kun tuntee kaipuuta kovasti jumalan/kristuksen löytämiseen. no silti mitään ei tapahdu vaikka niin kovin ja tosissaan ja rehdisti koetankin rukoilla ja pyytää. ja nyt ei puhuta päivistä perkele vaan vuosista (väliin tietenki helpottaa, palatakseen taas). tympäsee että jos tämä minunkin kaipuu on jumalasta lähtöisin niin vois vaikka avittaa hieman asiassa. mutta ei mitään, lisätään vaan vettä kiukaalle, jospa nuo kaikki jumala/kristuspuheet onkin paskaa ja olenkin jotenkin mielihäiriöinen kun tunnen silti kaipuuta niihin. joo oon vittuuntunut ja anteeksipyyntö, ei oo tarkoitus loukata ketään.
missähän mättää
vittuuntunut
26827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kaipuuta Jumalan löytämiseen.Et kertonut mitä muuta olet yrittänyt kuin rukousta.Raamattu ei ole ollenkaan huono kirja.Jos se on sinulle vieras vielä ,niin voisin neuvoa että aloittaisit vaikka Uuden Testamentin puolelta vaikka Johanneksen evankeliumista.
Itseäni puhutteli Jobin kirja Vanhan Testamentin puolelta.Onnittelen sinua ,jos alat viettää aikaasi Raamatun ääressä päivittäin.
joo olenhan lukenut raamattua, sen verta pitkään tullut jumalaa etsittyä, että pistää kyllä lukemaan sitäkin. alkaa olemaan vaan mitta täynnä enkä voi ymmärtää miksi se pitää näin pitkäkestosen tuskaisaa olla. kai siihen on syynsä, en tiedä
pitäis tajuta ettei mielikuvituskaverit kellekään terveelle vastaa.
Niillä joille vastaa on asiat heikommin kuin sulla.
kivahan se on kun yrität auttaa, ei vaan olla samassa sankossa
mutta silti ottaa päähän kun on tuo sama halu päästä häntä lähemmäs ja ei vaan onnistu. Tai välillä pääseekin mut se tekee tilanteen vaan pahemmaksi. Tietää mitä olis olemassa ja että se on mullekin mahdollista, mut siitä ei saa pysyvää otetta. Oisko noin et jos sä oot kerran pyytänyt Jeesusta sydämeesi ja syntejä anteeksi hänen nimessään, ja halunnut luovuttaa elämäsi hänelle, et saat vaan kovaa koulutusta? Mutta tosiasiassa oot Jeesukseen uskova ja pelastunut? Kun kerran jokainen pelastuu joka huutaa häntä avuksi?
no ilonen olen puolestasi kun oot kuitenki saanut vastauksen. en tiedä pelastuksesta eikä se edes kiinnosta niinkään, vaan kristuksen löytäminen ja jos se pelastus sitäkautta tulee niin hienoa. kova koulutus varmasti onkin paikallaan silti olo on kun janosella saharassa.
suosittelisin etsiytymistä seurakunnan tapahtumiin. En siis missään nimessä nyt tarkoita että alkaisit käydä messussa joka sunnuntai. Vaan esimerkiksi sitä, että juttelisit jonkun asiaa tuntevan henkilön kanssa, jolta voit kysellä kaikessa rauhassa asioista ja keskustella. Olen varma että tämä auttaa. Toki voit pyytää myös uskovia ystäviäsi/tuttujasi tai ihan ketä tahansa uskovaa rukoilemaan puolestasi.
Siunausta ja onnea matkallesi.
kuulostaa järkevälle neuvolle, tuota en ymmärrä miksi jonkun muun pitää rukoilla puolestani, menee aivan pelleilyksi, jumala varmaanki näkee ja kuulee omatkin muminani. no tänään en ole enää niin pahalla päällä mitä ensimmäisen viestin kirjoitellessa:)...hyvää jatkoa myös sinulle
Mitä pahaa olisi siinä, että ko. henkilö kävisi kirkossa, tutustuisi oman seurakuntansa jäseniin, kuulisi Jumalan sanaa ja sen saarnaa, saisi vastaanottaa synninpäästön ja ehtoollisen, rukoilisi ja tulisi suljetuksi koolla olevan seurakunnan rukouksiin ja kokisi messussa hoitavaa yhteyttä yli ajan ja paikan rajan?
siis ei tietenkään ole mitään pahaa, varmasti hyvä asia en vaan tajua miksi jonkun toisen pitää rukoilla minun puolesta, siis miksei se mene perille jos teen sitä itse.
käväise vaikka joku sunnuntaiaamu lähikirkossa, josko auttaisi :) tai jos on harteilla kovastikin painoa niin voihan sitä mennä suoraan jonkun seurakuntatyöntekijän juttusillekin, niin kuin joku täällä taisikin mainita.
kiitoksia teille neuvoista, eiköhän tästä jotakin tule:)
[KR38: Matt. 6:6]
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Eli pyydä Jeesukselta synnit anteeksi,koska hän on se ahdas portti joka vie iankaikkiseen elämään.
sitähän tässä on yritetty ja ahdasta taitaa olla.
rukouksesi. Mutta moni on kokenut niinkin, että kun joku uskova rukoilee vieressä, niin asiat aukee. Pyhä Henki vaikuttaa uskon, elikkä Jeesuksen kohtaamisen missä ja milloin tahtoo, sanotaan. Ja meidän on hyvä käyttää juttuja jotka avuksi on annettu. Se on Jeesuksen luokse tulemista, mistä hän sanoo että 'joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos'.
jos kuulee ja tämä sama tilanne ei kummene, eli kaipuu on ja pysyy ja voimistuu, niin kai siihen on ne jumalalliset syyt sitten. silti tympii jo koko souvvi...antaa olla, tulee jotakin ja tai ei.
Mikä on kontakti joka tyydyttäisi, joka antaisi sinulle vastineen siitä, että tunnet kaipuuta Jumalaa kohtaan ja että olet lukenut raamattua ja rehdisti rukoillut?
sitä on sanoa mikä tai millainen se ois. jos haluat mennä merelle purjehtimaan, niin jos vain voit siitä haaveilla, ei se ole samaa kuin oikeasti pyöritellä ruoria ja tuntea ahava kasvoilla, katsella aavaa niin kauas kuin silmä kantaa...hieno kysymys johon en osaa vastata.
...tuntea ahava kasvoillaan...katsella aavaa.
Sinä olet meren äärellä, itseasiassa olet merellä, mutta sinä et pidä ruoria kädessäsi vaan korkeimpasi hoitaa kapteenin hommat, ole meripoika-kokelas.
Tiedätkö mikä on mainiota ihmiselossa, se että koskaa me ei olla yksin ja huomiotta. Aisteja meiltä sekä näkökykyä puuttuu toki rekkakuormittain, mutta yksin me ei olla sekunttiakaan. Me ollaan aina silmän alla.
Tiesin oikeastaan jo herätellessäni kysymystä millaista vastausta saan. Me ihmiset tarvitaan kontaktin saamisen "tunnetta". Et oikein tahdo uskoa (sama hämärä täällä), ennenkuin Tunnet, että Jumala on huomioinut sinut. Ihan oikeesti on huomioinut, vaikka se rekkakuormallinen puuttuukin.
On hyvä että kiukustut, ja kerrot Jumalalle kuinka tätä paattia ohjataan. Hän kuuntelee kyllä ohjeesi kärsivällisesti, mutta siunaus jonka hän on jo valmistanut sinulle just muuten sinua varten, tulee ajallaan (pirskuta rallaa, mutta me ei voida siihen vaikuttaa).
Henk.koht. esim. minä luen päivittäin raamattua ja pyrin tunnin rukousyhteyteen, alleviivattuna sana pyrin. Luterilainen on verotuskenttä, ja kirkossa en käy just lainkaan (no siinä meillä vasta opetuslapsi). Tarvitsen kuitenkin seurakunnallista yhteyttä se pitää henkeni ylistyksessä.
Nyt meillä on vielä sellainen aika, että on uskonvapaus ja voimme käydä pelotta pyhienyhteydessä, palvelemassa yhdessä Jumalaa. Seurakunta on sellainen salaisuus. Salaisuus meille, tai ainakin minulle, sillä en ymmärrä miksi, mutta olen aikalailla uudistuneen tuntuinen tullessani kokouksesta, jossa on ylistetty Jumalaa ja kuultu Raamatun tekstiä.
On sellainen rakentuneen oloinen ahava ja näkökykykin ulapalle on positiivinen.
Och sedan jag säger att samma på dig.
Tutustu pyhien seurakuntiin, tarvitset Hengen Voimaa. Tarvitset alkaa ylistää Jumalaa, tarvitset päästä ristin juurelle, tarvitset murtumista - uusi purtilo on jo ruodilla.
vaikka voinkin kuvitella olevani jo merellä ja jumalan olevan ruorissa on se vielä haaveilua kunnes saan kertomasi tunteen korkeimman voimasta. ja se on varmaan vastaus kaipuuseeni.
pitänee miettiä jos kävisi jossakin kokouksessa, raamattua tuleekin lueskeltua, samoin rukoiltua, mutta jokatapauksessa kiitos ja mukavaa siunattua jatkoa sinulle.
Käy helluntaiseurakunnassa, niin Jumala ilmaisee itsensä! Vapinaa, kaatumista, sähköisiä tuntemuksia, näkyjä, naurua, huutoa!
mikäpä siinäkään, tuntus vaan että jumala pystyy ilmaisemaan itsensä myös muualla kuin helluntaiseurakunnassa.
"Vapinaa, kaatumista, sähköisiä tuntemuksia, näkyjä, naurua, huutoa!"
Millä perusteella nuo ovat lähtöisin Jumalasta? Missä kohtaa Raamatussa sanotaan Jumalan ilmaisevan itsensä noin?
Sama juttu täällä kerta kaikkiaan. Vaikee on ymmärtää, miksi Raamatun suuret lupaukset eivät tunnukaan pitävän paikkaansa, kun kuitenkin Jumalan puheiden paikkansa pitävyyttäkin niin vakuutetaan. Joskus kiukuttaa, mutta ei tässä muita vaihtoehtoja taida olla kuin yrittää, joko onnistuen tai onnistumatta, hautaan saakka...
Omalla kohdalla puuttuu kunnollinen parannuksen tekeminen kristillisen elämän saralla, mutta tätä puolta vaikeuttaa kovasti adhd (keskittymishäiriö). Toiseksi rukouselämää pitäisi laajentaa. Voimat vaan tuntuvat olevan vähissä. Esirukousta harrastan paljon, ja.. kyllä mä ehkä jotain apua oon Jumalalta elämääni saanut. Se on vaan sellasta, ettei voi sanoa 100% varmasti, ettei olisi ilman Jumalaa voinut tapahtua. Joitain selviä vastauksia olen saanut mutta en Kristusta ystäväkseni. Ja kun se sanoo olevansa Paimen... miksei paimenna minua riittävän voimakkaasti luokseen? Ei kai lampaat laumassa paimenta etsi, vaan paimen lampaita?
ei anneta asian häiritä vaan jatketaan taapertamista vaikka tosiaan välillä tympäsee koko homma. yks fiksu tuumas että käännäppä asia nurinkurin, eli kuvittele jos sinä oisit jumala, näkisit etsinnän ja epävarmuuden jne, mitä haluaisit silloin sanoa etsijälle ja miten:)
Juu taaperretaan eteen päin, kyllä täältä vielä tullaan. :)
Sellasta vielä, kun kyselit tuosta omasta rukouksesta miksei se tehoais yhtä hyvin... en tiiä, mitä kaikkee oot "kokeillu", mutta onhan Raamatussa tavallaan tarjolla myös joitain "erikoiskonsteja"... kuten esim. sopimus rukoilla yhdessä jotain. Josta Jeesus on luvannu et sillon Jumala vastaa. Eli yhteisessä rukouksessa vois olla enemmän powerii ehkä... en kyllä tiiä kuinka kauan sellasta pitäs jatkaa (siis päivissä/viikoissa/kuukausissa mitattuna eikä minuuteissa)..
Toinen "keino" on paasto... opetuslapset paastosivat ennen helluntaita. Ite oon jotain virvotusta kokenu paastoista saavani, mutta jälleen vaikea sanoa johtuko Jumalasta vai paastosta... kyllähän paasto usein ei-uskovaisiakin virvottaa.
Itteeni on viime aikoina puhutellu sellaset Raamatun sanonnat kuin "antakaa itsenne eläväksi uhriksi Jumalalle", "antakaa jäsenenne vanhurskauden sota-aseiksi" jne... tarkottaa että oon hajottanu itteeni liian laajalle ehkä.. kuvittelen etsiväni Jumalaa täyspäiväsesti vaikka etsisin vaan kerran viikossa.. vois ehkä esim. viihdettä jättää vähän vähemmälle ja sen sorttista paastoa harrastaa. Oikee paasto voi kyllä olla melko raskaskin juttu.