Löytyykö muita uskovaisia adhd -häiriöisiä? :) Itse olen sellainen mutta en tunne muita kaltaisiani... olisi hauska tutustua ja kuulla joitain juttuja. Kuten että tuntuuko adhd häiritsevän hengellistä elämääsi? Syötkö lääkkeitä ja ovatko auttaneet myös hengellisen elämän saralla? Oletko ollut katkera Jumalalle adhd:stasi?
Omalta kohdaltani haluan sanoa, että on ollut suuri vapautus tajuta monien ongelmieni, joista olen myös suurta synnintuntoa kärsinyt, johtuvan adhd:sta. Eli kyseessä on häiriö, joka tekee myös hurskaasta/kristillisestä/hengellisestä elämästä minulle keskivertoa raskaamman haasteen. Lääkityksen olen aloittanut suhteellisen vasta ja toivon saavani siitä apua.
Raamatusta en ole löytänyt suurta apua vaikeuksiini jostain syystä. Raamatusta käsin olen mieltänyt ongelmani vain siten, että olen syntinen ja häiriöni ovat syntiä. On helpotus tajuta, että kyseessä on sairaus. (Vaikka ei tämä tietenkään omaa vastuuta kokonaan poista.) Mutta nyt voin saada tähän vaikeuteeni hoitoa kirjoista tai ihmisiltäkin, jos rahat riittävät eivätkä kirjat yksinään auta. Lainasin kirjan nimeltä "Aikuisen adhd ja aivojen arvoitus" -valottaa ihan upeasti omaa tilaani...
Mutta kertokaahan itsestänne! Adhd:ita on väestöstä kuulemma 4% ja uskovaisia n. 10% joten uskovaisia adhd:eita vissiin vielä vähemmän...
(Itse olen muuten vain add, mutta laitoin tuon nimen adhd otsikkoon kun se nimi tunnetaan vissiin paremmin.)
Omalta kohdaltani haluan sanoa, että on ollut suuri vapautus tajuta monien ongelmieni, joista olen myös suurta synnintuntoa kärsinyt, johtuvan adhd:sta. Eli kyseessä on häiriö, joka tekee myös hurskaasta/kristillisestä/hengellisestä elämästä minulle keskivertoa raskaamman haasteen. Lääkityksen olen aloittanut suhteellisen vasta ja toivon saavani siitä apua.
Raamatusta en ole löytänyt suurta apua vaikeuksiini jostain syystä. Raamatusta käsin olen mieltänyt ongelmani vain siten, että olen syntinen ja häiriöni ovat syntiä. On helpotus tajuta, että kyseessä on sairaus. (Vaikka ei tämä tietenkään omaa vastuuta kokonaan poista.) Mutta nyt voin saada tähän vaikeuteeni hoitoa kirjoista tai ihmisiltäkin, jos rahat riittävät eivätkä kirjat yksinään auta. Lainasin kirjan nimeltä "Aikuisen adhd ja aivojen arvoitus" -valottaa ihan upeasti omaa tilaani...
Mutta kertokaahan itsestänne! Adhd:ita on väestöstä kuulemma 4% ja uskovaisia n. 10% joten uskovaisia adhd:eita vissiin vielä vähemmän...
(Itse olen muuten vain add, mutta laitoin tuon nimen adhd otsikkoon kun se nimi tunnetaan vissiin paremmin.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kamala kirja tuo Raamattu kun pistää tollasia miettiin... :D vaikka onhan sielläkin fiksuja juttuja, ei sitä voi kokonaan kieltää... :)
..toisaalta tää on kyllä yleistä ei-uskovaisillakin addeilla (=adhd:eilla), että koetaan syyllisyyttä omasta huonoudesta. Päälle päin tämä häiriö kun helposti näyttää laiskuudelta ja pahuudelta, jos ei tajuta, ettei resursseja ole yhtä paljon kuin terveillä/normaaleilla... ei ole helppoa addin elämä ilman hoitoa.
.. kun vieraannutaan Raamatun sanasta.
Näin pahasti epäilen.
Lapsien kurittomuutta ei enää tunnisteta raamatullisesti, koska on vieraannuttu Raamatun sanasta, ja sitten kehitellään kaikenlaisia sairauksia ja väitetään niiden olevan sairautta vaikka ovatkin jotain muuta.
Toiset ajattelevat tuolla tavalla.
Mutta jos nämä lapset saadaan rauhoittumaan lääkeiden ja hoidon avulla, niin eikö se ole hyvä asia? Tottahan tuo on, että kasvatuksella on vaikutuksensa. Näin aikuisena en silti itse voi mennä kasvatustani muuttamaan, ja ongelma on todellinen. Ja kyllä tätä on ihan lääketieteellisesti tutkittu ja löydetty adhd:n aivoista eroja terveen aivoihin verrattuna.
Luin adhd-kirjaa eteen päin ja mitä löysinkään. Kirjoittaja oli juuri pukenut sanoiksi omat ajatukseni. Ennen vanhaan Suomessa saattoi adhd-ihminen olla ihan kunnollinen ja arvostettu ihminen. Tuolloin ei tarvinnut olla maisteri ja hallita teoreettisia tietoja käydäkseen kunnon kansalaisesta, vaan riitti kun hallitsi käden taitoja. Käytännön työt sujuvat useimmilta adhd:eilta siinä missä muiltakin, ellei jopa paremmin. Adhd:t voivat olla hyvin ahkeriakin ja työlleen omistautuneita.
Tämä on minulle todellinen synninpäästö. En olekaan paha ja laiska palvelija vaan väärällä alalla! Ei olisi pitänyt hakea yliopistoon vaan johonkin käytännönläheisempään... mutta mitä sitä nyt abiturienttina tajuaa. Sillon ovat ovet auki ja maailma odottamassa ja unelmat odottamassa toteutumistaan... ei sillon ollu riittävän realisti valitakseen jonkin työn vain työn vuoksi, silloin piti miettiä "mikähän minua tässä maailmassa eniten huvittaisi?".
Erityisen tuomitsevina omalle kohdalleni olen kokenut Raamatun sanat "joka ei perheestään huolta pidä, se on uskonsa kieltänyt ja on pakanaakin pahempi". No lapsia ei onneksi ole mutta silti olen kokenut nuo sanat uhkaavina...
Oma ongelmansa on sekin, etteivät duunarit nauti yhteiskunnassamme yhtä suurta arvostusta kuin maisterit, ja siksi ihmiset hakeutuvat itselleen epäsopiville aloille.
on taakkamme.Yhdellä adhd ,toisella kateus jne.
Se on elämää joka on meille tarkoitettu.
Onneksi meissä ei ehkä ole kaikkia maailman ongelmia yhdessä ja samassa.
Aurinkoa lämpöineen käyttöösi!