Oman epätäydellisen näkemykseni mukaan olen sitä mieltä että on vain hyväksi että ihmiset kasvatetaan kiinni johonkin uskontoon. Oman rakkaan Suomemme tapauksessa tietty kristinuskoon.
Mielestäni on hyväksi, että ihmisillä oletetaan olevan joku lakiakin korkeampi auktoriteetti, joka myös lievittää ihmisen kuolemanpelkoa. Vapaa-ajattelijoiden uskomukset luottavat mielestäni aivan liikaa yksilön omaan, vapaaseen, moraalintajuun ja sen takia en sallisi elämänkatsomusoppeja sun muita asetettavan kristinuskon rinnalle yhteiskunnassamme. En näet usko, että yksilöt pystyvät elämään yhtä moraalisesti/muut huomioiden kuin nykyisessä tilanteessamme, joka sekään ei kauhean häävi ole.
Sen takia soisin (kristin)uskonnon pysyvän samassa asemassa yhteiskunnassamme kuin se nyt on. Jokainen joka pystyy kyseenalaistamaan sen ja kasvamaan sen varsin suppeasta tarjonnasta ulos, tehköön sen itsenäisesti ja lähteköön valitsemalleen polulle. Kunnioitan sellaisia henkilöitä paljon. Vaatii järkeä ja rohkeutta "olla oman itsensä herra".
Olen liberaali kristitty, unitaristi kai. Luterilaisuudella ei ole minulle käytännön elämässä Jeesuksen humanistisia oppeja lukuunottamatta paljoakaan tarjottavana. En käy kirkossa juuri koskaan tai käytä kirkon palveluja. Silti haluan maksaa kirkollisveroa. Kirkko tekee hyvää työtä ihmisten parista uskonnosta riippumatta, kai.
Kysyisin siis, että miten kirkon asema muuttuisi taloudellisesti valtiosta erottamisen jälkeen? Kuinka paljon se saa tukea valtiolta? En ainakaan haluaisi kirkon kyvyn tehdä hyvää työtä heikkenevän.
Mielestäni on hyväksi, että ihmisillä oletetaan olevan joku lakiakin korkeampi auktoriteetti, joka myös lievittää ihmisen kuolemanpelkoa. Vapaa-ajattelijoiden uskomukset luottavat mielestäni aivan liikaa yksilön omaan, vapaaseen, moraalintajuun ja sen takia en sallisi elämänkatsomusoppeja sun muita asetettavan kristinuskon rinnalle yhteiskunnassamme. En näet usko, että yksilöt pystyvät elämään yhtä moraalisesti/muut huomioiden kuin nykyisessä tilanteessamme, joka sekään ei kauhean häävi ole.
Sen takia soisin (kristin)uskonnon pysyvän samassa asemassa yhteiskunnassamme kuin se nyt on. Jokainen joka pystyy kyseenalaistamaan sen ja kasvamaan sen varsin suppeasta tarjonnasta ulos, tehköön sen itsenäisesti ja lähteköön valitsemalleen polulle. Kunnioitan sellaisia henkilöitä paljon. Vaatii järkeä ja rohkeutta "olla oman itsensä herra".
Olen liberaali kristitty, unitaristi kai. Luterilaisuudella ei ole minulle käytännön elämässä Jeesuksen humanistisia oppeja lukuunottamatta paljoakaan tarjottavana. En käy kirkossa juuri koskaan tai käytä kirkon palveluja. Silti haluan maksaa kirkollisveroa. Kirkko tekee hyvää työtä ihmisten parista uskonnosta riippumatta, kai.
Kysyisin siis, että miten kirkon asema muuttuisi taloudellisesti valtiosta erottamisen jälkeen? Kuinka paljon se saa tukea valtiolta? En ainakaan haluaisi kirkon kyvyn tehdä hyvää työtä heikkenevän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä että lain lisäksi on olemassa muitakin eettisiä periaatteita. Olisi aika surkeaa elää yhteiskunnassa jossa toisista tarvitsisi piitata vain jos eduskunta olisi siitä lailla määrännyt. Valtiollisesti sponsoroitua kirkkoa siihen ei minusta tarvita, mutta kyllä kirkollakin on ansionsa myös todellisten moraalikysymysten keskustelijana, vaikka sen vanhoilliset piirit tekevätkin parhaansa haitatakseen tätä ansiokasta työtä.
Mutta tuloista: kirkko keräsi tilastojen mukaan toissavuonna veroina rahaa jäseniltään 740 miljoonaa euroa ja yrityksiltä ns. yhteisöverona 102 miljoonaa. Jos kirkko jätettäisiin aidosti jäsentensä varaan, myös tuo yhteisöjen vero jäisi jäsenten maksettavaksi. Esimerkiksi noin 2.500 euron kuukausituloilla se merkitsisi ehkä noin 60 - 80 euron suuruusluokkaa olevaa lisälaskua keskimääräisen seurakunnan jäsenelle vuodessa. Vastaavasti valtiolle tai kunnille jäisivät ne satakunta miljoonaa euroa vuodessa käytettäväksi johonkin muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi vanhustenhuoltoon, koulutukseen, tai suurituloisten henkilöiden marginaaliverojen alennukseen.