Entä jos Suomi olisi vuonna 1994 sanonut ei? Tällaista kysymystä pohdiskelee Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen tuoreessa HS:n Kuukausiliitteessä. Pitkähkö kirjoitus ilmestyi oireellisesti ajankohtana, jolloin julkaistiin uusimmatEU-jäsenyyden kannatusta mittaavat gallup-tiedot. Niiden mukaan EU-jäsenyyden kannatusluvut ovat laskeneet ja yhä useampi suomalaisista katsoo, että EU-jäsenyydestä on maallemme ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä Helsingin Sanomat käy vastahyökkäykseen politiikan toimittajansa johdolla.
Meille kerrotaan, ettei Euroopasta löydy hakemallakaan asiantuntijaa, joka numeroilla pystyisi osoittamaan , onko Suomi voittanut vaiko hävinnyt jäsenmaksupelissä EU:lle: "EU-komission mukaan Suomi sai vuonna 2000 EU:n budjetista noin 217 miljoonaa euroa enemmän kuin sinne maksoi. Valtionvarainministeriö taas todistaa, että Suomi päinvastoin maksoiunionille noin 217 miljoonaa euroa enemmän kuin sai. - Ota siitä selvää. Siksi hylkäämme kirjanoppineet ja lähdemme Viitasaarelle kysymään käytännön miehiltä, miten EU on heidän elämäänsä vaikuttanut", Hämäläinen kirjoittaa. Sopinee kysyä, minkä vuoksi hän jättää kertomatta tiedossaan olleisiin tosiasioihin perustuvan tutkimustuloksen, jonka mukaan Suomi on maksanut EU:lle vuosittain yli miljardi markkaa enemmän kuin on saanut siltä takaisin?
Lienen itsekin jonkinmoinen kirjanoppinut, koska toimittaja Hämäläinen kääntyi myös allekirjoittaneen puoleen ja pyysi vastausta yllä mainittuun kysymykseen. Vastauksessani totesin mm. seuraavaa: "Ilmeisesti suurimmat Emusta aiheutuneet yhteiskunnan menetykset syntyivät 1990-luvun laman aikana. ? Valtionvarainministeri Iiro Viinasen laman aikaiset suuret valtion menojen leikkaukset, jotka kohdistuivat erityisesti sosiaaliturvaan ja kuntien valtionapuihin, syvensivät ja pitkittivät maamme talouslamaa. Maassamme harjoitettiin laman aikana kylmäkiskoista uusliberalistista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jonka ylimääräiset yhteiskunnan rahalliset tappiot kohoavat kaksi tai kolme kertaa suuremmiksi kuin mitä pankkituki tuli
yhteiskunnalle maksamaan. Olen esittänyt karkeana arviona, että elvyttävällä keynesiläisellä talouspolitiikalla olisimme selvinneet lamasta ainakin kolmasosaa pienemmällä työttömyydellä ja kolmasosaa vähemmillä pienyrittäjien konkursseilla." Nämä arvioteivät ilmeisesti sopineet toimittajan poliittisiin tarkoitusperiin, joten niitä ei hänen jutustaan löytynyt.
Viitasaarella hän haastatteli EU-myönteistä Pislan toimitusjohtaja Teuvo Ruuhea ja EU-kriittistä maanviljelijä Martti Savolaista sekä Viitasaaren kaupunginjohtaja Asko Liimataista. Lopputuloksen voi jokainen arvata: toimitusjohtaja ja kaupunginjohtaja olivat kokeneet EU-jäsenyyden myönteisenä, kun taas maanviljelijä negatiivisena asiana.
Lopuksi toimittaja Hämäläinen on kääntynyt pääkaupungin euroeliitin puoleen. Sen edustajien mukaan talous ei olisi kasvanut ETA-oloissa yhtä nopeasti kuin se kasvoi vuosina 1995-2000. Aasiasta syksyllä 1998 alkanut kriisi olisi eliitin mukaan iskenyt markan arvoon kovasti, mikä olisi voinut johtaa samanlaiseen paniikkiin kuin 1990-luvun alussa, jolloin Suomen Pankin valuuttavarat hupenivat. Tällä tavalla maamme euroeliitti päästelee täyttä potaskaa! Sen osoittaa esim. naapurimaidemme, EU-jäsenyydestä kieltäytyneen Norjan ja euroalueen ulkopuolelle jättäytyneen Ruotsin menestyksellinen talouskehitys.
Sokerina pohjalla toimittaja Hämäläinen on kysynyt sisäpolitiikan asiantuntijoilta, pyrkisikö Suomi uudestaan Unioniin. Ja vastaus kuului, että ilman muuta: "Meillä jäsenyyttä kannattanut puoli ei olisi ikinä tyytynyt tappioonsa. Teollisuus, kauppa, pankit, ammattiyhdistysliike, suuret lehdet ja puolueista ainakin Sdp, kokoomus ja Rkp olisivat hioneet kyntensä ja lähteneet uusintaotteluun." - Löytyihän vihdoinkin se EU-mafia, joka vuoden 1994 EU-kansanäänestyksen edellä sai valheellisella propagandallaan osan suomalaisista äänestämään, omien etujensa vastaisesti, kyllä-vaihtoehdon puolesta.
Meille kerrotaan, ettei Euroopasta löydy hakemallakaan asiantuntijaa, joka numeroilla pystyisi osoittamaan , onko Suomi voittanut vaiko hävinnyt jäsenmaksupelissä EU:lle: "EU-komission mukaan Suomi sai vuonna 2000 EU:n budjetista noin 217 miljoonaa euroa enemmän kuin sinne maksoi. Valtionvarainministeriö taas todistaa, että Suomi päinvastoin maksoiunionille noin 217 miljoonaa euroa enemmän kuin sai. - Ota siitä selvää. Siksi hylkäämme kirjanoppineet ja lähdemme Viitasaarelle kysymään käytännön miehiltä, miten EU on heidän elämäänsä vaikuttanut", Hämäläinen kirjoittaa. Sopinee kysyä, minkä vuoksi hän jättää kertomatta tiedossaan olleisiin tosiasioihin perustuvan tutkimustuloksen, jonka mukaan Suomi on maksanut EU:lle vuosittain yli miljardi markkaa enemmän kuin on saanut siltä takaisin?
Lienen itsekin jonkinmoinen kirjanoppinut, koska toimittaja Hämäläinen kääntyi myös allekirjoittaneen puoleen ja pyysi vastausta yllä mainittuun kysymykseen. Vastauksessani totesin mm. seuraavaa: "Ilmeisesti suurimmat Emusta aiheutuneet yhteiskunnan menetykset syntyivät 1990-luvun laman aikana. ? Valtionvarainministeri Iiro Viinasen laman aikaiset suuret valtion menojen leikkaukset, jotka kohdistuivat erityisesti sosiaaliturvaan ja kuntien valtionapuihin, syvensivät ja pitkittivät maamme talouslamaa. Maassamme harjoitettiin laman aikana kylmäkiskoista uusliberalistista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jonka ylimääräiset yhteiskunnan rahalliset tappiot kohoavat kaksi tai kolme kertaa suuremmiksi kuin mitä pankkituki tuli
yhteiskunnalle maksamaan. Olen esittänyt karkeana arviona, että elvyttävällä keynesiläisellä talouspolitiikalla olisimme selvinneet lamasta ainakin kolmasosaa pienemmällä työttömyydellä ja kolmasosaa vähemmillä pienyrittäjien konkursseilla." Nämä arvioteivät ilmeisesti sopineet toimittajan poliittisiin tarkoitusperiin, joten niitä ei hänen jutustaan löytynyt.
Viitasaarella hän haastatteli EU-myönteistä Pislan toimitusjohtaja Teuvo Ruuhea ja EU-kriittistä maanviljelijä Martti Savolaista sekä Viitasaaren kaupunginjohtaja Asko Liimataista. Lopputuloksen voi jokainen arvata: toimitusjohtaja ja kaupunginjohtaja olivat kokeneet EU-jäsenyyden myönteisenä, kun taas maanviljelijä negatiivisena asiana.
Lopuksi toimittaja Hämäläinen on kääntynyt pääkaupungin euroeliitin puoleen. Sen edustajien mukaan talous ei olisi kasvanut ETA-oloissa yhtä nopeasti kuin se kasvoi vuosina 1995-2000. Aasiasta syksyllä 1998 alkanut kriisi olisi eliitin mukaan iskenyt markan arvoon kovasti, mikä olisi voinut johtaa samanlaiseen paniikkiin kuin 1990-luvun alussa, jolloin Suomen Pankin valuuttavarat hupenivat. Tällä tavalla maamme euroeliitti päästelee täyttä potaskaa! Sen osoittaa esim. naapurimaidemme, EU-jäsenyydestä kieltäytyneen Norjan ja euroalueen ulkopuolelle jättäytyneen Ruotsin menestyksellinen talouskehitys.
Sokerina pohjalla toimittaja Hämäläinen on kysynyt sisäpolitiikan asiantuntijoilta, pyrkisikö Suomi uudestaan Unioniin. Ja vastaus kuului, että ilman muuta: "Meillä jäsenyyttä kannattanut puoli ei olisi ikinä tyytynyt tappioonsa. Teollisuus, kauppa, pankit, ammattiyhdistysliike, suuret lehdet ja puolueista ainakin Sdp, kokoomus ja Rkp olisivat hioneet kyntensä ja lähteneet uusintaotteluun." - Löytyihän vihdoinkin se EU-mafia, joka vuoden 1994 EU-kansanäänestyksen edellä sai valheellisella propagandallaan osan suomalaisista äänestämään, omien etujensa vastaisesti, kyllä-vaihtoehdon puolesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.