Hei, voisitteko kertoa minulle rottweilereitstä?
Tuleeko pentu rotikka n.2½ vuotiaan kissan kanssa toimeen? Pitävätkö ne lapsista? ...jne...Kertokaa vain kaikki mitä tiedätte rottweilereistä.
Tai kertokaa vaikka "tositarinoita" niistä.
Olemme nimittäin varmaan kesällä hankkimassa rottweilerin pentua ja kaikki tieto on tervetullutta! Kiitos jo etukäteen!
Tuleeko pentu rotikka n.2½ vuotiaan kissan kanssa toimeen? Pitävätkö ne lapsista? ...jne...Kertokaa vain kaikki mitä tiedätte rottweilereistä.
Tai kertokaa vaikka "tositarinoita" niistä.
Olemme nimittäin varmaan kesällä hankkimassa rottweilerin pentua ja kaikki tieto on tervetullutta! Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
googlettamalla löytyy paljon, ja kirjastoista kirjoja. kannattaapi lainata opus. soittele myös ihan kasvattajille, niin kertovat em. rodusta
ihan vaan neuvoksi että kannattais varmaan vähän aikasemmin etsiä tietoa koirasta ennen kuin ootte ottamassa. rotikka ei kuitenkaan ole mikään pikkunalle vaan vaatii paljon aikaa ja koulutusta jotta sen kanssa pärjäisi tässä yhteiskunnassa
Olemme jo miettineet asiaa aika kauvan ja netistä ettineet tietoa! mutta haluamme kaikkea mahdollista tietoa tästä rodusta.. :)
Kaikki tapaamani rotikat pomottavat muita koiria koirapuistossa, mikä ei ole kivaa. Viimeksi piti potkaista yhtä leukaan, kun yritti purra omaa koiraani (joka ei tee kenellekään pahaa)
Joo no rotikat eivät ole koirapuistokoiria sukukypsiksi tullessaan.
Noin vuoden ikään niiden kanssa voi aika huoletta olla,sen jälkeen alkaa n.90% rotikoista oma sukupuolen edustajat oleen "punainen vaate".
Ne myös vaativat tiukan koulutuksen heti ekasta päivästä lähtien.
Ne on työkoiria ja niitä pitää kouluttaa ja "käyttää".
PK-lajit on sitä mihin niitä on käytetty ja sitä niiden täytyy tehdä edelleen.
Jos ei ole tarpeeksi aktiviteettia ja auktoriteettia niille saadaan juuri näitä turhautuneita ja mahdollisesti kiukkusia koiria.
Johtajuus asiat täytyy selvittää heti alkuun ettei tule ongelmia myöhemmin.
Jo fyysisen kokonsa tähden nämä koirat täytyy ottaa haltuun.
Ei myöskään ole mitää tyhmiä rakkeja joten kokeilevat varmasti rajojaan murkkuiän tullessa.
Jolloin täytyy osoittaa paikka.
Perheenjäsen,mutta ihmisten jälkeen arvoasteikolla.
Myös sosiaalistamisaika n.17ikä viikkoon asti on ehdottoman tärkeä.
Mahdollissimman paljon kilttejä,varmoja koiria tutustuttaa.Ei määrällisesti paljoa koiria vaan varmoja.
Ihmiset samoiten.
Kasvattajalta saa parhaiten neuvoa myös mahdollisen pennun valinnassa.Mikäli rotuun loppujen lopuksi päätyy.
Rotikat on mahtavia koiria,perheeseen myös,oikean koulutuksen myötä.ja oikeanlaisten omistajien huostassa.
Inhottaa, oksettaa, yököttää.
Mikseivät ihmiset tajua, että koirat ovat yksilöitä, älyllisiä olentoja joilla on oma tahto. Ei voi sanoa että kaikki Shäferit tottelevat kuin unelma, että kutaiset noutajat ovat lepsuja, että rotikat syövät kaikki muut koirat ja että huskylle ei voi opettaa mitään.
Koirat ovat yksilöitä. Siihen millaisia niistä tulee isoina vaikuttaa geenit, lapsuuskoti, koulutus ja ennen kaikkea koulutustapa, tietyt säännölliset toimet, ympäristö ja tietysti kaikkein eniten koiran oma luonne ja tahto. On olemassa joitakin tomivia koulutustapoja. Pelko, joka on melkoisen epäluotettava, jossa piestään koiraa tai käytetään muita pelottelutapoja. En vastusta muuta kuin koiran todellista vahingoittamista, mielestäni esimerkiksi niskavilloista saa ottaa kiinni, jos osaa harkita. Sitten on käskyttäminen, jossa esitetään koiran johtajaa, rehvakkaalla käytöksellä ja tiukalla koulutuksella tehdään koirasta yhteiskuntakelpoinen yksilö, joka oppii ja jota on helppo komentaa. Sitten on tapa jota itse käytän, nimittäin ystävyys. Saatan joskus ärähtää koiralleni tai tukistaa, joskus jopa kopauttaa kelalla(erittäin pehmeästi, niin että ääni kuuluu, mutta ei satu kunnolla)takapuolelle. Mutta pääasiassa koulutan koirani lempeillä käskyillä, annan koiralle miettimisaikaa ja hankin sen kiinnostuksen tottelemiseen. Näin olen saanut iselleni lintukoirasta ihanan kumppanin, joka tottelee käskettäessä mutta ei ole kone, vaan itsenäinen ja vahva nuori koira. Koira, jota oikesti kiinnostaa elämä ja se mitä minä sille sanon ja koira joka kertoo mitä itse haluaa, muttei silti kyseenalaista minun käskyjäni ja pyyntöjäni, sääntöjä jotka olen asettanut.
Kaikille yksilöille ei sovi pelottelu ja mahtailu, kaikille ei tuo kurinalaisuus eikä todellakaan kaikille ystävyys. Koirat ovat yksilöitä, niitä pitää osata lukea, sillä ne takuulla osaavat lukea sinua.
Rotikka vaatii kodin, jossa sillä on selvät rajat ja rakkautta. Se on vaativa rotu, joka tarvitsee paljon aktivointia ja liikuntaa. Rotikka ei ole pelkkä seurakoira! Koiran kouluttamisesta tulee olla KOKEMUSTA ja ota myös huomioon, että aikuinen rottweiler painaa yli 40 kiloa (vahva koira). Se ei ole mikään "koirapuistokoira" joka tulisi toimeen kaikkien koirien kanssa. Tietysti yksilöerot ovat suuret, mutta periaatteessa rottweiler on yhden ihmisen palveluskoira.
Ja millähän tavalla edellinen kirjoittaja muka muuta väitti?
se oli suunnattu aloittajalle...
on hieno koira, mutta ei niitä helpoimpia. Omani on nyt neljävuotias uros ja ensimmäinen iso koirani. Ennen hankintaa ostin J.A.U. Yrjölän kirjan "Elämää Rottweilerin kanssa". Suosittelen.Juttelin myös kasvattajien kanssa. Rotikan koulutus kysyy pitkää pinnaa. Omani olen kasvattanut palkitsemalla, en lyömällä. Kuritetusta koirasta tulee epäluuloinen ja arvaamaton, se ei tiedä kuka lyö ja milloin.Vein koirani koulutuskentälle eka kerran, kun se oli 14-viikkoinen. Kaksi kesää kävimme koulutuksessa säännöllisesti. Koira tosiaan kokeilee kerta toisensa jälkeen, vieläkö joku kielto on voimassa. On oltava johdonmukainen: kerran kielletty on aina kielletty.Pentuvaiheessa on välttämätöntä, että se saa leimautua toisiin koiriin ja lapsiin. Omani ei ole aggressiivinen edes toisille uroksille, lapsia se rakastaa. Ja muutoinkin se on hyvin sosiaalinen. Liikuntaa se tarvitsee kilometritolkulla päivittäin. Jos Rotikan hankit, varaudu pitkään pinnaan, koulutusvaihe kestää pari vuotta! Mutta kun sen jaksat vääntää läpi, sinulla on mahtava kumppani!
Jos pentu sinulle tulee, olisi kiva kuulla kokemuksistasi!
Kyllä rottweiler voi tulla kissojen ja lasten kanssa toimeen siinä missä muutkin.Sehän riippuu aivan koirasta.Tietysti jos hankitte pennun, se sopeutuu uusiin asioihin vielä helpommin kuin aikuinen koira.Itselläni on rottweileri, ja hyvin sopeutui aikoinaan kissojen kanssa rauhanomaiseen rinnakkkaiseloon,kunhan kissat näyttivät tassuillaan ensin kaapinpaikan huushollissa.. :) lapsiin koira tottuu, kun se totutellaan niihin jo pentuna ja koiran ehdoilla.Eli koira ei saa missään vaiheessa säikähtää lapsia,joista tuolloin voi jäädä koiralle huonoja kokemuksia lapsista.Jos pentu arkailee lapsia, sitä ei myöskään saa pakottaa niihin tutustumaan,tällöin on käytettävä pehmeämpiä lähestymistapoja.
Itse aikoinaan totutin pentuni lapsiin siten(omia ei ollut),että suuria määriä lapsia kerrallaan en antanut tulla yhtäaikaa pentua katsomaan.Vain pari lasta kerrallaan, ja neuvoin, että pentua pitää lähestyä rauhallisesti,jne.ja kyllä lapset osasivat ihan nätisti olla pennun kanssa.Pääasia on,että lapset EIVÄT MISSÄÄN VAIHEESSA satuta tai pelästytä pentua.Jos itselläsi on lapsia, täytyy pennun ja lapsien touhuja aikuisten seurata vierestä.Etenkin pienillä lapsilla on raivostuttava tapa kiskoa koiria korvista,tms.
Lapsille tehdään heti selväksi, miten koiran kanssa ollaan.Sitä ei härnätä,tai kiusata,ei häiritä,kun pentu nukkuu tai syö.Lapsen tehtävä ei ole myöskään "kouluttaa koiraa",eli ts.käskyttää tai komentaa.Koiran opetus on AINA aikuisten tehtävä.
Niin, ja tietysti rottweiler vaatii hyvän peruskoulutuksen, joten pentu kannattaa viedä koirakouluun jo pienestä alkaen.Siellä pentu tapaa myös muita koiria ja sosiaalistuu muihin koiriin jo varhain.Onnea pennun hankinnalle!