http://www.iands.org/research/important_studies/dr_penny_sartori_phd_prospective_study.html
Eli siis Penelope Sartorin työryhmä tutki Walesissa viiden vuoden (1998-2003) ajan kuolemakokemuksia, ja tutki, voidaanko ne selittää anoksialla (hapenpuutteen aiheuttamina hallusinaatioina), hyperkarbiana (liiallisen veren hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamina hallusinaatioina) vai lääkeaineiden aiheuttamina hallusinaatioina.
Lopputulos on, että ei voida. Yksikään kolmesta ehdotetusta ratkaisumallista ei ole oikea. Kuolemakokemuksille ei (vieläkään) kyetty löytämään puhtaasti materialistista selitystä.
Eli siis Penelope Sartorin työryhmä tutki Walesissa viiden vuoden (1998-2003) ajan kuolemakokemuksia, ja tutki, voidaanko ne selittää anoksialla (hapenpuutteen aiheuttamina hallusinaatioina), hyperkarbiana (liiallisen veren hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamina hallusinaatioina) vai lääkeaineiden aiheuttamina hallusinaatioina.
Lopputulos on, että ei voida. Yksikään kolmesta ehdotetusta ratkaisumallista ei ole oikea. Kuolemakokemuksille ei (vieläkään) kyetty löytämään puhtaasti materialistista selitystä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erityisesti hyviä pointteja tuossa oli seuraavat:
1. Jos henkilö oli vahvasti lääkitty ja hallusinoi niiden seurauksena, hän myös tiesi, että kokemukset olivat hallusinaatioita. Hallusinaatiot olivat myös sekavia eivätkä noudattaneet mitään kaavaa.
Kuolemanrajakokemuksen läpikäyneet olivat täysin varmoja, että kokemus oli todellinen ja heidän kertomuksensa noudattivat tiettyä kaavaa. Kokemukset olivat selkeitä ja todentuntuisia. Kuolemanrajakokemuksilla on myös taipumus muuttaa henkilön maailmankatsomusta koko loppuelämän ajaksi(kuolemanpelko katoaa) kun taas hallusinaatioilla ei ole vastaavia vaikutuksia.
2. Mitä vakavampi tila potilaalla, eli mitä lähempänä kuolemaa potilas oli, sitä varmemmin hän koki NDE:n.
3. Lääkkeet eivät lisänneet NDE:n todennäköisyyttä, päinvastoin, ne jotka olivat vähiten lääkittyjä, kokivat helpommin NDE:n.
4. NDE:n läpikäyneet pystyvät kuvailemaan tarkasti, mitä huoneessa tapahtuu aikana, jolloin aivokäyrä näyttää suoraa viivaa. Tätä on yritetty selittää sillä, että ihmiset tietävät mm. sairaalasarjoista mitä elvytyksessä tapahtuu.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kokeessa tehtiin kontrolliryhmälle haastatteluja(joita oli elvytetty, mutta joilla ei ollut NDE:tä)joissa kysyttiin mitä heille tehtiin sinä aikana kun heitä elvytettiin. Näiden henkilöiden vastaukset olivat metsässä ja pahasti.
NDE:n läpikäyneet todellakin siis näkevät mitä huoneessa tapahtuu, vaikka se sotii tieteen nykykäsitystä vastaan. Tästä voimme päätellä että emme yksinkertaisesti vielä tiedä, missä ja miten tietoisuus syntyy.
Lopussa oli vielä kommentti että asiaa pitäisi tutkia enemmän, eikä lakaista sitä maton alle kuvitellen että ilmiölle löytyy jo selitys, sillä se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
-Pete
Kuka pelkää kuolemanjälkeistä elämää?
Vastaus: ateistit ja hihhulit. Ateistit siksi, että heidän koko maailmankuvansa romahtaisi, ja hihhulit siksi, että heidän omahyväisyydeltään putoaisi pohja.
http://www.noetic.org/publications/review/issue61/r61_Grossman.html
http://www.av1611.org/hell.html
on toimiva linkki, äsken katsoin
...my name is Devil and my home is Hell!
(It's your home, ha ha!)
Näin lauleli Satan and the Deciples joskus aikoinaan. Yksi maailman huonoimmista bändeistä The Legendary Stardust Cowboyn ohella.
Mutta asiaan. Ensinnäkin tuo webisivu oli huonosti tehty ja toiseksi asia ei ole lainkaan sillä tavoin kuin mitä siinä esitetään.
Ensin ne huonot uutiset. Helvetti on olemassa.
Sitten ne hyvät uutiset. Kukaan ei joudu sinne ellei hän todella tee kaikkeaan joutuakseen sinne. Helvetti ei myöskään ole lopullinen eikä ikuinen tila.
Helvetti merkitsee yksinkertaisesti eroa Jumalasta ja jäämistä kaksin oman alitajuntansa ja siellä piilevien kauhujen kanssa. Helvetti merkitsee sitä, että on tullut elettyä todella paheellista, helvetillistä ja egoistista elämää eikä ole piitattu lähimmäisistä eikä Jumalasta ja on onnistuttu kämmimään oikein kunnolla.
Kuolemakokemuksista vain noin 16% on negatiivisia ja niistäkin vähemmistö on helvetillisiä. Siitä voidaan päätellä, että Jumalan rakkaus on niin kaikenkattava, ettäå oletusarvoisesti meistä jokainen palaa turvallisesti Taivaan kotiin mistä olemme tänne tulleet, ja vain aniharva meistä on se todellinen eksynyt lammas.
Kuolemakokemuksissa on selvinnyt, että jokainen kokee myös helvetin yksilöllisesti. Ateistin helvetti on absurdi, harmaa tyhjö - sillä ateisti ei usko helvetin olemassaoloon, joten hän kohtaa pelkän tyhjön. Uskovaisen helvetti on klassinen Danten helvetti missä on tulta ja tulikiveä. Jollekin toiselle helvetti voi merkitä kuun maisemaa ja sotatilaa ja räjähteleviä kranaatteja. Helvettejä on yhtä paljon kuin sielujakin.
Kuolemakokemuksista voidaan myös tehdä se johtopäätös, että toisin kuin Raamatusta voisi päätellä, Helvetti ei ole ikuinen. Joka ainoassa kuolemakokemuksessa, missä helvetti on tullut vastaan, sieltä on päässyt pois. Sieltä pääsee pois huutamalla Jumalaa avuksi ja turvaamalla häneen. Armo ja rakkaus ei ole kaukana edes erossa Jumalasta.
Eli enemmän empiiristä kokemusta ja faktoja, ja vähemmän saarnaamista ja Raamatulla päähän, jookosta?
näin menee juuu.
ja miten?
... hihhuleita on enemmän kuin kukaan voi laskea. Riippuu kuka tahtoo uskoa ikuiseen kärsimyksen paikkaan, minä en siihen usko. Tiedän liian monta ihmistä joka voi sinne joutua ja liikaa rakastan jotta antaisin heidän sinne joutua. Entä Jumala jonka rakkaus on käsityskykymme tuolla puolen?
on se ihminen kumma Luotu. Jumala rakasti kerran ihmisiä kuolemaan asti, että kaikki olisivat kerran Hänen omiaan. Mutta ihminen juoksee karkuun minkä ehtii. Antakaa ottaa itsenne kiinni, ei se Rakkaus ole kadonnut, se kestää, armo riittää ikuisesti....
...että ihmisen tietoisuus ei ole pohjimmiltaan millään tavalla aivoista riippuvainen. Kutsuttakoon sitä tietoisuutta sieluksi tai miksi tahansa niin se on olemassa. Kuolemanjälkeinen elämä on varmasti aivan luonnollinen prosessi, ihmisen järki ei tätä mekanismia vaan kykene ymmärtämään.
Jännä juttu miten ihminen pelkää oman käsityskykynsä rajoja... tässä on kuitenkin kyseessä varmaankin perustavanlaatuisin kysymys jota on tieteellisesti käsitelty. Silti siitä ei puhuta tämän enempää. Vaikka ihminen on tämän planeetan älykkäin olento, niin se ei tarkoita sitä että ihmisen älykkyys riittäisi kaikkien asioiden ymmärtämiseen. Nykyisin vaan tuntuu olevan yleisenä käsityksenä tieteen piirissä se, että kaikki mikä menee niinsanotusti "yli hilseen" on mahdotonta...