Persoonallisuus

Ei kai tällä sairaudella sinänsä ole mitään vaikutusta persoonallisuuteen. Olen kyllä vähän huono vastaamaan, koska minulla tämä tauti on todettu vasta myöhemmällä iällä.

Hyvässä tasapainossa oleva diabetes ei kyllä itsellään (tämä on mutua) aiheuta mielenterveysongelmia. Sairastumisen alkuvaiheessa masentaa kyllä, mutta sehän onkin muutenkin
lähes normaalitila tässä maassa (vitsi).

Rankat mielialanvaihtelut laittaisin kyllä jonkin
muun asian piikkiin kuin diabeteksen. Mutta tietty, yksilöitähän me kaikki olemme;)

havainnut seuraavan laista että jos sokerit matalissa tyttö on kiukkuinen ja voi jopa lyödä, mitä ei muista jälkeenpäin kun sokerit saa nousemaan. Minun tyttö on siis pian neli vuotias ja diabeetesta takana kolme vuotta. Keliakiaa sairastanut vähä päälle vuoden. Korkeat sokerit taas väsyttävät joka taas myös aiheuttaa tuota kiukuttelua mutta ei agressiivisuutta.
Mutta ei kai D sinänsä aiheuta persoonan muutoksia. Mutta en ole ihan varma kuinka nuo shokki tilat esim. jos menee taju pois kuinka ne aivoihin vaikuttavat jos niitä tulee usein?

ainakin omalla kohdallani lähinnä matalaan verensokeriin eli hypoglykemiaan liittyviksi.

Itselläni tapahtuu hiljenemistä ja vetäytymistä "rauhaan", mutta joillain tulee ylivilkkautta, agressiivisuutta ym. ym.

Diabetesliiton sivuilta voi lukea enemmän noista hypoglykemian "oireista".

Korkeilla sokereilla tulen toki vähän kiukkuiseksi, mutta en niinkään muille vaan itselleni, koska tiedän, että olen taas arvioinut väärin hiilareiden, liikunnan ja pikainsuliinin "pyhän kolmiyhteyden". Siis samalla tavalla kuin kuka muu tahansa, kun joku ottaa vähän päähän :)

Minulla on ollut pahoja masennuskausia ja silloin on mitattu hyvinkin korkeita verensokeriarvoja. Asia ei liity makean syömiseen enkä ole lihonutkaan masennuskausina.Suvussa on taipumusta 2. tyypin diabetekseen, joten tarkkailen arvoja. Kun masennus on hellittänyt, ovat arvotkin normalisoituneet.

Hyvä kysymys, jonka varmasti monet puolisot tunnistavat. En usko, että diabetes sinänsä vaikuttaa persoonallisuuteen enempää kuin erilaiset elämänkokemukset.

Mutta tunnistan itsessäni näitä mielialan vaihteluita, jotka selvästi liittyvät sokeritason vaihteluihin. Itse olen ärtyisä ja tulee aggressiivisia tunteita, kun sokerit ovat koholla. Myös matalat sokerit aiheuttavat monilla aggressiivisuutta. Tiedän myös tapauksen, jossa vaimo ei saanut hypossa olevaa miestään syömään tai juomaan mitään tämän vastusteltua ankarasti, ja joutui siksi kutsumaan ambulanssin hypoa poistamaan. Voi olla, että sokerivaihtelun nopeus vaikuttaa myös asiaan.

En usko, että nämä mielialavaihtelut tulevat pilaamaan tulevaisuuttanne. Ne oppii tunnistamaan, ja niitä voi oppia sietämään. Mieheni sanoo, että olen sokereitten noustessa kovin riidanhaluinen, ja siihen lähtee helposti itsekin mukaan, jos antaa itsensä provosoitua. Toisaalta hän on kestänyt minua yli 10 vuotta ja osaa jo sanoa, että menehän tarkistamaan sokerisi. Mitä paremmin miehesi saa sokerit tasapainoon, sitä vähemmän näitä ongelmia tulee. Älä lannistu, on paljon ihan onnellisia pariskuntia diabeteksesta huolimatta. Toivottavasti löydät tätä kautta tai joistakin D-liiton tilaisuuksista näitä "toisia puoliskoita", jotka voivat jakaa kokemuksesi!

...jos taustalla diabeteksen aiheuttama munuaisvaurio. Munuaisvaurio nostaa veren ureapitoisuutta ja sen on havaittu vaikuttavan myös psyykeeseen, sotkee kait aivojen toimintaa. Tuttuni lapsuuiän diabetes paheni 90-luvun alussa, näkö meni heikoksi,sitten raaja-amputaatio ja dialyysihoito munuaisten mentyä paskaksi. Entisestä huumorimiehestä tuli sulkeutunut töykeä ja tuttavuussuhteet irtisanonut erakko, asunee nyt jossain vanhainkodissa tms.

En tiedä johtuuko suoraan vai sekundaarisesti diabeteksesta tai sitten jostain ihan muusta, mutta meillä on ainakin välillä D1 miehen kanssa tosi hankala hoitaa parisuhdetta. Hänen persoonallisuudessaan on mielestäni joustamattomuutta, masennustaipuisuutta ja hänet on vaikea saada keskustelemaan asioista ja näkemään asia myös toisen kannalta. Haluan ymmärtää ja auttaa, mutta en ole valmis ottamaan kaikkea niskaani, etenkään jos toinen ei halua jakaa tuntemuksiaan eikä pysty osoittamaan yhtään empaattisuutta. Mun mielestä näistä asioista pitäisi enemmän keskustella, mutta eipä ole kertaakaan esim. lehden sivuilla juttuja näkynyt tästä aiheesta.

Pikkuiskollani on lapsuuden diabetes, sairastanut sitä 55 vuotta. Olen vasta nyt alkanut miettiä hnen harhaluuloisuuttan, ilkeyttään niin ystävile kuin sukulaisille, että voisiko tämä liittyä hänen dibetekseensä. En lukisi häen käyttäytymistään diabeteken aiheuttmaksi. Tulen etsimään tutimuksia ja kirjallisuutta teemasta. Hänen käyttäytymistään voisi kuvata harhaluuloiseksi ja aggressiiviseksi (verbaalinen). Olen sanonut samoinkuin tyttäreni irti arjen kanssakäymisen, koka asiat eivät suju. 88 vuotias äitimme haluaa uskoa, että kaikki johtuu sisareni diabeteksestä. Tämä on surullista. Mitin,e ttä ikääntyykö lapsuuden diabetestä sairastava varhaisemmin kuin terveempi henkilö....

Ainakin itellä korkeat ja matalat sokerit sekoittavat välistä mielen. Matalilla itellä on välistä pinna todella kireällä ja korkeilla ei meinaa jaksa tehdä mitään. Itellä on 24 vuotta takana siitä kun d1 tauti todettu. Vie paljon aikaa että hoitotasapaino löytyy, kun vielä elimistö itse tuottaa insuliinia. Arvoja kannattaa tarkkailla ja opetella tunnistamaan matalat sokerit. Hunaja on ehkä paras apu mataliin arvoihin.

Verensokerin isot vaihtelut vaikuttavat mielialaan mutta vain TILAPÄISESTI, eri ihmisillä eri tavoin ja eri määrin. Persoonallisuus ei sinänsä muutu miksikään.

Minulla diagnosoitiin vajaa kuukausi sitten D1, paastosokeri yli 20 ja cpeptidi näytti haimalle 0,4 ja vasta-aineita on.

Sitä ennen olin vittumainen ja väsynyt akka, join paljon, olin itsekeskeinen ja ilkeä, laiska. En ymmärrä miten mieheni jaksoi pysyä rinnallani kaikesta huolimatta.

Nyt selvästi paljon lauhkeampi ja muita huomioon ottava. Jopa lempeä. Jos tulee hypo niin aivot menevät ihan lukkoon ja saatan alkaa itkemään. Korkeissa taas saatan provosoitua pienestäkin asiasta, mutta olen jo oppinut että lähden kävelemään tai tekemään jotain muuta, koska silloin sokerit laskevat ja mieli tasoittuu.

Kaljaa ei ole enää tehnyt mieli ja hyvä niin. Pohdin vain sitä että onko menneillä juomisreissuilla ollut mahdollista saada jonkinlainen hypo/hyperkohtaus, koska se meno oli ihan järjetöntä ja en muista edes kaikkea itse.

Eli kyllä olen sitä mieltä että vaikuttaa persoonallisuuteen. Nyt vain kovasti töitä sen eteen että pysytään tässä uudessa paremmassa eikä lipsahdeta samaan vanhaan.

En osaa tuohon vastata, tutkittu asiaa tuskin on. Ainoastaan voin kertoa omasta puolestani. Sairastuin D ykköseen varhaisteininä nyt yli 30 vuotta sitten, ja kyllähän sairaus vaikuttaa minuuteen. Vapaa nuoruus ja totaalinen itsenäistyminen jäi deen varjoon. Verensokerin vaihtelut, jatkuva valppaana olo ja suunnitelmallisuus varjostaa elämää, samoin kuin pelko vakavasta hyposta ja vastavuoroisesti lisäsairauksista. Diabeteksesta ei saa lomaa eikä eilisen hyvä hoito takaa tämän päivän hyviä sokereita.. D1 vaikuttaa varmasti arkeen, mutta perusluonne ehkä vaikuttaa eniten siihen, miten suhtautuu kokonaisuuteen. Ja taudin hyväksyminen, ikäkin. Taatusti jokainen väsyy hoitoon ainakin satunnaisesti. Hyvät ihmissuhteet ja perusarjen tukipilarit on sanomattoman tärkeitä. Ja hyvä hoitotiimi.

Diabetes ei muuta kenenkään persoonallisuutta varsinaisesti mutta matalat verensokerit voi näkyä ärtyneisyytenä jne. Itseasiassa ihan terveilläkin ihmiillä on havaittavissa sama, kun on oikein nälkä ja verensokeri putoaa alas niin moni tervekin on sillon ärtyisä. Nälkä ja verensokerin putoaminen voi oikein hyvin vaikuttaa mielialaan vaikka ei olisi diabetestakaan. Diabeetikolla, ja etenkin tyypin 1 diabeetikolla, verensokeri voi pudota helposti liian alas ja se voi näkyä mielialassa. Liian alas putoavan verensokerin oireita voi ola mm. kalpeus, se että menee yhtäkkiä hiljaiseksi tai poissaolevaksi tai sitten esimerkiksi ärtyisyys ja huono tuulisuus. Oireita on paljon muitakin kuten huono olo jne, mutta nuo ei välttämättä näy päällepäin. Diabeetikon ja diabeetikon läheisten on tärkeää oppia tunnistmaan mahdolliset matalat verensokerit. Ja jos diabeetikko on hiukka huonotuulisen oloinen siitä ei kannata heti vetää hernettä nenään, tehdä jotain johtopäätöksiä tai pahoittaa mieltään. Se voi johtua yksinkertasesti liian alas pudonneesta verensokerista.