Voiko tästä nykytietämyksen valossa enää kukaan olla eri mieltä:
IRAK-KESKUSTELU OLI VÄLTTÄMÄTÖN
Ottamalla myönteisen ennakkokannan Yhdysvaltain esittämään pyyntöön humanitaarisesta avusta ja rauhanturvaamiseen osallistumisesta jo joulukuussa (v. 2002), kun asian käsittely turvallisuusneuvostossa oli vielä kesken eikä asetarkastajien työn tuloksista ollut mitään tietoa, Lipposen hallitus liittyi, ainakin Yhdysvaltain mielestä, Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan.
Näin asia ymmärretään Yhdysvalloissa edelleenkin. Minulle on kerrottu, että Lipposen ja Bushin tapaamisessa 9. joulukuuta ’presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon’.
Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota. Tämänhän Lipponen totesi myös julkisesti tapaamisen jälkeen.”
Ei ollut riidankylvöä puuttua tähän asiaan. Siihen tarttuminen oli välttämätöntä. Jos tätä ei olisi tehnyt Jäätteenmäki, siihen olisi pitänyt tarrata jonkun muun. Ei maailmalla saa olla väärää käsitystä Suomen mielipiteestä. Niinpä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, jota johtaa tasavallan presidentti, kiristi ja selvensi seuraavana päivänä Suomen kantaa.
Näin kirjoitti Helsingin Sanomat uutisessaan 8.3.2003:
”Suomen hallitus tiukensi kantaa Irakin sotaan/ Yhdysvallat tulkitsi viime viikolla Suomen tukijamaakseen.”
Ja sivulla 6:
”Jäätteenmäen puheet Suomen lukemisesta Yhdysvaltain rintamaan eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. Perjantain kuluessa kävi selville, että Yhdysvaltain ulkoministeriössä Suomi on todellakin luettu USA:n tukijoihin...”
Ja lehti kertoo Suomen olleen mukana Washingtonissa pidetyssä tilaisuudessa, jonne oli varaulkoministeri Marc Grossmanin mukaan kutsuttu Yhdysvalloille tukensa ilmaisseet maat.
Helsingin Sanomat jatkaa:
”Kiusalliseksi viimeviikkoiseen tilaisuuteen osallistumisen teki Suomelle se, etteivät paikalla olleet EU-maista ainakaan Saksa, Ranska ja Ruotsi. ’Se oli Yhdysvaltojen valinta, ei meidän’, (ulkoministeri Erkki) Tuomioja huomautti. Hän toivoi, ettei Suomea vastaisuudessa sijoiteltaisi ulkopuolelta ’perusteettomasti yhteen tai toiseen ryhmään”.
Suomalaisten poliitikkojen työtä on juuri se, että Suomen näkemyksestä ei liiku maailmalla vääriä käsityksiä. Onkin hyvä, että presidentin johdolla otettiin selkeä kanta Irak-kysymykseen – tiukennettiin sitä, kuten Helsingin Sanomien toimittaja Arto Astikainen otsikoi – tai kuten ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta kommentoi.
http://www.suomenmaa.fi/kolmosarkisto/1078773.html
IRAK-KESKUSTELU OLI VÄLTTÄMÄTÖN
Ottamalla myönteisen ennakkokannan Yhdysvaltain esittämään pyyntöön humanitaarisesta avusta ja rauhanturvaamiseen osallistumisesta jo joulukuussa (v. 2002), kun asian käsittely turvallisuusneuvostossa oli vielä kesken eikä asetarkastajien työn tuloksista ollut mitään tietoa, Lipposen hallitus liittyi, ainakin Yhdysvaltain mielestä, Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan.
Näin asia ymmärretään Yhdysvalloissa edelleenkin. Minulle on kerrottu, että Lipposen ja Bushin tapaamisessa 9. joulukuuta ’presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon’.
Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota. Tämänhän Lipponen totesi myös julkisesti tapaamisen jälkeen.”
Ei ollut riidankylvöä puuttua tähän asiaan. Siihen tarttuminen oli välttämätöntä. Jos tätä ei olisi tehnyt Jäätteenmäki, siihen olisi pitänyt tarrata jonkun muun. Ei maailmalla saa olla väärää käsitystä Suomen mielipiteestä. Niinpä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, jota johtaa tasavallan presidentti, kiristi ja selvensi seuraavana päivänä Suomen kantaa.
Näin kirjoitti Helsingin Sanomat uutisessaan 8.3.2003:
”Suomen hallitus tiukensi kantaa Irakin sotaan/ Yhdysvallat tulkitsi viime viikolla Suomen tukijamaakseen.”
Ja sivulla 6:
”Jäätteenmäen puheet Suomen lukemisesta Yhdysvaltain rintamaan eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. Perjantain kuluessa kävi selville, että Yhdysvaltain ulkoministeriössä Suomi on todellakin luettu USA:n tukijoihin...”
Ja lehti kertoo Suomen olleen mukana Washingtonissa pidetyssä tilaisuudessa, jonne oli varaulkoministeri Marc Grossmanin mukaan kutsuttu Yhdysvalloille tukensa ilmaisseet maat.
Helsingin Sanomat jatkaa:
”Kiusalliseksi viimeviikkoiseen tilaisuuteen osallistumisen teki Suomelle se, etteivät paikalla olleet EU-maista ainakaan Saksa, Ranska ja Ruotsi. ’Se oli Yhdysvaltojen valinta, ei meidän’, (ulkoministeri Erkki) Tuomioja huomautti. Hän toivoi, ettei Suomea vastaisuudessa sijoiteltaisi ulkopuolelta ’perusteettomasti yhteen tai toiseen ryhmään”.
Suomalaisten poliitikkojen työtä on juuri se, että Suomen näkemyksestä ei liiku maailmalla vääriä käsityksiä. Onkin hyvä, että presidentin johdolla otettiin selkeä kanta Irak-kysymykseen – tiukennettiin sitä, kuten Helsingin Sanomien toimittaja Arto Astikainen otsikoi – tai kuten ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta kommentoi.
http://www.suomenmaa.fi/kolmosarkisto/1078773.html
Vastaukset 27
Vanhimmat
Valtiojohdolle tulee tietoa, josta pitää olla hiljaa. Suomalaisten hyväksi.
Todella törkeätä, että tyhmyyksissään mennään satraappien neuvoja kuunnellen höperöimäään.
Suomi on erityisesti velkaa Timo Kallille (kesk) ja Jouni Backmanille(sdp) vaikean tilanteen järjestelyistä.
Suomessa ovat asiat parlamentaarisesti hyvin.
>> Valtiojohdolle tulee tietoa, josta pitää olla hiljaa. Suomalaisten hyväksi.
Höpö höpö. Mitä läpinäkyvämpi yhteiskunta, sitä terveempi. Tässä oli kysymyksessä asia jota salailutarpeissa vääristeltiin jopa korkeimpien vallanhaltijoiden omassa keskuudessa. Ei ole kenenkään suomalaisen etu että päättäjät salailevat keskuudessaan sodan ja rauhan kysymyksissä.
Mihin ihmeeseen se kotiäiti Kivikossa tai Itiksessä tarvitsee pelottavia tietoja?
Jäätteenmäki oli tyhmä ja siitä maksakoon!
Läpinäkyvyys esim. puolustuspolitiikassa on suurta lapsellisuutta.Jopa sotilaiden ja poliitikkojen välillä täytyy olla salaisuuksia.Ulko-,kauppa-ja talouspolitiikassa on alueita,jotka täytyy pitää kokonaan tai osittain salassa.Tämä kaikki on välttämätöntä,vaikka siinä on myös omat haittansa.
... on jätettävä yksinomaan sen kotiäidin ratkaistavaksi. Demokratia ei ole sitä että yhdet tietävät ja ratkaisevat asiat toisten tietämättöminä pidettyjen puolesta. Tai edes ottavat vallan määritellä jotkut asiat "pelottaviksi" tai millaisiksi kulloinkin on tarpeen.
... antaa palttua vapaalle tiedonkululle, jonka varassa demokratia vain voi toimia. On erittäin vaarallista jos poliitikkojen ja sotilaiden keskuudessa syntyy salaisuuksien panttaamisesta johtuvia valtapelitilanteita. Markkinatalouden edellyttämät liikesalaisuudet ovat epädemokratian ituja, joita julkisvallan on tarpeen vaatiessa niitettävä ankaralla kädellä. Tämä kaikki on välttämätöntä vaikka siinä on oman edun tavoittelijoille ja poliittisille omaa valtaansa kasvattaville pelureille tietysti "haittansa".
Oletko "lipposlainen" keskustalainen kun käytät SDP:n edellisen puoluejohtajan keskustalaisista maakuntavaikuttajista käyttöön ottamaa haukkumasanaa?
Esim. Lipposen inhoama "pääsatraappi" Kari Hokkanen on monipuolisesti sivistynyt laaja-alaisesti yhteiskuntaa ymmärtävä ja havainnoiva henkilö. Hän on myös väitellyt tohtori jota oppiarvoa Rautkallio-Lehtisläistä uushistoriankirjoitusta masinoiva Lipponen ei ole pystynyt itselleen hankkimaan.
Keskustassa löytyy kykyä pitää hermot kurissa tiukoissakin paikoissa. Timo Kalli toimi järkevästi siinä onnettomassa tilanteessa, johon Keskusta oli vaalit voitettuaan joutunut. Tuskinpa SDP olisi ryhtynyt öykkäröimään jos olisi itse voittanut vaalit.
Keskustalaisen tulee pitää Keskustan puolta. Viimeistä sanaa Jäätteenmäen kaataneesta Irak-jupakasta ei ole vielä sanottu. Ehkä kannattaa jonkinlaisen yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi jättää sanomattakin muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Palstakepu Oiva Härkönen on useaan otteeseen arvostellut sekä Laatikaista että Hokkasta.
Väittipä Oiva Laatikaisen jopa muuttuneen koklipiksi.
Hokkasen ajatuksia hän on joskus pitänyt lähinnä mielenvikaisen tuotoksina.
Tämä vain siksi tähän, että näkyy noita mielipiteitä olevan itsekullakin, että siinä mielessä tuskin kenenkään kannattaa erehtyä luulemaan omaansa 'ainoaksi oikeaksi'.
Pannaan tähän vielä Erkin ja Karinkin mielipiteitä loppuun;
********
Keskisuomalaisen pääkirjoitus (Laatikainen)
Tekstiviesteillä saa farssin aikaan - 28.03.2006 00:01
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on hermostunut Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrotaan hänen naisille lähettämiensä tekstiviestien sisällöstä. Vanhanen aikoi selvityttää lehden toiminnan laillisuuden, sillä viestien tarkan sisällön kertominen loukkasi pääministerin mielestä hänen yksityisyyttään.
Vanhanen oli alun perinkin asiassa heikoilla, sillä Ilta-Sanomat oli saanut tietonsa laillisesti. On selvää, että jos pääministeri lähettää naistuttavalleen tekstiviestin ja tämä näyttää sen eteenpäin ystävälleen, lumivyöry käynnistyy. Pian tieto on kymmenissä, ellei sadoissa puhelimissa. Kuka tahansa voi näyttää saamansa tekstiviestin kenelle tahansa, aivan kuin vaikkapa henkilökohtaiset kirjeensä, jos niin harkitsee.
Vanhasen käytös oli harkitsematonta ja pääministerin arvovallalle sopimatonta. Toki on jokaisen kansalaisen oma asia päättää, miten kanssaihmisiään lähestyy, mutta pääministerin tulisi vaalia tuollaisissa tilanteissa erityistä harkintaa. Nyt niin ei ole käynyt.
Vanhaseen kohdistuva kohu ei ainakaan laannu siitä, että hän oli käynnistämässä prosessia asiasta, joka vaikutti alun perinkin Ilta-Sanomien kannalta täysin vedenpitävältä.
Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä on todennut, että jos Suomen pääministeri lähettelee tekstiviestejä naisille tutustuakseen heihin, se on uutinen. Myöskään viestintintäsalaisuutta ei ole loukattu, koska tieto Vanhasen viestistä on saatu aivan normaalin uutishankinnan kautta. Pietilä oli kannassaan eittämättä oikeassa.
Pääministerin tekstiviestikohu tuli keskustan kannalta hankalaan aikaan, koska takana ovat tuoreet ja heikohkosti sujuneet presidentinvaalit ja puoluesihteerin ilmoitus ensikesäisestä vetäytymisestä.
Kohu laantuu aikanaan, mutta kovia oppirahoja Vanhanen vielä kokeneenakin poliitikkona ajattelemattomuudestaan maksaa. Ihmeteltävän kovia.
*************************
Ilkan pääkirjoitu (Hokkanen) 28.3.2006
Julkisuuden hallinta ei onnistu Vanhaselta
Kohu pääministeri Matti Vanhanen (kesk) henkilökohtaisen elämän ympärillä ei laannu. Viikonvaihteessa pääministeri ilmoitti harkitsevansa oikeustoimia Ilta-Sanomia vastaan. Syynä oli lehden juttu, jossa kerrottiin Vanhasen lähetelleen tekstiviestejä naisille. Lehti julkaisi myös tietoja viestien sisällöstä.
Vanhanen sanoi selvittävänsä oikeusoppineilta, koskeeko perustuslain ja erityislakien viestien salaisuutta koskeva suoja myös pääministeriä. "Minulle tästä on tullut nyt periaatteellinen kysymys," Vanhanen kirjoitti nettisivullaan sunnuntaina. Pääministeri ei sinällään kiistänyt Ilta-Sanomien tietojen paikkansa pitävyyttä.
Maanantaina Vanhanen ilmoitti, ettei hän sittenkään lähde oikeustielle. Pääministeri kertoi juridisten asiantuntijoiden arvioineen, että hänen yksityisyyttään on loukattu, mutta hänen on pääministerinä vaikea lähteä peräämään kunniaansa oikeudessa. Prosessiin kuluisi vuosi tai kaksi.
Vanhasella on oikeus yksityisyyteen siinä missä kenellä tahansa kansalaisella. Tosiasia kuitenkin on, että pääministerin yksityisyyden suoja on paljon kapeampi kuin tavallisen suomalaisen. Loukkaavaa ja valheellista kirjoittelua ei tietysti pääministerinkään tarvitse sietää. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan liene siitä kysymys.
Poliitikot ja muut yhteiskunnalliset päättäjät elävät julkisuudessa ja julkisuudesta. Vanhasen luulisi entisenä toimittajana ymmärtävän, että mediajulkisuutta ei voi hallita niin, että voi valita vain "myönteistä" julkisuutta. Julkisuuden henkilöt ovat julkisuudessa pääsääntöisesti kokonaan.
Toki päättäjätkin voivat vetää rajaa, kuinka paljon he ovat myönteisen julkisuuden toivossa valmiita kertomaan yksityiselämästään. Monasti tuo raja on kuin veteen piirretty viiva. Vanhanen on yrittänyt säädellä henkilöstään syntyvää mielikuvaa muun muassa presidentinvaalien alla julkaistussa kirjassa ja pitämässään nettipäiväkirjassa.
* * *
Tilasta julkisuudessa ja julkisuuden laadusta käydään kovaa taistelua. Erityisesti taistelua käyvät henkilöt, joiden työhön julkisuus olennaisena liittyy. Yhteiskunnan medialistumisen myötä julkisuuden hyväksikäyttö on noussut tärkeäksi vaikuttamiskeinoksi. Samalla paineet läpinäkyvyyteen kasvavat. Avoimuus on tärkeä periaate demokratiassa.
Yksi median kehitystrendi on yhteiskunnallisen toiminnan henkilöityminen. Organisaatiot näkyvät julkisuudessa henkilöiden kautta. Puolueet esiintyvät äänestäjille puheenjohtajansa kasvoilla. Onnistumisia mitataan milleillä, sekunneilla ja ennen muuta läpimenneen sanoman "myönteisyydellä".
Taustalla on yleensä tarkkaan mietitty julkisuusstrategia. Mutta joskus se saattaa pettää, kuten nyt näyttää Vanhasella ja keskustalla käyneen. Siinä missä hallituskumppani SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esiintyy julkisuudessa "asiakysymyksissä", keskustan johtajaa seuraa "hömppäjulkisuus".
* * *
Journalismi pyrkii totuuteen. Toimittajat pyrkivät välittämään todellisuudesta oikean ja monipuolisen kuvan.
Oleellinen kysymys Vanhasen kohdalla on, onko hänestä julkisuuteen välittynyt kuva oikea. Ilmeisesti on. Vanhasta pidetään osaavana, asiallisena ja sovinnollisena poliitikkona. Pääministeriä on pidetty myös harmaana, vaikka juorulehtien viime kuukausien kirjoittelusta voi muuta päätellä.
Vanhasen henkilön ympärillä käytävä kohu on keskustan kannalta harmillista ja kiusallista. Luottamus pääministerin arvostelukykyyn horjuu. Tämä osuu huonoon aikaan. Presidentinvaalit menivät puolueelta alakanttiin, kannatus on laskussa. Puoluekokous lähestyy. Eduskuntavaalit ovat vajaan vuoden kuluttua.
Puheenjohtajan on turha lähteä etsimään vastauksia ongelmiin käräjäsalista. Tässä Vanhanen teki oikean ratkaisun. Sen sijaan on syytä pysähtyä peilin eteen. Kenttäväki ja kannattajat odottavat keskustan profiloituvan ennen muuta poliittisissa kysymyksissä.
***************
Pääministeri liukastelee kuilulla - Erkki Laatikainen 01.04.2006 00:05
Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on luisunut uskottavuuttaan pahoin koettelevan kuilun partaalle.
Vain askel tai kaksi, piiru tai pari vielä huonoon suuntaan, niin keskustan satavuotisuutta Oulussa kesäkuussa juhliva puoluekokous on vakavan harkinnan edessä.
Sinkkumiehen tekstiviestejä harrastaessaan hän on luottanut yksityisyytensä suojaan ja unohtanut sen, että jo useita keskustapoliitikkoja henkisesti ja urallisesti teloittanut Antti-Pekka Pietilän päätoimittama Ilta-Sanomat väijyy iskunhimoisena joka askeleen takana.
Yksityisyyden muuri on ansaittava muun kuin kovin tulkinnanvaraisen ja pitkäveteisen juridiikan avulla.
Ilta-Sanomilla on saavutuksia niin Paavo Väyrysen, Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen kuin Matti Vanhasen ajojahdeissa. Ne ovat kuulemma suomalaista kansanvaltaa ja kriittistä journalismia. Tätä teroitetaan hokemiseen saakka heille, jotka kokevat vaikuttimena olevan lähinnä aatteellisen kaunaisuuden.
Räikeä
ristiriita
Piti naiskohujournalismista tai ei, Matti Vanhanen on menetellyt muodoilla, jotka kiukuttavat, huvittavat tai hykerryttävät ihmisten ilmeistä enemmistöä.
Puheenaihe ei luonnu tasavallan suurimman vallankäyttäjän vakavaan toimenkuvaan, vaan ristiriita on räikeä. Näillä toiminnoilla ei rakenneta menestystä vaan vauhditetaan alakierrettä eduskuntavaaleissa, jotka jo muutoinkin ovat tosi tiukka paikka keskustalle.
Kun Urho Kekkonen halusi naisseuraa, mitä erilaisimpia ja kummallisimpia pulmia selvitelleen miehen homma hoitui ilman kännyköitä ja tekstiviestejä. Ja pääkohteet olivat juoruamattomia, UKK:n luottamuksen ansaitsevia. Osapuolet tuntuivat elävän samoilla taajuuksilla. Ilkeilyjä ja vihjailuja toki kuului, mutta ne painuivat omaan mitättömyytensä.
Myös poliitikoilla on avioeroja.
Paavo Lipposen avioero ja uusi avioituminen osuivat pääministerivuosiin. Asia kylpi paljon julkisuudessa, osittain kipeänä, mutta tyyli säilyi herkän miehuullisena. Paavo ja Päivi Lipponen sekä lapsensa ovat saaneet ansaitusti runsaan myönteisyyden.
Myös SDP:ssä tehtäisiin samanlainen virhe, jos Eero Heinäluomasta leivottaisiin pääministeri.
Eero on erinomainen tyyppi ja hallitsee monia asioita todella taidokkaasti. Tuohon ikään sitä on jotakin ollut pakko oppia. Mutta ei pääministeriksi.
Ei.
jos SDP voittaa vaalit. Siltä Suomen pelastaa vain Keskustan säilyminen suurimpana puolueena. Toivokaamme Jarmo Korhoselle menestystä tehtävässään.
... ole nimittänyt. Nuo lainaamasi kaverusten kirjoituksethan ovat hyvin älykästä propagandaa kun oikein suuri hinku on mollata Vanhasta, johon kaverukset saavat aineistoa Erkon Pietilältä. Ei tuommoista mielenvikaiset osaa tehdä.
En tosin ymmärrä, miksi heillä on niin kova tarve hyökätä Keskustan ja Vanhasen kimppuun. Ehkäpä kaverukset taustaltaan kepulaisina eivät ole mielestään ansaitsemallaan tavalla pärjänneet puolueen kuvioissa. Siitä katkeruus.
... Kokoomus ja Kepu muodostavat hallituksen. Se olisi paikallaan, sillä sossut pyörittävät kepua ja Kokoomusta mielinmäärin.
Hokkasen/Ahtisaari
Et nyt mielenvikaiseksi, mutta...
Kokoomus ja kepu, joita sossut pyörittävät mielinmäärin, muodostavat hallituksen?
Sossuilta ei kukaan kysy kummassakaan puolueessa edes ne pyöritettävät mitään?
Se, että sossut pyörittävät kepua ja kokoomusta mielin määrin.
Totta se on. Kepu pyörii mielellään pysyäkseen hallituspuolueena, haluaisihan se kokoomuskin päästä asioihin vaikuttamaan.
Porvarihallitus ei näytä mahdolliselta. Kokoomuksen ja demarien on helppo päästä yksimielisyyteen tärkeimmistä asioista, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja liittymisestä Natoon. Kepun kanssa kumpikaan tuskin haluaa ruveta jähnäämään.
Lueppas tuo:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017108388
"Ehkäpä kaverukset taustaltaan kepulaisina eivät ole mielestään ansaitsemallaan tavalla pärjänneet puolueen kuvioissa. Siitä katkeruus. "
Mitähän puolue olisi voinut tarjota enemmän Hokkaselle ja Laatikaiselle, mitä he ovat yliopistomaailmasta ja lehdiltään jo saaneet? Rahaa vai yhteiskunnallista arvostusta?
Vai katkeruuteen heillä aihetta! Katkeruus on kyllä yleiskepulainen tauti ja sinä sitä erityisen pahasti sairastat. Ja olet hyvin tyhmä.
mihin tahansa Kepun elimiin. Hokkanen on ollut mukana korkeimmassa luottamuselimessä ja itse eronnut siitä. Hokkanen on kepun edustaja Seinäjoen valtuustossa. Hokkasella on kaksi kepulaista opetuslasta Brysselissä. Hokkanen on kirjoittanut Kepun virallista historiaa. Hokkanen valitsi Korhosen. No professorin arvon molemmat saivat Ahtisaarelta, mutta ihan varmasti Kepun tuella. Kerropa Oiva, missä erityisesti Hokkanen on Kepussa epäonnistunut.
Hyvä mies. Kysy näitä asioita Jabalta. Jaba tietää kertoa, ettei Amerikassa koskaan ollut mitään epäselvyyttä siitä mikä Suomen linja Irak-hyökkäyksen suhteen on. Piste.
Siellä alettiin ihmetellä, mikä Suomen linja on, kun Jäätteenmäki alkoi höperehtiä.
... alettiin ihmetellä mikä meidän linjamme on. Ja linjaa oitis tarkennettiinkin. Vasta tuolloin sanouduimme selvästi irti USA:n linjasta, joka oli alusta alkaen valmis hylkäämään YK:n ja kansainvälisen oikeuden. "Koalitiohan" tarkoitti USA:n ulkopolitiikassa sitä vaihtoaehtoa joka otetaan käyttöön ellei YK:n hyväksyntää sodalle saada.
Onneksi asia selvisi. Valtaosa suomalaisista ei halua Suomen sorkeutuvan Bushin ja hänen esikuntansa masinoimaan hyökkäykseen, joka mm. Kofi Annanin mukaan on laiton.
Jäättenmäki joutui kuitenkin oikeuteen ja häntä ei todettu syyttömäksi siihen, mistä häntä syytettiin.
Uamen.
"Valtaosa suomalaisista ei halua Suomen sorkeutuvan Bushin ja hänen esikuntansa masinoimaan hyökkäykseen, joka mm. Kofi Annanin mukaan on laiton."
Ei varmasti halua.
Ei halua Lipponenkaan.
Ei ole halunnutkaan.
Tragedia syntyy kun demokratiassa yläkerroksessa valtapoliitikot pelaavat omia kansalta salattuja pelejään, joissa ei enää ole edes kysymys siitä mitä kukakin loppujen lopuksi haluaa.
Vrt. mitä Karl Kraus sanoi diplomaateista: "Mistä sodat syntyvät? Ne syntyvät kun diplomaatit valehtelevat, lukevat lehdistä mitä ovat sanoneet ja uskovat sen itse."
"Ja linjaa oitis tarkennettiinkin. Vasta tuolloin sanouduimme selvästi irti USA:n linjasta, joka oli alusta alkaen valmis hylkäämään YK:n ja kansainvälisen oikeuden."
******
Jos sanouduimme selvästi eroon USA:n linjasta, se ei tarkoita sitä, että olisimme koskaan sitä linjaa Lipposen(kaan) suulla kannattaneet.
Selittelyt ja tarkentamiset tulivat tarpeellisiksi, kun Jäätteenmäki alkoi vihjailla, että linjassa olisi jotain epäselvää.
... on olemassa. Pystymme panemaan pään pensaaseen täällä kotosuomessa, mutta USA:n rinnalle koalitioluetteloon joutuminen ja ne temput, joita jo ennätimme tehdä (esim. irakilaisdiplomaattien kiristäminen ja karkottaminen) olisivat leimanneet Suomen USA:n sotaliittolaiseksi.
Jäätteenmäen ansiosta (vaikka hän ei edes itse olisi asiaa pitänyt muuna kuin vaalivalttina) keskustelu meillä heräsi, ja yleisen USA-kriittisyyden vuoksi omaa linjaamme piti heti seuraavassa UTVA:n kokouksessa täsmentää. Linjassa oli siis erittäin merkittävää epäselvyyttä, ja oli maan onni että asiasta nousi hälyä ja linjaa jouduttiin täsmentämään.
Kokeneena poliitikkona hän osasi aavistaa minkälaisiin kostotoimiin SDP:n hallitsema valtakone pystyy.
Ahon varoitus piti paikkansa: Jäätteenmäen olisi ollut VIISAAMPAA teeskennellä, että mitää erikoista ei tapahtunutkaan Lipposen USA:n vierailulla.
Toisaalta,
Jos Jäätteenmäki olisi jättänyt uhkarohkean valttikorttinsa käyttämättä, Keskusta ei olisi noussut suurimmaksi puolueeksi. Todennäköisesti sinipuna olisi jatkanut Lipposen johdolla vielä 3:nnen kauden.
Kehotti vain Annelia olemaan hupattamatta turhia.