Lähdekritiikki? Häh, miksi?
Mistä aloittaa?
Tämän kirjoittaminen on aika turhauttavaa. Hain netistä mitä lähdekritiikistä kerrotaan ja sehän on tupaten täynnä asiaa. Siispä tästä tulee lyhennetty versio ja sanotaan vaikka ihan tavalliselle lukijalle ja harrastajalle.
Mitä lukea ja mitä uskoa?
Jos hakee yleistietoa tieteestä yleensä, niin populaaritiedelehdet ovat aivan hyviä. Suomalainen Tiede-lehti (www.tiede.fi). Lukiessa näitä lyhyitä katsauksia aiheisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota henkilöön kuka on alunperin kirjoittanut/tutkinut asiaa (Artikkelin suomentaja on eriasia). Näin tiedemaailman henkilöt tulevat tutuiksi.
Netistä etsittäessä tietoa kannattaa selailla sivuja, jotka ovat vastuussa tekeleistään. Mm. www.tiede.fi, yliopistojen sivut = Helsingin yliopisto: www.helsinki.fi, Turun yliopisto: www.utu.fi, Jyväskylän yliopisto, jne...
Yliopistojen sivuilla voi törmätä myös opiskelijoiden sivuihin eli henk.koht.-sivuihin. Näissä ei välttämättä ole tarkoituskaan tarjota tieteellistä tietoa vaan mielipiteitä. Siellä voi olla ns. opiskelijatyö. Tämän tarkoitus ei ole olla virheetön vaan sen tarkoitus on osoittaa, että opiskelija on ymmärtänyt tutkimusmetodit ja osaa käyttää niitä.
www.yle.fi tuottaa tietoa josta on vastuussa. Jos tavoitat tekeleen näiden sivuilta, jonka totuusarvo lähentelee nollaa, voit huomauttaa heitä siitä ja saat vastauksen ja näet korjauksen, jos se vain on aiheellista.
Tieteessä tapahtuu -lehti on jo askelen raskaampaa. Sisältää paljon alansa ammattilaisten kirjoituksia ja joskus meheviä tiedekiistoja setvitään kirjepalstalla.
http://www.tieteessatapahtuu.fi
Tästä lehdestä on hyvä tutkailla tiedekirjallisuutta.
Auktoriteettiin ei tulisi vedota väittelyssä, mutta on hyvä tietää mikä se auktoriteetti on tiedemaailmassa, jonka juttuhin vedotaan. Mitä enemmän henkilöllä on julkaisuja tiedelehdissä ja mitä enemmän muut siteeraavat häntä sitä todennäköisemmin tämä "julkkis" todella tietää mistä kirjoittaa, hänellä on arvovaltaa. Mutta sitten on ongelma. Onko kyseessä muoti-ilmiö johon myös tämä tunnettu tekijä on sortunut. Pitää olla ajanhermolla - siis selaile useampia tiedelehtiä, tarkkaile kirjoittajien nimiä ja paina niitä mieleesi.
National Geographic antaa antoisaa luettavaa. Löytyy suomenkielisenäkin. Tässäkään lehdessä ei aina ole kaikki kohdallaan. Kun Amerikan alkuperäiskansojen maahanmuuttoa on tutkittu, niin tässä lehdessä asia hyväksyttiin viimeisenä. Hmm, politiikkaa vai pettymystä omaan historiaan. www.nationalgeographic-suomi.com/
Lähteen ikä!
Tuoreus on tärkeää, koska katsotaan, että uuteen tietoon on kumuloituneena aiempi tieto ja tieteski monilla aloilla tutkimustieto muuttuu nopeasti, mutta tärkeää on tietää alkuperäistutkimuksista, jos ei muuta, niin pääset näpäyttämään vanhaa tietoa jakavaa :-)
Lähteen uskottavuus. Tähän liittyy myös julkaisijan arvovalta ja vastuu. Arvovaltainen kustantaja, joka tuntee vastuunsa katsoo, että painettavaksi tarkoitettu teksti on käynyt läpi asiatarkastuksen. Lisäksi julkaisusta kannattaa hakea muutama arvostelu luettavaksi. Jos kyseessä on populaaritiedejulkaisu, niin hyviä arvosteluja löytyy tiede-lehdeltä, Yliopisto lehdestä ja Tieteessä tapahtuu lehdestä.
Joskus kannattaa tarkastaa kuka on tilannut tutkimuksen, varsinkin silloin, jos se poikkeaa paljon tavanomaisesta esim. tupakka on terveellistä tai suola on terveellistä. Tai vaikka kyseessä saattaa olla juhlakirja ja tällöin tekijää korostetaan ja ylistetään liikaakin.
Englanti on välttämätön, kun haluaa tutustua laajemmin tiedemaailman julkaisuihin. The Nature http://www.nature.com/ arvovaltainen tiedejulkaisu. Täältä on hyvä tutkailla ketkä ovat saaneet juttunsa julkaistua.
http://www.aaas.org/ Hyvät sivut, kuin Nature. Julkaisee mm. Science lehteä.
http://www.eurekalert.org/pubnews.php
Yllä olevasta löytyy valtavasti tutkimustietoa laidasta laitaan.
Kun ulkomaisilta sivuilta mm. amerikkalaisilta sivustoilta etsii tietoa, saa olla todella varovainen. Se mikä viittaa yliopistotutkimukseen saattaakin olla propaganda-sivusto. Tarkasta, että kyseessä on arvovaltainen yliopisto. Mistä? No, tieteskii tiedelehtien julkaisujen kautta ja esim. eurekalert.org sivuilta.
Arkeologiasta erityisesti Israelin alueelta:
http://www.mfa.gov.il/MFA/MFAArchive/2000_2009/2004/2/Our Bookmarks
Tämä oli vain pintaraapaisu ja asiallisia lähteitä löytyy paljon muitakin.
Suomi24 palstoilta mm. "Evoluutio ja kreationismi" -osasto esittää hyvää kritiikkiä (siis luonnontieteen puolustajat). Kannattaa muutama päivä seurata keskusteluja ja käydä niillä sivuilla joita he esittävät luettavaksi. Toki voi käydä lukaisemassa kreationistien sivustoja, sieltä löytää hyviä esimerkkejä mikä ei ole kriittistä tutkimusta.
Alkuun lähdeviitteiden tarkastelu voi tuntua vastenmieliseltä puurtamiselta, mutta maksaa vaivan.
Sellaisiltakin sivuilta löytyy varteenotettavaa tietoa kuin www.skepsis.fi tai www.vapaa-ajattelijat.fi. Miksi? Koska usein voit tarkastaa kirjoittajan taustan ja hän saattaa hyvinkin olla perehtynyt asiantuntija, joka artikkelin kirjoittaa. Niissä kirjoitetaan usein mielipiteitäkin ja ne eivät siis vastaa faktaa vaan kuten kirjoitin ovat mielipiteitä (tosin hyvin perusteltuja).
Sitten on hyvä perehtyä filosofeihin (tämä niille, jotka haluavat saada paljon irti asioista). Miksi? Siksi, että tuntemalla jonkin filosofin tyylin ja ajatukset pystyt havaitsemaan kuka historian henkilö on lainannut ajatuksiaan muualta ja miten oppisuunnat sekä ajatusrakennelmat ovat kehittyneet. Tämä on tärkeää uskontohistoriassa. (Kevyttä perehtymistä filosofeihin löytyy kirjasarjasta "Suuret Filosofit" [Otava]. Sivuja/kirja ei ole kuin n. 70 - 100. Siitä jää nälkä, jos kiinnostusta löytyy.
Emil Durkheim, tuo sosiologi ja uskontojen varhaisvaiheiden tutkija, arvostettu ja paljon siteerattu. Vanha ja jo kuollut (k. 1917). tiedä tutkijoiden taustat. Durkheim oli todella pätevä alansa asiantuntija, mutta aikakautensa orja. Voivotteli Ranskan oloja ja haaveili ihmisen paluusta luontoon. Tästä syystä hän antaa ehkä alkuperäiskansoille paratiisimaisemman olemuksen kuin muuten olisi.
Paljon pitäisi ottaa huomioon, mutta jostain se on lähdettävä. Yllä on muutama tapa joita voi koettaa...
Mistä aloittaa?
Tämän kirjoittaminen on aika turhauttavaa. Hain netistä mitä lähdekritiikistä kerrotaan ja sehän on tupaten täynnä asiaa. Siispä tästä tulee lyhennetty versio ja sanotaan vaikka ihan tavalliselle lukijalle ja harrastajalle.
Mitä lukea ja mitä uskoa?
Jos hakee yleistietoa tieteestä yleensä, niin populaaritiedelehdet ovat aivan hyviä. Suomalainen Tiede-lehti (www.tiede.fi). Lukiessa näitä lyhyitä katsauksia aiheisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota henkilöön kuka on alunperin kirjoittanut/tutkinut asiaa (Artikkelin suomentaja on eriasia). Näin tiedemaailman henkilöt tulevat tutuiksi.
Netistä etsittäessä tietoa kannattaa selailla sivuja, jotka ovat vastuussa tekeleistään. Mm. www.tiede.fi, yliopistojen sivut = Helsingin yliopisto: www.helsinki.fi, Turun yliopisto: www.utu.fi, Jyväskylän yliopisto, jne...
Yliopistojen sivuilla voi törmätä myös opiskelijoiden sivuihin eli henk.koht.-sivuihin. Näissä ei välttämättä ole tarkoituskaan tarjota tieteellistä tietoa vaan mielipiteitä. Siellä voi olla ns. opiskelijatyö. Tämän tarkoitus ei ole olla virheetön vaan sen tarkoitus on osoittaa, että opiskelija on ymmärtänyt tutkimusmetodit ja osaa käyttää niitä.
www.yle.fi tuottaa tietoa josta on vastuussa. Jos tavoitat tekeleen näiden sivuilta, jonka totuusarvo lähentelee nollaa, voit huomauttaa heitä siitä ja saat vastauksen ja näet korjauksen, jos se vain on aiheellista.
Tieteessä tapahtuu -lehti on jo askelen raskaampaa. Sisältää paljon alansa ammattilaisten kirjoituksia ja joskus meheviä tiedekiistoja setvitään kirjepalstalla.
http://www.tieteessatapahtuu.fi
Tästä lehdestä on hyvä tutkailla tiedekirjallisuutta.
Auktoriteettiin ei tulisi vedota väittelyssä, mutta on hyvä tietää mikä se auktoriteetti on tiedemaailmassa, jonka juttuhin vedotaan. Mitä enemmän henkilöllä on julkaisuja tiedelehdissä ja mitä enemmän muut siteeraavat häntä sitä todennäköisemmin tämä "julkkis" todella tietää mistä kirjoittaa, hänellä on arvovaltaa. Mutta sitten on ongelma. Onko kyseessä muoti-ilmiö johon myös tämä tunnettu tekijä on sortunut. Pitää olla ajanhermolla - siis selaile useampia tiedelehtiä, tarkkaile kirjoittajien nimiä ja paina niitä mieleesi.
National Geographic antaa antoisaa luettavaa. Löytyy suomenkielisenäkin. Tässäkään lehdessä ei aina ole kaikki kohdallaan. Kun Amerikan alkuperäiskansojen maahanmuuttoa on tutkittu, niin tässä lehdessä asia hyväksyttiin viimeisenä. Hmm, politiikkaa vai pettymystä omaan historiaan. www.nationalgeographic-suomi.com/
Lähteen ikä!
Tuoreus on tärkeää, koska katsotaan, että uuteen tietoon on kumuloituneena aiempi tieto ja tieteski monilla aloilla tutkimustieto muuttuu nopeasti, mutta tärkeää on tietää alkuperäistutkimuksista, jos ei muuta, niin pääset näpäyttämään vanhaa tietoa jakavaa :-)
Lähteen uskottavuus. Tähän liittyy myös julkaisijan arvovalta ja vastuu. Arvovaltainen kustantaja, joka tuntee vastuunsa katsoo, että painettavaksi tarkoitettu teksti on käynyt läpi asiatarkastuksen. Lisäksi julkaisusta kannattaa hakea muutama arvostelu luettavaksi. Jos kyseessä on populaaritiedejulkaisu, niin hyviä arvosteluja löytyy tiede-lehdeltä, Yliopisto lehdestä ja Tieteessä tapahtuu lehdestä.
Joskus kannattaa tarkastaa kuka on tilannut tutkimuksen, varsinkin silloin, jos se poikkeaa paljon tavanomaisesta esim. tupakka on terveellistä tai suola on terveellistä. Tai vaikka kyseessä saattaa olla juhlakirja ja tällöin tekijää korostetaan ja ylistetään liikaakin.
Englanti on välttämätön, kun haluaa tutustua laajemmin tiedemaailman julkaisuihin. The Nature http://www.nature.com/ arvovaltainen tiedejulkaisu. Täältä on hyvä tutkailla ketkä ovat saaneet juttunsa julkaistua.
http://www.aaas.org/ Hyvät sivut, kuin Nature. Julkaisee mm. Science lehteä.
http://www.eurekalert.org/pubnews.php
Yllä olevasta löytyy valtavasti tutkimustietoa laidasta laitaan.
Kun ulkomaisilta sivuilta mm. amerikkalaisilta sivustoilta etsii tietoa, saa olla todella varovainen. Se mikä viittaa yliopistotutkimukseen saattaakin olla propaganda-sivusto. Tarkasta, että kyseessä on arvovaltainen yliopisto. Mistä? No, tieteskii tiedelehtien julkaisujen kautta ja esim. eurekalert.org sivuilta.
Arkeologiasta erityisesti Israelin alueelta:
http://www.mfa.gov.il/MFA/MFAArchive/2000_2009/2004/2/Our Bookmarks
Tämä oli vain pintaraapaisu ja asiallisia lähteitä löytyy paljon muitakin.
Suomi24 palstoilta mm. "Evoluutio ja kreationismi" -osasto esittää hyvää kritiikkiä (siis luonnontieteen puolustajat). Kannattaa muutama päivä seurata keskusteluja ja käydä niillä sivuilla joita he esittävät luettavaksi. Toki voi käydä lukaisemassa kreationistien sivustoja, sieltä löytää hyviä esimerkkejä mikä ei ole kriittistä tutkimusta.
Alkuun lähdeviitteiden tarkastelu voi tuntua vastenmieliseltä puurtamiselta, mutta maksaa vaivan.
Sellaisiltakin sivuilta löytyy varteenotettavaa tietoa kuin www.skepsis.fi tai www.vapaa-ajattelijat.fi. Miksi? Koska usein voit tarkastaa kirjoittajan taustan ja hän saattaa hyvinkin olla perehtynyt asiantuntija, joka artikkelin kirjoittaa. Niissä kirjoitetaan usein mielipiteitäkin ja ne eivät siis vastaa faktaa vaan kuten kirjoitin ovat mielipiteitä (tosin hyvin perusteltuja).
Sitten on hyvä perehtyä filosofeihin (tämä niille, jotka haluavat saada paljon irti asioista). Miksi? Siksi, että tuntemalla jonkin filosofin tyylin ja ajatukset pystyt havaitsemaan kuka historian henkilö on lainannut ajatuksiaan muualta ja miten oppisuunnat sekä ajatusrakennelmat ovat kehittyneet. Tämä on tärkeää uskontohistoriassa. (Kevyttä perehtymistä filosofeihin löytyy kirjasarjasta "Suuret Filosofit" [Otava]. Sivuja/kirja ei ole kuin n. 70 - 100. Siitä jää nälkä, jos kiinnostusta löytyy.
Emil Durkheim, tuo sosiologi ja uskontojen varhaisvaiheiden tutkija, arvostettu ja paljon siteerattu. Vanha ja jo kuollut (k. 1917). tiedä tutkijoiden taustat. Durkheim oli todella pätevä alansa asiantuntija, mutta aikakautensa orja. Voivotteli Ranskan oloja ja haaveili ihmisen paluusta luontoon. Tästä syystä hän antaa ehkä alkuperäiskansoille paratiisimaisemman olemuksen kuin muuten olisi.
Paljon pitäisi ottaa huomioon, mutta jostain se on lähdettävä. Yllä on muutama tapa joita voi koettaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
jotta lähdettä kritisoitaessa tulisi olla ensin asia, sitten siitä mielipide, ja sitten asian selvittämiseksi annettu lähde, ja sitten vasta kyseisen lähteen kritiikki.
Jotenkin outo alue ja aihe tämä pelkästään lähteiden kritiikki... Eikö se lähdekritiikki nyt herrinjee sentään riipu siitä, mitä asiaa haluaa esittää? Jos vaikka on tutkailemassa Päätalon tuotannon (tosi tylsä aihe, turruttava suorastaan) teemoja ja taustatietoja, niin ei varmaan ole kovin paljon hyötyä Tieteen kuvalehdestä eikä edes National Geographystä.
Ateisimsta jos puhutaan, niin ei kai siihen tarvita kuin tosi luja usko. Kaikkien, ihan kaikkien uskontojen vastainen, ylivertainen maailmanlaajuinen Usko. Tätähän olen yrittänyt ennenkin saarnata: ateismi on usko, ihan samoin kuin mikä muu tahansa -ismi.
Täysin uskonnoista vapaita olemme vain me, uskonnottomat. Umpihangessa tarpojat. Lähdekritiikkiäkin tarvitsemme ainoastaan silloin, jos käytämme jotakin lähdettä. OK?
Seemiläisten seppojen aloitusrivi hyvä: Lähdekritiikki? Häh, miksi?
Miksi tosiaan, samaa kysyn minäkin...
Lähdekritiikki selviää, kun luet loppuun. Kyse on tieteestä ja miten selvittää mikä on luotettavaa. Tämä on lähdekritiikkiä. Tiedän, että täysin oikea osoite tälle jutulle ei ollut tämä palsta, mutta täällä keskustellaan historiasta, uskonnosta, yhteiskuntaoloista ja niissäkin tarvitaan lähdekritiikkiä.
Voit hyvin aloittaa tarkastelemaan vaikkapa raamatussa mainittua käärmettä. Miksi se on paha raamatussa? Miksi paratiisissa oli juuri käärme?
Uskotko raamatun olevan ehdottomasti totta ja käärme todella oli siellä?
Tai voit suhtautua asiaan kriittisesti ja perehtyä käärmeistä kerrottuihin mytologioihin. Mutta kenen kertomiin mytologioihin? Raamattukerhon tarinoihin vai ehkä assyrologien tietoihin käärmekulteista tai muihin vakavaa tutkimusta tekeviin.
Tässä tarvitaan lähdekritiikkiä. Kaikki se tieto joka on tarjolla ei ole yhtä pätevää.
>>Ateisimsta jos puhutaan, niin ei kai siihen tarvita kuin tosi luja usko. Kaikkien, ihan kaikkien uskontojen vastainen, ylivertainen maailmanlaajuinen Usko. Tätähän olen yrittänyt ennenkin saarnata: ateismi on usko, ihan samoin kuin mikä muu tahansa -ismi.
Lähestyt siis asiaa noin yleiseltä kannalta. Tämmöisenä käytännön ihmisenä ja maailman kovin konkreettisesti hahmottavana itse mieluummin ensin näen/koen kysymyksen (vaikka "onko salama ihan totta sähköä, joka iskeytyypi pilvestä maahan"), ja sitten voin pohdiskella niitä lähteitä, mistä vastauksia saattaisi löytyä. Siinä samalla sitten tietysti arvottaa eri lähteet: raamattu varmaan (tässäkin tapauksessa) huono, kuten satukirjatkin, vaan jotkut fysiikan ja sähköopin teokset olisivat jo huomattavasti luotettavampia. Tätähän tarkoitat?
Mitä tulee tuohon raamatun tutkimiseen, niin se ei kyllä lainkaan minua kiinnosta. (Käärmeitä voin kyllä tutkia, mielelläni!) Tuolla toisaalla yritin sanoa, jotta ateismi on minusta uskonto, koska se niin kovin vahvasti nojaa uskonnon kieltämiseen. Tämä sinunkin ottamasi esimerkki osoittaa että raamattu kiinnostaa ateisteja kovasti, vai kuinka?
Uskonnottomalla ei ole tarvetta osoittaa kenenkään uskovan uskoa -ei edes sen uskonnon perusteita- vääräksi tai oikeaksi. Uskohan on irrationalistinen jo käsitteenä, miksi se pitäisi pystyä todistamaan joksikin? En siis ilmeisesti ole ateisti, enkä ainakaan uskova. On ollut aika, jolloin kuvittelin kuuluvani vapaa-ajattelijoihin, mutta se oli tosi paha erehdys: he ovat vielä uskovampia kuin ateistit.
Vaan älä sinäkään Seppo Seemiläinen hermostu minuun. Olisi niin ihanaa, kun löytäisin jonkun, joka ei heti hermostu...
ai niin, se salama. Ei ole.
"Tämä sinunkin ottamasi esimerkki osoittaa että raamattu kiinnostaa ateisteja kovasti, vai kuinka? "
Enpä ole tainnut sanoa olevani ateisti, mutta kyllä minä olen kasvanut uskonnollisuudestani eroon ensin biologian opiskelijana, sitten vähän alan töitä ja minulla oli aivan hirveä halu tietään Kiinan historiasta. Paljon sitä luinkin, kävin avoimessa yliopistossa kursseja omaksi huvikseni ja muissa seminaareissa.
Kun aloin ymmärtämään selkeät syy- ja seuraussuhteet historiassa, niin minua alkoi kiehtomaan ihmisen alkuperä. Ja ihmisyyteen kuuluu niin vankasti uskonnollisuus, että sitä ei voi ohittaa. Kun näkee, perehdyttyään kansojen historiaan, sen selkeän vaihtokaupan ideologien/ajatuksien kanssa, niin ymmärtää aina vain paremmin mistä me olemme tulleet. Mitä kulttuurihistoriaa me kannamme mukanamme ja miten me edelleen muokkaamme omalta osaltamme kulttuuria.
Uskontohistoriaan perehtyminen ei ole minulle uskontoa. Tai se on yhtä paljon uskontoa, kun perehdyn Maya intiaanien kulttuurihistoriaan tai kun perehdyn teen, kahvin tai jonkin muun nautintoaineen monimutkaiseen reittiin historian hämärästä aina meidän pöydällemme asti.
Olen vain hulluna historiaan ja jotta en lipsuisi mihinkään huuhaaseen, käyn edelleen yliopistolla kuuntelemassa luentoja mielenkiintoisista aiheista ja tutkimuksien edistymisestä.
Kummallista elämääni on se, että valitsin aikoinaan väärän opiskelun kohteen. Nyt teen työkseni tietotekniikka asioita ja harrastan historiaa sekä arkeologiaa. Petran kaivauksilla on tullut käytyä ja yhdellä Israelin kibbutsin kaivauksilla olin pölyhuiskalla huiskimassa vapaaehtoisena. Eihän siellä paljoa saa tehdä, että ei tuhoa aineistoa, mutta on hurjan hauskaa jakaa se löytämisen ilo tutkijoiden kanssa, kun sitten jotain löytyy.
Nimimerkkini Seemiläiset sepot on tarkoitus olla hieman pilkkaava. Me kannamme mukanamme seemiläisten uskomuksia, jotka vain ovat muokkautuneet moneen otteeseen niin, että alkuperää on vaikea enää nähdä.