Tällainen tapaus, leikkaus edessä. Millaisia kokemuksia teillä on, miten leikkaus on sujunut, paranitteko nopeasti?
välilevyn pullistuma
Molla
27
28504
Vastaukset
- oireista
Itselläni on epäilys myös pullistumasta, mutta en pääse kuvauksiin. Olisi kiva tietää millaisia oireita sinulla oli.
- Molla
vaan isäni on se joka kipeää selkäänsä sairastaa. Kysyin hänen puolestaan. Kovat kivut on ja fysioterapia ei auta. Kirurgi laittoi leikkausjonoon. En tiedä kaikkia yksityiskohtia.
- PARANE PIAN
HINTA JOTAIN 700E, MUT KELA KORVAA MELKI PUOLET. ÄLÄ ODOTA LIIAN KAUAA, MINÄ OOTIN PUOLI VUOTTA JA SIT MENIKIN JALKA TURTAKSI JA KIVUT OLI AIVAN VALTAVAT. MUT NYT MUT ON LEIKATTU JA TOIPUMINEN MENNYT TOSI HYVIN KIVUT JÄI KERTA LAAKISTA LEIKKAUSPÖYDÄLLE.
- kokemusta
No täälläpä on kokemusta. 2 kuukautta sitten leikattiin Mehiläisessä. Maksoi 3500e. Oireina oli perkeleellinen kipu oikeassa jalassa, tunnottomuus ja heikkous. Menin leikkaukseen. Yksi yö sairaalassa. Kivut loppui siihen. Ennen leikkausta söin Panacodia. Leikkauksen jälkeen ei ollut tarvetta millekään kipulääkkeelle. Söin tosin kuurin Arcoxiaa tulehduksen varalta, ei viitsisi riskeerata leikkaushaavaa nääs.
6 viikkoa saikkua. Tuli nosto ja kanto kielto moneksi viikoksi. Tosin viikon olin kevyesti ja sen jälkeen olen kanniskelin lasta, pihagrilliä ja muutaman viikon jälkeen vaihdoin autonrenkaita ym. Nyt olen käynyt jo salilla voimailemassa pari viikkoa. Tosin jätän maastavedot ja raskaat kyykyt syksymmälle.
Vieläkin on jalka vähän tunnoton ja joskus öisin tuntuu kipua. En vaan tiedä onko se sitten jotain haamuilua kun päivisin ei tunnu mitään. Ja kipuja ei ole. Ainoastaan vasen reisi on jumissa kun sitäp ei ole päässyt varmaan vuoteen venyttelemään. Kyllä se siitä ajan kanssa.
Ehdottomasti vaan leikkaukseen. Ei tunnu missään. Iskiaksen jälkeen mikä vaan on 1000 kertaa kivuttomampaa. Sama vaikka olisivat leikanneet ilman puudutusta.- ole noin
mustavalkoista. Itse sairastin pullistumaa melkein vuoden ennenkuin rupesivat leikkaamaan. Söin tänä aikana kovia lääkkeitä ja odoteltiin ihme parantumista. Mutta sitä ei kuulunut.
no viimein leikattiin ja jäi pissa jumiin ,sitten noustiin pystyyn ja jaloissa oli edelleen issiasoireet nyt vain sillä erotuksella kun ennen oirehti vain oikea jalka nyt oirehtii molemmat.
Siispä ei se leikkaus aina sanele sitä että parantuu minulla jäi leikauksesta hermovauriovika ja syön lääkkeitä loppuikäni ja joudun jäämään eläkkeelle kun kuka ottaa töihin sairasta ihmistä joka ei aamuisin pääse kunnolla liikkumaan ja jolla on pää täysi lääkkeitä.
Jos nyt saisin valita niin minua ei LEIKATTAISI vaan yrittäisin sinnitellä jos se pullistuma viimein vetäytyisi pois.
harkitse tarkkaan mitä teet - kokemusta
ole noin kirjoitti:
mustavalkoista. Itse sairastin pullistumaa melkein vuoden ennenkuin rupesivat leikkaamaan. Söin tänä aikana kovia lääkkeitä ja odoteltiin ihme parantumista. Mutta sitä ei kuulunut.
no viimein leikattiin ja jäi pissa jumiin ,sitten noustiin pystyyn ja jaloissa oli edelleen issiasoireet nyt vain sillä erotuksella kun ennen oirehti vain oikea jalka nyt oirehtii molemmat.
Siispä ei se leikkaus aina sanele sitä että parantuu minulla jäi leikauksesta hermovauriovika ja syön lääkkeitä loppuikäni ja joudun jäämään eläkkeelle kun kuka ottaa töihin sairasta ihmistä joka ei aamuisin pääse kunnolla liikkumaan ja jolla on pää täysi lääkkeitä.
Jos nyt saisin valita niin minua ei LEIKATTAISI vaan yrittäisin sinnitellä jos se pullistuma viimein vetäytyisi pois.
harkitse tarkkaan mitä teetJuu totta kai leikkauksissa on riskinsä. Mutta tuossa sinun tapauksessasai ongelmien syy saattoi olla myös leikkaukseen pääsy. Itse hoidin homman yksityisellä ja jonotin 2 viikkoa. Leikannut neurokirurgi sanoi, että julkisella puolella olisi jonottanut luultavasti vuoden. Tuona aikana vamma luultavasti pahenisi ja olisi mahdollisuus elinikäiseen ongelmaan.
Mutta jos alkuperäiselle kirjoittajalle asiantunteva lääkäri on suositellut leikkausta, niin sitten kannattaa ilman muuta mennä rohkeasti leikkaukseen. Ei se pullistuma sielä itsekseen minnekään vetäydy. Se on kuollutta massa joka korkeintaan tuurilla siirtyy niin ettei se paina hermoa. Itselläni oli pullistuman lisäksi vanha kuivunut ja irronnut pullistuma kellumassa rangassa. Olisin voinut jumpata jouluun asti, vaan ei olisi auttanut. Tai siis itse asiassa olinkin fysioterapiassa pari vuotta sitten, ongelma meni pienemmäksi ja palasi nyt korkojen kera.
Vaan onhan jokainen potilas yksilö, eikä kaikkia voi hoitaa samalla tavalla. Sen tietää kyllä jokainen samasta kärsinyt, että iskias kipu lienee kyllä yksi maailman perkeleellisimmistä kivuista. Itse en pystynyt edes kunnolla makaamaan paikallaan, itku meinasi tulla eikä mikään (paitsi kolmiolääkkeet) auttaneet. Leikkaus lopetti ongelmat heti. Toivottavasti ei uusi! - ei meinannut
kokemusta kirjoitti:
Juu totta kai leikkauksissa on riskinsä. Mutta tuossa sinun tapauksessasai ongelmien syy saattoi olla myös leikkaukseen pääsy. Itse hoidin homman yksityisellä ja jonotin 2 viikkoa. Leikannut neurokirurgi sanoi, että julkisella puolella olisi jonottanut luultavasti vuoden. Tuona aikana vamma luultavasti pahenisi ja olisi mahdollisuus elinikäiseen ongelmaan.
Mutta jos alkuperäiselle kirjoittajalle asiantunteva lääkäri on suositellut leikkausta, niin sitten kannattaa ilman muuta mennä rohkeasti leikkaukseen. Ei se pullistuma sielä itsekseen minnekään vetäydy. Se on kuollutta massa joka korkeintaan tuurilla siirtyy niin ettei se paina hermoa. Itselläni oli pullistuman lisäksi vanha kuivunut ja irronnut pullistuma kellumassa rangassa. Olisin voinut jumpata jouluun asti, vaan ei olisi auttanut. Tai siis itse asiassa olinkin fysioterapiassa pari vuotta sitten, ongelma meni pienemmäksi ja palasi nyt korkojen kera.
Vaan onhan jokainen potilas yksilö, eikä kaikkia voi hoitaa samalla tavalla. Sen tietää kyllä jokainen samasta kärsinyt, että iskias kipu lienee kyllä yksi maailman perkeleellisimmistä kivuista. Itse en pystynyt edes kunnolla makaamaan paikallaan, itku meinasi tulla eikä mikään (paitsi kolmiolääkkeet) auttaneet. Leikkaus lopetti ongelmat heti. Toivottavasti ei uusi!tulla itku vaan meni taju monesti kankaalle kivusta.
No en todellakaan halua estää leikkaukseen menoa, mutta minulla oli viereisessä vuoteessa nainen joka oli mennyt leikkaukseen yksityisesti Helsinkiin ja hänelle kasvoikin arpikudosta niin paljon leikatulle alueelle että ne toi valtavat kivut hänelle.
Kummipoikani 30v. leikattiin paikallisessa sairaalassa ja hän toipui täysin, ei minkäänlaista kipua jälkeenpäin.
ja siitä pullistumasta "valuu" hapanta ainetta hermoihin joka tuo sen kivun ei se pullistuma sitä kipua tuo vaan se hapan aine. olin Helsingissä sairaala Ortonissa ja siellä lääkärit piti luentoja miten pullistuma vaikuttaa selässä.
ja kipu voi kroonistua niinkuin minun kohdalla käy mutta se voi myöskin jatkua edelleen leikkauksesta huolimatta. Itse antaisin kuitenkin taas leikata koska sitä karmeaa kipua ei yksinkertaisesti siedä.
ja toisaalta ei pidä tosiaan kysyä ennen leikkausta jos ei kestä totuutta, varmaan useat on leikattu ja suurimmaksi osaksi avunkin saaneet, hyvä niin.
ja pullistumia hoidetaan myös venyttämällä ja se tosiaan voi vetäytyä itsekseen pois, js jos sinulla onnistui hyvin niin ei se vielä takaa että muillakin onnistuu. Leikkaus on aina riskipeliä ja leikattu selkä on aina leikattu selkä.
mutta meitä on myös paljon jotka jääneet kivun kanssa kamppailemaan.
ja muuten noista kolmio lääkkeistä itsellä on käytössä. Lyrica,triptyl,Meloxikam,oxycontin,oxynorm että tämä näistä kolmiolääkkeistä - jarski1
ei meinannut kirjoitti:
tulla itku vaan meni taju monesti kankaalle kivusta.
No en todellakaan halua estää leikkaukseen menoa, mutta minulla oli viereisessä vuoteessa nainen joka oli mennyt leikkaukseen yksityisesti Helsinkiin ja hänelle kasvoikin arpikudosta niin paljon leikatulle alueelle että ne toi valtavat kivut hänelle.
Kummipoikani 30v. leikattiin paikallisessa sairaalassa ja hän toipui täysin, ei minkäänlaista kipua jälkeenpäin.
ja siitä pullistumasta "valuu" hapanta ainetta hermoihin joka tuo sen kivun ei se pullistuma sitä kipua tuo vaan se hapan aine. olin Helsingissä sairaala Ortonissa ja siellä lääkärit piti luentoja miten pullistuma vaikuttaa selässä.
ja kipu voi kroonistua niinkuin minun kohdalla käy mutta se voi myöskin jatkua edelleen leikkauksesta huolimatta. Itse antaisin kuitenkin taas leikata koska sitä karmeaa kipua ei yksinkertaisesti siedä.
ja toisaalta ei pidä tosiaan kysyä ennen leikkausta jos ei kestä totuutta, varmaan useat on leikattu ja suurimmaksi osaksi avunkin saaneet, hyvä niin.
ja pullistumia hoidetaan myös venyttämällä ja se tosiaan voi vetäytyä itsekseen pois, js jos sinulla onnistui hyvin niin ei se vielä takaa että muillakin onnistuu. Leikkaus on aina riskipeliä ja leikattu selkä on aina leikattu selkä.
mutta meitä on myös paljon jotka jääneet kivun kanssa kamppailemaan.
ja muuten noista kolmio lääkkeistä itsellä on käytössä. Lyrica,triptyl,Meloxikam,oxycontin,oxynorm että tämä näistä kolmiolääkkeistäterve kohtalon toverit ,mulla pamahti selkä heinäkuussa alkoi tereveyskeskus rumba kaksikertaa lensin ulos vaasan keskussairaalasta aina mua"konsultoitiin" ei ne kivut mihinkään hävinneet olen yrittajä ja miesten ja niiden perheiden leipä on,
mun vastuulla menin ortoniin ja vika selvisi välilevytyra seleikataan pois ensitilassa .on kai se riski mutta sitä täma eläma on .jos on vain mahdollista menkää yksityiseen rairaalaan saatte avun ajoissa eikä teitä ponpotella jonoissa hinta n.3000e t.tyran kanssa tappeleva köyhä yrittåja
- 6 vkoa sitten
Läheiseltäni leikattiin kaksi isoa pullistumaa ja vaikka leikkaus oli lääkärin mukaan suuri, kahdeksan tikkiä ja kolme lääkäriä, niin toipui todella hyvin ja nopeasti. Tänään pääsi jo takaisin töihin, raskaita töitä on vielä vältettävä ja painavia taakkoja. Kuten muutkin ovat todenneet, niin on kyllä kovin tapauskohtaista tuo toipuminen. Näillä palstoilla vaan usein korostuu ne huonot kokemukset, koska ne jäävät vaivaamaan eikä niistä noin vaan pääse yli. Kun leikkaus onnistuu hyvin, niin siitä on kyllä tosi kiitollinen, mutta asiasta ei välttämättä tule hehkutettua netissä. Tarkoitan vaan sitä, että itse ainakin pidin koneen kiinni, kun läheiseni oli sairaalassa, koska jännitti ja pelotti ihan tarpeeksi muutenkin. Jälkeenpäin sitten luin täältä muitten kauhukokemuksia ja olin onnellinen, etten ollut tietoinen niistä leikkauksen aikana. Käsittääkseni kunnallisessa terveydenhuollossa ei leikkausta edes harkita ilman päteviä syitä (kustannusten takia) ja silloin leikkaamatta jättäminen on usein suurempi riski kuin itse leikkaus. Nykylääketiede on kuitenkin sen verran kehittynyttä, että selkäleikkauksesta toipuminen on ihan toista kuin viime vuosituhannella. Lähinnä toipuminen kai rippuu siitä, millaista vahinkoa pullistuma on ehtinyt hermoille aiheuttaa ennen leikkausta. Ei muuta kuin tsemppiä vaan ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Olet vaan reippaasti isäsi tukena, niin et itse ehdi murehtia turhia. Meillä ainakin leikkauksen jälkeinen päivä oli ehkä henkisesti raskain, kun ei jalat vielä oikein kantaneet ja mietitytti, että mitä jos kunto jääkin tällaiseksi, mutta kun leikkausta edeltäneet kivut olivat poissa ja kunto koheni päivä päivältä, niin mielikin reipastui samassa tahdissa.
- tyrätön
Multa leikattiin kookas välilevytyrä l5-s1 välistä kuusi viikkoa sitten.kivut jäileikkauspöydälle jännitin leikkausta ihan turhaan.toipunut olen melko hyvin kolmen viikon päästä työ elämään kokeilemaan.tietysti pelko on että sairaus uusisi.toivottavasti ei.
- tällä hetkellä
Tää on kyllä yhtä tuskaa ja tosi kiusallinen sairaus.Oon vasta 25v. nainen ja omaan urheilutaustaa...nykyisin tosin liikun vähemmän. Mulle tuli eka kertaa välilevyn pullistuma helmikuussa, parani n.3viikossa ja nyt taas muutama päivä sitten alkoi samat oireet. Sen verran kuitenkin jo helpottanut (tällä hetkellä helpompi olo), että pääsin tähän koneen äärelle.
Nyt oon käynyt pari kertaa lääkärillä ja eka kerralla iskettiin vaan pari piikkiä pakaroihin ja reseptille kirjotettin buranaa ja sirdaludia..Vaikka sanoin lääkärille, ettei burana viimekskään auttanut. Eilen kävinkin toisella lääkärillä, joka kirjotti reseptille Dolania (lihaksia rentouttava kolmiolääke) ja Arcoxiaa (tulehduskipulääke), joilla mulla viimekskin sairaus lähti paranemaan päin. Nyt mulla on varattu vielä aika työterveyshuollon oma-lääkärille, jolla kävin edellisen kerran sairastettuani ja aion vaatia, että pääsisin kuvauksiin..
Oireet on tosi inhottavia. Pahimmillaan tulee kramppeja tai kouristuksia selkään, joka meinaa viedä jalat alla ja sen takia on hyvä, että joku on vieressä tukena, kun yrittää esim. kävellä vessaan ..eikä kyyneleiltä voi välttyä. Lantio on kääntynyt ihan vinoon..niinku toinen jalka ois 10-15cm pidempi ku toinen. Sit tietysti kokoajan särkee selkää enemmän tai vähemmän, eikä tiedä miten pitäs olla. Nukkuessaan kyljen kääntäminenkin yhtä tuskaa. Ja entäs sitten yskiminen ja aivastelu..sattuu ja paljon!!
Lääkärin mukaan leikkaukseen mua ei laiteta,ku vasta sitte ku oireet on sitä luokkaa et varpaatkin puutuu. Jotain haluaisin kuitenkin tehdä, ettei tää enää tulis mulle sen jälkeen ku paranen...ja varsinkin kun se nytkin uusi niin nopeasti!!
Tää on todella inhottava vaiva, ja töissä eivät tykkää, ku tulee pitkiä sairaslomia. Ja ittellänikin ois parempaa tekemistä. Oon yrittänyt jumppaamalla kuntouttaa selkää, mut ei näköjään auta, ku uusi taas. Tosin mulla on ollut näitä selkäoireita jo ylä-aste ikäsestä, millon vielä urheilin kilpatasolla ja useita kertoja viikossa.
Nyt alkaa taas tuntumaan kipu selässä, joten parempi mennä vähä maaten..:(- Kohtalotoveri
Luin juttuasi mielenkiinnolla. Oli kuin itse olisin sen kirjoittanut. Sitä jäin miettimään, että miten sulla todettiin pullistuma? Onko tehty magneettikuvaus? Mä olen sairastanut selkää alkuvuodesta lähtien. Välillä olin sairaslomalla ja nyt töissä. Mutta olo on taas sellainen, ettei tästä tulee mitään. Ne särkylääkkeet, joita voi ottaa töissä ollessaan ei tunnu tehoavan. Sairaslomalle jäämiseen on vain suuri kynnys. Voimia sulle
- Cartiana
Minulta leikattiin alimpien selkänikamien välistä kookas pullistuma reilu 2 viikkoa sitten ja olen toipunut oikein hyvin. Leikkaus ei kestänyt kuin noin 2 tuntia, ja kotiutettiin jo seuraavana päivänä. Hetkeäkään en kadu että suostuin leikkaukseen, sillä kivut katosivat välittömästi. Tällä hetkellä toipuminen jo siinä vaiheessa että kaikki muu on sallittua paitsi raskaiden taakkojen kantaminen. jos on jotain tiettyä kysytävää, saa kysyä. :)
- se ikä?
Todella hienoa, toivottavasti kaikki jatkuu yhtä hyvin. Onnea vaan!
Pikku kysymys kuitenkin sinulle: minkä ikäinen mahdat olla? - Cartiana
se ikä? kirjoitti:
Todella hienoa, toivottavasti kaikki jatkuu yhtä hyvin. Onnea vaan!
Pikku kysymys kuitenkin sinulle: minkä ikäinen mahdat olla?Olen 23 vuotias, eli vielä aika nuori, ja ehk siitäkin syystä toipuminen on ollut niin nopeaa, lääkäri kyllä sanoi leikkauksen jälkeen että nykyaikaisen mikrokirurgian etuja on se, että toipumisaika on lyhyempi siitäkin syystä, että leikkaushaava ei ole kuin noin 5cm.
- sairastan tällä hetkellä
tässä kysymyksiä multa:
-kuinka kauan sairastit selkääsi ennen leikkausta?
-kuinka helposti pääsit leikkaukseen? sitä ennen varmaan otettiin magneettikuvaus?
..eli vähän jos laittasit taustoja ennen leikkaukseen joutumista/pääsemistä..thx:) - Cartiana
sairastan tällä hetkellä kirjoitti:
tässä kysymyksiä multa:
-kuinka kauan sairastit selkääsi ennen leikkausta?
-kuinka helposti pääsit leikkaukseen? sitä ennen varmaan otettiin magneettikuvaus?
..eli vähän jos laittasit taustoja ennen leikkaukseen joutumista/pääsemistä..thx:)Selkääni sairastin viime vuoden elokuun alusta saakka eli noin 9kk. Mitään tiettyä en muista tapahtuneen, josta pullistuma olisi saanut alkunsa. Lokakuussa kävin ensimmäisen kerran lääkärillä kivun vuoksi, ja kokeiltiin fysioterapiaa, joka ei kuitenkaan auttanut. Tällöin epäiltiin että ongelma olisi ollut mahdollisesti SI-nivelessä. Välillä oli parinkin viikon pätkiä kun oli täysin oireeton. Huhtikuun alussa tänä vuonna hakeuduin jälleen lääkärille kun kivut pahenivat sen verran että autolla ajaminen alkoi käydä hankalaksi, ja kipuja oli päivittäin.
Lääkäri epäili huhtikuun alussa että kivut johtuvat selästä. Hän laittoi lähetteen magneettikuvaan, jossa näkyi suurehko vasenvoittoinen pullistuma ensimmäisessä nikamavälissä. Lääkäri laittoi välittömästi lähetteen keskussairaalan kirurgille kiireellisyysluokituksella 1, jonne pääsin kahden viikon kuluttua.
Kirurgi totesi magneettikuvat katsottuaan, että jos olen halukas lähtemään leikkaukseen, niin pääsen sinne jonojen ohi, siitä syystä että olen näinkin nuori (23v) ja opiskelu ym kesken. Leikkaukseen pääsin kahden viikon kuluttua tuosta kirurgin tapaamisesta.
Nyt on siis kulunut reilu 2 viikkoa tuosta leikkauksesta, ja minua se auttoi todella paljon, nyt olen jo siinä kunnossa, että tuntuu kuin mitään ei olisi ollutkaan. :) Tietysti kuitenkin kuuntelen ja noudatan lääkärin ohjeita toipumiseen liittyen.. Voi olla että kaikkia leikkaus ei auta näin hyvin, mutta minua auttoi. - pullistuma
Cartiana kirjoitti:
Selkääni sairastin viime vuoden elokuun alusta saakka eli noin 9kk. Mitään tiettyä en muista tapahtuneen, josta pullistuma olisi saanut alkunsa. Lokakuussa kävin ensimmäisen kerran lääkärillä kivun vuoksi, ja kokeiltiin fysioterapiaa, joka ei kuitenkaan auttanut. Tällöin epäiltiin että ongelma olisi ollut mahdollisesti SI-nivelessä. Välillä oli parinkin viikon pätkiä kun oli täysin oireeton. Huhtikuun alussa tänä vuonna hakeuduin jälleen lääkärille kun kivut pahenivat sen verran että autolla ajaminen alkoi käydä hankalaksi, ja kipuja oli päivittäin.
Lääkäri epäili huhtikuun alussa että kivut johtuvat selästä. Hän laittoi lähetteen magneettikuvaan, jossa näkyi suurehko vasenvoittoinen pullistuma ensimmäisessä nikamavälissä. Lääkäri laittoi välittömästi lähetteen keskussairaalan kirurgille kiireellisyysluokituksella 1, jonne pääsin kahden viikon kuluttua.
Kirurgi totesi magneettikuvat katsottuaan, että jos olen halukas lähtemään leikkaukseen, niin pääsen sinne jonojen ohi, siitä syystä että olen näinkin nuori (23v) ja opiskelu ym kesken. Leikkaukseen pääsin kahden viikon kuluttua tuosta kirurgin tapaamisesta.
Nyt on siis kulunut reilu 2 viikkoa tuosta leikkauksesta, ja minua se auttoi todella paljon, nyt olen jo siinä kunnossa, että tuntuu kuin mitään ei olisi ollutkaan. :) Tietysti kuitenkin kuuntelen ja noudatan lääkärin ohjeita toipumiseen liittyen.. Voi olla että kaikkia leikkaus ei auta näin hyvin, mutta minua auttoi.Jos joku kaipaa vähän tietoa, niin ajattelin kertoa kun on vielä todella tuoreessa muistissa...
Mullakin leikattiin välilevyn pullistuma (itseasiassa eilen eli 20.6). Ennen leikkausta kävin jo vapun tienoilla ambulanssiajelullakin kun lähti jalat totaalisesti alta (vetäisi jonkun mystisen krampin selkään). Oireili tosin jo viime vuoden alussa, sitten meni ohi. Kipu palautui pari viikkoa ennen vappua. Oireina olivat ne tavalliset: vasemman jalan varpaiden puutumiset, jalan voimattomuus, akillesrefleksin puuttuminen ja polven refleksin heikkeneminen.
Täytyy myöntää että tuntui "ihan" mukavalta herätä kun säteilykipu jalasta oli poissa, lopultakin.
Leikkauksen jälkeisenä aamuna ylös sängystä ja parin tunnin päästä siitä kotiin. Saikkua tuli n. 5 viikkoa (istun/ajan autoa työkseni).
Oon 37v ja leikkaukseen jonotin n. 2 viikkoa (kiireelllisyysluokka 1). Itse leikkaus kesti kuulemma noin tunnin. Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Liikunnan suhteen ohje leikkauksen jälkeen oli että lähes kaikkea saa tehdä kivun sallimissa rajoissa, mutta eka viikko (tai kaksi) kannattaa yrittää ottaa rauhallisemmin.
Tällä hetkellä kun makoilen tässä kotosalla, pientä pistelyä tuntuu jalassa edelleen, mutta lääkäreiden mukaan se on normaalia, kun ovat joutuneet hermoja siirtelemään leikkauksen aikana. Mutta tää pistely on ihan minimaalista.
Nyt vain toivotaan että kipu pysyy lopullisesti poissa. - edelliseen
pullistuma kirjoitti:
Jos joku kaipaa vähän tietoa, niin ajattelin kertoa kun on vielä todella tuoreessa muistissa...
Mullakin leikattiin välilevyn pullistuma (itseasiassa eilen eli 20.6). Ennen leikkausta kävin jo vapun tienoilla ambulanssiajelullakin kun lähti jalat totaalisesti alta (vetäisi jonkun mystisen krampin selkään). Oireili tosin jo viime vuoden alussa, sitten meni ohi. Kipu palautui pari viikkoa ennen vappua. Oireina olivat ne tavalliset: vasemman jalan varpaiden puutumiset, jalan voimattomuus, akillesrefleksin puuttuminen ja polven refleksin heikkeneminen.
Täytyy myöntää että tuntui "ihan" mukavalta herätä kun säteilykipu jalasta oli poissa, lopultakin.
Leikkauksen jälkeisenä aamuna ylös sängystä ja parin tunnin päästä siitä kotiin. Saikkua tuli n. 5 viikkoa (istun/ajan autoa työkseni).
Oon 37v ja leikkaukseen jonotin n. 2 viikkoa (kiireelllisyysluokka 1). Itse leikkaus kesti kuulemma noin tunnin. Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Liikunnan suhteen ohje leikkauksen jälkeen oli että lähes kaikkea saa tehdä kivun sallimissa rajoissa, mutta eka viikko (tai kaksi) kannattaa yrittää ottaa rauhallisemmin.
Tällä hetkellä kun makoilen tässä kotosalla, pientä pistelyä tuntuu jalassa edelleen, mutta lääkäreiden mukaan se on normaalia, kun ovat joutuneet hermoja siirtelemään leikkauksen aikana. Mutta tää pistely on ihan minimaalista.
Nyt vain toivotaan että kipu pysyy lopullisesti poissa.Pikku korjaus: siis leikkauspäivän jälkeisenä päivänä ylös sängystä.
- leikata vai ei
Mulla on pullistuma välilevyssä säteilee oikeaan jalkaan , nyt ollut parempi kuitenkin. Olis päässyt leikkuuseen mutta halusin kuntoutusta tosin ei oo vielä alkanut vaan omatoiminta kotona mitä pystyy.. odotan aikaa fysioterapiaan.
Nyt on sitten alkanut vasen puoli krempata kankusta nilkkan asti, vaikea kävellä ja istua kun painaa. Tulipa vaan mieleen että voiko se pullistuma muuttaa kokoaan, painais nyt vasemalle puolelle. Onko kokemuksia.- Hellunaa
Mulla todettiin pullistuma huhtikuussa,kun jouduin ensiapuun menemään. Oireillut jo 12 vuotta,mutta nyt oli jo polvillaan maassa ja meinasin ajaa kolarin,kun taju meinas mennä. Vasenpuoli oireilee. Jalkaa särkee,puutuu koko jalka ja se hermon "repiminen" on kamalaa.
Tänä aamuna heräsin siihen,että oikea jalka puutunut lonkasta asti,eikä asennolla ollut mitään tekemistä.
Lääkkeet on yhtä tyhjän kanssa,venytellyt ja jumpannut,mutta ei auta. Istuminen ja seisominen pahasta.
Lääkäri on muista syistä ensikuun aikana ja silloin kuulemma pitää sanoa,onko selkä huonompi vai parempi.
Ei kehtais mennä ensiapuun pyytämään piikkiä,että voisi edes vessassa olla ilman kipuja... - häpeämistä
Hellunaa kirjoitti:
Mulla todettiin pullistuma huhtikuussa,kun jouduin ensiapuun menemään. Oireillut jo 12 vuotta,mutta nyt oli jo polvillaan maassa ja meinasin ajaa kolarin,kun taju meinas mennä. Vasenpuoli oireilee. Jalkaa särkee,puutuu koko jalka ja se hermon "repiminen" on kamalaa.
Tänä aamuna heräsin siihen,että oikea jalka puutunut lonkasta asti,eikä asennolla ollut mitään tekemistä.
Lääkkeet on yhtä tyhjän kanssa,venytellyt ja jumpannut,mutta ei auta. Istuminen ja seisominen pahasta.
Lääkäri on muista syistä ensikuun aikana ja silloin kuulemma pitää sanoa,onko selkä huonompi vai parempi.
Ei kehtais mennä ensiapuun pyytämään piikkiä,että voisi edes vessassa olla ilman kipuja...Jos olet tosi kipeä, ei se ole kehtaamisesta kiinni mennä ensiapuun! Tervemenoa sassiin!
- doha
Ei välttämättä pullistuma ole muuttanut kokoaan tai paikkaansa, mutta kroppa automaattisesti varoo oikeaa puolta ja vasen puoli tällöin rasittuu ja kramppaa totaalisesti ja kivut ja ärtyminen voi johtua siitä.Näin minulla kävi samanlaisessa tapauksessa.Minäkään en halunnut leikkausta,koska useammalla tuttavalla on leikkauksesta huolimatta pullistuma ja kivut tulleet parin vuoden kuluttua uudelleen.Lopputulos on aika sama-leikkas tai ei...Eri asia,jos hermo on niin puristuksissa tai hermoaukko ahdas,että on vaarassa hermon kuolio.
- takaisku
Olen nainen, 27v, leikkaus oli kesäkuun alussa. L5/S1-välissä oli kookas pullistuma, aiheutti helvetilliset kivut vasempaan jalkaan. Lääkkeinä käytin mm. Buranaa, Arcoxiaa, Tramalia, Panacodia ja sairaalassa ollessani meni jotain opiaatteja. Kivun takia esim syöminen ja nukkuminen olivat vaikeita.
Leikkauksesta toivuin hyvin, mutta nyt tuli takaisku. Jalka kipeytyi ja on puutunut, kuin puujalalla olis. Lääkärissä kävin, tällä viikolla, sanoivat että tule ens viikolla uudelleen kontrolliin.
Tässä nyt sitten pelätään että mitä helvettiä tämä on... Ja kun kaikki meni aluksi niin hyvin ja noudatin lääkärien ohjeita esim. liikkumisessa.- Hellunaa
Pakkohan se oli soittaa hoitavalle lääkärille,että ei tule mitään tästä.
Muutaman päivän päästä on aika ja katsotaan mitä lääkäri sanoo. Pelottaa,että jää jonkinlainen hermovaurio.
Eräs tuttu on yli vuoden odotellut josko pullistuma vetäytyisi itsestään takaisin,kovat on kivut ja naamasta näkee,että kärsii jo.
Joudunko mäkin odottelemaan vaan,että paranee itsestään? Pakko olisi selkä saada kuntoon,onpahan kiva hoidella eläimiä tässä kunnossa,onneksi ei ole vielä jalka lähtenyt alta uudestaan...
- Anonyymi
Hei, Minulle tuli iso välilevyn pullistuma reilu kaksi vuotta sitten. Olen nuori ja hyväkuntoinen urheilullinen mies. Sain työterveyden kautta parin kuukauden ja parin käynnin jälkeen "kiireellisen" lähetteen yleiselle sairaalalle joka kuulema sitten hukkui johonkin järjestelmään. Kävin odotellessa omatoimisesti ja omalla kustannuksella yksityisellä fysiatrilla, joka diagnosoi välilevyn pullistuman. Sitten kävin omalla kustannuksella ottamassa magneettikuvat yksityisellä. Kelakorvauksien jälkeen jäi jotain vajaa 300euroa kuville hintaa. Ei kovin paha hinta siitä että tiesi tarkemmin mikä selässä mättää. Sen jälkeen menin kuvien kanssa pätevälle omt-fysioterapeutille, joka sitä hieroi ja jumppasi ja teki kaikenlaisia liikkeitä. Kävin hänen luonaan kolme käyntiä. Hän tsemppasi että kyllä se jumppaamalla tulee kuntoon ja sanoi että ei kannata mennä leikkaukseen. Silloin se tuntui toivottomalta ja olin jo hieman leikkauksen kannalta jotta pääsisi vaivasta eroon. Jatkoin jumppaamista. Tein lukemattomia määriä erilaisia liikkeitä selälle, joka päivä jotakin. Vesijuoksua uimahallilla, perus kävelylenkit vaikka kävely oli kinkkasua, fysioterapeutin antamat liikkeet, vahvistavat liikkeet, venyttelyt ym.. parhaana tuntui juuri vesijuoksun, kävelyn ja kuntosalilla crosstrainerin liikkeet mutta varmasti kaikesta oli apua. Syvät lihakset minulla oli jo kuvissakin hyvässä kunnossa, mutta vahvistelin niitäkin erilaisilla lankutuksilla ja lantion nostoilla. Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta selkä alkoi mennä parempaan suuntaan. Tilanne saattoi viikkokohtaisestikin vaihdella ja selkä saattoi joskus hieman ärtyä mutta kuukausittain se meni parempaan suuntaan. Sitten pääsin vihdoin sairaalan ortopedille, joka katsoi tuomiani kuvia ja ihmetteli isoa pullistuma ja sanoi että leikkaus on vielä vaihtoehto ja kysyi mielipidettäni siihen. Sovittiin että seurataan. Sain vahvempaa kipulääkitystä, joka poisti hermokipua ja jatkoin jumppailua. Söin puolivuotta vielä hermokipulääkettä ja jumppailin. Sitä ei sitten alettu leikkaamaan enkä sitä halunnutkaan kun se meni parempaan suuntaan kokoajan. Lopulta hermojuureeni laitettiin vielä röngtenillä hermojuuripuudute/kortisooni piikki joka vielä antoi loppusilauken. Selkä oli jo siinä vaiheessa kohtalaisen hyvä. Lopetin hermokipulääkkeiden syönnin vähitellen. Oireet ei vielä kokonaan loppunut. Pullistuman alusta oli kulunu noin vuosi. Meni vielä noin puoli vuotta että vähäisetkin oireet harveni ja lopulta meni ohi. Jätti se kuitenkin pääkoppaani sellaisen jäljen, että huomioin aina jatkossa selkäni mitä teen. Myös edelleen teen tiettyjä hyväksi havaitsemia liikkeitä jaksoissa välillä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten saattaa olla taukoa useampi viikko. Urheilen jo normaalisti ja kuntoilen paljon. Tässä tällainen kuntoutumiskokemus isosta pullistumasta tsempatakseni jumppaamaan selkä kuntoon. Kuuntele kroppaa, tee jokapäivä jotakin jumppaa, älä väkisellä kipua vasten vaan kevyesti. En minä täysin leikkausta vastaankaan ole, on siitä moni saanut apua.
- Anonyymi
Lisätäkseni vielä että suosittelen syömään kuukaudessa yksi viikon buranakuuri 3x600mg päivässä, joka hoitaa hermojuuressa olevaa tulehdusta. Nimenomaan kuuriluontoisesti eikä popsia niitä miten sattuun, Itse jouduin syömään akuuttivaiheessa kuukauden yhtäsoittoa buranaa jokapäivä tuon saman määrän, mutta sitten aloin syömään kuureina. Panadolista ei ollut apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest6374708Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4683519Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1543221Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1682479Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d102329- 2521877
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231467Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa971354No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001349Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891140