Syntymättömän sielun olopaikka?

Kait täällä voi puhua muustakin kuin adventismista?
Heräsi vain työssäni maalatessa seinää kiinnostus siihen, että onko ihminen ennen syntymää sieluna Jumalan luona vai kuinka on?
Henki on Jumalan antama ja palaa Jumalan luo.
Kait tässä pohtia saa ja pohtia yhdessä.
Ei kait se niin joutavanpäivästäkään ole.

Vai onko maallikon kysymykset turhia?

aloittajan kommentti. kirjoitti:

Kait täällä voi puhua muustakin kuin adventismista?
Heräsi vain työssäni maalatessa seinää kiinnostus siihen, että onko ihminen ennen syntymää sieluna Jumalan luona vai kuinka on?
Henki on Jumalan antama ja palaa Jumalan luo.
Kait tässä pohtia saa ja pohtia yhdessä.
Ei kait se niin joutavanpäivästäkään ole.

Vai onko maallikon kysymykset turhia?

Raamattu ei kerro sitä hetkeä josta alkaa elämä.
Eikä Raamattu liioin kerro muistakaan asioista joihin henkilö itse ei voi vaikuttaa kummallakaan puolen tätä ihmiselämää.
Arvailut ovat arvailujen arvoisia, eikö niin?

kun ei kirjoitti:

Raamattu ei kerro sitä hetkeä josta alkaa elämä.
Eikä Raamattu liioin kerro muistakaan asioista joihin henkilö itse ei voi vaikuttaa kummallakaan puolen tätä ihmiselämää.
Arvailut ovat arvailujen arvoisia, eikö niin?

Jos joku on sanasta jotain löytänyt.

aloittajan kommentti. kirjoitti:

Kait täällä voi puhua muustakin kuin adventismista?
Heräsi vain työssäni maalatessa seinää kiinnostus siihen, että onko ihminen ennen syntymää sieluna Jumalan luona vai kuinka on?
Henki on Jumalan antama ja palaa Jumalan luo.
Kait tässä pohtia saa ja pohtia yhdessä.
Ei kait se niin joutavanpäivästäkään ole.

Vai onko maallikon kysymykset turhia?

Kyllä sinun pitää olla tarkkana mitä kirjoitat tai kysyt, sillä täällä(kin) kun vallitsee ja häärää myös seriffinä tuo yleinen luterilainen vauvavalelu kasteopin kannattajat, niin he eivät siedä muuta oppia, raivoavat ja poistavat ja haukkuvat kirjoituksesi...

?..näin se vaan on ? kirjoitti:

Kyllä sinun pitää olla tarkkana mitä kirjoitat tai kysyt, sillä täällä(kin) kun vallitsee ja häärää myös seriffinä tuo yleinen luterilainen vauvavalelu kasteopin kannattajat, niin he eivät siedä muuta oppia, raivoavat ja poistavat ja haukkuvat kirjoituksesi...

Maalatessani seinää, Radio Dei. Kirkon ihminen kävi mainitsemassa näistä sakramenteista, että kaste ja ehtoollinen, siitä tulee usko ja pelastus.
Kuulema armovälineitä.

kun ei kirjoitti:

Raamattu ei kerro sitä hetkeä josta alkaa elämä.
Eikä Raamattu liioin kerro muistakaan asioista joihin henkilö itse ei voi vaikuttaa kummallakaan puolen tätä ihmiselämää.
Arvailut ovat arvailujen arvoisia, eikö niin?

eli kokonaisuus,kun Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa ELÄMÄN HENGEN! Eli ei siis niin,että ihmiSEEN tuli elävä sielu,joka olisi joitenkin erillistä elämää viettämään kykenevä!Vasta kun Jumala hengeyttää jonkun,siitä tulee elävä!Ilman sitä ei kukaan voi elää.Raamattu kertoo,että kaikki sielut,(eli elämät)ovat Jumalan muistissa.Ja että ihmisen sielu kuolee,niinkuin eläimenkin.(saarnaaja)Ainoastaan Kristuksessa on iankaikkinen elämä.Hautajais saarnassakin sanotaan että,"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva,Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä."En tosin ole ollut muuta kuin Lutterilaisten hautaus tilaisuuksissa,joten en tiedä,miten adventistit,tai muut siunaavat?Eikös sitä jossakin sanota,että ruumis tulee maaksi jälleen,mutta henki palajaa Jumalan luokse,mistä se on tullutkin?Näin olen omaltakohdaltani käsittänyt,voin olla väärässäkin?Eli tämän tulkinnan mukaan ihminen on kokonaisuus,eikä ruumis ja henki pysty elämään erillistä elämää!Tiedoksi vielä se että nämä tulkintani perustuvat täysin raamattuun,EN ole adventisti!

Henki palaa Jumalan tykö ja siitä opettavat sen olevan Aabrahamin helma.
Mietin siksi sitä, että Jumala antaa hengen ja ihmisestä tulee elävä sielu, ja kuoleman jälkeen tämä henki palaa Jumalan tykö. Eli yhteenlaskien täytyy sielu olla ennen syntymää Jumalan tykönä.
Siksi kaipaan lisävaloa lukeneilta, mutta nyt lähden nukkumaan ja huomenna illalla reissuni jälkeen palaan mielenkiinnolla koneelle. Hyvää yötä.

kahden pikkupojan äiti.
Vanhempi lapsi oli vajaat kaksi vuotta ja nuorempi muutaman kuukauden.
Minulla oli ollut vaikea raskausmyrkytys ja olin henkisestikkin aivan lopussa.
Olin niin väsynyt ja sairas!
En ollut silloin vielä uudestisyntynyt,enkä ymmärtänyt aborttia edes synniksi.
Nyt en enää suostuisi,vaan luottaisin kaiken Jumalan käteen,
mutta silloin ajattelin toisin.
Silti se on monesti painanut omaatuntoani,ja olen ollut henkisesti aivan riekaleina
asian johdosta.Vasta kun synnyin uudesti sain vapautuksen näistäkin syytöksistä.
Senvuoksi kirjoitankin tämän,jos jossain olisi joku
"tunnolla haavoitetulla,"että "Jeesus korjata kurjan vois"!
Toivoisin voivani olla johdattamassa häntä Jeesuksen luokse parannettavaksi!
Muista,ei ole mitään syntiä,mitä ei Jeesus ole sovittanut!
Tule siis SELLAISENAAN Kristuksen ristin juurelle,pyydä anteeksi kaikkea heikkouttasi
ja mahdottomuuttasi,niin HÄN on ARMOLLINEN ja ARMAHTAA SINUT JÄLLEEN!

Kyllä on harvinaisen harhaista.

Uskova 1 on tosin hengenheimolaisesi, teillä varmaan olisi paljon keskusteltavaa.

Tuli mieleeni tuo apt. Johannes, hänet kastettiin äidin kohdussa. Muistelen näin tapahtuneen.

Mikään osa ihmisestä ei ole olemassa ennen hedelmöitystä - ei ruumis, ei sielu, ei henki.

Sikiön hedelmöittyessä saa alkunsa ihmisen ruumis ja iankaikkinen sielu ja ihmisellä on heti myös perisynnin takia kuolettunut henki.

Vain ihmisillä on iankaikkinen sielu ei eläimillä.

Kyllä, ihminen on kolmiosainen: ruumis, sielu ja henki (tai nääntynyt henki).

Perisynnin vaikutuksessa ihmisten henki on kuolettunut, mutta olemassa ja kun ihminen tulee uskoon eli syntyy Pyhästä Hengestä, herää hänen henkensä eloon.

Kuoleman jälkeen ei-uskovien ruumis maatuu maan päällä ja sielu menee tuonelaan.

Kuoleman jälkeen uskovilla ruumis maatuu maan päällä ja sielu sekä henki menee taivaaseen.

Viimeiselle tuomiolle ei-uskovien ruumiit nostetaan maasta ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät tuonelasta vedettyihin sieluihin. Ei-uskovat kärsivät iäti tulijärvessä eli helvetissä eivätkä heidän henkiruumiinsa kulu, vaikka tuli ja madot niitä runtelevat.

Tempauksessa taivaassa olevien uskovien ruumiit temmataan (sekä maan päällä olevan uskovat kokonaan) ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät uskovien sieluihin ja henkiin. Uskovat viettävät iäisyytensä Jumalan kanssa kokonaisina (hengellinen ruumis sielu henki).

uskova_1 kirjoitti:

Mikään osa ihmisestä ei ole olemassa ennen hedelmöitystä - ei ruumis, ei sielu, ei henki.

Sikiön hedelmöittyessä saa alkunsa ihmisen ruumis ja iankaikkinen sielu ja ihmisellä on heti myös perisynnin takia kuolettunut henki.

Vain ihmisillä on iankaikkinen sielu ei eläimillä.

Kyllä, ihminen on kolmiosainen: ruumis, sielu ja henki (tai nääntynyt henki).

Perisynnin vaikutuksessa ihmisten henki on kuolettunut, mutta olemassa ja kun ihminen tulee uskoon eli syntyy Pyhästä Hengestä, herää hänen henkensä eloon.

Kuoleman jälkeen ei-uskovien ruumis maatuu maan päällä ja sielu menee tuonelaan.

Kuoleman jälkeen uskovilla ruumis maatuu maan päällä ja sielu sekä henki menee taivaaseen.

Viimeiselle tuomiolle ei-uskovien ruumiit nostetaan maasta ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät tuonelasta vedettyihin sieluihin. Ei-uskovat kärsivät iäti tulijärvessä eli helvetissä eivätkä heidän henkiruumiinsa kulu, vaikka tuli ja madot niitä runtelevat.

Tempauksessa taivaassa olevien uskovien ruumiit temmataan (sekä maan päällä olevan uskovat kokonaan) ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät uskovien sieluihin ja henkiin. Uskovat viettävät iäisyytensä Jumalan kanssa kokonaisina (hengellinen ruumis sielu henki).

oikein toimii? Eli missä vaiheessa henki taikka sielu erkanee ruumiista? Pompottaako Jumala enenevässä määrin sielua ihmisruumiiseen takaisin, sitä mukaan kun lääketiede kehittyy ja elvytystekniikka paranee? Onko sielu lomalla taivaassa silloin kun ruumis on koomassa ja joskus se saa komennuksen takaisin ruumiiseen? Milläs se sielu / henki(?) näkee, kuulee, kokee ja ajattelee ilman ruumista?

fantasia kirjoitti:

oikein toimii? Eli missä vaiheessa henki taikka sielu erkanee ruumiista? Pompottaako Jumala enenevässä määrin sielua ihmisruumiiseen takaisin, sitä mukaan kun lääketiede kehittyy ja elvytystekniikka paranee? Onko sielu lomalla taivaassa silloin kun ruumis on koomassa ja joskus se saa komennuksen takaisin ruumiiseen? Milläs se sielu / henki(?) näkee, kuulee, kokee ja ajattelee ilman ruumista?

Sielu erkanee ruumiista silloin, kun kuolema (kuolemakin on persoona) erottaa ruumiin ja sielun. Ei-uskovien sielun kuolema vie tuonelaan odottelemaan viimeistä tuomiota, mutta kuoleman ottaessa uskovasta ihmisestä kiinni, hänelle jää vain ruumis käteen, sillä uskova lähtee (sielu henki) taivaaseen. Taivaaseen kuolemalla ei ole pääsyä.

Kuolema tekee yhteistyötä tuonelan kanssa ja pitävät kuolleita (ei-uskovia) hallussaan, mutta joutuvat lopulta antamaan ne pois viimeiselle tuomiolle. "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan." (Ilm 20:13)

Lopulta kuolemakin heitetään ikuisesti helvettiin kärsimään, eli hän ei kuulu Jumalan joukkoihin, vaan pahoihin. "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." (Ilm 20:14)

Onhan noita ihmisiä kuollut ja herännyt uudestaan eloon. Useimmilta pyyhkiytyy muistot pois, missä kävivät, varsinkin jos kävivät tuonelan porteilla, mutta jotkut ovat niistä kertoneet. Ovat myös nähneet ja kuulleet, mitä elvyttäjät tai sukulaiset ovat heidän ruumiinsa ääressä touhunneet.

Ruumiista ilman sielua ei kai nyt ole miksikään näkijäksi, kuulijaksi, kokijaksi tai ajattelijaksi. Sielu taas pystyy siihen ilman ruumistakin.

uskova_1 kirjoitti:

Mikään osa ihmisestä ei ole olemassa ennen hedelmöitystä - ei ruumis, ei sielu, ei henki.

Sikiön hedelmöittyessä saa alkunsa ihmisen ruumis ja iankaikkinen sielu ja ihmisellä on heti myös perisynnin takia kuolettunut henki.

Vain ihmisillä on iankaikkinen sielu ei eläimillä.

Kyllä, ihminen on kolmiosainen: ruumis, sielu ja henki (tai nääntynyt henki).

Perisynnin vaikutuksessa ihmisten henki on kuolettunut, mutta olemassa ja kun ihminen tulee uskoon eli syntyy Pyhästä Hengestä, herää hänen henkensä eloon.

Kuoleman jälkeen ei-uskovien ruumis maatuu maan päällä ja sielu menee tuonelaan.

Kuoleman jälkeen uskovilla ruumis maatuu maan päällä ja sielu sekä henki menee taivaaseen.

Viimeiselle tuomiolle ei-uskovien ruumiit nostetaan maasta ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät tuonelasta vedettyihin sieluihin. Ei-uskovat kärsivät iäti tulijärvessä eli helvetissä eivätkä heidän henkiruumiinsa kulu, vaikka tuli ja madot niitä runtelevat.

Tempauksessa taivaassa olevien uskovien ruumiit temmataan (sekä maan päällä olevan uskovat kokonaan) ja ne muuttuvat henkiruumiiksi ja yhtyvät uskovien sieluihin ja henkiin. Uskovat viettävät iäisyytensä Jumalan kanssa kokonaisina (hengellinen ruumis sielu henki).

sukua Sadun kertoja Andersenille? Onko nämä kaikki Sadut ihan sinun omia keksintöjäsi, Vai onko sinulla ollut opettaja? Et maininnut tuletko sinäkin sinne keksimääsi tulijärveen?
Et kai sinä voi olla pois ihanne paikastasi?
Vai kuinka?

uskova_1 kirjoitti:

Sielu erkanee ruumiista silloin, kun kuolema (kuolemakin on persoona) erottaa ruumiin ja sielun. Ei-uskovien sielun kuolema vie tuonelaan odottelemaan viimeistä tuomiota, mutta kuoleman ottaessa uskovasta ihmisestä kiinni, hänelle jää vain ruumis käteen, sillä uskova lähtee (sielu henki) taivaaseen. Taivaaseen kuolemalla ei ole pääsyä.

Kuolema tekee yhteistyötä tuonelan kanssa ja pitävät kuolleita (ei-uskovia) hallussaan, mutta joutuvat lopulta antamaan ne pois viimeiselle tuomiolle. "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan." (Ilm 20:13)

Lopulta kuolemakin heitetään ikuisesti helvettiin kärsimään, eli hän ei kuulu Jumalan joukkoihin, vaan pahoihin. "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." (Ilm 20:14)

Onhan noita ihmisiä kuollut ja herännyt uudestaan eloon. Useimmilta pyyhkiytyy muistot pois, missä kävivät, varsinkin jos kävivät tuonelan porteilla, mutta jotkut ovat niistä kertoneet. Ovat myös nähneet ja kuulleet, mitä elvyttäjät tai sukulaiset ovat heidän ruumiinsa ääressä touhunneet.

Ruumiista ilman sielua ei kai nyt ole miksikään näkijäksi, kuulijaksi, kokijaksi tai ajattelijaksi. Sielu taas pystyy siihen ilman ruumistakin.

ei siis mikään satukirjojen ja tarinoiden "viikatemies!"

uskova_1 kirjoitti:

Sielu erkanee ruumiista silloin, kun kuolema (kuolemakin on persoona) erottaa ruumiin ja sielun. Ei-uskovien sielun kuolema vie tuonelaan odottelemaan viimeistä tuomiota, mutta kuoleman ottaessa uskovasta ihmisestä kiinni, hänelle jää vain ruumis käteen, sillä uskova lähtee (sielu henki) taivaaseen. Taivaaseen kuolemalla ei ole pääsyä.

Kuolema tekee yhteistyötä tuonelan kanssa ja pitävät kuolleita (ei-uskovia) hallussaan, mutta joutuvat lopulta antamaan ne pois viimeiselle tuomiolle. "Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan." (Ilm 20:13)

Lopulta kuolemakin heitetään ikuisesti helvettiin kärsimään, eli hän ei kuulu Jumalan joukkoihin, vaan pahoihin. "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." (Ilm 20:14)

Onhan noita ihmisiä kuollut ja herännyt uudestaan eloon. Useimmilta pyyhkiytyy muistot pois, missä kävivät, varsinkin jos kävivät tuonelan porteilla, mutta jotkut ovat niistä kertoneet. Ovat myös nähneet ja kuulleet, mitä elvyttäjät tai sukulaiset ovat heidän ruumiinsa ääressä touhunneet.

Ruumiista ilman sielua ei kai nyt ole miksikään näkijäksi, kuulijaksi, kokijaksi tai ajattelijaksi. Sielu taas pystyy siihen ilman ruumistakin.

saatana panettelian ja hänen apureidensa juonia koko taru!Kaikki hourupäisten ihmisten hallunisaattiot kerrotaan totuutena!Tämä on moninverroin pahempaa,kuin ellenin sadut konsanaan.EI KIITOS!