Tutkiva Mikael-jeesus LAPSENUSKOLLA

Heti tulee mieleen että yrität hienolla kielellä harhauttaa. Tuttu taktiikka historiassa, kun talonpojat katselivat saappaan kärkiään latinaa puhuvan papin edessä kun eivät ymmärtäneet sanaakaan, joka hämmensi oppimattomat. Nykyisin se ei enää pure niin hyvin.
Moni yliopistomies yrittää vielä samaa. Ihmiset ovat kuitenkin valistuneempia ja kirjat käytössään.

Kun itse luin viesinnän perusteita, niin tähdennettiin että sanoma pitää lähettää niin että se ymärretään.
Muuten siitä ei ole hyötyä.
Vaikuttimet on monet.

Olemme kaikki "lahkoja" vai seuraako seurakuntasi suoraan alkuseurakuntaa?
Prostestanttiset kirkot ovat uskonpuhdistuksen tulosta kaikki, ja katolisuuskin on lahko.
Lahkolaisuuden synti Paavalin mukaan tarkoittaa seurakunnan jakaantumista eri mielipiteiden taakse, eikä sitä ettei kuulu kirkkoosi.

Taivaallinen oikeudenkäynti:
- On looginen asia. Tuomioita ei voida julistaa jos ei käydä oikeutta ensin.
kautta Raamatun historian Jumala ensin tutki kansansa ennen rangaistusta.
Syntiä on tehty Jeesuksen kuoleman jälkeenkin.

Sapatti:
- Missään Raamattu ei anna ymmärtää että lepopäivään olisi tehty mitään Jumalallista uutta asetusta.
Kaikki muutos lepopäivän vietossa on ihmisen tekemää. (dan 7:25, 2 Tess 2:3-4)

"Ruokasäännöt"
- Kaiki ruoka-asia ovat aina olleet terveyskasvatusta. (1 Kor 3:16-17) Määräyksiä ja käskyjä ei ole koskaan annettu.
Raamatun ohjeet on opettu.
Tämän vuoksi elämme 10 vuotta pidempään kuin muu väestö. Ruokalautassuositus oli 1800 luvulla sama kuin terveystohtorit tänään suosittavat.

"Mikael- Jeesus"
- Jeesus on Luoja itse asiassa. Ei luotu.
Kukaan ei ole koskaan opettanut että Jeesus olisi Mikael.
Uskonpuhdistaja Calvin ja monet muut (eivät adventisteja) sekä mekin, sen sijaan ovat nähneet että Mikael on Jeesuksen yksi vertauskuvallinen nimi. Eli kyse ko. Raamunkohdissa on Jeesuksesta eikä enkelistä.
Käännöstekninen juttukin.

Kolminaisuus:
- Kirkoissa opetetaan keskiajan kirkon kolminaisuutta, joka pyrkii selittämään Jumalan
sisäistä olemusta ja persoonallisuutta ikäänkuin sisältäpäin analysoiden.
Siihen ihminen ei voi pystyä koskaan, eikä ymmärtää.

A-kirkon kolminaisuus tutkii Kolmen jumaluuden persoonan työtä ja toimintaa Raamatun pelastushistoriassa.

Näin minä henkilökohtaisesti ymmärrän nämä, ja näitä opetettavan.

Ehkä Sinua kiinnostaa täsmennykseni Raamattuopetuksissani asioista alla:

Jumalan siunausta
jari laurila

SYÖMISET, JUOMISET, SAPATIN- JA UUDENKUUN PÄIVÄT (Kol 2:16-23)
“Kukaan ei saa tuomita teitä mitä syötte tai juotte, ja miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.” (Kol 2:16)

Mooseksen laissa oli runsaasti erilaisia ruokamääräyksiä jotka kuuluivat juutalaiseen kulttuuriin. Juutalaisilla oli erilaisia tulkintoja Mooseksen laeista. Myös kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa oli omia sääntöjä. (Kol 2:20) VT:n juhlat olivat vain varjo tulevasta. (Kol 2:17)

Uudenkuun päivä on mainittu 4 Moos 10:10. “Sapateiksi” kutsuttiin kaikkia juhlia, erityisesti pääsiäistä ja helluntaita. Missään tapauksessa kyse ei ole siveyslakiin kuuluvasta sapatista. (Luuk 16:17, Jaak 2:10-12)

Kysymyksessä tässä on kuitenkin erityisesti erilaiset paastomääräykset juomineen ja ruokineen. (Kol 2:23)

“Älä tartu, älä maista, älä kosketa” (Kol 2:21) Paastomääräykset olivat niin ankaria, ettei saanut edes koskettaa tai haistaa kiellettyä ruokaa määrättyinä päivinä.

Jeesus kävi ankaraa taistelua ihmisen käskyjä vastaan. (Matt 15:8-9, Mark 7:7-9) Myös Paavali matkoillaan joutui alituisesti opettamaan Kristuksen vanhurskautta ja uhria vanhan liiton lakien sijaan, jotka olivat lakanneet ristillä. (Kol 2:8, Tiit 1:14) Opetuksia ei muuteta hetkessä kansan asenteisiin.

Kuitenkin on ymmärretty aina ettei Jumalan terveysneuvot ravinnon suhteen ole mitenkään koskaan vanhentuneita. (3 Moos 11, 1 Moos 1:29, 3:18) Saastaiset eläimet ovat lihan ja -raadonsyöjiä, ja puhtaat kasvissyöjiä. Näin ne keräävät vähemmän saastejäämiä ja syöpäsoluja itseensä kun ovat ravintoketjun alkupäässä. Teuraseläin syö suuren määrän rehua, ja kasvit ovat keränneet ilmansaasteita. Myös trikiinit, loiset, bakteerit, virukset lepraa myöten levisivät helposti raadonsyöjien ja kaatopaikkojen tonkijoiden kautta. Jäämiä kertyy lihaan paljon jo rehusta. Jos eläin syö toisen eläimen, saasteita lihaan kertyy vieläkin enemmän.

Paavali kehotti syömään ja juomaan Jumalan kunniaksi. (1 Kor 10:31) Jumalalle ei tuota kunniaa Pyhän Hengen temppelin turmeleminen. Ruokatottumukset ovat ehkä suurin syy sairauksiin. Syömällä (pelkällä ruokavaliolla) on moni parantanut itsensä sairauksistaan terveeksi. Kasvisravinto sisältää vitaaliaineita, jota edistävät terveyttä. (1 Moos 1:29)

Paavali ei varmastikaan ohjannut ihmisiä epäterveellisen ravinnon käyttöön. Hätätilanteissa, jos on niukkuutta hyvästä ravinnosta on käytettävä ymmärrystä. Ravinto on muutenkin omantunnon kysymys. (Luuk 12:47-48) Ruoka sinänsä ei tee ihmistä Jumalalle kelpaamattomaksi. (Mark 7:14-23)

Liha on ihmisen ruokaa, mutta jatkuvasti liian usein nautittuna liha on vakava terveysriski. Jumalan kansa tavallisesti söi lihaa vain juhlapäivinä ja pidoissa.

Adventtikirkossa on aina opetettu terveyskasvatusta, mutta ei koskaan annettu ruokamääräyksiä. Ravinto on omantunnon kysymys, miten ihminen huolehtii Pyhän Hengen temppelistään. Asia on kuitenkin vakava. Kenelläkään ei ole oikeutta olla huolimaton terveydestään. (1 Kor 3:16-17) Syy, miksi kasvisvoittoista ruokaa on suositeltu, on lopun ajan yleistyvät eläinsairaudet. Kokonaisen kansan ravintotottumuksiin ei vaikuteta hetkessä.

Adventtikirkossa suositeltu ruokalautanen on sama ollut 1800 luvulla kuin tänään terveystohtorit suosittavat! Tutkimuksissa onkin voitu todeta, että terveyskasvatus on aiheuttanut noin 7 vuotta pidemmän eliniän muuhun väestöön verrattuna. Ellen G White oli terveyskasvatuksen uranuurtaja. Hänen neuvot tiede ja tutkimus on vahvistanut oikeiksi ja hyviksi. EGW oli lakto-ovo-vegetaristi, (Myös munat ja maitotuotteet) tai semivegetaristi. (joskus hiukan valkoista lihaa) Vegaanit ovat harvinaisuuksia Adventtikirkossa. Adventistit ovat myös sekaravinnon käyttäjiä.

Ihminen oppii pitämään terveellisestä ruuasta, jos haluaa huolehtia terveydestään hyvin. “Ruokaremontti” kuitenkin tehdään yleensä vähitellen keventäen. Paasto on valtavan hyvä apukeino raitistumisessa, ja tapojen- ja tottumuksien muuttamisessa kaikessa.

Pesemättömin käsin syöminen oli juutalaisilla ruoan syömisen este. (Mark 7:1-23) Eihän ruoka voi saastuttaa samoin kuin epäpuhtaat pahat ajatukset. On kuitenkin huomioitava ettei juutalaisessa ruokapöydässä ollut koskaan mitään saastaiseksi luokiteltua ruokaa, (3 Moos 11) jota he eivät missään tapauksessa kelpuuttaneet ravinnokseen. Kysymys Mark 7:14-23, on kyse siis pesemättömistä käsistä. Ei mikä ruoka on sopivaa ravinnoksi.

Puhtaaksi luokiteltu liha annettiin ihmisen ravinnoksi vasta vedenpaisumuksen jälkeen. (1 Moos 7:2, 8:20, 9:3, 3 Moos 11:2-30) Kasvikunnan tuotteita oli niukasti saatavissa vedenpaisumuksen jälkeen.

Lisää aiheesta:

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

- “Terveys” Osasto 16.
- “Paasto” Os. 16.
- “Alkoholi, tupakka ja huumeet” Os 16.
- “Raamatun ongelmakohdat ravintokysymyksessä.” Os 16.
- “Miksi suosittelemme terveysneuvoina kasvisravintoa” Os. 16.
- “Raittius. Mitä raittiudella tarkoitetaan?” Os.16
- “Juhla-ajat” Os. 7.
- “Pelastus, uskon armon vai tekojen kautta?” Os. 3.
- “Kristityn kilvoittelu ja itsekieltäymys” Os. 5.
- “Pyhitys maailmassa” Os. 5.
- “Ovatko Jumalan käskyt voimassa uudenkin liiton aikana?” Os.4.
- “Lain vai armon alla?” Os.4.
- “Paavali ja laki. Onko Kristus siveyslain loppu?” Os.4
- “Sapatti käytännössä. Luomisesta tähän päivään.” Os. 8.
- “Sapatin vietto historiassa ja nyt. Vieton vähenemisen syyt.” Os. 8.
- “Evankeliumin oikea opetus” Os. 7.




MIKSI SUOSITTELEMME TERVEYSNEUVOINA KASVISRAVINTOA?
Jumala loi ihmisen ja koko eläinkunnankin alunperin vegaaneiksi. (1 Moos 29-30) Vasta vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmiselle myös eläinkunnan ravinnoksi. (1 Moos 9:2-4)

Israelilaisten arkipäivän ravinto koostui ensin leivästä ja maidosta, sitten vihannekset ja hedelmät. Linssit, pavut, kurkut, melonit, sekä oliivit, rypäleet, taatelit ja omenat. Kuivattuja rypäleitä ja viikunoita käytettiin myös paljon. Kalaa syötiin, jos sitä oli saatavilla. Punaista teuraskarjan lihaa syötiin vain juhlapäivinä. Rasva oli oliiviöljyä johon kastettiin leipää. Mausteita ja suolaa käytettiin, hunajaa leivonnassa. Jumalan terveysneuvot ja säädökset on annettu 3 Moos 11 ja 5 Moos 14:3-21. Puhtaat eläimet olivat kasvissyöjiä ja märehtijöitä. Niiden liha on parasta ihmiselle, kun taas raadonsyöjät ja tunkioiden tonkijat oli rajattu kelvollisen ravinnon ulkopuolelle. Epäpuhtaiden eläinten mukana levisivät trikiinit, bakteerit ja virukset. Eläimet eivät ole miksikään muuttuneet noista päivistä.

Länsimaalainen ihminen tekee sen virheen, että ajattelee lihan kuuluvan jokapäiväiseen ruokavalioon. Näin hän kasaa lautaselleen yleensä päivittäin runsaan määrän tyydyttyneitä eli kovia rasvoja, joita ihminen ei käytä ravinnokseen. Tämä ihmiselle haitallinen ja tarpeeton rasva kerääntyy kolesterolina verisuonistoon, ja yleimpiä kuolinsyitämme onkin sydän ja verisuonitaudit. On myös todistettu nyt, että punainen liha sulaa niin hitaasti että se muodostaa haitallisia yhdisteitä ja karsinogeenejä, jotka aiheuttavat syöpää. Ellen G White näki tämän asian jo yli vuosisata sitten ja suositteli käyttämään kasviksia. Profetian Hengen kautta on myös sanottu, että eläintaudit tulevat olemaan lopun aikana niin yleisiä, ettei lihan syöminen ole järkevää, ja muutkin kuin Jumalan kansa luopuvat lihan käytöstä. Kasvit keräävät ympäristömyrkkyjä, mutta ihminen syö niitä vain vähän. Teuraseläin syö rehua tonneittain, ja siksi liha on myös runsas ympäristömyrkkyjen lähde, ja syöpäriski myös tässä. Onkin voitu tutkimuksilla todeta että kasvissyöjät elävät muita pidempään. Valkoinen liha kuten kala, kana ja kalkkuna sisältävät tyydyttymättömiä rasvoja eli hyviä rasvoja, ja sulavat helpommin. Ne ovatkin siksi suositeltavimpia.

Kasvissyöjiä on erilaisia. Vegaani karttaa kaikkea missä on eläinkunnan tuotteita mukana. Tällä ruokavaliolla joka sisältää vain raakaravintoa, sekä pähkinöitä, ja vähän jos ollenkaan kypsennettyä, on parannettu paljon sairauksia. Tämä kertoo jotain miten tärkeä ja suora yhteys ravinnolla on ihmisen terveyteen. Lakto-ovo-vegetaristi valmistaa ruokansa kasviksista, mutta käyttää myös maitotuotteita, sekä munia. Tämä on ehkä yleisin kasvissyönnin muoto. Semivegetaristi käyttää myös joskus hiukan valkoista lihaa, kalaa ja kanaa.

On paljon kiistelty Ellen G Whiten profetian Hengen lahjan vuoksi, kun hän suositti Jumalan kansalle kasviruokavaliota. EGW oli kasvissyönnin uranuurtajia, ja antoi terveyssuosituksia ruoan suhteen. On huomattava ettei hän määrännyt lakeja. Hän antoi terveysohjeita ja -neuvontaa. Hänen pyrkimyksensä oli saada Jumalan kansa vähitellen siirtymään kasvisruokavalioon sen vuoksi, ettei lihan syöminen ole lopun aikana vaaratonta, ja että lihan runsas käyttö aihauttaa sairauksia. Ruokaremontti ei ole kovin nopea asia, eikä ruokailutottumuksien muuttaminen onnistu yleensä hetkessä. Jumalan kansan tottumuksien muuttaminen tässä on vielä pidempi prosessi. EGW vaikuttimena oli myös valmistaa Jumalan kansa uuteen maahan jossa ihminen on jälleen vegaani. (Jes 65:17-25, Ilm 21) Ruoka ei kuitenkaan vaikuta ihmisen seurakuntasuhteeseen millään tavalla. Jokaisen kristityn velvollisuus on pitää Pyhän Hengen temppelistä mahdollisimman hyvää huolta. Terveysasioissakin jokainen edistyy ymmärryksensä mukaan. (1 Kor 3:16-17, 6:19-20)

EGW kirjoitti: "Tulee aika jolloin meidän kenties on hylättävä joitakin niistä ruokatarvikkeista joita nyt käytämme, sellaiset kuin maito, kerma ja munat, mutta meidän ei ole välttämätöntä saattaa itseämme vaikeuksiin ennenaikaisilla ja liiallisilla rajoituksilla. Odottakaa kunnes olosuhteet vaativat sitä, ja Herra järjestää siihen mahdollisuuden." Eri osissa maailmaa ovat ruokatarvikkeet erilaatuisia.

Ellen G. White jonka kautta Jumalan profetian Hengen lahja toimi (Ilm 19:10, Room 12:6, 1 Tess 5:20-21, 2 Piet 1:21, 1 Kor 12:10) oli itse lakto-ovo- tai semivegetaristi.






YLIPAPPIMME -JEESUS KRISTUS -Johdanto aikaprofetian 2300 vuotta ymmärtämiseen.
Jeesus kuoli ristillä ja sovitti maailman synnit maailman alusta maailman loppuun asti ainutkertaisella uhrillaan ristinpuulla. Jeesus siirtyi takaisin taivaaseen Isän oikealle puolelle. (Hebr 10:12,14,18, 9:14,25-26) Jeesuksen Kristuksen ainutkertainen uhri on annettu seurakunnan- ja koko ihmiskunnan jokaisen ihmisen puolesta. (Mark 10:45, 1 Tim 2:4,6, Ef 5:25, Apt 20:32, Gal 2:20, 2 Tim 2:10-13)

Taivaassa Jeesus on ylipappimme. (Hebr 8:1-3, 9:24) Vanhassa liitossa pappeus kuului Leevin heimon miehille, ja heistä vain Aaronin jälkeläisille. Näin harvat ihmiskunnassa kautta aikojen on ollut pappisvirassa. Yleinen pappeus oli kaikilla, sekä miehillä että naisilla. Uudessa liitossa yleinen pappeus on myös sekä miehillä, että naisilla. (1 Piet 2:9) Erityinen pappeus on vain Jeesuksella. Pappisvirka erityisessä mielessä ei ole ihmisillä uudessa liitossa. Pappisjärjestelmä kuului vanhan liiton aikaan. Papin ja pastorin valtuudet ovat kirkon antamia valtuuksia teologian korkeakouluopinnot suorittaneille. Ne ovat ammattinimikkeitä joihin voi pätevöityä kuka tahansa korkeakoulun kautta. “Pastori” johtuu kreikan “poimeen” sanasta, ja tarkoittaa (lammas)paimenta.

Israelin pyhäkköpalvelus oli vertauskuvaa, ja esikuvaa oikeasta ja alkuperäisestä taivaallisesta pyhäköstä. Mooseksen rakentama pyhäkkö oli valmistettu tarkasti taivaallisen pyhäkön mukaan. (Hebr 8:4-5, 2 Moos 25:40) Jeesus on nk. “uusi Mooses,” joka vihki taivaallisen pyhäkön käyttöön. (Hepr 6:19-20, 9:19-21, 10:19-21) (Huom; Suomenkielisessä Raamatussamme kun on käännetty sanoiksi “kaikkein pyhin” tulisi olla käännetty “pyhäkkö.” ( eli koko pyhäkkö, kreik. “ta hagia”) Paitsi Hebr 9:3, jossa “hagia hagioon” on oikea sana “kaikkein pyhimmälle.”) Maanpäällisen pyhäkön palvelusta kuvataan Hebr 9:6-10. Suuren sovituspäivän tapahtumia voimme tutkia; 3 Moos 16, 2 Moos 30:10, 3 Moos 23:26-32, 16:3,5-8,15, 16-22, 25:9, 4 Moos 29:7-11)

Taivaallinen pyhäkkö oli esikuva maalliselle pyhäkölle, ja siksi tietenkin Raamatun mukaan myös taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava. (Hebr 9:22-23) Taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan Raamatun mukaan “kun 2300 iltaa ja aamua on kulunut.“ (Dan 8:13-14 Yksi profeetallinen päivä on Raamatun aikalaskelmissa yksi todellinen vuosi ajassa mitattuna.

Aikajakso 2300 iltaa ja aamua alkaa kun Jerusalemin jälleenrakentamisesta lausutaan sana. (Dan 9:25, Esra 7:8-10) Tämä sana lausuttiin vuonna 457 eKr., joka on 2300 vuoden alkamisajankohta. (Esra 7:11-26, 4:7-22) Laskemalla 457 ekr eteenpäin 2300 vuotta tulemme vuoteen 1844 jKr. Silloin alkoi enkeli Gabrielin Danielille antaman ennustuksen mukaan pyhäkön ennalleen saattaminen, eli puhdistaminen, jota kuvasi koko Mooseksen ajan uhripalvelusjärjestelmä. Vuonna1844 alkoi taivaallinen oikeudenkäynti. Oikeudenkäynti jatkuu niin kauan kun ihmisiä tekee uskonratkaisunsa Jeesuksen puolelle. Armonaika päättyy kun uskonratkaisut on tehty loppuun. Jumalattomat ovat armonajan päätymisen aikaan lopullisesti paatuneet, kuten Nooan päivinä kun Nooa rakensi arkkia. (Matt 24:37-44) Oikeudenkäynti päättyy kun Jeesus tulee. (Matt 16:27, Ilm 22:12

Kun Jeesus kuoli, repesi temppelin esirippu kahtia. Esirippu oli paksu verho, ei mikään harso. On arvioitu että se oli yli 2 cm paksu verho?! Tämä oli merkki että uhripalvelusjärjestelmä oli päättynyt. Esikuva oli saanut täyttymyksensä Jeesuksessa. (Matt 27:50-51) Seremonialait, eli yhteiskunnalliset uhripalvelujärjestelmän lait päättyivät ristillä. (Kol 2:8-14) 10 käskyn siveyslaki on tietenkin aina voimassa. (Jaak 1:25, 2:10-12, Luuk 16:17 1 Joh 2:1-5, Room 3:20,31 esim.) Jeesus teki ristillä lakinsa suureksi. (Jes 42:4;21)

Miksi taivaallinen pyhäkkö pitää puhdistaa? Jeesus sovitti kaikkien ihmisten kaikki synnit yhdellä kertaa täydellisesti, mutta ihmiset tekevät kuitenkin edelleen syntiä?! Taivaan pyhäkössä Jeesus huolehtii että Hänen uhrinsa luetaan syntejään katuvan ja Jeesuksen uskoon kääntyvän ihmisen hyväksi. Syntimme ovat talletettuina taivaan kirjoihin Taivaan kirjojen mukaan ratkaistaan ihmisten ikuiset kohtalot. (Dan 12:1, Luuk 10:20, Fil 4:3, Ilm 13:8, 20:12,15, Mal 3:16, Jes 65:6-7, 2 Moos 32:33, Ps 69:29) Elämän kirjassa on niiden nimet jotka ovat alkaneet palvella Jumalaa. Taivaan kirjoissa on myös jumalattomien pahat teot.

1844 jälkeen on taivaan pyhäkössä alkanut prosessi joka tähtää kohtaloiden ratkaisuun ikuisuuden tarpeita ajatellen. Se on tuomioprosessin yksi vaihe. Taivaallinen oikeudenkäynti. Jeesuksen uhrikuolema oli vain yksi vaihe koko pelastushistoriassa, kun Hän sovitti kaikki ihmiskunnan synnit kerralla. Kun ihminen kääntyy uskossa Kristukseen, Ylipappimme pyyhkii hänen syntinsä pois taivaan kirjoista. Näin pyhäkkö tulee puhdistetuksi! Tämä on varsinainen, alkuperäinen ja oikea pyhäkköpalvelus, josta Mooseksen ajan temppelipalvelus oli vain varjo ja vertauskuva, kuten Raamattu meille selvästi opettaa! (Hebr 8:5)

Vuosi 1844 on viimeinen aikajakso johon voidaan laskea Raamatun profetioita vuosiperiaatteella almanakan mukaan. Vuoden 1844 jälkeen Raamatussa ei ole jäljellä ajassa laskettavissa olevaa profetiaa ainuttakaan. Jäljellä ovat vielä “ajan merkit profetia,“ jotka parhaillaan toteutuvat, (Matt 24, 2 Tim 3:1-5) ja profetiat lopun antikristillisestä ja Kristuksen, Jumalan kansan välisestä taistelusta. (Ilm 13)

Jeesus voi tulla. Oletko valmis? Missä kirjassa nimesi on taivaallisessa pyhäkössä?

(Katso: http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli /Osasto: “Profetiat”/ Opetuskirjeet: “Profeetallinen aikalaskenta vuosi-päivä periaatteella.” ja “Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua”)



SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.



SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.



LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.

Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)

Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.

Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä? Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)

Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)

Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.

Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)

Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)




PELASTUS. USKON JA ARMON, VAI TEKOJEN KAUTTA?
Ihminen on kautta ihmiskunnan historian usein lähtenyt ansaitsemaan pelastusta teoilla. Monenlaista on yritetty, aina paalun päässä istuvasta erakosta itseään kiduttaviin munkkeihin, mutta myös hyvien tekojenkin kautta on pelastusta yritetty ansaita. Raamattu kuitenkin opettaa, ettei pelastusta voi ansaita mitenkään. Hyvät teot kuuluvat uskovalle, (Jaak 2:14-17) mutta teot ovat uskon hedelmää eli uskon seurausta. Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja tarvitsee siksi Jumalan armoa. (Room 3:23)

Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat. (1 Tim 2:4, 1 Tess 5:9) "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tiit 2:11) Kristus kuoli ihmiskunnan syntien anteeksi saamisen vuoksi. (Room 5:8, 1 Joh 4:9-10) Jumala pelasti meidät pelkästä armosta, ei tekojemme tähden. (Tiit 3:5, 2 Tim 1:9) "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, ettei kukaan voisi ylpeillä." (Ef 2:8-9) Olisimme rikkomustemme tähden kuolleita, mutta Jumalan rakkaudesta meidät voidaan armosta pelastaa. (Ef 4:4-6) Pelastus on mahdollista kaikille tahtoville (Room 11:26-27, Jes 45:22, 52:10) Jeesus pelastaa synnistä (Matt 1:21, 1 Joh 3:5) Pelastus saadaan uskomalla Kristukseen. (Mark 16:16, 1 Piet 1:5, Joh 3:16, Apt 16:31, Room 10:9-10) Pelastus edellyttää totuuteen uskomisen (2 Tess 2:13, 1 Piet 1:5) Pelastus yksin Kristuksen verellä (1Piet 1:18-19) ja uudesti syntyminen Jumalan sanan kautta. (22-23) Enkelit palvelevat autuuden saajia (Hepr 1:14) Pelastus on koko uskon päämäärä (1 Piet 1:9) Evankeliumin palvelijat kehottavat, opettavat, julistavat ja toimivat sielujen pelastuksen tähden monin tavoin. (Apt 16:17, 2:40, 1 Kor 9:22, 2 Tim 2:10)

Luomakunta lankesi syntiin, mutta Jumala ei tuhonnut maata. Taivaassa laaditiin pelastussuunnitelma ja Jumala lähetti Poikansa pelastamaan maailman. (Joh 3:16) Jumala ei ole ollut koskaan armoton, vaan on aina ilmaissut rakkautensa ja osoittanut pitkämielisyytensä luotujaan kohtaan ihmisen pahuudesta huolimatta kautta ihmisen koko historian.

Milloin lopun ajan ihmisellä on pelastuksen hetki? Pelastuksen päivä on nyt heti tänään! (2 Kor 6:2) Jumala kutsuu jokaista ihmistä kääntymykseen ja armonsa piiriin useasti ihmisen elämän aikana Hengen puhuttelulla joka nuhtelee synnistä ja muistuttaa Jumalasta. Tämä on Jumalan pitkämielisyyttä. (Ilm 22:17) Ihminen voi itse vapaan valintansa mukaan valita ikuisen kohtalonsa kääntyykö, vai pysyykö katumattomana ja kääntymättömänä. Jokaisen ihmisen tulisi ymmärtää että vain oikea ja vakaumuksellinen Raamatun Jeesuksen usko voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Vain uskon hedelmillä on siunausta ihmiskunnalle. Ihmisen opit ja filosofiat eivät voi ihmisen tarpeita tyydyttää ja ratkaista maailman ongelmia.

Syntimme voidaan antaa anteeksi vain Jeesuksen Kristuksen ansioiden perusteella. Monet ajattelevat pystyvänsä teoillaan ansaitsemaan armon, eivätkä tunne tarvitsevansa Kristuksen uhriveren ansiota. He erehtyvät ja pysyvät tuomion alaisina. Jumalan edessä me emme voi ansaita mitään, ja olemme siksi ihmisinä kaikki samanarvosia Jumalan edessä. Tämä on suurta Jumalan oikeudenmukaisuutta syntistä ihmistä kohtaan.

Ihminen on vapaa tekemään vapaan valintansa hylkääkö vai hyväksyykö Jumalan rakkauden armotarjouksen. Jumala odottaa vapaaehtoista rakkauttasi. (Ilm 7:10, 19:1)



ONKO KOLMINAISUUSOPILLLE RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)

Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia, jotka kuitenkin ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Epäjumalat ovat aina puusta ja kivestä tehtyjä, (2 Moos 34:7, 5 Moos, 4:19, 32:17, Room 16:18, Fil 3:19) jotka eivät ole luoneet maata ja taivasta. (1 Kor 12:2, 5 Moos 4:28, Jer 10:5)

Yksin kristinuskon Jumala, (JHWH, Jahve, 2 Moos 3:14, 6:3) on luonut luomakunnan, ja on ilmoittanut itsestään ihmiselle. (5 Moos 5:24) Jumala on Henki. (Joh 4:24, 1 Kor 2:10)

Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa. Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (1 Moos 1 :26) Luomistyössä olivat mukana jumaluuden kolme persoonaa Isä, Poika ja Pyhä Henki. (Vrt jumaluus Kol 2:9, Apt 17:29) "Elohim" on ensimmäinen Jumalasta käytetty nimi, ja se on monikkomuoto. Nimi esiintyy Raamatussa 2250 kertaa.

Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa. Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1:1-18)

Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa. "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13) Jeesus käski lähetyskäskyssään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19) Kolmiyhteys kulkee koko Raamatun läpi totuutena.

Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Ovat yhtä, ja toimivat yhdessä rakkaudessa yhteisen tavoitteen mukaan. Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen, ja Jeesuksen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta. Tärkeätä onkin seurata Jumalan tahtoa sen mukaan mitä Jeesus opetti.

Keskiajan kirkon oppi pyrki selittämään Jumalan sisäistä olemusta kreikkalaisen filosofian termein ikään kuin Jumalasta sisältäpäin. Kolminaisuutta on kuitenkin hyvä käsittää niin että oppi selittää jumaluuden-, ja Jumalan kolmen persoonan työtä pelastushistoriassa Raamatun sanalla.

Pyhän Hengen välityksellä voimme ymmärtää mikä on mahdollista ihmisen ymmärrykselle Raamatun sanan valossa. Ajatus että “kolminaisuusopilla” tutkitaan ja selitetään Jumaluuden kolmen persoonan yhteistyötä,- ja jumaluuden rakkauden tekoja maailmankaikkeuden pelastushistoriassa, on ihmisjärjellekin ymmärrettävä asia.

Raamattu mainitsee “jumaluuden” kaksi kertaa.” (Kol 2:9, Apt 17:29)

Keskiajan kirkon oppi: - Kolmiyhteinen Jumala” tarkoittaa että Jumala on kolminainen, mutta samalla yksi. Kirkkoisä Tertullianus (s.160 jkr) teki opin tunnetuksi, ja oppi vahvistettiin Athanasioksen kirkolliskokouksessa 500 tai 600 vuosisadalla jKr.

Athanasioksen uskontunnustus:

- ”On yksi Jumala kolmessa persoonassa, ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, ja sama ikuinen majesteettius. He ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ennen eikä jälkeen toistaan suurempi tai vähempi. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa.”

Luotu ihminen ei kykene selittämään Jumalan sisäistä olemusta ja persoonallisuutta tarkasti koskaan. Yritykset Jumalan sisäisen olemuksen ja persoonallisuuden analysoimiseksi olisivatkin helposti asettumista Jumalan vertaiseksi, tai Jumalaa korkeammaksi. Meillä ei ole tarkkaa ilmoitusta Raamatussa Jumalan olemuksesta, ja siksi emme voi asettaa kolminaisuusasiassa oikeaoppisuusvaatimuksia.

Raamattu ei käytä sanaa "kolmiyhteinen" ja se onkin kirkkokieltä.

Ellen G. White jonka kautta profetian Hengen lahja toimi Adventtikirkossa, käytti sanaa "Gadhead" joka on englannin kielessä vanhempi kolminaisuutta tarkoittava sana. EGW opetti jumaluuden kolminaisuutta; - ”Ikuisista ajoista Herra Jeesus Kristus oli yhtä Isän kanssa. Hän oli lihaksi tullut Jumala, taivaan ja maan valo. Ihmisen Poika istuu maailmankaikkeuden valtaistuimella. Ihmisen Pojan nimi on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä. Kristuksessa oli alkuperäinen elämä, joka ei ole muualta saatu tai jostakin muusta johtuva. Kristuksen jumaluus on uskovan takuu iankaikkisesta elämästä.”

”Isä on minua suurempi” (Joh 14:28, Fil 2:5-11) on nähtävä Jeesuksen lihaksi tulemisen taustaa vasten. Kun Jeesus oli ihminen lihassa, Isä oli suurempi. (Matt 11:27)

Poika on lähtöisin Isästä (Joh 16:28) ja Pyhä Henki on Isän ja Pojan Henki. (Matt 10:20, 1 Piet 1:11) ”Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki” (Joh 20:22) Jeesus ei ole luotu, (Kol 1:15, Ilm 3:14, Hebr 9:11) vaan Jeesus toimi itse luojana. (Kol 1:16, Joh 1:1-3) Joka kieltää Pojan, ei hänellä ole Isääkään. (1 Joh 2:23, Room 8:9) Kolminaisuusopin tutkijat eivät itse ole koskaan kyenneet ymmärtämään klassista keskiajan kolminaisuusoppia. Ihmisjärjelle kolminaisuusoppi on mahdoton yhtälö. (1 1 1 =1 ?!) Keskiajan kolminaisuusoppi onkin paradoksi ja mysteeri, ihmisen heikko yritys selittää mahtavan Luojansa olemusta. ”Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?” (Job 11:7) Ellen G White kirjoitti: -”Ihmisjärki ei kykene käsittämään Jumalaa. Me olemme yhtä tietämättömiä kuin pienet lapset, mutta pienten lasten tavoin me voimme rakastaa ja totella Häntä.” Jumaluus on salaisuus, josta me tiedämme enemmän vasta ikuisuudessa. (Kol 2:2, 1 Tim 3:16) Voimme ymmärtää vain sen minkä Jumala on nähnyt hyväksi meille ilmoittaa. (Room 1:19-20, Tiit 1:3, Aam 3:7, Joh 15:15, 17:6, Hebr 12:25) Meidän on tunnustettava Jumala itseämme korkeammaksi, ja nöyrryttävä sen edessä. Älymme ja järkemme on taivuttava suuren ”Minä olen” edessä.

Lisää aiheen läheltä:

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

- “Oliko Jeesus ihminen vai Jumala. Jeesuksen jumaluus.” Osasto 1.
- “Pyhä Henki” Os.1
- “Jumalan nimi Raamatussa” Os.1
- ”Onko Pyhä Henki persoonaton voima?” Os. 1.
- ”Pyhän Hengen lahjat ja toiminta. Henkikaste” Os.1
- ”Mitä on Pyhän Hengen pilkka?” Os.1.
- ”Jeesus, totta vai tarua?” Os.1.
- ”Uusi ja vanha liitto.” Os. 15.
- ”Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 vuotta ymmärtämiseen.” Os. 10.


YLIENKELI MIIKAEL -JEESUSKO? (Ilm 12:7-9)
Ylienkeli, enkeliruhtinas Miikael, (merkitsee=“Kuka on niin kuin Jumala” -“Mii”= kuka “ka”=kuten,kuin, “el”=Jumala) johti taivaassa taistelua paholaista ja hänen enkeleitään vastaan. Paholainen enkeleineen karkotettiin maan päälle. (Ilm 12:7-9) Sama enkeli herätti Mooseksen kuolleista. (Juud 9, Matt 17:3) Viimeisessä ahdistuksessa Miikael on Jumalan kansan suojana. (Dan 12:1, 10:13,21) Monet Raamatuntutkijat olettavat että Miikael on Jeesus? Miksi?

Heprean ”malakh” ja kreikan ”angelos” molemmat tarkoittavat "sanansaattajaa". Malakh sanaa käytetään Vanhassa testamentissa kolmessa eri merkityksessä. (1) henkiolennosta, (2) ihmisestä, joka on profeetta, ja (3) Jumalasta itsestään. Viimeksi mainittu tulee usein esiin muodossa "Herran enkeli" tai "liiton enkeli" ja useammankin kansainvälisen selitysteoksen mukaan usein viittaa Jumalaan itseensä. Esim. 2 Moos. 3; Jae 2: "Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Jae 4: "Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta" Useampikin teos mainitsee, että tässä Herran enkeli = Herra itse. Tämän valossa sanan "enkeli" käyttäminen Jeesuksesta ei tee hänestä luotua olentoa, vaan jumalallisen sanoman tuojan.

Herran enkeliä joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, nimitetään myös Herraksi ja Jumalaksi. (2 Moos 3:2,4,6, 7-8) Sama ”Herran enkeliksi,” ”Herraksi ja Jumalaksi” nimitetty oli Jumalan Poika Kristus Jeesus. (1 Kor 10:1-4)

Jeesus aloitti taivaassa taistelun lohikäärmettä vastaan. (Ilm 12:4-5) Lohikäärme epäonnistui yrityksessään tuhota poikalapsen, (Matt 2:16, Luuk 24:7, Apt 17:3, Matt 26:61) Paholainen on taistellut Jeesusta vastaan koko ajan. (Matt 4:1-11, 1 Moos 3:5, 15, Ilm 12:17, Ef 6:12, Job 1:6-7) paholaisen taistelu Jeesusta ja seurakuntaa vastaan on siis jatkoa taistelulle, joka alkoi taivaassa. Vain Jeesusta voidaan sanoa Jumalan vertaiseksi, ja Miikael on yksi monista Jeesuksen nimistä.

Ihmisen poika tuli alas taivaasta ja on ihmiskunnan pelastaja. (Joh 3:13, Matt 16:28) Miikael viittaa Jeesukseen taivaan enkelijoukkojen johtajana. (1 Tess 4:16, Matt 16:27, 24:30-31) Kysymys ei ole että Jeesus ”olisi vain enkeli” vaan siitä että Jeesuksen yksi nimitys olisi Miikael, ja käännösteknisestä asiasta? Maailman raamatuntuntijat monista piireistä ymmärtävät asiaa näin.

Jeesus Kristus on esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Hänen välityksellään luotiin kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä. Jeesus on ollut olemassa jo ennen kaikkea muuta. (Kol 1:15-16, Ilm 3:14, Hebr 9:11, Joh 1:1-3) Jeesus ei ole luotu, vaan Luoja. Jeesus on myös Jumalan pelastussuunnitelman toteuttaja kaikissa vaiheissa. (Hebr 2:10, 5:9)

lapsenuskossa minkin oon. vieläkin. viinilöistä en tiiä mutta rypälemehuu kittasin jo kolome vuotiaajana. enklantia laitoit. en ossoo. ei opetettu kiertokoulussa. kaks vuotta kävin. silti oon pärjännä. kirjatoimee etin. onke se verkossa? siellä niitä kompasseja myyvään kuulin.