Miten sinä suhtaudut sairaisiin ja vammautuneisiin kannsakulkijoihisi?
Entä miten suhtaudut syntisiin?
Miten suhtaudut syntisiin, jotka eivät myönnä olevansa syntisiä tai eivät ymmärrä olevansa syntisiä?
Mitä ajatuksia tai opetuksia sinulla on ihmisistä, jotka ovat sukupuoliselta identiteetiltään poikeavia? Ovatko syntisiä, vammautuneita, vai mitä he ovat?
Entä miten suhtaudut syntisiin?
Miten suhtaudut syntisiin, jotka eivät myönnä olevansa syntisiä tai eivät ymmärrä olevansa syntisiä?
Mitä ajatuksia tai opetuksia sinulla on ihmisistä, jotka ovat sukupuoliselta identiteetiltään poikeavia? Ovatko syntisiä, vammautuneita, vai mitä he ovat?
Vastaukset 7
Vanhimmat
1) Sairaisiin ja vammautuneisiin täytyy luonnollisesti suhtautua Kristuksen rakkaudella. Eihän sitä tiedä, milloin itse joutuu samaan tilanteeseen.2) Sama koskee syntisiä. 3)Tilanteen mukaan. 4) Ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet liian vähän rakkautta ja ohjausta elämässään. Mutta KRISTUKSELLE JEESUKSELLE ei mikään ole mahdotonta, hän voi muuttaa luonnottomankin luonnolliseksi.
Olet kehittynyt ja tunnet Jeesuksen ja siksi vastauksesi on kypsän ihmisen vastaus.
Kertoisitko uskostasi jotakin meille muillekin?
Kypsyydestä nyt en tiedä, ja ainahan se on helpompi näin teoreettisesti asioita tarkastella, kuin sitten käytännössä aina toimia 100 % korrektisti. Mutta sen verran voin uskostani kertoa, että menen aina rukouksella eri tilanteisiin. Rukoilen välillä jopa ISÄ MEIDÄN -rukouksen ennen johonkin virastoon tai vaikka ihan kauppaankin menoa, koska olen huomannut että sillä on ratkaisevan suuri ero, kulkeeko rukoillen vai ei. Tämä on tosin yksilöllistä, ja jotkut karskimmat uskovat kaverit eivät näin tee, mutta minulle se kyllä sopii.
Niinhän se Sana meitä opetaa, että kun rukoillen kuljemme Hän johtaa meitä. Minulle tuo Isä meidän rukous on se tärkein ja aamuisin rukoilenkin sen ja samaten illalla ja näissä yhteyksissä luen myös Herran siunauksen. Muuten juttelen Jeesukselle omin sanoin.
Kun me rukoilemme, annamme Jumalalle valtuuden toimia elämässämme ja Hän todella toimii.
Sairaisiin ja vammaisiin suhtaudun samoin, kuin kaikkiin muihinkin lähimmäisiini, kunnioittavasti.
Pyrin nuhtelemaan, jos synti on ilmeinen, jotta synnin tekijä saisi parempaa tilalle, kuin mitä synti tuottaa, mutta muuten, he ovat kunnioitettavia lähimmäisiä.
Heihin onkin vaikeninta suhtautua, jotka eivät syntisyyttään näe tai tunnusta. Heitä ei Jumalakaan auta, koska se olisi ihmisen tahtoa vastaan toimimista.
Sukupuolinen identtiteetti menee helpostikin rikki ja siksi suhtaudun tähän asiaan nöyrästi ja pyrin saamaan asiallista tietoa tästä asiasta.
ja panevat miettimään.
Syntisiin ja vammaisiin suhtaudun kyllä aivan myönteisesti ja pyrin heitä auttamaan. Tuo, että on ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa syntisiä, onkin sitten jo vaikeampi asia. Heihin ei voi suhtautua muuten, kuin antaa olla ja niin varmasti Jumalakin heihin suhtautuu. Heitähän on suurin osa maailmassa.
Nuo sukupuoliselta kehitykseltään väärin kehittyneet tai jopa väärin valinneet tuovat ongelmaa siinä mielessä, että jos he itse väittävät olevansa normaaleja ja vammautumattomia, ei heitä voi kukaan autaa ja heidät on vain hyväksyttävä sellaisina kuin he ovat ja jätettävä Jumalalle muuten.
Olen saanut olla tukihenkilönä, vammisille ja tehnyt työtä heidän parissaan. Kaikki ovat Jeesukselle rakkaita, henkilöön katsomatta.
Ei Jumala ole pieni sydäminen, Hänen rakkaudessaan on kyllin.
Jokainen joka tahtoo, täytää Taivaallisen Isän tahdon, vi raamatuun tutuessaan, nähdä sen, että Jeesuksen armo on ymmärystä ylempi.
Hän tahtoo medän tarkistavan, omia syntejään.
Näin katsotaan, Jeesukseen ja uskotaan, Häneen ja Hänen anteeksi antoon.