaa. Lisäksi professori Erkki Auran mukaan maatalouden fosforipäästöt ovat alentuneet hitaasti senkin vuoksi, että peltojen kalkitukset ovat viime vuosien aikana vähentyneet. Tämä taas johtuu siitä, että maatalouden kannattavuuden heikkeneminen näkyy ensimmäisenä peltojen perusparannustoimissa. Sen tiedän omakohtaisena kokemuksena. Tätä taustaa vasten pitäisi ympäristötukia lisätä. Eikä säätää uusia velvoitteita, jotka vain paikkaavat syntyneitä vaurioita, mutta eivät korjaa itse perusvikaa.
Tietenkin Suomen joista tulee myös fosfori- ja typpivalumaa, mutta se ei ole yksin maatalouden aiheuttamaa. Joten kun näihin mittakaavoihin suhteuttaa maatalouden päästöt, niin ei voi perustellusti väittää Suomen maatalouden saastuttavan Itämeren. Tietenkin valumia on rajoitettava, mutta asioiden suhteellisuus ja taloudelliset reunaehdot on huomioitava. Viitasen ja Anderssonin propagandasta tulee mieleen Argentiinan presidentin aikaansaama sellutehdaskiista ympäristösuojelun varjolla.
Itämeren ravinnerajoitteisuudesta on valaiseva esitys linkissä:
http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/bsds/2487.html
Viitanen väittää, että ympäristötuen säännöt ovat liian väljät, ja esittää, että niitä on tiukennettava. Hänen , samoin kuin Anderssoninkin mielestä ympäristöohjelma on kallis , mutta tehoton. Lisäksi Viitasen mielestä maanviljelijät pitävät ympäristötukea vain automaattisena tulonlisänä. Velvoitteita pitää lisätä. He unohtavat tarkoituksellisesti ? perustavaa laatua olevan asian. Tukijärjestelmä on luotu kuluttajia varten halvan ruoan takaamiseksi. Kun Suomi liittyi EU:iin, niin tuottajahinnat laskivat pelkän panoskulun tasolle. Siis tuottaja ei saa ruoan myymisestä senttiäkään katetta, vaan viljelyn jatkaminen mahdollistetaan tuilla. Tätä kautta ruoan ostajat saavat sen halvalla. Hintaa nostavat väliportaat. Erilaisille tukimuodoille sälytettiin ruoan tuottamisen lisäksi velvoitteita, kuten ympäristön suojelu .Tätä kautta viljelijän saama nettotuotto vähentyi , koska työmäärä ja erilaiset tuottamista haittaavat määräykset lisääntyivät. Nyt Viitanen haluaisi näitä määräyksiä lisää. Hänen kohdallaan sen ymmärtää sitä taustaa vasten, että hän on sosialisti. Keskustan kannattajien taloudellisen aseman heikentäminen sopii puolueen valtapoliittisiin pyrkimyksiin. Mikä on Anderssonin motiivi ? Esimerkiksi viime vuonna maataloustuottajahinnat laskivat yli neljä prosenttia. Missä ammattiryhmissä on vastaava tulokehitys, joka sitä paitsi on jatkunut useita vuosia ? Oletko havainnut elintarvikkeiden halventuneen ?
Andersson ja vihreät yleensä ovat oikealla asialla puhuessaan Suomen maatalouden kohdalla pienistä yksiköistä ja perheviljelmien puolesta. Samaa ei voi sanoa SDP:n edustajista, jotka moittivat elintarvikkeita kalliiksi ja liputtavat suurten tilakokojen puolesta. Mm. Lipposen ja Viitasen mielestä on liikaa, että kansalaisilta menee 15 prosenttia tuloista ruokaan.
Jos ympäristömääräyksille ei ole taloudellista pohjaa, niin ne eivät takaa kestäviä tuloksia. Kuluttajat ovat innokkaasti luomutuotannon ja ympäristömääräysten puolella, kun puhutaan maanviljelijöiden velvollisuuksista. Ostatko itse hieman kalliimpia luomutuotteita vaikka ne maksavat hieman enemmän ? Tai oletko valmis maksamaan ruoasta hieman enemmän, jotta ympäristömääräyksiä voidaan tiukentaa ? Siinä on jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus kestävän kehityksen turvaamiseksi.
Uudet ympäristömääräykset aiheuttavat viljelijöille lisää kustannuksia, ja toimeentulon kaventumista. Esim. karjatiloilla lannanlevitysalan kasvu on johtanut pellon hinnan nousuun. Tämä selviää tuoreesta maa- ja metsätalouslisensiaatti Perttu Pyykkösen väitöskirjasta. Se on luettavissa verkossa osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/talou/vk/pyykkonen/factorsa.pdf.
Tämä siis aiheuttaa toimeentulon alentumista, koska kasvaneita kuluja ei voi siirtää hintoihin. Nyt on kyllä tapahtumassa tervettä kehitystä tuottajahinnoissa. Kun peltoja aletaan käyttää energian tuotantoon, niin viljasta on tullut kysyttyä tavaraa. Tuottajille on jouduttu maksaan korkeampia hintoja markkinamekanismien mukaan. Tälläkin hetkellä kaupat joutuvat jonottamaan kotimaista naudanlihaa. Tämä johtuu siitä, että karjatiloista luopuminen on kiivasta. Suomen Gallup Elintarviketiedon mukaan maidontuotanto lopetettiin tämän vuoden tammi-huhtikuussa 430 tilalla. Luopumista vauhdittaa tänä vuonna tukijärjestelmän, tukien maksatuksen ja maitokiintiöjärjestelmän muutokset sekä kesällä tuleva jaloittelupakko. Tuotantosuunnan kannattavuus siis heikkenee.
Kun tuottajalle maksettava hinta nousee, niin väliportaiden kuluttajille siirtämä hinnannousu on moninkertainen. Tällainen kehitys ei mielestäni tuottajanakaan ole pelkästään hyväksi. Kalliit elintarvikkeet asettavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan, siksi ruoan tuotantoa tulisi tukea verovaroista. Tosin minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saan työstäni paremman korvauksen ja ehkä sitä kautta myös ulkopuolisten paremman arvostuksen. Ei enää haukuttaisi tukien varassa eläväksi loiseksi, tai osoitettaisi syylliseksi Itämeren saastumiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet oikeassa siinä, että monet puhuvat luomun puolesta, mutta eivät sitä osta. Itse valitsen aina luomuvaihtoehdon, ja toivoisin yhä useampaan tuoteryhmään enemmän luomua.
Miksi ihmiset eivät sitten osta luomua? Syynä on useimmin hinta. Kaupat vetävät aika törkeästi välistä hinnoittelemalla luomun kohtuuttoman kalliiksi. Kysymyksessä on eräänlainen kierre. Kun ihmiset eivät osta kalliita luomutuotteita, hyllyille jää niitä pilaantumaan suuret määrät. Nahistuneet, vanhentuneet tuotteet eivät myöskään houkuttele asiakasta, kun viereisellä hyllyllä on kemikaaleilla käsiteltyjä puoli vuotta jopa kauemminkin säilyviä siloposkisia omenoita. Itse valitsen juurikkaista ja hedelmistä mieluummin sellaiset, joissa on jotakin pientä esim. tuholaisen aiheuttamaa vioitusta, sillä se on tae , ettei myrkkyjä ole käytetty.
Maatalouden lannoitteiden aiheuttamaa vesistöjen rehevöitymistä ei ole syytä kieltää. Omien rannikoidemme rehevöityminen johtuu suurimmaksi osaksi omista saasteista ei Pietarin jätevesistä. Sen ovat tutkijat todenneet. Tilanne maataloudenkin osalta on paranemassa tiukentuneiden säännösten ansiosta, mutta edelleen se on suurin hajakuormittaja.
Lignellin ym:n raportin mukaan Nevan osuus Suomenlahden ravinnekuormasta on 60 - 70 %. Suomen jokien tuoma ravinnekuormitus ei ole edes jäljelle jäävää kahtakymmentä prosenttia, koska Suomenlahteen laskee myös muita ympärysvaltioiden jokia. Pitkäsen ja Tammisen(linkissä) tutkimusten mukaan Nevan ravinnekuormitukset kulkeutuvat Helsingin edustan ohi pitkin etelärannikkoa. Nevan suistoalueen suolaisen ja makean veden vyöhyke suodattaa suuren osan epäorgaanisista ravinteista. Tästä on seurannut Nevan suistoalueen voimakas rehevöityminen.
Stipan (2004) mukaan myös Suomen rannikon vastaava vaihettumisvyöhyke suodattaa jokien tuomaa typpi- ja fosforivalumaa. Se aiheuttaa myös rehevöitymistä.
Meriveden suolaisuuden väheneminen rannan lähellä jokivirtaaman ansiosta synnyttää yhdessä maan pyörimisen kanssa etelärannikollamme idästä länteen suuntautuvan stabiilin virtauksen. Sama ilmiö toteutuu Pietarin edustalla Nevan vaikutuksesta. Tämän stabiilin virtauksen vuoksi diffuusiota avomerelle ja Itämerelle ei tapahdu. Mutta idästä länteen suuntautuvan virtauksen ansiosta myös Venäjän , jopa Vironkin , ravinnekuormat lisäävät Suomen etelärannikon leväkukintoja. Toki Suomen joet tuovat oman kuormituksensa, ja niitä vastaan pitää toimia.
Näitä suojelutoimia ei saa kuitenkaan repiä maanviljelijöiden selkänahasta, vaan kustannuksiin on osallistuttava kaikkien niiden, jotka syövät ruokaa.
Näiden tutkimusten valossa näyttää vahvasti siltä, että hokema: " Suomen maatalous saastuttaa Itämerta " ei pidä paikkaansa. Se on myytti, urbaani legenda, jota poliitikot ja perässähiihtäjät toistavat kritiikittömästi. Siihen sortuvat maatalousvihassaan jopa sellaisetkin poliitikot, jotka haluaisivat olla uskottavia valtakunnan politiikan kärkipaikoilla. Vai pelaako Janina Andersson valtapeliä jonkun muun pussiin ?