Näyttää siltä että Helluntailaiset täyttävät JT palstan, heidän juttujaan ei poisteta, saa nähdä miten minun käy?
JOS kolminaisuus olisi totta, Raamatun tulisi kauttaaltaan opettaa sitä selvästi. Miksi? Koska, kuten apostolit vakuuttivat, Raamattu on Jumalan antama, häntä itseään koskeva, ilmoitus ihmiskunnalle. Ja koska meidän on tarpeellista tuntea Jumala palvoaksemme häntä hyväksyttävällä tavalla, Raamatun tulisi kertoa meille selvästi, kuka hän oikein on.
Ensimmäisen vuosisadan uskovat pitivät Raamattua luotettavana Jumalalta saatuna ilmoituksena. Se oli heidän uskonkäsitystensä perusta, lopullinen auktoriteetti. Kun esimerkiksi apostoli Paavali saarnasi Berean kaupungin asukkaille, ”he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. – Apostolien teot 17:10, 11.
Mitä tuon ajan huomattavat Jumalan miehet käyttivät auktoriteettinaan? Apostolien tekojen 17:2, 3 kertoo meille: ”Paavali – – tapansa mukaan – – puhui perustellen heidän kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia, selittäen ja todistaen [Raamatun] viittauksin.”
Jeesus itse antoi esimerkin Raamatun käytöstä opetuksensa perustana, kun hän sanoi toistuvasti: ”On kirjoitettu.” Hän ”tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä”. – Matteus 4:4, 7; Luukas 24:27.
Jeesus, Paavali ja ensimmäisen vuosisadan uskovat käyttivät siis Raamattua opetuksensa perustana. He tiesivät, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. – 2. Timoteukselle 3:16, 17; ks. myös 1. Korinttolaisille 4:6; 1. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Pietari 1:20, 21.
Koska Raamattu voi ’oikaista’ asiat, sen tulisi sisältää selvää tietoa niin keskeisestä asiasta kuin kolminaisuuden väitetään olevan. Mutta sanovatko teologit ja historioitsijat itsekään, että se olisi Raamatun selvä opetus?
”Kolminaisuus” Raamatussa?
MUUAN protestanttinen julkaisu sanoo: ”Raamatussa ei esiinny sanaa kolminaisuus – –. Se ei saanut muodollisesti sijaa kirkon teologiassa ennen kuin vasta 300-luvulla.” (The Illustrated Bible Dictionary) Samoin Iso tietosanakirja toteaa: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole Raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin.”
The Catholic Encyclopedia sanoo myös: ”Raamatussa ei ole toistaiseksi yhtään sanaa, jolla nämä kolme jumalpersoonaa ilmaistaisiin yhdessä. Sana ????? [tri´as] (josta latinalainen trinitas on käännös) tavataan ensiksi Teofilus Antiokialaisella noin vuonna 180. – – Kohta sen jälkeen se esiintyy latinalaisessa muodossaan trinitas Tertullianuksella.”
Tämä ei kuitenkaan itsessään osoita, että Tertullianus olisi opettanut kolminaisuutta. Esimerkiksi katolinen teos Trinitas – A Theological Encyclopedia of the Holy Trinity (Triniteetti – Pyhän Kolminaisuuden teologinen tietosanakirja) mainitsee, että toiset käyttivät myöhemmin joitakin Tertullianuksen sanoja kolminaisuuden kuvailemiseen. Sitten se varoittaa: ”Käytöstä ei voida kuitenkaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, sillä hän ei noita sanoja käyttäessään puhu kolminaisuusteologiasta.”
Heprealaisten kirjoitusten todistus
VAIKKA sanaa ”kolminaisuus” ei löydykään Raamatusta, niin opettaako se selvästi ainakin kolminaisuusajatusta? Mitä esimerkiksi Raamatun heprealaiset kirjoitukset (ns. Vanha testamentti) paljastavat?
The Encyclopedia of Religion (Uskonnon tietosanakirja) myöntää: ”Teologit ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että heprealainen Raamattu ei sisällä kolminaisuusoppia.” Ja myös New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Pyhää kolminaisuutta koskevaa oppia ei opeteta Vanhassa testamentissa.”
Samoin jesuiitta Edmund Fortman myöntää kirjassaan The Triune God (Kolmiyhteinen Jumala): ”Vanha testamentti – – ei kerro meille suoraan tai tarpeellisin viittauksin mitään kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. – – Ei ole mitään todisteita siitä, että kukaan pyhistä kirjoittajista olisi edes kuvitellut Jumalassa olevan [kolminaisuutta]. – – Jopa vihjeiden, enteiden tai ’verhottujen merkkien’ näkeminen [”Vanhassa testamentissa”] persoonien kolminaisuudesta merkitsee pidemmälle menemistä, kuin mitä pyhät kirjoittajat sanoivat tai tarkoittivat.” – Kursivointi meidän.
Itse Heprealaisten kirjoitusten tarkastelu vahvistaa näiden lausuntojen paikkansapitävyyden. Raamatun 39 ensimmäisessä kirjassa, joista muodostuu henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kaanon, ei siis ole selvää kolminaisuusopetusta.
Kreikkalaisten kirjoitusten todistus
ENTÄ puhuvatko Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (ns. Uusi testamentti) sitten selvästi kolminaisuudesta?
The Encyclopedia of Religion sanoo: ”Teologit ovat yhtä mieltä siitä, ettei myöskään Uusi testamentti sisällä nimenomaista kolminaisuusoppia.”
Jesuiitta Fortman mainitsee: ”Uuden testamentin kirjoittajat – – eivät esitä meille muodollista tai muotoiltua kolminaisuusoppia, eivät selvää opetusta, jonka mukaan yhdessä Jumalassa on kolme yhdenvertaista jumalallista persoonaa. – – Mistään emme löydä kolminaisuusoppia, jonka mukaan samassa Jumalassa on kolme erillistä jumalallisen elämän ja toiminnan käsittävää subjektia.”
The New Encyclopædia Britannica huomauttaa: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa.”
Bernhard Lohse sanoo kirjassaan A Short History of Christian Doctrine (Kristillisen opin lyhyt historia): ”Mitä tulee Uuteen testamenttiin, siitä ei voida löytää todellista kolminaisuusoppia.”
Samoin The New International Dictionary of New Testament Theology (Uuden testamentin teologian uusi kansainvälinen sanakirja) mainitsee: ”Uudessa testamentissa ei ole valmista kolminaisuusoppia. ’Raamatusta puuttuu selvä julistus siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta’ [sanoi protestanttinen teologi Karl Barth].”
Yalen yliopiston professori E. Washburn Hopkins vakuutti: ”Oppi kolminaisuudesta oli ilmeisesti tuntematon Jeesukselle ja Paavalille; – – he eivät puhu siitä mitään.” – Origin and Evolution of Religion.
Historioitsija Arthur Weigall huomauttaa: ”Jeesus Kristus ei koskaan maininnut sellaista ilmiötä, eikä sanaa ’kolminaisuus’ esiinny missään kohdassa Uudessa testamentissa. Kirkko vain omaksui tämän ajatuksen 300 vuotta Herramme kuoleman jälkeen.” – The Paganism in Our Christianity.
Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen sanoo: ”Nykyinen raamatuntutkimus on hyvin selvillä siitä, ettei Uudessa testamentissa ole paljoakaan kiinnekohtia myöhäisemmälle kolminaisuusopille.” – Koraani ja Raamattu.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten 39 kirjassa sen enempää kuin sen Kreikkalaisten kirjoitusten 27 henkeytetyn kirjan kaanonissakaan ei siis ole mitään selvää opetusta kolminaisuudesta.
Opettivatko varhaiskristityt sitä?
OPETTIVATKO varhaiskristityt kolminaisuutta? Huomaa seuraavat historioitsijoiden ja teologien lausunnot:
”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.
”Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity.
”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.
”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.
Mitä Nikean kirkolliskokousta edeltäneet ns. kirkkoisät opettivat?
NIKEAN kirkolliskokousta edeltäneiden ns. kirkkoisien tunnustettiin olleen Kristuksen syntymää seuranneina varhaisina vuosisatoina huomattavia uskonnollisia johtajia. Se mitä he opettivat, on kiinnostavaa.
Justinus Marttyyri, joka kuoli noin vuonna 165, sanoi Jeesuksen ennen ihmiseksi tuloaan olleen luotu enkeli, joka on ”toinen kuin Jumala, joka teki kaiken”. Hän sanoi, että Jeesus oli Jumalaa alempi ja ”ettei hän koskaan tehnyt muuta kuin sitä, mitä Luoja – – halusi hänen tekevän tai sanovan”.
Irenaeus, joka kuoli noin vuonna 200, sanoi, että Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan oli olemassa Jumalasta erillään ja oli häntä alempi. Hän osoitti, ettei Jeesus ole yhdenvertainen sen ”Yhden todellisen ja ainoan Jumalan” kanssa, joka on ”kaiken yläpuolella ja jonka lisäksi ei ole ketään muuta”.
Klemens Aleksandrialainen, joka kuoli noin vuonna 215, sanoi Jeesuksen olleen ennen ihmiseksi tuloaan ”luomus”, mutta Jumalaa hän sanoi ”luomattomaksi ja katoamattomaksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi”. Hän sanoi, että Poika ”on ainoasta kaikkivoivasta Isästä seuraava” mutta ei hänen vertaisensa.
Tertullianus, joka kuoli noin vuonna 230, opetti Jumalan ylimmyyttä. Hän huomautti: ”Isä on toinen kuin Poika, sillä hän on suurempi; sillä se joka siittää, on toinen kuin se joka siitetään; se joka lähettää, toinen kuin se joka lähetetään.” Hän sanoi myös: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut. – – Ennen kaikkea muuta Jumala oli yksin.”
Hippolytos, joka kuoli noin vuonna 235, sanoi, että Jumala on ”yksi Jumala, Ensimmäinen ja Ainoa, kaiken Tekijä ja Herra”, jolla ”ei ollut kanssaan ketään samanikäistä – –. Mutta hän oli Yksi, itse yksinään; joka tahtonsa mukaisesti kutsui olemassaoloon sellaista, jota ei aikaisemmin ollut”, kuten luodessaan Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tulemista.
Origenes, joka kuoli noin vuonna 250, sanoi, että ”Isä ja Poika ovat kaksi substanssia [itsenäistä olevaista, olentoa] – – olemukseltaan kaksi” ja että ”Isään verrattuna [Poika] on hyvin pieni valo”.
Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”
Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.
JOS kolminaisuus olisi totta, Raamatun tulisi kauttaaltaan opettaa sitä selvästi. Miksi? Koska, kuten apostolit vakuuttivat, Raamattu on Jumalan antama, häntä itseään koskeva, ilmoitus ihmiskunnalle. Ja koska meidän on tarpeellista tuntea Jumala palvoaksemme häntä hyväksyttävällä tavalla, Raamatun tulisi kertoa meille selvästi, kuka hän oikein on.
Ensimmäisen vuosisadan uskovat pitivät Raamattua luotettavana Jumalalta saatuna ilmoituksena. Se oli heidän uskonkäsitystensä perusta, lopullinen auktoriteetti. Kun esimerkiksi apostoli Paavali saarnasi Berean kaupungin asukkaille, ”he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. – Apostolien teot 17:10, 11.
Mitä tuon ajan huomattavat Jumalan miehet käyttivät auktoriteettinaan? Apostolien tekojen 17:2, 3 kertoo meille: ”Paavali – – tapansa mukaan – – puhui perustellen heidän kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia, selittäen ja todistaen [Raamatun] viittauksin.”
Jeesus itse antoi esimerkin Raamatun käytöstä opetuksensa perustana, kun hän sanoi toistuvasti: ”On kirjoitettu.” Hän ”tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä”. – Matteus 4:4, 7; Luukas 24:27.
Jeesus, Paavali ja ensimmäisen vuosisadan uskovat käyttivät siis Raamattua opetuksensa perustana. He tiesivät, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. – 2. Timoteukselle 3:16, 17; ks. myös 1. Korinttolaisille 4:6; 1. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Pietari 1:20, 21.
Koska Raamattu voi ’oikaista’ asiat, sen tulisi sisältää selvää tietoa niin keskeisestä asiasta kuin kolminaisuuden väitetään olevan. Mutta sanovatko teologit ja historioitsijat itsekään, että se olisi Raamatun selvä opetus?
”Kolminaisuus” Raamatussa?
MUUAN protestanttinen julkaisu sanoo: ”Raamatussa ei esiinny sanaa kolminaisuus – –. Se ei saanut muodollisesti sijaa kirkon teologiassa ennen kuin vasta 300-luvulla.” (The Illustrated Bible Dictionary) Samoin Iso tietosanakirja toteaa: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole Raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin.”
The Catholic Encyclopedia sanoo myös: ”Raamatussa ei ole toistaiseksi yhtään sanaa, jolla nämä kolme jumalpersoonaa ilmaistaisiin yhdessä. Sana ????? [tri´as] (josta latinalainen trinitas on käännös) tavataan ensiksi Teofilus Antiokialaisella noin vuonna 180. – – Kohta sen jälkeen se esiintyy latinalaisessa muodossaan trinitas Tertullianuksella.”
Tämä ei kuitenkaan itsessään osoita, että Tertullianus olisi opettanut kolminaisuutta. Esimerkiksi katolinen teos Trinitas – A Theological Encyclopedia of the Holy Trinity (Triniteetti – Pyhän Kolminaisuuden teologinen tietosanakirja) mainitsee, että toiset käyttivät myöhemmin joitakin Tertullianuksen sanoja kolminaisuuden kuvailemiseen. Sitten se varoittaa: ”Käytöstä ei voida kuitenkaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, sillä hän ei noita sanoja käyttäessään puhu kolminaisuusteologiasta.”
Heprealaisten kirjoitusten todistus
VAIKKA sanaa ”kolminaisuus” ei löydykään Raamatusta, niin opettaako se selvästi ainakin kolminaisuusajatusta? Mitä esimerkiksi Raamatun heprealaiset kirjoitukset (ns. Vanha testamentti) paljastavat?
The Encyclopedia of Religion (Uskonnon tietosanakirja) myöntää: ”Teologit ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että heprealainen Raamattu ei sisällä kolminaisuusoppia.” Ja myös New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Pyhää kolminaisuutta koskevaa oppia ei opeteta Vanhassa testamentissa.”
Samoin jesuiitta Edmund Fortman myöntää kirjassaan The Triune God (Kolmiyhteinen Jumala): ”Vanha testamentti – – ei kerro meille suoraan tai tarpeellisin viittauksin mitään kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. – – Ei ole mitään todisteita siitä, että kukaan pyhistä kirjoittajista olisi edes kuvitellut Jumalassa olevan [kolminaisuutta]. – – Jopa vihjeiden, enteiden tai ’verhottujen merkkien’ näkeminen [”Vanhassa testamentissa”] persoonien kolminaisuudesta merkitsee pidemmälle menemistä, kuin mitä pyhät kirjoittajat sanoivat tai tarkoittivat.” – Kursivointi meidän.
Itse Heprealaisten kirjoitusten tarkastelu vahvistaa näiden lausuntojen paikkansapitävyyden. Raamatun 39 ensimmäisessä kirjassa, joista muodostuu henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kaanon, ei siis ole selvää kolminaisuusopetusta.
Kreikkalaisten kirjoitusten todistus
ENTÄ puhuvatko Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (ns. Uusi testamentti) sitten selvästi kolminaisuudesta?
The Encyclopedia of Religion sanoo: ”Teologit ovat yhtä mieltä siitä, ettei myöskään Uusi testamentti sisällä nimenomaista kolminaisuusoppia.”
Jesuiitta Fortman mainitsee: ”Uuden testamentin kirjoittajat – – eivät esitä meille muodollista tai muotoiltua kolminaisuusoppia, eivät selvää opetusta, jonka mukaan yhdessä Jumalassa on kolme yhdenvertaista jumalallista persoonaa. – – Mistään emme löydä kolminaisuusoppia, jonka mukaan samassa Jumalassa on kolme erillistä jumalallisen elämän ja toiminnan käsittävää subjektia.”
The New Encyclopædia Britannica huomauttaa: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa.”
Bernhard Lohse sanoo kirjassaan A Short History of Christian Doctrine (Kristillisen opin lyhyt historia): ”Mitä tulee Uuteen testamenttiin, siitä ei voida löytää todellista kolminaisuusoppia.”
Samoin The New International Dictionary of New Testament Theology (Uuden testamentin teologian uusi kansainvälinen sanakirja) mainitsee: ”Uudessa testamentissa ei ole valmista kolminaisuusoppia. ’Raamatusta puuttuu selvä julistus siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta’ [sanoi protestanttinen teologi Karl Barth].”
Yalen yliopiston professori E. Washburn Hopkins vakuutti: ”Oppi kolminaisuudesta oli ilmeisesti tuntematon Jeesukselle ja Paavalille; – – he eivät puhu siitä mitään.” – Origin and Evolution of Religion.
Historioitsija Arthur Weigall huomauttaa: ”Jeesus Kristus ei koskaan maininnut sellaista ilmiötä, eikä sanaa ’kolminaisuus’ esiinny missään kohdassa Uudessa testamentissa. Kirkko vain omaksui tämän ajatuksen 300 vuotta Herramme kuoleman jälkeen.” – The Paganism in Our Christianity.
Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen sanoo: ”Nykyinen raamatuntutkimus on hyvin selvillä siitä, ettei Uudessa testamentissa ole paljoakaan kiinnekohtia myöhäisemmälle kolminaisuusopille.” – Koraani ja Raamattu.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten 39 kirjassa sen enempää kuin sen Kreikkalaisten kirjoitusten 27 henkeytetyn kirjan kaanonissakaan ei siis ole mitään selvää opetusta kolminaisuudesta.
Opettivatko varhaiskristityt sitä?
OPETTIVATKO varhaiskristityt kolminaisuutta? Huomaa seuraavat historioitsijoiden ja teologien lausunnot:
”Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.
”Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä.” – The Paganism in Our Christianity.
”Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista.” – Encyclopædia of Religion and Ethics.
”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – New Catholic Encyclopedia.
Mitä Nikean kirkolliskokousta edeltäneet ns. kirkkoisät opettivat?
NIKEAN kirkolliskokousta edeltäneiden ns. kirkkoisien tunnustettiin olleen Kristuksen syntymää seuranneina varhaisina vuosisatoina huomattavia uskonnollisia johtajia. Se mitä he opettivat, on kiinnostavaa.
Justinus Marttyyri, joka kuoli noin vuonna 165, sanoi Jeesuksen ennen ihmiseksi tuloaan olleen luotu enkeli, joka on ”toinen kuin Jumala, joka teki kaiken”. Hän sanoi, että Jeesus oli Jumalaa alempi ja ”ettei hän koskaan tehnyt muuta kuin sitä, mitä Luoja – – halusi hänen tekevän tai sanovan”.
Irenaeus, joka kuoli noin vuonna 200, sanoi, että Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan oli olemassa Jumalasta erillään ja oli häntä alempi. Hän osoitti, ettei Jeesus ole yhdenvertainen sen ”Yhden todellisen ja ainoan Jumalan” kanssa, joka on ”kaiken yläpuolella ja jonka lisäksi ei ole ketään muuta”.
Klemens Aleksandrialainen, joka kuoli noin vuonna 215, sanoi Jeesuksen olleen ennen ihmiseksi tuloaan ”luomus”, mutta Jumalaa hän sanoi ”luomattomaksi ja katoamattomaksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi”. Hän sanoi, että Poika ”on ainoasta kaikkivoivasta Isästä seuraava” mutta ei hänen vertaisensa.
Tertullianus, joka kuoli noin vuonna 230, opetti Jumalan ylimmyyttä. Hän huomautti: ”Isä on toinen kuin Poika, sillä hän on suurempi; sillä se joka siittää, on toinen kuin se joka siitetään; se joka lähettää, toinen kuin se joka lähetetään.” Hän sanoi myös: ”Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut. – – Ennen kaikkea muuta Jumala oli yksin.”
Hippolytos, joka kuoli noin vuonna 235, sanoi, että Jumala on ”yksi Jumala, Ensimmäinen ja Ainoa, kaiken Tekijä ja Herra”, jolla ”ei ollut kanssaan ketään samanikäistä – –. Mutta hän oli Yksi, itse yksinään; joka tahtonsa mukaisesti kutsui olemassaoloon sellaista, jota ei aikaisemmin ollut”, kuten luodessaan Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tulemista.
Origenes, joka kuoli noin vuonna 250, sanoi, että ”Isä ja Poika ovat kaksi substanssia [itsenäistä olevaista, olentoa] – – olemukseltaan kaksi” ja että ”Isään verrattuna [Poika] on hyvin pieni valo”.
Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): ”Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista.”
Siten Raamatun ja historian todistus osoittaa selvästi, että kolminaisuus oli tuntematon raamatullisina aikoina ja sitä seuranneina useina vuosisatoina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Raamattu aivan selkeästi tuo kolminaisuuden esiin. Me emme voi tietää millä tavalla Jumaluuden kolme persoonaa tarkalleen ovat olemassa, mutta uskon kautta näemme asiat niinkuin ne ovat.
kirjoitti maltillisesti ihan asiallista tietoa. Voitko 'Älä selitä' millään raamatunkohdalla perustella väitteesi? Tuo ne esille!
Maltillisesti ja asiallisesti ottaen en ainakaan minä huomannut lähimmäisen tekstistä Jeesuksen ilmoitusta, jossa hän lupasi opetuslapsilleen lähettävänsä puolustajan Pyhan Hengen, joka opettaa heitä ja antaa heille voiman evankeliumin eteenpäin viemiseen.
Opetuslapsethan jäivät pelkuruuden ja epätietoisuuden asteelle Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Se, että Raamattu on vielä "hengissä" ja evankelioimistyö lähes loppuun suoritettu 2000-luvulla, todistaa sen, että Pyhä Henki oli Jumalan henki. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat toimineet yhdessä evankelioidessaan uudesti synnyttämiensä kristittyjen kautta tämän telluksemme. Maailmalle se on hullutus, mutta kristityille itsestään selvyys.
Ensiksi on mielestäni hyvä katsoa mitä Johannes kertoo meille Jeesuksesta ensimmäisessä luvussa.
Joh.1
1. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Kuinka VT alkaa.
1Moos.1
1. Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Se kuinka Jumalasta puhutaan jo VT.n puolella ei ole yksikkö muoto. (Elohim)
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Hyvä on itsekkin tutkia raamattua:)
Miksi Jeesus sanoi puhaltaessaan opetuslapsia päin: Ottakaa Pyhä Henki?
Ap.t.8:14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
Usko siis oli, mutta kuten Jeesuskin sanoi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Joh. 3:3
Luuk. 10:22
Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
Ilm.5:1. Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
2. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
3. Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
4. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.
5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".
6. Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
7. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
8. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
9. ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
10. ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
11. Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
12. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
14. Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.
Jumala on yksi, ei kolme
RAAMATUN opetusta, jonka mukaan Jumala on yksi, sanotaan monoteismiksi. Ja kirkkohistorian professori L. L. Paine osoittaa, että monoteismi puhtaimmassa muodossaan ei voi sisältää kolminaisuutta: ”Vanha testamentti on ehdottoman monoteistinen. Jumala on yksi ainoa persoonallinen olento. Sellainen ajatus, että sieltä löytyisi kolminaisuus – – on täysin perusteeton.”
Muuttuiko monoteismi jollakin tavoin sen jälkeen, kun Jeesus tuli maan päälle? Professori Paine vastaa: ”Tässä vaiheessa Vanhan ja Uuden testamentin välillä ei tapahdu mitään muutosta. Monoteistinen perinne jatkuu. Jeesus oli juutalainen, ja hänen juutalaiset vanhempansa perehdyttivät hänet Vanhan testamentin kirjoituksiin. Hänen opetuksensa oli läpikotaisin juutalaista; hänellä oli kyllä uusi evankeliumi mutta ei uutta teologiaa. – – Ja hän hyväksyi omaksi uskonkäsityksekseen juutalaisen monoteismin suuren Raamatun lauseen: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ ”
Nämä sanat löytyvät 5. Mooseksen kirjan 6:4:stä. Katolisen New Jerusalem Bible (NJB) -raamatunkäännöksen mukaan ne kuuluvat: ”Kuule, Israel: Jahve, meidän Jumalamme, on yksi, ainoa Jahve.” Tässä jakeessa ei sanan ”yksi” yhteydessä ole mitään monikkoon viittaavia kieliopillisia määreitä, jotka osoittaisivat, että siinä tarkoitetaan jotakin muuta kuin yhtä yksilöä.
Myöskään kristitty apostoli Paavali ei osoittanut, että Jumalan luonnossa olisi tapahtunut mitään muutoksia edes sen jälkeen, kun Jeesus tuli maan päälle. Hän kirjoitti: ”Jumala on vain yksi.” – Galatalaisille 3:20; ks. myös 1. Korinttolaisille 8:4–6.
Kautta Raamatun Jumalasta puhutaan tuhansia kertoja yhtenä persoonana. Kun hän puhuu, hän tekee sen yhtenä jakamattomana yksilönä. Raamattu ei voisi esittää tätä enää selvemmin. Niinpä Jumala sanoo: ”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle.” (Jesaja 42:8) ”Minä olen Herra [”Jehova”, UM], sinun Jumalasi – –. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (Kursivointi meidän.) – 2. Mooseksen kirja 20:2, 3.
Miksi kaikki Jumalan henkeyttämät raamatunkirjoittajat puhuisivat Jumalasta yhtenä persoonana, jos hän todellisuudessa olisi kolme persoonaa? Mikä olisi sellaisen menettelyn tarkoitus, sillä sehän johtaisi ihmisiä harhaan? Jos Jumala todellakin koostuisi kolmesta persoonasta, hän olisi huolehtinut siitä, että hänen raamatunkirjoittajansa olisivat tehneet sen niin selväksi, ettei asiasta olisi mitään epäilystä. Ainakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat, jotka olivat henkilökohtaisesti tekemisissä Jumalan oman Pojan kanssa, olisivat tehneet siten. Mutta he eivät menetelleet sillä tavoin.
Sen sijaan raamatunkirjoittajat tekivät todella selväksi sen, että Jumala on yksi Persoona – ainutlaatuinen jakamaton Olento, jolla ei ole ketään vertaista: ”Minä olen Herra [”Jehova”, UM], eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.” (Jesaja 45:5) ”Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [”Jehova”, UM], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” – Psalmi 83:19.
Ei monipersoonainen Jumala
JEESUS sanoi Jumalaa ”ainoaksi tosi Jumalaksi”. (Johannes 17:3) Hän ei koskaan puhunut Jumalasta monta persoonaa käsittävänä jumaluutena. Siksi Raamatussa ei missään kutsuta ketään muuta kuin Jehovaa Kaikkivaltiaaksi. Muuten se tekisi tyhjäksi sanan ”kaikkivaltias” merkityksen. Ei Jeesusta eikä pyhää henkeä kutsuta koskaan tuolla nimellä, sillä Jehova yksin on korkein. 1. Mooseksen kirjan 17:1:ssä hän julistaa: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias.” Ja 2. Mooseksen kirjan 18:11 (UM) sanoo: ”Jehova on kaikkia muita jumalia suurempi.”
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanalla ´elo´ah (jumala) on kaksi monikkomuotoa, nimittäin ´elo·him´ (jumalat) ja ´elo·he´ ([jonkin, jonkun] jumalat). Nämä monikkomuodot tarkoittavat yleensä Jehovaa, ja siinä tapauksessa ne on käännetty yksikkömuotoon ”Jumala”. Osoittavatko nämä monikkomuodot, että kyseessä on kolminaisuus? Eivät osoita. Raamatun sanakirjassaan (A Dictionary of the Bible) William Smith sanoo: ”Sellainen mielikuvituksellinen ajatus, että [´elo·him´] viittaisi Jumalassa olevien persoonien kolminaisuuteen, saa nykyään tuskin lainkaan kannatusta oppineiden keskuudessa. Kyse on joko siitä, mitä kieliopin tutkijat sanovat majesteettisuutta ilmaisevaksi monikkomuodoksi, tai sitten se viittaa jumalallisen voiman täyteyteen, Jumalan osoittaman voiman summaan.”
The American Journal of Semitic Languages and Literatures (Seemiläisten kielten ja seemiläisen kirjallisuuden aikakauslehti) mainitsee sanasta ´elo·him´: ”Lähes poikkeuksetta siihen liittyy predikaattina yksikkömuotoinen verbi ja siihen kuuluu yksikkömuotoinen adjektiiviattribuutti.” Tätä valaisee se, että arvonimi ´elo·him´ esiintyy sellaisenaan 35 kertaa luomiskertomuksessa, ja joka kerta verbi, joka kuvailee sitä, mitä Jumala sanoi tai teki, on yksikkömuodossa. (1. Mooseksen kirja 1:1–2:4) Niinpä tuo julkaisu tekee johtopäätöksen: ”[´Elo·him´] täytyy mieluummin selittää intensiiviseksi [vahvistavaksi] monikkomuodoksi, joka ilmaisee suuruutta ja majesteettisuutta.”
´Elo·him´ ei merkitse ”persoonia” vaan ”jumalia”. Siksi ne, jotka väittävät tämän sanan sisältävän ajatuksen kolminaisuudesta, tekevät itsestään polyteistejä, useamman kuin yhden Jumalan palvojia. Kuinka niin? Koska se merkitsisi sitä, että kolminaisuudessa olisi kolme jumalaa. Mutta lähes kaikki kolminaisuuden kannattajat torjuvat sellaisen käsityksen, että kolminaisuus muodostuisi kolmesta eri jumalasta.
Raamattu käyttää sanoja ´elo·him´ ja ´elo·he´ myös silloin, kun se viittaa moniin vääriin epäjumaliin. (2. Mooseksen kirja 12:12; 20:23) Toisinaan se voi kuitenkin puhua vain yhdestä väärästä jumalasta, kuten silloin kun filistealaiset puhuivat ”jumalastaan [´elo·he´] Daagonista”. (Tuomarien kirja 16:23, 24) Baalia sanotaan ”jumalaksi [´elo·him´]”. (1. Kuningasten kirja 18:27) Tuota ilmausta käytetään lisäksi ihmisistä. (Psalmi 82:1, 6) Moosekselle kerrottiin, että hänen olisi määrä palvella ”jumalana” [´elo·him´] Aaronille ja faraolle. – 2. Mooseksen kirja 4:16; 7:1.
Arvonimien ´elo·him´ ja ´elo·he´ käyttäminen vääristä jumalista ja jopa ihmisistä ei ilmeisestikään sisällä sellaista ajatusta, että kussakin näistä olisi monta jumalaa; samoin ei ilmausten ´elo·him´ tai ´elo·he´ soveltaminen Jehovaan merkitse sitä, että hän olisi enemmän kuin yksi persoona, varsinkin kun otamme huomioon muun Raamatun todistuksen tästä aiheesta.
Jeesus erillinen luomus
MAAN päällä ollessaan Jeesus oli ihminen, mutta täydellinen ihminen, koska Jumala oli siirtänyt Jeesuksen elämänvoiman Marian kohtuun. (Matteus 1:18–25) Tämä ei kuitenkaan ollut hänen olemassaolonsa alku. Hän itse selitti, että hän oli ’laskeutunut taivaasta’. (Johannes 3:13) Oli siksi aivan luonnollista, että hän myöhemmin sanoi seuraajilleen: ”Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan [Jeesuksen] nousevan sinne, missä hän oli ennen?” – Johannes 6:62.
Jeesus oli siis ollut taivaassa ennen maan päälle tuloaan. Mutta oliko hän ollut yksi kaikkivaltiaan, ikuisen kolmiyhteisen Jumalan persoonista? Ei, sillä Raamattu sanoo selvästi, että ennen ihmiseksi tuloaan Jeesus oli luotu henkiolento samoin kuin enkelit olivat Jumalan luomia henkiolentoja. Eivät enkelit olleet eikä Jeesus ollut olemassa ennen luomistaan.
Jeesus oli ennen ihmiseksi tuloaan ”koko luomakunnan esikoinen”. (Kolossalaisille 1:15, NJB) Hän oli ”Jumalan luomakunnan alku”. (Ilmestys 3:14, KR) Sanaa ”alku” [kreikaksi ar·khe´] ei voida tulkita oikein merkitsemään sitä, että Jeesus olisi Jumalan luomakunnan ’alkaja’. Johannes käyttää Raamatussa olevissa kirjoituksissaan kreikkalaisen sanan ar·khe´ eri muotoja yli 20 kertaa, ja niillä on aina yleismerkityksenä ”alku”. Jumala loi siis Jeesuksen näkymättömien luomustensa aluksi.
Huomaa, miten hyvin nuo viittaukset Jeesuksen alkuperään sopivat yhteen Raamatun Sananlaskujen kirjassa mainitun kuvaannollisen ”viisauden” esittämien ajatusten kanssa: ”Herra [”Jehova”, UM] loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.” (Sananlaskut 8:12, 22, 25, 26) Vaikka ilmausta ”viisaus” käytetään tässä mainitun Jumalan luomuksen personointiin, useimmat oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että se on todellisuudessa kielikuva Jeesuksesta henkiluomuksena ennen ihmiseksi tuloaan.
Tällaisena ”viisautena” Jeesus sanoo edelleen, että hän oli Jumalan ”rinnalla mestarityöntekijä”. (Sananlaskut 8:30, Jerusalem Bible) Sopusoinnussa tämän mestarityöntekijän osan kanssa Kolossalaiskirjeen 1:16 sanoo Jeesuksesta, että ”hänen kauttaan Jumala loi kaiken mitä on taivaassa ja maassa”. – Uusi testamentti nykysuomeksi (UTN).
Kaikkivaltias Jumala siis loi tämän mestarityöntekijän, niin sanoaksemme nuoremman työtoverinsa, välityksellä kaiken muun. Raamattu esittää tästä yhteenvedon seuraavasti: ”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on – – ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on.” (Kursivointi meidän.) – 1. Korinttolaisille 8:6, KR.
Epäilemättä juuri tälle mestarityöntekijälle Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26) Jotkut ovat väittäneet, että tämän lauseen sanojen persoonapäätteet viittaavat kolminaisuuteen. Mutta jos sanoisit: ’Tehkäämme jotakin’, kukaan ei normaalisti ymmärtäisi tämän merkitsevän sitä, että sisälläsi olisi yhdeksi yhdistyneenä useita persoonia. Tarkoitat vain sitä, että kaksi tai useampia henkilöitä työskentelee yhdessä jonkin hyväksi. Samoin myös kun Jumala sanoi ”tehkäämme”, hän vain puhui toiselle yksilölle, ensimmäiselle henkiluomukselleen, mestarityöntekijälle Jeesukselle ennen tämän ihmiseksi tuloa.
Voitaisiinko Jumalaa kiusata?
MATTEUKSEN 4:1:ssä Jeesuksesta kerrotaan, että ’Panettelija kiusasi’ häntä. Näytettyään Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” Saatana sanoi: ”Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” (Matteus 4:8, 9) Saatana yritti saada Jeesusta olemaan uskoton Jumalalle.
Mutta miten se saattoi olla uskollisuuskoe, jos Jeesus oli Jumala? Voisiko Jumala kapinoida itseään vastaan? Ei voisi, mutta enkelit ja ihmiset voisivat kapinoida ja ovat kapinoineet Jumalaa vastaan. Jeesuksen kiusauksessa olisi järkeä vain siinä tapauksessa, ettei hän ollut Jumala vaan erillinen yksilö, jolla oli oma vapaa tahto ja joka olisi voinut niin halutessaan olla uskoton samoin kuin enkelit voivat tai ihminen voi olla.
On toisaalta mahdotonta kuvitella, että Jumala voisi tehdä syntiä ja olla itselleen uskoton. ”Täydelliset ovat hänen tekonsa – –. Uskollinen Jumala – – vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4) Jos Jeesus siis olisi ollut Jumala, häntä ei olisi voitu kiusata. – Jaakob 1:13.
Mutta koska Jeesus ei ollut Jumala, hän olisi voinut olla uskoton. Mutta hän pysyi uskollisena ja sanoi: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’ ” – Matteus 4:10.
Kuinka suuri oli lunastushinta?
MYÖS yksi niistä pääsyistä, joiden vuoksi Jeesus tuli maan päälle, liittyy suoranaisesti kolminaisuuskysymykseen. Raamattu sanoo: ”On yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” – 1. Timoteukselle 2:5, 6.
Jeesuksesta, joka ei ollut enemmän eikä vähemmän kuin täydellinen ihminen, tuli lunnaat, joka korvasi täsmälleen sen, mitä Aadam menetti – oikeuden täydelliseen ihmiselämään maan päällä. Apostoli Paavali saattoi siksi aivan oikein kutsua Jeesusta ”viimeiseksi Aadamiksi”. Samassa yhteydessä hän sanoi: ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttolaisille 15:22, 45) Jeesuksen täydellinen ihmiselämä oli ne ”vastaavat lunnaat”, jotka jumalallinen oikeus vaati, ei enemmän eikä vähemmän. Ihmistenkin harjoittaman oikeuden eräs perusperiaate on, että korvauksen tulisi olla väärinteon mukainen.
Mutta jos Jeesus olisi ollut osa Jumalaa, lunastushinta olisi ollut mittaamattoman paljon suurempi kuin Jumalan oma laki vaati. (2. Mooseksen kirja 21:23–25; 3. Mooseksen kirja 24:19–21) Eedenissä syntiä teki vain täydellinen ihminen, Aadam, eikä Jumala. Jotta lunnaat olisivat siis olleet todella sopusoinnussa Jumalan oikeuden kanssa, niiden oli oltava tarkalleen vastaavat – täydellinen ihminen, ”viimeinen Aadam”. Siksi kun Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle lunnaiksi, hän huolehti siitä, että Jeesuksesta tuli sellainen, että se tyydyttäisi oikeuden vaatimukset, ei ruumiillistuma, ei jumalihminen vaan täydellinen ihminen, ”enkeleitä alhaisempi”. (Heprealaisille 2:9; vrt. Psalmi 8:6, 7.) Kuinka mikään kaikkivaltiaan Jumalan osa – Isä, Poika tai pyhä henki – voisi koskaan olla enkeleitä alhaisempi?
Miten ”ainosyntyinen Poika”?
RAAMATTU sanoo Jeesusta Jumalan ”ainosyntyiseksi Pojaksi”. (Johannes 1:14; 3:16, 18; 1. Johannes 4:9) Kolminaisuusopin kannattajat sanovat, että koska Jumala on ikuinen, niin Jumalan Poikakin on ikuinen. Mutta miten joku voi olla poika ja samanaikaisesti yhtä vanha kuin isänsä?
Kolminaisuusopin kannattajat väittävät, että Jeesuksen tapauksessa ”ainosyntyisyyteen” ei liity ajatusta siittämisestä tai lisääntymisestä. He sanovat, että Jeesuksen tapauksessa se merkitsee ”epägeneettistä suhdetta”, eräänlaista ainokaisen pojan suhdetta, joka ei perustu siittämiseen. (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words) Kuulostaako tämä johdonmukaiselta? Voiko mies tulla pojan isäksi siittämättä tätä?
Edelleen, miksi Raamattu käyttää aivan samaa ”ainosyntyiseksi” käännettyä kreikkalaista sanaa (kuten Vine sitä erikseen selittämättä myöntää) kuvaamaan Iisakin suhdetta Aabrahamiin? Heprealaiskirjeen 11:17 puhuu Iisakista Aabrahamin ”ainosyntyisenä poikana”. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Iisakin tapauksessa hän oli ainosyntyinen tavanomaisessa merkityksessä. Hän ei ollut ikänsä tai asemansa suhteen yhdenvertainen isänsä kanssa.
Jeesuksesta ja Iisakista käytetty ”ainosyntyiseksi” käännetty kreikkalainen perussana on mo·no·ge·nes´, joka tulee sanoista mo´nos, joka merkitsee ”ainoaa”, ja gi´no·mai, joka merkitsee ”saattaa olemassaoloon”, ”tulla (joksikin)”, mainitsee Strongin suurhakemisto Exhaustive Concordance. Niinpä mo·no·ge·nes´ määritellään: ”Ainoa syntynyt, ainosyntyinen, ts. ainoa lapsi.” – E. Robinson, A Greek and English Lexicon of the New Testament.
Gerhard Kittelin toimittama Theological Dictionary of the New Testament (Uuden testamentin teologinen sanakirja) sanoo: ”[Mo·no·ge·nes´] merkitsee ’syntyperältään ainoa’ ts. ilman veljiä tai sisaria.” Tämä kirja mainitsee myös, että Johanneksen 1:18:ssa; 3:16, 18:ssa ja Johanneksen 1. kirjeen 4:9:ssä ”Jeesuksen suhdetta ei verrata vain ainoan lapsen suhteeseen isäänsä. Se on ainosyntyisen suhde Isään.”
Jeesuksen, ainosyntyisen Pojan, elämällä oli siis alku. Ja Kaikkivaltiasta Jumalaa voidaan aivan oikein kutsua hänen Elämänantajakseen, Isäkseen, samassa merkityksessä kuin Aabraham tuli tai kuin joku maallinen isä tulee pojan isäksi. (Heprealaisille 11:17) Niinpä kun Raamattu puhuu Jumalasta Jeesuksen ”Isänä”, se tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo – he ovat kaksi erillistä yksilöä. Jumala on vanhempi. Jeesus on nuorempi ja vähäisempi ikäänsä, asemaansa, valtaansa ja tietoonsa nähden.
Kun otetaan huomioon, ettei Jeesus ollut ainoa taivaassa luotu Jumalan henkipoika, käy ilmeiseksi, miksi Jeesuksen tapauksessa käytettiin ilmausta ”ainosyntyinen Poika”. Myös lukemattomia muita henkiluomuksia, enkeleitä, sanotaan ”Jumalan pojiksi” samassa merkityksessä kuin Aadam oli ”Jumalan poika”, sillä heidän elämänvoimansa on lähtöisin Jehova Jumalasta, elämän Lähteestä. (Job 38:7; Psalmi 36:10; Luukas 3:38) Mutta nämä kaikki luotiin ”ainosyntyisen Pojan” kautta, joka oli ainoa, jonka Jumala oli suoranaisesti saattanut olemassaoloon. – Kolossalaisille 1:15–17.
Pidettiinkö Jeesusta Jumalana?
VAIKKA Jeesusta sanotaankin Raamatussa usein Jumalan Pojaksi, ei kukaan ensimmäisellä vuosisadalla koskaan ajatellut hänen olevan Poika-Jumala. Jopa demonit, jotka uskovat, ”että on yksi Jumala”, tiesivät henkimaailmassa saamansa kokemuksen perusteella, että Jeesus ei ollut Jumala. Siksi he puhuttelivat Jeesusta aivan oikein eri yksilöksi, ”Jumalan Pojaksi”. (Jaakob 2:19; Matteus 8:29) Ja kun Jeesus kuoli, lähellä seisoneet pakanalliset roomalaiset sotilaat tiesivät riittävästi voidakseen sanoa, että sen, mitä he olivat kuulleet hänen seuraajiltaan, täytyi pitää paikkansa, nimittäin että Jeesus ei ollut Jumala vaan että ”varmasti tämä oli Jumalan Poika”. – Matteus 27:54.
Niin ollen ilmaus ”Jumalan Poika” tarkoittaa, että Jeesus on erillinen luomus, ei osa kolminaisuutta. Jumalan Poikana hän ei voisi olla itse Jumala, sillä Johanneksen 1:18 (KR) sanoo: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.”
Jeesuksen opetuslapset pitivät häntä ”yhtenä välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä”, ei itse Jumalana. (1. Timoteukselle 2:5) Koska määritelmän mukaan välittäjä on eri persoona kuin ne, jotka tarvitsevat välitystä, olisi ristiriitaista, että Jeesus olisi yhtä olemusta jommankumman sellaisen osapuolen kanssa, jota hän yrittää saada toisen kanssa sovintoon. Se merkitsisi sitä, että hän teeskentelisi olevansa jotakin, mitä hän ei ole.
Raamatun kanta Jumalan suhteesta Jeesukseen on selvä ja johdonmukainen. Jehova Jumala yksin on Kaikkivaltias. Hän loi suoranaisesti Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tuloa. Jeesuksella oli siksi alku, eikä hän koskaan voisi olla yhdenvertainen Jumalan kanssa voimassa tai iankaikkisuudessa.
ja Pyhää Henkeä kukaan ole kieltänyt. Raamattu vain yksiselitteisesti "totiseksi Jumalaksi" sanoo meidän kaikkien Isän Jumalan, (2.Kor.1:3).
Ja: "niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa", (1.Kor.8:6).
Kaikki, mikä Pojalla on, on Isältä saatua:
Joh. 17:7
"Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
8. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt."
1. Kor. 4:7
"Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?"
Isä lähetti ja käskee Poikaa, joka puolestaan käskee Pyhää Henkeä. Mutta Poika ei lähetä eikä käske Isää! Poika rukoilee Isää, mutta Isä ei tarvitse rukoilla Poikaa eikä ketään!
Höpinät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhtäsuuruudesta ovat ihmisten höpinöitä ja keksimiä!
jos oppisitte kirjoitamaan lyhyemmin!