Olen törmännyt viime aikoina hyvin usein siihen, että tekstistä kuin tekstistä löytyy kirotusvireitä. Olen pohtinut asiaa ja mitä enemmän sitä pohtii, niin sitä enemmän se askarruttaa.
Käsittääkseni ennenvanhaa oli lähes pyhäinhäväistys, jos painetussa sanassa oli kirjoitus- tai ajatusvirheitä. Nykyään silmäni on oikein harjaantunut ja löytää lähes jokaisesta kotiini kannetusta postista tai muulla tavoin silmiini tuotetusta tekstistä jotakin huomautettavaa.
Ymmärrän toisaalta asian laidan, mutta toisaalta taas en. On toisinaan väitetty, että ihmisen on varsin hankala havaita omasta tekstistään virhe. Sitä kun tietää juuri kirjoittaneensa jotakin, niin silmä luulee niin lukevansa. Ja ajatusvirheet nykytekstissä ymmärrän; "leikkaa liimaa, ai niin kirjoitan tuonne väliin yhden sanan ja jatkan sitten täältä", ja lause näyttää todella sekavalta.
Toisaalta en jaksa asiaa juuri siksi ymmärtää, että ihminenhän antaa itsestään ja omasta tekstistään lukijalle tietynlaisen kuvan. Lienee hiukan sama asia, kuin kaivaisi nenää keskustellessaan toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Ei varsinaisesti haittaa, mutta toisia ihmisiä ärsyttää enemmän kuin toisia.
Toivoisin syvästi, että päivälehdissä, uutisissa ja muissa laajalle jakautuvissa, ainakin informatiivisissä teksteissä ei tulevaisuudessa olisi ainakaan niin suuresti panovirhepaholaisia.
Kiitos ja anteeksi.
Käsittääkseni ennenvanhaa oli lähes pyhäinhäväistys, jos painetussa sanassa oli kirjoitus- tai ajatusvirheitä. Nykyään silmäni on oikein harjaantunut ja löytää lähes jokaisesta kotiini kannetusta postista tai muulla tavoin silmiini tuotetusta tekstistä jotakin huomautettavaa.
Ymmärrän toisaalta asian laidan, mutta toisaalta taas en. On toisinaan väitetty, että ihmisen on varsin hankala havaita omasta tekstistään virhe. Sitä kun tietää juuri kirjoittaneensa jotakin, niin silmä luulee niin lukevansa. Ja ajatusvirheet nykytekstissä ymmärrän; "leikkaa liimaa, ai niin kirjoitan tuonne väliin yhden sanan ja jatkan sitten täältä", ja lause näyttää todella sekavalta.
Toisaalta en jaksa asiaa juuri siksi ymmärtää, että ihminenhän antaa itsestään ja omasta tekstistään lukijalle tietynlaisen kuvan. Lienee hiukan sama asia, kuin kaivaisi nenää keskustellessaan toisen ihmisen kanssa kasvotusten. Ei varsinaisesti haittaa, mutta toisia ihmisiä ärsyttää enemmän kuin toisia.
Toivoisin syvästi, että päivälehdissä, uutisissa ja muissa laajalle jakautuvissa, ainakin informatiivisissä teksteissä ei tulevaisuudessa olisi ainakaan niin suuresti panovirhepaholaisia.
Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
'ennenvanhaa' on ennenvanhaan, 'asian laidan' on asianlaidan, 'panovirhepaholainen' on oikein, sellainen on olemassa. :DD
Pahoittelen syvästi. Otan opiksi ja ottakaa tekin.
Töissä minulla on tekstinkäsittely- ja sähköpostiohjelmissa oikolukija, joka löytää lähes kaikki kirjoitus- ja kielioppivirheet. Säästää paljon aikaa, kun ei tarvitse tarkistaa kuin ajatusvirheet. Toivottavasti ne tulisivat hinnaltaan kotikäyttäjänkin kukkarolle sopiviksi. Toisaalta tietysti joku pikkuvirhe tekee tekstistä inhimillisemmän, kunhan niitä ei ihan älyttömästi ole.
kirotusvirhe on?
uudelleen. Se on kirotusvire. Siis tekee mieli kiroilla. Kyllä suomen kieli on rikas.