En muista siitä ajasta yleensä juuri mitään, kun olen ollut unessa. Lähinnä sen, että olen ollut vuoteessa. Kerran pyörryin, enkä pysty sanomaan kuinka kauan olin tajuton. NDE-tilanteiden jälkeen jotkut ihmiset saavat ns. kuolemanraja kokomeuksia. Itse asiassa kysymys on muistikuvista, koska kokemuksen saajat eivät voi raportoida tilannetta NDE-tilanteessa. Miten nämä muistikuvat syntyvät on mielenkiintoinen kysymys, johon en tiedä vastausta.
Kerron vielä omia kokemuksiani. Olen toisinaan nukkuessani nähnyt unia, joissa olen ollut juuri siellä, missä todellisuudessakin olin. Kuitenkin todellinen tilanne mm. valaistus on ollut ihan toisenlainen kyseisessä tilanteessa. Eli muistikuvat eivät vastaa todellisuutta aivan täysin.
Virressä 618 luvataan:
Ratki taivaassa, ratki taivaassa on tieto puutteeton. Siellä saame täysin nähdä, millainen Herra on. Kasvoista kasvoihin, kasvoista kasvoihin, Herramme Sebaot!
Tämä lupaus edustaa kristillistä fideismiä.
Kerron vielä omia kokemuksiani. Olen toisinaan nukkuessani nähnyt unia, joissa olen ollut juuri siellä, missä todellisuudessakin olin. Kuitenkin todellinen tilanne mm. valaistus on ollut ihan toisenlainen kyseisessä tilanteessa. Eli muistikuvat eivät vastaa todellisuutta aivan täysin.
Virressä 618 luvataan:
Ratki taivaassa, ratki taivaassa on tieto puutteeton. Siellä saame täysin nähdä, millainen Herra on. Kasvoista kasvoihin, kasvoista kasvoihin, Herramme Sebaot!
Tämä lupaus edustaa kristillistä fideismiä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
ateistien reaktioita silloin, kun he joutuvat itse puolustuskannalle - kuten tuossa kuolemanrajakokemusthreadissa. Se kun ei sovi oikein heidän pirtaansa, ja todisteiden edessä pasmat menevät sekaisin.
Tuollaisessa tilanteessa ihmisillä on tapana:
1) kiistää esitetyt argumentit sen kummemmin perustelematta
2) esittää argumentit tukevat faktat väärennöksiksi
3) kyseenalaistaa argumentin esittäjän habitus
4) vedota omaa kantaa tukevaan mutta vääräksi osoitettuun teoriaan
5) kyseenalaistaa opponentin mielenterveys
6) esittää, että argumenttejä tukevissa faktoissa on virheitä, mutta olla osoittamatta niitä
7) nimittää opponenttia hihhuliksi
8) sanoa "kyllä tulevaisuudessa nuokin argumentit kumotaan"
9) todeta "oli miten oli, humpuukia se on silti"
Kukaan ei ole vielä miettinyt, tarjoavatko kuolemanrajakokemukset mahdollisesti mahdollisuuden alkaa tutkimaan sellaisia asioita, joita perinteisesti on pidetty teologiaan kuuluvina, luonnontieteen keinoin ja jos tietoisuus on materiasta erillinen ilmiö, mitkä ovat ne seikat mitkä siihen liittyvät ja mitä tietoisuus itse asiassa on. Sen sijaan, että uteliaasti ja ennakkoluulottomasti, pitäen mielessä kysymys "entäpä jos jokin jumala (ei välttämättä yksinomaan kristinuskon jumala) onkin olemassa, muttei sellaisena kuin mitä uskonnot sen esittävät?" tutkittaisi ko. ilmiöitä, ne halutaan heti kiistää.
Mielenkiintoista, outoa - ja surullista.
ovatyleisiä muissakin "rajatilanteissa"
Uskiksella harhat ovat mahdollisia myös normaalissa valvetilassa.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, se on osa kuupan toimintaa.
reaktio numero 10: pidetään ko. argumentaatiota systeemin harhatoimintona, vaikka systeemi on täysin kanttuvei eikä toimi lainkaan.
Plus sitten tuo ad hominem eli opponentin persoonaa vastaan hyökkääminen nimittämällä häntä tai hänen sidosryhmäänsä harhaiseksi.
Aivojen harhatoiminnat on kuolemanrajakokemusten osalta suljettu selitysmallina pois jo Sam Parnian tutkimuksessa vuonna 2001. Samoin Pim van Lommelin tutkimus 2001 ja Sartorin tutkimus tehtiin sydänpysähdyspotilailla, joilla EEG näytti tasaista viivaa.
Eli kyseessä on jokin muu selitys kuin aivojen harhatoiminto, sillä silloin kun aivot eivät toimi lainkaan, ne eivät myöskään toimi harhaan.. Kun kuuppa on kytketty kertakaikkisesti pois päältä, siellä ei ole toimintaa.
päättänyt johonkin uskoa, ei siinäole paljonkaan tehtävissä.
toisin päin: kun ihminen kerran on päättänyt dissata kaikki todisteet, mikään määrä minkäänlaisia todisteita ei kykene vakuuttamaan häntä. Vaikka epätavalliset väitteet vaativatkin taakseen epätavallisia todisteita, ihminen joka on kerran päättänyt että musta on valkoista ei muuta mieltään edes maalitehtaalla.
Taidat ihan oikeasti pelätä sitä mahdollisuutta, että Jumala olisikin olemassa? Et onneksi ole ainoa.
http://www.noetic.org/publications/review/issue61/r61_Grossman.html
jumalan olemassaolossa olisi?
Ensin pitäisi lähteä siitä että sanaa todiste käytetään sen uskisraiskaamattomassa merkitykseesä.
*hups* ja todisteita ei enää olekaan.
Jumala on olemassa, uskiksen kuupassa. Se kuolee viimeistään uskiksen kuollessa. Uskista itseään pelottaa, koska hän tietää tuon ja uskovaisena epäilee jonkin todellisen jumalan olevan olemassa. Jumalan, joka vetää uskiksen jumalaa pataan 6-0.
Aikuisten satuja nuo uskisjutut.
koko argumentaatiota "aikuisten saduiksi" sen enempää kommentoimatta.
Jospa nyt tekisit meille palveluksen ja esittäisit vasta-argumentaatiota niin, että Penny Sartorin tutkimus kuolemanrajakokemuksista saadaan falsifioitua ja sen tulokset osoitettua vääriksi. Jäämme kaikki mielenkiinnolla odottamaan. Sinun teoriasi siitä, että kyseessä olisi aivojen virhetoiminto, on jo osoitettu vääräksi, sillä niin Parnia (2001), van Lommel (2001) kuin Sartorikin tekivät tutkimuksensa sydänpysähdyspotilailla, jotka olivat siis kliinisesti kuolleita jo sairaalaan tuotaessa eikä heillä sairaalaan tuotaessa ollut minkäänlaista aivotoimintaa.
Henkilökohtaisuuksiin menemistä pidetään pääsääntöisesti hyvin huonona keskustelutekniikkana.
tuolta sivulta:
Why NDE Evidence is Ignored
Resistance to paradigm change: Ever since the publication of Thomas Kuhn's The Structure of Scientific Revolutions, the concept of a paradigm has been a familiar, useful, albeit sometimes controversial, tool. The concept of a paradigm helps us considerably in understanding scientific revolutions, when dramatic changes occur involving deep-rooted assumptions about how things are or how things must be. All academics matriculate within the context of a specific discipline that trains its practitioners to think in terms of the currently operating paradigm. Once the operating paradigm has been internalized in the mind of the individual, other competing paradigms appear wrong and/or foolish.
To one who has internalized a paradigm, this way of approaching things appears to be right, reasonable, objective, and sensible. The paradigm itself is rarely questioned. It is the very water in which the academic philosopher swims, which is why it is so difficult for one who is immersed in the paradigm to see it as a paradigm, rather than as the way things "must be." Someone operating out of a different paradigm appears to be out of touch with reality, irrational, and so on.
Intellectual arrogance: In addition to the normal kind of resistance with which any paradigm defends itself against change, the atheist paradigm of academia generally, and philosophy in particular, feels especially threatened by the findings of paranormal research. This is because intellectuals like to regard themselves as the highest manifestation of intelligence on the planet, if not in the universe. Embracing an evolutionary model according to which consciousness is correlated with brain development, intellectuals regard the human brain as the highest development of evolutionary forces, and an educated human brain as the highest of the high. Intellectuals like to feel that they are riding atop the crest of the wave of evolution.
This intellectual smugness is greatly threatened by paranormal research, especially the NDE, the results of which strongly suggest (I am tempted to say "clearly show") that the human intellect is by no means the highest form of intelligence. The "Being of Light" in many NDEs is often described as infinite intelligence and love; moreover, intermediate between humans and God there appear to be many forms of non-embodied intelligence, greatly superior to our own. And furthermore, NDEers report that they feel themselves to be more alive and intelligent while out of the body than in the body. NDE research seems to be confirming Plato's view that the body acts as a damper on the soul's native intelligence, weighing it down, so to speak, so that the soul is not able to manifest its full intelligence as long as it is embodied in material form.
Social and cultural taboo: This is the most serious and powerful source of resistance, because it involves not only the university system but our whole culture, indeed, our whole way of life. Despite avowals to the contrary, we live in a completely atheistic and irreligious culture. To be sure, most people profess a belief in a higher power of some sort, and many people attend religious services regularly. But religion, by which I mean religious values, plays no role in shaping the economic and political forces that structure and control our culture.
The "good life," according to religion, consists not in the pursuit of wealth, reputation, or power, but rather in the pursuit of right relationship with the divine. The values of our culture are diametrically opposed to the values of religion. Success in our culture is measured by wealth, reputation, and power; and the desires that are requisite for obtaining this success are greed and ambition. No one gets rich by being kind to competitors; no one gains political office by being loving towards their opponents. Religious values are paid lip service, but they are inoperative in our culture. Indeed, they are fundamentally incompatible with the values that do, in fact, drive our culture.
on aikuisten satu.
mielipiteesi, jolla ei ole muuta kuin mielipiteen arvo, jollet kykene perustelemaan sitä ja verifioimaan sitä.
Mutta ihminen, joka on päättänyt kiistää kaikki todisteet, niin empiiriset kuin muutkin, ei siitä tokene vaikka omin silmin näkisi.
on tunnetusti hyvin vaikeaa. Siksi jumala sellaisena ilmiönä kuten hihhuli sen usein ymmärtää (itsensä ulkopuolisena, maailmankaikkeuteen vaikuttavana), jää saduksi, aikuisten saduksi, jolle ei löydy vastinetta todellisuudesta.
Sensijaan jumala joka elää uskiksen aivoissa, on helposti todennettavissa kysymällä uskikselta uskooko hän jumalaan. Vastaavasti tuon jumala voidaan hävittää kokonaan lopettamalla uskiksen elintoiminnot.
Tulevaisuudessa varmaan saadaan kehitettyä lääkityskin tuon jumalan poistamiseksi, tosin uskovaisten moraalin ollessa sitä mitä se on, ajatus tuntuu eettisesti epäilyttävältä.
todisteen olemattomuus ei ole olemattomuuden todiste.
Kuolemanrajakokemukset ovat empiirinen todiste siitä, että tietoisuus säilyy aivotoimintojen loppumisen jälkeenkin. Esimerkiksi Pam Reynoldsin tapausta on paha mennä kiistämään, koska se on niin pahuksen hyvin dokumentoitu.
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Todistetaakka on nyt voimakkaasti sen selitysmallin puolella, että kuolemanrajakokemuksessa todella on kyse objektiivisesta tietoisuuden irtautumisesta materiasta eikä vain subjektiivisesta, hallusinaatioon rinnastettavasta tilanteesta. Kaikki materialistiset selitysmallit, joita tähän mennessä on ehdotettu, ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet vääriksi. Viimeisimmän naulan materialistisen monismin arkkuun löi tuo Penny Sartorin työryhmän tutkimus.
On toki mahdollista, että sellainen jumala, joka elää uskiksen aivoissa, on tosiasiallisesti pelkkä mielikuva. Sensijaan objektiivista jumaluutta, jollainen on kohdattu kuolemanrajakokemuksissa hyvin useasti, on hyvin mahdotonta kiistää. Subjektiiviset mielikuvathan ovat kaikki hyvin yksilöllisiä, mutta kaikki ne kuolemanrajakokemukset, joihin liittyy kohtaaminen jumaluuden kanssa, ovat samanlaisia, eli niissä on selkeä objektiivinen komponentti.
Eli nyt sinun tehtäväsi on osoittaa, että aivot voivat jotenkin toimia ja kehittää tietoisuutta sen jälkeenkin kun niistä on sähköinen ja kemiallinen toiminta loppunut ja EEG sekä aivoaallot näyttävät suoraa viivaa, ja että ei ole olemassa korrelaatiota kuolemanrajakokemusten ja niistä saatujen todistajalausuntojen osalta siltä ajalta, kun EEG on näyttänyt suoraa viivaa.
Kun nyt moraalikysymyksiin on menty, niin todettakoon että maailmassa on paljon vanhoja rumia miehiä, jotka haluaisivat olla nuoria kauniita naisia.
Kyllä maailmassa hihhuleita riittää, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä. Siksi sinun ei tarvitse olla hiukkaakaan huolissasi siitä, etteivät kaikki ole niistä kiinnostuneita. NDE-kokemukset ovat niin marginaali-ilmiö, ettei minulla riitä niihin kovin paljon mielenkiintoa. Se, että niin monet ovat niistä kiinnostuneita on paljon mielenkiintoisempi ilmiö.
Harhatoiminta ei kuitenkaan tapahdu itse NDE-tilanteessa, vaan vasta sen jälkeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi
Mitä todisteita siitä muka voisi olla, jos tajuttoman ajatuksia ei tajuttomuuden hetkellä pystytä tutkimaan. Itse olen pyörtynyt kerran, enkä muista tajuttomuuden ajasta yhtään mitään. Kerran eräs kaverini pyötyi. Läpsin häntä poskille(jotta hän heräisi), mutta hän ei muistanut sitä herättyään. Sen sijaan hän valitteli, että poskiin sattuu.
Kuolemanraja kokemuksia ei oikeasti edes ole pystytty todistamaan vaan pikemminkin kokemuksen jälkeisiä muistikuvia. Miten NDE-tilanteet vaikuttavat noihin muistikuviin on se mielenkiintoinen kysymys.
loppuun saakka?
Siellä on myös Occamin partaveitsen virheellisestä käytöstä oma kappaleensa ja esimerkki.
NDE-tilanteita tutkimalla on myös saatu selville, että kokemus aivojen kytkeytymisestä takaisin päälle on aivan erilainen kuin itse NDE-kokemus, ja muistikuvissa tapahtuu sen jälkeen.
mariginaali-ilmiö, jotka torpedoivat koko materialistisen monismin paradigman.
Ja ateismin siinä sivussa.
ihminen ei kykene muistamaan tajuttomuudestaan eikä tiedottomuudestaan yhtään mitään. Sama pätee myös anestesiaan, narkoosiin jne.
Eli kuolemanrajakokemuksissa ei kyse ole tajuttomuustilasta vaan jostakin muusta.
Mitä todistamiseen tulee, katso http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Luin kyllä Occamin partaveistä koskevasta artikkelista sen loppukohdan. Pidän melko todennäköisenä sitä, että kuussa on käyty. Mitä taas tulee NDE-artikkeleihin, niin niitä en ole lukenut juurikaan. Miksi lukisin? Ymmärrän lukemattakin, ettei kuolemanrajakokemuksien tutkiminen jälkikäteen tehtävillä kyselyillä kerro paljon itse NDE-tilanteista, vaan pikemminkin muistin toiminnasta.
Hellu hoi, luetko vielä palstoja?
Juttusi lainattu aikaisemmasta keskustelusta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000015316530#22000000015316530
"Yksi hurjimmista teorioista on, että tietoisuus ei sijaitse aivoissa, vaan itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla - ja että aivot ovat vain pelkkä materian käyttöliittymä tähän universaaliin tietoisuuteen."
On new age-hömppää. Tällaista alalla ei harrasteta, mutta parapsykologian harrastajien piireissä kylläkin"
Tuo ei pidä paikkaansa. Tuo teoria siitä, että tietoisuus ei sijaitse aivoissa vaan että aivot ovat vain materian käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen, on saanut 2000-luvulla aivotutkimuksessa enemmän ja enemmän kannatusta, ja mm. Pim van Lommel (Lancet 2001, Skeptical Investigations 2003) teoretisoi asialla.
http://www.skepticalinvestigations.org/whoswho/vanLommel.htm
http://www.mercola.com/2002/jan/2/soul.htm
http://www.nderf.org/Lancet%20von%20Lommel%20Review.htm
Omega-pisteteoria ei myöskään ole new agea, vaan teoreettista kvanttimekaniikkaa.
http://www.near-death.com/quantum.html
http://www.near-death.com/experiences/evidence07.html
http://www.aleph.se/Trans/Global/Omega/
http://en.wikipedia.org/wiki/Omega_point
Klassisen fysiikan taitajat suhtautuvat usein hyvin huvittuneesti kvanttimekaniikkaan, jota ei turhaan kutsuta "kvanttimystiikaksi". Silti kvanttimekaniikka ei ole new agea, vaan kuuluu teoreettisen fysiikan piiriin.
Tässäpä muuten sitten yksi kuolemanrajakokemus, jossa tuo omega-piste on käsitteenä mukana:
http://www.nderf.org/Rachel's_nde.htm
"Ensinnäkään kyse ei ole kuoleman kokemuksesta vaan lähellä kuolemaa käyneiden ihmisten haastatteluja."
Väärin. Kyse on nimenomaan kuoleman kokemuksesta, sillä tutkimuksen otosaineisto ovat sydänpysähdyspotilaat, jotka ovat olleet kliinisesti kuolleita ja saatu elvytetyksi.
"Tuohon rajakokemukseen liittyy surisevia, soivia ääniä,"
Eikä pelkästään vain surisevia tai soivia ääniä, vaan täysipainoista musiikkia:
http://www.near-death.com/experiences/research29.html
"miellyttäviä tuntemuksia, "
Eikä pelkästään "miellyttäviä tuntemuksia", vaan absorboitumista universaaliin rakkauteen:
http://www.near-death.com/experiences/research25.html
"leijumista, ruumista irtautuminen, liikkumista valoa kohti tunnelin läpi,"
Ja paljon muutakin:
http://www.near-death.com/experiences/research20.html
" elämänsä näkeminen filminauhana"
Eikä pelkästään "filminauhana", vaan 3D-hologrammina sekä omien silmien että niiden ihmisten silmien kautta, jotka ovat elämään olleet tavalla tai toisena osallisina:
http://www.near-death.com/experiences/research24.html
", edesmenneiden ystävien, sukulaisten, kristuksen tapaamisia ja haluttomuus palata takaisin ruumiiseensa."
Plus paljon muuta.
"Lancetissa P. van Lommel kertoo, että 344 sydäkohtauksesta elvytettyä potilasta 12% tai 18% näistä oli kokenut rajatilakokemuksen. Prosenttilukujen heitto johtuu siitä miten tila on määritelty. (Kas kummaa...?)"
Prosenttilukujen heitto johtuu siitä, onko kyseessä ollut välittömästi raportoitu vai jälkeenpäin raportoitu tilanne. van Lommel itse epäilee todellisen luvun olevan vielä korkeampi, sillä potilaat ovat hyvin haluttomia raportoimaan kokemuksista.
"Toisaalla taasen Susan Blackmore (josta olitte alempana keskustelleet) (Blackmore 2004;362) mainitsi, että n. 15% rajatilalla käyneistä kertoo kokemuksen olevan helvetillinen."
Tämä luku, noin 16% kaikista, tulee esiin myös Atwaterin, Morsen ja Williamsin tutkimuksista.
http://www.near-death.com/experiences/research14.html
"Nuo kokemukset - siis hyvät 18% ja huonot 15% tekee yhteensä karkeasti 33%. Loput, lähes 70%, eivät olleet kokeneet mitään. (Vakuuttavaa sielutodistelua)."
Ei, vaan kokemuksia on 18%, joista 16% on muita kuin positiivisia. Kaikenkaikkiaan siis koehenkilöillä 18%:lla on ollut raportoitu kuolemanrajakokemus, ja 3%:lla se on ollut kuolemanrajakokemus, joka on ollut negatiivinen. Noin 80%:lla ei kokemusta ole ollut.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tilanne olisi on-off. Van Lommelin mukaan kuolemanrajakokemuksen muistaminen vaatii hyvää lyhytaikaista muistia (emmehän me muista, mitä teimme tänään kahdeltatoista) ja varsinkin negatiivisten osalta, ne siirtyvät nopeasti sinne "torjutut" -osastolle. Osalla elvytys on ollut sen verran nopeaa, ettei kokemus ole ehtinyt alkaa.
"Siis neurobiologiset tekijät ovat hänenkin mielestään ainakin osittain mukana. Sekä noita ilmiöitä saadaan vastaavasti aikaan muilla menetelmillä #sähköinen stimulaatio#. Aivojen hapenpuute eli hiilidioksidipitoisuuden nousu ym."
Tämä teoria (hypoksia/hyperkarbia) osoitettiin vääräksi Penny Sartorin tutkimuksessa, jossa näitä asioita monitoroitiin. Sen enempää anoksia kuin hyperkarbiakaan ei kertakaikkiaan aiheuta NDE:n kaltaisia tiloja - niistä voi syntyä hallusinaatioita, jotka ovat epätodellisia ja houreenomaisia.
"Lisäksi (en lainannut) hän esittää, että tietyt päihteet aiheuttavat samanlaisia olotiloja. Erona se, että päihteet tuottavat pirstaloituneen kokemuksen, kun taas NDE on selkeämpi."
Sartorin tutkimuksessa myös tämä esitettiin vääräksi. Siinä selkeästi todettiin, että niillä ihmisillä, joilla oli ollut kemikaaleista johtuvia tiloja ja NDE, he kykenivät selkeästi sanomaan eron. NDERFin sivuilla on kymmenittäin ex-narkomaanien kokemuksia, ja niissä samoin tehdään selkeä ero tajusteiden aiheuttamien hallusinaatioiden ja NDE:n välillä. Vakavin ongelma on kuitenkin se, että sekä lääkeaineiden että päihteiden aiheuttamat hallusinaatiot voidaan selkeästi havaita EEG:stä, kun taas NDE:n aikana EEG näyttää suoraa viivaa - kyse on kuolemasta eli aivojen sähköisen ja kemiallisen toiminnan loppumisesta. Tämäkin teoria voidaan siksi katsoa kumotuksi.
"Lommel kollegoineen havaitsivat myös yhtäläisyyden siinä, että jos on nuori, kokee todennäköisemmin NDE:n ja väittää "may also be partly due the fact that younger brains are more likely to have better short term memory functions than older brains."
Eli kokemus sittenkin tallentuu aivoihin normaalisti. (Aivot tuottavat kokemuksen, joten ne myös tallentavat sen)."
Ei välttämättä. Eihän MP3-soitinkaan tuota musiikkia, joka tallennetaan siihen radiosta. Jos ajatellaan aivojen lyhytkestoista muistia kuin tietokoneen RAM-muistina tai kovalevynä, se on vain informaatiovarasto. Se ei tuota uutta informaatiota. Jos tietoisuus todella sijaitsee itse maailmankaikkeuden rakenteessa kvanttitasolla, tällöin aivojen lyhytkestoinen muisti muodostaa vain pointterin tuohon tietoisuuteen. Itse kokemus ei tällöin muodostu aivoissa - tuon pointterin kautta se vain tallentuu lyhytkestoiseen muistiin.
"Haastateltujen mielestä tietoisuus VOI sijaita muualla kuin aivoissa. Tähän mm. Raymond Moody tarttuu ja on VARMA, että tietoisuus sijaitsee muualla kuin aivoissa."
Moody saakoon olla asiasta varma samalla tavoin kuin Blackmore omastaan. Se olkoon heille molemmille oikeutettua. VOI ei tarkoita samaa kuin VARMA tai EPÄTOSI. Se tarkoittaa vain, että emme tiedä ja voimme esittää asiasta erilaisia hypoteeseja.
"Dr. Karl Jansen puolestaan on tehnyt nukutuksia ketamiinilla ja tutkinut LSD:tä ja PCP:tä ja että nämä tuottavat samoja kokemuksia yhtälailla"
Tuohon sanon että paskapuhetta.
LSD on pseudohallusinogeeni. LSD:n tuottamat hallut jokainen tietää vain halluiksi, eikä LSD tuota lainkaan NDE:n kaltaista tilaa. En tiedä, onko Jansen koskaan itse edes ottanut happoa, mutta maailmassa on pahempiakin aineita, kuten hullukaalin hyoskyamiini, joka on aito hallusinogeeni (ja todennäköisesti monen noitaoikeudenkäynnin taustalla).
Near-death.com tarkastelee myös tätä aihetta:
http://www.near-death.com/experiences/lsd04.html
On myös muistettava, että hallusinogeenit vaikuttavat aktiivisesti aivoissa ja aivojen kemiassa ja niiden vaikutus näkyy selkeänä EEG:ssä: NDE:ssä EEG näyttää suoraa viivaa.
""we do not yet know whether NDEs take place just before the crisis, during it, just after it or even during the process of trying to describe it to someone else. If clear consciousness were really possible with a completely flat EEG, this would indeed change our view of the mind/brain relationship, but so far this has not been conclusively demonstrated (Blackmore 2004: 364).""
Silloin, kun kokija kykenee ilmoittamaan juridiselta todistajanlausunnolta vaadittavalla tarkkuudella asioita, jotka ovat tapahtuneet viivasuoran EEG:n aikana, tämä asia on silloin harvinaisen selvä. Ks.
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
http://www.near-death.com/experiences/evidence02.html
Tai:
http://www.nderf.org/FAQs.htm
" But the truth is that nobody knows when the NDEs reported by these patients occurred. Was it really during the period of flat EEG or might they have occurred as the patients rapidly entered or gradually recovered from that state? THE LANCET * Vol 358 * December 15, 2001 COMMENTARY p. 2010
This is perhaps one of the more ludicrous skeptical arguments. All one has to do is to read the experiences on the website. Notice that many describe the out of body part of the experience. It is hard to believe that a person can describe events (many times in the operating room) that occur after death. For instance, we had one experiencer talk of floating down the hall and hearing word for word what the nurses were saying about her death. We also have several reports of experiencers reporting word for word how relatives reacted to news of their death. "
"Vuonna 2004 ei ollut vielä kukaan pystynyt vahvistamaan, että kokemukset todella syntyivät, kun EEG-käyrä oli todellakin vain pelkkä viiva.
Pim van Lommel esitti tutkimuksensa 2001."
Tuo on hyvin helppoa varmistua Pam Reynoldsin tapauksesta (ks. URL ylempää).
Sitten lainaus:
" Raymond Quigg Lawrence (Blinded by the Light) thinks that NDEs are the work of Satan. Perhaps. Or, they may be telepathic communications from doctors, nurses, or others in attendance when the subject is near death. Or, they may be mixed memories composed after waking up and hearing others talk about what was happening while one was near death. Or, they may be recollections of subconsciously recorded data overheard while in a groggy state. At this point in our knowledge, to claim that NDEs provide proof that the soul exists independently of the body seems premature."
Niin no. HP:n tunnuslause on "Everything is possible". Siihen haluaisin todeta: "But something is more likely than others. Itse pudotan saatana-hypoteesin heti kättelyssä. Toisena putoaa tuo "subconsciously recorded data overheard while in groggy state", joka on lähinnä ad hoc -argumentti. Kolmantena putoaa pois tuo, että kyse olisi heräämisen jälkeisistä jutusteluista muodostettu jälkihallu - se mahdollisuus on pudotettu pois jo niin Parmian, van Lommelin kuin Sartorinkin tutkimuksissa.
"Eli ei olla löydetty todisteita sielusta (lyhyesti sanottuna)."
Ei suinkaan. Todisteita ON löydetty, mutta sielun olemassaolon julistaminen paradigmaksi on ennenaikaista. (Itse asiassa se, mitä voidaan todisteiden valossa pitää varmistettuna on, että aivot eivät luo tietoisuutta, vaan aivot ovat tietoisuuden käyttöliittymä, ja tietoisuus voi esiintyä erillään aivoista.
Mutta samalla myös materialistisen monismin paradigma on kuitenkin murtunut. Siihen riittää yksi ainoa Pam Reynoldsin kaltainen tapaus.
mutta tuo pisti heti silmiin.
"Ei, vaan kokemuksia on 18%, joista 16% on muita kuin positiivisia. Kaikenkaikkiaan siis koehenkilöillä 18%:lla on ollut raportoitu kuolemanrajakokemus, ja 3%:lla se on ollut kuolemanrajakokemus, joka on ollut negatiivinen. Noin 80%:lla ei kokemusta ole ollut. "
Melko pienellä määrällä näyttäisi olevan sielu ja 80 % tutkituista ei omaa sitä?
Pamin tapaus. Hänen kokemuksensa voi ajoittaa selkeästi hetkeen ennen, kuin sydän oli täysin pysähtynyt.
Eli vanha teoria pitää tässäkin paikkansa. Hapenpuute aivoissa laukaisee kokemuksen.
http://www.infidels.org/library/modern/keith_augustine/HNDEs.html#pam
Tutkijoidenkin virheitä löytyy. Mm. johdattelua kysymyksien asettelussa jne.
Olisi syytä jo jättää tuo Pamin tapaus todisteena pois näissä keskustelusissa. Niin on tehty tiedemaailmassakin. Pim van Lommelkaan ei sitä enää siteeraa, kuin kuriositeettina epäonnistuneesta tutkimuksesta.
Pamin kokemus nimenomaan voidaan ajoittaa selkeästi hetkeen sen JÄLKEEN, kun sydän oli pysähtynyt. Hänen elimistönsähän ajettiin alas ENNEN kuin leikkaukseen ryhdyttiin. Ks. http://www.ianlawton.com/nde2.htm ja
Luin tuon antamasi webilinkin. Se sisältää rankkoja virheitä ja ad-hoc -väittämiä. Se näyttää tieteelliseltä, mutta tosiasiallsiesti on lähinnä huono yritys käyttää väärin Occamin partaveistä. Siinä esimerkiksi unohdettiin kokonaan, että Pamin kaikki aistit oli blokattu (silmät peitetty ja korviin pantu naksutusta tuottavat laitteet) niin, ettei minkäänlaisia aistiärsykkeitä tulisi eikä Pam saisi mitään informaatiota aistiensa kautta ulkomaailmasta. Hänellä siis ei ollut mitään keinoa saada mitään informaatiota ulkomaailmasta, toisin kuin Owerlee, jonka alkuperäisestä artikkelista tuo juttu oli otettu, esittää.
In the case of Pam Reynolds, he states that she must have had her NDE just before going into hypothermic cardiac arrest or just after restoration of normal body temperature, but not during when her brain was flatline. If that's the case, then we would have expected Reynolds' NDE to be cut off when she went flatline, but according to her account it was continuous all the way through.
Woerlee states that the VEP monitor and EEG machine are not 100% reliable, implying that they could have been wrong during Reynolds' surgery and thus, she may not have been fully unconscious, even though they indicated no brain activity. That in the face of no heartbeat and her brain being drained of blood. If so, then she was conscious without a functioning brain, which would refute Woerlee's position!
Also, if Reynolds had an abnormal interpretation of bodily sensations due to anesthetics, that does not explain her accurately perceiving what went on in the operating room. We would also expect an abnormal interpretation of her sensations of the surroundings.
Woerlee claims that even though Reynolds had ear plugs, she would still be able to hear. But such sounds would be muffled and less clear. During her NDE she could see and hear more clearly as she pulled away from her body. I might add that her eyes were taped shut. Actual separation from her body would provide a better explanation.
Viittaan jälleen tuohon Sartorin tutkimukseen, joka vahvistaa van Lommelin tutkimuksen tulokset.. Ne ihmiset, joilla oli ollut NDE, tiesivät täsmälleen, mitä silloin tapahtui siinä tilassa, jossa heidän ruumiinsa oli silloin kun EEG näytti suoraa viivaa. Sensijaan niillä, kenellä sitä ei ollut, eivät kyenneet mitenkään kuvaamaan tilannetta silloin, kun EEG oli viivasuora.
Anoksia nimenomaan EI laukaise NDE:tä aivoissa. Tämä tehtiin täysin selväksi niin Parnian, van Lommelin kuin Sartorinkin tutkimuksissa ja niiden tuloksien tulkinnassa Anoksian aiheuttamat hallusinaatiot ovat houreen kaltaisia ja sekavia, eivätkä muistuta lainkaan NDE:tä. Ne ihmiset, joilla oli ollut sekä halluja että NDE, kykenivätr selkeästi eroittamaan hallut ja NDE:n toisistaan.
Tämä keskustelu on tehnyt yhden asian täysin selväksi. Ateismi ON uskonto. Sensijaan, että ateistit pyrkisivät miettimään, että mikä NDE.n takana tosiasiallisesti on ja kykenisivät hyväksymään sen mahdollisuuden, että tietoisuus (sielu) ja materia voivatkin olla toisistaan erillisiä, he pyrkivätkin kieltämän ja kiistämään uskovaisten tavoin kaikki todisteet ja nojaamaan vanhoihin, vääriksi osoitettuihin teorioihin. Ateismi siis ei ole jumalauskon puutetta (kuten he itse väittävät), vaan uskoa materialistiseen monismiin sekä uskoa jumalten puutteeseen (kuten tässä keskustelussa on ilmennyt).
eli vaikkapa
1) 80%:lla tutkituista sielun irtautumisprosessi materiasta ei ole vielä alkanut, eli kuolemisprosessi ei ole edennyt riittävän pitkälle. Tähän suuntaan antaa viitteitä Sartorin tutkimus, jonka mukaan NDE oli sitä todennäköisempi, mitä vakavammasta tapauksesta oli kyse ja mitä pitempään ihminen oli ollut sydän pysähdyksissä.
2) Kaikilla on NDE, mutta kaikki vain eivät muista sitä. van Lommelin mukaan NDE:n muistamiseen vaaditaan hyvää lyhytkestoista muistia. Emmehän mekään muista, mitä teimme eilen kello 14:38. Tähän suuntaan viittaisi myös se, että sekä Sartori että van Lommel raportoivat, että jotkut ihmiset muistivat NDE:n vasta jälkeenpäin.
3) Vain positiiviset NDE:t muistetaan. Tämän teorian mukaan ihminen pyrkii unohtamaan aktiivisesti kaikkinegatiiviset kokemukset ja painamaan vaikkapa helvettikokemukset jonnekin psyyken perille. Tämä selittäisi sen, miksi vain 16% kaikista kokemuksista on helvetillisiä.
4) Vain 20% ihmisistä on sielu, loput ovat Lutherin sanoin "massa carnis" eli pelkkiä lihamöhkäleitä. Monissa uskonnoissa tulee vastaan "sieluttoman" ihmisen käsite - ihmisen, jolla ei ole minkäänlaista immortaalikomponenttia, ja joka häviää olemattomiin kuoltuaan. Tätä suuntausta kannatti mm. Luther. Useimmat uskonnot kiistävät tämän mahdollisuuden.
Muitakin mahdollisuuksia toki on.
Tämä kun on ateismi-palsta ja tarjoilet niin tiedettä, että voisit siirtyä skepsiksen keskustelupalstalle esttelemään todisteesi. Sieltä löytynee asiaan perehtyneitä, joiden kanssa voit väitellä tapuksien uskottavuudesta. Toisekseen, jos asiat ovat niin kuin fanaattisesti julistat, voinet vaatia palkkioita.
Mikä parempi amerikkalaisilla on tarjolla vielä enemmän rahaa.
Uskoisin, jos todella löytyisi selkeä todiste sielun olemassaolosta, niin se otettaisiin riemumielin vastaan. Hienoahan se olisi, jos elämä jatkuisi toisessa olomuodossa.
Itse kovasti syyttelet ateisiteja ja kriittisiä näkökulmia, kun otetaan esiin kiroat ne heti vääräksi. Et ole yhtään sen parempi kuin haukkumasi ateistit täällä palstalla.
Voisit esiintyä vähemmän fanaattisesti ja julistaen, jos haluat, että keskustelua voisi edes jatkaa.
"Tämä keskustelu on tehnyt yhden asian täysin selväksi. Ateismi ON uskonto. Sensijaan, että ateistit pyrkisivät miettimään, että mikä NDE.n takana tosiasiallisesti on ja kykenisivät hyväksymään sen mahdollisuuden, että tietoisuus (sielu) ja materia voivatkin olla toisistaan erillisiä, he pyrkivätkin kieltämän ja kiistämään uskovaisten tavoin kaikki todisteet ja nojaamaan vanhoihin, vääriksi osoitettuihin teorioihin. Ateismi siis ei ole jumalauskon puutetta (kuten he itse väittävät), vaan uskoa materialistiseen monismiin sekä uskoa jumalten puutteeseen (kuten tässä keskustelussa on ilmennyt)."
Tämä keskustelu ei ole tehnyt mitään selväksi. Täällä ei liene tarvittavaa asiantuntemusta perehtyä väitettyihin tutkimuksiin perinpohjin. Ei kriittisiin eikä puoltaviin. Ehkä ei ole halujakaan.
Ateisti ei tarkoita skeptisismiä, mutta sisältää usein sen. Jos joku tulee meuhkaamaan tänne joillakin tutkimuksilla, että näin tämä asia nyt on, on selvä, että huolimatta tarjoilemistasi linkeistä herää epäilys väitteiden todenperäisyyteen. Se mitä me voimme tehdä on se, että odotetaan tiedemaailmalta vahvistuksia tutkimustuloksiin. Saako vahvistuksia huomenna vai vasta viiden vuoden kuluttua jää nähtäväksi
Ateismi, skeptisyys ja agnotismi ovat vaativia katsomuksia. On hyväksyttävä epävarmuus ja siedettävä sitä vaikka maailmantappiin asti. Se, että hurahdettaisiin johonkin ei ole vastaus mihinkään.
mahdollisuuksia on monia. Myös se, että tutkimuksissa on jotain jätetty huomioitta ja mahdollinen selitys on aivotoimintaa materialistisesta näkökulmasta.
että ette te uskoisi, vaikka omin silmin näkisittekin.
Tuolla aiemmin on jo selitetty että miksi.
Tässä keskustelussa ateistit on ajettu puolustuskannalle, ja kuolemanrajakokemuksista on olemassa sellainen näyttö, että se riittää juridisesti osoittamaan Jumalan olemassaolon validiksi. Silti se ei riitä ateisteille. Sitä minä sanon jo uskovaisuudeksi.
Ateistit reagoivat puolustuskannelle joutuessaan täsmälleen samalla tavoin kuin kreationistit tai mitkä tahansa muutkin uskovaiset: omista kannoista pidetään tiukasti kiinni eikä milliäkään anneta periksi. Tämä mielestäni on näyttö siitä, että ateismi on uskoa jumalan puutteeseen eikä jumalauskon puutetta.
Epätavalliset väitteet vaativat epätavallisia todisteita. Mutta kun epätavalliset todisteet on esitetty, ne on joko osoitettava vääriksi tai hyväksyttävä oikeiksi - pelkkä kiistäminen ilman perusteita on merkki uskonnosta. Kyse on täsmälleen samasta asiasta kuin kreationistien kanssa. Vaikka esimerkiksi tuo anoksiateoria on osoitettu jo moneen kertaan vuosien saatossa esittää, sitä yritetään tarjota ratkaisuksi kerta toisensa jälkeen.
Ai niin. Kuolemanrajakokemuksissa on tullut selväksi, että evoluutio on se menetelmä, jolla Jumala luo uutta elämää. Elämään itseensä sisältyy kyky itsemuunteluun ja kehittymiseen. Evoluutioteoria ei ole vain teoria vaan se on totta.
a) Mitä mielestäsi ko. tutkimuksissa on jätetty huomiotta?
b) Mitä toimintaa aivoissa mielestäsi on silloin, kun siellä ei ole sähköistä eikä kemiallista toimintaa?
c) Jos materialistiset selitysmallit, joita on vuosien saatossa yritetty jatkuvasti tarjota, epäonnistuvat säännöllisesti yritettäessä selittää kuolemanrajakokemuksia, niin eikö silloin ole mielekkäämpää esittää jotain muuta?
Ensimmäinen tunnettu tutkimus oli Kenneth Ringin tutkimus 1980. Silloin tulokset olivat, että nyky tieteen keinoin kuolemanrajakokemuksia ei voitu selittää. Niinpä niitä yritettiin pitkään selittää puhtaasti materialistisista lähtökohdista. Greysonin tutkimus 1986 tehtiin itsemurhaa yrittäneillä, ja tulokset eivät eronneet Ringin tutkimuksesta. Melvin Morse teki 1990 oman tutkimuksensa lapsilla lastensairaalassa. Tulokset olivat niin järisyttäviä, että ennen vakaumuksellinen ateisti Morse kääntyi hengelliseksi. (Hän ei ole minkään uskonnon tunnustuksellinen jäsen, vaan "yleishengellinen" ihminen, joka pitää jumalan olemassaoloa tutkimusten pohjalta selviönä.)
Ensimmäinen sydänpysähdyspotilailla tehty tutkimus oli Peter Sabornin 1992. Siinä pyrittiin eliminoimaan lähestyvän kuoleman tiedostaminen: kun kuolema on äkillinen, tällöin sen lähestymistä tai itse kuolemaa ei kykene tiedostamaan.
Tunnetuin materialistisista lähtökohdista asiaa tutkinut on ollut Susan Blackmore 1990, ja hänen olettamuksensa on, että kyseessä on "kuolevien aivojen viimeinen defenssi". Tämä kuitenkaan ei darwinistis-evolutiivisessa mielessä ole hiukkaakaan järkevä olettamus; kuolemanrajakokemukset ovat lähes aina positiivisia ja hyperreaalisia, kun taas kaiken järjen mukaan jokaisen kuolemanrajakokemuksen pitäisi olla helvetillinen ja täynnä kauhuja, koska evolutiivisessa mielessä jokainen elollinen olento pyrkii säilyttämään elollisuutensa eikä pyri kohti kuolemaa. Kuolemankauhu on tällöin luonnollinen hengissäselviämiskeino, mutta kuolemanrajakokemuksessa potilaat lähes säännöllisesti pitävät kokemustaan itse elämää parempana.
Sam Parnian tutkimus 2001 vahvisti jälleen Sabornin ja Greysonin tulokset, kuolemanrajakokemuksille ei löytynyt materialistista selitysmallia.
Karl Jansen on tutkinut eri lääkeaineiden, kuten ketamiinin, vaikutusta sekä ohimolohkon ärsytystä. LSD suljettiin välittömästi pois, sillä se on pseudohallusinogeeni. Ketamiinilla kysetään tuottamaan kuolemanrajakokemuksissa esiintyviä komponentteja, muttei koskaan täyttä kokemusta. Samoin ohimolohkoa sähköisesti ärsyttämällä saadaan osia kokemuksesta aikaan, kuten myös suurilla G-voimilla. Voidaan siis päätellä, että aivojen biokemialla on oltava ainakin jotain osuutta tapahtumassa, mutta iso kysymys on, että onko vain löydetty se mekanismi, jolla tietoisuus ja materia kommunikoivat keskenään ja se mekanismi, jolla tietoisuus erkanee materiasta kuollessa?
Ensimmäinen arvovaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa (The Lancet) julkaistu tutkimus oli Pim van Lommelin hollantilainen tutkimus 2001. Se puolestaan kumosi paljon vanhoja materialistisia selitysmalleja, ja herätti uusia kysymyksiä. Ensimmäisen kerran uskallettiin kysyä: jos kerran kyse ei ole halluista eikä aivojen virhetoiminnoista, niin mistä sitten?
Viimeisimmän naulan arkkuun on lyönyt tuo Penny Sartorin tutkimus 1998-2003. Se vahvisti van Lommelin tulokset oikeiksi ja myös osoitti, että kyse ei kertakaikkiaan ole anoksiasta, hyperkarbiasta eikä myöskään lääkeaineiden aiheuttamista tiloista.
Kaikenkaikkiaan kuolemarajakokemuksista on olemassa kahdeksan teoriaa, joista viisi on osoitettu vääriksi:
1) Susan Blackmoren "kuolevien aivojen" teoria. Sen mukaan kyseessä olisi kuolevien aivojen ja poksahtelevien hermosolujen ilotulitus. Tämän teorian ongelmana on se, ettei siinä ole mieltä. Hermosolut poksahtelevat ja kuolevat satunnaisesti ja tuon mekanismin pitäisi tuottaa hyvin kaoottisia ja houreenomaisia tiloja. Kuitenkin kuolemanrajakokemusta kuvataan äärimmäisen hyperreaaliseksi tilaksi - paljon reaalisemmaksi kuin tämä materiaalinen elämä. Blackmoren teoria voidaan laskea luokkaan "doesn't make sense". Se ei välttämättä ole väärä, mutta äärimmäisen epätodennäköinen selitys
2) "Darwinistinen" teoria: kyse on aivojen defenssimekanismista lähestyvää kuolemaa vastaan. Tämä teoria on väärä siksi, että se sotii koko biologisen evoluution perusajatusta - hengissäselviämistä ja olemassaolotaistelua - vastaan. Kuolemanrajakokemukset ovat säännöllisesti euforisia ja positiivisia, ja yleisesti potilaat pitävät kuolemaa parempana kuin materiaalista elämää. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että biologisessa evoluutiossa jokainen elollinen olento pyrkii säilyttämään olemassaolonsa. Jos tämä teoria olisi oikea, jokaisen kuolemanrajakokemuksen pitäisi silloin olla helvetillinen, jotta olennot (tässä tapauksessa ihmiset) pelkäisivät kuolemaa ja pyrkisivät säilyttämään elämänsä.
3) Anoksiateoria: kuolemanrajakokemukset ovat aivojen hapenpuutteen laukaisemia hallusinaatioita. Kliininen tutkimus on osoittanut tämän teorian vääräksi ja siihen, että tämä teoria on virheellinen, saatiin varmistus Sartorin tutkimuksessa. Anoksia ei kertakaikkiaan aiheuta sellaisia tiloja kuin tämä teoria esittää..
4) Syntymämuistoteoria: kuolemanrajakokemuksessa esiintyvät komponentit, kuten usein vastaan tuleva tunneli, ovat muistoja syntymäkanavasta ja synnytyksestä. Tämä teoria on väärä jo pelkästään siksi, että kuolemanrajakokemuksia joihin kuuluu tunneli, on myös keisarileikkauksella syntyneillä, joilla ei ole muistoja syntymästä ja synnytyksestä.
5) Hallusinaatioteoria: kyse olisi aivoissa endorfiinien sekä lääkeaineiden tai muiden kemikaalien aiheuttamista hallusinaatioista. Tämä teoria osoitettiin vääräksi Sartorin tutkimuksessa. Endorfiinit myöskään eivät ole hallusinogeenejä eikä aivoissa esiinny mitään endohallusinogeeneja. Lisäksi ne ihmiset, jotka ovat kokeneet sekä hallusinaatioita että kuolemanrajakokemuksen, sanovat etteivät hallut muistuta tippaakaan kuolemanrajakokemusta
6) Ohimolohkoärsytytsteoria: kyse on aivojen tiettyjen osien ärsytyksestä, joilla saadaan luotua kuolemanrajakokemuksen komponentteja (Jansen et al). Tällä saadaan aikaan mm. ruumiista irtautumisen kokemus. On varmaa, että tässä teoriassa on ainakin jotain oikein ja on varmaa, että kokemukseen liittyy ainakin jokin neurobiokemiallinen kokemus, mutta tämän teorian ongelma on, että kumpi oli ensin: muna vai kana? Onko tässä teoriassa vain löydetty pelkästään se mekanismi, jolla tietoisuus kiinnittyy materiaan ja irtautuu siitä?
7) Depersonalisaatioteoria: kyseessä on kuolevien aivojen defenssimekanismi uhkaavaa kuolemaa kohtaan, jolloin depersonalisoitumalla saadaan asia pois mielestä. Tämä teoria on osoittautunut vääräksi jo Sabornin ensimmäisessä sydänpysähdyspotilailla tehdyssä tutkimuksessa. Se tehtiin nimenomaan tämän kuoleman uhan eliminoimiseksi: sydänpysähdyspotilaat pääsääntöisesti eivät tienneet mikä heihin iski, ja kuolema oli äkillinen eikä siihen kerinnyt mitenkään henkisesti valmistautumaan. Samoin kuolemanrajakokemuksessa depersonalisaatiota tai splittingiä ei tapahdu, vaan kokoemus on pikemminkin hyperreaalinen kuin epätodellinen. Tämä teoria on siksi virheellinen.
8) Dualistinen teoria. Eli siis tietoisuus ja materia ovat kaksi erillistä asiaa, ja kuolemassa tietoisuus säilyy materian tuhoutuessa eli ihmisellä on kuolematon komponentti (sielu), joka säilyy materiaalisen kuoleman jälkeenkin. Tutkimusaineiston valossa tämä on kaikkein todennäköisin teoria ja lähes kaikkien tutkimusten johtopäätös on, että tämä on oikea teoria. Sen ongelma on siinä, että se merkitsis koko materialistisen monismin paradigman murtumista - jos tämä teoria olisi oikea, joutuisimme kirjoittamaan koko tieteenfilosofian uudelleen.
Eli tässä ovat tällä hetkellä olemassaolevat teoriat. Niistä viisi on varmasti vääriä, yksi on mahdollinen mutta äärimmäisen epätodennäköinen, yksi on mahdollinen mutta siitä ei tiedetä, mitä se lopulta selittää - ja yksi on todennäköinen, mutta se merkitsisi niin valtavaa shokkia koko tiedemaailmassa, että sitä ei haluta missään tapauksessa hyväksyä. (Ks. Thomas Kuhn ja paradigman käsite.)
Mutta Susan Blackmore on itse todennut, että mikäli kuolemanrajakokemuksen todella voidaan todeta tapahtuvan sinä aikana, jolloin aivoissa ei ole mitään sähköistä eikä kemiallista toimintaa, se merkitsee todellista paradigman remonttiinpanoa. Hän siis ei suoralta kädeltä torju sielun kuolemattomuuden teoriaa, mutta sanoo sen merkitsevän todella radikaalia ajatusta.
mistähän nuo ajatukset ovat peräisin,oletko miettinyt sitä kriittisesti?
Joo, ihan jees tekstiä sinulta, mutta luin profiiliasi ja voisit mainita siteerauksissa lausujien nimet jotta kukaan ei luule että esimerkiksi "Usko heitä jotka yrittävät löytää totuuden, epäile heitä jotka väittävät löytäneensä sen" olisi omaa käsialaasi. eipä muuta.
Voin laittaa lähteen.
Sekä unet että kuvaamasi selkounet ovat muuttuneita tajunnan tiloja, jotka on helposti analysoitavissa EEG:tä tutkimalla. Ne eivät ole sukua NDE:lle.
Mutta NDE:n raportointi vaatii hyvää lyhytkestoista muistia. Siksi on todennäköistä, että ne ovat ilmiöinä yleisempiä kuin uskotaan, vaikka niistä raportoidaan vain harvoin: kokijat yksinkertaisesti eivät saa palautettua mieleensä, mistä oli kyse.