Monien ateismia puoltavien kannanottojen vastapainoksi ja pohdittavaksi seuraava:
"Muutaman vuoden minua vanhempi ystäväni sai yllättäen tiedon omasta syöpäsairaudestaan. Kun järkyttävää asiaa käsiteltiin perhepiirissä ennen kiireellistä leikkausta, ystäväni kymmenvuotias pojantytär kysyi hädissään sen, mitä kaikki muutkin pelkäsivät: "Mummu, kuoletko sinä nyt?" Ystäväni vastasi, ettei ihminen voi sitä tietää, se on aina "korkeemmas käres". Tyttö huolestui silminnähden entistä enemmän ja kysyi ahdistuneena, mitä mitä se "korkeemmas käres" tarkoittaa. Kun ystäväni sanoi, että se tarkoittaa Jumalaa, huojentunut hymy levisi totisille kasvoille. Tyttö sanoikin lujasti ja luottavaisesti: "Kyllä minä Jumalan tiedän - ja jos se siitä on kiinni, ethän sinä silloin kuole!"
Kun ystäväni ennen leikkaustaan toisteli tytön sanoja, minä jälleen kerran muistin, miten mahtava ja meitä kaikkia auttava voima lapsenusko onkaan.
Omassa työssäni näen jatkuvasti, miten ihmiset elämän käännekohdissa ja kriisivaiheissa etsivät selviämiskeinoja. Mitä vaikeammasta tilanteesta on kyse, sitä suuremman avun ja lohdun ihmiset löytävät niistä lapsuuden kokemuksistaan, joista he ammentavat toivoa ja turvaa. Ylivoimaisesti parhaita tällöin ovat muistot lapsuuden virsistä, rukouksista ja suojelusenkeleistä eli kaikesta lapsenuskoon liittyvästä. Uskosta, joka on syntynyt kyllin varhain lähimpien aikuisten yhteisesti jakamana henkisenä kotina, yhteisenä turvana.
Olen monesti pohtinut, miten kriiseistään selviävät ne ihmiset, joilla syystä tai toisesta ei ole sitä sunnatonta henkistä pääomaa, jonka lapsena todeksi koettu usko antaa. Pelkään, että näiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Pelkään, että uskoa hyljeksivä aikamme riistää lapsilta - ihmisiltä - jotakin korvaamattoman arvokasta. Miksi sallisimme tämän?
Ihmismieli on monimutkainen kokonaisuus. Inhimilliset psyykkiset kyvyt ovat monimutkaisia ja osin käsittämättömänkin taidokkaita. Kykymme tietää ja ymmärtää kaikenlaista on pitkälle kehittynyt, ihmisäly onkin tänä päivänä korkeimmin arvostettu ominaisuutemme. Yhä enemmän on alettu myös nostaa esiin tunteiden ja vaikkapa luovuuden merkitystä. Minua kuitenkin ihmetyttää se, että yksi voimakkaimmista psyykkisistä kyvyistämme jää tällä hetkellä lähes tyystin näkymättömiin: ihmisen kyky uskoa. - Tietomme ja kykymme tietää ovat aina rajallisia. Usko ei ole tiedon vastakohta, vaan ainoa mahdollisuutemme ylittää ihmisenä olemisen rajallisuus.
Ihmismielen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsia opastetaan ja opetetaan siinä, mihin voi uskoa, mihin ei. Ilman uskon ohjausta me uskomme mielivaltaisesti milloin mihinkin. Tänä päivänä aivan liian moni lapsi jää yksin pohtimaan, mitä uskoa. Aivan liian monesta lapsesta kasvaa sisäisesti turvattomia aikuisia."
Tuula Tamminen
professori
Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksen puheenjohtaja
Kirjoitus julkaistu Lapsemme -lehdessä, 2/2006
"Muutaman vuoden minua vanhempi ystäväni sai yllättäen tiedon omasta syöpäsairaudestaan. Kun järkyttävää asiaa käsiteltiin perhepiirissä ennen kiireellistä leikkausta, ystäväni kymmenvuotias pojantytär kysyi hädissään sen, mitä kaikki muutkin pelkäsivät: "Mummu, kuoletko sinä nyt?" Ystäväni vastasi, ettei ihminen voi sitä tietää, se on aina "korkeemmas käres". Tyttö huolestui silminnähden entistä enemmän ja kysyi ahdistuneena, mitä mitä se "korkeemmas käres" tarkoittaa. Kun ystäväni sanoi, että se tarkoittaa Jumalaa, huojentunut hymy levisi totisille kasvoille. Tyttö sanoikin lujasti ja luottavaisesti: "Kyllä minä Jumalan tiedän - ja jos se siitä on kiinni, ethän sinä silloin kuole!"
Kun ystäväni ennen leikkaustaan toisteli tytön sanoja, minä jälleen kerran muistin, miten mahtava ja meitä kaikkia auttava voima lapsenusko onkaan.
Omassa työssäni näen jatkuvasti, miten ihmiset elämän käännekohdissa ja kriisivaiheissa etsivät selviämiskeinoja. Mitä vaikeammasta tilanteesta on kyse, sitä suuremman avun ja lohdun ihmiset löytävät niistä lapsuuden kokemuksistaan, joista he ammentavat toivoa ja turvaa. Ylivoimaisesti parhaita tällöin ovat muistot lapsuuden virsistä, rukouksista ja suojelusenkeleistä eli kaikesta lapsenuskoon liittyvästä. Uskosta, joka on syntynyt kyllin varhain lähimpien aikuisten yhteisesti jakamana henkisenä kotina, yhteisenä turvana.
Olen monesti pohtinut, miten kriiseistään selviävät ne ihmiset, joilla syystä tai toisesta ei ole sitä sunnatonta henkistä pääomaa, jonka lapsena todeksi koettu usko antaa. Pelkään, että näiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Pelkään, että uskoa hyljeksivä aikamme riistää lapsilta - ihmisiltä - jotakin korvaamattoman arvokasta. Miksi sallisimme tämän?
Ihmismieli on monimutkainen kokonaisuus. Inhimilliset psyykkiset kyvyt ovat monimutkaisia ja osin käsittämättömänkin taidokkaita. Kykymme tietää ja ymmärtää kaikenlaista on pitkälle kehittynyt, ihmisäly onkin tänä päivänä korkeimmin arvostettu ominaisuutemme. Yhä enemmän on alettu myös nostaa esiin tunteiden ja vaikkapa luovuuden merkitystä. Minua kuitenkin ihmetyttää se, että yksi voimakkaimmista psyykkisistä kyvyistämme jää tällä hetkellä lähes tyystin näkymättömiin: ihmisen kyky uskoa. - Tietomme ja kykymme tietää ovat aina rajallisia. Usko ei ole tiedon vastakohta, vaan ainoa mahdollisuutemme ylittää ihmisenä olemisen rajallisuus.
Ihmismielen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsia opastetaan ja opetetaan siinä, mihin voi uskoa, mihin ei. Ilman uskon ohjausta me uskomme mielivaltaisesti milloin mihinkin. Tänä päivänä aivan liian moni lapsi jää yksin pohtimaan, mitä uskoa. Aivan liian monesta lapsesta kasvaa sisäisesti turvattomia aikuisia."
Tuula Tamminen
professori
Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksen puheenjohtaja
Kirjoitus julkaistu Lapsemme -lehdessä, 2/2006
Vastaukset 69
Vanhimmat
Ja jos sama tarina olisi tapahtunut muslimimaassa,lapsen usko Allahiin olisi saanut aikaan aivan samanlaisen reaktion. Näin käy, kun lapset aivopestään pienenä uskonnollisilla tarinoilla. Mitään tällaiset tarinat eivät tietenkään kerro kyseisen uskon oikeellisuudesta.
Onhan se kiva, että lapsen ei tarvitse murehtia ikäviä asioita. Vaan mitäs sitten, jos/kun se mummi kuitenkin sattuu kuolemaan? Siitähän se huoli vasta alkaakin. Oliko mummi paha kun Jumala antoikin hänen kuolla? Ei kai mummi vaan nyt ole helvetissä?
Ei, kyllä parempi on kertoa lapsillekin asiat niin kuin ne ovat: mikään ei ole ikuista, ja meidän kaikkien elämä joskus päättyy. Ja kun noin käy, jäljelle jäävät voivat vain lämmöllä muistella kaikkia niitä hyviä hetkiä.
Tiedätkö, uskova uskoo kuolemassakin, että elämä voittaa :). Ko. kertomuksessa isoäitikin sai voimaa uskosta, että kuolema on kristitylle vain uni. Jeesus on voittanut kuoleman.
Minäkin saan voimaa siitä kun uskon että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Niin, kuten jo aiemmin totesin, kommenteistasi käy ilmi, että sinulla ei ole uskoa.
Ja olen tottavie onnellinen siitä.
Asioita voi toistaa eli sanoa toistamiseen. Olen kuullut monen kristitynkin toistamiseen sanovan "Jeesus rakastaa sinua".
juuri Sinua, juuri nyt. Hän rakasti sinuakin niin paljon, että meni kuolemaan puolestasi, vaikket ole sitä pyytänyt tai vaatinut. Mutta hän teki sen. Hän teki sen, jotta et joutusi pahan kynsiin, sortuisi kiusauksiin, joista voit selvitä vain Hänen avullaan, silloin kun omat voimasi eivät riitä vastustamaan.
Toinen asia onkin se, että otatko Hänen tarjoamansa rakkauden vastaan, vai haluatko pärjätä ilman sitä? Hän rakastaa sinua, ja antaa sinun myös valita sen tien. Muuten ei kyse olisi rakkaudesta, joka antaa SINUN valita. Hän kunnioittaa valintaasi, mutta kun käännät selkäsi Kristukselle, olet paholaisen armoilla. Koko elinaikasi voit pelastua paholaisen kynsistä, riittää kun vain pyydät Kristusta auttamaan. Jos et pyydä, saat pärjätä omillasi.
Sitähän moni ateisti haluaakin. Mitä sitten valitatte? Jumala kyllä jättää teidät rauhaan, jos todella haluatte. Sitten olette omillanne.
jumala jättääkin meidät rauhaan, mutta valitettavasti uskovaiset eivät jätä, vaan ovat koko ajan joka paikassa väkisin tuputtamassa taikauskoisia käsityksiään ja vaatimassa, että kaikkien pitää elää samojen pari tuhatta vuotta sitten eläneiden alkukantaisten paimentolaisten ahdasmielisten moraalikäsitysten mukaisesti...
"että kaikkien pitää elää samojen pari tuhatta vuotta sitten eläneiden alkukantaisten paimentolaisten ahdasmielisten moraalikäsitysten mukaisesti..."
Jäit kiinni.
Käytät jatkuvasti samoja kielikuvia, sanoja ja termejä, joista sinut tunnistaa.
Ahdasmielisten moraalikäsitysten mukaisesti?
Jos en suvaitse avioliiton ulkopuolista seksiä tai irtosuhteita, kyllä, olen varmaan suvaitsematon. Suvaitsen kuitenkin ihmisiä, jotka sitä tekevät, koska taitaa nykyään olla yleistä.
Onhan se kamalaa tietenkin,ettei saa himoita naapurinsa omaisuutta tai vaimoa. Eikä saisi tehdä huorin tai tappaa. Onhan kamalaa, kun pitäisi rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään tai siunata vihamiehiä ja rukoilla vihollistenkin puolesta. Onhan se ahdasmielistä, että pitää luopua itsekkäistä pyrkimyksistään, jotta voi seurata Jeesusta. Kyllä sellaiseen kehottaminen varmaan itsekästä ja omaan napaan tuijottavaa, nautinnoissa elävää nykyihmistä kismittääkin.
Synnissä elävää Jumalan sana loukkaa, mutta joillekin se on helpotus, sillä Jumala armahtaa katuvan, mutta ylpeää Hän ei sääli.
löit kirveesi kiveen.
tylsyy. Onneksi on tahko.
Apostoli: "Hän rakasti sinuakin niin paljon, että meni kuolemaan puolestasi, vaikket ole sitä pyytänyt tai vaatinut."
- Mitä erityistä oli Jeesuksen kuolemassa. Jokainenhan kuolee lopulta. Yhtä hyvin minäkin voisin sanoa että kuolen muiden puolesta...
Olisko se Jeesus jäänyt maan päälle elämään ikuisesti, ellei häntä olisi teloitettu? Olisiko siitä seurannut samanlainen pelastus, jos Jeesus olisi vanhana ukkona lopulta kuukahtanut oliivipuun alle sydänkohtauksen saaneena?
Teloituskomppanian eteen parhaimmassa iässäsi, syyttömänä ja kuolisit syyllisten puolesta?
"Olisko se Jeesus jäänyt maan päälle elämään ikuisesti, ellei häntä olisi teloitettu? Olisiko siitä seurannut samanlainen pelastus, jos Jeesus olisi vanhana ukkona lopulta kuukahtanut oliivipuun alle sydänkohtauksen saaneena?"
En tiedä, mutta Jumalan pelastussuunnitelmaan kuului uhri, viattoman, vapaaehtoinen kuolema syyllisten puolesta. Hän uhrasi itsensä. Han antoi itsensä ihmisenä ihmisten puolesta. Hänet tuomitsivat kuolemaan kaiken lisäksi syylliset, joiden puolesta Hän ennenkaikkea kuoli, juutalainen kansa, joka hylkäsi Jumalan Kristuksessa. Roomalaisethan Jeesuksen lopulta tappoivat, ei juutalaiset. Hän kuoli pakanoiden toimesta.
Mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa!
Riippuisi varmaan tilanteesta, ketä pelastuisi ja mistä? Kieltäytyisitkö itse menemästä teloitettavaksi, jos sillä koko muu maailma "pelastuisi"?
Jeesuksen kärsimyksissä ei sinänsä ole mitään ainutlaatuista. Lukemattomat ihmiset ovat tulleet paljon pahemmin kidutetuiksi ja ovat ennen surmaamistaan kärsineet enemmän kuin Jeesuksen sanotaan kärsineen. Samoin lukemattomat ihmiset ovat antaneet eri tavoin henkensä erilaisten syiden puolesta.
Kaikilta meiltähän täällä henki lähtee lopulta, toisilta enemmän, toisilta vähemmän kärsien.
Siksi ihmettelen, miksi Jeesuksen kohdalla oli kyse jotenkin erityisen merkittävästä uhrista, jollaiseen eivät muut pystyisi?
Ja miksi hengen menetystä pitäisi pahana pitää, jos kerran sen jälkeen vasta oikeat ilot alkavat? Etenkään Jeesuksen kohdalla, jolle paikka Jumalan oikealla puolella oli jo etukäteen varattu.
Erityisesti, jos Jeesus oli Jumalan yksi ilmentymä, koko uhraus oli vain teatteria, sillä oikeastihan tuo jumalan-poika-jumalahan ei edes olisi voinut "oikeasti" kuollakaan. Vai olisikohan ollut vaihtoehtona jumalan yhden ilmentymän jääminen ruumiina sinne kalliohautaan kiven taakse?
Eihän tuossa koko kuviossa ole mitään järkeä. Kerrassaan naurettavan absurdi kuvio koko pelastusuhrikuolema-ajatus:
Jumala tekee itsestään oman poikansa, joka menee ihmisenä maan päälle, ja kuuluu tulla teloitettaksi, jotta ihmiset pelastuisivat jumalan heille langettamista rangaistuksista. Jumalako uhrasi itseään itselleen ja tämä poisti hänen aiemmin ihmisten päälle langettamat kiroukset? Melko skitsofreenista, sanoisin.
Kenelle Jeesuksen kuolema oli oikein uhraus, ja mitä uhrattiin ja kenelle? Kuka sai jotain ja kuka menetti ja mikä se logiikka tuossa oikein oli, jos sitä oli ylipäätään.
Miten ihmiset joilla ei ole mielikuvitus ystävää lohduttamassa, selviävät kriisestä? He joutuvat vain kestämään sen ilman itsepetosta ja ovat siten vahvempia.
Itse ainakin kestän paremmin kun tiedän ettei kaikkien asioiden takana ole henkimaailman olennot vaan kaikki on silkkaa sattumaa ja jos elämä potkii päähän niin ei tarvitse alkaa miettimään että miksi minua rangaistaan.
Kyky uskoa kaikenmaailman kusetusta ilman todisteita, tuosta kyvystäkö nyt sitten pitäisi olla ylpeä?
Mielikuvitus on toki kykynä tuiki tarpeellinen, mutta sitä ei pidä sekoittaa uskoon jossa mielikuvituksen ja todellisuuden raja hämärtyy vaarallisesti.
Ja lopussa ilmeisesti kehoitetaan aivopesemään lapset omaan (hyväksi todettuun?) uskoon, niin ettei hän jää muiden saalistajen armoille.
Huomaan kirjoituksestasi, että sinulla ei ole uskoa.
Hyvä nimimerkki ajatteleva, tämän palstan aihe on ateismi.
Jos se että ihminen ei ole uskossa on sinusta riittävä syy jättää hänen kommenttinsa kokonaan huomiotta niin olet mielestäni väärässä paikassa. Uskovaisten kanssa voit keskustella millä tahansa toisella palstalla.
Minä en ole tarpeeksi älykäs nähdäkseni keisarin uusia vaatteita, joten en ole keskustelun arvoinen.
Vastaan kirjoituksiin yleensä silloin, kun ne herättävät minussa jonkin mielestäni sanomisen arvoisen ajatuksen. En halua vain väitellä. Keskustelu saisi mielellään edetä. Toisaalta jotkut kirjoitukset vain toteavat kirjoittajan vakaumuksen, uskon tai epäuskon. Mielestäni jossakin vaiheessa on hyvä ilmaista, että on huomannut sen. Aika usein kirjoitukset näillä palstoilla ovat vain tuollaisia oman vakaumuksen ilmaisuja. Dialogiin on vaikea päästä.
Samoin ajattelevien kesken vain harvoin syntyy pitkiä keskusteluja.
Ja keskustelupalstan idea ikäänkuin on keskustelu.
lohduttaa lasta jonka kuollut mummu oli ateisti?
Valehdellaanko lapselle että mummu uskoi Jeesukseen?
Vai kerrotaanko että mummu joutuu nyt ikuiseen kidutukseen?
Alahan selittää.
Tähän kysymykseen osannevat ateistit vastata parhaiten.
miten kristittynä vanhempana lohduttaisit lasta, jonka ateistimummu on kuollut.
Jos hän olisi lapseni, niin luonnollisesti oman vakaumukseni pohjalta. Tapanani ei ole ottaa kantaa yksittäisten ihmisten kohtaloon kuoleman jälkeen. En tiedä kuka pelastuu, kuka ei. Mutta voisin kertoa, että kaikki ihmiset ovat hyvän Jumalan kädessä elämässä ja kuolemassa.
mitä viimeisellä henkäyksellä tapahtui. Jumala on ajan, paikan ja materian rajojen ulkopuolella.
Ihmisen viimeiselle hetkellä kaikki on ihmisen ja Jumalan välistä. Jos siis ihminen kääntyy Kristuksen puoleen vaikka viimeisenä ajatuksenaan, hän pelastuu. Me emme tiedä ihmisen viimeistä pyyntöä.
Me emme muutenkaan tiedä toisten ihmisten syvimpiä ajatuksia ja tuntoja, vaan luomme niistä vain omia mielikuvia. Olen samaa mieltä kanssasi, tuomio ei ole ihmisen käsissä.
>Tapanani ei ole ottaa kantaa yksittäisten ihmisten kohtaloon kuoleman jälkeen. En tiedä kuka pelastuu, kuka ei<
olisi ollut harras uskovainen, et siis kertoisi surevalle lapselle mummon kuoltua, että "mummo pääsi taivaan kotiin"? Toteaisit vain, että "kaikki ihmiset ovat hyvän Jumalan kädessä elämässä ja kuolemassa".
Varsin hienosti toimittu. Tuollaista uskonnollista toteamusta en näe mitenkään ongelmaisena.
Kirjoitus uskonnon ylistyksenä on pelkkää roskaa. Anteeksi kiukkuisuuteni. Isäni nukkui pois kirjaimellisesti.
Monet asiat tuovat lapselle lohtua ja aivan turha väittää, että jumalusko on se ainoa oikea tapa uskoa.
Siskoni ja hänen miehensä ollessa risteilyllä olin kaitsemassa heidän lastaan. Nelivuotias koki olonsa turvattomaksi ja kaipasi kovasti vanhempiaan. Hän keksi ihan itse miten lohdutti itseään. Hän otti viereensä matkalaukun, kun oli nähnyt äitilläkin olleen sellaisen. Minun läheisyyteni toi myöskin turvaa ja loppujen lopuksi aika meni kivasti.
Kyllä lapsi kestää totuuden kuolemastakin. Ei asioita tarvitse tökerösti töksäyttää vaan kuten Tavoitteeton mainitsi.
mutta nyky-yhteiskunta kannustaa ihmisiä, lapsia ja aikuisia uskomaan asioihin, jotka eivät ole pysyvää. Perheet hajoavat, työpaikat menevät alta ja maailma muuttuu yhä kiihtyvämmällä tavalla. Olen MLL: professorin kanssa aivan samaa mieltä tuosta yleisestä turvattomuuden tunteesta, sillä teen samantapaista työtä kuin hänkin. Postmoderni yhteiskunta on sammuttanut Suuret kertomukset, jopa siinä määrin, että historiallisia monumentteja poltetaan ja tuhotaan. Menneisyydellä ja historialla ei ole enää painoarvoa, ei nähdä, että kaikki se mitä meillä nyt on, on menneiden sukupolvien ansiota. Sotaveteraaneja ei arvosteta, vaan heidän tukiaan ja kuntoutustaan pyritään leikkaamaan säästösyistä, sosiaalityö on taloudellisessa ahdingossa, terveydenhoito kamppailee resurssipulan kanssa jne.
Mitä sitten, kun kaikki näkyvä katoaa? Kun se "matkalaukku" viedään pois? Mihin ihminen silloin turvaa? Kristinuskon syvin ajatus on se, että kävi sitten fyysisesti, aineellisesti jne. huonosti, Jumala pitää huolta kaiken kauheudenkin keskellä ja Hän pitää huolta myös kuolemassa. Ei usko Jumalaan estä joutumasta onnettomuuteen tai vaikka keskitysleirille, kuten monelle kristityllekin kävi, vaan Jumala pitää sielläkin huolta sisäisestä maailmasta. Ihminen ei joudu epätoivoon , vaikka omat voimat loppuisivat. Hän voi aina rukoilla, kun ei enää muuta voi.
"Kyllä lapsi kestää totuuden kuolemastakin."
Eli sinä väität yhtälailla kuin uskovatkin tietäväsi totuuden kuolemasta?
Kysymys onkin se, että kumman "totuus" pitää paikkansa ja siitä keskustellessa keskustellaan eri maailmankuvasta käsin. Jos sinä sanot tietäväsi, että sinun tietosi on ainoa oikea, olet yhtä ehdoton kuin uskova, joka sanoo jumaluskon olevan ainoa oikea tapa uskoa.
Jeesus sanoi:"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muutoin kuin minun kauttani."
Kun väität muuta, väittelet miehen kanssa, joka väitti olevansa Jumalan Poika, Messias ja itse Jumala ihmiseksi tulleena. Hän ei väittänyt tietävänsä totuutta, vaan olevansa itse totuus.
Me olemme ehdottomia tuossa asiassa, koska Jeesuskin oli. Jos se suututtaa ihmisiä, ei sille voi mitään. Taivaaseen on vain yksi tie, ja se on Kristus.
"Jeesus sanoi:"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muutoin kuin minun kauttani."
Kun väität muuta, väittelet miehen kanssa, joka väitti olevansa Jumalan Poika, Messias ja itse Jumala ihmiseksi tulleena."
Voi hyvänen aika. Moni muukin on väittänyt olevansa jumalan poika ja jumala itse. Tuo on naurettava lause sinulta.
"Eli sinä väität yhtälailla kuin uskovatkin tietäväsi totuuden kuolemasta? "
Filosofi hyppäs esiin?
Tasan tarkkaan tiedetään mitä tapahtuu kuollessa ihmisruumiille. Muu on uskomuksia, toiveunta, valehtelua, kyvyttömyyttä hyväksyä minän kuolema.
"Voi hyvänen aika. Moni muukin on väittänyt olevansa jumalan poika ja jumala itse. Tuo on naurettava lause sinulta."
Ketkä ovat väittäneet ja heidän "liikkeensä" elää edelleen? Moni muukin on mutu-tiedolta kuulostava lausahdus, anna muutama nimi.
Moni tälläkin hetkellä suljetulla osastolla oleva onkin varmaan väittänyt niin, mutta mikä on ollut seuraus? Jeesusta ei sanottu hulluksi, kuin pari kertaa, vaan hänet haluttiin eliminoida. Jos häntä oltaisiin pidetty vain kahelina, hän olisi ollut täysin harmiton. Sama asia koskee nykypäivän kristittyjä. Jostain syystä Jeesuksen nimi kaikkien nimien joukossa saa aikaan joko synnintuntoa, vihaa tai kyyneleistä, kaipuuta taivaasta. Mikään muu nimi ei vaikuta ihmiskunnassa yhtä vahvasti, ei edes Muhammedin nimi. Ihan huuhaatako siis? Lähes koko yhteiskuntamme perustuu kristilliseen perinteeseen, pyhäpäivät ja juhlat mukaanlukien. Kalenteristamme puhumattakaan. Ihan huuhaatako? Keksityn jutun takiako elämme vuotta 2006? Niinkö?
Kommenttisi osoittaa, että tulkitset Raamatun tekstiä vain tästä ajasta. Jeesuksen sanat olivat hänen aikanaan aivan erilaisen merkityksen saavia. Tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa ihmisen korottaminen Jumalan asemaan oli kuolemantuomion arvoinen teko. Ja Jeesus ei väittänyt niin vain Johanneksen evankeliumissa ja vain ko. sanoin. Hän väitti, että koko Vanha testamentti (mm. Mooseksen kirjat) kertoo ja ennustaa hänestä. Siinä on aika iso ero siihen, että joku on joskus sanonut itseään jumalaksi tai jumalan pojaksi.
"Tasan tarkkaan tiedetään mitä tapahtuu kuollessa ihmisruumiille. Muu on uskomuksia, toiveunta, valehtelua, kyvyttömyyttä hyväksyä minän kuolema."
Eli tiedät totuuden siitä, minkä minäkin allekirjoitan? Siis sen, mitä ihmisruumiille tapahtuu?
Kun väität, että muu on mm. valehtelua, sinun pitäisi tietää totuus, jotta voisit väittää minun valehtelevan. Valetta ei ole se, että uskoo johonkin, vaan se, että sanoo jotakin totuuden/uskonsa vastaista.
On sanottu, että kukaan ei kuole sellaisen asian puolesta, jonka tietää valheeksi. Jos opetuslapset olisivat tienneet valehtelevansa Jeesuksesta, heistä yksikään ei olisi kuollut. He olisivat pelastaneet nahkansa ja kertoneet totuuden.
Niin olisi tehnyt moni kristitty heidän jälkeensäkin, jos valehtelisimme tietoisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta ja uskosta ylösnousemukseen.
En minä valheen takia olisi valmis menettämään työpaikkaani. Vaan asian, jonka uskon olevan maailman ainoa totuus ja merkittävä asia jokaisen ihmisen elämän kannalta. En minä valheen takia olisi valmis ottamaan sellaista paskaa niskaani, mitä tälläkin palstalla sataa. Stefanus ei olisi ollut valheen takia ollut valmis kuolemaan kivitettynä. Eikä Jaakob, Pietari, Paavali jn. Ei, he olivat valmiita kuolemaan, koska olivat kohdanneet ylösnousseen Kristuksen ja saaneet osakseen Pyhän Hengen kasteen ensimmäisenä helluntaina.
"""Tasan tarkkaan tiedetään mitä tapahtuu kuollessa ihmisruumiille. Muu on uskomuksia, toiveunta, valehtelua, kyvyttömyyttä hyväksyä minän kuolema."""
"Eli tiedät totuuden siitä, minkä minäkin allekirjoitan? Siis sen, mitä ihmisruumiille tapahtuu?"
Mitä saivartelet? Ei sinun tarvitse allekirjoittaa sitä mitä lääketiede tietää kuolemasta. Voit vapaasti väittää sitä huuhaaksi. Päinvastaista tietoa ei ole kertaakaan todennettu tapahtuvaksi. Ei ole todettu olevan mitään sielua eikä ruumiit ylösnouse.
Ja kyllä väitän tietäväni hyvin mitä ihmiselle kuolemassa tapahtuu. Haluatko kellonaikoja raajojen jäykistymisestä, mätänemisprosessista vai siitä miten aistit hiipuvat ja solut kuolevat eri tahtiin. Olen useita henkilöitä elvyttänyt ja nähnyt miten aivot vaurioituvvat hapenpuutteesta ja päätyvät hengityskoneisiin makaamaan vihanneksina. Montaa ihmistä olen katsonut silmiin heidän kuollessaan. Ja tulet minulle saivartelemaan totuuksista, jotka sinunkin pitäisi allekirjoittaa.
"Ketkä ovat väittäneet ja heidän "liikkeensä" elää edelleen? "
Ja nyt sitten keksit aiheeseen lisää sävyä. Olisiko muinaisen Egyptin uskonnot mitään? Jos kristinusko pääsee samaan ikään, niin hyvä. Ikää heidän muinaisuskonnolla on ja tämä juupas eipäs kädenvääntö on naurettavaa.
Alan ymmärtämään hiljalleen täällä kirjoitettuja turhautuneita vastauksia, jotka ovat ylittäneet minun mielestäni hyvän maun.
taivaan ja maan. Onko siis egyptiläinen uskonto kuitenkaan vanhempi? Kyllä, se on varmaan vanhempi kuin Raamattu ja kyllä, faaraoiden uskottiin olevan jumalia.Heidän ruumiinsa ovat todistamassa heidän "jumaluuttaan" balsamoituina. Kristuksen hauta on tyhjä. Opetuslapset kohtasivat ylösnousseen Kristuksen ja sadat muut ihmiset heidän lisäkseen. Miljoonat ihmiset ovat heidän jälkeensä kokeneet saman.
Niin uskottiin Japanin keisarinkin olevan jumala, kunnes hän 2. maailmansodan jälkeen kertoi, että on kyllä ihan ihminen. Japanin valtasi valtava hengellinen tyhjiö.
"Ei sinun tarvitse allekirjoittaa sitä mitä lääketiede tietää kuolemasta. Voit vapaasti väittää sitä huuhaaksi."
En väitä huuhaaksi, koska lääketiede todentaa sen, minkä pystyy mittaamaan aistein ja fyysisin keinoin ja välinein. Ei näkyvä elämä ja siinä tapahtuvat asiat ole uskovillekkaan "harhaa", vaan täyttä totta. Niin minäkin työssäni olen nähnyt sairaita ja kuoleman partaalla olevia ihmisiä.
"Ikuisuuden hän laittoi heidän sydämiinsä."
Se sama ikuisuus oli myös egypiläisillä, ikuisuuden kaipuu. Unohdat kuten useat muutkin, että Jumala on Alku ja Loppu. Kaikki muu tapahtuu siinä välissä. Niin on uskontojienkin laita. Jumala loi ihmisen, eikä silloin ollut uskontoja. Vuosituhansien aikana (ehkä miljoonien vuosien kuluessa) ihminen vieraantui Luojastaan ja kuva himmeni. Jumala on ilmoittanut itsestään koko ihmiskunnan historian ajan ja itseasiassa ns. jumalaton aikakausi on hyvin lyhyt ihmiskunnan historiassa.
Nostan hattua työllesi, itse olen sosiaalialalla ja työskentelen syrjäytyneiden ja päihdenuorten parissa. En siis lähde kiistelemään lääketieteellisistä tosiasioista kanssasi. Uskon siihen mitä sanot. Mutta minä uskon myös Jumalaan ja siihen, että Hänen ansiostaan meillä on kehittynyt lääketiede, jonka avulla ihmishenkiä pelastetaan.
"Ei ole todettu olevan mitään sielua eikä ruumiit ylösnouse."
Kunnes toisin todistetaan. Ruumiiden ylösnousemus tapahtuu vasta aikojen lopussa. Mutta Jeesus herätti ihmisiä kuolleista, eri ajan kuolleena olleitakin. Juuri sen takia, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että se oli vain tajuton. Lasarus oli ollut jo neljä päivää kuolleena.
"Päinvastaista tietoa ei ole kertaakaan todennettu tapahtuvaksi."
Eikö? Kuka ei ole todentanut? Sinä vai joku muu?
Lähetyskentällä on todennettu ja olen nähnyt allekirjoitettuja todistuksia, joiden mukaan kuollut on herännyt henkiin.
Tai sairas on parantunut. Se,ettei sinun kohdallesi ole tullut yhtään todennettua tapausta, ei tarkoita, etteikö niitä olisi.
"Alan ymmärtämään hiljalleen täällä kirjoitettuja turhautuneita vastauksia, jotka ovat ylittäneet minun mielestäni hyvän maun."
Jumalan sanan edessä ei-uskova usein turhautuu, mutta Jumalan sanaa kun ei kuulemma saa käyttää, niin sitten pitää olla oma keskeneräinen itsensä ja se voi turhauttaa vielä enemmän;).
Teidän keskutelunne vaikuttaa sen verran kiihkeältä, että varovasti tuppaudun seuraan.
Tuo hieman lapsellinen väittely uskonnon arvosta siinä mielessä kuka on sanonut itseään jumalaksi ja miten kauan uskonto on ollut toiminnassa, niin heitän tähän sitten tällaisen Zarathustran, joka kehittyi huimasti vanhemmasta mazdalaisuudesta.
Zarathustra:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustra
Ja lisää täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mazdalaisuus
Tuota myyttisen tai todellisen henkilön perustamaa uskontoa harjoitetaan yhä. Vaikutteita uskonnosta on saanut myös juutalaiskristillisyyskin.
Tekeekö tällainen henkilö, joka on tuonut jumalan sanoman maailmaan, jumalasta totta? Ei tietenkään, uskonnollisuus näyttää olevan hyvin perustavanlaatuinen tarve ihmisessä vaikka ei siten, että ilman sitä menehtyisi.
"Vaikutteita uskonnosta on saanut myös juutalaiskristillisyyskin. "
Kummassakin lähteessä asiaa pidettiin mahdollisena, ei itsestäänselvyytenä.
"Tekeekö tällainen henkilö, joka on tuonut jumalan sanoman maailmaan, jumalasta totta? Ei tietenkään, uskonnollisuus näyttää olevan hyvin perustavanlaatuinen tarve ihmisessä vaikka ei siten, että ilman sitä menehtyisi."
Jeesus ei vain tuonut jumalan sanomaa maailmaan, vaan väitti itse olevansa Jumala. Kummassakaan artikkelissa ei uskonnon perustajan väitetty sanoneen moista. Sitä ei ole sanonut Gautama, ei Muhammed, eikä Zarathustra.
Sang Ti, Taivaan Herra, oli tuttu jo 2600eKr sen ajan kiinalaisille. Tutkijat epäilevät olevan samasta Herrasta kyse kuin "Minä olen se joka olen."
taas kerran tuli todistettua miksi kannattaa uskoa Allahiin!
Olen aika varma että tuonlaisen uskomisen jälkeen pettyminen voi asettaa Jumalan lapsen silmissä aika kyseenalaiseen valoon. Uskovaisena olet varmaan sitä mieltä että eihän Jumala antaisi mummun kuolla. Meidän ateistien mielestä Jumalaa ei kuitenkaan ole. Meidän näkökulmastamme mummu olisi voinut todella kuolla.
Erityisesti tahtoisin puuttua tähän kappaleeseen viestissäsi:
"Ihmismielen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsia opastetaan ja opetetaan siinä, mihin voi uskoa, mihin ei. Ilman uskon ohjausta me uskomme mielivaltaisesti milloin mihinkin. Tänä päivänä aivan liian moni lapsi jää yksin pohtimaan, mitä uskoa. Aivan liian monesta lapsesta kasvaa sisäisesti turvattomia aikuisia."
Alkuosasta olen aivan samaa mieltä. Lapselle todellakin pitää opettaa millaisiin asioihin voi ja kannattaa uskoa ja mihin ei. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata kaivaa esiin Raamattua, vaan nimenomaan opettaa lapsi kriittisellä ajattelulla seulomaan esiin todennäköisimmät vaihtoehdot ja parhaiten perustellut mielipiteet.
En opettaisi lapselleni että "Jumalaa ei ole", vaan että "en usko että Jumalaa on koska siihen ei minusta ole perusteita". Jos lapsi myöhemmin tulee siihen tulokseen että hänellä on perusteita uskoa että Jumala on olemassa, kohdistan kritiikkini hänen perusteisiinsa - jos en pysty, on kai aika itsekin harkita asiaa uudelleen.
Lapsi joka on opetettu uskomaan johonkin niin vahvasti, etteivät järkiperäiset todisteetkaan saa häntä muuttamaan käsityksiään, on kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Tasapainoinen, vahva ihminen muuttaa mielipiteitään jos hän huomaa niitten olevan vailla perusteita. Näin hänellä on aina mahdollisuus kehittyä ja päästä lähemmäksi totuutta - mikä se sitten onkin.
Ihmisen maailmankuva voi kehittyä vain kriittisen ajattelun avulla. On lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen tuhoisaa opettaa hänelle omat käsityksensä ainoina totuuksina. Se on varmasti tuhoisampaa kuin mummun kuolemasta koituva suru.
Uskonpäätös on aina ihmisen oma päätös. Toki ihminen voi olla uskovinaan ja kulkea porukan mukana. Uskovat vanhemmat sanovat usein, etteivät he voi uskoa siirtää lapsiin, mutta he toivovat, että lapsi uskoisi. Asia on aivan sama kuin mikä tahansa arvomaailma-kysymys. Vaikka lapselle opettaisi, ettei tupakointi ole hyvästä ja juominenkin olisi syytä aloittaa aikaisintaan 18-vuotiaana (mielestäni ei koskaan kannattaisi ryypätä), niin kasvava nuori tekee päätökset itse.
Oletteko koskaan ajatelleet, että aika harva uskova (Kristususkova) uskoo ilman perusteita? Monella ateistilla on vahva näkemys siitä, että uskomme on sokeaa ja uskomme, vaikka perusteet puhuisivat vastaan uskoamme? Minä venkuroin uskoa vastaan n. 20 vuotta, rippikoulusta lähtien. Minä uskoin vasta kun "näin". Näin on useimman aikuisena uskoon tullen kohdalla. Suurin osa uskoontulleista on ollut vailla seurakuntayhteyttä, mikä tarkoittaa sitä, ettei heitä ole "aivopesty" seurakunnassa. He ovat saattaneet saada kutsun tilaisuuteen tai pienryhmään, heidän puolestaan on ainoastaan rukoiltu ja useimmilla on muutos tapahtunut heti tai lähipäivinä tämän jälkeen.
Kyllähän Raamattukin kannustaa kriittiseen ajatteluun. Paavali itse sanoo, ettei kannata uskoa kaikkien puheita ja opetuksia. Raamattu varoittaa harhaanjohtajista, jotka ajavat vain omaa etuaan, eikä Jumalan. Jumala antoi ihmiselle kyvyn ajatella kriittisesti, mutta ihminen uskoi "sokeasti" paholaista ja tekee edelleen niin.
On hyvä, että sinä ajattelet kriittisesti, mutta kriittinen ajatteluhan tarkoittaa myös sitä, että pitää kyetä ajattelemaan siten myös omasta maailmankuvasta.
Usko on ennekaikkea luottamista siihen, että on rakastava Jumala (koska olennaista ei ole se, että onko Jumala, vaan se, että onko hän rakastava ja hyvä), joka pitää huolta ihmisestä, joka Häneen turvaa. Luottamus taas kasvaa tuntemisen myötä (psykologinen totuus), mitä pitemmän matkan kuljetaan yhdessä, sen enemmän luottamusta tarvitaan ja yhteiset kokemukset lähentävät ja lisäävät luottamusta. Alussa on suuri innostus, ensirakkaus, vähän niinkuin ihmissuhteissakin, mutta myöhemmin kysytään todellista sitoutumista ja ihmisellä on oikeus kysyä sitä myös Jumalalta.
Minulle usko Jumalaan ei ole vain uskomista johonkin, josta Raamatussa kerrotaan, vaan se on vuorovaikutus suhde, dialogi, jota ei käydä pelkästään sanoin. Minä olen kokenut, että Jumala vastaa, mutta usein hän on myös hiljaa. Hän ei ole koskaan liian ajoissa, muttei koskaan myöskään myöhästy (kuten kävi ilmi Lasaruksen kohdalla). Uskoni perustuu luottamukseen, että Jumala vastaa ja toimii tässäkin ajassa. Siihen, että Jumala on edelleen sama kuin ennekin. Hän ei ole suffeli-isä, joka lakaisee kaikki vaikeudet ihmisen edestä, hän ei hyväksy pahaa, eikä syntiä ja voi toimia yhtä jyrkästi ja kovasti pahaa vastaan kuin Vanhassa testamentissakin. Toisaalta, Kristuksen jälkeen toimintamalli muuttui, sillä Hän mahdollisti armon ja pelastuksen kaikille ihmisille. Pelastus ei enää ole kiinni ihmisen teoista, vaan armosta.
Joskus en ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa hyväksyä. Ainoa selitys on se, että useimmat ihmiset ajattelevat (siis uskovat) olevansa siihen liian hyviä. Ihminen, joka ei koe tarvitsevansa armoa tai anteeksiantoa, ei käänny Kristuksen puoleen. Hänen puoleensa kääntyy vain ihminen, joka kokee itsensä syntiseksi, epäonnistuneeksi ja anteeksiantoa vailla olevaksi.
Nyt saatkin harrastaa hieman kriittistä tarkastelua. Pohdi omaa elämääsi, arkeasi, suhdettasi muihin ihmsiin. Koetko tarvitsevasi jossakin kohtaa anteeksiantoa? Oletko loukannut jotakuta?
Lopuksi:
"Uskovaisena olet varmaan sitä mieltä että eihän Jumala antaisi mummun kuolla."
Kyllä Jumala olisi voinut niin tehdä. Uskossa olevalle kuolema kuitenkaan ei ole "paha" asia, vaan välttämätön tapahtuma ja tie Jeesuksen luokse. Se on kutsu "kotiin". Kuolema on aina toki surullinen asia, koska se pitää sisällään eron. Menettämisen jne.
Mutta uskovalla on toivo siitä, että ero ei ole lopullinen. Uskovan lohtu on siinä, että on olemassa ylösnousemus ja jälleennäkemisen riemu paikassa, jossa ei enää ole kyyneleitä, ei tuskaa, eikä pahuutta, vaan loputon riemu läheisten kanssa. Mitä luulet, olisiko se lohduttanut tyttöä, jos mummu olisikin kuollut? Kumman kertoisit? Että mummu vain lakkasi olemasta ja sama koskee sinuakin kun kuolet? Vai se, että mummu meni Taivaaseen ja odottaa siellä, siellä tapaamme kun joskus menemme perässä?
Mitä sanoisit pienelle lapselle? Jos et usko Taivaaseen ja lapsi kysyykin sinulta, että menikö mummi Taivaaseen? Jos vastaat, ettei mennyt. Mitä lapsi kokee? Tai jos haluatkin lohduttaa lasta ja sanot, että meni, toimitko vastoin uskoasi?
Itse vastaisin ateistimummon ollessa kyseessä kuten Ajatteleva olisi vastannut. Ja voisin rukoilla lapsen kanssa mummon puolesta. Pyytää Jumalalta lohtua särkyneeseen sydämeen, sillä Raamatussa Jumala lupaa lohduttaa särkynyttä sydäntä. Hän on luvannut pelastaa ne, joilla on särkynyt sydän. Siihen jokainen ihminen voi pistää toivonsa ahdistuksen, sodan, surun ja katastrofien keskellä. Kuka muu voi moista luvata?
Minä ainakin uskon siihen, koska olen saanut lohdun Jumalalta, kun olen sitä rukoillut.
usko/uskomukset ei ole päätettävissä..että tohon uskon vaan tuo toteamus että tähän minä uskon..
Tietysti olen loukannut moniakin ihmisiä mutta olen kyllä pyytänyt anteeksi ja koittanut hyvittää asioita mahdollisuuksien mukaan. Minusta sen enempää ei voi tehdä.
Jos loukkaan jotakuta niin haluan saada anteeksi nimenomaan siltä henkilöltä jota olen loukannut.
Äitini kasvoi uskonnollisessa ympäristössä.
Kun hän oli kansakouluikäinen, hänen perheeseensä syntyi vauva. Kun ystävät ja kylännaiset saapuivat katsomaan vauvaa, he selostivat, että vauva oli jumalan lahja ja jumala oli hyvä antaessaan sen heille.
Hieman myöhemmin vauva sairastui ja jonkin ajan päästä kuoli. Nyt samat uskikset sanoivat, että oli hyvä, kun jumala otti vauvan pois kärsimästä.
Äitini mielestä se, että ensin vauvan syntymä oli hyvä asia ja sitten hänen kuolemansa oli hyvä asia, oli typerintä mitä hän koskaan oli kuullut. Hänen mielestään vauvan paraneminen olisi ollut hyvä asia. Hän alkoi miettiä tarkemmin hänelle opetettua uskontoa, ja sai tuloksen, että satuahan tuo.
lantaa.
Ja on edelleen sitä.
Mitä tarkoitat uskonnollisella ympäristöllä? Uskonnollinen tarkoittaa sellaista, joka noudattaa tiettyä traditiota, tapaa toimia tai noudattaa tiettyjä menoja. Usko synnyttää uskonnollisuutta, mutta uskonnollisuus harvoin uskoa. Uskonnollisuus voi myös "tappaa" uskon. Uskonnollisuus on usein ihmisen tekoihin perustuvaa pyhitystä, kehoitusta hyvään elämään, lakihenkistä jne. Useimmat ihmiset eivät näe uskonnollisuuden ja uskon eroa.
Äitisi kannalta lapsen syntyminen oli iloinen ja hyvä asia. Mutta hänen kannaltaan lapsen kuolema ei ollut hyvä asia. Kuolema ei koskaan ole jäljelle jäävien kannalta hyvä asia, sillä me jäämme tänne suremaan poismennyttä. Mutta voimme varmaan molemmat myöntää sen tosiasian, että ko. uskikset olivat osittain oikeassa. Vauva ei enää kärsinyt, eikä joutunut kohtaamaan maailman pahuutta, kärsinyt sairauden kipuja, oli hän sitten Taivaassa tai lakkasi vain olemasta?
Kuolemassa ihmisen kärsimykset loppuvat, jos ihminen vain lakkaa olemasta. Kaikki loppuu, myös ilot. Mutta jos ihminen pääsee Taivaaseen, kuten minä uskon, niin ainoastaan kärsimykset, kivut ja kuolema lakkaa olemasta.
Minun uskoni mukaan vauva pääsi kirkkauteen, syntyi uudestaan Jumalan yhteyteen ja äidillesi olisi ollut mahdollista kohdata vauva uudestan, jos uskoisi. En tiedä elääkö äitisi, mutta sinäkin voit kohdata sekä äitisi, isäsi että kaikki poismenneet uudestaan, jos uskot Kristukseen.
Kyllä minä ainakin mielelläni uskon siihen, oli se sitten satua tai ei. Jos se on satua, en saa sitä koskaan tietää. Mutta koska se on totta, Taivaassa tavataan!!:))))
P.S Kevennys. Jos joku sanoo minulle:"Painu helvettiin!", voin vastata: "Sorry, minulla on sinne porttikielto, Kristuksen tähden."
mitä äidistäni tiedän, hänenkin olisi pitänyt kuolla pienenä päästäkseen sinun oppiesi mukaan taivaaseen.
Miksi niin ei tapahtunut, vaikka Herran harras toive on että kaikki pelastuvat?
Ehkä Herra tahtoi minun syntyvän maailmaan voidakseni äänestää sinua suomi24 ateismipalstalla Kuukauden Hihhuliksi.
"Miksi niin ei tapahtunut, vaikka Herran harras toive on että kaikki pelastuvat?"
Jos Jumala käyttäisi sinun logiikkaasi, ei ketään edes syntyisi tänne, sillä jokainen on heti synnille alttiina, kun alkaa ajattelemaan tietoisesti. Kehityspsykologian mukaan sanottuna, kun alkaa erottamaan oikean ja väärän. Logiikkasi mukaan kaikkien siis pitäisi elää vain 0-5 vuotta? Tuo ikähaarukka voi heittää yksilökohtaisesti toki.
Kyllä sinunkin syntymällesi on jokin syy, et ole täällä sattumalta. Mainitsemastasi syystä en tiedä, tuskin nyt kuitenkaan. Toivottavasti löydät syyn olemassaolollesi, ennekuin kuolet. Muutenhan olemassaolosi on ollut aivan yhdentekevää, synnyit, elit ja kuolit pois. Mitä väliä? Niinhän sinun maailmankatsomuksesi mukaan on.
kaikki ne jotka uskovat jumalaan...kaikki pääsisivät taivaaseen:)..nyt vain tapahtui niin että yksi menetti lopullisesti uskonsa ja lapsi ei koskaan tapaa äitiään joka kituu ala kerrassa,hei loistava jumala joka on kaikkein viisain.
"En tiedä elääkö äitisi, mutta sinäkin voit kohdata sekä äitisi, isäsi että kaikki poismenneet uudestaan, jos uskot Kristukseen."
Että ihan kaupankäyntiä harrastat. 'Usko täsmälleen niinkuin minä ja saat jotain vastineeksi.'
Apostoli35, sinä harrastat valheellista mainontaa. En tiedä onko se synti missä lie lahkossa nykyään aivopestään, mutta yleisesti ottaen se on väärin. Häpeä, Apostoli35, häpeä.
että mitä Jumalan sinun mielestäsi pitäisi tehdä korjatakseen tilanteen?
asia, vaan seuraus.
Valheellista mainontaa?
Joh. 3:16 "16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Ei minulla ole mitään häpeämistä, sillä evankeliumia en häpeä.
"Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" (Room 10: 11).
En häpeä. Maailma harrastaa virheellistä mainontaa, ei Raamattu.
Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi uskoa täsmälleen kuten minä ja saat jotain vastineeksi.
Vaan usko, että Jeesus Kristus on sitä mitä Hän väitti olevansa.
Hän sanoi myös:"24 Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne."(Joh.8:24)
Minä en harrasta kaupankäyntiä. Jos et syö, kuolet nälkään. Jeesus on Elämän leipä. Jos et syö Elämän Leipää, kuolet. Ei siinä ole kaupankäynnistä kyse, vaan karusta totuudesta. Elämän Leivän syöminen tarkoittaa elämänsä antamista Jumalan käsiin, kokonaan.
Katolinen kirkko kyllä yritti anekauppaa....;)
Apostoli35, sinusta on tullut RaamattuBotti. Jos Taivaassa ei haluta tahdottomia robotteja, niin sinä et sinne pääse.
Tahdottomuus tai tahto, robotti tai ei-robotti. Mikään noista ei vie kadotukseen eikä Taivaaseen.
Jos pidät alasvajoamisena Raamatun siteeraamista, niin kiitos kohteliaisuudesta.
"Ristinsanoma on hulluutta kadotukseen menevien mielestä, mutta siihen uskoville se on Jumalan voima."
Kristus kuoli sinunkin puolestasi. Hylkäätkö hänen rakkautensa vai otatko vastaan? Se on elämäsi tärkein päätös. Jos hylkäät, elät omillasi ja kuolet omillasi. Jos otat vastaan, Kristus ei hylkää sinua koskaan.
"Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän."
Avaatko oven uuteen elämään?
"Jos pidät alasvajoamisena Raamatun siteeraamista, niin kiitos kohteliaisuudesta."
Sinä et muuta tee kuin siteeraat Raamattua robotin tavoin.
"Ristinsanoma on hulluutta kadotukseen menevien mielestä, mutta siihen uskoville se on Jumalan voima."
Voisiko kyseinen johtua siitä, että "ristinsanoma" _on_ hulluutta? Uskonnot inhoavat ajattelevia ihmisiä, koska juuri he hylkäävät uskontojen valheet. Sen takia uskonnollinen teksti leimaa nämä henkilöt "kadotukseen meneviksi" ja samalla ylistää dogmaan sokeasti uskovia.
"Kristus kuoli sinunkin puolestasi."
Sinun uskontosi mukaan, kyllä. Tosiasia on kumminkin se, että mainitsemanne "kristus" ei tiennyt mitään minun olemastaolostani eikä täten voinut tehdä mitään minun puolestani. Eikä tämä väitetty "kristus" missään nimessä kuollut, jotta minä en kuolisi, koska kuoleminen ei toimi sillä tavalla.
"Hylkäätkö hänen rakkautensa vai otatko vastaan?"
Ah, uskonnollista koodikieltä. Mainitsemasi "rakkaus" ei ole rakkautta, vaan se tarkoittaa uskontosi myyttien pohjalta laadittuja dogmia. Minä hylkään uskontosi dogmat, koska en halua olla "tyhmä määkivä lammas".
"Se on elämäsi tärkein päätös."
Mahtava mainoslause, mutta ei pidä paikkansa. Elämässä on monia tärkeitä päätöksiä ja uskonnollisiin kultteihin liittyminen saattaa olla ratkaiseva elämänlaadun kannalta. Sori nyt vaan, mutta minä sanon jyrkän EI:n kulteille, myös sinun kultillesi.
"Jos hylkäät, elät omillasi ja kuolet omillasi. Jos otat vastaan, Kristus ei hylkää sinua koskaan."
Tyhjiä lupauksia. Kaikki kuolevat yksin.
"Avaatko oven uuteen elämään?"
Avaanko oveni, jotta voisin siirtyä uskonnollisen lahkon vankeuteen? Hmm...en.
"Voisiko kyseinen johtua siitä, että "ristinsanoma" _on_ hulluutta? Uskonnot inhoavat ajattelevia ihmisiä, koska juuri he hylkäävät uskontojen valheet. Sen takia uskonnollinen teksti leimaa nämä henkilöt "kadotukseen meneviksi" ja samalla ylistää dogmaan sokeasti uskovia."
Niin, paholainenkin kehoitti ihmisiä ajattelemaan, että onkohan se Jumala sanonut niin kuin ihmiset väittivät. Nykyään hän kehoittaa ihmisiä kyseenalaistamaan koko Jumalan olemassaolon, koska jos ei ole Jumalaa, ei ole Kristuksen ylösnousemustakaan ja ahaa, kuka voittaa? Paholainen.
"Minä hylkään uskontosi dogmat, koska en halua olla "tyhmä määkivä lammas".
Tällä kommentilla kerrot, että kuinka viisaana pidät itseäsi. Näet uskovat tyhminä määkivinä lampaina. Kiitos. Sinä sen sijaan haluat kuulua valtavirran joukkoon, joka yhä laajempana joukkona kieltää Jumalan olemassaolon.
"Avaanko oveni, jotta voisin siirtyä uskonnollisen lahkon vankeuteen? Hmm...en."
Jäät siis mieluummin synnin orjuuteen?
"Niin, paholainenkin kehoitti ihmisiä ajattelemaan, että onkohan se Jumala sanonut niin kuin ihmiset väittivät. Nykyään hän kehoittaa ihmisiä kyseenalaistamaan koko Jumalan olemassaolon, koska jos ei ole Jumalaa, ei ole Kristuksen ylösnousemustakaan ja ahaa, kuka voittaa? Paholainen."
Apostoli35, kai tajuat että paholaista ei ole olemassa?
"Tällä kommentilla kerrot, että kuinka viisaana pidät itseäsi. Näet uskovat tyhminä määkivinä lampaina."
Apostoli35, minä pidän itseäni ja mieltäni vapaana. Sinusta ei sitä voi sanoa, koska sinusta on tullut Raamattua siteeraava tahdoton robotti.
"Jäät siis mieluummin synnin orjuuteen?"
Synti on jumalallisten sääntöjen rikkomista. Sen takia synti käsitteenä vaihtelee uskonnosta uskontoon. Koska olen uskonnoton, niin synti ei koske minua. Täten en ole synnin orjuudessa, vaikka sinä Apostoli35 kuinka inttäisit ja polkisit jalkaa.
voitit, koska mielesi on vapaa uskonnoista?
Mielesi on silti lukkiutunut siihen ajatukseen/uskoon, ettei Jumalaa ole olemassa.
"Apostoli35, kai tajuat että paholaista ei ole olemassa?"
Sinä uskot, ettei ole, mutta et voi asiaa varmaksi tietää. Pahuus kuitenkin on olemassa. Onko pahuus ihmisessä vai persoonallisen pahan aikaansaannosta, riippuu katsantokannasta.
"koska sinusta on tullut Raamattua siteeraava tahdoton robotti. "
Niinkö?
"Mielesi on silti lukkiutunut siihen ajatukseen/uskoon, ettei Jumalaa ole olemassa."
Mieleni ei ole lukkiutunut ajatukseen tai uskoon, että jumalaa ei olisi olemassa. Koska minulla ei ole mitään hyvää syytä edes olettaa jumalan olevan olemassa, niin silloin en edes lähde olettamaan jumalan olevan olemassa.
"Sinä uskot, ettei ole, mutta et voi asiaa varmaksi tietää."
Sama juttu kuin jumalan kanssa. Ei ole mitään hyvää syytä olettaa paholaisen olevan olemassa, joten en oleta paholaisten olevan olemassa.
"Pahuus kuitenkin on olemassa. Onko pahuus ihmisessä vai persoonallisen pahan aikaansaannosta, riippuu katsantokannasta."
Niin, vaihtoehtoja on vain kaksi.
mutta saat pitää sen logiikan ihan omanasi, että elämällä vain 0-5 vuotta pelastutaan varmuudella. En minä ole esittänyt mitään väitteitä pikkulasten taivaaseen pääsystä, tai että eläminen pitempään tarjoaisi ihmiselle mahdollisuuden päästä helvettiin. Ne ovat sinun järjettömiä uskomuksiasi.
>Mitä vaikeammasta tilanteesta on kyse, sitä suuremman avun ja lohdun ihmiset löytävät niistä lapsuuden kokemuksistaan, joista he ammentavat toivoa ja turvaa. Ylivoimaisesti parhaita tällöin ovat muistot lapsuuden virsistä, rukouksista ja suojelusenkeleistä eli kaikesta lapsenuskoon liittyvästä. Uskosta, joka on syntynyt kyllin varhain lähimpien aikuisten yhteisesti jakamana henkisenä kotina, yhteisenä turvana.<
>Olen monesti pohtinut, miten kriiseistään selviävät ne ihmiset, joilla syystä tai toisesta ei ole sitä sunnatonta henkistä pääomaa, jonka lapsena todeksi koettu usko antaa. Pelkään, että näiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Pelkään, että uskoa hyljeksivä aikamme riistää lapsilta - ihmisiltä - jotakin korvaamattoman arvokasta. Miksi sallisimme tämän?<
..vahvasti aistittavissa se, että lähinnä vain kristinuskon omaavilla ja vain kristinuskoon liittyviä, mieltä lämmittäviä asioita lapsena kokeneilla ihmisillä on henkistä pääomaa selvitä mahdollisista, myöhemmistä elämänsä kriiseistä?
Niin, tuollaista on tulkittavissa usein kristinuskon omaavien ihmisten puheista. Mielestäni sellainen kertoo lähinnä vain henkilön naiviudesta.
>Ihmismielen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsia opastetaan ja opetetaan siinä, mihin voi uskoa, mihin ei. Ilman uskon ohjausta me uskomme mielivaltaisesti milloin mihinkin. Tänä päivänä aivan liian moni lapsi jää yksin pohtimaan, mitä uskoa.<
Jos näin olisi, niin ainahan voidaan mennä taaksepäin ketjussa ja kysyä, että kellä yksittäisellä ihmisellä tai useamman ihmisen muodostamalla taholla oli se erioikeus päättää, mihin syntynyt lapsi voidaan opettaa uskomaan?
Eiköhän uskomusten haitari ole rajaton. Uskoa voi mihin vaan, vaikkapa hellankoukun väristyksiä aiheuttaviin tuntemuksiin. Tosin se taitaa olla ihan reaaliteettikin.
>Aivan liian monesta lapsesta kasvaa sisäisesti turvattomia aikuisia<
..niin ja tästäkö on itsestäänselvästi vedettävissä johtopäätös, että ko. sisäisesti turvattoman aikuisen olisi lapsena pitänyt omaksua kristinusko välttääkseen sisäisen turvattomuuden aikuisena?
Joka ei perusta turvaansa maailmankaikkeuden Luojaan, joka on kaikkien rajoitusten yläpuolella?
".niin ja tästäkö on itsestäänselvästi vedettävissä johtopäätös, että ko. sisäisesti turvattoman aikuisen olisi lapsena pitänyt omaksua kristinusko välttääkseen sisäisen turvattomuuden aikuisena?"
Oletkko koskaan pohtinut sitä, että samassa tahdissa kuin ihmisiä eroaa kirkosta, luopuu uskosta, mielesterveysjonot kasvavat? Ihmiset kokevat riittämättömyyttä, turvattamottumuutta, yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoja, koska kaikki mihin nykyihminen turvaa on jatkuvasti muutoksessa. Ihmisen turva on rahassa, ihmissuhteissa, työssä tai urassa, maineessa. Mitä sitten kun se turva katoaa? Työstä saa potkut, rahat loppuvat, kumppani jättää ja maine menee?
"vain kristinuskoon liittyviä, mieltä lämmittäviä asioita lapsena kokeneilla ihmisillä on henkistä pääomaa selvitä mahdollisista, myöhemmistä elämänsä kriiseistä? "
Ei, vaan Jumalaan Kaikkivaltiaana, ja rakastavana Isänä uskovalla. Ihminen, joka uskoo ja kokee todeksi, että on Joku joka kantaa vaikeassakin elämäntilanteessa voi elää turvallisesti ja luottavaisena myrskynkin keskellä. Ihminen, jolla ei ole sellaista uskoa ja kokemusta, turvaa helposti maailman tarjoamiin turviin;Voimaan, vahvuuteen, kauneuteen, muden hyväksyntään, maineeseen, rahaan, seksiin, päihteisiin tai jopa sairaalloiseen nuoruuden ihannointiin. Niistä ei kuitenkaan saa pysyvää ja syvää turvaa. Ainoastaan todellinen rakkaus voi antaa koko elämän kantavan turvan. Ihmisen rakkauskin on katoava, ihmiset kuolevat. Jumala ei katoa, hän on pysyvä ja ikuinen, hänen rakkautensa samoin. Kyse ei ole siis kristinuskon yksinoikeudesta tai kristittyjen. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille, mutta jotka siihen uskovat Kristuksen tähden, heitä kutsutaan kristityiksi ja uskoa kristinuskoksi.
Jumalan tahdon vastainen elämä pitää sisällään pahuutta. Päihteitä, väkivaltaa, valheita ja pimeyttä. Sellaisessa maailmassa ei Jumalan tahdon mukaisessa perheessä elävä lapsi joudu elämään. Ja toki joku tähän vetää uskovien keskuudessa olleet pedofiliatapaukset. Niitä on, kuten ihmiskunnassa yleensäkin. Ne ovat tuomittavia, surullisia ja kauheita asioita. Ne eivät ole Jumalan tahdon mukaista käytöstä, ne ovat sairautta, suorastaan pahuutta. Viattoman lapsen vahingoittaminen ei voi olla Jumalan tahto, sillä Kristus siunasi lapsia ja sanoi, että heidän kaltaistensa on Taivasten valtakunta. Ainoa, joka haluaa ihmistä vahingoittaa on paholainen. Paholainen ja synti voi saada myös kristityn valtaansa, jos ihminen antaa sen tapahtua ja toimii Jumalan ohjeita ja käskyjä vastaan. Paholaisen suurin tavoite on tuhota kristinusko, vesittää Kristuksen ristintyö. Hän tekee kaikkensa siinä onnistuakseen, käyttää myös kristittyjä välikappaleina heidän ollessaan heikoilla ja maailman houkuttelemina. Parhaiten hän onnistuukin, jos kristityt sortuvat tekemään tekoja, jotka ovat pahoja ja Kristuksen käskyjä rikkovia. Siksi uskovien pitää valvoa, olla herkkänä ja pitää katse ristillä.
Vain Kristus voi suojella jokaista ihmistä paholaisen töiltä ja kiusauksilta.
>Oletkko koskaan pohtinut sitä, että samassa tahdissa kuin ihmisiä eroaa kirkosta, luopuu uskosta, mielesterveysjonot kasvavat?<
Niin ja samalla voidaan miettiä sitä, miksi kesäisin jäätelön kulutuksen kasvaessa myös hukkumiskuolemat lisääntyvät.
Selitätkö mainitsemasi yhtäläisyyden vain jumalattomuuden aiheuttamana lisääntyvänä tuskana ihmisten keskuudessa? Itse näkisin tuon taustalla lähinnä yhteiskunnan asenneilmapiirin muuttumisen suuntaan, jossa mielenterveyteysongelmia ei enää pidetä niin häpeällisinä ja peiteltävinä. Tällöin kynnys hakeutua hoitoonkin mielenterveysasioissa madaltuu.
>Ihmiset kokevat riittämättömyyttä, turvattamottumuutta, yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoja, koska kaikki mihin nykyihminen turvaa on jatkuvasti muutoksessa<
Uskovaistaustan omaavana olen tullut näkemään esimerkiksi riittämättömyyttä, ahdistusta ja pelkoja enemmän juuri uskovaisten parissa kuin nk. uskomattomien parissa.
>..koska kaikki mihin nykyihminen turvaa on jatkuvasti muutoksessa<
Katson elämän olevan jatkuvaa muutosta. Vanhenemme, läheisiä kuolee, uusia syntyy, tuskin kukaan on kyennyt palaamaan täydellisesti vanhaan ympäristöönsä, jossa kaikki on kuten oli ennen. Näen muutoksen siis elämän perusominaisuutena.
>Ihmisen turva on rahassa, ihmissuhteissa, työssä tai urassa, maineessa<
Jos noin yleistät, niin ajattelethan toki tuon silloin koskevan myös uskovaisia? En kuitenkaan yleistäisi noin. Jotkut jopa ajattelevat, että absoluuttista turvaa ihmisen on mahdotonta mistään saada. Parempi lähinnä vain turvata itseensä eli uskoa itseensä.
>Mitä sitten kun se turva katoaa? Työstä saa potkut, rahat loppuvat, kumppani jättää ja maine menee?<
On toki ikävää, jos noin käy ihmiselle. On vieläkin ongelmallisempaa, jos esimerkiksi menestymisestä työelämässä ja/tai parisuhteessa tulee ihmisen minä-kuvan määrittäjä. Silloin on vaara pudota korkealta, jos toinen tai molemmat pettävät alta.
>Ihminen, jolla ei ole sellaista uskoa ja kokemusta, turvaa helposti maailman tarjoamiin turviin;Voimaan, vahvuuteen, kauneuteen, muden hyväksyntään, maineeseen, rahaan, seksiin, päihteisiin tai jopa sairaalloiseen nuoruuden ihannointiin.<
En tiedä sitten kuinka helposti, mutta ethän lähde yleistämään asian olevan noin?
>Niistä ei kuitenkaan saa pysyvää ja syvää turvaa<
Olen samaa mieltä.
>Jumalan tahdon vastainen elämä pitää sisällään pahuutta. Päihteitä, väkivaltaa, valheita ja pimeyttä.<
On perin ongelmallista tai ainakin riskialtista lähteä puhumaan Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, kun Jumalan/jumalien olemassaolostakaan ei vielä varmuudella tiedetä. Tuskin koskaan.
Näenkin kaikki puheet Jumalan tahdon mukaisesta elämästä vain spekulaatioina siitä, mikä/minkälainen Jumalan tahto voisi olla, jos Jumala on.
>Oletkko koskaan pohtinut sitä, että samassa tahdissa kuin ihmisiä eroaa kirkosta, luopuu uskosta, mielesterveysjonot kasvavat?<
Niin ja samalla voidaan miettiä sitä, miksi kesäisin jäätelön kulutuksen kasvaessa myös hukkumiskuolemat lisääntyvät.
Selitätkö mainitsemasi yhtäläisyyden vain jumalattomuuden aiheuttamana lisääntyvänä tuskana ihmisten keskuudessa? Itse näkisin tuon taustalla lähinnä yhteiskunnan asenneilmapiirin muuttumisen suuntaan, jossa mielenterveyteysongelmia ei enää pidetä niin häpeällisinä ja peiteltävinä. Tällöin kynnys hakeutua hoitoonkin mielenterveysasioissa madaltuu.
>Ihmiset kokevat riittämättömyyttä, turvattamottumuutta, yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoja, koska kaikki mihin nykyihminen turvaa on jatkuvasti muutoksessa<
Uskovaistaustan omaavana olen tullut näkemään esimerkiksi riittämättömyyttä, ahdistusta ja pelkoja enemmän juuri uskovaisten parissa kuin nk. uskomattomien parissa.
>..koska kaikki mihin nykyihminen turvaa on jatkuvasti muutoksessa<
Katson elämän olevan jatkuvaa muutosta. Vanhenemme, läheisiä kuolee, uusia syntyy, tuskin kukaan on kyennyt palaamaan täydellisesti vanhaan ympäristöönsä, jossa kaikki on kuten oli ennen. Näen muutoksen siis elämän perusominaisuutena.
>Ihmisen turva on rahassa, ihmissuhteissa, työssä tai urassa, maineessa<
Jos noin yleistät, niin ajattelethan toki tuon silloin koskevan myös uskovaisia? En kuitenkaan yleistäisi noin. Jotkut jopa ajattelevat, että absoluuttista turvaa ihmisen on mahdotonta mistään saada. Parempi lähinnä vain turvata itseensä eli uskoa itseensä.
>Mitä sitten kun se turva katoaa? Työstä saa potkut, rahat loppuvat, kumppani jättää ja maine menee?<
On toki ikävää, jos noin käy ihmiselle. On vieläkin ongelmallisempaa, jos esimerkiksi menestymisestä työelämässä ja/tai parisuhteessa tulee ihmisen minä-kuvan määrittäjä. Silloin on vaara pudota korkealta, jos toinen tai molemmat pettävät alta.
>Ihminen, jolla ei ole sellaista uskoa ja kokemusta, turvaa helposti maailman tarjoamiin turviin;Voimaan, vahvuuteen, kauneuteen, muden hyväksyntään, maineeseen, rahaan, seksiin, päihteisiin tai jopa sairaalloiseen nuoruuden ihannointiin.<
En tiedä sitten kuinka helposti, mutta ethän lähde yleistämään asian olevan noin?
>Niistä ei kuitenkaan saa pysyvää ja syvää turvaa<
Olen samaa mieltä.
>Jumalan tahdon vastainen elämä pitää sisällään pahuutta. Päihteitä, väkivaltaa, valheita ja pimeyttä.<
On perin ongelmallista tai ainakin riskialtista lähteä puhumaan Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, kun Jumalan/jumalien olemassaolostakaan ei vielä varmuudella tiedetä. Tuskin koskaan.
Näenkin kaikki puheet Jumalan tahdon mukaisesta elämästä vain spekulaatioina siitä, mikä/minkälainen Jumalan tahto voisi olla, jos Jumala on.
kertaan. Ongelmia näköjään sivuston ylläpidon puolella, kun ei näyttäny aiemman vastaukseni onnistuneen/menneen perille vaikka päivittelin sivua tarkistaakseni asian.
Apostoli35: "Mihin turvallisuus perustuu ihmisellä
joka ei perusta turvaansa maailmankaikkeuden Luojaan, joka on kaikkien rajoitusten yläpuolella? "
- Johan on naivi ja suppea ajatusmaailma. Turvallisuus perustuu siihen, että ei ole mitään pahoja voimia, riivaajia, oikuttelevia ja vaikeasti tulkittavia henkiolentoja, joiden käsissä elämämme on. Ikäviä asioita tapahtuu, ja niihin on luonnolliset syyt. Pahuutta on ihmisissä, ja sitä voi vastustaa, sillä kyseessä eivät ole mitkään henkivoimat. Olemme lopulta yhtä turvassa kuin sontakärpänen, ja siinä sekin vain pörrää turhia murehtimatta. Siitä saa voimaa.
Ja sitten voi hieman perehtyä biologiaan ja psykologiaan, niin alkaa avautua, mistä ihmiselämässäkin on pohjimmiltaan kysymys.
Niin. Ja loppukin kirjoitukstasi oli melko yksisilmäistä puppua...
29 Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. 30 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' 31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole."
Spekulaatiolle toki löytyy tilaa, kun aletaan miettimään, että miten noiden kahden käskyn tulisi näkyä ihmmisen elämässä.
"Itse näkisin tuon taustalla lähinnä yhteiskunnan asenneilmapiirin muuttumisen suuntaan, jossa mielenterveyteysongelmia ei enää pidetä niin häpeällisinä ja peiteltävinä. Tällöin kynnys hakeutua hoitoonkin mielenterveysasioissa madaltuu. "
Varmasti pitää paikkansa.
"Parempi lähinnä vain turvata itseensä eli uskoa itseensä.
Useat mielenterveystahot ovat sitä mieltä, että juuri tuo lisää ongelmia. Siis siinä vaiheessa, kun usko omaan itseen häviää tai omat voimat eivät riitäkkään. Mitä auttaa usko itseensä, kun joutuu kohtaamaan omat fyysiset ja psyykkiset rajansa? Ihminen on rajallinen. Kyseinen ajattelu voi aiheuttaa myös "sokeata" uskoa itseensä, voi tehdä mitä vain, eikä mikään vahingoita. Kun ihminen nostaa itsensä uskonsa kohteeksi.... Hänhän ylentää itsensä kaiken keskukseksi, etkö näe sitä?
Terve itsetunto on toki hyväksi ja luulenkin, että tarkoitit enemmän juuri sitä.
"Uskovaistaustan omaavana olen tullut näkemään esimerkiksi riittämättömyyttä, ahdistusta ja pelkoja enemmän juuri uskovaisten parissa kuin nk. uskomattomien parissa."
Jumalan edessä koen useinkin riittämättömyyttä, en pärjää ilman Hänen apuaan. Ahdistus kuuluu myös uskovien elämään ja maailma pelottaa, varsinkin nykyään. Juuri ylempänä mainitsit mielenterveysasiassa tunnustamisen helppouden syyksi asian näkyvyydelle ja lisääntymiselle. Tuleeko sinulle mieleen, että ehkä juuri samasta syystä riittämättömyyttä, ahdistusta ja pelkoja tunnustetaan uskovien keskuudessa? Koska saa olla riittämätön, ahdistunut ja pelokaskin? Epäterveessä uskonnollisessa yhteisössä nuo ominaisuudet toki pitää piilottaa, koska kaiken pitäisi olla hyvin.
Mikä on uskovan "vastalääke" ahdistukseen, riittämättömyyteen tai pelkoihin? Jumalaan turvautuminen. Psalmi 23 on varmaan sinulle tuttu, taustasi huomioon ottaen. Kuten myös Johanneksen ajatukset pelon ja rakkauden suhteesta. Muistatko?
"kun Jumalan/jumalien olemassaolostakaan ei vielä varmuudella tiedetä. Tuskin koskaan."
Tiedätkö huomisen päivän varmuudella tulevan? Uskotko MIHINKÄÄN mitä et varmuudella tiedä? Tai mikä perustuu uskoon tai luottamukseen? Mitä asioita lopulta voit varmuudella tietää? Kestääkö rakkaus? Uskallatko tehdä lapsia, koska et voi varmuudella tietää, että sortuvatko he huumeisiin tms.? Ns. uskonhyppyjä ihminen joutuu tekemään päivittäin, miksei siis Jumalankin suhteen? Jumala nimittäin ilmaisee itsensä jokaiselle Häntä etsivälle.
Hyvää yötä, sinulla on mukavia ajatuksia, vaikka näenkin asiat toisin.
mainitsit. Mainitsit myös, että kaikelle on luonnollinen syy. Eli kaikki ei siis olekkaan sattumaa, jos kaikelle kerran on jokin syy? Onko sattuma syy?
"Olemme lopulta yhtä turvassa kuin sontakärpänen, ja siinä sekin vain pörrää turhia murehtimatta. Siitä saa voimaa. "
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Huomaatko mitään yhtäläuisyyttä? Olet oikeassa, siitä saa voimaa...;)
"Ja sitten voi hieman perehtyä biologiaan ja psykologiaan, niin alkaa avautua, mistä ihmiselämässäkin on pohjimmiltaan kysymys."
"Biologia on luonnontiede, joka tutkii elollisen luonnon rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutussuhteita molekyyli- ja solutasolta biosfääriin. Biologialle tieteenä on ominaista havainnointiin ja kokeellisuuteen perustuva tiedonhankinta. Biotieteet ovat nopeasti kehittyviä tiedonaloja, joiden sovelluksia hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa. Biologia tuo esille uutta tietoa elollisen luonnon monimuotoisuudesta ja kestävän kehityksen edistämisestä."
Eipä anna vastauksia perimmäisiin kysymyksiin.
"Psykologia on ihmisläheinen oppiaine ja se voidaan määritellä humanistis-luonnontieteellis-yhteiskunnalliseksi tieteeksi. Itsenäisenä tieteenä psykologia on suhteellisen nuori, sillä se irrottautui omaksi tieteenalakseen 1800-luvun puolivälissä. Psykologialla on yhteyksiä muihin ihmistä tutkiviin tieteisiin kuten biologiaan, fysiologiaan, kasvatustieteeseen, psykiatriaan ja sosiologiaan.
Nykyisin psykologia määritellään ihmisen toimintaa tutkivaksi tieteeksi. Toiminta koostuu mielen sisäisestä toiminnasta kuten muistista, tunteista ja ajattelusta sekä ulospäin näkyvästä toiminnasta eli käyttäytymisestä.
Tutkimuskohteittensa perusteella psykologia on jakautunut osa-alueisiin kuten havaintopsykologia, muistin ja oppimisen psykologia, kehityspsykologia sekä persoonallisuus- ja motivaatiopsykologia.
Psykologian sisällä vaikuttaa erilaisia koulukuntia tai oppisuuntauksia, joiden ihmiskäsitys poikkeaa toisistaan. Näistä keskeisimpiä ovat behaviorismi, psykoanalyysi, (hahmopsykologia), humanistinen psykologia ja kognitiivinen psykologia."
Psykologian sarallakin näkyy olevan erilaisia koulukuntia selittämässä ihmisen toimintaa ja jokaisella on hieman erilainen ihmiskäsitys. Perimmäisiin kysymyksiin ei siis psykologiakaan kykene antamaan vastauksia. Ne ovat teorioita, jotka nekin ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet ja muuttuvat yhä. Vielä kymmenen vuotta sitten mm. ei sosiaalisen ympäristön vaikutuksia pidetty niin merkittävänä tekijänä lapsen kasvuun kuin esim. kodin vaikutusta. Nykyään sosiaalisen ympärisitön (kaverit ja yhteistkunta) rooli kasvattajana on tunnustettu.
Psykologia antaa nykyään vastauksia moniin asioihin, jotka ovat lukeneet Raamatussa jo 2000 vuotta. Monet terapiamuodot muistuttavat rippiä, syntien tunnustamista ja anteeksisaamista. Menneisyyden käsittelyä ja ratkaisun löytymistä. Eräälle nuorelle terapeutti oli sanonut hänen potevan patoutunutta vihaa, joka pitäisi purkaa. Kristinusko opettaa siinä kohtaa, että anna kaikki murheesi, syntisi ja kuormasi Jumalalle, Hän kantaa ne. Rukous on puhetta, se on asioiden luovuttamista Jumalalle. Mitä uutta siis psykologia on tuonut? No, se on tärkeä tieteenala myös uskoville, sillä ihminen on myös psykologinen kokonaisuus ja henkinen kehittyminen vaikuttaa myös hengelliseen kehitykseen. Hengellinen herääminen ei välttämättä automaattisesti korjaa henkistä puolta. Tätä monien uskovien on vaikea niellä. Uskovakin voi siis olla henkisesti rikki, sairas tai heikko. Toki Jumala voi luoda suoraan uutta, mutta usein sekin tapahtuu prosessina, eli psykologiaakin tarvitaan!
"Turvallisuus perustuu siihen, että ei ole mitään pahoja voimia, riivaajia, oikuttelevia ja vaikeasti tulkittavia henkiolentoja, joiden käsissä elämämme on."
Silti elämäsi voi päättyä 5 min kuluttua? En pidä Jumalaa oikuttelevana, vaan hyvinkin selkeänä. Oikuttelevana häntä pitävät ihmiset, jotka eivät tunne Kristusta. Sellainen kuin Kristus on, on myös Jumala.
Elämäsi ei ole sinun käsissäsi. Joko se on sattuman tai rakastavan, hyvän Jumalan käsissä.
Ihminen joko elää tuurilla tai sitten johdatuksessa.
Matkahuollolla oli joskus 90-luvulla slougan:"Vain taitavalla on tuuria."
Minä en elä tuurilla, minulla ei ole onnekkuuteen perustuva maailmankatsomus. Elämässäni ei mikään ole sattumaa, vaan kaikki mikä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi. Niin hyvät kuin pahatkin asiat. Luotan, että Jumala tietää paremmin tulevaisuuteni kuin minä. Siinä on turvani ja toivoni.
"Hän johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen."
Tämä on osoittautunut jo elämässäni todeksi.
"Ylivoimaisesti parhaita tällöin ovat muistot lapsuuden virsistä, rukouksista ja suojelusenkeleistä eli kaikesta lapsenuskoon liittyvästä."
Suurimmassa osassa suomalaisista perheistä ei veisata virsiä ja ei rukoilla. Tälläiset perheet ovat uskovais perheitä. Suurin osa suomalaisista tapakristittyjä koska haluavat esim. pitää kirkossa häät kun kaunis paikkana (ei oikeesti minkään jumalan siunauksen takia), kastaa mukelon jotta suku kokoontuu ja yhdessä olo tiivistää suvun välejä.
"Olen monesti pohtinut, miten kriiseistään selviävät ne ihmiset, joilla syystä tai toisesta ei ole sitä sunnatonta henkistä pääomaa, jonka lapsena todeksi koettu usko antaa."
Kyllä sitä henkistä pääomaa muutenkin kertyy kuin uskomalla, rukoilemalla ja virsiä veisaamalla. Melkoisen suppeaa todistella uskovaisen kestävän sairauksia tai vastoinkäymisiä paremmin kuin vaikka ei uskovan.
ps. jos lapsikin uskoo sokeasti että jumala auttaa aina niin saattaa uskolle tulla karvas loppu kun ei rukoilu autakaan syöpään.
pps. Väitätkä että rukoilu regenetoi autoonnettomuudessa jalkansa irti silpoutuneelle jalan takaisin.
jk. Tuula Tamminen professori, Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksen puheenjohtaja voisi mennä rukouksellä parantamaan kaikki syöpäosaston lapset ensitöinään.
***"Mummu, kuoletko sinä nyt?" Ystäväni vastasi, ettei ihminen voi sitä tietää, se on aina "korkeemmas käres". Tyttö huolestui silminnähden entistä enemmän ja kysyi ahdistuneena, mitä mitä se "korkeemmas käres" tarkoittaa. Kun ystäväni sanoi, että se tarkoittaa Jumalaa, huojentunut hymy levisi totisille kasvoille. Tyttö sanoikin lujasti ja luottavaisesti: "Kyllä minä Jumalan tiedän - ja jos se siitä on kiinni, ethän sinä silloin kuole!"***
- Totanoin. Kyllä se mummu lopulta ihan varmasti kuolee. Pelastikos se Jumala mummun nyt tässä vaiheessa kuolemalta (=vaikka kuolema ja ylösnousemus taivaan ilohin on kai uskovaisten lopullinen tavoite) tappaakseen hänet vähän myöhemmin? Mites sen lapsen uskon käy sitten siinä vaiheessa, kun korkeempi käsi kääntää lopulta peukalon alas päin?
Laiha lohtu on, jos tuollaisen varassa elää, sanon minä?
On tietenkin suloista nähdä omaamasi vahva usko siihen, että valta kokonaisuudessaan tosiaan on kansan valitsemalla parlamentilla ja sitä myöten kansalla.
Minä kuitenkin rohkenen antaa toisenlaisen arvion siihen ja tämän tosiseikan tunnustavat mitä ilmeisimmin kaikki valtio- ja yhteiskuntatieteitä enemmänkin lukeneet ihmiset.
Nimittäin, mitä enemmän pääoman omistus siirtyy yksityisten ja eritoten jo ennestään rikkaiden ihmisten käsiin, sitä enemmän myös valtaa siirtyy pois demokraattisesti valituilta parlamenteilta. Tämä on se rahan ja pääoman todellinen luonne, mistä edellisessä viestissä jo kerroin. Enemmän suon sun ottavan selvää itse ja yksinkertaisesti - ymmärtämällä pääoman luonne ja käyttömahdollisuudet ihmisen käsissä.
Totta sikäli on, että politiikanteolla voimme vielä vaikuttaa siihen, kuinka paljon annamme pääoman lipumisella yksityisten ja eritoten niiden ennestään jo rikkaiden käsiin vallastamme pois. Muun muassa sitä ajatusta juuri omassa poliittisessa viestimisessäni yritän ajaa läpi.
Voisin kuvata vallan rakentumista seuraavalla kaaviolla:
OSIN NÄKYMÄTÖN,................pääoma & sen omistajat.............
TODELLINEN VALTA............................/...\..........................
...................................................../.....\........................
.* * * * * * * * * * * * * * * * * * / *. * \ * * * * * * * *
................................................../..........\........................
................................................./............\.......................
NÄENNÄINEN, VIRALLISESTI.......kansalliset parlamentit.............
MÄÄRITELTY VALTA............................/...\..........................
....................................................../.....\.........................
...................................................../........\.......................
...................................................kansalaiset....................
Mitä enemmän pääomaa siirtyy ylimmälle tasolle, yksityisten ihmisten käsiin, sitä enemmän valta on siellä ja pois julkiselta vallalta. Toisena sääntönä, mitä enemmän pääoma kasautuu yksittäisten toimijoiden käsiin eli pääomajakautuman kontrastit syvenevät entisestään, sitä enemmän omatulla vallalla voivat nämä pääomapiikkien takana olevat tahot saada aikaan kuten äärimmillään aiheuttaa vaikkapa sotia.
Näin on :) Ongelma vain on, etteivät ihmiset laajalti ymmärrä kyseisten tieteen osa-alueiden tutkimuksen koskettavan heitä itseään..(!)
Kuvahan on periaatteessa seuraavanlainen:
Lainatakseni Hitlerin ilmaisua "the broad mass of a nation", he ovat ihmisistä niitä ymmärtämättömiä tapauksia, joiden propagandan sanelemaa massakäyttäytymistä tutkitaan. Taas lääketieteestä psykologian ala ja historian jotkin tutkimukset saattavat käsitellä sitä, minkälaiset ihmiset ovat niitä, jotka onnistuvat kollektiivisesti manipuloimaan suuren joukon ihmisiä.
Mutta keitä ovat he, jotka tutkivat? Ihmisiä kun heidänkin täytyy olla. He ovat sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät manipuloimisen ja propagandan periaatteet sekä ymmärtävät itse muita huomattavasti paremmin karttaa manipuloiduksi tulemista.
Vaikkakin tietävät manipuloimisen ja propagandan periaatteista, nämä tutkivat ihmiset ovat liian hyväsydämisiä ja totuuteen pyrkiviä, etteivät he pysty lähtemään mukaan edes vähänkään sellaista häikäilemättömyyttä muistuttavaan toimintaan, mitä Hitler harjoitti. He valitsevatkin väyläkseen vaikuttaa tieteen, jonka toivovat loppuviimein voittavan rationaalisen tiedon tarjoajana tunteisiin vaikuttamiseen perustuvan manipulaation ja propagandan.
http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/index.shtml/uutiset/uutiset/seitsemanuutiset?103949#103949