Siteeraan ja kommentoin tekstiäsi luterilaisuus-palstalla 20.5.2006
"Kaste siis pelastaa entisestä ja se myös pelastaa tuoden uuteen. Se toimii rajana ja erottavana tekijänä. Mutta kaiken luvatun edellytyksenä on usko Herraan Jeesukseen. Vertauskuvaa seuraten kaste hukuttaa kaiken, mikä ei ole Jeesuksessa. "Kasteen sakramentti" on tällainen ihmisiä kadotukseen tuudittava tuhotulva!"
Kun käytät sanaa edellytyksenä, tarkoitatko, että kasteen lupausten saamiseksi usko Herraan Jeesukseen on edeltävä ehto vai pysyvä ehto? Yleensä edellyttää-verbin merkitys on temporaalinen, mutta haluan tarkistaa.
Oma mielipiteeni on, että on etsivää uskoa ja vanhurskauttavaa uskoa, joskaan tarkkaan rajaviivaa ei voi vetää enkä haluaisi varsinaisesti erotella. Nimittäin samoin on Pyhän Hengen laita. Tuuli puhaltaa missä haluaa. Pyhä Henki on se, joka ihmistä etsikkoaikana kutsuu.
Kasteessa on kuitenkin luvattu Pyhän Hengen lahja.
Apostolien tekojen kasteet olivat ns. hetikasteita. Varsinainen katekeesi alkoi kasteen jälkeen, jolloin (vanhurskauttava) usko sai kasvaa ja lujittua, samoin pelastusvarmuus. Paljon tällä palstalla luterilaisen kirkon konfirmaatiokäytäntöä kritisoineet eivät ehkä ole ajatelleet, että opetus voi olla jopa laajempaa kuin apostolisen ajan juuri perustettujen seurakuntien tilanne.
---
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,(KR38)"
Olen kanssasi samaa mieltä, että tämä Kirkkoraamatun 1938 käännös on vuoden 1992 käännöstä paljon parempi.
Ajattelen kasteesta, että siinä ruumis pestään niin, että sen syntejä ja syntiluontoa ei lueta tuomiolla syyksi Kristuksen vanhurskauden tähden. Liha itsessään pysyy. Synti kuolee vasta maailman lopussa. Mutta sitten totean, että vaikka kastettukin lankeaa, se ei OIKEUTA kastettua tekemään syntiä. Minulle synnintunto on armossa pysymistä. Se ei ole ilon tai kasvun vastakohta vaan alkusyy.
Pyhitys voi olla tällaista sisäistä ulottuvuutta, pelastusvarmuuden kasvua. Siitä tulevat hyvät teot koituvat lähimmäisten parhaaksi.
"Kaste siis pelastaa entisestä ja se myös pelastaa tuoden uuteen. Se toimii rajana ja erottavana tekijänä. Mutta kaiken luvatun edellytyksenä on usko Herraan Jeesukseen. Vertauskuvaa seuraten kaste hukuttaa kaiken, mikä ei ole Jeesuksessa. "Kasteen sakramentti" on tällainen ihmisiä kadotukseen tuudittava tuhotulva!"
Kun käytät sanaa edellytyksenä, tarkoitatko, että kasteen lupausten saamiseksi usko Herraan Jeesukseen on edeltävä ehto vai pysyvä ehto? Yleensä edellyttää-verbin merkitys on temporaalinen, mutta haluan tarkistaa.
Oma mielipiteeni on, että on etsivää uskoa ja vanhurskauttavaa uskoa, joskaan tarkkaan rajaviivaa ei voi vetää enkä haluaisi varsinaisesti erotella. Nimittäin samoin on Pyhän Hengen laita. Tuuli puhaltaa missä haluaa. Pyhä Henki on se, joka ihmistä etsikkoaikana kutsuu.
Kasteessa on kuitenkin luvattu Pyhän Hengen lahja.
Apostolien tekojen kasteet olivat ns. hetikasteita. Varsinainen katekeesi alkoi kasteen jälkeen, jolloin (vanhurskauttava) usko sai kasvaa ja lujittua, samoin pelastusvarmuus. Paljon tällä palstalla luterilaisen kirkon konfirmaatiokäytäntöä kritisoineet eivät ehkä ole ajatelleet, että opetus voi olla jopa laajempaa kuin apostolisen ajan juuri perustettujen seurakuntien tilanne.
---
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,(KR38)"
Olen kanssasi samaa mieltä, että tämä Kirkkoraamatun 1938 käännös on vuoden 1992 käännöstä paljon parempi.
Ajattelen kasteesta, että siinä ruumis pestään niin, että sen syntejä ja syntiluontoa ei lueta tuomiolla syyksi Kristuksen vanhurskauden tähden. Liha itsessään pysyy. Synti kuolee vasta maailman lopussa. Mutta sitten totean, että vaikka kastettukin lankeaa, se ei OIKEUTA kastettua tekemään syntiä. Minulle synnintunto on armossa pysymistä. Se ei ole ilon tai kasvun vastakohta vaan alkusyy.
Pyhitys voi olla tällaista sisäistä ulottuvuutta, pelastusvarmuuden kasvua. Siitä tulevat hyvät teot koituvat lähimmäisten parhaaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.