Ennen Rommelin tappiota

Missä vaiheessa Kekkonen tekikin uuden, yhtä upean analyysin, jonka perusteella käänsi takkinsa pelastaakseen oman surkean nahkansa?

Mikä Kekkosen mielipide muuten hitleriin oli?
Hänhän vieriali Saksassa 1930-luvulla ja vaikuttui suuresti Hitlerin noususta?

,,, kirjoitti:

Missä vaiheessa Kekkonen tekikin uuden, yhtä upean analyysin, jonka perusteella käänsi takkinsa pelastaakseen oman surkean nahkansa?

Mikä Kekkosen mielipide muuten hitleriin oli?
Hänhän vieriali Saksassa 1930-luvulla ja vaikuttui suuresti Hitlerin noususta?

Stalingradin taistelujen merkityksestä. Sieltä Saksan romahdus alkoi ja Kekkonen veti nopeasti johtopäätökset tulevista tapahtumista - Suomi oli saatava irti sodasta jotta emme itse tuhoutuisi.

Suurin osa Suomen poliittisista johtajista, kuten Tanner, löi yhä päätään Karjalan mäntyyn.

mennyt analyysi kirjoitti:

Stalingradin taistelujen merkityksestä. Sieltä Saksan romahdus alkoi ja Kekkonen veti nopeasti johtopäätökset tulevista tapahtumista - Suomi oli saatava irti sodasta jotta emme itse tuhoutuisi.

Suurin osa Suomen poliittisista johtajista, kuten Tanner, löi yhä päätään Karjalan mäntyyn.

Tanner oli tilanteen tasalla jo silloin, kun Kekkonen rustasi Pekka Peitsenä sotahulludestaan kertovia kirjoituksiaan.
Hyvää oli, että Kekkonenkin tuli järkiinsä, mutta huonoa, että hän asetti sitten oman etunsa aina maamme edun edelle.
Luotettavuutta hän sai Stalinilta, tulevalta hyvältä ystävältään sillä, että oli niin aktiivinen "sotasyyllisten" etsijä.
Stalin näki heti, että tuossapa mies, joka otetaan hyödyntämään NL:n etua.
Eikä NL tiettävästi muistuttanut uskollista koiraansa koskaan ajoista ennen Kekkosen takinkääntöä.
Siitä Kekkonen uskollisena koirana piti huolen itse.

taas... kirjoitti:

Tanner oli tilanteen tasalla jo silloin, kun Kekkonen rustasi Pekka Peitsenä sotahulludestaan kertovia kirjoituksiaan.
Hyvää oli, että Kekkonenkin tuli järkiinsä, mutta huonoa, että hän asetti sitten oman etunsa aina maamme edun edelle.
Luotettavuutta hän sai Stalinilta, tulevalta hyvältä ystävältään sillä, että oli niin aktiivinen "sotasyyllisten" etsijä.
Stalin näki heti, että tuossapa mies, joka otetaan hyödyntämään NL:n etua.
Eikä NL tiettävästi muistuttanut uskollista koiraansa koskaan ajoista ennen Kekkosen takinkääntöä.
Siitä Kekkonen uskollisena koirana piti huolen itse.

Ja 'Timo' juoksi..

taas... kirjoitti:

Tanner oli tilanteen tasalla jo silloin, kun Kekkonen rustasi Pekka Peitsenä sotahulludestaan kertovia kirjoituksiaan.
Hyvää oli, että Kekkonenkin tuli järkiinsä, mutta huonoa, että hän asetti sitten oman etunsa aina maamme edun edelle.
Luotettavuutta hän sai Stalinilta, tulevalta hyvältä ystävältään sillä, että oli niin aktiivinen "sotasyyllisten" etsijä.
Stalin näki heti, että tuossapa mies, joka otetaan hyödyntämään NL:n etua.
Eikä NL tiettävästi muistuttanut uskollista koiraansa koskaan ajoista ennen Kekkosen takinkääntöä.
Siitä Kekkonen uskollisena koirana piti huolen itse.

Vuosina 1940-41 Suomen ylin valtiovalta ja erityisesti ulkopolitiikan johto oli todella suppean joukon käsissä. Sen voi katsoa tiivistyneen jo talvisodan aikana kahteen henkilöön: Mannerheimiin ja Rytiin. Mannerheim oli koko välirauhan ajan sotatilassa olevan maan sotavoiminen ylipäällikkö. Ryti oli ensin pääministeri, sitten vt. presidentti. Presidentti Kallion kuoltua hänet valittiin lähes yksimielisesti Suomen uudeksi presidentiksi 19.12. alkaen.

Mannerheim ja Ryti olivat keränneet ympärilleen pienen joukon ihmisiä, jotka sitten käytännössä johtivat Suomen ulkopolitiikkaa. Tästä ryhmästä on usein käytetty englantilaisperäistä nimeä sotakabinetti. Siihen kuuluivat välirauhan aikana sotilaspuolelta puolustusministeri kenraali Walden, pääesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs ja eräänlaisena ulkojäsenenä myös kenraali evp. Talvela. Valtiovaltaa edustivat Rytin lisäksi ulkoministeri Witting ja uusi pääministeri Rangell. Myöhemmin mukaan liittyi "ulkojäseninä" myös VÄINÖ TANNER ja Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä.

Sodan jälkeen Väinö Tanner ja muut ”sotakabinetin” jäsenet Mannerheimiä lukuun ottamatta tuomittiin muutamaksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

kuin lumiukko kirjoitti:

Vuosina 1940-41 Suomen ylin valtiovalta ja erityisesti ulkopolitiikan johto oli todella suppean joukon käsissä. Sen voi katsoa tiivistyneen jo talvisodan aikana kahteen henkilöön: Mannerheimiin ja Rytiin. Mannerheim oli koko välirauhan ajan sotatilassa olevan maan sotavoiminen ylipäällikkö. Ryti oli ensin pääministeri, sitten vt. presidentti. Presidentti Kallion kuoltua hänet valittiin lähes yksimielisesti Suomen uudeksi presidentiksi 19.12. alkaen.

Mannerheim ja Ryti olivat keränneet ympärilleen pienen joukon ihmisiä, jotka sitten käytännössä johtivat Suomen ulkopolitiikkaa. Tästä ryhmästä on usein käytetty englantilaisperäistä nimeä sotakabinetti. Siihen kuuluivat välirauhan aikana sotilaspuolelta puolustusministeri kenraali Walden, pääesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs ja eräänlaisena ulkojäsenenä myös kenraali evp. Talvela. Valtiovaltaa edustivat Rytin lisäksi ulkoministeri Witting ja uusi pääministeri Rangell. Myöhemmin mukaan liittyi "ulkojäseninä" myös VÄINÖ TANNER ja Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä.

Sodan jälkeen Väinö Tanner ja muut ”sotakabinetin” jäsenet Mannerheimiä lukuun ottamatta tuomittiin muutamaksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Kuuluiko Kekkonen tuohon sotakabinettiin?
Huolittiinko häntä siihen?


"Vuonna 1937 työmiehet ja talonpojat löivät kättä. Maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyö loi pohjan sille kansalliselle yksimielisyydelle, jonka avulla kansakunta kesti talvisodan kuolemanuhan. Sotavuosina istui pitkä parlamentti, vaikka maata johti pieni sotakabinetti. Mutta se istui kuitenkin. Siksi Suomi kykeni ensimmäisenä sotaa käyneenä maana heti rauhan tultua järjestämään ihan oikeat vaalit."

Lainaus Pohjolan sanomista.