En saanut palautetta kotonani, siksi

virittelen keskustelua/näkemyksiänne seuraavasta aiheesta:

Uskoon tulosta
Kirjoittanut: kova jätkä 9.6.2006 klo 22.33


Itse olen tietyllä tavalla kokenut uskoon tulon ollessaan noin 25 vuotias. Olen synnynnäinen ortodoksi, lapsena useinkin kirkossa isovanhempieni kanssa käynyt.

Nuoruusaika, sen villit vuodet vieraannuttivat minut kokonaan kirkkoyhteydestä. Kiersin kirkko rakennukset mahdollisimman kaukaa. Tätä rukouksetonta aikaa kesti noin 15 vuotta.

Elämäni epätoivoisimmalla hetkellä, päätin hypätä Hki-Jns junasta Kouvolan liepeillä. Tartuttuani jo junan oven kahvaan, alkoi sielussani kaikumaan ilman ajatustani lakkaamaton rukouksen toisto: "Herra armahda, herra armahda, herra armahda.......................................

Hyppy tuntemattomaan jäi tekemättä. Mieleni rauhoittui kerta heitolla. Olin löytänyt uudelleen sen, minkä olin hyljännyt aiemmin.

Jos tämä tarkoittaa mielestänne uskoon tulemista, niin näyttää se ortodokseillakin toteutuvan.
3125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

on, että on niin heikoilla että ei jaksa panna vastaan, Herra armahtaa ja minä haluan tämän armahduksen omalla kohdalla ottaa vastaan ja siitä elää. Monenkinlaisia kaavoja on viritelty siitä miten se tapahtuu, mutta Herra voi ohittaa ne kaikki
ja vain ottaa lapsensa syliin. Kyllä siinä mieli rauhoittuu.

Äänestä

ja muut ilman.

eihän raamatussa tosiaan sanota, että ortodoksikodin poika ei voi päästä sisälle Jumalanvaltakuntaan astumalla sisälle avatusta ovesta.

luterilaiset ovat yhä enemmän ja enemmän alkaneet puhua uskoontulosta. ovatko ortodoksit toista mieltä asiasta?

Äänestä
  • Minkähän takia sitä armoa tarvitaan, kun synnistäkään ei tarvitse puhua.

    Eikö enää Ihmiset itke syntejään anteeksi, tuskin?
    Tuo synti sana on kärsinyt pahan romahduksen, armoa tarjotaan, vaikkei tiedätä mihin tarkoitukseen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kova jätkä kirjoitti:

virittelen keskustelua/näkemyksiänne seuraavasta aiheesta:

Uskoon tulosta
Kirjoittanut: kova jätkä 9.6.2006 klo 22.33


Itse olen tietyllä tavalla kokenut uskoon tulon ollessaan noin 25 vuotias. Olen synnynnäinen ortodoksi, lapsena useinkin kirkossa isovanhempieni kanssa käynyt.

Nuoruusaika, sen villit vuodet vieraannuttivat minut kokonaan kirkkoyhteydestä. Kiersin kirkko rakennukset mahdollisimman kaukaa. Tätä rukouksetonta aikaa kesti noin 15 vuotta.

Elämäni epätoivoisimmalla hetkellä, päätin hypätä Hki-Jns junasta Kouvolan liepeillä. Tartuttuani jo junan oven kahvaan, alkoi sielussani kaikumaan ilman ajatustani lakkaamaton rukouksen toisto: "Herra armahda, herra armahda, herra armahda.......................................

Hyppy tuntemattomaan jäi tekemättä. Mieleni rauhoittui kerta heitolla. Olin löytänyt uudelleen sen, minkä olin hyljännyt aiemmin.

Jos tämä tarkoittaa mielestänne uskoon tulemista, niin näyttää se ortodokseillakin toteutuvan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu