Palstalaisille!

Katkeroituneita? Tämähän osoittaa juuri omat tunteesi projisoit ne vain toisiin. Toisten tunteita sinä et näet voi tuntea lainkaan, ainoastaan omat tunteesi.

Mutta jos olet kiinnostunut, niin minä olen hyvin onnellinen saadessani olla ihmisten mielipiteiden
orjuudesta vapaa Jumalan lapsi. Saan uskoa vapaasti omaksi itselleni Jumalan Sanan, sekä puhutun, että kasteessa, HPE:ssä, ripissä ja kirjoitetussa Sanassa olevan Sanan Logos Idea.

Olen rakastettu sellaisena kun olen ilman teeskentelyä ja epäilyä. Kiitos Jeesus Sinulle siitä Sanastasi.

Yksi sellainen iso möykky monelle uskovalle onkin se, kun täytyy teeskennellä kelvatakseen ihmisille, sosiaaliselle viiteryhmälleen, jopa niin pitkälle, että ellei teeskentele, tulee erotetuksi tuosta viiteryhmästään.

Tämä viiteryhmä muuten nimittää itseään Jumalan valtakunnaksi ja seurakunnaksi. Tämä siitä syystä, että kun ei ihan suoraan kehtaa Jumalaksi julistautua, nimittää itseään seurakunnaksi ja Jumalan valtakunnaksi (vain me olemme). Käyttäen näin häikäilemättä Jumalan Sanalle = Isä Poika ja Pyhä Henki, ja Kristuksen seurakunnalle yli koko maailman, kuuluvia valtuuksia niihin jotka HEIHIN uskovat Jumalan Sana asemesta.

Pitää aina muistaa, että jos Pyhä Henki irroitetaan Jumalan Sanasta ja sidotaan sen valta ihmisiin, siitä seuraa vääjäämättä väärä vanhurskauttamisoppi ja väärä seurakuntaoppi.

Luther:

Tässä kohdassa esiintyy kaksi suurta erehdystä.

Ensimmäinen erehdys esiintyy siellä, missä ihmiset juoksevat sinne tänne tullakseen hurskaiksi, päästäkseen Jumalan valtakuntaan ja pelastuakseen. Yksi menee Roomaan, toinen pyhään Jaakobiin (S. Jago di Compostela), joku rakentaa kappelin, joku taas säätää sitä, toinen tätä.

Mutta oikeaan kohtaan he eivät tahdo tarttua, se on: että he antaisivat itsensä sisäisesti Jumalan omaksi ja hänen valtakunnakseen. He tekevät paljon sellaisia ulkonaisia tekoja ja kimmeltelevät hyvin sievästi, mutta pysyvät sisäisesti kuitenkin täynnä pahaa vilppiä, kiukkua, vihaa, ylpeyttä, kärsimättömyyttä, epäpuhtautta jne.

Heitä vastaan Kristus puhuu, kun häneltä kysyttiin, milloin Jumalan valtakunta tulee: Jumalan valtakunta ei tule ulkonaisissa eleissä eikä ulkonäössä. Ottakaa vaarin, Jumalan valtakunta on teissä sisäisesti, kuten hän sanoo myös Matt. 24. luvussa: "Ei voida sanoa: katso, se on täällä tai tuolla. Ja jos joku sanoo teille: 'Katso täällä on Kristus' tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.

Sillä vääriä kristuksia ja profeettoja nousee." Ikään kuin hän tahtoisi sanoa: Jos haluatte oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan, niin älkää etsikö sitä kaukaa älkääkä juosko yli maiden mantereiden. Se on lähellä sinun luonasi, jos haluat; ei vain luonasi, vaan sinussa. Sillä kukaan ei voi noutaa itsehillintää, nöyryyttä, totuutta, puhtautta eikä muita hyveitä (tätä on tosi Jumalan valtakunta) maitten ja merien takaa, vaan niiden täytyy puhjeta sydämessä.

Tämän vuoksi emme rukoilekaan: "Rakas Isä, salli meidän tulla sinun valtakuntaasi", ikään kuin meidän pitäisi juosta sen perässä, vaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi meidän luoksemme". Sillä Jumalan armon ja hänen valtakuntansa kaikkine hyveineen täytyy tulla meidän luoksemme, mikäli aiomme periä sen, sillä me emme koskaan enää voi päästä siihen. Kristuskin on tullut luoksemme taivaasta maan päälle emmekä me ole nousseet maailmasta hänen luokseen taivaaseen.

Toinen erehdys ilmenee siinä, että monet tämän pyynnön rukoilijoista tuntevat huolta vain siitä, että he tulisivat autuaiksi. He eivät ymmärrä Jumalan valtakunnalla mitään muuta kuin iloa ja nautintoa taivaassa, niin kuin he lihallisesta mielestään lähtien pelkästään osaavat ajatella. Heidän mielensä pakottaa heitä pelkäämään helvettiä ja siis etsimään taivaassa vain omaansa ja omaa etuaan.

Luther:

Tähän vastaa nyt profeetta tässä värsyssä, että tällä kuninkaalla kuitenkin kaikitenkin on oleva kansa joka on hänen omansa, vieläpä hänen vihollistensa keskellä.

Hän antaa täten meille sen lohdutuksen, että joka aika on maailmassa oleva ja pysyvä pyhä, kristillinen seurakunta, kuten uskontunnustuksemme meitä opettaa, s.o. sellainen joukko - keitä ja missä lienevätkin - joka yksimielisesti riippuu tässä Herrassa ja julkisesti maailman edessä kohottaa hänen valtikkaansa ja sanaansa sekä sitä tunnustaa.

Älköön kukaan olko millänsäkään, vaikka paljon ja mahtavasti Kristuksesta kerskataan; joka viittaa muualle kuin Kristukseen, se on väärä opettaja.

Siis esimerkiksi lestadillaisuudellaan kerskaava
on väärä opettaja. Ainoastaan ne joiden kerskaus on yksin Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa
ovat oikeat opettajat. Sana on Kristus. Pyhää Henkeä ei voi sanasta kukaan irroittaa. Kuka ikinä sanan sydämen uskolla vastaan ottaa epäilemättä, hän pelastuu. Pelastuu vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mainittavan sanaa lestadiolaisuus. Tämähän on kaiken lisäksi maailman ihanin asia, etteivät ihmiset pääse ylpeilemään.

Tässä on mallisesimerkki mielipiteestä (onneksi ei kovin yleisestä), joka saa minut tuntemaan vastenmielisyyttä joitakin uskovia kohtaan: he käyvät täällä kuin röyhtäilemässä hyvinvointiaan ja kehuvat sillä, miten heillä aivotkin ovat uskossa marinoitumassa: ei tarvitse EIKÄ SAA ajatella, koska MUUT ajattelevat ja selittävät sanaa heidän puolestaan. Kaikki on selvää ja kirkasta ja pahuus muualla kuin omassa itsessä.

Niinhän se on, että kun ei ajattele mitään, on hyvä olla: "Ken tietoa lisää, se tuskaa lisää", sanotaan Saarnaajan kirjassakin.

Mutta nuku sinä vaan ja pidä aivosi levossa: eihän uskovaisen sovi ajatella. Mutta älä sitten tule keskustelupalstalle häiriköimäänkään ja kertomaan sanottavaasi huutamalla (isot kirjaimet).

Minusta täällä roppakaupalla erilaisten kristittyjen ja muidenkin kiinnostavia ajatuksia, niin että vain vaivoin olen malttanut pysyä täältä pois, kun täytyy jokapäiväisiä töitäkin tehdä.

Itse pohdiskelen ja mietin asioita aika paljonkin. Välillä tulee ihan järkeiltyäkin ja ei se vielä ole mun uskoa horjuttanut, paitsi joihinkin Raamatun teksteihin.

Minusta siinä vaiheessa kun loppu järki niin loppuu elämäkin. Jos kaikki muut uskovaiset hyppää jyrkänteeltä alas sen takia että Raamatussa kehotetaan siihen, niin kyllä minä jään sinne reunalle ihaileen maisemia.

Huokaus!