suomessa.
Surullinen tarinani
Kirjoittanut: turkkilaisen ex-vaimo 27.5.2006 klo 20.28
Suosittelen jokaista muslimiehistä haaveilevaa lukemaan tämän.Olkoon kirjoitukseni jonkilainen varoitus, jottei yksikään nainen soruisi samaan typeryyteen kuin minä ja rakastuisi muslimiin etelänlomallaan.
Kerron tarinan pääpiirteittäin. Viisi vuotta sitten kun olin 26v. lähdin ystäväni kanssa Alanyaan tarkoituksena lomailla ja ehkä pitää hauskaa paikallisten miesten kanssa. Jo toisena lomapäivänä tapasin Osmanin (nimi muutettu). Iloinen hymy, suuret ruskeat silmät ja valkoiset hampaat sekä suu joka lausui kohteliaisuuksia koko ajan. Rakastuin heti. Harrastimme seksiä koko lomaviikon. Haikeat hyvästit. Osman sanoi tulevansa perässäni Suomeen.
Kuukauden päästä hän sitten tuli aluksi turistiksi, mutta haki pian oleskelulupaa. Hän sai työpaikan pikkuserkkunsa pitseriasta ja muutti pysyvästi Suomeen. Me olimme alkaneet seurustella.Elämä oli yhtä juhlaa. Vanhempani eivät kestäneet tilannetta ja varoittelivat minua turkkilaisesta miehestä en kuunnellut, vaan välit heihin ja moniin muihin sukulaisiin katkesivat haukuttuani heidät julkisesti "suvaitsemattomiksi paskoiksi". Osa ystävistänikin alkoi kartella minua. En välittänyt, vaan menin Osmanin kanssa naimisiin.
Kaikki muuttui jo häitä seuranneena päivänä. Miehestäni tuli sairas hirviö. Aloin saada huudot ja nyrkiniskuja pienistäkin "virheistä". Hän alkoi valvoa pukeutumistani ja sain lähteä ulos vain peittävissä asuissa, koska islam määrää niin. Kaikkea, myös hakkaamista hän perusteli islamilla. Rippiraamattuni lensi silmieni edessä roskikseen. Mieheni kaverit valtasivat olohuoneemme ja sain kuulla heiltäkin herjoja.
Yli kaksi kuukautta siedin helvettiä ennen kuin pakkasin laukkuni ja pakenin ystäväni luo. Osman soitti ja huusi puhelimeen ja vaati minua palaamaan. Palasin vain poliisien seurassa hakemaan tavaroitani. Rikosilmoitusta en tehnyt, sillä pelkäsin, että minua alettaisiin vainota. Onneksi Osman kavereineen jätti minut rauhaan. Myöhemmin kuulin, että hänellä oli ollut koko ajan toinen nainen.
Vasta nyt elämä alkaa olla tasapainossa ja minulla on ihana suomalainen miesystävä, johon voin luottaa. Välit vanhempiin jäivät kuitenkin etäisiksi ja yhä pelkään liikkua vanhalla kotiseudullani. Osman jätti minuun syvät henkiset arvet.
Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä. Älkää edes lähtekö matkalle!
Surullinen tarinani
Kirjoittanut: turkkilaisen ex-vaimo 27.5.2006 klo 20.28
Suosittelen jokaista muslimiehistä haaveilevaa lukemaan tämän.Olkoon kirjoitukseni jonkilainen varoitus, jottei yksikään nainen soruisi samaan typeryyteen kuin minä ja rakastuisi muslimiin etelänlomallaan.
Kerron tarinan pääpiirteittäin. Viisi vuotta sitten kun olin 26v. lähdin ystäväni kanssa Alanyaan tarkoituksena lomailla ja ehkä pitää hauskaa paikallisten miesten kanssa. Jo toisena lomapäivänä tapasin Osmanin (nimi muutettu). Iloinen hymy, suuret ruskeat silmät ja valkoiset hampaat sekä suu joka lausui kohteliaisuuksia koko ajan. Rakastuin heti. Harrastimme seksiä koko lomaviikon. Haikeat hyvästit. Osman sanoi tulevansa perässäni Suomeen.
Kuukauden päästä hän sitten tuli aluksi turistiksi, mutta haki pian oleskelulupaa. Hän sai työpaikan pikkuserkkunsa pitseriasta ja muutti pysyvästi Suomeen. Me olimme alkaneet seurustella.Elämä oli yhtä juhlaa. Vanhempani eivät kestäneet tilannetta ja varoittelivat minua turkkilaisesta miehestä en kuunnellut, vaan välit heihin ja moniin muihin sukulaisiin katkesivat haukuttuani heidät julkisesti "suvaitsemattomiksi paskoiksi". Osa ystävistänikin alkoi kartella minua. En välittänyt, vaan menin Osmanin kanssa naimisiin.
Kaikki muuttui jo häitä seuranneena päivänä. Miehestäni tuli sairas hirviö. Aloin saada huudot ja nyrkiniskuja pienistäkin "virheistä". Hän alkoi valvoa pukeutumistani ja sain lähteä ulos vain peittävissä asuissa, koska islam määrää niin. Kaikkea, myös hakkaamista hän perusteli islamilla. Rippiraamattuni lensi silmieni edessä roskikseen. Mieheni kaverit valtasivat olohuoneemme ja sain kuulla heiltäkin herjoja.
Yli kaksi kuukautta siedin helvettiä ennen kuin pakkasin laukkuni ja pakenin ystäväni luo. Osman soitti ja huusi puhelimeen ja vaati minua palaamaan. Palasin vain poliisien seurassa hakemaan tavaroitani. Rikosilmoitusta en tehnyt, sillä pelkäsin, että minua alettaisiin vainota. Onneksi Osman kavereineen jätti minut rauhaan. Myöhemmin kuulin, että hänellä oli ollut koko ajan toinen nainen.
Vasta nyt elämä alkaa olla tasapainossa ja minulla on ihana suomalainen miesystävä, johon voin luottaa. Välit vanhempiin jäivät kuitenkin etäisiksi ja yhä pelkään liikkua vanhalla kotiseudullani. Osman jätti minuun syvät henkiset arvet.
Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä. Älkää edes lähtekö matkalle!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.