Hei taas, täällä Jeppe, tuo terhakka kurtrusselinterrieri Stadista. Nyt on pakko avautua, kun pääsi käymään niin ikävästi, että isäntäni osti minulle sitruunapannan. Olin ensin ihan että "omg, jees ja vuh, uus panta!!!" Sitten ne pirulaiset jättivät minut ensimmäistä kertaa yksin, ja eikös sieltä telkkarista tullut joku löytökissoja käsittelevä dokumentti. Pääsipäs siinä sitten "hau" jos toinenkin, ja olin laskea alleni, kun tästä uudesta "hienosta" pannasta tulikin pössäys sitruunaa suoraan kirsuuni. Siinä sitten paniikissa haukahdin vielä toisenkin kerran, kunnes tajusin mistä oli kyse; minuun oli laitettu kapistus, joka ruiskutti sitruunaa päälleni, jos en pitänyt kuonoani kiinni. Kosto elää.
Juoksin välittömästi häntä viuhuen isännän tohveleiden luo ja jauhoin ne atomeiksi. Sen jälkeen kuolasin emäntäni Burberry-kaulahuivin ihan läpimäräksi. Sitten meninkin sohvalle, laitoin karvaisen kuononi pehmeälle tyynylle ja huokaisin. Olin jo nukahtamaisillani, kunnes joku kolahti - se oli postimies. Haukahdin refleksinomaisesti, kuten kunnon kurtrusselinterrierin kuuluukin, ja eikös sieltä taas tullut tupsaus sitruunaa naamalle. Perhana, nyt tiedän, miltä ruokakupista tuntuu, kun se pestään Fairyllä! Sitten keksin pirullisen juonen - aioin haukkua sitruunapannan tyhjäksi! Ha-haa, nerokasta! Suljin suklaanruskeat silmäni, vedin pinkin kieleni sisään, laitoin suun kiinni ja aloin haukkua. Hau-hau-hau-vuh-vuh-vuh... Sitruunaa vaan ruiskusi ja ruiskusi. Ei enää pitkään, ajattelin. Kolmen vartin haukkumisen jälkeen aloin kuitenkin epäillä juoneni toimivuutta. Olohuoneen tapetit olivat ihan keltaisia sitruunasta, kuten myös matto. Kuononi karvat olivat kauttaaltaan tahmeat, ja ruskeat silmäni olivat sitruunansiniset. Minkä takia minua rankaistaan tällä tavoin? Minkä takia nalkuttavalle emännälleni ei laiteta sellaista pantaa, joka alkaisi soittaa Pave Maijasen Yamma-Yammaa joka kerta, kun suusta kuuluu nalkutusta? Murrr, minkä minä pieni terrieri luonnolleni mahdan - haukun silloin kun haukututtaa. =( Päätin vielä prostestiksi aivastaa isännän lukulaseihin ja pieraista kauheat Serti-tuhnut emäntäni käsilaukkuun. Onneksi he tulivat pian kotiin, mutta eivät ymmärrettävistä syistä ilahtuneet näkemistään pilatusta matosta ja tohveliatomiröykkiöstä. Minä opin tästä jotain, mutta toivottavasti myös nuo typerät ihmiset!
Vuh-vuh,
t: Jeppe
ps. miksei joku voisi tehdä sellaista pantaa, josta tulisi joku pieni makupala aina silloin, kun pieni Jeppe-koira on hiljaa tunnin? :-)
Juoksin välittömästi häntä viuhuen isännän tohveleiden luo ja jauhoin ne atomeiksi. Sen jälkeen kuolasin emäntäni Burberry-kaulahuivin ihan läpimäräksi. Sitten meninkin sohvalle, laitoin karvaisen kuononi pehmeälle tyynylle ja huokaisin. Olin jo nukahtamaisillani, kunnes joku kolahti - se oli postimies. Haukahdin refleksinomaisesti, kuten kunnon kurtrusselinterrierin kuuluukin, ja eikös sieltä taas tullut tupsaus sitruunaa naamalle. Perhana, nyt tiedän, miltä ruokakupista tuntuu, kun se pestään Fairyllä! Sitten keksin pirullisen juonen - aioin haukkua sitruunapannan tyhjäksi! Ha-haa, nerokasta! Suljin suklaanruskeat silmäni, vedin pinkin kieleni sisään, laitoin suun kiinni ja aloin haukkua. Hau-hau-hau-vuh-vuh-vuh... Sitruunaa vaan ruiskusi ja ruiskusi. Ei enää pitkään, ajattelin. Kolmen vartin haukkumisen jälkeen aloin kuitenkin epäillä juoneni toimivuutta. Olohuoneen tapetit olivat ihan keltaisia sitruunasta, kuten myös matto. Kuononi karvat olivat kauttaaltaan tahmeat, ja ruskeat silmäni olivat sitruunansiniset. Minkä takia minua rankaistaan tällä tavoin? Minkä takia nalkuttavalle emännälleni ei laiteta sellaista pantaa, joka alkaisi soittaa Pave Maijasen Yamma-Yammaa joka kerta, kun suusta kuuluu nalkutusta? Murrr, minkä minä pieni terrieri luonnolleni mahdan - haukun silloin kun haukututtaa. =( Päätin vielä prostestiksi aivastaa isännän lukulaseihin ja pieraista kauheat Serti-tuhnut emäntäni käsilaukkuun. Onneksi he tulivat pian kotiin, mutta eivät ymmärrettävistä syistä ilahtuneet näkemistään pilatusta matosta ja tohveliatomiröykkiöstä. Minä opin tästä jotain, mutta toivottavasti myös nuo typerät ihmiset!
Vuh-vuh,
t: Jeppe
ps. miksei joku voisi tehdä sellaista pantaa, josta tulisi joku pieni makupala aina silloin, kun pieni Jeppe-koira on hiljaa tunnin? :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätä oli hauska lukea! Osaat kertoa hyvin koirannäkökulmasta. Jatka ihmeessä, sinulla on kirjoittamisen lahja. :)