Haluaisin tietää

säädöksiä, jotka on hyväksytty ortodoksisen kirkon ekumeenisissa ja paikallisissa kirkolliskokouksissa. Kanonit eivät ole lakeja sanan maallisessa juridisessa mielessä, vaan askeettisia ohjeita, joilla pyhä äitimme Kirkko pyrkii ohjaamaan lastensa elämää. Kanonien soveltamisvalta on piispoilla.

Kanonit on tarkoitettu yhdistämään ja yhdenmukaistamaan seurakunnallista elämää. Vaikka ortodoksinen kirkko jakaantuu kansalliselta pohjalta toimiviin paikalliskirkkoihin, niin kanonisen lain noudattaminen takaa sen, että kirkollinen elämä on kaikissa paikalliskirkoissa suurinpiirtein samanlaista.

Valtaosa kanoneista koskee papistoa, maallikkoja koskevia kanoneja on hyvin vähän. Sen tähden maallikko-ortodokseille ei ole välttämättä tarpeellista tuntea kanoneja.

Ensimmäiset kanonit laadittiin jo ns Apostolein kokouksessa, joka on ensimmäinen tunnettu kirkolliskokous. Siinä päätettiin, mitkä Mooseksen lait ovat vielä voimassa kristillisessä kirkossa. Apostolit päättivät hylätä ympärileikkauksen, mutta säätivät, että kristitittyjen tuli karttaa haureutta ja olla syömättä epäjumalille uhrattua lihaa, lihaa josta ei ole veri pois laskettu ja verta. Tämä ensimmäinen kanoni löytyy Apt 15: 28-29 ja sen ajatukset toistuvat muissa kanoneissa. Kanonit on aina sen jälkeenkin hyväksytty kirkolliskokouksissa, vaikka niiden laatijoina saattoivat olla yksityiset piispatkin.

Ortodoksisen kirkon kanoneja ovat:

1) Pyhien apostolien säännöt - ennen ensimmäistä ekumeenista kirkolliskokousta laadittuja kanoneja, jotka perustuvat Raamattuun ja apostolien antamiin suullisiin ohjeisiin.
2) Ekumeenisten kirkolliskokousten säännöt
3) Paikallisten kirkolliskokousten säännöt
4) Pyhien isien säännöt
Dionysios Aleksandrialaisen säännöt
Gregorios Neokesarealaisen säännöt
Pietari Aleksandrialaisen säännöt
Athanasios Suuren säännöt
Basileios Suuren säännöt
Timotheos Aleksandrialaisen säännöt
Greorios Teologin säännöt
Amfilokios Ikoniolaisen säännöt
Gregorios Nyssalaisen säännöt
Theofilos Aleksandrialaisen säännöt
Kyrillos Aleksandrialaisen säännöt
Gennadios Konstantinopolilaisen säännöt
Tarasios Konstantinopolilaisen säännöt

Lisäksi on olemassa vielä 5) lisäsäädöksiä:
Johannes Paastoojan kanonikon
Nikeforos Tunnustajan säännöt
Nikolaos Grammatikoksen synodaaliset vastaukset
Basileios Suuren, Johanne Krysostomoksen ja Anastasioksen kanoniset säännöt.

Kanonit ovat ilmestyneet suomen kielellä 1980-luvulla. Niitä on kolme kirjaa:

Niin sanottu Milashin kanonikokoelma Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen. Ortodoksaisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Suom Antti Inkinen. Pieksämäki 1980.

Paikallissynodien kanonit. suom Johannes Seppälä. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto.(Painopaikka puuttuu)1983.

Lisäksi on ilmestynyt vielä kolmas kanonikirja, jota minulla ei tässä nyt ole. Oliko se nyt nimeltään Pyhien isien säännöt? Nämä kirjat eivät tietääkseni ole kovin kalliita. Niitä voi ostaa PSHV:n Helsingin Lampukka-Kirjakaupasta, jos kiinnostaa.

Kanonisen oikeuden tuntijat voinevat vastata tarkemmin, mutta vastaan kysymykseesi pääpiirteisään.

Kanonit ovat ortodoksisen kirkon kirkkolaki. Ne liittyvät jossain määrin kirkon uskonoppiinkin, mutta varsinaisesti ne käsittelevät kirkon käytännöllistä elämää ja antavat siihen perussäännöstön. Lähtökohta on siinä, että Raamattu ja muu kirkon varhaisempi traditio eivät tietenkään anna ohjeita läheskään kaikkiin kirkon elämässä vastaan tuleviin ongelmiin. Kanoneissa on tarkkoja ohjeita papistoa, maallikoita ja munkkisäätyä varten, erityisen lukuisasti ensin mainittua ryhmää varten. Kanonit antavat suuntaa myös siihen, millä tavoin
niitä rikkoneita kirkon jäseniä tulee rangaista.
Kanonien tulkinnassa korkein arvovalta on piispoilla, joiden tulee soveltaa niitä ns. kirkollisen ekonomian periaatteen mukaisesti. Tämän mukaan niitä ei sovelleta aina kirjaimellisesti vaan tapauskohtaisesti, mutta kanonit kuitenkin antavat ongelmatilanteiden tulkinnalle lähtökohtaa ja suuntaa.

Kanonit ovat muodostuneet pääasiassa jakamattoman kirkon aikana ensimmäisellä kristillisellä vuosituhannella. Arvovaltaisimmat niistä on säädetty seitsemässä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa 300-700-luvuilla ja ne velvoittavat koko kirkkoa. Lisäksi on olemassa ns. paikallisten synodien kanoneja ja pyhien isien kanoneja.

Suomessa ortodoksisen kanonisen oikeuden varhaisemmista tuntijoista tulee mainita ainakin hallitusneuvos Antti Inkinen sekä pappisseminaarin rehtori Nikolai Valmo, joista kumpikin julkaisi tutkimuksia tästä aihepiiristä.
Inkinen käänsi omasta kiinnostuksestaan kanonit ensimmäisenä suomeksi, mutta tältä pohjalta syntynyt aineisto julkaistiin kirjoiksi painettuna vasta 1970-luvulla. Näitä kirjoja on kolme, niitä lienee saatavissa hyvin varustetuissa kirjastoissa ja merkittävin niistä on "Ortodoksisen kirkon kanonit", joka käytännössä sisältää em seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen kanonit selityksineen.