"Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia. (Matt. 4:19)"
Lainaus päiväntekstistä:
"Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes noudattivat viipymättä Jeesuksen kutsua ja seurasivat häntä. Monet kristityt ovat nykyään jäljitelleet heidän esimerkkiään. Hekin ovat uhranneet tässä maailmassa saatavia rikkauksia ja tilaisuuksia voidakseen palvella Jehovaa. Tuhannet Jehovan todistajat, jotka eivät halua enää elää itselleen, toimivat tienraivaajina eli kokoaikaisina Valtakunnan julistajina. Kaikki eivät voi olosuhteittensa vuoksi palvella kokoaikaisesti, mutta he kehittävät tienraivaushenkeä ja tukevat Valtakunnan saarnaamista parhaan kykynsä mukaan. Vanhemmat osoittavat samanlaista henkeä, kun he uhraavat paljon aikaa ja vaivaa hengellisen valmennuksen antamiseen lapsilleen. Tavalla tai toisella me kaikki voimme osoittaa, että Valtakunnan edut ovat ensi sijalla elämässämme (Matt. 6:33). w 15.3.05 14–16"
Lue myös lainaus w15.3.05 13-17
"Jeesus tajusi, ettei tuo nuori mies pystyisi palvelemaan Jehovaa kokosieluisesti, ellei hän hankkiutuisi eroon suuresta omaisuudestaan, joka vaati paljon hänen huomiotaan. Kristuksen aidot opetuslapset eivät voi palvella kahta isäntää. He eivät "voi olla Jumalan ja rikkauden orjia" (Matteus 6:24). Heillä täytyy olla "yksinkertainen" silmä, joka on keskittänyt huomionsa hengellisiin asioihin (Matteus 6:22). Hankkiutuminen eroon omaisuudestaan ja sen antaminen köyhille on uhrautuva teko. Tämän aineellisen uhrauksen vastapainoksi Jeesus tarjosi nuorelle hallitusmiehelle mittaamattoman arvokasta tilaisuutta hankkia aarre taivaaseen - aarre, joka merkitsisi hänelle ikuista elämää ja johtaisi odotteeseen lopulta hallita Kristuksen kanssa taivaassa. Tuo nuori mies ei ollut valmis kieltämään itseään. "Hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta." (Matteus 19:22.) Jeesuksella oli kuitenkin seuraajia, jotka olivat toimineet toisin.
Parisen vuotta aiemmin Jeesus oli esittänyt samanlaisen kutsun neljälle kalastajalle, jotka olivat nimeltään Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes. Kaksi heistä oli silloin kalassa ja kaksi muuta kunnostivat verkkojaan. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Kaikki neljä jättivät lopulta kalastajan ammattinsa ja seurasivat Jeesusta lopun elämäänsä. (Matteus 4:18–22.)
Monet kristityt ovat nykyään jäljitelleet pikemminkin noiden neljän kalastajan kuin rikkaan nuoren hallitusmiehen esimerkkiä. He ovat uhranneet tässä maailmassa saatavia rikkauksia ja tilaisuuksia voidakseen palvella Jehovaa. "Minun täytyi 22-vuotiaana tehdä suuri ratkaisu", sanoo Deborah. Hän selittää: "Olin tutkinut Raamattua puolisen vuotta ja halusin vihkiä elämäni Jehovalle, mutta perheeni vastusti jyrkästi. He olivat monimiljonäärejä, ja heistä tuntui, että jos minusta tulisi todistaja, he saisivat hävetä minua seurapiireissä. Sain 24 tuntia aikaa päättää, valitsenko ylelliset elinolot vai totuuden. Ellen katkaisisi kaikkia yhteyksiäni todistajiin, perheeni tekisi minut perinnöttömäksi. Jehova auttoi minua tekemään oikean ratkaisun ja antoi minulle voimaa toteuttaa sitä. Olen viettänyt 42 viime vuotta kokoaikaisessa palveluksessa, enkä ole katunut päätöstäni. Kääntämällä selkäni itsekkäälle, nautinnonhaluiselle elämäntavalle vältyin siltä tyhjyydeltä ja masennukselta, josta näen sukulaisteni kärsivän. Olen yhdessä mieheni kanssa auttanut yli sataa ihmistä oppimaan totuuden. Nämä hengelliset lapset ovat minulle arvokkaampia kuin mitkään aineelliset rikkaudet." Miljoonat muut Jehovan todistajat ajattelevat samoin kuin hän. Miten on sinun laitasi?
Tuhannet Jehovan todistajat, jotka eivät halua enää elää itselleen, toimivat tienraivaajina eli kokoaikaisina Valtakunnan julistajina. Kaikki eivät voi olosuhteittensa vuoksi palvella kokoaikaisesti, mutta he kehittävät tienraivaushenkeä ja tukevat Valtakunnan saarnaamista parhaan kykynsä mukaan. Vanhemmat osoittavat samanlaista henkeä, kun he uhraavat paljon aikaa ja vaivaa hengellisen valmennuksen antamiseen lapsilleen. Tavalla tai toisella me kaikki voimme osoittaa, että Valtakunnan edut ovat ensi sijalla elämässämme (Matteus 6:33).
Kenen rakkaus pakottaa meitä?
Uhrautuvan rakkauden tie ei ole helpoin tie. Mutta mikä pakottaakaan meitä sille? Paavali kirjoitti: "Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta - - ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin." (2. Korinttilaisille 5:14, 15.) Kristuksen rakkaus estää meitä elämästä enää itsellemme. Miten voimakas kannustin se onkaan! Koska Kristus kuoli puolestamme, niin emmekö tunnekin moraaliseksi velvollisuudeksemme elää hänelle? Kiitollisuus siitä syvästä rakkaudesta, jota Jumala ja Kristus ovat osoittaneet meitä kohtaan, on pakottanut meidät vihkimään elämämme Jumalalle ja tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi (Johannes 3:16; 1. Johanneksen kirje 4:10, 11)."
cccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccc
LAINAAJAN OMAVALINTASOVELLUTUS:
"Vanhemmat, puhukaa lastenne kanssa realistisesti heidän uratavoitteistaan viimeistään silloin, kun he lähestyvät teini-ikää. Opinto-ohjaajat, opettajat ja luokkatoverit yrittävät vaikuttaa heihin ja saada heidät asettamaan itselleen maailmallisia, materialistisia tavoitteita. Auttakaa lapsianne valitsemaan sellaisia kursseja, joissa annetaan käytännön valmennusta ja jotka auttavat heitä huolehtimaan aineellisista tarpeistaan uhraamatta Valtakunnan etuja (1. Tim. 6:6–11). Monissa tapauksissa peruskoulun jälkeen jokin ammatillinen koulutus, ehkä lukion ohella, tai työpaikkakoulutus riittää siihen, että nuori pystyy asianmukaisesti huolehtimaan välttämättömyyksistään ja toimimaan samalla vakituisena tienraivaajana." km 4/02 4
Lainaus päiväntekstistä:
"Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes noudattivat viipymättä Jeesuksen kutsua ja seurasivat häntä. Monet kristityt ovat nykyään jäljitelleet heidän esimerkkiään. Hekin ovat uhranneet tässä maailmassa saatavia rikkauksia ja tilaisuuksia voidakseen palvella Jehovaa. Tuhannet Jehovan todistajat, jotka eivät halua enää elää itselleen, toimivat tienraivaajina eli kokoaikaisina Valtakunnan julistajina. Kaikki eivät voi olosuhteittensa vuoksi palvella kokoaikaisesti, mutta he kehittävät tienraivaushenkeä ja tukevat Valtakunnan saarnaamista parhaan kykynsä mukaan. Vanhemmat osoittavat samanlaista henkeä, kun he uhraavat paljon aikaa ja vaivaa hengellisen valmennuksen antamiseen lapsilleen. Tavalla tai toisella me kaikki voimme osoittaa, että Valtakunnan edut ovat ensi sijalla elämässämme (Matt. 6:33). w 15.3.05 14–16"
Lue myös lainaus w15.3.05 13-17
"Jeesus tajusi, ettei tuo nuori mies pystyisi palvelemaan Jehovaa kokosieluisesti, ellei hän hankkiutuisi eroon suuresta omaisuudestaan, joka vaati paljon hänen huomiotaan. Kristuksen aidot opetuslapset eivät voi palvella kahta isäntää. He eivät "voi olla Jumalan ja rikkauden orjia" (Matteus 6:24). Heillä täytyy olla "yksinkertainen" silmä, joka on keskittänyt huomionsa hengellisiin asioihin (Matteus 6:22). Hankkiutuminen eroon omaisuudestaan ja sen antaminen köyhille on uhrautuva teko. Tämän aineellisen uhrauksen vastapainoksi Jeesus tarjosi nuorelle hallitusmiehelle mittaamattoman arvokasta tilaisuutta hankkia aarre taivaaseen - aarre, joka merkitsisi hänelle ikuista elämää ja johtaisi odotteeseen lopulta hallita Kristuksen kanssa taivaassa. Tuo nuori mies ei ollut valmis kieltämään itseään. "Hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta." (Matteus 19:22.) Jeesuksella oli kuitenkin seuraajia, jotka olivat toimineet toisin.
Parisen vuotta aiemmin Jeesus oli esittänyt samanlaisen kutsun neljälle kalastajalle, jotka olivat nimeltään Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes. Kaksi heistä oli silloin kalassa ja kaksi muuta kunnostivat verkkojaan. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Kaikki neljä jättivät lopulta kalastajan ammattinsa ja seurasivat Jeesusta lopun elämäänsä. (Matteus 4:18–22.)
Monet kristityt ovat nykyään jäljitelleet pikemminkin noiden neljän kalastajan kuin rikkaan nuoren hallitusmiehen esimerkkiä. He ovat uhranneet tässä maailmassa saatavia rikkauksia ja tilaisuuksia voidakseen palvella Jehovaa. "Minun täytyi 22-vuotiaana tehdä suuri ratkaisu", sanoo Deborah. Hän selittää: "Olin tutkinut Raamattua puolisen vuotta ja halusin vihkiä elämäni Jehovalle, mutta perheeni vastusti jyrkästi. He olivat monimiljonäärejä, ja heistä tuntui, että jos minusta tulisi todistaja, he saisivat hävetä minua seurapiireissä. Sain 24 tuntia aikaa päättää, valitsenko ylelliset elinolot vai totuuden. Ellen katkaisisi kaikkia yhteyksiäni todistajiin, perheeni tekisi minut perinnöttömäksi. Jehova auttoi minua tekemään oikean ratkaisun ja antoi minulle voimaa toteuttaa sitä. Olen viettänyt 42 viime vuotta kokoaikaisessa palveluksessa, enkä ole katunut päätöstäni. Kääntämällä selkäni itsekkäälle, nautinnonhaluiselle elämäntavalle vältyin siltä tyhjyydeltä ja masennukselta, josta näen sukulaisteni kärsivän. Olen yhdessä mieheni kanssa auttanut yli sataa ihmistä oppimaan totuuden. Nämä hengelliset lapset ovat minulle arvokkaampia kuin mitkään aineelliset rikkaudet." Miljoonat muut Jehovan todistajat ajattelevat samoin kuin hän. Miten on sinun laitasi?
Tuhannet Jehovan todistajat, jotka eivät halua enää elää itselleen, toimivat tienraivaajina eli kokoaikaisina Valtakunnan julistajina. Kaikki eivät voi olosuhteittensa vuoksi palvella kokoaikaisesti, mutta he kehittävät tienraivaushenkeä ja tukevat Valtakunnan saarnaamista parhaan kykynsä mukaan. Vanhemmat osoittavat samanlaista henkeä, kun he uhraavat paljon aikaa ja vaivaa hengellisen valmennuksen antamiseen lapsilleen. Tavalla tai toisella me kaikki voimme osoittaa, että Valtakunnan edut ovat ensi sijalla elämässämme (Matteus 6:33).
Kenen rakkaus pakottaa meitä?
Uhrautuvan rakkauden tie ei ole helpoin tie. Mutta mikä pakottaakaan meitä sille? Paavali kirjoitti: "Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta - - ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin." (2. Korinttilaisille 5:14, 15.) Kristuksen rakkaus estää meitä elämästä enää itsellemme. Miten voimakas kannustin se onkaan! Koska Kristus kuoli puolestamme, niin emmekö tunnekin moraaliseksi velvollisuudeksemme elää hänelle? Kiitollisuus siitä syvästä rakkaudesta, jota Jumala ja Kristus ovat osoittaneet meitä kohtaan, on pakottanut meidät vihkimään elämämme Jumalalle ja tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi (Johannes 3:16; 1. Johanneksen kirje 4:10, 11)."
cccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccccc
LAINAAJAN OMAVALINTASOVELLUTUS:
"Vanhemmat, puhukaa lastenne kanssa realistisesti heidän uratavoitteistaan viimeistään silloin, kun he lähestyvät teini-ikää. Opinto-ohjaajat, opettajat ja luokkatoverit yrittävät vaikuttaa heihin ja saada heidät asettamaan itselleen maailmallisia, materialistisia tavoitteita. Auttakaa lapsianne valitsemaan sellaisia kursseja, joissa annetaan käytännön valmennusta ja jotka auttavat heitä huolehtimaan aineellisista tarpeistaan uhraamatta Valtakunnan etuja (1. Tim. 6:6–11). Monissa tapauksissa peruskoulun jälkeen jokin ammatillinen koulutus, ehkä lukion ohella, tai työpaikkakoulutus riittää siihen, että nuori pystyy asianmukaisesti huolehtimaan välttämättömyyksistään ja toimimaan samalla vakituisena tienraivaajana." km 4/02 4
Vastaukset 6
Vanhimmat
hieno ajatus.
Tosiasiassa ravurit elävät kädestä suuhun koko ajan. Ja kun homma ei enää maistu, niin ammattiopiskelut pitää aloittaa myöhäisellä iällä. Katkerana siitä että meni nuorena vipuun ja tuhlasi aikaa.
" niin ammattiopiskelut pitää aloittaa myöhäisellä iällä"
Runsaat määrät ei-Jt:ia suorittaa ammattitutkintoon ohjaavia monivuotisia kursseja ammattitutkintojaan varten. Ovatko he katkeria?
ei kukaan painostanut tuhlaamaan vuosia köyhyydessä elämiseen, kuten ravurit tekevät. Säälittävämmäksi sen tekee vielä se, että he saavat näin arvostusta seurakuntansa sisällä, mutta kun vihdoin huomaavat, että koko leikki on illuusiota, niin todellisuus iskee lujaa.
Ei ammattia, ei koulutusta, taloudellinen ahdinko ja seurakunta ja jopa sukulaisetkin hylkäävät.
Tienraivaus on kyllä viimeinen asia mihin kannattaa aikaansa tuhlata.
putkinäkökykyinen? kirjoittaa:
"Eivät tietenkään
Kirjoittanut: koska heitä 4.6.2006 klo 19.03
ei kukaan painostanut tuhlaamaan vuosia köyhyydessä elämiseen"
Entä tuhannet - miljoonat työttömät ja pätkätyöläiset?
heräävät todellisuuteen ja ovat köyhiä?
mitä tarkoittaa köyhä?
se ettei ole 300 neliön taloa ja 3 mersua pihalla.?
ravarin jälkeen ei mitään kouluja edes tarvita, muutako menee töihin ja hommaa peruselannon..
ei peruna kallista ole.
minä olen köyhä, mutta äärettömän rikas.. rahaa ei ole, mutta sitä en tarvitsekkaan...
rikkaudet saan muualta
Raamatun mukaan pitää saarnata Kristusta:
1kor.1:
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
2kor4:
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden
fil.1:
18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.