Suomessa toimii joukko ihmisoikeusaktivisteja, jotka kantavat huolta siitä, että valkoiset harjoittavat mustia kohtaan rasismia. Tämä aktivistien joukko koostuu pääasiassa kehitysyhteistyöhön perehtyneistä ihmisistä, kirkon avustus- ja lähetystyötä kannattavista kristityistä ja luonnonsuojelun ym. vaihtoehtotoiminnan tukijoista.
On kuitenkin olemassa rasismia, josta he vaikenevat visusti. Sitä on mustien valkoisia kohtaan harjoittama rotusorto. Tämä musta rasismi onkin yhteiskuntamme viimeisiä tabuja, josta ei saa puhua - siksi, että siitä puhuvat leimattaisiin heti natseiksi.
Missä olivat Zimbabwen valkoisia maanviljelijöitä tukevat mielenosoitukset ja hyväntekeväisyyskonsertit silloin, kun maan diktaattori Robert Mugabe otti heiltä pois heidän maansa ja jakoi mustille viljelijöille? Tukitoimia ei Suomessa nähty, mutta jos valkoinen diktaattori olisi tehnyt samoin mustille, olisi noussut kansanliike!
Selitykseksi asiantilalle tarjotaan tietysti sitä, että aikoinaan siirtomaaisännät veivät maat mustilta ja että nyt ne vain palautettiin heille. Ei pidä aivan paikkaansa. Ennen siirtomaaisäntiä afrikkalaiset eivät tunteneet maan omistuksen käsitettä. Heimoilla kyllä oli yhteiset alueensa, mutta yksittäisillä ihmisillä ei ollut maata jota omistaa.
Mugabe jakoi maat kaikille halukkaille, vaikka kukaan heistä ei pysty todistamaan sukunsa alkuperäistä omistusoikeutta niihin. Sellaista yksityisomistusta kun ei ole ollut. Rehellisintä olisikin ollut antaa valkoisten pitää maansa, jotka ovat perineet jo aikojen takaa. Muu ratkaisu on rasismia.
Miksi muuten kirkon ihmisoikeusaktivistit yleensä vaativat antamaan vääryydet anteeksi, mutteivät tässä tapauksessa vaadi, että Mugaben olisi annettava anteeksi ja unohdettava siirtomaaisäntien maanvaltaus? Aivan, siksi, että vain valkoisten on annettava anteeksi, mustat taas ovat heidän mielestään aina ja joka tapauksessa vain uhreja jotka eivät osaa sortaa valkoisia. Realismiako?
Entä tämä sitten: U.S.A. :ssa valkoisten harjoittama rasismi on kriminalisoitu, mutta musta kansankiihottaja Louis Farrakhan sen sijaan saa vapaasti lietsoa rotuvihaa ja väkivaltaa valkoisia vastaan mediassa.
Hän käyttää häikäilemättä hyväkseen amerikkalaisten orjuushäpeää ja sitä, että mustat saavat sanoa mitä vain. Jos heidän kiihotuksensa tuomittaisiin, tuomitsijaa voitaisiin syyttää rasismista, ja Farrakhan tietää sen! Entä missä viipyvät suomalaisten mielenosoitukset Farrakhanin mustaa rasismia vastaan? Niitä ei järjestetä, vaikka nimenomaan rasisminvastustajien olisi tasapuolisuuden vuoksi järjestettävä niitä ollakseen uskottavia asiassaan!
Sitäkään kotoiset aktivistimme eivät kerro, että maailman suurkaupungeissa on useita ultraväkivaltaisia mustien nuorten rasistijengejä, valkoisten skinejä vastaavia. He vain kohdistavat väkivaltansa paikallisiin valkoisiin ja turisteihin.
Myöskään afrosentrisminä tunnettua maailmankatsomusta Suomessa ei arvostella. Afrosentrismi vastaa mustilla jotakuinkin samaa kuin Hitlerin natsismi valkoisilla. Kyse on mustan rodun ylistämisestä ja valkoisen väheksymisestä, johon liittyy Afrikan näkeminen ihannemaanosana sekä usein vielä islaminuskon tunnustaminen. Afrosentrismi on puhtaasti kiihkomielinen vihaideologia, mutta aktivistimme eivät tuomitse sitä.
Valkoisen miehen taakka ei saa olla niin raskas etteikö sen altakin voitaisi vaatia ehdottoman oikeudenmukaista suhtautumista ja puolueettomuutta suhteessa rotukysymykseen!
On kuitenkin olemassa rasismia, josta he vaikenevat visusti. Sitä on mustien valkoisia kohtaan harjoittama rotusorto. Tämä musta rasismi onkin yhteiskuntamme viimeisiä tabuja, josta ei saa puhua - siksi, että siitä puhuvat leimattaisiin heti natseiksi.
Missä olivat Zimbabwen valkoisia maanviljelijöitä tukevat mielenosoitukset ja hyväntekeväisyyskonsertit silloin, kun maan diktaattori Robert Mugabe otti heiltä pois heidän maansa ja jakoi mustille viljelijöille? Tukitoimia ei Suomessa nähty, mutta jos valkoinen diktaattori olisi tehnyt samoin mustille, olisi noussut kansanliike!
Selitykseksi asiantilalle tarjotaan tietysti sitä, että aikoinaan siirtomaaisännät veivät maat mustilta ja että nyt ne vain palautettiin heille. Ei pidä aivan paikkaansa. Ennen siirtomaaisäntiä afrikkalaiset eivät tunteneet maan omistuksen käsitettä. Heimoilla kyllä oli yhteiset alueensa, mutta yksittäisillä ihmisillä ei ollut maata jota omistaa.
Mugabe jakoi maat kaikille halukkaille, vaikka kukaan heistä ei pysty todistamaan sukunsa alkuperäistä omistusoikeutta niihin. Sellaista yksityisomistusta kun ei ole ollut. Rehellisintä olisikin ollut antaa valkoisten pitää maansa, jotka ovat perineet jo aikojen takaa. Muu ratkaisu on rasismia.
Miksi muuten kirkon ihmisoikeusaktivistit yleensä vaativat antamaan vääryydet anteeksi, mutteivät tässä tapauksessa vaadi, että Mugaben olisi annettava anteeksi ja unohdettava siirtomaaisäntien maanvaltaus? Aivan, siksi, että vain valkoisten on annettava anteeksi, mustat taas ovat heidän mielestään aina ja joka tapauksessa vain uhreja jotka eivät osaa sortaa valkoisia. Realismiako?
Entä tämä sitten: U.S.A. :ssa valkoisten harjoittama rasismi on kriminalisoitu, mutta musta kansankiihottaja Louis Farrakhan sen sijaan saa vapaasti lietsoa rotuvihaa ja väkivaltaa valkoisia vastaan mediassa.
Hän käyttää häikäilemättä hyväkseen amerikkalaisten orjuushäpeää ja sitä, että mustat saavat sanoa mitä vain. Jos heidän kiihotuksensa tuomittaisiin, tuomitsijaa voitaisiin syyttää rasismista, ja Farrakhan tietää sen! Entä missä viipyvät suomalaisten mielenosoitukset Farrakhanin mustaa rasismia vastaan? Niitä ei järjestetä, vaikka nimenomaan rasisminvastustajien olisi tasapuolisuuden vuoksi järjestettävä niitä ollakseen uskottavia asiassaan!
Sitäkään kotoiset aktivistimme eivät kerro, että maailman suurkaupungeissa on useita ultraväkivaltaisia mustien nuorten rasistijengejä, valkoisten skinejä vastaavia. He vain kohdistavat väkivaltansa paikallisiin valkoisiin ja turisteihin.
Myöskään afrosentrisminä tunnettua maailmankatsomusta Suomessa ei arvostella. Afrosentrismi vastaa mustilla jotakuinkin samaa kuin Hitlerin natsismi valkoisilla. Kyse on mustan rodun ylistämisestä ja valkoisen väheksymisestä, johon liittyy Afrikan näkeminen ihannemaanosana sekä usein vielä islaminuskon tunnustaminen. Afrosentrismi on puhtaasti kiihkomielinen vihaideologia, mutta aktivistimme eivät tuomitse sitä.
Valkoisen miehen taakka ei saa olla niin raskas etteikö sen altakin voitaisi vaatia ehdottoman oikeudenmukaista suhtautumista ja puolueettomuutta suhteessa rotukysymykseen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan asiallista tekstiä.
Tuota samaa olen itsekin toisinaan
miettinyt.
Outo esimerkki tuosta afrosentrismistä,
taannoinen työkaverini, rastapää hippi
tyyppi, ihaili tuota juttua
ja lopulta alkoi jo hävetä
omaa ihonvääriään.
Tuohon en kyllä ryhdy,
minä en esi-isieni syntejä kanna.
En varmasti.
( hmm, niin toisaalta, ei ainakaan
minun esiisät ollut orjakauppiaita,
ei ainakaan tietääkseni)
Eikä kukaan ole esimerkiksi halukas puhumaan Suomessa asuvien ulkomaalaisten rikoksista. Ei silti... sama rikoslakihan kaikilla pitää olla, mutta ei se homma niinkään toimi, että kaikkia hyysätään. Itse tohdin lukioaikoinan arvostella esimerkiksi suomalaista pakolaispolitiikkaa -> Sain sellaisen natsin leiman ettei se vieläkään ole kokonaan haihtunut. Katsopas muuten parin seuraavan linkkisivun sisältöä:
http://www.salemfonden.info/finsk.asp
http://www.bloodandhonour.com/~finland/daniel.htm
Sivut ovat jonkin uusnatsiorgaisaation. En perusta juuri lainkaan heidän ajatusmaalimaansa, mutta artikkeleissa kerrotut jutut ovat mielestäni sellaisia mitä ei koskaan saisi kenellekään tapahtua - ei valkoiselle eikä tummaihoiselle!
Puhut täyttä asiaa. Olen aivan samaa mieltä.
Syyllisten nimi listan lukemisen jälkeen hävettää olla suomalainen aika karua on ja pahemmaksi muuttuu.
Asiaa puhut. Olen asunut useamman vuoden erittain monikultuurisessa suurkaupungissa. Ainoat rasistiset ilmaisut valkoista ihonvariani kohtaan on tullut juuri mainitsemiltasi mustilta jenginuorilta. Niille on pienesta pitaen opetettu, etta he ovat ns. alkuperaista kantarotua, joka on muita etnisia ryhmia arvokkaampi. Lisaksi maailmakuvaa rakennetaan avoimen rasistista gangsta rappia kuuntelemalla. Huomasin muuten levykaupan ikkunassa CD:n, jonka kannessa oli piirros mustasta jengista potkimassa valkoista miesta. Mitenkahan olisi, jos sama olisi toisinpain?. Antirasistijarjestot osoittaisivat taukoamatta mieltaan kyseisen liikkeen edessa. Lisaksi avoimesti rasistinen ja antisemitistinen Nation of Islam saa kuuluttaa matalaotsaista vihan ideologiaansa yhdenkaan antirasistijarjeston siihen puuttumatta.
Rasisminvastaisuus on oltava tasapuolisesti kaikkea raismia vastaan, mutta sitahan nuo itseaan antirasisteiksi kutsuvat eivat nayta ymmartaneen. Rasismia ei pida suvaita missaan muodossa.
Paskapuhetta. Eivät rasismin vastustajat (tietenkään) hyväksy rasismia, oli se sitten kenen tahansa tekemää: mustien, valkoisten tai vaikka vihreiden.
Hankalaksi asiat menevät siinä, kun jotkut rasistiset tahot alkavat puolustella omia tekemisiään muka rasiminvastaisuuden perusteella: mustat pitäisi ajaa maasta ja pakolaisia ei saisi ottaa vastaan,koska se aiheuttaa muka suomalaisten syrjintää. Kääntämällä asiat päälaelleen pyritään peittelemään oman toiminnan tarkoitusperiä.
siitäkö syntyy "positiivinen diskriminointi"?
Koko käsite kuulostaa älyttömältä!
Pitäisi kyllä yhtä hyvin löytyä keinot tällaisen "vähemmistöjen" rasismin nujertamiseksi.
Onko vaikeata tajuta, etta olen valkoisena ihmisena joutunut kokemaan rasismia mustien taholta. Tama on tapahtunut taysin provosoimatta.
Olen kaikkea rasismia vastaan, onko selva. Lisaksi, silla, mita olen kokenut ei ole mitaan tekemista Suomen pakolaispolitiikan tai Suomessa asuvien ihmisten kanssa.Kokemuksenihan ovat Suomen ulkopuolelta. Pointti on siina, etta kuvaamaani avointa rasismia ja rotuvakivallan edistamista naytetaan sietavan, jos tekijana on musta ja uhrina valkoinen. Antirasistijarjestot ovat selkeasti selektiivisia, ja suhtautuvat valkoisen ihmisen kokemaan rasismiin vahattelevasti. Olet itse siita hyva esimerkki. Ajattelusi mukaan valkoinen rasismin uhri (en puhu nyt buureista tai Zimbabwen valkoisista) on oman kohtelunsa jollakin tavalla ansainnut. Korostan viela, etta minulla on hyvia ystavia, joilla on hyvin erilaiset etniset taustat, mutta yhteista heille on rasisminvastaisuus ja ihmisten pitaminen tasa-arvoisina varista riippumatta.