Ja vielä kanoneihin liitttyen

Vain osa kanoneista on sellaisia, että niitä ei voi soveltaa nykyiseen elämäämme. Ne ovat siis sellaisia, että ne ovat sidottuja myöhäisantiikin ajan elämään. Piispat antavat ohjeita kanonien soveltamisessa.

Minä ainakin pyrin noudattamaan kanoneja elämässäni sikäli kuin siihen kykenen. Kuten jo tuossa edellä sanoin, niin kanonit koskevat suurimmalta osin papistoa ja maallikoillekin suunnatut kanonit antavat ohjeita yleensä miehille eikä naisille, joten noudatettavakseni jää aika vähän kanoneja.

Yx ortodoksi kirjoitti:

Vain osa kanoneista on sellaisia, että niitä ei voi soveltaa nykyiseen elämäämme. Ne ovat siis sellaisia, että ne ovat sidottuja myöhäisantiikin ajan elämään. Piispat antavat ohjeita kanonien soveltamisessa.

Minä ainakin pyrin noudattamaan kanoneja elämässäni sikäli kuin siihen kykenen. Kuten jo tuossa edellä sanoin, niin kanonit koskevat suurimmalta osin papistoa ja maallikoillekin suunnatut kanonit antavat ohjeita yleensä miehille eikä naisille, joten noudatettavakseni jää aika vähän kanoneja.

Naisia koskevia kanoneja on siis selvästi vähemmän kuin miehiä koskevia. Voisiko tämä ehkä johtua siitä, että myöhäisantiikin ajan naiset olivat niin tiukasti joko isänsä tai aviomiehensä kontrolloimia, että itsenäiseen kanonien rikkomiseen ei heillä juurikaan ollut mahdollisuutta?

Onko niin, että kanonit usein ovat syntyneet vastauksena johonkin konkreettiseen tilanteeseen tai ongelmaan? Esim. eräs Basileios Suuren sääntö oli muistaakseni niin, että jos mies aikoo surmata koiran ja vaimo tulee väliin ja mies surmaakin vahingossa vaimonsa, ei miestä tule asettaa syytteeseen vaimonsa surmasta. Tällaista ei ehkä kukaan olisi kehitellyt, jollei olisi ollut jotain konkreettista ennakkotapausta?

Voitaisiinkohan tästä päätellä, että tuon ajan naisilla oli tapana puolustaa koiria (sen ajan "kettutytöt")? ;-)

Tämä on kai selvästi kanoni, joka koskee vain maallikkomiehiä, sillä papeilta (naimisissa oleviltakin) on kaiketi kaikenlainen eläintenkin tappaminen kielletty joka tapauksessa?

ulkopuolinen kysyjä kirjoitti:

Naisia koskevia kanoneja on siis selvästi vähemmän kuin miehiä koskevia. Voisiko tämä ehkä johtua siitä, että myöhäisantiikin ajan naiset olivat niin tiukasti joko isänsä tai aviomiehensä kontrolloimia, että itsenäiseen kanonien rikkomiseen ei heillä juurikaan ollut mahdollisuutta?

Onko niin, että kanonit usein ovat syntyneet vastauksena johonkin konkreettiseen tilanteeseen tai ongelmaan? Esim. eräs Basileios Suuren sääntö oli muistaakseni niin, että jos mies aikoo surmata koiran ja vaimo tulee väliin ja mies surmaakin vahingossa vaimonsa, ei miestä tule asettaa syytteeseen vaimonsa surmasta. Tällaista ei ehkä kukaan olisi kehitellyt, jollei olisi ollut jotain konkreettista ennakkotapausta?

Voitaisiinkohan tästä päätellä, että tuon ajan naisilla oli tapana puolustaa koiria (sen ajan "kettutytöt")? ;-)

Tämä on kai selvästi kanoni, joka koskee vain maallikkomiehiä, sillä papeilta (naimisissa oleviltakin) on kaiketi kaikenlainen eläintenkin tappaminen kielletty joka tapauksessa?

kaikkia kanoneja, joten en voi vastata koiran ampumista koskevan kanonin todenperäisyyteen. Minusta se ei oikein kuullosta uskottavalta, mutta täytyypä perehtyä myös Pyhien isien sääntöihin.

Miehille on kanoneissa kaikenlaisia siveellisyyssäädöksiä esim sellainen, etteivät he saa mennä yleiseen kylpylään kylpemään, kun siellä on naisten kylpyvuoro jne. Tietäen miessukupuolen heikkouden noissa asioissa pidän tuollaista sääntöä hyvinkin tarpeellisena.

Siinä olet oikeassa, että papit eivät saa tappaa eläimiä eli siis metsästää tai toimia teurastajina. Kuka tietää, ovatko kalat poikkeus tästä säännöstä? Apostoleista monet olivat ammattikalastajia, joten he luultavasti tappoivat kaloja. Olisihan ollut eläinrääkkäystä jättää kalat teurastamatta kitumaan kuivalle maalle.

Yx ortodoksi kirjoitti:

kaikkia kanoneja, joten en voi vastata koiran ampumista koskevan kanonin todenperäisyyteen. Minusta se ei oikein kuullosta uskottavalta, mutta täytyypä perehtyä myös Pyhien isien sääntöihin.

Miehille on kanoneissa kaikenlaisia siveellisyyssäädöksiä esim sellainen, etteivät he saa mennä yleiseen kylpylään kylpemään, kun siellä on naisten kylpyvuoro jne. Tietäen miessukupuolen heikkouden noissa asioissa pidän tuollaista sääntöä hyvinkin tarpeellisena.

Siinä olet oikeassa, että papit eivät saa tappaa eläimiä eli siis metsästää tai toimia teurastajina. Kuka tietää, ovatko kalat poikkeus tästä säännöstä? Apostoleista monet olivat ammattikalastajia, joten he luultavasti tappoivat kaloja. Olisihan ollut eläinrääkkäystä jättää kalat teurastamatta kitumaan kuivalle maalle.

Kiitos että reagoit. Voin itsekin yrittää löytää tuon kanonin, mutta se vaati kirjastossakäyntiä, joka ei heti onnistu. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että siinä ei kuitenkaan tarkoitettu ampumista vaan koiran surmaamista kirveellä. Mutta täytyy tosiaan tarkistaa, siitä on jo niin monta vuotta kun olen lukenut.

Niin tosiaan, kalastus sallitaan mutta ei metsästystä. Ehkä kaloja ei sitten todellakaan tulkittu eläimiksi?

ulkopuolinen kysyjä kirjoitti:

Kiitos että reagoit. Voin itsekin yrittää löytää tuon kanonin, mutta se vaati kirjastossakäyntiä, joka ei heti onnistu. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että siinä ei kuitenkaan tarkoitettu ampumista vaan koiran surmaamista kirveellä. Mutta täytyy tosiaan tarkistaa, siitä on jo niin monta vuotta kun olen lukenut.

Niin tosiaan, kalastus sallitaan mutta ei metsästystä. Ehkä kaloja ei sitten todellakaan tulkittu eläimiksi?

"Joka vihassaan käyttää kirvestä omaa aviovaimoaan vastaan, on murhaaja....suuri ero on kuitenkin tahallisen ja tahattoman (tappamisen) välillä. On täysin tahatonta ja puuhaan ryhtyneestä kaukana, kun joku heittää kiven koiraa tai puuta kohti, mutta osuukin ihmiseen, sillä teon aiheena on puolustautuminen petoa vastaan tai hedelmän puusta pudottaminen, mutta sattumalta paikalle tullut ohikulkija on itsestään joutunut vamman kohteeksi, niin että se on tahaton...." (Basileios suuren kanonit I kirje Amfilokiokselle 8. kanoni.) Kanoni jatkuu edelleen ja siinä pohditaan erilaisia tappamistapauksia, tahattomia ja tahallisia.

En ole oikein tyytyväinen Johannes Seppälän suomennokseen. Parempi olisi sanoa, että ohikulkija vammautuu vahingossa. Vamman kohteeksi joutuminen ei ole suomenkieltä, vaan kreikkaa suomalaisin sanoin. Samoin olisi parempi sanoa, että ei ole puuhaan ryhtyneen aikomusten mukaista. Suomenkielessä ei voi sanoa, että joku asia "On puuhaan ryhtyneestä kaukana".

Kävin muuten äsken ostamassa Pyhien isien kanonit. Hinta oli 13.50, mikä on aika paljon niin ohuesta kirjasesta. Minun on pitänyt jo kauan ostaa se, ja nyt tämä keskustelu muistutti minua tästä asiasta, joten kiitos keskustelun aloittajalle hyvästä aloituksesta!

Yx ortodoksi kirjoitti:

"Joka vihassaan käyttää kirvestä omaa aviovaimoaan vastaan, on murhaaja....suuri ero on kuitenkin tahallisen ja tahattoman (tappamisen) välillä. On täysin tahatonta ja puuhaan ryhtyneestä kaukana, kun joku heittää kiven koiraa tai puuta kohti, mutta osuukin ihmiseen, sillä teon aiheena on puolustautuminen petoa vastaan tai hedelmän puusta pudottaminen, mutta sattumalta paikalle tullut ohikulkija on itsestään joutunut vamman kohteeksi, niin että se on tahaton...." (Basileios suuren kanonit I kirje Amfilokiokselle 8. kanoni.) Kanoni jatkuu edelleen ja siinä pohditaan erilaisia tappamistapauksia, tahattomia ja tahallisia.

En ole oikein tyytyväinen Johannes Seppälän suomennokseen. Parempi olisi sanoa, että ohikulkija vammautuu vahingossa. Vamman kohteeksi joutuminen ei ole suomenkieltä, vaan kreikkaa suomalaisin sanoin. Samoin olisi parempi sanoa, että ei ole puuhaan ryhtyneen aikomusten mukaista. Suomenkielessä ei voi sanoa, että joku asia "On puuhaan ryhtyneestä kaukana".

Kävin muuten äsken ostamassa Pyhien isien kanonit. Hinta oli 13.50, mikä on aika paljon niin ohuesta kirjasesta. Minun on pitänyt jo kauan ostaa se, ja nyt tämä keskustelu muistutti minua tästä asiasta, joten kiitos keskustelun aloittajalle hyvästä aloituksesta!

Kyllä se varmaan oli juuri tämä, mitä muistelin. Jostain syystä minulla oli siis näin monen vuoden jälkeen jäänyt mieleen vain "vaimo, kirves ja koira", mutta tuossa mainitaan näköjään myös kiven heittäminen puuta kohti hedelmän pudottamiseksi. Aivan ymmärrettävää, että kirjoittaja pohdiskelee tahallisen ja tahattoman tappamisen välistä eroa. Sitähän ei tietysti kukaan voi tietää, ottiko hän tähän mukaan koiran ja puun vain esimerkin vuoksi, vai oliko näin todella jollekulle tapahtunut.

Seppälän suomennos on kyllä hieman koukeroinen. Kiitos nopeasta löytämisestä! Ehkä käyn itsekin ostamassa teoksen kun ehdin.