Olen huomannut, että tien päällä liikkuu paljon sellaista väkeä, joiden kyky hahmottaa ympäröiviä tapahtumia, ts. tilannetietoisuus on aika heikko.
Osalla porukasta kyse on vain liian vähäisestä kokemuksesta ja rutiinista ja korjautuu tietenkin ajan myötä. Mutta joukossa on myös niitä joilla tilannetietoisuus on jo maksimissaan, mutta ei silti riittävän korkealla tasolla.
Näillä kuskeilla suuri osa aivokapasiteetista kuluu ajamisen motoriikkaan, joten kaikki ylimääräinen toiminta näkyy heti heikentyneenä ajosuorituksena. Esimerkiksi radion tai kännykän käyttö ei onnistu ilman että vauhti putoaa ja/tai auto alkaa vaeltaa levottomasti.
Samaten näyttäisi olevan ylivoimaisen vaikeaa hahmottaa muiden tiellä liikkujien, erityisesti takana ajavien, tekemisiä. Niinpä sitten pompitaan yhtäkkiä takaa tulevan eteen ohituskaistalle, kun ei kyetä seuraamaan tapahtumia peileistä, jne.
Itse olen yleensä todella hyvin selvillä siitä mitä takana ja edessä tapahtuu. Sitten on poikkeuksena ne tilanteet, joita on erityisen vaikea ennakoida, eli esim. rajulla ylinopeudella takaa "ilmestyvät" autot. Tähän ikävästi vaikuttaa liikenteen "normaali" rytmi, joka Suomessa on aika leppoisa. Taustapeiliin vilkuilun frekvenssi putoaakin huomattavasti, kun tulee esim. parin viikon Saksan-reissulta kotimaahan.
Jotenkin toivoisi kuitenkin sitä, että porukka keskimäärin seuraisi paremmin sitä mitä kauempana edessä tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Nyt tuntuu siltä, että kytätään vain edellä menevän rekisterikilpeä ja omaa nopeusmittaria.
Osalla porukasta kyse on vain liian vähäisestä kokemuksesta ja rutiinista ja korjautuu tietenkin ajan myötä. Mutta joukossa on myös niitä joilla tilannetietoisuus on jo maksimissaan, mutta ei silti riittävän korkealla tasolla.
Näillä kuskeilla suuri osa aivokapasiteetista kuluu ajamisen motoriikkaan, joten kaikki ylimääräinen toiminta näkyy heti heikentyneenä ajosuorituksena. Esimerkiksi radion tai kännykän käyttö ei onnistu ilman että vauhti putoaa ja/tai auto alkaa vaeltaa levottomasti.
Samaten näyttäisi olevan ylivoimaisen vaikeaa hahmottaa muiden tiellä liikkujien, erityisesti takana ajavien, tekemisiä. Niinpä sitten pompitaan yhtäkkiä takaa tulevan eteen ohituskaistalle, kun ei kyetä seuraamaan tapahtumia peileistä, jne.
Itse olen yleensä todella hyvin selvillä siitä mitä takana ja edessä tapahtuu. Sitten on poikkeuksena ne tilanteet, joita on erityisen vaikea ennakoida, eli esim. rajulla ylinopeudella takaa "ilmestyvät" autot. Tähän ikävästi vaikuttaa liikenteen "normaali" rytmi, joka Suomessa on aika leppoisa. Taustapeiliin vilkuilun frekvenssi putoaakin huomattavasti, kun tulee esim. parin viikon Saksan-reissulta kotimaahan.
Jotenkin toivoisi kuitenkin sitä, että porukka keskimäärin seuraisi paremmin sitä mitä kauempana edessä tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Nyt tuntuu siltä, että kytätään vain edellä menevän rekisterikilpeä ja omaa nopeusmittaria.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuntuu joskus ihmeelliseltä, kun saavuttaa edellä ajavan auton, eikä kuljettaja tarkkaile ollenkaan peilejään. En sano, että väkipakolla pitäisi olla tilaa heti antamassa (kuten minä teen), mutta takaa katsottuna nysvärit yleensäkin tapittavat vain nopeusmittarin ja tuulilasin väliä.
Jos liikennesilmä ei riitä peilien tarkkailemiseen ilman, että ajosuoritus heikkenee, niin ehkä on parempikin pitää vaan se katse tiukasti edessä päin ja karvalakki syvällä päässä. Kyllä pientareeltakin pääsee ohitse.
Lisäisin listaan vielä risteysajon.
On tosi turhauttavaa, kun itse on katsonut, että risteys on tyhjä mutta edelläajava painaakin liinat kiinni ja alkaa vasta sitten arpomaan, uskaltaako mennä risteykseen vai ei.
Lisätään listaan vielä ne joilla kapasiteetti ei riitä kahta useamman autonhallintalaitteen yhtäaikaiseen käyttöön.
Vaihtoehdot:
- kaasu ohjaus -vilkku
- ohjaus vilkku -kaasu
- kaasu vilkku -ohjaus
Rumaksi tilanne menee kun pitäisi vaihtaa vaihdetta jossain muualla kuin suoralla tiellä. Esimerkiksi moottoritien rampilla kiihdytetään sen verran kuin kolmonen mukavasti antaa myöten (60 km/h on aika kiva) ja sitten odotetaan että päästään moottoritielle ennen kuin uskalletaan vaihtaa neloselle ja jatkaa "kiihdytystä"...
Voi johtaa muutamiin mainitsemiisi tapauksiin tuokin.
futiksessa sanotaan, että toisilla on hyvä pelisilmä, niin se vaan on liikenteessäkin, jos on selkeä tietoisuus, mitä ympärillä tapahtuu, ja mitä muut 'pelaajat' aikovat, on helppoa sopeuttaa omat toimensa sellaiselle 'pelikentälle', oli sitten kyse ohituksesta, kääntymisestä tai mistä muusta tahansa. Usein näkee jo kaukaa, kenellä on pelisilmää, kenellä ei. Jälkimmäisistä ohi ja kauas, niin voi taas ajella 'vapaissa tuulissa' (taitaa olla tuo purjehdustermi jäänyt jotenkin mieleen...)
Se on "tekniikka-laji". Nimittäin liikenteen tilannetietoisuus ja siihen reagoinit. Hyvä esimerkki on prukoiden vilkun käyttö. Se vaatii sen harkinnan,käytön ja samalla pitää autoa ohjata,ehkä jarruttaa jne. Jos pelkästään on ohituksesta kyse,ohitukseen lähtö on paljon vaativa mutta,paluu on jo helpompi ja silloin useat kytevät vilkun kun riskin tuoma jännite on pois.
Keskimäärin tavis-kuski pystyy korkeintaan 3een asiaan yhtäaikaan ajaessa autoa. Ja jos edessä oleva tilanne vaatiikin 4 huomiota yhtäaikaa,joku putoo pois. Ja jos on suuri riski,voi pudota pois 2kin huomiota vaativaa... Siitä varmaan johtuu aiemmin kirjottamani ohituksen ongelmat(keltaviiva,risteys-alueet,kurvi oikeelle ja mäenharjanteet).
En oikein tiedä, mitä kaikkia toimenpiteitä lasket, mutta se, että vain kahta asiaa 'tavis' pystyy hoitamaan yhdellä kertaa on aika pelottava skenaario. Jos nyt ajatellaan vaikka puikkelehtimista vilkkaassa liikennevirrassa moottoritiellä, on yksittäisiä tehtäviä kymmenkunta, jos nyt ihan kellokallen tyyliin ruvetaan tehtäviä pilkkomaan. Kumma ettei enempää onnettomuuksia tapahdu, vai oliskohan toi sun teorias silti vähän liioiteltu...
Kun jonkin tilanteen jälkeen HUOMAAT unohtaneesi tekemättä jonkin asian(vilkun,muun liikenteen,valojen käytön,tai mitä tahansa). Mikä sen aiheutti?? Tekikö joku muu jotain tavallisuudesta poikkeavaa tai teitkö itse huomiota vaativaa.
Yleisin seikka josta tän huomion tekee on vilkun käytöstä tai sen käyttämättömyydestä. Tavis aikoo ohittaa ja epäilee,,, ja sit kun lähtee ja kesken ohituksen huomaa vaaran lähestyvän samalla kaistalla,iskee paniikki. Ehkä ensimmäisenä ajattelee,näkeekö poliisi ja sitten vasta kuoleeko vastaantulijan alle.. Ja vaikka ei vaaratilannetta synnykkään,jää vilkun käyttö pois palatessaan omalle puolelle. Jos sitä käytti lähtiessään ohitukseen. Taviksille kun on "suuri pelko ja huoli,kun kollikissa kuoli". Eikai kun se "herranpelko" jossa palvotaan virkavaltaa vain kun sen näkee.
Esimerkkinä voisi sanoa sen kun turvavyötä käytetään vaan sen vuoksi "ettei poliisi sakota".. Punaisia päinkin ajetaan useasti sen vuoksi kun "poliisi ei näe". Harvemmin näkee päin punasia-ajavia jos näkevät poliisin risteyksessä ...
Tiedätkö muuten että,jokainen autoa kuljettava rikkoo matkallaan liikennesääntöä tai sääntöjä? Niin minäkin ja sinäkin. Olen pysytellyt yhdessä ja samassa rikkeessä jo vuosikaudet. Ylinopeudessa!
Ei se sen "pelottavaa" ole kun näinkin hyvin täällä pärjätään. Kiitos siitä osaksi kuuluu niille jotka eivät pidä kirjaimellisesti kiinni oikeuksistaan. Vaan joustavat ja väistävät niitä,joille ajaminen on vaikeaa ja vaivalloista. Ja kun nekin haluavat vielä ohitella jonoissa vaikka se olisi turhaakin nopeamman etenemisen kannalta. Koska se yksikin ohitus oli niin vaativa ettei,siitä sitten päästä enää seuraavasta ohi. Eli mitä se auttoi?
Kyllä tästä riittäis juttua... :)
itse olen juuri saanut kortin ja en todellakaan ole mikään täydellinen kuski, vielä asiat eivät suju rutiinilla ja nykyiseen autoon totuttelukin kestää oman aikansa. varsinkaan ripeä lähtö risteyksistä ei välttämättä suju, jonka vuoksi en viitsi lähteä kovin pieniin rakoihin edes yrittämään. vituttaa suunnattomasti, että heti ollaan tööttäämässä takaapäin, jos heidän mielestään olisin kerennyt mennä, mutta onkohan se sitten parempi, että menen hidastamaan muuta liikennevirtaa, jos itse olen kuitenkin väistämisvelvollinen (?)
sitten vielä nekin, jotka ajaa aivan perässä kiinni, omalla vastuulla tietenkin.