kysymys

Yrittäisit ymmärtää vanhaa ihmistä, joka on tehnyt kaikkensa sinua auttaakseen.
Ehkä ymmärrät sitten myöhemmin.
Tuli tunne sisarestani, joka on joutunut todella ilkeiden ihmisten perheeseen aikoinaan, miehen sisarukset ovat kuin Tuhkimon kaksi vanhempaa sisarta, ylpeitä, ivallisia ja kuuluisia ilkeydestään, heistä ei pidetä. Siskoni mies on aina kuunnellut heidän neuvojaan kuitenkin, vaikka he veivät perinnönjaossakin kaikki parhaat osat.
Meidän suku on auttanut rahallisesti, - siskon mies on
pelannut niistäkin rahoista 100 000, hän kun on peliriippuvainen. Eikä ainoastaan peli-, vaan myös alko- ja tupakka- sekä sokeri-(diabeteskin ja metabolinen oireyhtymä, siskoni joutuu vahtimaan, mitä tuo hölmöläisukko syö!) sekä juuri nuo sisarensa. Kaikki yhtä vahingoittavia.
Oma sisareni oli rassukka 21 vuotias, kun ukkopaha sai hänet 'väsyttämällä' viimein vaimokseen. Kova kohtalo, olisi kannattanut pitää pintansa, kun ei kerran miehestä eikä hänen ruskeapilkullisista hampaistaan tykännyt.

Ymmärrän vaikeutesi. Äiti haluaa olla avuksi, mutta ei tiedä, mitä tarvitsisit.
Anna hänen puhdistettavakseen jokin hankala tekstiili, jonka käsittelyyn tarvitaan taitoa ja kokemusta.
Tuli mieleeni eräänä päivänä, että tarvitsisin avukseni jonkun, joka osaisi neuvoa, miten saan vanhat, kalastajalangasta virkatut päiväpeitteet korjailtua ja pingoitettua muotoonsa.
Pesin ne koneessa 95-asteisessa vedessä, kuivatin ulkona ja ne ovat kauniin luonnonvalkoiset nyt, mutta kovin menivät pieneen kokoon. Ne pitäisi kosteana venyttää jollakin tavoin.

Amie.. kirjoitti:

Yrittäisit ymmärtää vanhaa ihmistä, joka on tehnyt kaikkensa sinua auttaakseen.
Ehkä ymmärrät sitten myöhemmin.
Tuli tunne sisarestani, joka on joutunut todella ilkeiden ihmisten perheeseen aikoinaan, miehen sisarukset ovat kuin Tuhkimon kaksi vanhempaa sisarta, ylpeitä, ivallisia ja kuuluisia ilkeydestään, heistä ei pidetä. Siskoni mies on aina kuunnellut heidän neuvojaan kuitenkin, vaikka he veivät perinnönjaossakin kaikki parhaat osat.
Meidän suku on auttanut rahallisesti, - siskon mies on
pelannut niistäkin rahoista 100 000, hän kun on peliriippuvainen. Eikä ainoastaan peli-, vaan myös alko- ja tupakka- sekä sokeri-(diabeteskin ja metabolinen oireyhtymä, siskoni joutuu vahtimaan, mitä tuo hölmöläisukko syö!) sekä juuri nuo sisarensa. Kaikki yhtä vahingoittavia.
Oma sisareni oli rassukka 21 vuotias, kun ukkopaha sai hänet 'väsyttämällä' viimein vaimokseen. Kova kohtalo, olisi kannattanut pitää pintansa, kun ei kerran miehestä eikä hänen ruskeapilkullisista hampaistaan tykännyt.

Lue lisää

että hän j o t e n k u t e n on vielkin hengissä kaiken kokemansa jälkeen, jos vielä tytär kääntyy häntä vastaan, niin miten hän kestää!

Miehensä on aina k a i k e n teettänyt hänellä, meidän suku vei edes tiskikoneen hänelle, samoin jääkaapin, miehensä ei osaa tehdä mitään, tai hän tekeytyy avuttomaksi, jottei tarvi tehdä mitään.

Lastansa mies kuljetti sitten Shellillä limsalla ja makeisilla, siksi kai tytär häneen on leimautunut. Samalla mies joi kaljaa, pelasi rahat, tupakoi. Ja jos jotain sattui, hän yritti kääntää sen aina siskoni syyksi. Sisko yritti / yrittää sopeutua tyttären takia.

Kertaakaan ei mies kylvettänyt, ei pessyt ja vaihtanut kakkavaippaa pois, ei ripustanut pyykkejä, silittänyt, tuulettanut petivaatteita...

Lisäksi siskoni joutui olemaan raskaissa ulkotöissä siellä! Aivan loppuunpalanut aikoinaan!

Mies on yrittänyt katkaista siskon suhteet meihin, että voisi tuon 'yleiskoneen' varmistaa pysyvän omassa käytössään. Sisarensa antavat hyviä neuvoja, kuinka voi esim. hautajaisissa aina huutelemalla loukata niitä sukulaisia, jotka siskoon ovat yhteyksiä pitäneet.

Amie.. kirjoitti:

Yrittäisit ymmärtää vanhaa ihmistä, joka on tehnyt kaikkensa sinua auttaakseen.
Ehkä ymmärrät sitten myöhemmin.
Tuli tunne sisarestani, joka on joutunut todella ilkeiden ihmisten perheeseen aikoinaan, miehen sisarukset ovat kuin Tuhkimon kaksi vanhempaa sisarta, ylpeitä, ivallisia ja kuuluisia ilkeydestään, heistä ei pidetä. Siskoni mies on aina kuunnellut heidän neuvojaan kuitenkin, vaikka he veivät perinnönjaossakin kaikki parhaat osat.
Meidän suku on auttanut rahallisesti, - siskon mies on
pelannut niistäkin rahoista 100 000, hän kun on peliriippuvainen. Eikä ainoastaan peli-, vaan myös alko- ja tupakka- sekä sokeri-(diabeteskin ja metabolinen oireyhtymä, siskoni joutuu vahtimaan, mitä tuo hölmöläisukko syö!) sekä juuri nuo sisarensa. Kaikki yhtä vahingoittavia.
Oma sisareni oli rassukka 21 vuotias, kun ukkopaha sai hänet 'väsyttämällä' viimein vaimokseen. Kova kohtalo, olisi kannattanut pitää pintansa, kun ei kerran miehestä eikä hänen ruskeapilkullisista hampaistaan tykännyt.

Lue lisää

mutta eikös apua kuuluisi tarjota silloin kun sitä tarvitaan ja pyydetään, mitä hyötyä on tyrkyttää apuaan silloin kun sitä ei tarvita,ja kun siitä ei mitään apua oikeasti ole? Pitääkö apua ottaa vastaan sen takia että avun tarjoajalla olisi hyvä mieli ja hän luulisi oikeasti auttavansa, vai todellisuudessa saisi asiat vaan hankalammaksi.Minusta äitini ajattelee vielä kuin lapsi, ei näe asioita oikeassa valossa.
Olen itsekäs siinä etten hyväksy apua josta ei ole oikeasti apua,se on sama kuin heittelisi rahaa kaivoon.

Kun asuin yhdessä äitini kanssa,isäni kuoleman jälkeen, yritin opettaa äidilleni tietokoneen käyttöä, mutta n. kuukauden päästä oli luovuttava ja todettava ettei hän opi.
Hän ei pysty keskittymään niin paljoa mihinkään että oppisi mitään, vaan hän säntäilee koko ajan edestakaisin jonnekkin muualle , en tiedä mistä johtuu tälläinen täydellinen keskittyiskyvyn puute.Hän tekee samoja rutiinitöitä päivästä toiseen ja minkään uuden omaksuminen on erittäin hankalaa hänen kohdallaan.Mikä minusta oli omituisinta se että hän oli 40 v naimisissa ja kun isäni kuoli, he asuivat asuinkelvottomassa talossa ,jonka lunastin ja kunnostin ,minulla oli tarkoitus tehdä siihen asunto äidilleni ja itselleni, mutta asiasta ei tullut mitään, hän osoittautui niin hankalaksi ihmiseksi että minun oli sanottava hänelle että etsisi vuokraasunnon ja muuttaisi sinne. Minusta tuntui että hän eli kuin olisi jatkanut avioliittoaan joka loppui isäni kuolemaan minun kanssa ,
hän alkoi ottaa minut silmätikukseen ja alkoi estellä mm. ystävieni käymisen luonani.
Mihinkään hoitoonkaan en saanut häntä menemään,joten kestin sitä 10 vuotta ja sitten tein päätöksen hänen puolestaan että hankkii asunnon.Tänäkään päivänä en tiedä mikä sitä ihmistä vaivaa.
minä olen itsekäs, en uhraa omaa elämääni toisen takia, minä olen minä eikä kukaan muu.

mirjamarja kirjoitti:

Ymmärrän vaikeutesi. Äiti haluaa olla avuksi, mutta ei tiedä, mitä tarvitsisit.
Anna hänen puhdistettavakseen jokin hankala tekstiili, jonka käsittelyyn tarvitaan taitoa ja kokemusta.
Tuli mieleeni eräänä päivänä, että tarvitsisin avukseni jonkun, joka osaisi neuvoa, miten saan vanhat, kalastajalangasta virkatut päiväpeitteet korjailtua ja pingoitettua muotoonsa.
Pesin ne koneessa 95-asteisessa vedessä, kuivatin ulkona ja ne ovat kauniin luonnonvalkoiset nyt, mutta kovin menivät pieneen kokoon. Ne pitäisi kosteana venyttää jollakin tavoin.

Lue lisää

>>Anna hänen puhdistettavakseen jokin hankala tekstiili, jonka käsittelyyn tarvitaan taitoa ja kokemusta.

On ihme kirjoitti:

että hän j o t e n k u t e n on vielkin hengissä kaiken kokemansa jälkeen, jos vielä tytär kääntyy häntä vastaan, niin miten hän kestää!

Miehensä on aina k a i k e n teettänyt hänellä, meidän suku vei edes tiskikoneen hänelle, samoin jääkaapin, miehensä ei osaa tehdä mitään, tai hän tekeytyy avuttomaksi, jottei tarvi tehdä mitään.

Lastansa mies kuljetti sitten Shellillä limsalla ja makeisilla, siksi kai tytär häneen on leimautunut. Samalla mies joi kaljaa, pelasi rahat, tupakoi. Ja jos jotain sattui, hän yritti kääntää sen aina siskoni syyksi. Sisko yritti / yrittää sopeutua tyttären takia.

Kertaakaan ei mies kylvettänyt, ei pessyt ja vaihtanut kakkavaippaa pois, ei ripustanut pyykkejä, silittänyt, tuulettanut petivaatteita...

Lisäksi siskoni joutui olemaan raskaissa ulkotöissä siellä! Aivan loppuunpalanut aikoinaan!

Mies on yrittänyt katkaista siskon suhteet meihin, että voisi tuon 'yleiskoneen' varmistaa pysyvän omassa käytössään. Sisarensa antavat hyviä neuvoja, kuinka voi esim. hautajaisissa aina huutelemalla loukata niitä sukulaisia, jotka siskoon ovat yhteyksiä pitäneet.

Lue lisää

että ylpiät sisaret pelkäävät, että veli jäisi heitin vastuulleen, jos tuo nöyrä siivoojavaimo ottaisi pitkät sieltä!
Kyllä on kauheata, miten ihmistä käytetään hyväksi.
Vaimo-äiti on hoitanut vauvasta asti tyttären kaikki vaikeat asiat, isäukko on vienyt limsalle ja karkeille ja saanut hyvän nimen!

olenkin kirjoitti:

mutta eikös apua kuuluisi tarjota silloin kun sitä tarvitaan ja pyydetään, mitä hyötyä on tyrkyttää apuaan silloin kun sitä ei tarvita,ja kun siitä ei mitään apua oikeasti ole? Pitääkö apua ottaa vastaan sen takia että avun tarjoajalla olisi hyvä mieli ja hän luulisi oikeasti auttavansa, vai todellisuudessa saisi asiat vaan hankalammaksi.Minusta äitini ajattelee vielä kuin lapsi, ei näe asioita oikeassa valossa.
Olen itsekäs siinä etten hyväksy apua josta ei ole oikeasti apua,se on sama kuin heittelisi rahaa kaivoon.

Kun asuin yhdessä äitini kanssa,isäni kuoleman jälkeen, yritin opettaa äidilleni tietokoneen käyttöä, mutta n. kuukauden päästä oli luovuttava ja todettava ettei hän opi.
Hän ei pysty keskittymään niin paljoa mihinkään että oppisi mitään, vaan hän säntäilee koko ajan edestakaisin jonnekkin muualle , en tiedä mistä johtuu tälläinen täydellinen keskittyiskyvyn puute.Hän tekee samoja rutiinitöitä päivästä toiseen ja minkään uuden omaksuminen on erittäin hankalaa hänen kohdallaan.Mikä minusta oli omituisinta se että hän oli 40 v naimisissa ja kun isäni kuoli, he asuivat asuinkelvottomassa talossa ,jonka lunastin ja kunnostin ,minulla oli tarkoitus tehdä siihen asunto äidilleni ja itselleni, mutta asiasta ei tullut mitään, hän osoittautui niin hankalaksi ihmiseksi että minun oli sanottava hänelle että etsisi vuokraasunnon ja muuttaisi sinne. Minusta tuntui että hän eli kuin olisi jatkanut avioliittoaan joka loppui isäni kuolemaan minun kanssa ,
hän alkoi ottaa minut silmätikukseen ja alkoi estellä mm. ystävieni käymisen luonani.
Mihinkään hoitoonkaan en saanut häntä menemään,joten kestin sitä 10 vuotta ja sitten tein päätöksen hänen puolestaan että hankkii asunnon.Tänäkään päivänä en tiedä mikä sitä ihmistä vaivaa.
minä olen itsekäs, en uhraa omaa elämääni toisen takia, minä olen minä eikä kukaan muu.

Lue lisää

Voit sanoa olevasi itsekäs, voit sanoa olevasi ehkä poikkeava, mutta hyväksyt itsesi.

Äitiäsi et hyväksy, vaikka hän vaikuttaa hyväntahtoiselta ja auttavaiselta ihmiseltä.

Ehkä hän on hätääntynyt siitä, että hänen 'elämänsä valo', sinä, et pidäkään hänestä, vaikka hän on tehnyt parhaansa, yrittänyt yli voimiensa.

Avioliitto kenties oli jo paha pettymys, ja hätä lisääntyi vielä siitä, että ainoa asia, joka oli onnistunut, eli sinä, niin hyvä suhde ei sittenkään onnistunut.

Hätääntyneen on vaikea keskittyä.

En väitä mitään, en väitä, että olen oikeassa, mutta mieleen tulee Oidipus-kompleksi. Monien äitien ja tyttärien välillä vallitsee oidipaalinen tilanne juuri lapsena ja murrosiässä, ja jos isä vielä on tietoisesti 'ostanut lapsen kiintymyksen' makeisilla, voipi olla että tuo tilanne 'jää päälle'.

olenkin kirjoitti:

mutta eikös apua kuuluisi tarjota silloin kun sitä tarvitaan ja pyydetään, mitä hyötyä on tyrkyttää apuaan silloin kun sitä ei tarvita,ja kun siitä ei mitään apua oikeasti ole? Pitääkö apua ottaa vastaan sen takia että avun tarjoajalla olisi hyvä mieli ja hän luulisi oikeasti auttavansa, vai todellisuudessa saisi asiat vaan hankalammaksi.Minusta äitini ajattelee vielä kuin lapsi, ei näe asioita oikeassa valossa.
Olen itsekäs siinä etten hyväksy apua josta ei ole oikeasti apua,se on sama kuin heittelisi rahaa kaivoon.

Kun asuin yhdessä äitini kanssa,isäni kuoleman jälkeen, yritin opettaa äidilleni tietokoneen käyttöä, mutta n. kuukauden päästä oli luovuttava ja todettava ettei hän opi.
Hän ei pysty keskittymään niin paljoa mihinkään että oppisi mitään, vaan hän säntäilee koko ajan edestakaisin jonnekkin muualle , en tiedä mistä johtuu tälläinen täydellinen keskittyiskyvyn puute.Hän tekee samoja rutiinitöitä päivästä toiseen ja minkään uuden omaksuminen on erittäin hankalaa hänen kohdallaan.Mikä minusta oli omituisinta se että hän oli 40 v naimisissa ja kun isäni kuoli, he asuivat asuinkelvottomassa talossa ,jonka lunastin ja kunnostin ,minulla oli tarkoitus tehdä siihen asunto äidilleni ja itselleni, mutta asiasta ei tullut mitään, hän osoittautui niin hankalaksi ihmiseksi että minun oli sanottava hänelle että etsisi vuokraasunnon ja muuttaisi sinne. Minusta tuntui että hän eli kuin olisi jatkanut avioliittoaan joka loppui isäni kuolemaan minun kanssa ,
hän alkoi ottaa minut silmätikukseen ja alkoi estellä mm. ystävieni käymisen luonani.
Mihinkään hoitoonkaan en saanut häntä menemään,joten kestin sitä 10 vuotta ja sitten tein päätöksen hänen puolestaan että hankkii asunnon.Tänäkään päivänä en tiedä mikä sitä ihmistä vaivaa.
minä olen itsekäs, en uhraa omaa elämääni toisen takia, minä olen minä eikä kukaan muu.

Lue lisää

Tekstistäsi päätelleen olet jo aikuinen ihminen, ainakin iän puolesta. Yritit hoivata äitiäsi isäsi kuoleman jälkeen, kymmenen vuotta, jos oikein ymmärsin. Ilmeisesti uhrasit oman itsenäisyytesi ja kehityksesikin. Tarkoituksesi varmaan oli hyvä, mutta tulos huono. Äitisi on vanha, hän ei enää muuksi muutu. Eikä ihminen voi muuttaa muita mieleisekseen, ainut minkä voit muuttaa on itsesi.
Olisiko vaikea sanoa äidillesi: ”Kiitos äiti, tiedän että tarkoitat hyvää, mutta olen aikuinen ihminen ja selviän itse. Minulla on ( tässä tapauksessa) pyykkikone kotona, eikä pyykinpesusta ole minulle vaivaa. ” ????? Elää omaa elämääsi ja katkaise napanuorasi, on jo korkea aika. Olet liian kiinni äidissäsi, siksi sinua ärsyttää kaikki hänessä.

EveliinaN kirjoitti:

että ylpiät sisaret pelkäävät, että veli jäisi heitin vastuulleen, jos tuo nöyrä siivoojavaimo ottaisi pitkät sieltä!
Kyllä on kauheata, miten ihmistä käytetään hyväksi.
Vaimo-äiti on hoitanut vauvasta asti tyttären kaikki vaikeat asiat, isäukko on vienyt limsalle ja karkeille ja saanut hyvän nimen!

Lue lisää

niin se on kyllä h a l p a ja huono konsti, ja lasta vahingoittava!
Silloinhan ei ajattele ollenkaan lapsen tulevaisuutta.
Ja toinen joutuu sitten huolehtimaan hampaiden pesusta, joka ei lasta miellytä yhtään, ja hammaslääkäriin viennistä, kun hammasta särkee. Sekä myöhemmin insuliinipistoksista ja /tai liikakiloista.

Amie.. kirjoitti:

Voit sanoa olevasi itsekäs, voit sanoa olevasi ehkä poikkeava, mutta hyväksyt itsesi.

Äitiäsi et hyväksy, vaikka hän vaikuttaa hyväntahtoiselta ja auttavaiselta ihmiseltä.

Ehkä hän on hätääntynyt siitä, että hänen 'elämänsä valo', sinä, et pidäkään hänestä, vaikka hän on tehnyt parhaansa, yrittänyt yli voimiensa.

Avioliitto kenties oli jo paha pettymys, ja hätä lisääntyi vielä siitä, että ainoa asia, joka oli onnistunut, eli sinä, niin hyvä suhde ei sittenkään onnistunut.

Hätääntyneen on vaikea keskittyä.

En väitä mitään, en väitä, että olen oikeassa, mutta mieleen tulee Oidipus-kompleksi. Monien äitien ja tyttärien välillä vallitsee oidipaalinen tilanne juuri lapsena ja murrosiässä, ja jos isä vielä on tietoisesti 'ostanut lapsen kiintymyksen' makeisilla, voipi olla että tuo tilanne 'jää päälle'.

Lue lisää

tottakai hyväksyn itseni ja niin pitääkin hyväksyä, mutta en vaan hyväksy sitä että olisin hänen 'elämänsä valo' kun en sitä aiemminkaan ole ollut, jos isän kuolema aiheutti hänessä sen että rupesin loistamaan valona hänelle niin valo syttyi liian myöhään ,laiva meni jo karille...ja upposi..

hyväksy kirjoitti:

tottakai hyväksyn itseni ja niin pitääkin hyväksyä, mutta en vaan hyväksy sitä että olisin hänen 'elämänsä valo' kun en sitä aiemminkaan ole ollut, jos isän kuolema aiheutti hänessä sen että rupesin loistamaan valona hänelle niin valo syttyi liian myöhään ,laiva meni jo karille...ja upposi..

Lue lisää

oli vanhempaisi suhde?

Ei kaikki ole aina äidin syytä.

Jos isä juopottelee ja pelaa, pitää muita naisia ja teettää kaiken työn äidillä, kenen on syy?

Voi olla, että äitisi on sankari jo siksi, että sinä olet hengissä. Et uponnut.

Millainen kirjoitti:

oli vanhempaisi suhde?

Ei kaikki ole aina äidin syytä.

Jos isä juopottelee ja pelaa, pitää muita naisia ja teettää kaiken työn äidillä, kenen on syy?

Voi olla, että äitisi on sankari jo siksi, että sinä olet hengissä. Et uponnut.

Lue lisää

Vanhempieni suhde oli riitainen, ei alkoholia, ei pelejä ei vieraita naisia, mutta riitaa.. sitä riitti. Ja syytä ei tiedä tänäkään päivänä äitikään vaikka häneltä kysyy mistä ne johtuivat.
2 tosi typerää ihmistä menee naimisiin tekee lapsia, näkevät vaan toisensa vastakkain aseteltuna, lapset unohtuu riitelyn aikana, ollaan omassa linnakkeessa ja tulitetaan toista ettei huomata että taistelukentällä on myös lapsia jotka seuraavat riitaa peläten. Sitten vanhempana ollaan hakemassa tukea ja turvaa samoilta ihmisiltä joita nuorempana peloitteli...
vaikea tilanne.

EveliinaN kirjoitti:

että ylpiät sisaret pelkäävät, että veli jäisi heitin vastuulleen, jos tuo nöyrä siivoojavaimo ottaisi pitkät sieltä!
Kyllä on kauheata, miten ihmistä käytetään hyväksi.
Vaimo-äiti on hoitanut vauvasta asti tyttären kaikki vaikeat asiat, isäukko on vienyt limsalle ja karkeille ja saanut hyvän nimen!

Lue lisää

niitten kopeitten ja rikkaitten sisarten ilkeyttä, olimmehan olleet pienestä asti siskon kanssa hyviä ystäviä. Kun hän pyysi kylään, menimme ja veimme ruokatavaroita ja lahjoja sekä rahaa kuukauden palkan verran. Tuo mies kai pelasi nekin rahat sinne pelikoneisiin.
Kun sisareni aloitteesta sitten rakensivat uuden talon, muutti anoppi siihen, oli parin keskellä koko ajan, ja mies tuntui olevan naimisissa tuon vanhan äitinsä kanssa . Sisko yritti sopeutua siihenkin kohtalon iskuun.
Muistan tuon vanhan naisen lauseen: "Kylällä on sanottu, että jos meillä riidellään, niin vika ei ole ainakaan minussa!" Mitään sellaista ei kylällä taatusti oltu sanottu, niin huonossa maineessa se perhe ilkeyksineen oli.
Kun lasta ei kuulunut, löivät nuo tyypit armotta siskoa koko ajan.
Vasta vuosien kuluttua syntyi tyttö, ja siskoni oli onnellisempi kuin koskaan aiemmin.

kun hän itki kirjoitti:

niitten kopeitten ja rikkaitten sisarten ilkeyttä, olimmehan olleet pienestä asti siskon kanssa hyviä ystäviä. Kun hän pyysi kylään, menimme ja veimme ruokatavaroita ja lahjoja sekä rahaa kuukauden palkan verran. Tuo mies kai pelasi nekin rahat sinne pelikoneisiin.
Kun sisareni aloitteesta sitten rakensivat uuden talon, muutti anoppi siihen, oli parin keskellä koko ajan, ja mies tuntui olevan naimisissa tuon vanhan äitinsä kanssa . Sisko yritti sopeutua siihenkin kohtalon iskuun.
Muistan tuon vanhan naisen lauseen: "Kylällä on sanottu, että jos meillä riidellään, niin vika ei ole ainakaan minussa!" Mitään sellaista ei kylällä taatusti oltu sanottu, niin huonossa maineessa se perhe ilkeyksineen oli.
Kun lasta ei kuulunut, löivät nuo tyypit armotta siskoa koko ajan.
Vasta vuosien kuluttua syntyi tyttö, ja siskoni oli onnellisempi kuin koskaan aiemmin.

Lue lisää

he eivät olisi halunneet sinne ikinä lähteä, 'sehän on vain sängyn reunalla istumista siellä'.
Omatuntoni on tuolta kohdalta kipeä, oli väärin sinne sitten lähteä, näin jälkikäteen ajatellen.
Hohhoijjaa.
Siitä tytöstä tykkäsin kuitenkin kovasti, samoin edelleen siskostani, vaikka säälitti hänen kohtalonsa.
Kuvitelkaa omalle kohdallenne, että anoppi asuisi teidän parisuhteenne keskellä koko ajan! Ja mies kuuntelisi lähinnä häntä!

samoin mieheni kirjoitti:

he eivät olisi halunneet sinne ikinä lähteä, 'sehän on vain sängyn reunalla istumista siellä'.
Omatuntoni on tuolta kohdalta kipeä, oli väärin sinne sitten lähteä, näin jälkikäteen ajatellen.
Hohhoijjaa.
Siitä tytöstä tykkäsin kuitenkin kovasti, samoin edelleen siskostani, vaikka säälitti hänen kohtalonsa.
Kuvitelkaa omalle kohdallenne, että anoppi asuisi teidän parisuhteenne keskellä koko ajan! Ja mies kuuntelisi lähinnä häntä!

Lue lisää

tekijänä ruoka. Äiti keitti perunoita, jotka poikansa söi voin kanssa, voita heiltä kului 12 kg kuukaudessa. Lisäksi makeudet ja karkit, sekä viina ja limsa. Sekä tupakka ja pelit.

Se, että siskoni yritti monipuolistaa ruokavaliota ,tarjota ruuan salaatteineen, kasviksineen, sekä myöskin hedelmiä ja marjoja, kalaa ja vähärasvaisia liharuokia, oli valtava loukkaus tuolle jo parikymppisenä kaljulle ja hampaansa mädättäneelle pojalle.

Miksi äitinsä ei kantanut huolta poikansa tulevaisuudesta? Ainoastaan suosio oli hänen motiivinsa.

Olen kuullut heistä ihmiseltä, joka on opettanut tuota poikaa koululaisena. Hän tunsi perheen ja sen maineen.

oli suurimpana kirjoitti:

tekijänä ruoka. Äiti keitti perunoita, jotka poikansa söi voin kanssa, voita heiltä kului 12 kg kuukaudessa. Lisäksi makeudet ja karkit, sekä viina ja limsa. Sekä tupakka ja pelit.

Se, että siskoni yritti monipuolistaa ruokavaliota ,tarjota ruuan salaatteineen, kasviksineen, sekä myöskin hedelmiä ja marjoja, kalaa ja vähärasvaisia liharuokia, oli valtava loukkaus tuolle jo parikymppisenä kaljulle ja hampaansa mädättäneelle pojalle.

Miksi äitinsä ei kantanut huolta poikansa tulevaisuudesta? Ainoastaan suosio oli hänen motiivinsa.

Olen kuullut heistä ihmiseltä, joka on opettanut tuota poikaa koululaisena. Hän tunsi perheen ja sen maineen.

Lue lisää

kun on tuollainen ruokatottumus ollut lapsesta asti.
Eikö äitinsä osannut tehdä oikeata ruokaa?

leviämisessä kirjoitti:

kun on tuollainen ruokatottumus ollut lapsesta asti.
Eikö äitinsä osannut tehdä oikeata ruokaa?

ylittänyt itsensä
yrittämällä liikaa, - pyrkimällä täydellisyyteen
olosuhteissa, joissa se on todella työn ja tuskan takana!
Onneksi olkoon hänelle!

Monenlaista apua tulee annettua yksinhuoltaja lapselle. Juuri saatoin lapsenlapset bussiin kun olivat ukin ja mummun luona hoidossa muutaman päivän.
Juuri odottaa tyttären farkun lahkeiden kavennus tuossa .Ukki korjasi vasta käydessämme kaikkien polkupyörät kesäkuntoon . Leivon usein käydessäni ,koska tytär on huono leipomaan . Rahallista apua pienessä määrin ja käydessä ruoka ostokset sun muut.
Pojalle en tätä nykyä pysty antamaan muuta kuin rahallista apua joskus ,koska asuu ulkomailla.
Ruoka leivonta ja kasvinhoito ohjeita kyllä netissä lähettelen pyydettäessä.
Itse sain aikoinani saman tyyppistä apua omilta vanhemmiltani.
Henkinen tuki ja neuvot pulmissa ja ongelmissa ovat tärkeät ja kotiin soittavatkin pienissäkin pulmissa tai kun haluavat vahvistusta päätöksilleen.

MUMMELI1 kirjoitti:

Monenlaista apua tulee annettua yksinhuoltaja lapselle. Juuri saatoin lapsenlapset bussiin kun olivat ukin ja mummun luona hoidossa muutaman päivän.
Juuri odottaa tyttären farkun lahkeiden kavennus tuossa .Ukki korjasi vasta käydessämme kaikkien polkupyörät kesäkuntoon . Leivon usein käydessäni ,koska tytär on huono leipomaan . Rahallista apua pienessä määrin ja käydessä ruoka ostokset sun muut.
Pojalle en tätä nykyä pysty antamaan muuta kuin rahallista apua joskus ,koska asuu ulkomailla.
Ruoka leivonta ja kasvinhoito ohjeita kyllä netissä lähettelen pyydettäessä.
Itse sain aikoinani saman tyyppistä apua omilta vanhemmiltani.
Henkinen tuki ja neuvot pulmissa ja ongelmissa ovat tärkeät ja kotiin soittavatkin pienissäkin pulmissa tai kun haluavat vahvistusta päätöksilleen.

Lue lisää

Juuri tuo mainitsemasi henkinen tuki on minulta jäänyt saamatta kokonaan, koskaan ei vanhempien kanssa pohdittu mitään asiaa, he elivät enemmänkin toisilleen. Se näkyy myöhemmin epävarmuutena ja liiallisena varovaisuutena, koska kun itse päätät asiasi yksin, saattaa joku olla pielessä etkä huomaa sitä kun olet asian keskellä. Talon sisältä et näe millainen talon katto on, siihen tarvittaisiin joku joka sanoisi ulkopuolisen tarkastelijan asemassa olevana oman melipiteensä. Ja onnea hänellä, jonka vanhemmat sen pystyy tekemään.

Minulla on ollut enemmänkin sellaista että äitini avun tarjoana on päättänyt mitä apua tarvitsen, suinkaan avun laatua ei ole määrännyt se missä ja mitä apua tarvittaisiin. Siksi se jossain vaiheessa jäi pois kokonaan koko avun kysyminen koska apua ei saa siihen mihin haluaisi, asiassa kävi päinvastoin, aloin huomata äitissäni säälittäviä piirteitä, koska hänen oma elämänsä on rajoittunutta juuri sen takia ettei hän itsekkään osaa asioita eikä ole itsekkään kokenut oikeasti mitään. Kaikki tavallaan vaan keikahti nurinpäin, hän kysyy asioita minulta jos jotakin tärkeää on, se on vaikea paikka kun lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmastaan eikä päinvastoin, sitä on jotenkin 'orpo' kun ei ole ketään keneltä kysyä ja varsinkin tärkeätä olisi että se keneltä kysyy tuntisi kysyjän hyvin, kuten vanhemmat lapsensa.

Minä olen asian kokenut enemmänkin taakkana kuin että tuntisin olevani jotenkin muita parempi kun neuvon vanhempaani, se ei vaan jotenkin oikein sovellu lapsi-->vanhempi suunnassa, päinvastaisessa tilanteessa se on luontevaa.

tuki kirjoitti:

Juuri tuo mainitsemasi henkinen tuki on minulta jäänyt saamatta kokonaan, koskaan ei vanhempien kanssa pohdittu mitään asiaa, he elivät enemmänkin toisilleen. Se näkyy myöhemmin epävarmuutena ja liiallisena varovaisuutena, koska kun itse päätät asiasi yksin, saattaa joku olla pielessä etkä huomaa sitä kun olet asian keskellä. Talon sisältä et näe millainen talon katto on, siihen tarvittaisiin joku joka sanoisi ulkopuolisen tarkastelijan asemassa olevana oman melipiteensä. Ja onnea hänellä, jonka vanhemmat sen pystyy tekemään.

Minulla on ollut enemmänkin sellaista että äitini avun tarjoana on päättänyt mitä apua tarvitsen, suinkaan avun laatua ei ole määrännyt se missä ja mitä apua tarvittaisiin. Siksi se jossain vaiheessa jäi pois kokonaan koko avun kysyminen koska apua ei saa siihen mihin haluaisi, asiassa kävi päinvastoin, aloin huomata äitissäni säälittäviä piirteitä, koska hänen oma elämänsä on rajoittunutta juuri sen takia ettei hän itsekkään osaa asioita eikä ole itsekkään kokenut oikeasti mitään. Kaikki tavallaan vaan keikahti nurinpäin, hän kysyy asioita minulta jos jotakin tärkeää on, se on vaikea paikka kun lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmastaan eikä päinvastoin, sitä on jotenkin 'orpo' kun ei ole ketään keneltä kysyä ja varsinkin tärkeätä olisi että se keneltä kysyy tuntisi kysyjän hyvin, kuten vanhemmat lapsensa.

Minä olen asian kokenut enemmänkin taakkana kuin että tuntisin olevani jotenkin muita parempi kun neuvon vanhempaani, se ei vaan jotenkin oikein sovellu lapsi-->vanhempi suunnassa, päinvastaisessa tilanteessa se on luontevaa.

Lue lisää

mitä äiti ja isä ovat minulle antaneet. Työn raskaan raatajina he eivät jaksaneet sitä sanoa, mutta huolehtiminen ja välittäminen tuli 'rivien välissä' siitä huolimatta, että sota synkisti heidän muutenkin raskaan elämänsä vielä tukalammaksi.
Mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä enemmän heitä arvostan.
Äitini otti mukaan kaikkeen vauvasta asti. Hän kannusti opiskelemaan, jotta minulla olisi helpompi elämä kuin hänellä.
Kiitän Luojaani heistä.

rakkaudesta, kirjoitti:

mitä äiti ja isä ovat minulle antaneet. Työn raskaan raatajina he eivät jaksaneet sitä sanoa, mutta huolehtiminen ja välittäminen tuli 'rivien välissä' siitä huolimatta, että sota synkisti heidän muutenkin raskaan elämänsä vielä tukalammaksi.
Mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä enemmän heitä arvostan.
Äitini otti mukaan kaikkeen vauvasta asti. Hän kannusti opiskelemaan, jotta minulla olisi helpompi elämä kuin hänellä.
Kiitän Luojaani heistä.

Lue lisää

lämmöllä muistan heitä.
Aina olimme tärkeitä me lapset, runsasta ei ollut elämä, mutta rakkautta riitti.

Vielä aikuisenakin vanhempani huolehtivat, onko kaikki hyvin ja apua tuli pyytämättä,heidän mahdollisuuksien mukaan.
Apua sain, mutta yritin itsekin muistaa, puolestani,en vastenmielisyyttä koskaan tuntenut.

Tuntuisi kovin pahalta nyt, jos tyttäreni tylyjä sanoja minulle sanoisi,vaikka tuppaudun hänen eämäänsäkin "järjestelemään".
Kärsivällinen on ja tietää varmasti, että hänen parastaan kaikessa ajattelen.

SkillaN kirjoitti:

lämmöllä muistan heitä.
Aina olimme tärkeitä me lapset, runsasta ei ollut elämä, mutta rakkautta riitti.

Vielä aikuisenakin vanhempani huolehtivat, onko kaikki hyvin ja apua tuli pyytämättä,heidän mahdollisuuksien mukaan.
Apua sain, mutta yritin itsekin muistaa, puolestani,en vastenmielisyyttä koskaan tuntenut.

Tuntuisi kovin pahalta nyt, jos tyttäreni tylyjä sanoja minulle sanoisi,vaikka tuppaudun hänen eämäänsäkin "järjestelemään".
Kärsivällinen on ja tietää varmasti, että hänen parastaan kaikessa ajattelen.

Lue lisää

Rakkautta sekin on, että suostuu ottamaan neuvot ja avun silloinkin, kun ei niitä tarvitse.
Kun huomaa, että apua ollaan antamassa vilpittömästi, eikä päälle päsmäröiden ja minä-tiedä-paremmin-asenteella.

Kyllä lapsikin voi avustaa ja auttaa vanhempiaan, sillä usein monilla lapsilla on parempi koulutus ja valmius omaksua kaikki ne uudet asiat, jotka ovat tulleet jokapäiväisiksi elämässämme. Moni vanhempi ihminen ei opi suinkaan käyttämään esim. ottomatteja tai bussikortteja, vaan pysyvät mieluummin kotona ilman rahaa ja kontakteja.

Monessa tärkeämmässkin asiassa on hyvä saada apu työelämässä toimivalta, nuorelta ihmiseltä, joka osaa auttaa ja neuvoa eteenpäin ongelmissa.

Vuorotellenhan avustamme ja otamme avun vastaan. Pääasia on kuitenkin, että on perhe ja läheisyys.

mirjamarja kirjoitti:

Rakkautta sekin on, että suostuu ottamaan neuvot ja avun silloinkin, kun ei niitä tarvitse.
Kun huomaa, että apua ollaan antamassa vilpittömästi, eikä päälle päsmäröiden ja minä-tiedä-paremmin-asenteella.

Kyllä lapsikin voi avustaa ja auttaa vanhempiaan, sillä usein monilla lapsilla on parempi koulutus ja valmius omaksua kaikki ne uudet asiat, jotka ovat tulleet jokapäiväisiksi elämässämme. Moni vanhempi ihminen ei opi suinkaan käyttämään esim. ottomatteja tai bussikortteja, vaan pysyvät mieluummin kotona ilman rahaa ja kontakteja.

Monessa tärkeämmässkin asiassa on hyvä saada apu työelämässä toimivalta, nuorelta ihmiseltä, joka osaa auttaa ja neuvoa eteenpäin ongelmissa.

Vuorotellenhan avustamme ja otamme avun vastaan. Pääasia on kuitenkin, että on perhe ja läheisyys.

Lue lisää

Minä ole sitten täysin erilainen kuin muut, tunnen vastenmielisyyttä omaa äitiäni kohtaan todella paljon, vaikka olen hänen lapsensa. Hän takertui minuun ja se vaikeutti elämääni todella paljon, siitä johtuen arvostuskin laski totaalisesti.Minkäänlaisia välittämisen tunteita ei ole, joskus käy, mutta ne menee nopeasti ohi.
En tiedä olenko kiittämätön ihminen vai mikä, sain vaan niin tarpeeksi hänestä. Hän eläisi mielellään minun elämääni mutta ei omaansa, toisten asioilla olisi kiva leikkiä kun sitten kun kaikki menee pieleen minä saisin kantaa vastuun.Hän ajattelee että minun pitäisi tehdä niinkuin hän tekisi eikä niinkuin minä itse tekisin.Hän on sellainen ihminen joka ei osaa 'omistaa' siksi hän valitsi esim vuokra asunnon asumismuodoksi.
Kun asuin hänen kanssaan neuvoin häntä ostamaan tontin konkurssipesästä ja hän teki niinkuin sanoin, nyt hänellä on se tontti ollut n.8 vuotta ja mitään sinne ei rakenneta, hän ei myy sitä kenellekkään, hän siis vain omistaa, ei käytä mitenkään eli tonttikin seisoo tyhjän panttina, eli tälläiset asiat jäävät pysähtyneeseen tilaan , mutta annas olla jos on toisen asioista kyse ,sillon nousee innostus huippuunsa asioiden setvimisessä.
Minä en käsitä millainen on tämä ihminen.
Minä enemmänkin annan ihmisten olla rauhassa ja tehdä niinkuin kukin haluaa, mutta käytän elämän mahdollisuuksia mieluusti hyväkseni, rakennan ja kohennan elinoloja.Eli olen päinvastainen ihminen kuin äitini, olisi syy vastenmielisyyteen siinä?

sinulla on minusta oikea periaate, apua silloin kun sitä tarvitaan, eikä pääsi ole umpiluuta kuin omalla äidilläni on. Hän näyttää ymmärtävän asiat vain omalta kantiltaan, koska apukin tyrkytetään ja kun pyydetään sitä ei saa ainakaan oma lapsi. Myös naapureille hän on tyrkyttänyt apuaan, no kyllähän ilmainen työ kelpaa vieraille, ja vieraille apua annetaan heti, eikä viivytellä yhtään, eikä palkkaa oteta. Hän ostaa ystäviä itselleen tekemällä heille töitä, onko oikein?

periaate kirjoitti:

sinulla on minusta oikea periaate, apua silloin kun sitä tarvitaan, eikä pääsi ole umpiluuta kuin omalla äidilläni on. Hän näyttää ymmärtävän asiat vain omalta kantiltaan, koska apukin tyrkytetään ja kun pyydetään sitä ei saa ainakaan oma lapsi. Myös naapureille hän on tyrkyttänyt apuaan, no kyllähän ilmainen työ kelpaa vieraille, ja vieraille apua annetaan heti, eikä viivytellä yhtään, eikä palkkaa oteta. Hän ostaa ystäviä itselleen tekemällä heille töitä, onko oikein?

Lue lisää

Luen kauhuissani mitä lapset ajattelevat vanhemmistaan. Voin kyllä omasta kokemuksestani sanoa, kuinka paljon teitä kaduttaa omat sanomisenne ja vanhempienne kohtelu silloin kun olette heidän iässään ja omat lapsenne ajattelevat teistä samaa.
Itse olen kovasti pahoillani siitä kun en osannut aikoinani äitiä kohdella hänen parhaakseen. Mutta nyt saan sen saman tuta omien lapsieni kohdalta (yhtä lukuunottamatta).
Mitä jälkeensä jättää, sen edestään löytää, pitää tässä paikkansa.

Olen sanonut lapsilleni että muistakaa , saatte samna kohtelun kuin mitä itsekin annatte. Ei siitä neuvosta ole kuitenkaan ollut minkäänlaista tulosta.

Ei äidit ole sitä varten että aina pitäisi lapsille olla antamassa, vaan joskus pitäisi tehdä myös päinvastoin.
Ymmärrystä nuoremmat, HOiii!!!

lapsukaiset kirjoitti:

Luen kauhuissani mitä lapset ajattelevat vanhemmistaan. Voin kyllä omasta kokemuksestani sanoa, kuinka paljon teitä kaduttaa omat sanomisenne ja vanhempienne kohtelu silloin kun olette heidän iässään ja omat lapsenne ajattelevat teistä samaa.
Itse olen kovasti pahoillani siitä kun en osannut aikoinani äitiä kohdella hänen parhaakseen. Mutta nyt saan sen saman tuta omien lapsieni kohdalta (yhtä lukuunottamatta).
Mitä jälkeensä jättää, sen edestään löytää, pitää tässä paikkansa.

Olen sanonut lapsilleni että muistakaa , saatte samna kohtelun kuin mitä itsekin annatte. Ei siitä neuvosta ole kuitenkaan ollut minkäänlaista tulosta.

Ei äidit ole sitä varten että aina pitäisi lapsille olla antamassa, vaan joskus pitäisi tehdä myös päinvastoin.
Ymmärrystä nuoremmat, HOiii!!!

Lue lisää

Jos vihataan,
kaikki menettävät.

Jos rakastetaan,
kaikki voittavat.

Sukupolvien ketju kirjoitti:

Jos vihataan,
kaikki menettävät.

Jos rakastetaan,
kaikki voittavat.

Vaikea välittää sellaisesta ihmisestä joka aiheuttaa vain vahinkoa toiselle. Kun äiti asui luonani hän ei huolehtinut itsestään. vaan yritti tunkeutua minun asioihini aivan kuin ne olisivat olleet yhteisiä. Minä sitten järjestäisin hänelle sitä vastaan paremmat olot..tämä ei toiminut ollenkaan, ei yhteisiä asioita, vaan kukin hoitaa omaat asiansa mutta yhteistyötä voit tehdä, se on eri asia, siinä kunnioitetaan toisen omia asioita eikä puututa niihin, sellaista se täytyy äidin ja lapsenkin suhde olla aikuisempana, minun kohdalla ainakin.

Olisiko takertuvalle ihmiselle tyypillistä tuollainen, että pyritään toisen asioihin tunkeutumisella takertua myös toiseen, niistä saa hyviä kiinnikkeita, ja tekosyitä takertumiselle, joka muodostaa takertumisen kohteelle oikean maanpäällisen helvetin.
Minusta kuuluisi jokaisen ihmisen sen verran tulla omatoimiseksi ettei tarvitse toisista olla täysin riippuvainen. Äitikin on käynyt kansakoulun, siihen koulutuskin on jäänyt, tuntuu ettei hänen kanssaan voi mitään oikeasti puhua, kun minä puhuin asioista joita oikeasti voidaan tehdä hän puhuu samoista kuin se ne olisi haavetta josta puhutaan mutta joka ei oikeasti toteudu koskaan, ja kyse ei ollut mistään kovinkaan suurista asioista.Eli yhteistyö ei onnistu joten pakko oli äiti laittaa asumaan omaan asuntoonsa, ja elämään omaa elämää jotta asiat selvenisivät päänupissa, mutta ei ne näytä sen kummemmin selvenevän.
Kyseessä on varmasti ns.toivoton tapaus.

välittää kirjoitti:

Vaikea välittää sellaisesta ihmisestä joka aiheuttaa vain vahinkoa toiselle. Kun äiti asui luonani hän ei huolehtinut itsestään. vaan yritti tunkeutua minun asioihini aivan kuin ne olisivat olleet yhteisiä. Minä sitten järjestäisin hänelle sitä vastaan paremmat olot..tämä ei toiminut ollenkaan, ei yhteisiä asioita, vaan kukin hoitaa omaat asiansa mutta yhteistyötä voit tehdä, se on eri asia, siinä kunnioitetaan toisen omia asioita eikä puututa niihin, sellaista se täytyy äidin ja lapsenkin suhde olla aikuisempana, minun kohdalla ainakin.

Olisiko takertuvalle ihmiselle tyypillistä tuollainen, että pyritään toisen asioihin tunkeutumisella takertua myös toiseen, niistä saa hyviä kiinnikkeita, ja tekosyitä takertumiselle, joka muodostaa takertumisen kohteelle oikean maanpäällisen helvetin.
Minusta kuuluisi jokaisen ihmisen sen verran tulla omatoimiseksi ettei tarvitse toisista olla täysin riippuvainen. Äitikin on käynyt kansakoulun, siihen koulutuskin on jäänyt, tuntuu ettei hänen kanssaan voi mitään oikeasti puhua, kun minä puhuin asioista joita oikeasti voidaan tehdä hän puhuu samoista kuin se ne olisi haavetta josta puhutaan mutta joka ei oikeasti toteudu koskaan, ja kyse ei ollut mistään kovinkaan suurista asioista.Eli yhteistyö ei onnistu joten pakko oli äiti laittaa asumaan omaan asuntoonsa, ja elämään omaa elämää jotta asiat selvenisivät päänupissa, mutta ei ne näytä sen kummemmin selvenevän.
Kyseessä on varmasti ns.toivoton tapaus.

Lue lisää

tapahtui minun ja tyttäreni kanssa kun puhuimme kuvien tallentamisesta tietokoneelle.
Minä sanoin sattumalta vielä unenpöpperöisenä tallettavani kuvat nettiin, johon hän tiuskaisi "et sinä niitä minnekään nettiin tallenna vaan tietokoneen kovalevylle".

Me vanhemmat sohellamme usein sanoisamme, olemme vähemmän koulutettuja kuin te nuoret.Emme osaa keskustella kuten te, mutta muistakaa ihmeessä kenen selkänahasta nuo koulunkäynti mahdollisuutenne on revitty.

Luulen sinunkin tapauksessa asian olevan niin että turhaan syytät äitiäsi ettei hän osaa kanssasi keskustella Se on melko varmasti niinpäin, ettet sinä itse osaa suhtautua häneen oikealla tavoin, sillä tavoin kuin vanhempien ihmisten kanssakäymisiin pitäisi suhtautua.

Ota vaikka esimerkiksi joku sinua enemmän opiskellut ihminen , sanavalmis ja tietoviisas. Voi käydä niin että hän valittaa ettei ole sinun kanssasi mitään puhuttavaa kun et ole tarpeeksi kouluja käynyt.

Samoin kirjoitti:

tapahtui minun ja tyttäreni kanssa kun puhuimme kuvien tallentamisesta tietokoneelle.
Minä sanoin sattumalta vielä unenpöpperöisenä tallettavani kuvat nettiin, johon hän tiuskaisi "et sinä niitä minnekään nettiin tallenna vaan tietokoneen kovalevylle".

Me vanhemmat sohellamme usein sanoisamme, olemme vähemmän koulutettuja kuin te nuoret.Emme osaa keskustella kuten te, mutta muistakaa ihmeessä kenen selkänahasta nuo koulunkäynti mahdollisuutenne on revitty.

Luulen sinunkin tapauksessa asian olevan niin että turhaan syytät äitiäsi ettei hän osaa kanssasi keskustella Se on melko varmasti niinpäin, ettet sinä itse osaa suhtautua häneen oikealla tavoin, sillä tavoin kuin vanhempien ihmisten kanssakäymisiin pitäisi suhtautua.

Ota vaikka esimerkiksi joku sinua enemmän opiskellut ihminen , sanavalmis ja tietoviisas. Voi käydä niin että hän valittaa ettei ole sinun kanssasi mitään puhuttavaa kun et ole tarpeeksi kouluja käynyt.

Lue lisää

riippuu tapauksesta, minun koulunkäynti jäi kesken lukioon, koti oli rauhaton paikka jatkuvien riitojen takia, vanhempani riitelivät, sellainen koti ei motivoi opiskelemaan. Olen suorittanut ne ja muut korkeakoulu opinnot ja jatko-opinnot sitten aikuisena. Isäni oli vihainen aina kuin härnätty ampiaispesä ja en nähnyt siihen mitään syytä siloin enkä myöhemminkään. Vanhempani jäivät molemmat minulle vieraiksi, en tuntenut oikein kumpaakaan.
Äitini ihmetteli minulle että miksi se tuo isän täytyy aina suuttua, ilman mitään aihetta, itsekseen.Myöhemmin kyllä syy selvisi kun asuin äitini kanssa jonkun aikaa, mistä oli kyse, äitini on häirikkö, hän saa takertumalla toisenkin asiat menemään pieleen, aivan kuin itselläänkin menisi.

Äiti on sellainen jolla on vaikeuksia yksinkertaistenkin matemaattisten asioiden kanssa, sehän ei tietysti ole kaikkea älyssä vaan sosiaalinen älykkyys on myös ihmiselle jollain lailla tärkeä. Taskulaskinta ei osaa käyttää, jos kysyt helpon vähennyslaskun vastausta ei tule, kynällä ja paperilla laskeminen on hänelle yhtä epävarmaa. Hän pääsi kouluttamattomana töihin sairaalaan ja oli siellä eläkkeelle asti. Koti oli asuinkelvoton talonrähjä vailla mitään mukavuuksia, isäni rakennusalan ammattilainen ja jostain kumman syystä häntäkään ei äidin mukaan 'kiinnostanut' tehdä parempia elinoloja meille lapsenakaan. Kun asuin äitini kanssa isäni kuoleman jälkeen ja aloin tehdä suunnitelmia miten saisimme elinoloja parannettua huomasin että äitini pisti vastaan heti alusta alkaen, ettei mitään vaan tehtäisi, odotin että hänellä olisi vaihtoehto, mutta mitään sellaista ei kuulunut..jos rupesit jotain tekemään hän terrorisoi koko ajan.Kuitenki asunto oli asuinkelvoton, ja sitä sanamukaisessa merkityksessä, en liioittele yhtään. Minulle alkoi selvitä sillon että kaikki viittaa tuohon äitiin jotenkin, se miksi isä oli kiukkuinen aina ja miksi meidätkin piti lapsena asua huonoissa oloissa. Ja alkoholilla EI ole osuutta tässä asiassa. Yritin hänelle selvittää että haluan että asumme samassa talossa mutta meillä pitää olla siinä omat asunnot, sitä äitini ei ymmärtänyt, hän vaan halusi että asuisimme samassa tilassa, joka ei tullut minulle kuuloonkaan.

arvioni kirjoitti:

riippuu tapauksesta, minun koulunkäynti jäi kesken lukioon, koti oli rauhaton paikka jatkuvien riitojen takia, vanhempani riitelivät, sellainen koti ei motivoi opiskelemaan. Olen suorittanut ne ja muut korkeakoulu opinnot ja jatko-opinnot sitten aikuisena. Isäni oli vihainen aina kuin härnätty ampiaispesä ja en nähnyt siihen mitään syytä siloin enkä myöhemminkään. Vanhempani jäivät molemmat minulle vieraiksi, en tuntenut oikein kumpaakaan.
Äitini ihmetteli minulle että miksi se tuo isän täytyy aina suuttua, ilman mitään aihetta, itsekseen.Myöhemmin kyllä syy selvisi kun asuin äitini kanssa jonkun aikaa, mistä oli kyse, äitini on häirikkö, hän saa takertumalla toisenkin asiat menemään pieleen, aivan kuin itselläänkin menisi.

Äiti on sellainen jolla on vaikeuksia yksinkertaistenkin matemaattisten asioiden kanssa, sehän ei tietysti ole kaikkea älyssä vaan sosiaalinen älykkyys on myös ihmiselle jollain lailla tärkeä. Taskulaskinta ei osaa käyttää, jos kysyt helpon vähennyslaskun vastausta ei tule, kynällä ja paperilla laskeminen on hänelle yhtä epävarmaa. Hän pääsi kouluttamattomana töihin sairaalaan ja oli siellä eläkkeelle asti. Koti oli asuinkelvoton talonrähjä vailla mitään mukavuuksia, isäni rakennusalan ammattilainen ja jostain kumman syystä häntäkään ei äidin mukaan 'kiinnostanut' tehdä parempia elinoloja meille lapsenakaan. Kun asuin äitini kanssa isäni kuoleman jälkeen ja aloin tehdä suunnitelmia miten saisimme elinoloja parannettua huomasin että äitini pisti vastaan heti alusta alkaen, ettei mitään vaan tehtäisi, odotin että hänellä olisi vaihtoehto, mutta mitään sellaista ei kuulunut..jos rupesit jotain tekemään hän terrorisoi koko ajan.Kuitenki asunto oli asuinkelvoton, ja sitä sanamukaisessa merkityksessä, en liioittele yhtään. Minulle alkoi selvitä sillon että kaikki viittaa tuohon äitiin jotenkin, se miksi isä oli kiukkuinen aina ja miksi meidätkin piti lapsena asua huonoissa oloissa. Ja alkoholilla EI ole osuutta tässä asiassa. Yritin hänelle selvittää että haluan että asumme samassa talossa mutta meillä pitää olla siinä omat asunnot, sitä äitini ei ymmärtänyt, hän vaan halusi että asuisimme samassa tilassa, joka ei tullut minulle kuuloonkaan.

Lue lisää

Dementiaa äidillä ei ole, hän on vaan ollut tuollainen koko ikänsä, ja tietysti iän mukana muuttunut edelleen vaan huonompaan suuntaan.
Toisilla ihmisillä oppiminen jatkuu kuolemaan saakka, äidilläni se on loppunut tai ollut erittäin vähäistä jo aikoja sitten, hän toistaa aina samoja virheitä ja kun hänelle 50 kertaa neuvoo jostain asiasta hän ehkä tekee sen yhden kerran oikein, mutta ei enää toista kertaa.
Hän on jämähtänyt niille sijoilleen eikä halua liikkua, ja hän vaatii myös ympärillä olevaa perhettä olemaan samanlainen, eli hallitsemisen tahtoa kyllä riittää vaikka taitoa siihen ei olisikaan.
Mitää sairautta ei tiettävästi ole, olisiko hän vaan keskimääräistä tyhmempi yksilö?

tule vielä kirjoitti:

Dementiaa äidillä ei ole, hän on vaan ollut tuollainen koko ikänsä, ja tietysti iän mukana muuttunut edelleen vaan huonompaan suuntaan.
Toisilla ihmisillä oppiminen jatkuu kuolemaan saakka, äidilläni se on loppunut tai ollut erittäin vähäistä jo aikoja sitten, hän toistaa aina samoja virheitä ja kun hänelle 50 kertaa neuvoo jostain asiasta hän ehkä tekee sen yhden kerran oikein, mutta ei enää toista kertaa.
Hän on jämähtänyt niille sijoilleen eikä halua liikkua, ja hän vaatii myös ympärillä olevaa perhettä olemaan samanlainen, eli hallitsemisen tahtoa kyllä riittää vaikka taitoa siihen ei olisikaan.
Mitää sairautta ei tiettävästi ole, olisiko hän vaan keskimääräistä tyhmempi yksilö?

Lue lisää

pahalta,tuo mitä puhut äidistäsi.

Hän on sellainen persoona, miksi et hyväksy häntä, onko sinun pakko koulata ja jopa "hävetä" häntä.
Hän on sinun äitisi, mehän emme saa valita kenen lapsina synnymme ja luulisi, että sinulla jo kouluja käyneenä olisi ymmärräystä hyväksyä äitisi sellaisena kun hän on.
Asutte erillään, teillä on kummallakin oma elämä,rassaat ja seurailet äitisi toimintoja, tee pesäero ja auta tai hommaa apua, jos hän ei yksin pärjää.
Ajattelen jos minä saisin tuollaista helveksuntaa lapsiltani, en jaksaisi.
Ehkä on onnellista, että äitisi ei sitä huomaa.( vai huomaako)

Tietämättä tarkemmin asioiden luonnetta, toivoisin sinun hiukan yrittävän antaa kunnioitusta äidillesi, me ihmiset olemme erilaisia, olet varmasti äidillesi hyvin tärkeä ihminen.

todennäköisesti äitisi ei ole puuttunut sen enempää elämääsi kuin tekemällä töitä sinulle.Eikä ole ruvennut estelemään asioita jotka helpottaisivat omaa elämääsi.Se on eri juttu kun minunkin äidin äö:ssä täytyy olla jotain vikaa, koska esim kun talosta löytyi vanhoja postikortteja sekä sanomalehtiä 1900 luvun alkupuolelta, äitini kirjoitti jokaisen kortin kuvapuolelle oman nimensä mustekynällä, sekä sanomalehtiin, tajuamatta että korttien ja lehtien historiallinen arvo on senjälkeen 0. Sitä nauroivat kaikki joille äitini sitten ylpeänä esitteli niitä. Hän pelkäsi varmaan että joku varastaa ne häneltä ja siksi kirjoitti nimensä niihin, omistamisen halu oli hänellä niin kova.

Voit vaan kuvitella millaista muu elämä tuollaisen äidin kanssa oli, ei se sen viisaammin toiminut missään asiassa.hölmöläistarinat ovat kirjoitettu varmaan tuontyyppisten ihmisten tekojen perusteella, hän on oikeasti hölmö, eikä sitä itse edes tajua.
Kuitenkin tuollainen luokitellaan terveeksi vaikka toimii ja elää kuin olisi synnynnäinen dementia päällä koko elämän ajan.
Minäkin olisin onnellinen jos olisi sellainen äiti josta olisi jotain iloa, mutta ei surua ja häpeää se ihminen tuottaa koko ajan, jos asut hänen kanssaan. Eikä tuollaiseen mitään hoitoa ole.

onnellinen varmaan kirjoitti:

todennäköisesti äitisi ei ole puuttunut sen enempää elämääsi kuin tekemällä töitä sinulle.Eikä ole ruvennut estelemään asioita jotka helpottaisivat omaa elämääsi.Se on eri juttu kun minunkin äidin äö:ssä täytyy olla jotain vikaa, koska esim kun talosta löytyi vanhoja postikortteja sekä sanomalehtiä 1900 luvun alkupuolelta, äitini kirjoitti jokaisen kortin kuvapuolelle oman nimensä mustekynällä, sekä sanomalehtiin, tajuamatta että korttien ja lehtien historiallinen arvo on senjälkeen 0. Sitä nauroivat kaikki joille äitini sitten ylpeänä esitteli niitä. Hän pelkäsi varmaan että joku varastaa ne häneltä ja siksi kirjoitti nimensä niihin, omistamisen halu oli hänellä niin kova.

Voit vaan kuvitella millaista muu elämä tuollaisen äidin kanssa oli, ei se sen viisaammin toiminut missään asiassa.hölmöläistarinat ovat kirjoitettu varmaan tuontyyppisten ihmisten tekojen perusteella, hän on oikeasti hölmö, eikä sitä itse edes tajua.
Kuitenkin tuollainen luokitellaan terveeksi vaikka toimii ja elää kuin olisi synnynnäinen dementia päällä koko elämän ajan.
Minäkin olisin onnellinen jos olisi sellainen äiti josta olisi jotain iloa, mutta ei surua ja häpeää se ihminen tuottaa koko ajan, jos asut hänen kanssaan. Eikä tuollaiseen mitään hoitoa ole.

Lue lisää

Äiti rassukka yrittää pitää sinuakin kaidalla tiellä, koska on koko elämänsä joutunut miestään kaitsemaan. Sanoikin minulle kerran, että "luulisi varmaan minulla olevan diabeteksen, kun minä joudun huolehtimaan dieetistä!" - Heti, kun hänen silmänsä vältti, karamelleja tai olutta tai viinaa tuo mies veti, niin kuin hölmöläisukko.

Alkon estelyä? kirjoitti:

Äiti rassukka yrittää pitää sinuakin kaidalla tiellä, koska on koko elämänsä joutunut miestään kaitsemaan. Sanoikin minulle kerran, että "luulisi varmaan minulla olevan diabeteksen, kun minä joudun huolehtimaan dieetistä!" - Heti, kun hänen silmänsä vältti, karamelleja tai olutta tai viinaa tuo mies veti, niin kuin hölmöläisukko.

Lue lisää

No nyt sattui kohdalleen! Aivan oikein, näin on.
Sinua ei ole varmaan äitisikään pystynyt kaidalla tiellä pitämään.

tiedät kirjoitti:

No nyt sattui kohdalleen! Aivan oikein, näin on.
Sinua ei ole varmaan äitisikään pystynyt kaidalla tiellä pitämään.

ja sellaisena häntä rakastin, kaikkineen päivineen.

---
Mutta avaajan 'kysymykseen' vielä:

Aivan hullulta tuntuu tuo n.s. 'välitön apu' ja sen paheksuminen.

Mitäs muuta äiti lapselleen antaa alusta pitäen kuin välitöntä apua, ja sen antamisesta totisesti on hyötyä myöhemminkin.

Koko kysymyksen asettelu on aivan omituinen,
viha siinä puhuu.

' Alkoholistihan on vaikka lintu, jotta saisi viinaa!' sanoi aikonaan eräs tunnettu laulajamme.

hyveineen ja vikoineen kirjoitti:

ja sellaisena häntä rakastin, kaikkineen päivineen.

---
Mutta avaajan 'kysymykseen' vielä:

Aivan hullulta tuntuu tuo n.s. 'välitön apu' ja sen paheksuminen.

Mitäs muuta äiti lapselleen antaa alusta pitäen kuin välitöntä apua, ja sen antamisesta totisesti on hyötyä myöhemminkin.

Koko kysymyksen asettelu on aivan omituinen,
viha siinä puhuu.

' Alkoholistihan on vaikka lintu, jotta saisi viinaa!' sanoi aikonaan eräs tunnettu laulajamme.

Lue lisää

kasvattaa eikä olla avioliitossa. Ulkonäkö
li hänelle rahan jälkeen seuraava.
Hän oli huono häviäjä, ei osannut hävitä.
Voittaa piti vaikka vääryydellä.
Miten kävi tyttären?

Isä ei osannut kirjoitti:

kasvattaa eikä olla avioliitossa. Ulkonäkö
li hänelle rahan jälkeen seuraava.
Hän oli huono häviäjä, ei osannut hävitä.
Voittaa piti vaikka vääryydellä.
Miten kävi tyttären?

Lue lisää

tekee parastaan lapsensa suhteen. Olen varma.

Mutta ilkeitä on miehissä usein (viina!) ja sitten myös lapsissa, kyllä ne tavat ja riippuvuudetkin siirtyvät kotona 'perintönä'.

Ikävät perinnöt.

Jokainen äiti kirjoitti:

tekee parastaan lapsensa suhteen. Olen varma.

Mutta ilkeitä on miehissä usein (viina!) ja sitten myös lapsissa, kyllä ne tavat ja riippuvuudetkin siirtyvät kotona 'perintönä'.

Ikävät perinnöt.

Lue lisää

Hankkinut lapsilleni omat talot ja mökit. Ainoalle lapsen lapselleni 10v olen hankkinut mopon. Auton ostan heti kun saapi kortin. Talo on hankittu hänellekkin tosin vuokarasin sen pois. Muuttaapa sitten kun haluaa pois kotoaan.

hyveineen ja vikoineen kirjoitti:

ja sellaisena häntä rakastin, kaikkineen päivineen.

---
Mutta avaajan 'kysymykseen' vielä:

Aivan hullulta tuntuu tuo n.s. 'välitön apu' ja sen paheksuminen.

Mitäs muuta äiti lapselleen antaa alusta pitäen kuin välitöntä apua, ja sen antamisesta totisesti on hyötyä myöhemminkin.

Koko kysymyksen asettelu on aivan omituinen,
viha siinä puhuu.

' Alkoholistihan on vaikka lintu, jotta saisi viinaa!' sanoi aikonaan eräs tunnettu laulajamme.

Lue lisää

parempi olla vaikka alkoholisti kuin tyhmä sanoi eräs...

Jokainen äiti kirjoitti:

tekee parastaan lapsensa suhteen. Olen varma.

Mutta ilkeitä on miehissä usein (viina!) ja sitten myös lapsissa, kyllä ne tavat ja riippuvuudetkin siirtyvät kotona 'perintönä'.

Ikävät perinnöt.

Lue lisää

totta puhut parastaan äidit tekee, mutta sitten syntyy ristiriita, jos niinkuin oma äitini on oikeastaan sovelias äiti lapselle alle 7 vuotta, hän on hyvä vahtimaan lapsia, mutta huolehtii niistä niin että senkin ikäiset jo hermostuvat, eli pienet lapsetkin kokevat hänet jo osittain häiritsevänä. Kun lapsi kasvaa vähänkin isommaksi äitini alkaa tuntua ahdistavalle ja aikuisesta lapsesta yhä enemmään. Kyse on siitä ettei äiti kehity lasten mukana, niinkuin pitäisi, vaan aikuisenkin lapsen huolehtiminén jatkuu. Olen omakohtaisesti kokenut mitä huolehtiminen on pahimmillaan, äitini on elänyt 'säkki päässä' eikä hoksottimet ole koskaan olleet kovin terävät, joten asiat eivät mene perille. Pahimmillaan hän oli sellainen että hän oli minun puolestapuhuja joka puhui muka minun suullani omia tyhmiä ajatuksiaan en voinut itse vastata muille vaan äiti ennätti sanomaan mitä mieltä minä olen.
Sillon tuli loppu holhoomiselle ja holhoojalle lähtö omaan asuntoon, siinä kulki minun sietokyvyn raja. Tässä tapauksessa syyttely ei ole turhaa vaikkakin erittäin v- mäistä itsellekkin.
Ehkä äitini yritti korjata lapsuuden puutteita huolehtimalla lasta aikuisena mikä ei toimi alkuunsakaan tai sitten hän yritti esittää jälkeenpäin kuinka 'hyvä' äiti hän on ollut lapselle, lopputulos taisi vaan olla toisenlainen, minä lopetin välittämästä hänestä.

myöskin kirjoitti:

parempi olla vaikka alkoholisti kuin tyhmä sanoi eräs...

Nehän eivät sulje pois toisiaan.

Isä ei osannut kirjoitti:

kasvattaa eikä olla avioliitossa. Ulkonäkö
li hänelle rahan jälkeen seuraava.
Hän oli huono häviäjä, ei osannut hävitä.
Voittaa piti vaikka vääryydellä.
Miten kävi tyttären?

Lue lisää

vilpillinen,

kaikki oli kilpailua hänelle.

Voitto piti saada vaikka vilpillä,

ei siinä ajateltu, tuliko muille

epäkohtelias olo.

Tulee mieleen mieheni ja vanhin poikani,

miten monta kertaa he pahoittivat mielensä,

ja minä kun vaan yritin aina uudelleen.

Jos jotain voisin muuttaa elämässäni, niin

sinne en koskaan, ensimmäitäkään kertaa

heitä 'pakottaisi'. Tein sen siskoni takia,

kadun sitäkin, enhän ole hänen vartijansa, mutta

vanhimman poikani kasvattaja olin.

Mutta, mutta... kirjoitti:

Nehän eivät sulje pois toisiaan.

Usein ne liittyvät yhteen!

Mutta, mutta... kirjoitti:

Nehän eivät sulje pois toisiaan.

DDDDDDDDDDDDDDDDDD

minä olen joutunut myös omilla jaloillani seisomaan ja tekemään omilla käsilläni ja lähtemään elämässä pitkälti miinuksen puolelta koska äidillenikin olen joutunut asunnot hommaamaan, olen kohta kohta nollatilanteessa elämässä eli plussan puolelle voi kääntyä.
Sen takia olen perin juurin vittuutunut tuollaisiin vanhempiin jotka minulla oli, eivät hoitaneet edes asioitaan siihen malliin että olisi äitikin tullut toimeen ilman suurempaa apua isäni kuoleman jälkeen, vaan sitten tuo äiti laitettiin minun kontalleni muut siskokset välittäneet pätkääkään koko ihmisestä.

Minäkään en mikään rikas ole joten oman elämäni jouduin viemään toiselle uralle äitiä auttaessani, ja nyt saan maksaa siitä.Ei ole vielä mitään mitä toisilla on, todennäköisesti ennen kuolemaa jos saisi käydä edes omassa saunassa.

Jos nyt tulisi uudelleen tuo tilanne eteen että joutuisin äitini asiat hoitamaan, hoitaisin sen niin että teippaisin 50 kg painon jalkoihin äidille ja pudottaisin veneestä järveen uimaan...

käsillä tehnyt kirjoitti:

minä olen joutunut myös omilla jaloillani seisomaan ja tekemään omilla käsilläni ja lähtemään elämässä pitkälti miinuksen puolelta koska äidillenikin olen joutunut asunnot hommaamaan, olen kohta kohta nollatilanteessa elämässä eli plussan puolelle voi kääntyä.
Sen takia olen perin juurin vittuutunut tuollaisiin vanhempiin jotka minulla oli, eivät hoitaneet edes asioitaan siihen malliin että olisi äitikin tullut toimeen ilman suurempaa apua isäni kuoleman jälkeen, vaan sitten tuo äiti laitettiin minun kontalleni muut siskokset välittäneet pätkääkään koko ihmisestä.

Minäkään en mikään rikas ole joten oman elämäni jouduin viemään toiselle uralle äitiä auttaessani, ja nyt saan maksaa siitä.Ei ole vielä mitään mitä toisilla on, todennäköisesti ennen kuolemaa jos saisi käydä edes omassa saunassa.

Jos nyt tulisi uudelleen tuo tilanne eteen että joutuisin äitini asiat hoitamaan, hoitaisin sen niin että teippaisin 50 kg painon jalkoihin äidille ja pudottaisin veneestä järveen uimaan...

Lue lisää

Kotoa lähtöön saakka, 20:ksi, piti 14-vuotiaasta lähtien viedä palkka lyhentämättömänä äitimuorille.
Heti intin jälkeen häivyin siitä huushollista.

Opiskeluaikana annoin hölmöyttäni yhden vuoden opintolainani kokonaisuudessaan vanhemmilleni koska he 'tarvitsivat' sen.
Siis ei lainaksi vaan lopullisesti.

Luulin jotain kokeneeni mutta kepoista tämä on.
Turha minun on yrittää mitään myötätuntoista sanoa.
Luulen ymmärtäväni tuntemuksesi ja arvostan panostasi!
Kokemuksia vailla olevat sivulliset eivät ymmärrä miten vahvat, järjen vastaiset, tunnesiteet saattavat olla pitkälle aikuisikään.