Tervehdys!
Olen tekemässä taustatutkimusta erästä tarinaani varten ja haluaisin tietää muutamia asiota ortodokseista. Mainittakoon että tietoni tästä aiheesta ovat vielä varsin vähäiset joten katsoin viisaimmaksi kääntyä suoraan asiantuntijoiden pariin. Toivon että viestini ei loukkaa ketään ja jos loukkaa, niin olen siitä pahoilani.
Ensinnäkin kysymys uskottavuudesta: tarinani toinen päähenkilö on kotoisin Venäjältä josta sitten muutti Yhdysvaltoihin (jonne tarina sijoittuu). Hän on ortodoksi ja haluaisin sen näkyvän tarinassa, uskonto ei ole tarinan pääasia, vaan oikeastaan mauste, eräänlainen muistutus siitä että olemme omia itsejämme. Ongelma tulee siinä että henkilö on joutunut selviytyäkseen turvautumaan rikoksiin ja tarinan aikana hänestä on jo tullut oikea, ammattimainen rikollinen. Aiheuttaako tämä ylitsepääsemättömiä ongelmia ortodoksisuuden kanssa? Siis ortodoksisuus toki kieltää varastamisen ja tappamisen, mutta kieltääkö niin voimakkaasti että henkilö joutuisi valitsemaan joko uskonnon tai rikoksen?
Toisena, miten ortodoksisuus näkyy ns. arkielämässä, siis kirkon ulkopuolella? Siis onko kirkon ja ortodoksin välinen suhde voimakkaampi kuin esimerkiksi keskiverto evankelis luterilaisen, joka ei käy kirkossa muulloin kuin häissä ja hautajaisissa ja rukoileekin vain harvoin jos koskaan (tämä on minun olettamus keskiverrosta ev.lut:sta henkilöstä)? Miten voin näyttää sen että hahmo on ortodoksi, sillä en halua sitä kertoa dialogissa, vaan nimenomaan antaa tarinan lukijan tajuta se itse?
Kiitos avusta! Ja jos joku juttu jäi epäselväksi, niin kysykää ihmeessä!
Niin ja olen yksityishenkilö joka kirjoittaa tarinaa hyvin pientä (korkeintaan parikymmentä henkilöä) kohderyhmää varten ja ilmaiseksi. Edes tarinan valmistuminen ei ole varmaa, joten odotukset sitten sen mukaan.
Olen tekemässä taustatutkimusta erästä tarinaani varten ja haluaisin tietää muutamia asiota ortodokseista. Mainittakoon että tietoni tästä aiheesta ovat vielä varsin vähäiset joten katsoin viisaimmaksi kääntyä suoraan asiantuntijoiden pariin. Toivon että viestini ei loukkaa ketään ja jos loukkaa, niin olen siitä pahoilani.
Ensinnäkin kysymys uskottavuudesta: tarinani toinen päähenkilö on kotoisin Venäjältä josta sitten muutti Yhdysvaltoihin (jonne tarina sijoittuu). Hän on ortodoksi ja haluaisin sen näkyvän tarinassa, uskonto ei ole tarinan pääasia, vaan oikeastaan mauste, eräänlainen muistutus siitä että olemme omia itsejämme. Ongelma tulee siinä että henkilö on joutunut selviytyäkseen turvautumaan rikoksiin ja tarinan aikana hänestä on jo tullut oikea, ammattimainen rikollinen. Aiheuttaako tämä ylitsepääsemättömiä ongelmia ortodoksisuuden kanssa? Siis ortodoksisuus toki kieltää varastamisen ja tappamisen, mutta kieltääkö niin voimakkaasti että henkilö joutuisi valitsemaan joko uskonnon tai rikoksen?
Toisena, miten ortodoksisuus näkyy ns. arkielämässä, siis kirkon ulkopuolella? Siis onko kirkon ja ortodoksin välinen suhde voimakkaampi kuin esimerkiksi keskiverto evankelis luterilaisen, joka ei käy kirkossa muulloin kuin häissä ja hautajaisissa ja rukoileekin vain harvoin jos koskaan (tämä on minun olettamus keskiverrosta ev.lut:sta henkilöstä)? Miten voin näyttää sen että hahmo on ortodoksi, sillä en halua sitä kertoa dialogissa, vaan nimenomaan antaa tarinan lukijan tajuta se itse?
Kiitos avusta! Ja jos joku juttu jäi epäselväksi, niin kysykää ihmeessä!
Niin ja olen yksityishenkilö joka kirjoittaa tarinaa hyvin pientä (korkeintaan parikymmentä henkilöä) kohderyhmää varten ja ilmaiseksi. Edes tarinan valmistuminen ei ole varmaa, joten odotukset sitten sen mukaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
monenlaisia. Kuten vaikka luterilaisia. Joillekuille ei uskonto merkitse mitään.
Siitä ehkä vähän syvempi aste voisi olla se, että takaraivoon on piirtynyt vaikka mummon opetukset, kun henkilö on ollut lapsi. Mummo on vienyt kirkkoon, opettanut ristinmerkin tekemisen, tuohuksen sytyttämisen. On ollut pääsiäisruokia. On ollut paastoja. Mutta edelleenkään ne eivät sinänsä merkitse mitään muuta kuin kauniita muistoja.
Ehkä omatunto vähän tälläisellä henkilöllä saattaa kolkuttaa, juuri siksi että (vaikka nyt esim. sen) mummon kuva nousee silmiin kun on paha olo ja tietää tehneensä väärin. Ja mummon muistaen henkilö lupaa yrittää parantaa tapansa, mutta heikoin seurauksin, eli rikokset jatkuvat.
Jos henkilö on syvästi ortodoksi niin rikollisuus ei mahdu hänen elämäänsä. Isien opetukset, traditio ja Raamattu ohjaavat ortodoksin elämää niin, että oikea, ammattimainen rikollisuus on mahdottomuus.
Eli; kyllä on painettava taustalle ja unohduksiin ortodoksisuus jos aikoo ammattirikollinen olla. Toisaalta. Kaikillehan sattuu erehdyksiä. - Mutta paatunut ihminen pitää olla, että pystyisi yhdistämään ortodoksisuuden ja rikollisuuden. Kun nääs katumuksen sakramentissa pitää tunnustaa kaikki mitä on tehnyt väärin Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään vastaan.
Miten ortodoksisuus näkyy arkielämässä. Kirkon ja ortodoksin välinen suhde on voimakas jos ortodoksi itse sitä haluaa. Toisaalta, voi olla ortodoksi käymättä koskaan kirkossa - aivan kuin keskiverto ev.lut.
Mutta jos puhutaan ns. aktiiviortodoksista, niin eniten se näkyy varmaan kirkossakäymisenä. Kotoa löytyy hengellistä kirjallisuutta, henkilöllä on aktiivinen suhde rippi-isään. Ei siis mitään kovin mullistavaa ja ulospäin hirveästi näkyvää.
Mutta on vaikea alkaa tässä kertoa kaikkea, mitä ortodoksi tekee. Miten ortodoksisuus näkyy vaikka omassa elämässäni.
>>Miten voin näyttää sen että hahmo on ortodoksi, sillä en halua sitä kertoa dialogissa, vaan nimenomaan antaa tarinan lukijan tajuta se itse? >>>
Vaikea asia näytettäväksi jos et itse ole perehtynyt ollenkaan ortodoksisiin juttuihin. Itse en lähtisi kirjoittamaan esim. katolilaisen ihmisen elämää, sillä vaikka ortodoksisuus on lähellä katolisuutta niin en tunne heidän käytännön elämäänsä ollenkaan. Tai vaikkapa jehovan todistajien.
Eli valitettavasti sanoisin, että tod.näk. ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan mielestä tuotoksesi on jollain tavoin feikkiä, vaikka siiihen ymppäisit muutamat ristinmerkin tekemiset ja kirkossakäymiset.
Onnea puuhaasi.
Kiitos avusta, juuri tuota hainkin.
"Eli valitettavasti sanoisin, että tod.näk. ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan mielestä tuotoksesi on jollain tavoin feikkiä, vaikka siiihen ymppäisit muutamat ristinmerkin tekemiset ja kirkossakäymiset."
Tämä on täysin totta enkä usko että kirkossa tullaan ainakaan tarinan tässä vaiheessa käymään, sillä tarina painottuu enemmän itse päähenkilön ympärille, sieltä sitten tarkkaillaan tämän toisen päähenkilön edesottamuksia. Jos henkilön yksityiselämänsä olisi tarkemman tutkinnan alaisena, niin ortodoksisuus (tai muukaan minulle tuntematon uskonto) ei missään nimessä olisi ollut edes vaihtoehto.
Tuo mummo-esimerkki on loistava, sillä ko henkilön mummo on muutenkin merkittävä hänelle, luulen että se saattaa jossain muodossa päätyä tarinaankin asti.
Vielä ennen tarinan kirjoittamista edessäni on rutkasti taustatyön tekemistä, sillä haluan hahmoista syviä ja uskottavia. Loppujen lopuksi tarinassani on kuitenkin kyse viihteestä ja siksi joitain mutkia on vedettävä suoriksi. Pyrin kuitenkin siihen että asiantuntija huomaa hahmojen taustoissa ennemmin puutteita kuin virheitä.
Vielä kerran kiitos avusta.
En sentään usko, että ortodoksi tuomitsisi välttämättä tarinaasi feikiksi. Eihän Mika Waltarikaan elänyt muinaisessa Egyptissä ja silti kirjoitti hienon Sinuhe Egyptiläisen... (Josta toki autenttisuusvirheitä löytyy.) Yritä jatkaa taustatietojen etsimistä vaikka kirjoista ja netistä. Ihmiset ovat loppujen lopuksi sisimmältään hyvin samankaltaisia ovatpa he sitten ortodokseja, luterialaisia tai jotain muuta. Onnea ja intoa kirjoittamiseen1
Toivotaan niin, en kyllä ole kirjoittajana yhtään mitään verrattuna Waltariin, mutta vain tekemällä oppii...
Hyvä tarina peittää autenttisuusvirheet, aivan kuten hyvä kirjoitustyylikin. Myös tarinan maailmalla on merkitystä, mitä lähemmäs realistista maailmaa halutaan, sitä vaikeampaa se on. Tämä on tällaista ikuista tarinan ja realistisuuden kamppailua, sillä yleensä vain toinen on valittavissa.
Koska suunittelemani tarina on osa suurempaa kokonaisuutta, aion kyllä tehdä taustatutkimukset mahdollisimman hyvin, mutta kuten sanottua, tarinan viihdyttävyydestä en halua tinkiä.
Kiitos, onnea tarvitaan ja intoa jo löytyy, toivotaan vaan että sitä riittää projektin valmiiksi saamiseen asti.