saapuivat pohjoiseen? Olen jostain lukenut että ruotsalaiset tai yleisemmin germaanit olisivat indoeurooppalaisia ja olisivat saapuneet eurooppaan jostain lähi-idästä tai jostain sieltä suunnasta.
Onko niin että suomalaiset olivat ensin skandinaviassa ja sitten germaanien saavuttua joutuivat luovuttamaan maata heille siirtyen itse nykyisen suomen alueille?
Jos olettamukseni on oikeassa niin milloinhan nämä muuttoliikkeet olisivat tapahtuneet?
Onko niin että suomalaiset olivat ensin skandinaviassa ja sitten germaanien saavuttua joutuivat luovuttamaan maata heille siirtyen itse nykyisen suomen alueille?
Jos olettamukseni on oikeassa niin milloinhan nämä muuttoliikkeet olisivat tapahtuneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eivät germaanit mihinkään saapuneet, sillä missään Euroopan ulkopuolella ei ole puhuttu germaanisia kieliä ennenkuin ne kehittyivät täällä Euroopassa itäisen indoeurooppalaisen kielen levitessä Aasian suunnasta Eurooppaan ja sulattaessa itseensä Keski- ja Itä-Euroopassa puhuttuja eurooppalaisia kieliä.
Balto-slaavissa l. balttien ja slaavien yhteisessä kantakielessä on vahvoja jäänteitä samalla alueella aiemmin puhutusta suomensukuisesta kielestä, ja K.Wiikin ym. mielestä kantagermaanissakin.
Itse olisin taipuvainen uskomaan sellaista selitystä, että kantagermaani ja baltoslaavi kehittyivät erilaisiksi mm. siksi, että germaaniin vaikutti eurooppalaisen maanviljelyskulttuurin (ei-indoeurooppalainen) kieli, joka myöhemmän germaanit olivat puhuneet ENNEN IE-kielten leviämistä idästä.
Petri Kallio väittää löytäneensä kantagermaanista jälkiä "4:n vokaalin kielen" eli paljon suom.ugr.-kieliä vokaaleiltaan köyhemmän kielen jättämästä substraatista eli jäänteestä. Neljää vokaalia käytti mm. etruski sukukielineen.
Baltoslaavin substraattikieli olisi eurooppalaisen metsästäjä-keräilijä -kulttuurin kieli.
Kun IE-migraation jälkeen Keski-Eurooppaan -mm. Tanska ja Skoone- muodostui kantagermaania puhuva ja maanviljelystä harjoittava vyöhyke, tämä uusi kieli levisi uuden elinkeinon mukana pohjoiseen korvaten Skandinaviassa puhutut suom.ugr.-kielet.
Koska Itämeren itäpuoli omaksui maanviljelyksen muusta suunnasta, siellä kielenä säilyi hyvin pitkään SU-kieli. Germaanisia skandinaavisia kieliä levisi sinne etupäässä maahanmuuton mukana, mitä Suomen osalta tapahtui vasta v.1250 jälkeen.
Eräiden ruotsalais-tutkijoiden mukaan itämerensuomea puhuttiin Etelä-Skandinaviassakin vielä pronssikaudella (Claes-Christian Elert).
Suomen alueen germaani-yhteydet ovat kohdistuneet arkeologisista löydöistä päätellen paljolta Skandinavian ohi Itämeren etelärannalle Veikselin suuhun (Gootit?) ja mm. Reinin laaksoon, ja Tanskan salmien tienoille. Nykyinen Ruotsi oli pitkään yhtä periferiaa kuin Suomikin, eli sieltä ei voitu oppia mitään oleellista uutta.
Suomen kielen IE-lainasanoja on omaksuttu useassa vaiheessa:
IE-kantakielestä Ala-Volgalta 3000-luvulla eKr.;
Kantagermaanista Itämeren suunnalta;
Länsigermaanista Saksasta ja pohjoisgermaanista Skandinaviasta;
Muinais-Ruotsista rautakaudella;
etc.
"Eräiden ruotsalais-tutkijoiden mukaan itämerensuomea puhuttiin Etelä-Skandinaviassakin vielä pronssikaudella (Claes-Christian Elert). "
Onkohan paikannimistötutkimuksilla saatu mitään selville. Joku ruotsalainen julkaisi kirjan aiheesta, mutta ei saanut varauksetonta kannatusta Ruotsissa. Siis aiheena oli SU nimistö.
Ruotsissa ja Norjassa on paljon fin-nimisisä paikannimiä. Myös lappi-nimisiä paikkoja, vaikka lappi lienee suomalainen sana.
Re/ Fornjotr:
Tuo olettamus ("lappi lienee suomalainen sana") ja sen todistaminen oikeaksi olisi jo peräti kultaisen "papukaijamerkin" arvoinen.
Vielä nyky-unkarinkielessä "lap" tarkoittaa kirjan tms:n sivua eli muinaiseen kirjoittamiseen/piirtämiseen tarkoitettua "papyrusta", sillä paleoliittisella kaudella ainakin Iberian regufissa useita löytöjä poron lapaluista & piirroksista.
En voi olettamustasi vääräksikään väittää, vaikka olen kuukausitolkulla kääntänyt useiden ihmisten kanssa koko Euroopan ylösalaisin juuri tuon sanan vuoksi.
Siis: MISTÄ JOHTUU sana "LAPPI"/lappalainen????
Lappi ja Lappalainen merkitsi alunperin elinkeinoa ja on vastamuoto sanalla Lantalainen, joka taas tarkoitti alunperin maanviljelyksestä elävää.
Lappalainen oli siis vastapainoksi eränkävijä, eli erätalonpoika.
Vielä 1700 luvulla saattoi lantalainen siirtyä halutessaan lappalaiseksi ja päinvastoin, eli sillä ei ole mitään tekemistä kansallisuuden kanssa.
Re: "Lappi ja Lappalainen merkitsi alunperin elinkeinoa ja on vastamuoto sanalla Lantalainen, joka taas tarkoitti alunperin maanviljelyksestä elävää.
Lappalainen oli siis vastapainoksi eränkävijä, eli erätalonpoika">
Kyllä minulle kieltämättä on muodostunut melkoisen vahva luottamus tulkintoihisi ja aikaisempiin kommentteihisi, hyvä ystävä, mutta nähdäkseni asiaa olisi tutkittava maailmanlaajuisesti.
Itse kävin lävitse baskikielen nähdäkseni melko perusteellisesti löytämättä sieltä vastausta. Tosin baskien "labana" tarkoittaa puukkoa (leuku?), johon myös tuo "lap"-sana viitaa useissa yhteyksisä muiden kielien kanssa.
Tutkiessamme "lap"-johdannaisia sanoja, tulee ihmeellisiä yhteensattumia ruotsin, englannin, unkarin ja suomen kanssa esimerkiksi sanoissa:
"lappeellaan, lape, lapa, lapio, lapikas, lappu, lapasorsa, lapasotka, lehti, lapanen, lappalainen, Lappi".
Lapaluuhan on englanniksi "shoulder blade" ja ruotsiksi "skulderblad", jolloin taas tuo "lap" putkahtaa esiin.
Nähdäkseni Lapin entinen nimi oli kartoissakin "LAPENALA". Tavallaan se viittaa myös airon, melan ja mailan lapaan useissa kielissä ja niinpä unkarinkielessä sana "paddle-wheel" ( siipiratas) on "lapátos". Peuran (Red Deer) ja poron lapaluutahan käytettiin muun muassa paleoliittisella kaudella lapiona ja rikkakihvelinä, jolloin taas löytyy samankaltaisuus unkarin kanssa.
Uskoisin jo tuon unkarinkielen kytkennöistä johtuen sanalla olevan yhteiset juuret muinaisen suomalaisugrilaisen kielen kanssa, mutta vaikka nimenomaan tuon sanan arvoituksen selvittämistä johtaa eräs yhdysvaltalainen professori Budapestissa, emme ole päässeet usean kuukauden aherruksen jälkeen vielä täysin "jyvälle" tuon enigman suhteen.
En kuitenkaan pysty väittämään tulkintaasi vääräksi. Lappi on tutkittu perinpohjaisesti aina useita suomalaisia ja ulkomaalaisia yliopistoja myöten, mutta tulokset eivät ole johtaneet lopulliseen ratkaisuun.
Valitettavasti Formula-1 alkaa juuri, vaikka auringonnousuun on vielä tunti, joten ei enempää ehdi tuon tiimoilta kommentoida.
Jos pitää paikkaansa, että sanalla on yhtenevä merkitys tai sisältö noin laajalla alueella, niin siitä voidaan päätellä ainakin yksi juttu.
Sanan täytyy olla hyvin vanha, ehkä vanhimpaa sanastoa mitä Euroopasta löytyy.
"paikannimistötutkimuksilla saatu mitään selville
Kirjoittanut: Fornjotr 7.6.2006 klo 21.02
"Eräiden ruotsalais-tutkijoiden mukaan itämerensuomea puhuttiin Etelä-Skandinaviassakin vielä pronssikaudella (Claes-Christian Elert). "
Onkohan paikannimistötutkimuksilla saatu mitään selville. Joku ruotsalainen julkaisi kirjan aiheesta (1.*), mutta ei saanut varauksetonta kannatusta Ruotsissa. Siis aiheena oli SU nimistö.
Ruotsissa ja Norjassa on paljon fin-nimisisä paikannimiä. Myös lappi-nimisiä paikkoja, vaikka lappi lienee suomalainen sana."
1. Uplannin ja Ruotsin rannikon paikannimien ainoa tarjottu selitys on kyseinen kirja. Kirjoittaja selittää hyvin huonosti ruotsinkieleen sopivat nimet itämerensuomalaisiksi alkuperältään.
Elert on kirjoittanut Juutinrauman ja Skoonen asioista.
Paikannimiä tutkitaan kaikkialla ja saatuja tietoja pidetään käyttökelpoisina. Ainoa poikkeus on Ruotsin suomalaisnimet, joista "kiistellään" poliittisista syistä.
Maanviljelys on levinnyt nykyisen Ruotsin alueelle n. 4000 eKr. ja se on hyvinkin voinut merkitä myös uuden kielen tuloa alueelle uuden kulttuurin mukana. Voiko sitä kutsua germaaniseksi tai edes proto-germaaniseksi kieleksi riippuu siitä, miten "germaaninen" määritetään. On nimittäin myös mahdollista, että germaanien "kantakoti" on Etelä-Ruotsi ja Tanska, josta kieli on sitten levinnyt etelämmäs. Näin olleen germaaniset kielet olisivat syntyneet Skandinaviassa (mahdollisesti suomalais-ugrilaisten kielten myötävaikutuksesta).
Ruotsin alue asutettiin n. 8000 eKr, heti jään sulettua Etelä-Ruotsista. On mahdotonta tietää olivatko asuttajat suomalais-ugrilaisia. Vaikka ajatus suomalaisen korvaan houkuttelevalta kuulostaisikin, ei siihen kannata kritiikittömästi uskoa. Mahdollista se toki on.
Maanviljelyksen tullessa Ruotsin alueella kyllä asui suomensukuista kieltä puhuvia. Suomalaisiksi heitä ei kyllä oikein voi kutsua sen enempää kuin saapuneita maanviljelijöitä ruotsalaisiksi.
Siitäkään ei ole todisteita, että suomensukuiset olisivat joutuneet väistymään tulijoiden tieltä. Ehkä asukit vain enimmäkseen omaksuivat uuden kielen (näin muuttaen tulijoidenkin kielen uudeksi, germaaniseksi kielimuodoksi?). Ainakin ruotsalaisten ja suomalaisten nykyinen geneettinen yhtäläisyys viittaisi siihen, että jossain vaiheessa meillä on yhteinen historia, vaikka kieli on nykyisin eri.
....mutta vähän täsmennystä:
Nykyisen kaltainen ruotsi on indoeurooppalainen kieli, joita ei ole puhuttu Euroopassa ainakaan Djeprin alajuoksun länsipuolella ennen 4000-lukua eKr..
Suomensukuiset kielet ovat sensijaan paleoeurooppalaisen, jääkaudella puhutun, kielen seurausta.
Heidän esi isänsä olivat indo-eurooppalaisia jotka tulivat alueelle 2000/3000 ekr.Vasta joskus 500 ekr Germaaniset kansat alkoivat vaeltamaan kohti Keski-Eurooppaa.
Germaanit kehittyivät jossakin nykyisen Puolan seutuvilla, Slaavit työnsivät ne pohjoiseen ja länteen hiljalleen ajanlaskun alun jälkeen.
Ruotsin kieli syntyi siitä, kun Suomenkielinen talonpoika pakotettiin puhumaan Tanskaa vuosien 800 - 1500 välillä, joka oli Ruotsissa Tanskalaisvallan aikaa.