Eikö hoitokustannukset nouse juuri ulkoistettaessa ainakin alihankkija yrityksen voittojen verran?
Nyt kun verovaroista on velvoitus maksaa, niin hoitajien palkkoja voisi vaikka nostaa mieluummin tuon yrityksen voitto- ja byrokratiakustannusten verran. Ja tuleehan siihen väliin vielä päällekkäistä verotusta ja kaikenlaista kustannusta.
Onko teidän laskupäänne samaa mieltä?
Nyt kun verovaroista on velvoitus maksaa, niin hoitajien palkkoja voisi vaikka nostaa mieluummin tuon yrityksen voitto- ja byrokratiakustannusten verran. Ja tuleehan siihen väliin vielä päällekkäistä verotusta ja kaikenlaista kustannusta.
Onko teidän laskupäänne samaa mieltä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eri organisaatiot toimivat eri tehoilla samalla henkilökunnalla. Erot voivat olle valtavia. Julkiset palvelut ovat yleisesti tehottomia. Eikä kyse ole siitä, että ihmiset edes jotuisivat kovemmalle. Tunnuslause on: Work smarter, not harder.
... kulu, vaan se on esimerkiksi korkoa sijoitetulle pääomalle, korvausta riskinotosta, yritykseen jätetty voitto käytetään investointeihin tai mahdollisuus voittoon kannustaa yrittäjää tai yrityksen omistajia kehittämään yritystä.
On huikean hullu ajatus, että yritysvoitto olisi ylimääräinen menoerä. Ilman mahdollisuutta siihen yritystoiminta lakkaisi heti. Mitäs sitten tehtäisiin.
Kysyjän tarkoittamassa mielessä yrityksen voittoa pitää tarkastella tässä kansantaloudellisena kuluna. Kysyjä on siis oikeassa siinä että ulkoistaminen merkitsee yhden uuden kulutason syntymistä.
Kysymys on myös mielekäs, sillä ainoa argumentti sitä vastaan on se että vastaavan työn täytyy yrityksessä tehtynä olla yrityksen voiton verran tehokkaampaa. Tässä tapahtuu siis näkökulmanvaihdos, kun kuvitellaan että julkistalouden piirissä tehtävää työtä voidaan periaatteessa mitata yritystaloudelle tyypillisin mittarein. Monet ovat sitä mieltä että julkinen palvelutuotanto on kuitenkin alunalkaen ja periaatteessa eri sarjassa kuin yksityisiltä yrittäjiltä ostettu muka "sama" palvelu. Tätä valintaa ei voida ratkaista mittaamalla suorituksia yritystaloudelle ominaisilla tilinpitotavoilla.
Julkisen terveydenhuollon palkkalistoilla on esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä, jotka auttavat asiakkaita kotiavun saannissa (esim. yksin asuva henkilö, jolla ollut vaativa leikkaus), Kelan kiemuroiden selvittelyissä jne.
Yksityissektorin tuottoja eivät tällaiset "sairaalaan kuulumattomat", mutta ah, niin tarpeelliset, palvelut rasita.
Ei tosiaankaan voi laittaa samalle viivalle julkisia ja yksityisiä terveydenhuoltopalveluja.
... voidaan asettaa aivan samat tehtävät kuin julkiselle. Yritys sen tekee vain tehokkaammin ja varmaan myös maineensa säilyttämiseksi asiakkaan kannalta hyvin. Julkisella palvelijalla ei tälläista kannustinta ole ja lisäksi jotkut heistä paremminkin vetäytyvät virkavaltaisuuden suojaan, joka vain pahentaa palvelua.
... tarvitse tuottaa, tekee palvelun tehottommaksi ja eikä aina asiakkaankaan kannalta hyväksi, jos virkavaltaisuus pääsee vaikuttamaan.
Yhteikunnassa on jo nyt paljon palvelutoimintoja, joita yritykset tuottavat: kauppa, liikenne pääosin, isännöinti, talojen huoltotoiminta, remonttityöt jne. Miksi terveydenhoito, koulutus, sosiaalipalvelut, katujen kunnossapito sopisi samalla tavalla pääosin yritysten hoidettavaksi.
Yksityinen palvelufirma ei ole palvelua vaan sijoitusten tuottavuutta. Yksityiselle firmalle ei suinkaan riitä palvelujen tuottaminen, vaan sen tuottaminen mitataan kasvulla. Ja taloudessa yleensä sijoitusten tuottoa verrataan muiden mahdollisten sijoitusten tuottoon. Ei esim. siihen miten tuottavasti potilaat paranevat.
Julkisen sektorin palvelutuotanto ja yksityinen palveluntuottaja toimivat aivan erilaisessa kontekstissa. Ei pidä antaa harhakuvaa, että on jotenkin "sama" tuotetaanko palvelut julkisen vai yksityisen talouden piirissä.
Eio pidä sekoittaa toisiinsa palvelutyön tuottavuutta ja tuottavuutta jota tarvitaan yrityksen tuoton kasvuun.
Julkistaloudella voidaan tuottaa terveemmin, koska sllä ei ole kasvuvelvollisuutta.
... kun aletaan laskemaan ruumiiden määrää sekä muita infektioasioita ja hoitovirheitä, niin korvausvaatimukset tulevat kuvaan.
Tästä seuraa vastuuvakuutusten hintojen nousu ja palvelujen kallistuminen.
Terveydenhuollossa pitää laskea tuottavuus ihan toisin, ei rahassa ja kasvussa, kuten sanot.
Mikäli julkinen sairaanhoito joutuisi investoimaan velkarahalla uusiin tiloihin ja laitteisiin, mutta voisi välttää investoinnit ostamalla eli käytännössä vuokraamalla palvelut yksityiseltä palvelujentarjoajalta, kannattaa ainakin laskea, kummassa vaihtoehdossa korko on suurempi.
Yksityinen palveluntarjoaja tuskin kykenee investoimaan halvemmalla korolla kuin julkinen, mutta se on voinut joko tehdä suuren osan investoinneista jo aiemmin tai pystyy jaksottamaan omat kulunsa tulevaisuuteen edullisemmin. Jos yritys lisäksi pystyy myymään palveluja kyseisen julkisen ostajan ohella muille julkisille tai yksityisille ostajille, vuodepaikkakohtaiset kulut saattavat tulla suhteellisen edullisiksi.
Kuntien kannalta suurimpana houkuttimena pitäisin sitä, että tässä lähiaikoina niille voi tulla suurista ikäluokista paljonkin hoidettavaa potilaskuntaa ja siten myös investointeja. Kun sitten palataan takaisin pienempiin ikäluokkiin investoinnit jäisivät vajaakäytölle.
Toisaalta laskutaitoisia ovat nuo yrittäjätkin. Julkisen sektorin kannattaa laskea vaihtoehtojen edullisuus menemättä sen kummemmin ennakkoluulojen kuin muodinkaan mukana.
Eiköhän suuria ikäluokkia varten tehdyt investoinnit tule loppuun käytettyä. Tekniikka ja asiat muuttuvat nopeaan tahtiin. Kiinteistöt kelpaavat opiskelija-asunnoiksi tai silleen. Tai muuten yhteiskunnan rahoittamiksi asunnoiksi.
Yksityinen sektori sen sijaan voi katsoa eteensä, ettei tilat ahneuksissa jää käteen.
Ensin tehdään asiat niin, että laatu on se, mikä laadun pitää olla.
Sitten katsotaan, että edellä määritelty laatu tehdään tuhlaamatta rahaa turhiin kustannuksiin.
Tässä hommassa yksityinen tekee voittoa siinä, missä julkinen sektosi tuhlaa veronmaksajan rahaa papereiden siirtelyyn päydältä toiselle.
Sieltäpähän ne yksityiseltä sektorilta tulevat tehohoitoon julkisiin sairaaloihin.
Hätätapauksissa ihan ensimmäiseksi diagnosointi on luullun arvaamista, kun yritetään laskea, että kannattaako tällainen tai toi toinen labrakoe tai tutkimus tehdä ja saadaanko siitä rahat pois.
Ihmiset olisivat heitteillä yksityisen sektorin kourissa.
Samoin tutkimuksen ja hoidon vakavasti otettava laatu on mahdollista ainoastaan yliopistosairaaloiden koulutuksella.
Sekä vaimoni, että minut on leikattu yksityisellä sektorilla. Kokemukset ovat erinomaisia. On minulla myös kokemuksia HUS:ista. Olin siellä viikon verran sairaalassa. Kohtelu oli ihan hyvää. Se, mikä sekä hämmästytti ja jopa suututti, oli yleinen sähläys. Samoja asioita tehtiin kahteen kertaan, eräät asiat unohtuivat Informaatio ei kulkenut ym. Oma terveskeskukseni on ihan mukava paikka, mutta joka väittää, että siellä olisi jotenkin tiukka työtahti, ei tiedä, mitä puhuu. Erityisesti laboratorio työskenteli korkeintaan 30%:n teholla. Se nyt onneksi on lakkautettu. Kaikki tämä on Helsingistä.
Hoidon laadun suhteen ei kannata vetää yleistyksiä. Esimerkiksi tehokkuuteen pyrkiminen on seikka joka saattaa aiheuttaa yhtä lailla hyviä hoitotuloksia kuin hoitovirheitä. Tapahtuipa hoito julkisen tai yksityisen tahon toimesta, hoidon laatuun tällä ei ole suoranaista yhteyttä. Kaikki on mahdollista.
Epäsuoria yhteyksiä sen sijaan on. Suuressa mittakaavassa koko tervyssektori on koko kansan asia. Koulutus, tutkimus ja kehitys ovat koko kansan resursseja vaativia, institutionaalisia asioita. Monet asiat terveyskysymyksissä kietoutuvat toisiinsa, ja vain kansallisesti voidaan luoda pohjaa jolta yksilön terveys määräytyy. Näissä isoissa kantimissa yksityinen business on todellakin vain eräänlainen rusinoiden noukkija, jonka piirissä mitään kokonaisvastuuta ei tietenkään tarvitse ottaa kannettavaksi.
ei tietenkään voida nostaa henkilöstön palkkoja - eihän kustannusten nousua haluta sen enempää yksityisellä kuin julkisellakaan sektorilla. Siksipä Suomessa terveydenhoitokulut asukasta kohti ovatkin alhaisimpien joukossa EU-maissa. Eivätkä Suomen poliitikot osaa edes hävetä... saati tehdä jotain.
Palkat on aina pieniä, jos kyse on monopolista.
Taitaa laskutaitosi toimia avauksen hyväksi?
Voihan palkkoja nostaa järkiperusteillakin. Ei siinä tarvita mitään ulkoistamisseikkailuja.
Hoitoalalla on kysyntää, että sen puoleen asia on kunnossa. Laskutaitoa tarvitaan ja rehellisyyttä tämän asian kuntoon saattamiseksi.
On hyvä, että kohtelu on hyvää. Se ei kuitenkaan ole mitta osaamiselle.
En tarkoita mustamaalata mitään, vaan kuten sanoin, yksityiseltä sektorilta tulevat vaikeat tapaukset yleisiin sairaaloihin.
Tietysti pieni on kaunista ja hoito miellyttävää, mutta suuren mahdollisuudet juuri tutkimusten suorittamiseen on ratkaiseva asia. On tärkeää tietää, mikä tauti vaivaa. Ei siihen helläkään kohtelu muuten auta.
Suuressa on lääkäreillä ja henkilökunnalla enemmän ja laajempaa kokemusta.