Keskustelen roomalaiskatolisen ystäväni kanssa avioerosta. En kuitenkaan tunne kirkkoisien kirjoituksia hyvin, ja hän tuntee. Keitä kirkkoisiä voisin siteerata sen tueksi, että kirkko vihkii eronneita uudelleen?
Apologiakysymys
Teofilus
221930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yksi pieni näkökulma teidän keskusteluun on pyhän Gregorios Teologin (300-luku) yksi puhe (puhe 37 tai XXXVII)! Se löytyy (vanhaksi) englanniksi täältä:
http://www.ccel.org/fathers2/NPNF2-07/Npnf2-07-49.htm#P4807_1561363
Ongelma on se, että luultavammin saatte molemmat tukea siitä, mutta ehkä se on oikein. Useimmiten lukemalla kirkkoisien teoksia, huomaa kuinka epäreiluja olemme niitä kohtaan, kun lukitsemme ne omiin ns. ajatusmalleihimme á la apologian mustavalkoisuus/dogmatiikan pykäläviidakko. Ne asuttuvat jotenkin ns. riitojemme yläpuolelle tai harmaaseen välimaastoon - ei aina, mutta usein!
Puheessa pyhä Gregorios on lähes ns. moderni, kun hän pohtii lain puutteita. Naiset saavat rangaistuksen aviorikoksesta, kun sen sijaan miehet pääsevät luikertelemaan pakoon vastuuta tehdessään samaa! :)
Sitaatti: "En hyväsky tätä lainsäädöstä. En hyväksy tätä tapaa. Ne jotka säätivät Lain olivat miehiä ja siksi heidän lakinsa ovat ankaria naisia kohtaan..."
No niin ... pyhä Gregorios sanoo myös paljon muutakin, joka osoittaa, että hän on aikansa MIES! :)
Hyvää kesän alkua!
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
rangaistiin oman avioliittonsa rikkomisesta. Mies saattoi rikkoa jonkun muun miehen avioliiton viemällä tämän vaimon. Mutta omaa avioliittoaan hänen ei katsottu uskottomuudellaan rikkovan. Naiset joutuivat ajan tavan mukaan sietämään miestensä uskottomuutta.
Yleistä oli pitää esim orjattaria tai näyttelijättäriä yms viihdyttäjiä jalkavaimoina, vaikka muodollisesti vallitsikin yksiavioisuus. Koska kanonit paljolti perustuvat Vanhan Testamentin lakeihin, joissa moniavioisuus oli sallittua, ei jalkavaimon pitäjää katsottu avionrikkojaksi. Vaimo ei saanut miehensä uskottomuuden perusteella avioeroa, vaikka mies sai karkottaa uskottoman vaimonsa.
Basileios Suuri kirjoittaa aikansa kaksinaismoraalisesta käytännöstä II:ssa kirjeessään Amfilokiokselle: " Mies joka asuu naisen kanssa, koska ei ole tyytynyt avioliittoon lankeaa haureuteen; häntä me pidämme haureudenharjoittajana ja annamme epitimian.
Mutta sellaista kanonia meillä ei ole, joka määrittelisi hänet avionrikkojaksi, jos synti on tapahtunut avioliitosta vapaan naisen kanssa. Sillä on sanottu, että aviorikkojanainen tulee saastumalla saataiseksi eikä enää palaa miehensä luo (Jer3:1 LXX) ja se mies, "joka pitää huoravaimoa, on järjetön ja jumalaton" (Snl 18:22(a)LXX;) miestä, joka on harjoittanut haureutta, ei kuitenkaan estetä asumasta vaimonsa kanssa. Joten siis nainen ottaa vastaan miehensä, joka palaa haureutta harjoittamaan, mutta mies ajaa kotoaan saastutetun vaimonsa. Tämä ei ole järkevää, mutta sellainen tapa on vallalla." Basileios Suuren kanonit, II kirje Amfilokiokselle 21 kanoni.
Oletan, että viestisi oli omani syvennys - pyhien Gregorioksen ja Basileioksen syytökset kaksinaismoraalia kohtaan...
Kun kirjoitin, että pyhä Gregorios oli aikansa mies, viittasin mm. hänen puheeseen naisesta "heikkompana sukupuolena." Voin kuvitella monen olevan tästä tänään eri mieltä...
Pyhän Gregorioksen 37. puhe käsittelee apostoli Matteuksen meille välittämää kertomusta Kristuksen sanoista aviorikoksesta ja naimattomuudesta (ks. Matt. 19:1-10)
Se on loistava teksti! Periaatteessa vanhahtava englanti on siksi hyvä, että silloin lukee paljon hitaammin ja tarkemmin...
Med vänlig hälsning,
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Puoltaako Gregorios uudelleenvihkimistä tekstissään? Minusta ei. Lisäksi on hyvä lukea myös niitä lukuisia kirkkoisiä, jotka eivät salli uudelleenvihkimistä kuten:
Hermas
"...But if he divorce his wife and marry another, he too commits adultery" (The Shepherd 4:1:6 [A.D. 80]).
Justin Martyr
"In regard to chastity, [Jesus] has this to say: ‘If anyone look with lust at a woman, he has already before God committed adultery in his heart.’ And, ‘Whoever marries a woman who has been divorced from another husband, commits adultery.’ According to our Teacher, just as they are sinners who contract a second marriage, even though it be in accord with human law, so also are they sinners who look with lustful desire at a woman. " (First Apology 15 [A.D. 151]).
Origen
"Just as a woman is an adulteress, even though she seem to be married to a man, while a former husband yet lives, so also the man who seems to marry her who has been divorced does not marry her, but, according to the declaration of our Savior, he commits adultery with her" (Commentaries on Matthew 14:24 [A.D. 248]).
Council of Elvira
"Likewise, women who have left their husbands for no prior cause and have joined themselves with others, may not even at death receive Communion" (Canon 8 [A.D. 300]).
Kysymys siitä kuka päättää, ketkä kirkkoisistä on oikeassa jääköön teidän ratkaistavaksi. Suurinosa
kuitenkin kieltää uudelleenvihkimisen.
Niin ... pyhä Gregorios Teologi (300-luku) ei PUOLLA uudelleenvihkimistä, mutta ei pidä sitä mahdottomana. On muistettava, että hän aloittaa puheensa ns. ABC-asioista - Kristuksen tuoman pelastuksen ja nöyrän rakkauden esittelystä. Siihen verrattuna fariseukset - silloin ja tänään - kysymyksineen ovat aika sydämmettömiä... Koko heidän ns. jossittelu on jotenkin Kristuksen edessä lapsellista.
Pyhä Gregorios, jos olen ymmärtänyt hänet oikein, näkee toisen avioliiton suotavaksi, sen voi suoda, mutta kolmannen jo rikkeenä. Neljäs yritys on jo sikamaista!
Tosiasia on, että Kirkko vihkii toisen ja kolmannen kerran, voisi sanoa armosta ja ihmisen pelastuksen tähden (vrt. ekonomia). Ihanne on yksi/ainutkertainen avioliitto ja kaavakin muuttu toisen ja kolmannen kohdalla!
Venäjän ortodoksinen kirkko toteaa sen hyväksyvän toisen avioliiton vedoten apostoli Paavaliin, joka sanoo: "Jos sinulla ei ole enää vaimoa, älä etsi itsellesi uutta. Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin." (1. Kor. 7:27-28) Samalla se viittaa Basileios Suuren opetukseen, että tietyissä tapauksissa, jopa kolmas sallitaan...
Tässä taitaa sekoittua monet käsitteet, kuten usein. Avioero ja uudelleenvihkiminen on eri asia mielestäni. Kristus jopa sallii avioeron (Matt. 19:9). Uudelleenvihkimisen, jopa kolmannen, Kirkko SALLII rakkaudesta ja huolenpidosta erityisistä syistä. Ihanne on kuitenkin aina yksi ja ainutlaatuinen avioliitto, mutta kuten niin ueasti, asiat elämässä eivät ole niin helppoja! Avioero on tragedia, synti, ja lankeemus, mutta elämä jatkuu senkin jälkeen...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
P.S. Kannattaa mielestäni aina muistaa, että on kyse ihmisistä tässäkin asiassa - ei jostain aatteesta tai kiistakapulasta, joka olisi meille annettu iltapäivän debatti-huviksi...
Syy siihen, että alunperin viittasin pyhän Gregorios Teologin (n. 330-391) 37. puheeseen oli se, että tällä on ollut "määräävä vaikutus itäiseen kanoniseen oikeuteen." (ks. John McGuckin "St Gregory of Nazianzus: An Intellectual Biography." 2001) Tänään pääsin vasta kirjastoon tarkistamaan asian, jonka eilen hämärästi muistin...
Luettuani eilen hieman pyhän Gregorioksen puhetta ja sen selitystä (McGuckin), huomaa kuinka hän sallii toisen ja kolmannen avioliiton, mutta samalla ylläpitää ihannetta yhdestä avioliitosta. Hän oli silloisena Konstantinopolin piispana tullut siihen tulokseen, että avioliiton epäonnistuttua osapuolet voivat mennä naimisiin uudestaan. Hän ei toki hyväksy ihan mitä vain syyksi purkaa avioliitto, sanokoon maallinen laki mitä tahansa.
McGuckin sanoo kauniisti pyhästä Gregorioksesta: "On mielenkiintoista nähdä Gregorioksen psykologisen luonteen, myötätuntoa ja ajassaan eläväksi mieheksi (vaikka hän oli selibaatissa elävä mies) ... Hänen huolensa määräytyy kahdesta yhtäläisesti painotetusta periaatteesta: naisten epäreilun laillisen aseman torjuminen ja halu täyttää Kirkon laki myötätuntoisella todellisuudentajulla, ottaakseen Kristuksen selvät lait niiden fundamentalistisen merkityksensä tuolle puolen, eli todelliseen päämääräänsä, siis miesten ja naisten armolliseen pelastustalouteen, jotka 'uivat surujen myrskyisässä vedessä.'" (s. 335)
Tätä minä ehkä myös tarkoitin, kun väitin, että kirkkoisät eivät aina tarjoa ns. keskusteluimme mitään selviä vastauksia - ne ovat jotenkin liian eläväiä meidän kuolleitten kirjainten taisteluun.
Muistakaamme myös, että sekä ortodoksinen kirkko että katolinen kirkko pitää avioliittoa sakramenttina ja suurena lahjana ja salaisuutena...
"Myötuntoisella todellisuudentajulla..."
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
P.S. Pieni kevennys! Pyhä Gregorios torui kerran omia seurakuntalaisiaan kirkkokäyttäytymisestä ja otti oman äitinsä esimerkiksi ihanteesta - hän ei SYLJE kirkon lattialle! :) Sellaista Kappadokiassa 300-luvulla!
Nyt voin vastata edes yhdellä kirkkoisällä, joka pitää toista avioliittoa mahdollisena huoruuden tähden. Arvaan vain jo edessäni olevan ongelman: hän toteaa, että ortodoksinen kirkko myöntää avioeron ja uudelleenvihkimisen "mistä tahansa" syystä ja luettelee toistakymmentä kirkkoisää, joita hän voi nostaa tuekseen... Mutta onhan tämäkin jotain. Vielä kerran kiitos.
"Keitä kirkkoisiä voisin siteerata sen tueksi, että kirkko vihkii eronneita uudelleen?"
Rooman paaveja. Joiden johtamassa kirkossa vihitään eronneita. Tosin he selittävät, ettei kyse tuolloin ole ollut avioerosta vaan avioliiton toteamisesta pätemättömäksi (= nullifikaatio); eli että ikään kuin on voitu erikoisten tutkimusten perusteella havaita, että vaikka joku on aivan erehdyttävästi näyttänyt olleen jonkun kanssa naimisissa jopa vuosikausia, hän ei olekaan oikeasti ollut hänen kanssaan naimisissa. Jolloin ei tietysti ole perustetta olla vihkimättä häntä avioliittoon jonkun muun kanssa.
Avioliiton pätevyydelle on kriteerit. Jos ne eivät täyty niin avioliitto ei ole pätevä. Kyllähän ortodokseillakin on kriteerejä avioliitolle. Voidaan siis myöhemminkin todeta, että avioliittoa ei ole koskaan ollutkaan. Silloin
osapuolet ovat vapaat mennä naimisiin. Jos avioliitto on pätevä ei avioeroa (Kat.Kirkossa) voi myöntää.
puhuta avioliiton pätevyydestä. Tuo on roomnalaiskatolista juridista kieltä. Avioliittojen mitätöiminen on kauheaa kaksinaismoraalia. Näinhän laillisissa avioliitoissa syntyneistä lapsista tulee (kirkon silmissä) aviottomia lapsia.
Lisäksi roomalaiskatoliselle systeemille on tyypillistä, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset ihmiset saavat nullifikaation, mutta köyhät jäävät ilman.
On paljon parempi myöntää reilusti avioero sellaisissa tapauksissa, joissa avioliitto on kuollut ja kuopattu kuten ortodoksisessa ja luteilaisessa kirkossa tehdään -ja samalla pitää esillä yksiavioisuuden ihannetta.
"Ei ortodoksisessa kirkossa
puhuta avioliiton pätevyydestä."
Ei pidä paikkaansa. Eihän mikä tahansa "avioliitto" ole avioliitto ortodoksienkaan silmissä.
Esim. jos toinen on jo naimisissa (esim. salaa) tai sitä ei ole koskaan purettu.
Syitä siis löytyy.
Ortodoksisessa teologiassa esiintyvä ns. allergia juriidista kielenkäyttöä vastaan, olkoon se ortdoksista tai katolista, on mm. 1800- ja 1900-luvun teologian raitis anti Kirkon elämälle.
Venäläinen teologi Sergei Bulgakov (1871-1944) kutsui esim. ehtoollisteologiaa, joka pähkäilee liiaksi sakramentin ns. pätevyyttä ja ns. aineiden muutumista "eukaristiseksi luonnontieteeksi." Se on eräänlainen piikki tai terve muistutus sanojen häilyvyydestä. Ne ei saa olla epäjumalankuvia... Hän myös hieman ivallisesti kutsui protestanttisuutta "professoreiden uskonnoksi."
Vertailuksi voi ottaa vaikka pyhä Gregorios Nyssalainen (335-394), joka yhdessä teoksessaan puhuu synnistä ja langenneisuudesta sairauden vertauskuvien avulla, sen sijaan, että hän käyttäisi käsitteitä syyllisyys, rike ja muita pitkälti juriidisia käsitteitä. Hänen esityksessä Kristus on ensisijaisesti Lääkäri, eikä maallinen tuomari. Toki hän puhuu myös velasta, jne., mutta EI VAIN (ks. Gregorios Nyssalaisen puheita Isä meidän-rukouksesta).
Kyse on siten, minun mielestä, tietyssä mielessä ITSE asian ymmärtämisen sanojen takana. Joskus voi pohtia, onko juriidinen kieli tai dogmatiikan pykäläviidakko tarpeeksi sävyllinen ilmaisemaan pelastuksen salaisuutta (vrt. esim. runous). Pyhä Gregorios Teologi (n. 330-391) sanoo esim., että Kolminaisuus on kuin helmi (muistaakseni puhe 37). Ei hän usko Kolminaisuuden olevan oikeasti helmi, vaan se on (runollinen) vertaus, yhtä vähän kuin nälkäisen sanonta: "voisin syödä hevosen...", on otettava kirjaimellisesti...
Lukiessani uutta "Katolisen kirkon katekismusta" olin yllättynyt sen ns. elävästä tavasta esittää asiat, se ei ollut ns. ohjekirja pesukoneille. Raitis esitys ... minua se ainakin puhutteli!
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
jos molemmat puolisot ovat ortodokseja, ja heille on toimitettu ortodoksinen avioliittoon vihkiminen eli avioliiton sakramentti. Avioesteet tutkitaan etukäteen, niin kuin maamme lakikin edellyttää. Jos esteitä ilmenee, paria ei vihitä. Vihkiminen siis ratkaisee, onko avioliitto sakramentaalinen vai ei.
Tuskin katolisissa nullifikaatiotapauksissa on kysymys kaksinnaimisesta tai sukulaisavioliitoista tms tapauksista. Tällaisessa tapauksessa kai ortodoksit hyväksyvät avioliiton mitätöimisen. En puhunut tällaisista tapauksista, vaan siitä, että katolisessa kirkossa mitätöidään täysin laillisesti solimittuja avioliittoja. Mitätöiminen korvaa siellä avioeron, mikä on väärin.
"Näinhän laillisissa avioliitoissa syntyneistä lapsista tulee (kirkon silmissä) aviottomia lapsia."
Nullifikaatio ei vaikuta lasten asemaan. Katolinen kirkko katsoo erehdyttävästi avioliitolta näyttäneissä olosuhteissa syntyneet lapset aviollisiksi silloinkin kun tutkimus paljastaa, ettei kyse ollut avioliitosta.
"En puhunut tällaisista tapauksista, vaan siitä, että katolisessa kirkossa mitätöidään täysin laillisesti solimittuja avioliittoja."
Roskaa. Jos avioliiton edellytykset eivät täyty, avioliittoa ei ole olemassa, vaikka vihkiseremonia on suoritettu. Kirkon laki juuri kertoo, mitkä edellytykset ovat kyseessä, joten mitättömiksi ei julisteta "laillisia" avioliittoja vaan lainvastaisuuden estämiä avioliittoja.
>>>Roskaa. Jos avioliiton edellytykset eivät täyty, avioliittoa ei ole olemassa, vaikka vihkiseremonia on suoritettu.
Avioliiton todellisuuden määräävät ne seikat, jotka vaikuttavat vihkiseremonian aikana. Jos asia olisi noin kuin sanot, olisi omituista että ortodoksinen kirkko katsoo kolmannen vihkimisen kolmanneksi eikä ensimmäiseksi avioliitoksi.
Avioliittojas ei pidä mitätöidä, jos ei ole kysymys kaksinnaimistapauksista, jotka meillä Suomessa ovat maamme kansalaisten ollessa kyseesä mahdottomia, koska meillä on väestörekisteri. Miksi katolinen kirkko ei vihkiessään ihmisiä avioliittoon tutki avioesteitä, ja miksi se pitää protestanttien avioliittoja sakramentteina? Sakramentteja ei voi olla Kirkon ulkopuolella. Avioliitto on sakramentti vain, jos se on sakramentaalisesti vihitty. Pitääkö katolinen kirkko ns avoliitossakin syntyneitä lapsia aviolapsina, koska hekin ovat syntyneet avioliitonomaisissa olosuhteissa?
"Avioliittojas ei pidä mitätöidä, jos ei ole kysymys kaksinnaimistapauksista, jotka meillä Suomessa ovat maamme kansalaisten ollessa kyseesä mahdottomia, koska meillä on väestörekisteri."
Kyllä ortodoksinenkin kirkko tunnustaa muita esteitä kuin kaksinnaimisen ja lähisukulaisuuden. Vihkiseremonia voi myös olla lumetta, tarkoitus voi olla vain saada nimi paperiin esim. oleskeluluvan hankkimisen vuoksi, muttei solmia avioliittoa. Syitä voi olla edellämainittujen lisäksi ikä, iän edellyttämän vanhempien tai oikeusistuimen suostumuksen puute, henkinen jääviys esim. alkoholin, lääkkeiden tai vamman takia tai vihkiseremoniaan pakottaminen.
"Miksi katolinen kirkko ei vihkiessään ihmisiä avioliittoon tutki avioesteitä,"
Tutkii, mutta päänsisäisissä asioissa on mahdollista, että osapuolet valehtelevat tarkoituksensa.
"ja miksi se pitää protestanttien avioliittoja sakramentteina? Sakramentteja ei voi olla Kirkon ulkopuolella."
Tämä on tietyssä mielessä totta, mutta koska protestantit ovat kristittyjä, eivät he ole täysin kirkon ulkopuolella, vaan epätäydellisessä yhteydessä siihen. Myös protestanttien kaste on katolisen kirkon ja useimpien ortodoksien mielestä sakramentti. Muun väittäminen on lankeamista takaisin siihen kuoppaan, johon donatistit lankesivat ammoin, ja jolta erityisesti pyhän Augustinuksen argumentaatio pelasti kirkon valtavirran.
"Pitääkö katolinen kirkko ns avoliitossakin syntyneitä lapsia aviolapsina, koska hekin ovat syntyneet avioliitonomaisissa olosuhteissa?"
Eivät. Heitä ei ole hankittu siinä kirkon ja osapuolten käsityksessä, että osapuolet ovat naimisissa.
ei suinkaan pidä kaikkien protestanttisten kirkkojen kasteita pätevinä, koska monet protestanttiset kirkot kastavat väärin. Joissaakin "kirkoiksi" itseään nimittävissä lahkoissa ei esim kasteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, eikä kasteta kolminkertaisella upottamisella tai kolminkertaisella valelulla, vaan yksinkertaisella upottamisella jne.
Monet ortodoksiset paikalliskirkot kyllä hyväksyvät eräänlaisena yleisekonomiana katolisen, anglikaanisen ja luterilaisen kirkon kasteen, mutta on sellaisiakin ortodoksissia kirkkoja, jotka kastavat kaikki Kirkkoon liittyvät.
Katolinen kirkko mitätöi laillisia avioliittoja. Tämä on tosiasia, josta et pääse yli etkä ympäri. Katolinen kirkko mitätöi esim Monacon prinsessa Carolinen ensimmäisen avioliiton, vaikka sen solmijat eivät olleet alaikäisiä tai pakotettuja, vaan menivät siihen täysin omasta vapaasta tahdostaan. Toisessa asemassa olleet henkilöt tuskin olisivat saaneet nullifikaatiota, joten teillä ilmeisesti rahalla saa ja avioparin asemalla on merkitystä näissä asioissa.
Siinä ortodoksit ja katolilaiset ovat yhtä mieltä, että kaikkien kristityiksi itseään kutsuvien kaste ei ole pätevä. Tarkoitin protestanteilla vain niitä, joiden on, eli niitä, jotka uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan ja kastavat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sen sijaan vaatimus kolminkertaisesta upottamisesta ei sisälly Kristuksen ohjeeseen kasteesta.
On myös totta, että osa ortodoksisista kirkoista kastaa kaikki kirkkoon liittyvät ja tunnustaa käytännössä donatismia tällä tavalla. Se on esimerkki siitä, ettei ortodoksinen kirkko pysty luomaan yhtenäistä linjaa.
Sitä en kiistä, että monet tribunaalit varmasti toimivat kirkon kanonien vastaisesti ja ovat mitätöintien suhteen liian helläkätisiä. Mutta kanonien vastaista toimintaa tapahtuu kaikissa kirkoissa, myös ortodoksisissa.
Carolinen ei missään tapauksessa kuitenkaan voi sanoa ostaneen mitätöintiä; vaati 10 vuotta kestäneen kahden paavillisen komission tutkinnan, ennen kuin se hänelle myönnettiin, eikä hän maksanut kirkolle mitään. Syy Carolinen avioliiton toteamiseen mitättömäksi oli, ettei hän ollut riittävällä tavalla suostunut siihen. Ja hänen oletettu aviomiehensä oli tällöin jo kuollut.
Tosiaan, kuten viestistäni ilmenee, Carolinen ensimmäinen avioliitto todettiin mitättömäksi vuonna 1992 noin 10 vuoden tutkinnan jälkeen. Toinen aviomies oli kuitenkin kuollut jo vuonna 1990. Eipä siis Caroline tästä paljoa hyötynyt. Kolmas avioliitto tietenkin mahdollistui (se solmittiin 1999) muttei ollut tällöin vielä näköpiirissä.