Torjuntavoitot eri

Iso korsto S. käy kimppuusi, antaa turpiin ja vie lompakosta rahaa.
Sovit naapurin melkein yhtä ison korston H:n kanssa että käydään yhdessä S:n kimppuun. Suunnittelet ottavasi S:ltä omasi pois ja vähän ylimääräistäkin. Ja tehän käyttekin S:n kimppuun ja melkein näyttää että nyt hakkaatte siltä paskat housuun. Sitten S. kuitenkin vetelee sua turpiin ja suostuu lopettamaan hakkaamisen jos lupaat ajaa H:n pois tontiltasi. Teet niin. Sitten S. jättää sinut rauhaan ja hakkaa H:n hengiltä. Iso korsto S. pitää sinulta ottamansa rahat. Lupaat maksaa vähän lisääkin.
Oliko torjuntavoitto?

Tapio Rautalapio kirjoitti:

Iso korsto S. käy kimppuusi, antaa turpiin ja vie lompakosta rahaa.
Sovit naapurin melkein yhtä ison korston H:n kanssa että käydään yhdessä S:n kimppuun. Suunnittelet ottavasi S:ltä omasi pois ja vähän ylimääräistäkin. Ja tehän käyttekin S:n kimppuun ja melkein näyttää että nyt hakkaatte siltä paskat housuun. Sitten S. kuitenkin vetelee sua turpiin ja suostuu lopettamaan hakkaamisen jos lupaat ajaa H:n pois tontiltasi. Teet niin. Sitten S. jättää sinut rauhaan ja hakkaa H:n hengiltä. Iso korsto S. pitää sinulta ottamansa rahat. Lupaat maksaa vähän lisääkin.
Oliko torjuntavoitto?

S käyttää lisäksi teräasetta ja silpaisee toisen käden vek ja osan kylkeä ja nuijii vielä toisen jalkaterän pois. Raajarikkona on hyvä torjuntavoittaa. Pallien ympärille vielä pieni puristin niin johan siinä on torjuntavoittajan elkeet.

Tapio Rautalapio kirjoitti:

Iso korsto S. käy kimppuusi, antaa turpiin ja vie lompakosta rahaa.
Sovit naapurin melkein yhtä ison korston H:n kanssa että käydään yhdessä S:n kimppuun. Suunnittelet ottavasi S:ltä omasi pois ja vähän ylimääräistäkin. Ja tehän käyttekin S:n kimppuun ja melkein näyttää että nyt hakkaatte siltä paskat housuun. Sitten S. kuitenkin vetelee sua turpiin ja suostuu lopettamaan hakkaamisen jos lupaat ajaa H:n pois tontiltasi. Teet niin. Sitten S. jättää sinut rauhaan ja hakkaa H:n hengiltä. Iso korsto S. pitää sinulta ottamansa rahat. Lupaat maksaa vähän lisääkin.
Oliko torjuntavoitto?

Suomi sai torjuntavoiton NL:oa vastaan, pidit sinä siitä tai et. Suomalaiset juhlivat joka vuosi torjuntavoittoa N:lsta, halusit sinä sitä tai et.
Vituttaako?

lopeta sössötys. kirjoitti:

Suomi sai torjuntavoiton NL:oa vastaan, pidit sinä siitä tai et. Suomalaiset juhlivat joka vuosi torjuntavoittoa N:lsta, halusit sinä sitä tai et.
Vituttaako?

mielestä oli torjuntavoitto?

En muuten sössötä, vaan artikuloin nimeni mukaisesti jämäkästi!

"Suomalaiset juhlivat joka vuosi torjuntavoittoa N:lsta"

Niinkö? Minä luulin, että juhannuksena muuten vain juopotellaan ja hukutaan.

Tapio Rautalapio kirjoitti:

Iso korsto S. käy kimppuusi, antaa turpiin ja vie lompakosta rahaa.
Sovit naapurin melkein yhtä ison korston H:n kanssa että käydään yhdessä S:n kimppuun. Suunnittelet ottavasi S:ltä omasi pois ja vähän ylimääräistäkin. Ja tehän käyttekin S:n kimppuun ja melkein näyttää että nyt hakkaatte siltä paskat housuun. Sitten S. kuitenkin vetelee sua turpiin ja suostuu lopettamaan hakkaamisen jos lupaat ajaa H:n pois tontiltasi. Teet niin. Sitten S. jättää sinut rauhaan ja hakkaa H:n hengiltä. Iso korsto S. pitää sinulta ottamansa rahat. Lupaat maksaa vähän lisääkin.
Oliko torjuntavoitto?

Kaikki riippuu tilanteesta, sillä jos iso-korsto tuli sinun pihallesi riehumaan ja heitit sen sieltä ulos, eikä se uskaltanut tulla enää uudestaan sinun pihallesi riehumaan.

Niin tavallaan sait "torjuntavoiton" vaikka sinut myöhemmin käräjillä tuomittiinkin maksamaan korvauksia tälle isolle korstolle.

Torjuntavoitto, mitä se on? Jos ajattelemme 1940 kevään tilannetta, oli kenttäarmeija tosiasiallisesti kuluttanut loppuun materiaalisen ja fyysisen voimansa eikä sodan jatkaminen olisi ilman ulkopuolista apua ollut muuta kuin sankarillinen, mutta tyhmä kansallinen itsemurha. Joka tapauksessa talvisota todensi sen, että Neuvostoliiton sotilallinen ja poliittinen johto aliarvoi Suomen sotilaallisen suorituskyvyn. Sillä saattoi olla myös vaikutuksensa Saksan ajatuskantaan aliarvioidan suuresti Neuvostoliiton sotilaallinen suorituskyky.

Vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen eteneminen saatiin pysähtymään alun katstrofien jälkeen. Väitän, että kenttäarmeija oli tuossa tilanteessa materiaalisesti ja inhimillisen voiman suhteen paljon paremmassa tilassa kuin 1940 kevään armeijamme. Kiitos siitä myös Saksan aseelliselle avulle.

Mielenkiintoista on se, että 1940 Neuvostoliitto ei jatkanut aseellista toimintaansa, vaikka uskon sen tuolloin omanneen selkeän mahdollisuuden vallata koko maa. Vastassa oli sillä hetkellä voimansa loppuunkuluttanut armeija, jonka selkäranka olisi pian murtunut. Ainoa selitys on siten ulkopuolinen tekijä! Neuvostoliitto pelkäsi tuossa vaiheessa muiden valtojen mukaantuloa ja kriisin eskaloitumista. Suomi olisi voinut myös tuossa vaiheessa tehokkaasti hyödyntää talvisodan synnyttämää myöntätutoa myös konkreetisella tasolla liittolaisina. Tätä pelättiin Kremlissä. Oliko kyse torjuntataisteluista talviodan sotanäyttämöillä? Suomalaisten yllättävä vastustus teki ajatuksen Suomen valtaamisesta toteuttamisvaiheessan hankalan, suuritöisen ja ennen kaikkea poliittisesti vaarallisen Neuvostoliitolle. En vieläkään epäile hetkeäkään sitä, etteikö Neuvostoliitto olisi voinut vallata Suomen keväällä 1940.

Talvisodan seuraus on jatkosota. Nimitys on kuvaava, etenkin kun näiden sotien välistä aikaa nimitettiin välirauhaksi. Jatkosodan kesänä 1944 armeijamme oli kaukana rajoiltamme, sillä olivat käytössään koulutukseltaan ja suorituskyvyltään olennaisesti paremmat asevoimat kuin talvisodassa, sillä oli käytössään kokonaan toista luokkaa oleva aseistus ja materiaalihuolto kuin talvisodassa. Lähtökohtainen kyky hyökkäyksen torjumiseen oli olennaisesti talvisotaa suurempi.

Onnekas sattuma tuli mukaan vai oliko se sattuma. Stalin kumppaneineen joutui pähkäilemään "Otammeko Helsingin ja Berliinin vaiko jomman kumman näistä" Vastaus oli selvä. Suomen onneksi. Eräät muutkin seikat painoivat neuvostopäättäjien arvioinneissa. Talvisota ja jatkosota olivat osoittaneet suomalaisten halun ja kyvyn puolustautua. Pelättiin skenaarioita, joissa miehitetyssä maassa olisi sodan jäljeltä aseita ja ennenkaikkea niiden käyttöön hyvin harjaantuneita ja halukkaita miehiä. Sissisota miehitetysssä maassa ei tuntunut miellyttävältä.

Ajateltiinko helpompaa skenaariota poliittisesti kontorolliin sidotusta maasta, joka olisi lojaalinen Neuvostoliiton intresseille eikä siten olisi uhkana sen pyrinnöille. Mutta ilman viimeistä onnistunutta sotilaallista operaatiota kesällä 1944 ei tuota olisi saatu aikaan. Myös Suomen valtaaminen olisi tuolloin ollut mahdollista, mutta se olisi käsittääkkseni vaatinut huomattavasti enemmän voimia kuin kevään 1940 tilanteessa.

Saksalaisten maasta-ajaminen osoitti Neuvostoliitolle suomalaisten lojaalisuuden halun. Entäpä jos Lapin sota olisikin epäonnistunut? Uskon, että siinä tapauksessa olisi neuvostojohto saanut aiheen ja mahdollisuuden maan valtaamiseksi. Tuossa vaiheessahan kenttäarmeijamme oli saatettu rauhan kannalle ja Lapin sotaa käytiin asevelvollisten poikien "lasten ristiretkenä"

Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamaan vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa. Kremlissäkin uskoakseni harjoitettiin rationaalista kustannuksien ja uhrauksien sekä saavutettavan edun vertailua. Siinä vertailussa Suomi lopullisen voittonsa sai - mutta se vaati sotilaallisia uhrauksia. Siis torjuntavoitoksi sotiemme taistelua voidaan nimittää. Kuten sotamies Vanhala sanoi: "Ensimmäisenä tuli maaliin Neuvostoliitto, mutta kakkokseksi kiri pieni ja sisukas Suomi khikhi"

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Torjuntavoitto, mitä se on? Jos ajattelemme 1940 kevään tilannetta, oli kenttäarmeija tosiasiallisesti kuluttanut loppuun materiaalisen ja fyysisen voimansa eikä sodan jatkaminen olisi ilman ulkopuolista apua ollut muuta kuin sankarillinen, mutta tyhmä kansallinen itsemurha. Joka tapauksessa talvisota todensi sen, että Neuvostoliiton sotilallinen ja poliittinen johto aliarvoi Suomen sotilaallisen suorituskyvyn. Sillä saattoi olla myös vaikutuksensa Saksan ajatuskantaan aliarvioidan suuresti Neuvostoliiton sotilaallinen suorituskyky.

Vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen eteneminen saatiin pysähtymään alun katstrofien jälkeen. Väitän, että kenttäarmeija oli tuossa tilanteessa materiaalisesti ja inhimillisen voiman suhteen paljon paremmassa tilassa kuin 1940 kevään armeijamme. Kiitos siitä myös Saksan aseelliselle avulle.

Mielenkiintoista on se, että 1940 Neuvostoliitto ei jatkanut aseellista toimintaansa, vaikka uskon sen tuolloin omanneen selkeän mahdollisuuden vallata koko maa. Vastassa oli sillä hetkellä voimansa loppuunkuluttanut armeija, jonka selkäranka olisi pian murtunut. Ainoa selitys on siten ulkopuolinen tekijä! Neuvostoliitto pelkäsi tuossa vaiheessa muiden valtojen mukaantuloa ja kriisin eskaloitumista. Suomi olisi voinut myös tuossa vaiheessa tehokkaasti hyödyntää talvisodan synnyttämää myöntätutoa myös konkreetisella tasolla liittolaisina. Tätä pelättiin Kremlissä. Oliko kyse torjuntataisteluista talviodan sotanäyttämöillä? Suomalaisten yllättävä vastustus teki ajatuksen Suomen valtaamisesta toteuttamisvaiheessan hankalan, suuritöisen ja ennen kaikkea poliittisesti vaarallisen Neuvostoliitolle. En vieläkään epäile hetkeäkään sitä, etteikö Neuvostoliitto olisi voinut vallata Suomen keväällä 1940.

Talvisodan seuraus on jatkosota. Nimitys on kuvaava, etenkin kun näiden sotien välistä aikaa nimitettiin välirauhaksi. Jatkosodan kesänä 1944 armeijamme oli kaukana rajoiltamme, sillä olivat käytössään koulutukseltaan ja suorituskyvyltään olennaisesti paremmat asevoimat kuin talvisodassa, sillä oli käytössään kokonaan toista luokkaa oleva aseistus ja materiaalihuolto kuin talvisodassa. Lähtökohtainen kyky hyökkäyksen torjumiseen oli olennaisesti talvisotaa suurempi.

Onnekas sattuma tuli mukaan vai oliko se sattuma. Stalin kumppaneineen joutui pähkäilemään "Otammeko Helsingin ja Berliinin vaiko jomman kumman näistä" Vastaus oli selvä. Suomen onneksi. Eräät muutkin seikat painoivat neuvostopäättäjien arvioinneissa. Talvisota ja jatkosota olivat osoittaneet suomalaisten halun ja kyvyn puolustautua. Pelättiin skenaarioita, joissa miehitetyssä maassa olisi sodan jäljeltä aseita ja ennenkaikkea niiden käyttöön hyvin harjaantuneita ja halukkaita miehiä. Sissisota miehitetysssä maassa ei tuntunut miellyttävältä.

Ajateltiinko helpompaa skenaariota poliittisesti kontorolliin sidotusta maasta, joka olisi lojaalinen Neuvostoliiton intresseille eikä siten olisi uhkana sen pyrinnöille. Mutta ilman viimeistä onnistunutta sotilaallista operaatiota kesällä 1944 ei tuota olisi saatu aikaan. Myös Suomen valtaaminen olisi tuolloin ollut mahdollista, mutta se olisi käsittääkkseni vaatinut huomattavasti enemmän voimia kuin kevään 1940 tilanteessa.

Saksalaisten maasta-ajaminen osoitti Neuvostoliitolle suomalaisten lojaalisuuden halun. Entäpä jos Lapin sota olisikin epäonnistunut? Uskon, että siinä tapauksessa olisi neuvostojohto saanut aiheen ja mahdollisuuden maan valtaamiseksi. Tuossa vaiheessahan kenttäarmeijamme oli saatettu rauhan kannalle ja Lapin sotaa käytiin asevelvollisten poikien "lasten ristiretkenä"

Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamaan vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa. Kremlissäkin uskoakseni harjoitettiin rationaalista kustannuksien ja uhrauksien sekä saavutettavan edun vertailua. Siinä vertailussa Suomi lopullisen voittonsa sai - mutta se vaati sotilaallisia uhrauksia. Siis torjuntavoitoksi sotiemme taistelua voidaan nimittää. Kuten sotamies Vanhala sanoi: "Ensimmäisenä tuli maaliin Neuvostoliitto, mutta kakkokseksi kiri pieni ja sisukas Suomi khikhi"

"Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamaan vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa."

Tänä ei sovi oleenkaan siihen kuvaan, että venäläisiä kaatui röykkiöittäin juuri noissa torjuntataisteluissa. Turha on yrittää kieltää sitä tosiasiaa, että vihollinen yritti kaikkensa miehiä säästämättä murtaakseen suomalaisten linjat ja pästäkseen läpi.

mikä torjuntavoitto. kirjoitti:

"Torjuntavoiton sisältö lienee se, että aseellisen voiman käyttö ja objektiivisesti voimakkaamaan vastustajan kuluttaminen ja hyökkäyksen pysäyttäminen sai aikaan vihollisessa päätöksen olla viemättä hyökkäystään keinoja ja resursseja säästämättä loppuunsa."

Tänä ei sovi oleenkaan siihen kuvaan, että venäläisiä kaatui röykkiöittäin juuri noissa torjuntataisteluissa. Turha on yrittää kieltää sitä tosiasiaa, että vihollinen yritti kaikkensa miehiä säästämättä murtaakseen suomalaisten linjat ja pästäkseen läpi.

Materiaaliset tappiot olivat suuret etenkin hyökkääjän puolella. Vielä 2. maailmansodan aikaan voitiin todeta se yksinkertainen sotilaallinen tosiasia, että hyökkääjän tappiot olivat pääsääntöisesti suuremmat kuin puolustajan. Sodankäynnin neuvosto-oppeihin kuului elävän voiman säästämätön käyttäminen - yksinkertaisesti sanottuna miesten tapattaminen - ilmeisimminkin siitä syystä, että suuren kansan elävän voiman resurssit olivat valtaisat. Hyökkäykseen ryhdyttiin todella massiivisin joukoin ja aseistuksin tarkoituksena musertavan sotilaallisen iskun antaminen. Suomalaisten joukkojen oletettua voimakkaampi vastarinta ja siitä aiheutuneet suuret tappiot ja muuttunut tilannne varsinaisellä pääsotanäyttämöllä saivat Neuvostoliiton lopettamaan aktiivisímmat toimensa Suomen suunnalla. Divisioonia tarvittiin muualla.

Todettakoon, etten halua vähätellä näiden sotien taistelujemme merkitystä itsenäisyytemme säilymisen kannalta. Toisaalta on kuitenkin mietittävä sitä, miksi Neuvostoliitto ei saattanut toimiaan loppuuan. Mikäli aseellinen vastarintamme olisi yksinomaan vailla mitään ulkopuolisia tekijöitä tehnyt tuon Neuvostoliiton usein oletetun valloitusaikeen mahdottomaksi toteuttaa, voitaisiin puhua vailla vastaväitteitä torjuntavoitosta. Puhuisin itse mieluummin sotilaallisen agression vaaran torjumisesta kuin voitosta.