mutta entä kun..

olen jo periaatteessa uskossa. tai uskon Jeesukseen jne. mutta jättäydyin koko hommasta jokunen vuosi sitten koska usko oli niin ahdistavaa uskovaisten takia luulisin.

kutsuuko Jumala minua enää..
siis voinko taas antaa itseni Jumalalle itsekseni vai pitääkö Hänen kutsua minua..?

Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan..

kaikki on niin vaikeaa...
7337
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

>>...uskon Jeesukseen jne. mutta jättäydyin koko
>>hommasta jokunen vuosi sitten koska...

Usko Jeesukseen on ainut mitä kautta Jumala
pelastaa ihmisen. Jonkun tietyn porukan
toiminnassa mukana oleminen ei pelasta,
eikä siitä pois jääminen kadota.

Joka tapauksessa Jumalan puolelta liitto on
aina voimassa. Hän ei kutsumistaan kadu.
Hän ei hylkää omaksi ottamaansa lastaan,
Kristuksen verellä lunastettua, kasteessa
Jumalan valtakuntaan otettua, vaan odottaa
lastaan takaisin yhteyteensä niin kauan kuin
ihminen elää. Ihminen saa palata uskomaan.

"Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena,
sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää."
(2.Tim.2:13)

Sinut on otettu Uuteen liittoon, ja se on
luja liitto, sillä se perustuu Jumalan
uskollisuuteen, ei ihmisen.

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi."
(Jes. 54:10)

Jeesus kertoi meille miten Taivaallinen Isämme
suhtautuu siihen, kun joku omille teilleen
lähtenyt haluaa palata takaisin Jumalan luo.
Tuhlaajapoikavertauksen paluukohtauksessa
se näkyy näin: "Kun hän vielä oli kaukana,
näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä,
juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä
ja suuteli häntä." (Luuk.15)

Noin se on. Jumala on odottanut sinua takaisin
lähelleen, yhteyteensä, eikä Hän kysele missä
olet ollut, vaan juoksee sinua vastaan jo kun
olet kaukana. Hän rakastaa sinua ehdoitta.
Ja iloitsee sinusta.

Jumalan lapseus ei perustu siihen,
että me annamme itsemme Jumalalle,
vaan siihen, että Jumala antaa meille valtavat
lupaukset Sanassaan, Raamatussa, ja me uskomme
ne Pyhän Hengen rohkaisemina sellaisena kuin ne
on kirjoitettu. Jos pelastus perustuisi meidän
antautumisillemme tai joissakin piireissä
pyörimiselle, pelastuksemme olisi hyllyvällä suolla.
Mutta pelastus perustuukin kalliolle:
Jumala on luvannut näin ja näin, ja se pitää,
vaikka omat fiilikseni olisivat minkälaiset
tahansa.

Voit toki rukoilla, ja turvallisin mielin kertoa
Jumalalle asiat juuri niin kuin ne ovat menneet.
Ja pyytää niitä asioita anteeksi, jotka painavat
mieltä. Ja kiittää Jeesusta siitä, että hän on
pessyt sinut puhtaaksi jo kasteessasi,
ja solminut siinä kanssasi Uuden liiton,
jonka perustuksena on syntien anteeksiantamus
Jeesuksen ristissä. Saat vahvistua taas uskomaan
yksinkertaiseen evankeliumiin, jossa Jeesus on
jo lahjoittanut sinulle kaiken mitä Taivaaseen
tarvitaan. Täysin ilman mitään omaa ansiotasi.

Onnellinen sinä, kun se armo kelpaa sinulle :)

Äänestä

Olet Jumalalle rakas, ja Hän todellakin ottaa sinut vastaan enemmän kuin erittäin mielellään :)

Minusta tuntuu, että pelkkä kyseleminen tällä palstalla osoittaa selvästi, että Jumala kutsuu sinua puoleensa - eihän sinua muuten kiinnostaisi koko asia. Rukoile, juttele mietteitäsi Jumalalle. Hän kuuntelee ja vastaa ajallaan.

Ehkä olisi hyvä löytää joku uskova, jonka kanssa voisit jutella näistä asioista ihan henkilökohtaisesti. Tälläkin palstalla on varmasti useita kokeneita uskovia, jotka mielellään juttelisivat kanssasi vaikka sähköpostin välityksellä.

Minäkin otan mielelläni postia vastaan osoitteeseen [email protected] :)

Kyllä kaikki järjestyy, älä huoli :) Ole kärsivällinen ja odota Jumalaa. Hän sanassaan luvannut vastata.

Äänestä

tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat - nimittäin itselleni kävi samalla tavalla!! notkuin uskovissa piireissä aikani kunnes kyllästyin

nyt tahtoisin takaisin, mutta en tiedä minne mennä..minua kun ei mitkään ihmeet kiinnosta,tai saatanan systeemien jäljittäminen - ihan tavallinen elämä vain -

Äänestä
  • ni,in.. takas minäkin tavallani haluaisin mutta ahistaa nuo uskovaiset ihmisiset (ei tietenkään kaikki, ehkä oon vaan törmänny vääränlaisiin ihmisiin mulle..) ja mua ärsyttää et kaiken pitää olla niiiin harrasta, ei voi edes kuunnella hyvää musaa ku se on muka syntiä.. huh.. jospa vaan vois joskus olla uskovaisessa porukassa joka ei ois niin tiukkapiposta porukkaa ja jossa vois keskittyä olennaiseen ; Jeesukseen. Ei siihen miten syntistä on esim. käyttää meikkiä..

    Äänestä

Taivas on auki ilman muuta sinulle. Toki matkantekoa auttaa rukous, Raamattu, ehtoollinen ja varmaan jostain löydät kaverin jakamaan näitä asioita. Mitä sitä sen kummemmin miettimään? Tartu iankaikkiseen elämään ja käy innokkaasti kotia kohti.

Äänestä

Harmi että sinulla on ollut ahdistavia kokemuksia uskovaisista.Lakihenkisyyttäkin löytyy eri yhteisöistä.Itse uskoin Jeesukseen lapsesta asti,vaikka opein kotona vain iltarukouksen.teini-iässä maailma veti kuitenkin puoleensa vaikka riparillakin Jeesus kolkutteli sydämen ovelle.Vasta 3 vuotta sitten tein elämäni tärkeimmän ratkaisun,annoin elämäni Jeesukselle ehdoitta kokonaan.Ihme ei tapahtunut kerralla vaan vähitellen sisimpäni alkoi korjaantua ja aloin nähdä asiat ihan uudessa valossa.Onneksi palasin Hänen tykönsä,sillä nyt olen todella alkanut vasta elää!!Tosin elämä ei ole aina helppoa,mutta nytTiedän,mistä saan avun,ja joskus vain saan olla Jeesuksen Pyhän Hengen läsnäolossa.Ihmeitä ei tarvi odottaa,niitä tapahtuu kun Jumala haluaa.Mutta joka Hänen luoksensa tulee,Hän ei pois työnnä!Ala rukoilla ja vaikka sinusta tuntuu ettei kukaan kuule,niin voit luottaa siihen,että Jumalakuuleeja tulee vastaamaan rukoukseesi.Pyydä anteeksi ja Jeesuksen nimessä tulet saamaan anteeksi ja Hän muuttaa elämääsi.Rukoilemyös uskovia ystäviä ja uskalla astua askel eteenpäin,niin Jumala järjestää loput.Luota Häneen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


thubu kirjoitti:

olen jo periaatteessa uskossa. tai uskon Jeesukseen jne. mutta jättäydyin koko hommasta jokunen vuosi sitten koska usko oli niin ahdistavaa uskovaisten takia luulisin.

kutsuuko Jumala minua enää..
siis voinko taas antaa itseni Jumalalle itsekseni vai pitääkö Hänen kutsua minua..?

Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan..

kaikki on niin vaikeaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu