Markku Koivistolle

Kovasti paha tekee työtä, Jeesus on Oman Temppelimme Herra ei sitä, tuulet heiluttele, ei Pyhäähenkeä voi rajoittaa, se kulkee, tuulen lailla. Kyllä Koivistolla on mahtava voitelu, ja Hänen kassaan on Herra.
Rukoilempa Hänelle erityisesti, voimaa ja Jeesuksen teltan suojaa. Hänhän on omansa, varjeleva, pahan palavilta nuolilta.

Olen täysin samaa mieltä. Tähän asti on luterilainen kirkko instituutiona jotenkin sietänyt karismaattisuutta kirkon sisällä, mutta nyt näyttää mitta tulleen täyteen.

Sananl. 4:16
   
"Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet."

Nämä videopätkät eivät ole Koiviston kokouksista, mutta meno on identtistä. Samanlaista on Koiviston kokouksissa. Katso itse - onko tämä luterilaista tai kristillistä:
http://www.bible.ca/tongues-audio-video-documentation.htm

Kommentteja
http://www.markunpuolesta.net/index.php?option=com_content&task=view&id=37&Itemid=1

Gunnar Weckström
Näinä päivinä kun suomen ev. luth. kirkosta eroaa jäseniä tuhatmäärin on hämmästyttävää että Tampereen tuomiokapituli ryhtyy painostamaan pappia joka kokoaa tuhansia Sanan kuuloon ja joka rukoilee sairaiden puolesta. Markku Koivisto toimii Raamatun mukaan ja että asetetaan kyseenalaiseksi voiko hän toimia luterilaisena pappina on sitäkin merkillisempi kun opillisissa kysymyksissä minkäänlaisiin toimeenpiteisiin ei ole ryhdytty sellaisia pappeja vastaan jotka kieltävät kristinuskon keskeiset asiat.

Lue lisää...

Timo Aro-Heinilä
Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin lausuntoa Markku Koiviston vastauksista voisi varovaisesti luonnehtia tappotuomioksi luterilaiselle karismaattisuudelle. Siitä huolimatta ilmoitan täysin yhtyväni TT Markku Koiviston teologiseen argumentointiin liittyen kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Lue lisää...

Robert Ojala
Haluan kannanotollani ottaa etäisyyttä kirkkoon levinneestä ns. hallintofundamentalismistä, joka kohtaa melkeinpä yksipuolisesti vain herätysliikkeiden pappeja. Kummaa on se, että papit jotka kieltävät Kristuksen neitseestä syntymisen ja ylösnousemuksen saavat jatkaa virassa, mutta Koivistoa uhkaa harhaoppituomio herätyskristillisyyden ja karismaattisuuden takia.

Lue lisää...

Hannu Vuorinen
Surullinen päivä Suomen kirkolle. Onko Tampereen kapitulin ja piispan rooli uskon puolustajasta muuttumassa elävän uskon vastustajaksi? Lausunnossaan kapituli toteaa, että on väärin kutsua ihmisiä seuraamaan Kristusta tai uskomaan Jumalan tahtoon parantaa! Tai pitää Raamattua uskon ja elämän korkeimpana ohjeena! Sillä mm. juuri nämä ovat olleet elävän seurakunnan tunnusmerkkejä kautta vuosisatojen.

Lue lisää...


Markku Koiviston vastaukset kokonaisuudessaan tuomiokapitulille
Kirjoittanut Administrator
28.05.2006
91 §

Kantelu kirkon tunnustuksen vastaisesta toiminnasta - Markku Koivisto

Esittelijä: Hiippakuntadekaani Ari Hukari

Kappalainen Seppo Haapalainen myötäpuolineen ovat tehneet tuomiokapitulille kantelun muun muassa siitä, että pastori, teologian tohtori Markku Koivisto on poikennut luterilaisen kirkon tunnustuksesta. Asia on tältä osin ollut tuomiokapitulissa esillä 2.11.2005 (11/431/2005 hiippakuntadekaani Ari Hukari valmistelun pohjalta). Asia jätettiin tuolloin vielä pöydälle.



Tuomiokapituli pyytää nyt Markku Koivistolta 31.3.2006 mennessä vastausta seuraaviin kysymyksiin, joilla siis KL 5:3 ja KJ 5:6 perusteella arvioidaan Markku Koiviston pysymistä luterilaisen kirkon tunnustuksessa ja pappisvalassaan tai – lupauksessaan. Määräajan noudattamatta jättäminen ei estä asian ratkaisua.

1. Pyhitysoppi

Vanhurskauttamisoppinne näyttää opetuksenne mukaan korostavan sekä forenssista että effektiivistä vanhurskauttamista. Luterilaisen tunnustuksen mukaisesti vanhurskauttaminen edellyttää selkeää ja pysyvää simul iustus et peccator -positiota. Sen mukaisesti myöskään luterilaista pyhitysoppia ei voida erottaa tästä simul-asetelmasta.

KYSYMYS 1. Miten pyhitysteologianne voimakas korostus uskovan kasvusta syntejä voittavaksi, jalommaksi ja Jumalan edessä pyhitetymmäksi kristityksi on mielestänne sopusoinnussa luterilaisen tunnustuksen kanssa?

Vastaus:

Kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 pykälän mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin. Saman pykälän mukaan kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa – minunkin oppiani ja sen tunnustuksenmukaisuutta - on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Siitä syystä perustelen oppiani ja uskoani vain Raamatulla. Viittaan myös Tunnustuskirjoihin, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkisin ja arvioisin oppiani niiden mukaan. Viittausten tarkoituksena on vain osoittaa, että opetukseni eivät ole ristiriidassa luterilaisuuden sydänäänienkään kanssa!

Pyhitysoppini on sopusoinnussa luterilaisen tunnustuksen kanssa siinä määrin kuin luterilainen tunnustus on sopusoinnussa Raamatun kanssa. Viittaan mm. seuraaviin Raamatun kohtiin:

Ef. 4:11-5:20 kokonaisuudessaan, ja erityisesti seuraavat jakeet:

22. … teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma.

23. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne

24. ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

1 Tess. 4:1-3:

1. Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan.

2. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet.

3. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä!

1 Tess. 5:23:

23. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.

2 Tim. 2:19-21:

19. Mutta Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on merkkinä nämä sanat: "Herra tuntee omansa" ja "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu Herran nimen".

20. Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön.

21. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.

Hepr. 12:14:

14. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.

2 Piet. 1:3-11:

Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.

4. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.

5. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,

6. tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,

7. jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.

8. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.

9. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.

10. Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea,

11. ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

Pitäydyn opetuksessani Ison Katekismuksen Kolmannen uskonkohdan selitykseen (Tunnustuskirjat, Jyväskylä 1990; jatkossa ”TK”: 381:51–53):

Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhien joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.

Julistuksessanne on havaittavissa sekä syviä luterilaisen ristin teologian että sille selkeästi vastakkaisen menestysteologian tai kunnian teologian äänenpainoja. Erityisesti paranemisia ja ihmeitä korostava toimintanne nostaa esiin ajatuksen uskon (fides acquisita) rukouksesta, jolla voidaan ohjata Jumalan toimintaa.

KYSYMYS 2. Katsotteko näiden menestysteologisten painotusten olevan sopusoinnussa luterilaisen tunnustuksen kanssa? Jos katsotte niin, miten perustelette sen?

Vastaus:

Termejä ”menestyksen teologia” ja ”kunnian teologia” käytetään useimmiten leimakirveinä haluttaessa saattaa joku huonoon valoon. Tällöin ei koeta edes tarvetta määritellä kyseisiä termejä. Tuomiokapitulikaan ei ole kysymyksiä esittäessään tarkemmin määritellyt käyttämiään termejä, joten en ota kantaa kyseisiin termeihin tai siihen, kuvaavatko ne opetustani ja teologiaani. Sen sijaan valotan opetustani em. termeihin takertumatta kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen on vanhurskauttaminen ja toinen on pyhitys.

1) Vanhurskauttaminen. Pelastus on alusta loppuun saakka Jumalan lahja, jonka Jeesus on valmistanut koko maailmalle uskon kautta vastaanotettavaksi ja elettäväksi. Omistaessaan uskon kautta syntien anteeksiantamuksen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden: Kristuksessa hän on puhdas ja pyhä. Uskon kautta hänelle luetaan vanhurskaus, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön ristillä. Ihmisen pelastuminen kadotuksesta perustuu yksinomaan tähän ”forenssiseen” vanhurskauttamiseen, Christus pro nobis – Kristus meidän edestämme:

Room. 3:22-26:

22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,

23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

24. mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

25. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,

26. mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

2) Pyhitys. Vanhurskauttamisella on objektiivisen eli pelastuksesta osalliseksi tekevän vaikutuksensa lisäksi kunkin uskovan elämään subjektiivinen vaikutuksensa, mikä tulee ilmi elämän uudistumisena. Mitä enemmän Kristus saa sijaa meissä (Christus in nobis), sitä selvemmin hänen luonteenlaatunsa ja hänen elämänsä tulee ilmi sanoissamme, teoissamme ja asenteissamme: koko olemuksessamme. Tästä todistavat seuraavat luterilaisen tunnustuksen kanssa sopusoinnussa olevat Raamatun kohdat:

Room. 6:19-23:

19. käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.

20. Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta.

21. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema.

22. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän.

23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

2 Kor. 3:18:

18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Mitä uskon rukoukseen tulee, pitäydyn lapsenomaisesti Raamatun selviin lupauksiin rukousten kuulemisesta, mikä tarkoittaa myös rukousvastausten saamista. Tällaisia Raamatun kohtia ovat esimerkiksi seuraavat:

Jaak. 5:14-16:

14. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,

15. ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.

16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

2 Aik. 7:12-14:

12. Herra sanoi Salomolle: "Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja ottanut tämän temppelin paikaksi, jossa minulle uhrataan.

13. Jos minä joskus suljen taivaan, niin että ei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai lähetän kansani keskuuteen ruton

14. - ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.

Luuk. 11:9-13

9. "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

10. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.

11. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa?

12. Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa?

13. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

Joh. 14:12-14 ja 15:7

12. "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,

13. ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.

14. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

7. "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.

En usko rukouksen maagisesti Jumalan toimintaan vaikuttavaan voimaan enkä sellaista opeta. Sen sijaan rohkaisen ihmisiä tarttumaan Jumalan itsensä antamiin lupauksiin rukousten kuulemisesta. Esimerkinomaisesti viisautta itselleen rukoilevaa Jaakob kehottaa anomaan uskossa, epäilemättä:

Jaak. 1:4-8:

5. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

6. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

7. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,

8. kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.



Isossa katekismuksessaan Martti Luther suorastaan houkuttelee uskovia kuuliaisesti rukoilemaan ja uskomaan, että me varmaakin varmemmin saamme sen, mitä rukoilemme.

TK 385:17–20:

On siis ensisijaisen tärkeää painottaa sitä, että kaikkien rukoustemme on perustuttava kuuliaisuuteen, joka kohdistuu Jumalaan. Siihen niiden on nojattava ja jätettävä oma henkilömme vaille huomiota, olimme sitten hurskaita tai syntisiä, arvollisia tai arvottomia. Meidän tulee tietää, ettei Jumala katso läpi sormiemme rukouksen laiminlyöntiä, vaan vihastuu meihin ja rankaisee meitä aivan samoin kuin hän rankaisee kaikesta muustakin tottelemattomuudesta. Hän ei näet halua, että rukouksemme jäävät turhiksi ja menevät hukkaan. Sillä jos hän ei tahdo sinua kuulla, hän ei myöskään käskisi sinun rukoilla eikä antaisi siihen näin ankaraa määräystä.

Toinen seikka, jonka pitäisi edellistäkin enemmän opettaa ja innostaa meitä rukoilemaan, on se, että Jumala on liittänyt käskyyn myös lupauksen. Hän on luvannut, että me varmaakin varmemmin saamme sen, mitä rukoilemme. Hän sanoo psalmissa 50 näin: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon sinut pelastaa.” Kristus taas lausuu Matteuksen evankeliumin 7. luvussa: ”Anokaa, niin teille annetaan … sillä jokainen anova saa.” Tämän pitäisi totta totisesti herättää ja sytyttää sydämemme niin, että käymme rukoilemaan innokkaasti ja ilomielin. Hänen sanansahan todistaa, että rukouksemme ovat hänelle sangen otollisia ja että hän varmasti kuulee ne ja suostuu niihin.

2. Tahdon vapaus ja synergismi

Julistuksessanne ja opetuksessanne vallitsee jännite toisaalta Jumalan suvereenin toiminnan ja vapaan armon sekä toisaalta ihmisen tahdonratkaisun välillä. Vaikutelmaksi jää ajatus eräänlaisesta synergismistä, jonka mukaan ihminen myötävaikuttaa omilla tahdonratkaisuillaan Jumalan toimintaan silloin kun on kysymys pelastumisesta. Monissa yhteyksissä tuotte esiin ihmisen valinnan, antautumisen, puhdistautumisen, taistelun ja kilvoittelun. Samalla julistatte Jumalan vapaata armoa ja täyttä pelastuksen lahjaa Kristuksessa.

KYSYMYS 3. Pidättekö edellä luonnehdittua synergismiä oikeana kuvauksena ajattelustanne? Pidättekö sitä luterilaisen tunnustuksen mukaisena? Jos pidätte, miten perustelette sen?

Vastaus:

Raamattu itsessään pitää sisällään valtavan jännitteen Jumalan suvereenin toiminnan ja vapaan armon sekä toisaalta ihmisen tahdonratkaisun välillä. Otettakoon esimerkiksi vaikkapa seuraavat Raamatun kohdat:

Joos. 24:15:

15. Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."

1 Kun. 18:21:

21. Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!"

Joh. 1:12:

12. kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Joh. 6:44:

44. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Joh. 15:16:

16. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Apt. 2:38-41:

38. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

40. Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana."

41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

Julistukseni painopiste ei ole koskaan ollut uskomme opinkappaleiden systemaattisessa esittämisessä vaan Jumalan sanan saarnassa - siinä tarkoituksessa, että kuulijassa syntyy pelastava usko tai, jos hän on jo uskossa, että hänen uskonsa vahvistuu ja alkaa tuottaa hedelmää. Sen tähden julistuksessani on kuultavissa voimakasta kehotusta, parannussaarnaa niin uskoville kuin uskosta osattomille. Tällaiseen saarnaan ei sovellu luontevasti esimerkiksi sidotun ratkaisuvallan käsitteleminen. Niin sanotun uskoontulokutsun yhteydessä tapanani on aina johdattaa ne, jotka eteen tulemalla ovat osoittaneet haluavansa tulla uskoon, ääneen lausumansa synnintunnustuksen jälkeen vastaanottamaan synninpäästön sanat Jeesuksen nimessä, tähän tapaan:

Rakas Jeesus, tiedän olevani syntinen ihminen.. Anna minulle minun syntini anteeksi. Tahdon uskoa sinuun. Tule sydämeeni asumaan.

Kuuntele. Herramme Jeesus Kristus on sanonut: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.” Sen tähden saat uskoa, että synninpäästö, jonka julistan, on Jumalan anteeksiantamus. Jeesuksen Kristuksen palvelijana sanon sinulle, että Jumala armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden, antaa sinulle syntisi anteeksi. ja tämän syntiesi anteeksiantamuksen minä julistan sinulle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ( ). Aamen.

Tämän syntiesi anteeksiantamuksen perusteella saat olla Jumalan lapsi ja kelpaat hänelle.

Tunnustuskirjojen kuvaus Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta sisältää huomionarvoisen maininnan siitä, että … (TK 435:7-8):

Raamatun kielenkäytön mukaan sana ”vanhurskauttaminen” merkitsee tässä yhteydessä samaa kuin absoluutio, synneistä vapaaksi julistaminen. Sananl. 17: ”Se joka vanhurskauttaa jumalattoman ja tuomitsee vanhurskaan, on Herralle kauhistus.” Room. 8: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Jos sen asemesta käytetään sanoja regeneratio ’uudesti syntyminen’ ja vivificatio ’eläväksi tekeminen’, kuten Puolustuksessa tehdään, annettakoon niillekin sama merkitys; muutoinhan vm. käsitteet pidetään erillään uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja niillä tarkoitetaan ihmisen uudistumista.

Pelastuksen perusta on siis Jeesuksen täydellisessä sovitustyössä, jonka kuulija saa synninpäästön sanat kuullessaan uskoa omalle kohdalleen todeksi. Minun tehtäväni on julistaa sovitusta, Pyhä Henki vaikuttaa sitten kuulijoissa uskon tahtonsa mukaan. Apostoli Paavalille uskoon tuleminen oli luonnollinen seuraus siitä, että sovituksen sanaa julistettiin:

2 Kor. 5:18–6:1:

18. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Pitäydyn täysin Yksimielisyyden ohjeen tiivistelmän lausumaan, että (TK 433:18-19):

…Jumalan Henki kuullun sanan tai pyhien sakramenttien käytön avulla tarttuu ihmisen tahtoon ja saa siinä aikaan uudestisyntymän ja kääntymyksen. Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.

Ennen ihmisen kääntymystä on siis olemassa vain kaksi vaikuttavaa syytä, Pyhä Henki ja Jumalan sana. Sana on Pyhän Hengen väline, jota käyttäen hän saa aikaan kääntymyksen. Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta.

3. Pyhän Hengen toiminta

3. 1. Luterilainen tunnustus korostaa Pyhän Hengen toimintaa sanan ja sakramenttien välityksellä. Luther asettui vastustamaan ”hurmahenkien” sisäisen sanan korostusta. Kirjoitustenne ja opetustenne perusteella näytätte korostavan hyvin keskeisesti sisäisen ilmoituksen merkitystä. Tästä käytätte ilmaisuja ”profetia, tiedon sanat, viisauden sanat, ilmestykset, näyt, henkien erottaminen” jne. Syntyy vaikutelma, että sisäinen ilmoitus ohittaa ulkoisten armonvälineiden merkityksen.

KYSYMYS 4. Onko tämä mielestänne sopusoinnussa luterilaisen tunnustuksen kanssa? Jos on, miten perustelette sen?

Vastaus:

En väheksy Sanaa Hengen kustannuksella, vaan ulkoinen ilmoitus kulkee ns. sisäisen ilmoituksen edellä. Ymmärrän Raamatun Jumalan pyhänä ja muuttumattomana Sanana enkä hyväksy nykyään vallitsevaa ns. liberaaliteologiaa, jonka mukaan Raamattua tulee tulkita kulloisenkin kulttuurin ja aikakauden mukaan muuttuvia olosuhteita vastaavaksi. Tämä jos mikä on Sanan väheksymistä, ellei jopa halveksimista.

En koe termiä ”sisäinen sana” sopivaksi kuvaamaan profetian, viisauden ja tiedon sanojen ym. Hengen lahjoja. Pikemminkin ne tulee ymmärtää armolahjoina. Kirkko on hyväksynyt armolahjat ja ihmeet kautta aikojen. Esim. Luther itse rukoili sairaiden puolesta. Armolahjat eivät mene ulkoisen ilmoituksen edelle, sillä niiden välityksellä saatu sanoma tulee aina arvioida Raamatun sanan mukaan. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu.” Sen sijaan, että armolahjat ohittaisivat ulkoisten armonvälineiden merkityksen, ne syventävät ymmärrystämme siitä, miten Raamatun sana ”tulee lihaksi” seurakunnan tai yksittäisen uskovan elämässä. Uudessa testamentissa on monia kuvauksia siitä, miten Jumala on yliluonnollisesti, ilman ”ulkoista sanaa”, ilmaissut seurakunnalle tai yksittäisille uskoville suunnitelmiaan ja tahtoaan tai paljastanut salaisuuksia. Seuraavassa muutamia esimerkkejä Apostolien teoista:

Apt. 8:26-27:

26. Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio."

27. Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra …

Apt.9:3-6 … 10-16:

3. Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen.

4. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"

5. Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

6. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."…

10. Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi.

11. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee,

12. ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."

13. Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi*.

14. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi."

15. Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä.

16. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."

Apt. 10:3-6 …9-17:

3. Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: "Cornelius!"

4. Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut.

5. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi.

6. Hän asuu Simon-nimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla." …

9. Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.

10. Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin.

11. Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna.

12. Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja.

13. Samassa hän kuuli äänen: "Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!"

14. Mutta hän vastasi: "Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä."

15. Silloin ääni puhui uudelleen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

16. Tämä tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen.

17. Kun Pietari vielä ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti, Corneliuksen lähettämät miehet ilmaantuivat portille. He olivat kyselemällä löytäneet Simonin talon

18. ja tiedustelivat nyt kuuluvalla äänellä, oliko talossa vieraana Simon, toiselta nimeltä Pietari.

Apt. 13:2-3:

9. Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.

10. Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin.

11. Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna.

12. Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja.

13. Samassa hän kuuli äänen: "Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!"

14. Mutta hän vastasi: "Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä."

15. Silloin ääni puhui uudelleen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

16. Tämä tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen.

17. Kun Pietari vielä ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti, Corneliuksen lähettämät miehet ilmaantuivat portille. He olivat kyselemällä löytäneet Simonin talon

18. ja tiedustelivat nyt kuuluvalla äänellä, oliko talossa vieraana Simon, toiselta nimeltä Pietari.

Apt. 16:9-10:

9. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä."

10. Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.

Apt. 27:21-26:

21. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot.

22. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu.

23. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen.

24. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'

25. Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.

26. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme."

Uskonpuhdistajat kävivät aikanaan kovaa taistoa ns. hurmahenkiä vastaan, joiden väitettiin hylänneen Jumalan kirjoitetun sanan. Itse kuitenkin alistan kaiken Hengen lahjojen välittämän ilmoituksen – niin itse saamani kuin toistenkin välittämän - Jumalan sanan mukaan arvioitavaksi: pidän sen, mikä on hyvää, ja hylkään sen, mikä ei ole hyvää.

3.2. Julistuksenne keskeinen teema on Pyhän Hengen voima. Katsotte sen ilmenevän erilaisina yliluonnollisina manifestaatioina, ihmeinä ja merkkeinä. Käsityksenne armolahjojen toiminnasta näyttäisi kytkeytyvän pyhitysteologiaanne, eli ajatukseen ihmisen suuremmasta pyhyyden asteesta, joka mahdollistaa olemisen muita kristittyjä vahvemmin Jumalan käytössä.

KYSYMYS 5. Pidättekö näkemystä luterilaisen tunnustuksen mukaisena? Jos pidätte, miten perustelette sen?

Vastaus:

Perustan katsomukseni Pyhän Hengen voiman ilmenemisestä erilaisina yliluonnollisina manifestaatioina, ihmeinä ja merkkeinä yksinkertaisesti Jumalan sanaan, Raamattuun. Ensiksikin, Jeesus Kristus kytkee jo ”ohjelmajulistuksessaan” kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Herran Hengen läsnäolon ja voitelun yliluonnollisiin manifestaatioihin:

Luuk. 4:18-19:

18. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen

19. ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Luuk. 5:17:

17. Herran voima vaikutti Jeesuksessa niin että hän saattoi parantaa sairaita.

Toiseksi, kohdatessaan opetuslapset ylösnoussut Jeesus lupasi heille ”voiman korkeudesta”:

Luuk. 24:49:

49. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.

Apt. 1:4 … 8:

4. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet …

8. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Kolmanneksi, voimatekoja eivät tehneet vain Jeesus ja hänen valitsemansa apostolit vaan monet muut erityisesti Apostolien teoissa nimeltä mainitut uskovat kuten Stefanos ja Barnabas, joista jälkimmäistä Raamatussa kutsutaan myös apostoliksi (kts. alla: Apt. 14:3)! Erityisesti Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään (luvut 12-14) apostoli Paavali opettaa seikkaperäisesti uskovien seurakuntaa Hengen lahjojen käytössä ja kehottaa uskovia seurakunnan parhaaksi tavoittelemaan niitä runsaasti. Raamattu ei anna myöskään sellaista kuvaa, että Hengen lahjat tulisivat sammumaan pian apostolisen ajan jälkeen. Paavali antaa epäsuorasti ymmärtää, että kielillä puhuminen ja profetoiminen lakkaavat täyttymyksessä: silloin, kun tietokin käy turhaksi. Siihen asti on voimassa kehotus tavoitella lahjoja innokkaasti ja käyttää niitä rakkaudessa ja sen mukaan kuin itse kullakin on uskoa.

Apt. 6:8:

8. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

Apt. 14:3:

3. Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

Apt. 15:12

12. Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta.

1 Kor. 13:8-10:

8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

9. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,

10. mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

1 Kor. 14:12

12. Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.

Pyhän Hengen voimavaikutukset liittyvät aina tavalla tai toisella Jumalan sanaan; niillä ei sanasta irrallaan ole itseisarvoa eikä uskoakseni myöskään voimaa. Niiden tarkoitus on vahvistaa julistettu sana, niin kuin Ylösnoussut Kristus ennen taivaaseen astumistaan lupasi ja evankelista Markus todisti myös tapahtuneeksi, samoin kuin myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja.

Mark. 16:17-21:

17. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.

18. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

19. Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

20. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Hepr. 2:4:

4. ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Uskon, tunnustan ja opetan, että Pyhä Henki jakaa armolahjojaan tahtonsa mukaan, ei uskovien ansion mukaan. Sama pätee pyhitykseen: pyhityksemme on kaikissa muodoissaan alusta loppuun Jumalan työtä uskovissa. On kuitenkin täysin kiistatonta, että armon vaikutukset ilmenevät joissain ihmisissä selvemmin ja voimakkaammin kuin toisissa; erityisesti tämä tulee ilmi lopun aikoina:

Ilm. 22:11:

11. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä.

TK 486:68:

Koska me näet tässä elämässä saamme vasta Hengen ensimmäiset hedelmät eikä uudestisyntyminenkään ole meissä kuin alullaan, jatkuu myös valituissa, todella uudestisyntyneissä ihmisissä lihan sota Henkeä vastaan. Havaitaanhan kristittyjen kesken isoja eroja: toinen on hengessä heikko, toinen vahva. Jokainen kristitty huomaa itsessään vaihtelua; joskus hän on hengessä rohkea, joskus arka ja pelokas, toisinaan palava rakkaudessa, väkevä uskossa ja toivossa, toisinaan taas kylmä ja heikko.

On luonnollista ja Raamatun mukaista tehdä edellä esitetystä se johtopäätös, että toiset ovat uskollisempia uskossaan ja Herralta saamassaan kutsumuksessa kuin jotkut toiset. Juuri tätä Jeesus valotti vertauksellaan palvelijoista, joille oli uskottu talentteja. Ratkaisevaa ei ollut ”tuottavuus” vaan uskollisuus. Uskollisuus taas on seurausta siitä, että kokee saaneensa osakseen Jumalan täydellisen rakkauden ja hyväksynnän, sanalla sanoen armon. Itse asiassa Uudessa testamentissa ei ole erikseen sanoja usko ja uskollisuus. Uskova on uskollinen ja luotettava siinä määrin kuin hänen kääntymyksensä, parannuksensa ja uskonsa on Pyhän Hengen työtä. Vertauksessa talenteista se, joka oli saanut yhden, sanoi tietävänsä isäntänsä ankaraksi mieheksi ja paljasti samalla epäsuorasti, että huonostipa isäntänsä tunsi.

Matt. 25:24-25:

24. "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.

25. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'

Luuk. 12:48:

48. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.

Room. 12:

6. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.

Apostoli Paavali puhuu astioista jaloa ja halpaa käyttöä varten kehottaessaan nuorta Timoteusta pyhitykseen. Ilmiselvästi Paavali antaa ymmärtää, että ihminen, joka vilpittömin sydämin pyytää avukseen Herraa ja tekee elämässään todellista parannusta, on Isännälleen hyödyllisempi kuin synnissään rypevä ja lihaansa hellivä, parannukseen taipumaton nimikristitty. Tietenkin myös parannuksen tekeminen ja sitä seuraava pyhitys ovat yhtä kaikki Jumalan työtä uskovassa, eikä edes pyhittynein kristitty voi kehua omin voimin pyhittyneensä.

2 Tim. 2:19-22:

19. Mutta Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on merkkinä nämä sanat: "Herra tuntee omansa" ja "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu Herran nimen".

20. Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön.

21. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.

22. Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri tasapuolisuuteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan niiden kanssa, jotka vilpittömin sydämin pyytävät avukseen Herraa.

TK 481:39:

Vaikka uudestisyntyneet jo tässä elämässä pääsevätkin niin pitkälle, että he tahtovat sitä, mikä on hyvää, ja ovat siihen mieltyneitä sekä tekevät sitä, mikä on hyvää, ja edistyvät siinä yhä pitemmälle, ei tämä tapahdu ensinkään meidän oman tahtomme tai kykymme varassa. Kuten yllä on osoitettu, kaiken saa aikaan Pyhä Henki, joka Paavalin omien sanojen mukaan vaikuttaa sellaisen tahtomisen ja tekemisen (Fil. 2). Myös Ef. 2 Paavali lukee kaiken sellaisen Jumalan ansioksi sanoessaan: ”Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa hyviä töitä varten, jossa vaeltamaan Jumala on meidät edeltäpäin valmistanut.”

3.3. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Pyhä Henki vaikuttaa uskon missä ja miten tahtoo, emmekä voi omasta voimastamme tai järjestämme uskoa. Julistuksestanne saa sellaisen käsityksen, että Pyhä Henki olisi käytössänne tai ohjauksessanne.

KYSYMYS 6. Mitä tarkoitatte Pyhän Hengen jakamisella?

Vastaus:

En muista käyttäneeni termiä Pyhän Hengen jakaminen. Jumala jakaa Pyhää Henkeään tahtonsa mukaan:

Hepr. 2:4 (KR 38):

4. … Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

On toisaalta mielenkiintoista todeta em. Heprealaiskirjeen sitaatissa sanottavan, että Jumala yhdessä heidän [apostolien] kanssaan todisti … jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan!

Apostolien teoissa kerrotaan Simon-nimisestä noidasta, joka oli valmis maksamaan Pyhän Hengen ”jakamisen” vallasta. Pietari nuhteli häntä ankarasti ja oikaisi hänen käsitystään tuosta ”vallasta”: siinä oli kyse Jumalan lahjasta!

Apt. 8:15-22

15. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.

16. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

17. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

18. Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa

19. ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."

20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!

21. Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.

22. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi.

Apostolien teoissa kerrotaan muistakin tapauksista, joissa ihmiset saivat Pyhän Hengen kätten päälle panemisen kautta:

Apt. 9:17:

17. Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."

Apt. 19:6:

6. ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Myös Timoteuksella oli profetiassa ilmoitettu ja vanhinten kätten päälle panemisen kautta hänelle annettu armolahja, jota Paavali ei tarkemmin kuvaile (1 Tim. 4:14). Sitä armolahjaa Timoteus ei saanut laiminlyödä. Timoteuksella oli jokin toinenkin armolahja, jonka hän oli saanut Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Sen lahjan Paavali käskee Timoteusta puhaltamaan täyteen liekkiin (2 Tim. 1:6).

Vanhan testamentin puolelta muistuu mieleen, kuinka Herra siirsi Mooseksesta 70 vanhimpaan sitä henkeä, jonka tämä oli saanut. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen auktoriteetin siirto, jonka Jumala itse tekisi sen jälkeen, kun Mooses ensin olisi koonnut heidät pyhäkköteltan luo.

4 Moos. 11:16-17 … 25:

16. Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi.

17. Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.

25. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.

Mahdollisesti näistä kaikista edellä mainitsemistani tapauksista voisi käyttää ilmaisua Pyhän Hengen jakaminen. Jos näin on, niin ehkäpä samaa termiä voitaisiin ajatella käytettävän vastaavanlaisista tapauksista myös meidän päivinämme. Esimerkiksi silloin, kun piispa avustajineen laskee kätensä papiksi vihittävän päälle ja selebrantti lausuu: ”Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla”, tai silloin, kun uskova laskee kätensä toisen uskovan päälle ja sen seurauksena Jumalan Pyhä Henki lahjoittaa siunattavalle uudet kielet!

KYSYMYS 7. Voiko ihminen ohjata tai hallita Pyhän Hengen toimintaa?

Vastaus:

Ei niin, että Pyhä Henki missään tilanteessa olisi ihmiselle alamainen. Sen sijaan profeetan oma henki on profeetalle alamainen niin, että profeetta voi oman harkintansa mukaan aloittaa ja päättää profeetallisen sanan välittämisen. Viittaan Paavalin opetukseen 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvussa sekä Apostolien tekojen 8. luvun kuvaukseen siitä, kuinka Jumala oli antanut apostoleille lahjan ”välittää” Pyhä Henki kätten päälle panemisen kautta. Siinä Jumala toimi ihmiskätten kautta, mutta nuo ihmiset eivät toimineet tahdottomina robotteina.

KYSYMYS 8. Opetuksessanne esiintyvät käsitteet Hengen voitelu, Hengen kaste ja täyteys. Mitä ne tarkoittavat?

Vastaus:

Hengen voitelu tarkoittaa sitä, että Jumala Pyhän Henkensä kautta varustaa ja valtuuttaa tehtäviinsä esimerkiksi julistamaan evankeliumia parantamaan sairaita. Samoin kuin hän itse oli saanut voitelunsa Isältään, hän välitti voitelun opetuslapsilleen: niille kahdelletoista, seitsemällekymmenelle, sadalle kahdellekymmenelle ja heidän kauttaan lukemattomille häneen uskoville.

Luuk 4:17-18:

18. - Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen

19. ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Luuk. 10:1 … 8-9:

1. Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.

8. ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan,

9. parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’

Mark. 16:15-18:

15. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.

16. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

17. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.

18. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

2 Kor. 1:21-22:

21. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa:

22. hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

1 Joh. 2:20 … 27:

20. Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto.

27. Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.

Hengen kaste tarkoittaa ensisijaisesti Apostolien tekojen toisessa luvussa kuvattua Hengen vuodatusta ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Tuolloin toteutui Herran lupaus opetuslasten pukemisesta voimalla korkeudesta.

Luuk. 24:49:

49. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.

Apt. 1:4-5,8:

4. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet.

5. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää." …

8. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Hengen kasteena voidaan katsoakseni pitää myös kaikkia niitä tilanteita, joissa uskova saa erityisen uskon vahvistuksen kokemuksen, vaikkapa Martti Lutherin ”tornikamarikokemusta”, jonka myötä hän löysi armollisen Jumalan ja Pyhä Henki avasi hänen mielensä ymmärtämään uskonvanhurskauden merkityksen. Tämä Lutherin henkilökohtainen uudistuminen uskossa johti sittemmin uskonpuhdistukseen.

Uskon ja tunnustan sen, että Pyhä Henki toimii salatulla tavalla sakramenteissa niihin yhdistyneen sanan kautta. Toimitetaanhan pyhä kaste paitsi Isän ja Pojan myös Pyhän Hengen nimeen.

Apt. 2:38:

38. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

Kuitenkaan Uudessa testamentissa ei ole yhtenäistä oppia siitä, mikä on parannuksen, uskoontulon, kasteen, uudestisyntymisen ja Pyhällä Hengellä kastamisen suhde toisiinsa. Aina ei ole edes pääteltävissä, milloin em. termejä käytetään toistensa synonyymeinä. Esimerkiksi tapahtumat Corneliuksen talossa osoittavat kiistattomasti, että Cornelius perhekuntineen kastettiin Pyhällä Hengellä ennen kuin he saivat kristillisen kasteen, jossa käytettiin vettä.

Apt. 10:39:

44. Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.

45. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin;

46. he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi:

47. "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?"

48. Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kyseisessä tapauksessa kuulijat tulivat uskoon Pietarin saarnatessa ja saivat välittömästi Pyhän Hengen, minkä osoituksena he puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Palattuaan Kesareasta Jerusalemiin Pietari raportoi tapahtuneesta käyttäen Pyhän Hengen saamisesta Jeesuksen itsensä käyttämää ilmaisua tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä:

Apt. 11:15-17:

15. Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin niin kuin alussa meihin.

16. Silloin muistin, mitä Herra oli sanonut: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.'

17. Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?"

Hengen täyteys liittyy olennaisesti läheiseen uskonvaellukseen Herran kanssa. Mitä enemmän uskova viettää aikaa Kristuksen kirkkautta katsellen, sitä suurempi kirkkaus valtaa hänen koko olemuksensa. Kyseessä ei ole mikään manipuloitu itsesuggestiivinen tila vaan Pyhän Hengen pyhittävä ja kirkastava työ uskovassa.

2 Kor. 3:18:

18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Paavali varoittaa Efesolaiskirjeessään uskovia humalahakuisesta alkoholinkäytöstä viitaten sen kohtalokkaisiin seurauksiin. Uskovan, Herran oman, tulee viinin sijaan antaa Hengen täyttää itsensä – juopua Hengestä. Paavalin mukaan Henki täyttää meidät, kun sydämemme kyllyydestä laulamme ylistystä ja kiitosta Herralle:

Ef. 5:18-20:

18. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.

19. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle

20. ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Apostolien teoissa Stefanos kuvataan miehenä, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä sekä armoa ja voimaa. Näiden Herran hänessä vaikuttamien ominaisuuksiensa johdosta hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Hänen kirkkautensa oli myös hänen vastustajiensa nähtävissä. Sikäläisen ”tuomiokapitulin”, juutalaisten Suuren neuvoston jäsenten ollessa pakahtumaisillaan raivosta ja kiristellessä hampaitaan Stefanos täynnä Pyhää Henkeä sai nähdä Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka oli noussut seisomaan Jumalan oikealla puolella kunnioittaakseen ensimmäisen veritodistajansa uskonrohkeutta.

Apt. 6:5,8,15

5. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä …

8. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa …

15. Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot …

Apt. 7:54-55:

54. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.

55. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.

Hengen voiteluun, kasteeseen ja täyteyteen liittyvät kysymykset eivät olleet uskonpuhdistuksen aikana sellaisen perusteellisen selvittelyn kohteena kuin olivat esimerkiksi oppi vanhurskauttamisesta, paavin ja kirkolliskokousten valta-asemasta sekä Raamatun ehdottomasta auktoriteetista kaikkea oppia ja myös elämää arvioitaessa. Ehkäpä juuri siitä syystä luterilainen perintömme on kolmannen uskonkappaleen suhteen jäänyt hyvin vähäveriseksi.

KYSYMYS 9. Onko näkemys ”toisesta siunauksesta” tai suuremmasta Pyhän Hengen omistamisesta ja Hengen jakamisesta toisille ihmisille yhteen sovitettavissa luterilaisen pyhitysopin kanssa? Jos se mielestänne on, miten perustelette sen?

Vastaus:

En muista käyttäneeni termiä ”toinen siunaus”. Kuitenkin, jos sillä tarkoitetaan sitä, että Jumalan koko täyteys valtaa uskovan ja hän uudistuu uskossaan, niin kuin Paavali Efesolaiskirjeen 3. luvussa riemuitsee, ei toinen tai kolmas tai kymmeneskään siunaus voi mitenkään olla ristiriidassa luterilaisen pyhitysopin kanssa.

Ef. 3:16-21:

16. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.

17. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

18. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden,

19. ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

20. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella,

21. olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

Edellä olen jo esittänyt, kuinka pyhitys on ymmärrettävä kahdesta eri näkökulmasta: toisaalta pyhitys on kertakaikkinen: Kristuksen ansion tähden Jumala lukee uskon Kristukseen meidän vanhurskaudeksemme. Tähän vanhurskautukseen liittyy olennaisesti myös ns. autuas vaihtokauppa, jossa Kristus ottaa vastatakseen meidän synneistämme ja saastaisuudestamme ja pukee meidät omaa pyhyyteensä ja puhtauteensa. Vanhurskauttamisen näkökulmasta Kristuksen pyhyyteen, jonka saamme uskon kautta omaksemme, ei ole enää mitään lisättävää.

Toisaalta pyhitys on nähtävä prosessina, joka saa alkunsa parannuksesta ja Pyhän Hengen uudistuksesta ja jatkuu taisteluna lihan ja hengen välillä, kunnes Kristus tulee ja me Paavalin mukaan muutumme silmänräpäyksessä. Siinä hetkessä Kristus tulemuksessaan saa omakseen morsiamen, joka on vailla tahraa ja ryppyä.

1 Kor. 15:50-53:

50. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.

51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,

52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

53. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Ef. 5:25-27:

25. … Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

Samaa metaforaa puhtaasta morsiamesta Paavali käyttää myös nuhdellessaan Korintin uskovia mielen turmeltumisesta. Hän vartioi seurakuntaa kuin isä tytärtään, jonka hän on kihlannut tämän sulhaselle, että tuo neitseellinen puhtaus säilyisi seurakunnassa ja sen yksittäisissä jäsenissä:

2 Kor. 11:2-3:

2. Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.

3. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.

Isossa katekismuksessaan Martti Luther tuo kirkkaasti esiin puolittaisen uskovien pyhyyden ja puhtauden:

TK 382:57-59, 61:

Vaikka pyhyys on saanut alkunsa ja joka päivä kasvaa, me kuitenkin toistaiseksi odotamme sitä hetkeä, jolloin lihamme surmataan ja haudataan kaikkine saastoineen, mutta saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen. Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita. Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta. He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa. Kaikki tämä kuuluu siis Pyhän Hengen tehtäviin. Hän alkaa maan päällä pyhittämisen ja jatkaa sitä joka päivä käyttäen näitä kahta asiaa, kristillistä kirkkoa ja syntien anteeksiantamusta. Mutta kun olemme jälleen tulleet maaksi, hän saattaa pyhityksen valmiiksi silmänräpäyksessä ja säilyttää sen meissä ikuisesti …

Tämä uskonkohta puhuu työstä, jonka täytyy keskeytyksettä jatkua. Luominen on näet jo saatu päätökseen, ja myös lunastus on tapahtunut, mutta Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti.

Koska Pyhän Hengen pyhittävä työ jokaisen uskovan kohdalla on vielä kesken, on luonnollista, että jonkun kohdalla lihan kuoletus on edennyt pitemmälle kuin jonkun toisen. Näin ollen myös se vaikutusala, joka Kristuksella Pyhän Hengen kautta on uskovaan, vaihtelee sen mukaan, kuinka kuuliaisesti lapsi suostuu Isän tahtoon hänen nuhdeltavakseen ja kuritettavakseen. Olen jo aiemmin viitannut Stefanokseen, joka oli täynnä Henkeä. Myös apostoli Pietarin Apostolien teot kertoo olleen Pyhää Henkeä täynnä (4:8). Jos on mahdollista, että joku on täynnä Henkeä, kuinka sitten ei olisi mahdollista olla vajaatäytteinen! Jos jo usko Jeesukseen merkitsisi sitä, että uskova on täynnä Pyhää Henkeä, ei Paavalin olisi tarvinnut sanoa efesolaisille: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne!”

Hengen jakamisesta toisille olen jo edellä kirjoittanut riittämiin.

4. Ihmeet

Julistuksessanne ja parantamistoiminnassanne on leimallisena piirteenä tietynlainen dualismi. Saatanan, demonien ja henkivaltojen todellisuus on korostetusti esillä. Jopa uskovan ihmisen elämää voivat hallita pahuuden voimat. Käytte taistelua demonista läsnäoloa vastaan. Samalla korostatte Jumalan kohtaamista ja Hänen reaalista, suorastaan sakramentaalista läsnäoloaan merkkien, ihmeiden ja armolahjojen toiminnan välityksellä.

Eräs teitä vastaan suunnattu kritiikin kärki koskee tätä jännitettä: Millaiset voimat ovat kyseessä? Luonnollisesti uskotte Jumalan toimivan. Tähän liittyy kuitenkin vakavia kysymyksiä:

KYSYMYS 10.

(1) Miten erotatte sielullisen vaikuttamisen (manipulaation, suggeroinnin jne.) aidosta Pyhän Hengen työstä?

Vastaus:

Manipulaatiossa ja suggeroinnissa on kyse siitä, mitä ihminen yrittää tehdä joko itselleen tai jollekulle toiselle, Pyhän Hengen työssä taas siitä, mitä Jumala tekee kirkastaakseen Kristusta ja pyhittääkseen uskovien seurakuntaa.

KYSYMYS 11.

(2) Miten erotatte pahojen henkivaltojen vaikutukset?

Vastaus:

Pahat henkivallat eivät tuota hyvää hedelmää. Hedelmistään puu tunnetaan. Pahat henkivallat ovat Perkeleen enkeleitä, jotka ovat Perkeleen asialla. Ohessa muutamia esimerkkejä pahojen henkivaltojen vaikutuksista:

Mark. 3:22-26:

22. Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul*, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa."

23. Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: "Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan?

24. Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää,

25. eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat.

26. Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut.

Luuk. 13:14-17:

14. Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: "Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina."

15. Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan.

16. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?"

17. Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki.

Luuk. 22:2-4:

2. Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa.

3. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta.

4. Hän lähti ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä.

Apt. 5:3:

3. Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan

Nämä Markku Koiviston tuomitsijat ovat syvällä, eikä heissä uskoa ole, mutta Pyhää Henkeä he eivät pysty sammuttamaan.
Jumala tulee käyttämään Koivistoa enemmän, kuin koskaan.

Jos kaikki hyvät papit eroitetaan mitä järkeä on kuulua enää kirkkoon?