http://www.hs.fi/teksti/uutiset/tuoreet/artikkeli/Valtaosa suomalaisista vastustaa kuntien asukasluvun minimimääriä/1135220103589
Hienoa! Suomen kansa luottaa lähidemokratiaan, Heinäluoman ja muiden kepeiden herrojen sijaan.
Kansa tietää, että Heinäluoman ministeriksileivontansa yhteydessä lanseeraama kuntauudistusankka on todellakin vaivainen ankka, jota vallan kristallisaleissa pyöritetään ja Suomen politiikka on piloilla. Tärkeämpien asioiden jäädessä sivuun. Vastoin kuntalaisten tahtoa.
Ei olisi pitänyt Heinäluoman lähteä tuolla liikkeelle, kuten sanoin jo viime syksynä.
Hienoa! Suomen kansa luottaa lähidemokratiaan, Heinäluoman ja muiden kepeiden herrojen sijaan.
Kansa tietää, että Heinäluoman ministeriksileivontansa yhteydessä lanseeraama kuntauudistusankka on todellakin vaivainen ankka, jota vallan kristallisaleissa pyöritetään ja Suomen politiikka on piloilla. Tärkeämpien asioiden jäädessä sivuun. Vastoin kuntalaisten tahtoa.
Ei olisi pitänyt Heinäluoman lähteä tuolla liikkeelle, kuten sanoin jo viime syksynä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kansa suhtautuu hyvin nuivasti ehdotukseen, että valtioneuvosto voisi liittää kuntia yhteen vastoin niiden tahtoa.
Enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista vastustaa pakkoliitoksia. Pakkoliitokset torjutaan kaikkialla maassa ja erityyppisissä kunnissa.
muille helsinkiläisille päällepäsmäreille, jotka väittävät helsinkiläisten kustantavan muun Suomen palveluja!
Esimerkiksi Euroviisutkin halutaan järjestää Helsingissä ja siitähän sitä "linnanmäkitaloutta" syntyy. Ja muu Suomi kustantaa ja verohyöty tulee Helsinkiin.
Heinäluoman poliittinen tulevaisuus näyttää kyllä vähän heikolta. Kuhertelukuukausi ministerinä on venähtänyt moneksi kuukaudeksi ja Suomi puhuu politiikassa vääristä asioista.
Siksi, koska valtiovarainministeri ei tiedä, mistä politiikassa pitäisi puhua.
Nyt olisi hyvä syy vetäistä matto alta kuntaahuuhastelijoilta ja keskittyä politiikassa olennaiseen.
Näinköhän Erkki Tuomiojasta tulee jo ennen eduskuntavaaleja SDP:n puheenjohtaja?
Kumpikin käy.
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135220100071.jpeg
Tuossa Helsingin Sanomien julkaisema Gallup.
Tuohan näyttää juuri siltä, että Helsingissä valtaa pitävät ja kuntaompelukerhoa pitävät mummot haistattavat pitkät kuntalaisten omille ajatuksille.
Tämäntapaiset gallupit ovat siinä mielessä hankalia, että niissä pitää vetää mutkia suoriksi. Kysymykset ohjaavat vastaksia. Olisi ollut mielenkiintoista suorittaa rinnakkaisotanta hieman toisella kysymysmuotoilulla. Jos olisi esim. kysytty kantaa kuntien pakkoliitoksiin niin, että vastustaako vastaaja niitä siitäkin huolimatta, että se merkitsee 1-5 prosenttia kunnallisveroasteen nousua.
Ihmisillä on asioista valitettavan huonot perustiedot. Ennen tällaisia gallupeja pitäisi perustietäämyksen tasoa kohottaa. Kunnalliskysymysten osalta on esim. erittäin olennaista tietää, että taloutensa kunnossa pitävät kunnat maksavat valtiosuuksien tasausta jopa 10-20 % kunnallisverostaan niille Kepulandian elättikunnille. Vastaavasti pitäisi kertoa se, millaiset kunnat hoitavat taloutensa omilla verotuloillaan ja millaiset ovat taas valtionosuuksien varassa.
Yksinkertaisiin kysymyksiin saadaan aina yksinkertaisia vastauksia. Jokainen voi tietysti oikeasti kannattaa elättikuntasysteemia. Sehän on vain demokratiaa. Demokratiaa on myös se, että levitetään oikeaa tietoa kuntatalouden tilasta Suomessa.
Jos kansalaisten perustiedot ovat heikot, voimme myös ymmärtää, miksi meillä on presidenttinä Halonen ja vielä SAK:laisen faksipäällikön johtama SDP hallituksessa.
Mutta asiaan.
Luitko muuten kirjoitukseni ns. Linnanmäki-taloudesta?http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016181537#22000000016181537
Tällaista ilmiötä on hyvin paljon, jonka vuoksi elättejä voivat olla muut kuin muun Suomen pienten kuntien asukkaat! Helsinki ei ole omavarainen taloutensa suhteen.
(Esim. Miksi Euroviisujen pitopaikan pitäisi olla Helsinki? Sehän olisi jälleen tuota Linnanmäkitaloutta toisten pussista Helsingin verotulojen hyväksi)
Linnanmäki on ihan hyvä esimerkki siitä, kuinka toimintoja on järkevä sijoittaa suuriin asutuskeskuksiin. Näin toimii nimenomaan yritysmaailma. Toiminnot sijoitetaan marrkinoiden läheisyyteen. Linnanmäen sijoittaminen esim. Ilomantsiin ei toisi Ilomantsin linnanmäelle lähestulkoonkaan yhtä suuria tuloja kuin Helsingin lintsille. Pääkaupunkiseudun oma kysyntäpotentiaali on niin suuri, että Linnanmäki pärjää jo sen turvin. Ilomantsissa se ei pärjäisi ilomantsilaisten kysyntäpohjalla. Ilomantsista käydään Helsingin Linnanmäellä yksistään siitä syystä, että Ilomantsissa ei ole varaa kustantaa omaa hyvipuistoaan. Tässä suuruuden etu tulee juuri esille.
Helsinki on hyvinkin omavarainen taloutensa kanssa. Se kustantaa lisäksi lähikuntien asukkaille liikenne- ja muita infrastruktuuripalveluja, koska näistä kunnissa käydään suurin joukoin Helsingin puolella töissä.
Euroviisujen pitopaikan ei pidä välttämättä olla Helsinki. Valintaa ei ole vielä tehty. Ilmeisesti tarjokkaina ovat Helsinki, Turku ja Rovaniemi. Valinnassa on kai keskeistä se, millaiset esitystilat, millaiset majoitusmahdollisuudet, millaiset liikenneyhteydet ja millaiset oheispalvelut mikin paikkakunta kykenee tarjoamaan erityisesti ulkomailta tänne saapuville ihmisille. Näistä tuskin on epäilystäkään, etteikö Helsinkin valmiudet tällaiseen olisi aika hyvin olemassa. Lordin Putaansuu otti asiaan kantaa nähtyään Ateenan kisat. Hänen mielestään Helsingissäkin pitäisi mieluiten panna Hartwall-areena ja Messukeskus yhteen tilojen riittämiseksi. Ja onko esim. Rovaniemellä mahdolliuutta tarjota vieraille paljon muuta kuin telttamajoitusta?
Keskusvetoisuus ei ole suomalainen ilmiö. Kaikissa teollistuneissa ja jälkiteollisissa valtioissa on merkittävät keskuspaikkansa. Ennen muuta yritystoiminta on halunnut tällaista keskittämistä. Maatalousvaltaisissa kehitysmaissa keskusvaltaisuus ei olennaista. Niissä keskuksista muodostuu helposti ylijääslummeja. Suomi ei lukeudu onneksi tällaisiin maatalousvaltaisiin kehitysmaihin, koska meillä on asioita hoitaneet muutkin kuin maalaisliittolaiset.
Kun HS teettää Gallupilla tutkimuksen saadakseen aikaan uutisia, niin silloin tehdään populistisia kysymyksiä, joihin saadaan selviä eroja vastausjakautumiin, että saadaan uutisoitavaa.
Tuollainen tutkimustulos ei näytä mitään muuta kuin sen, että haastateltavat ovat valinneet vastausvaihtoehdoista sen, mikä heistä on vähiten huonolta tuntunut.
Media teettää tutkimuksia aiheista, jotka ovat politiikassa ajankohtaisia, saadakseen ajankohtaisia uutisia, kun asia on poliitikkojen pöydällä kesken.
Niinpä sitten tehdään kysymyksiä asioista, joista halutaan otsikoita ja laitetaan vastausvaihtoehdot sellaisiksi, että varmasti saadaan otsikoita.
Kun sitten 1000-2000 kansalaista, joista todenäköisesti 90 prosentille kysymysten aiheet ovat täysin yhdentekeviä ruksii puolihuolimattomasti vastauksista niitä vaihtoehtoja, jotka eivät ole omiin mielipiteisiin (joita ehkä ei ollut edes olemassa ennen tutkimusta) nähden suuressa ristiriidassa, niin saadaan tuloksia, joissa on aihetta otsikointiin.
"Kansan mielipiteen" kanssa näillä tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä.
Mistä sinä sen kansalaisten kannan tiedät, jos kerran ovat noin vastanneet?
Et suinkaan lankea siihen mainosmiehen helmasyntiin, että tiedät, mitä ihmiset ajattelevat ja olet näin muita ylempänä?
Keskustalaiset ja vihreät haluavat säilyttää demokratian lähellä kun taas kokoomuslaiset haluavat rakentaa norsunluutorneja.
Ymmärrän, että se sopii esim. helsinkiläiselle ihmiselle, joka on taantunut yhteisöllisyydessän jonnekin rappukäytävän tasolle, mutta ei oikeille ihmisille, jotka osaavat ja haluavat päättää omasta elinympäristöstään.
Tiesitkö muuten, mikä helsinkiläistä ahdistaa ja mistä juurtaa juurensa helsinkiläisten halveksuva pelko muun Suomen asukkaita kohtaan?
Se, että ei saa edes kusta omalla pihallaan. (jos edes sitää omaa pihaa on). Mietipä itse. Eikö se sitten ala kertyä sinne päähän?
Tuhatkunta ihmistä vetää ruksin Hesarin antamista vaihtoehdoista siihen, mikä vastaa LÄHINNÄ heidän omaa mielipidettään, asiassa joka todennäköisesti ei kiinnosta vastaajia henkilökotaisesti kovinkaan paljoa.
Kun kysymyksissä esiintyy sanoja "pakko" ja "vastoin omaa tahtoa", on aivan selvä, että sellaisia asioita vastustetaan, riippumatta kokonaan siitä, mistä itse asiassa oli kyse.
Näiden tutkimusten avulla on hyvin helppo pettää itseään. Älä sorru siihen.
Minä taas pidän kaupallisia markkinatutkimuksia täysin nollana mainostoimistojen myyntikikkana.
Jos vaikka piirtää asteikon missä vasemmalta oikealle tutkimuksen luotettavuus kasvaa, niin:
a = mainostoimiston tekemä "markkinatutkimus"
b = poliittinen gallup
c = eduskuntavaalit
d = virkamiestyönä tehty virallinen tutkimus
e = tohtorin väitöskirja
f = fysiikan Nobel-palkittu
Kuten huomaat, tuo ensimmäinen kohta arvostelussani on miinuksella pahasti! En silti ryhtyisi tekemään johtopäätöksiä muista tutkimuksista jos on kokemusta vain siitä.
Tutkimuksen luotettavuus perustuu pääasiassa kahteen asiaan:
1) kysymysten muotoiluun
2) otantatekniikkaan ja haastattelujen määrään.
Kaupallisissa markkinatutkimuksissa ei makseta rahaa vääristä tai vääristellyistä tuloksista. Niinpä kysymykset pyritään asettamaan niin hyvin kuin ikinä mittaamaan ihmisten todellisia mielipiteitä. Otantatekniikasta ei tingitä ja haastatteluja tehdään usein paljon enemmän kuin poliittisissa tutkimuksissa, jotta virhemarginaalit saadaan pienemmiksi.
Sinä referoit tutkimusta, jonka on tilannut Helsingin sanomat tavoitteenaan saada uutistäytettä kuntauudistuksesta muuten tyhjille politiikan sivuilleen, kun nyt ei politiikassa juuri mitään tapahdu.
HS:n tutkimuksen kysymyksenasettelu on siis journalistinen. Rehdään populistisia ja pelkistettyjä kysymyksiä, jotta saadaan lukijoita kiinnostavia tuloksia.
HS:n tutkimus on toki luotettava otannan ja tulosten virheettömyyden suhteen, mutta se on luotettava vain niissä puitteissa, miten kysymykset on muotoiltu.
Kun kysymyksiin pannaan sellaisia snoja kuin "pakko" ja "vasten omaa tahtoaan", niin voidaan jo ennalta sanoa, että niitä kansa vastustaa.
Ja niin saadaan otsikoita, että kansa vastustaa pakkoliitoksia.
Näin se menee. Minä tiedän kokemuksesta.
Tutkimuksen luottavuus ei onneksi perustu vain noihin mainitsemaasi "kahteen pääasiaan".
Minäkin tiedän kokemuksesta, jota on muualtakin kuin kaupallisesta tutkimuksesta.
Pääasioissa lähdin vain olennaisimmasta:
1) mitä kysytään
2) keneltä kysytään (miten valitaan haastateltavat ja paljonko heitä on)
Muitakin luotettavuuskriteereitä toki tulee, kun mennään syvemmälle konkreettisiin yksityiskohtiin, mutta olennaisinta on tyuo ykköskohta.
Siihen vastataan mitä kysytään.
Niitä vaihtoehtoja ruksitaan, joita ruksittavaksi annetaan.
Tutkimusmenetelmissä muuten ei ole erikseen mitään kaupallisia menetelmiä. Erot tulevat tilaajasta, kysymyksistä ja joskus tutkimuksen kohderyhmän valinnasta.
...kun se ei oikein tälle palstalle kuulu enkä etenkään jankkaavan "yhden konstin timpermannin" kanssa.
Tosiasia on tullut aivan hyvin selville avauksen otsikon mukaisena:"Kuntalaiset eivät halua sellaista politiikkaa, jossa kunnat pakotettaisiin liitoksiin. Aivan päivänselvään kysymykseen päivänselvät prosentit.
Sorry. Lipsahti vähän negatiiviseen sävyyn, tuo timpermannivertaus. Olen vain hieman kyllästynyt yksioikoisiin markkinointitarkoituksissa tehtäviin kyselyihin milloin mistäkin eläkeyhtiöstä tai puhelinoperaattoreista.... kun ovat yleensä itsessään mainoksia.
Olisikin hyvä ehkä markkinointialalla käyttää "tutkimuksen" sijaan termiä "kysely". Jos ei kyse ole oikeasti tutkimuksesta, joka täyttäisi tieteelliset kriteerit.
kaupallisiin tutkimuksiin käytetään samoja menetelmiä kuin yhteiskunnallisiin ja tieteellisiinkin. Haastattelututkimusten (kaupallisten markkinatutkimustenkin) menetelmät ovat sosiologian tutkimustarpeisiin kehitettyjä.
Tosiasia on, että siihen vastataan, mitä haastateltava luulee kysyttävän, detaljit on selvitetty jo edellä.
Markkinointialalla tehdään paljon eri laajuisia kyselyjä ja tutkimuksia. Kevyimmässä päässä lienevät asiakastyytyväisyyskyselyt ja raskaimmasa päässä TNS-Gallupin parin vuoden välein toteuttama Monitor-asennemittaus, jolla selvitetään asenneilmaston muutoksia samaan aikaan liki 200 maassa.
Kaikissa näissä saadaan vastauksia vain siihen, mitä haastateltava kuvittelee itseltään kysyttävän. ;-))
Suhtaudun tutkimustuloksista tehtyihin johtopäätökiin erittäin skeptisesti ja itse pidättäydyn tekemästä mitään johtopäätöksiä lehtiuutisten pohjalta.
Jos jokin tutkimus on itselleni tärkeä, pyydän aina saada raportin mukana kysymyslomakkeen, jonka perusteella voi selkeämmin arvioida mihin haastateltavat yleensä ovat vastanneet.
Uutisiin päästessään tulokset pelkistyvät ja värittyvät liikaa.
Minun mielestäni median referoimien tutkimustulosten perusteella ei pidä vielä repiä ihokasta tai innostua hurraamaan sen suhteen että "Suomen kansa" olisi sanonut sitä tai tätä.
Tunnen sen verran hyvin tutkimustoimintaa ja tekniikoita, etten muodosta omaa mielipidettäni nice-to-know -tasoa kummemmaksi, elle pääse näkemään kysymyslomaketta.
Pienilläkin sananvalinnoilla ja sanojen vaihdolla kysymyksessä voidaan nimittäin ohjailla sitä, mihin suuntaan vastausjakautumat painuvat. Se on helppoa varsinkin tämän tyyppisissä tutkimuksissa, joissa kysytään hyvin yleisiä asioita, kuten kuntien minimirajaa.
Erityisen epäillen suhtaudun asiaan, jos tilaajana on media, kuten tässä tapauksessa HS. median tavoitteena nimittäin on useinmiten saada mieluummin aineksia otsikointiin kuin selvitystä ilmöiöihin.