Tämä aloitus sai alkunsa kirjoitelmasta, että jumala olisi jotenkin älyllinen haaste. Kuitenkin jos elämän synnyn yhteydessä puhutaan jumalista, ei puhuta ollenkaan siitä asiasta, mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Jumalien mukaan ottaminen teorioihin pysäyttää kaiken tutkimisen siihen paikkaan, eikä mitään etenemistä voi tapahtua tiedonjanomme sammutamisessa.
Miksi?, koska jumalaa ja sellaisen alkuperää ei voi mitenkään tutkia ja koska sellainen voisi tehdä vaikka minkälaiset tepposet mille tahansa tutkimuksille.
Elämän synty on pohdituttanut täälläkin monia. Tuskinpa elämää on aina ollut, mitä se aina sitten ikinä tarkoittaakaan. Elämä on siis syntynyt, jossakin, jotenkin, ja sitä esiintyy tiettävästi tällä hetkellä ainoastaan planeetta Telluksella. Toki meitä kiinnostaa oma alkuperämme pohjamutia myöten, joten emme anna periksi, tässäkään kysymyksessä, vaikka ei helpoin aihepiiri olekkaan.
Monenlaisia aikakausiin ja kulttuureihin sidottuja ideologioita on ihmisellä ollut elämästä ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Ns. virallisessakin tieteessä on myös mukana aina maailmankatsomuksellisia oppiriitoja, koska tiedettähän tekevät me ihmiset.
Nykyiset elämän syntyä ja kehitystä pohtivat mallit pohjautuvat lienee pääasiassa kahteen näkemykseen.
1. Elämä syntyi planeetta Telluksella
2. Elämä syntyi mualla ja ajautui Tellukselle
(1.) Ykköskohta näyttää toistaiseksi aivan ylivoimaiselta hypoteesilta. Se sisältää myös ajatuksen, että elämää syntyy muillakin sopivilla planeetoilla, joilla vain olosuhteet ovat suotuisat. Tästä on turha kiistellä, koska tutkimukset ovat lapsenkengissä. Maapallon noin 90 alkuaineesta on elämälle tärkeitä 27, erityisesti elämämme on hiilen kemiaa. Vesi ja energia mahdollistavat monelaiset kemialliset reaktiot jne.
Meillä on valtava arkisto jalkojemme alla, maapallo, se kertoo miten kaikki on todennäköisesti tapahtunut ja miten kaikki on muuttunut, ajassa. Ajassa kun kaikki tapahtumat yleensä tapahtuvat, se vain on niin. Dialektisen materialismin filosofisista lähtökohdista käsin voidaan luoda suhteellisesti tarkin ja uskottavin teoria elämän synnystä ja kehityksestä maapallolla.
Se on sentään jotakin se, paljon parempi kuin arvailut tai myytit. Mitään on tietysti tarkkaan ottaen hemmetin vaikea todistaa, varsinkaan tietyntyyppisille uskovaisille, mutta emme ole kuitenkaan aivan tietämättömiä, olemme saaneet jostain hyvän hajun.
Voihan tietysti olla, että muinainen astronautti käväisi aioneita sitten Telluksella järven rannalla ja teki tarpeensa, ja siitä tämä meidän elämä sai..., blaah blaah. Kaikenlaista voi olla sattunut, mutta se ei auta meitä itse alkuperäisen elämän alkuperän selvittämisessä tippaakaan, jos ei ole näyttöä niin ei ole. Hyviä juttuja voidaan vääntää ja on väännettykin.
(2.) Kakkoskohta on ongelmallisempi ja sisältää monin verroin vaikeampia tutkittavia tapahtumaketjuja, verrattuna ykköskohtaan. Tästäkään on turha isommin kiistellä, koska tutkimukset ovat lapsenkengissä. Saattaahan olla, että elämää on lähes kaikkialla, tai vain Telluksella, mitä sitten ? Kakkoskohta sisältää myös ajatuksen elämän suunnitelmallisuudesta, jota ajatusta toisaalta ei tue toistaiseksi mikään muu, kuin pelkkä haltioituminen elämän kauneudesta ja sen ihmeellisyydestä.
Taivaalta tulee parhaillaan reippaasti lunta, en minä sitäkään käsitä enkä lakkaa ihmettelemästä, että jokaikinen koskaan satanut lumihiutale on eri näköinen kuin muut lumihiutaleet.
Jos siis ajatellaan, että joku näkymätön jumala loi elämän, niin sellaiseen uskovan ihmisen ei voisi olettaa tutkivan elämän syntyä ollenkaan, koska hän sen sitten jo tietää. Vaikka tosiasiassa ei tietenkään tiedä alkuunkaan mistä "alkuperäinen" elämä tuli. Jumaliin uskovat tyytyvät puolinaiseen vastaukseen väittämällä että jumala on aina ollut.
Heh, vastatkaa nyt edes kysymykseen ! Tämä "ollut aina" vastaus kelpaa vain koomapotilaille tai kaiken kyselemisen lopettaneille. Jumaliin uskova ei pääse milliäkään lähemmäksi elämän synnyn arvoitusta, koska elämä olisi syntynyt minkään inhimillisen tutkimuksen tavoittamattomissa.
Tarkoitan sitä, että olisi kai se sellainen jumalakin elävä. Ja koska sitä ei voi mitenkään tutkia, on vain hakattava päätä seinään, joka lienee epätodellisuudessa elävälle ihmiselle muutenkin tuttua puuhaa.
Katsoin hiljattain elokuvan "kaunis mieli", elokuva kertoi osuvasti ihmisestä joka kuvitteli aivan omanlaisen todellisuutensa. Kuvitteli muuta kuin olikaan, aivan omiaan. Tuli eittämättä mieleen jumalia taivaille kuvittelevat ja sellaisten kanssa juttelevat ihmiset, ei voi mitään. Toki tietysti voi olla, että aivomme luoma kuva kaikesta on vain omanlainen unikuvitelma materian kvanttipuurosta.
Mutta mutta, useimmista asioista on yksinkertaisesti oltava yhtäkin mieltä, koska muuten emme voisi toimia mitenkään, yhtään millään elämän tasolla. Tämä voi ollakin se meidän iso ongelma, noin globaalisti, mutta se on eri juttu ja maailma kiertää radallaan, kävi niin tai näin.
Täällä on moitittu materialismia tai kehitysteoriaa moraalittomuuden aiheuttajaksi. Tämä on paksu väite joka ei voisi naivismissaan olla kaempana totuudesta. Moraalin ongelmat ovat aivan muualla, esim. uskontojen keksimissä jumalissa ja saatanoissa, joista meille kerrotaan huimaavia mielikuvitustarinoita. Näillä myyttisillä tarinoilla saadaan vain ihmisen vastuu siirrettyä ihmisen ulkopuolelle.
Nämä tarinat kertovat, että olemme pelkkiä keinotekoisia robotteja ja vieläpä täysin surkeita sellaisia! Näillä taikatarinoilla saadaan näkömme fokusointi tarkentumaan maan ulkopuolisiin, varsin olemattomiin asioihin ja maapallo ei tasan koskaan pelastu, ihmiseltä ja sen he`man mielikuvituskavereilta.
Moraali ei ole yhden uskontokunnan keksintö, moraali on hienostuneempaa itsesuojeluvaistoa, jonka joku joskus kielen keksittyään, hakkasi myös kiveen, mitäs sitten.
Väillä joku ihmettelee, miten voi olla olemassa elämäinformaatiota, koska on se niin vallan hienoa sellainen. Aina 1800-luvulle saakka oli vallalla käsitys, ettei elävän kudoksen toimintaa voida selittää elotonta luontoa kuvaavien lakien avulla, vaan tarvittiin avuksi "vitaalisia voimia". Tuntuupa tämä kummitus vieläkin heräävän välillä eloon, vaan eipä ole vitalismi kuitenkaan kovin voimissaan, vaikka muuta välillä yritetäänkin väittää.
Tässä kaikessa unohtuu usein se, että kaikki nykyisin havaittava ei tietenkään ole putkahtanut jostain noin vain, hokkupokkus. Vaan kaikki mitä on, se on muokkaantunut hyvin pitkiä aikoja, näyttääkseen tänä päivänä siltä miltä näyttää. Näemme kyllä oikein mainiosti esim. mitä kehitystä avaruudessa tapahtuu, koko ajan, monenlaista kaikkialla.
Tämän hetken käsityksen mukaan, ihmisen historia on vain yksi promille koko elämän historiasta, ei ehkä kannata siis rintaansa paukutella omasta pienestä historiastaan. Kaikki mitä on, aika, aine ja sellaiset kvanttimöhnät ja säteilyt yms, kaikki se on informaatiota, joka on potkinut myös elämää eteen ja taakse, nykyisenlaiseen hauraaseen tilaansa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli elämää ja sen syntyä ei voi sulkea yhden planeetan sisäpiirijutuksi, olemme kaiken avaruuden armoilla ja kaiken tapahtuneen hentoisilla käsivarsilla ratsastava kummajaisjoukkio. Really, Lost In Space.
Vaikka elämän lähtökohta näyttäisi olevan materialistinen, ei tämä lähtökohta latista elämän pyhyyttä tippaakaaan, elämä on ja me itse olemme uskomattoman great ja must juttu, jota pitää suojella ja varjella monin eri tavoin, myös moraalisin. Sano tuo sitten esim. vaikka kapitalismiuskovaisille, sahaavat usein omaa oksaansa nekin, lyhytnäköiset reppanat.
Elämä itsessään on ns. pyhää ja jos herrat kreationistit lukevat oikein raamattuaan, ei siellä sitten mitään muuta sanotakkaan, elämä itsessään vain on pyhä ja suojeltava juttu. Tämän siis tajusivat jo muinaiset ajattelijat, jotka kirjojaan kivellä raapustivat, mutta menivät vielä vanhat uskomusmausteensa soppaan lisäämään, mokomat paskiaiset.
Meillä ihmisillä on kaikki tulevaisuuden avaimet käsissämme, koska ei ole havaittavissa mitään ulkopuolista tahoa joka tulisi päivittämään käyttöjärjestelmäämme, tai pyyhkimään pyllymme. Jos joku muuta väittää, hän on velvollinen osoittamaan asiasta jotain näyttöä. Ei pysty.
Pelkät vetoomukset vanhoihin myytteihin eivät toimi sittenkään, paitsi ehkä peloteltuihin tai pelokkaisiin, yliherkkiin yksilöihin. Ja miten se sitten toimii, ihminen siinä vain peloissaan kytee elonsa liekkiä, säälittävää on se. Myllynkivi sen kun vain kaulaan kaikille peloitteleville, sellaisille tietyntyyppisille saarnamiesten paskiaisille.
Tietysti tämä kaikki oleminen ja eläminen on meidän ihmisen käsitys ja ymmärrys asioista, ja koska koko inhimillinen elämä riippuu aivojen toiminnasta, voimme luottaa ainoastaan niiden luomaan informaatioon. Onhan myös täysin mahdollista, että aivoillamme ei pysty koko kysymystä elämästä, lähestymään koskaan riittävän tarkasti. Eläimillä on varmasti joistakin yksityiskohdista erilainen käsitys, tai sillä astronautilla, heh.
Kuitenkin me elävät olennot muutumme ja muokkaannumme koko ajan monin eri tavoin. Elävät olennot ja ihminen ovat kuin vesiputous: yksilö säilyttää identiteettinsä, vaikka atomit ja molekyylit vaihtuvat kehossa jatkuvasti, aine siinä vain elää. Myös geneettinen informaatio muokkaantuu, pian myös ihmisen järjen ja sormen kosketuksesta, ja kukaan ei tiedä miltä näytämme tulevaisuudessa.
Miksipä ja miten voisikaan tietää, nykyisinkin näytämme ja olemme juuri sitä ja siksi, miten esi-isämme tekivät puolison valintansa ja lukuisat muut valintansa, aina hamaan alkuun asti. Geenimanipulaatiota on harrastettu aina myös ihmisen toimesta, tietoisesti tai tiedostamatta.
Elämä on varsin kumma juttu ja tietoinen elämä varsinkin. En lakkaa ihmettelemästä miten huolimattomasti me silti kohtelemme kanssamatkustajiamme. Emme ymmärrä sitä, että olemme vastuussa tulevaisuuden eläjille kaikista tekosistamme. Tämän kun olisivat ymmärtäneet muinaiset jumalilla pelottelijatkin, joopa joo. Taitaa olla vielä ihmisen päässä, sen setupissa isomminkin säätämistä.
No mitäs tässä jeesustellaan, aletaan säätämään, voimmehan vaikuttaa tulevaisuutemme, menneisyyteemme emme voi, oli se kuinka pimeä, outo tai tutkimaton tahansa. Tässä olemme kaikesta oudosta tapahtuneesta huolimatta, emmekä osaa lakata ihmettelemästä, hyvä näin.
Los In Space, mutta ilman mitään pelkoja. Ainoa asia mitä todella ehkä pitäisi pelätä, on me ihmiset itse, me tämän kylmän ja mustan avaruuden avaruuden itsetyytyväiset paskiaiset.
Miksi?, koska jumalaa ja sellaisen alkuperää ei voi mitenkään tutkia ja koska sellainen voisi tehdä vaikka minkälaiset tepposet mille tahansa tutkimuksille.
Elämän synty on pohdituttanut täälläkin monia. Tuskinpa elämää on aina ollut, mitä se aina sitten ikinä tarkoittaakaan. Elämä on siis syntynyt, jossakin, jotenkin, ja sitä esiintyy tiettävästi tällä hetkellä ainoastaan planeetta Telluksella. Toki meitä kiinnostaa oma alkuperämme pohjamutia myöten, joten emme anna periksi, tässäkään kysymyksessä, vaikka ei helpoin aihepiiri olekkaan.
Monenlaisia aikakausiin ja kulttuureihin sidottuja ideologioita on ihmisellä ollut elämästä ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Ns. virallisessakin tieteessä on myös mukana aina maailmankatsomuksellisia oppiriitoja, koska tiedettähän tekevät me ihmiset.
Nykyiset elämän syntyä ja kehitystä pohtivat mallit pohjautuvat lienee pääasiassa kahteen näkemykseen.
1. Elämä syntyi planeetta Telluksella
2. Elämä syntyi mualla ja ajautui Tellukselle
(1.) Ykköskohta näyttää toistaiseksi aivan ylivoimaiselta hypoteesilta. Se sisältää myös ajatuksen, että elämää syntyy muillakin sopivilla planeetoilla, joilla vain olosuhteet ovat suotuisat. Tästä on turha kiistellä, koska tutkimukset ovat lapsenkengissä. Maapallon noin 90 alkuaineesta on elämälle tärkeitä 27, erityisesti elämämme on hiilen kemiaa. Vesi ja energia mahdollistavat monelaiset kemialliset reaktiot jne.
Meillä on valtava arkisto jalkojemme alla, maapallo, se kertoo miten kaikki on todennäköisesti tapahtunut ja miten kaikki on muuttunut, ajassa. Ajassa kun kaikki tapahtumat yleensä tapahtuvat, se vain on niin. Dialektisen materialismin filosofisista lähtökohdista käsin voidaan luoda suhteellisesti tarkin ja uskottavin teoria elämän synnystä ja kehityksestä maapallolla.
Se on sentään jotakin se, paljon parempi kuin arvailut tai myytit. Mitään on tietysti tarkkaan ottaen hemmetin vaikea todistaa, varsinkaan tietyntyyppisille uskovaisille, mutta emme ole kuitenkaan aivan tietämättömiä, olemme saaneet jostain hyvän hajun.
Voihan tietysti olla, että muinainen astronautti käväisi aioneita sitten Telluksella järven rannalla ja teki tarpeensa, ja siitä tämä meidän elämä sai..., blaah blaah. Kaikenlaista voi olla sattunut, mutta se ei auta meitä itse alkuperäisen elämän alkuperän selvittämisessä tippaakaan, jos ei ole näyttöä niin ei ole. Hyviä juttuja voidaan vääntää ja on väännettykin.
(2.) Kakkoskohta on ongelmallisempi ja sisältää monin verroin vaikeampia tutkittavia tapahtumaketjuja, verrattuna ykköskohtaan. Tästäkään on turha isommin kiistellä, koska tutkimukset ovat lapsenkengissä. Saattaahan olla, että elämää on lähes kaikkialla, tai vain Telluksella, mitä sitten ? Kakkoskohta sisältää myös ajatuksen elämän suunnitelmallisuudesta, jota ajatusta toisaalta ei tue toistaiseksi mikään muu, kuin pelkkä haltioituminen elämän kauneudesta ja sen ihmeellisyydestä.
Taivaalta tulee parhaillaan reippaasti lunta, en minä sitäkään käsitä enkä lakkaa ihmettelemästä, että jokaikinen koskaan satanut lumihiutale on eri näköinen kuin muut lumihiutaleet.
Jos siis ajatellaan, että joku näkymätön jumala loi elämän, niin sellaiseen uskovan ihmisen ei voisi olettaa tutkivan elämän syntyä ollenkaan, koska hän sen sitten jo tietää. Vaikka tosiasiassa ei tietenkään tiedä alkuunkaan mistä "alkuperäinen" elämä tuli. Jumaliin uskovat tyytyvät puolinaiseen vastaukseen väittämällä että jumala on aina ollut.
Heh, vastatkaa nyt edes kysymykseen ! Tämä "ollut aina" vastaus kelpaa vain koomapotilaille tai kaiken kyselemisen lopettaneille. Jumaliin uskova ei pääse milliäkään lähemmäksi elämän synnyn arvoitusta, koska elämä olisi syntynyt minkään inhimillisen tutkimuksen tavoittamattomissa.
Tarkoitan sitä, että olisi kai se sellainen jumalakin elävä. Ja koska sitä ei voi mitenkään tutkia, on vain hakattava päätä seinään, joka lienee epätodellisuudessa elävälle ihmiselle muutenkin tuttua puuhaa.
Katsoin hiljattain elokuvan "kaunis mieli", elokuva kertoi osuvasti ihmisestä joka kuvitteli aivan omanlaisen todellisuutensa. Kuvitteli muuta kuin olikaan, aivan omiaan. Tuli eittämättä mieleen jumalia taivaille kuvittelevat ja sellaisten kanssa juttelevat ihmiset, ei voi mitään. Toki tietysti voi olla, että aivomme luoma kuva kaikesta on vain omanlainen unikuvitelma materian kvanttipuurosta.
Mutta mutta, useimmista asioista on yksinkertaisesti oltava yhtäkin mieltä, koska muuten emme voisi toimia mitenkään, yhtään millään elämän tasolla. Tämä voi ollakin se meidän iso ongelma, noin globaalisti, mutta se on eri juttu ja maailma kiertää radallaan, kävi niin tai näin.
Täällä on moitittu materialismia tai kehitysteoriaa moraalittomuuden aiheuttajaksi. Tämä on paksu väite joka ei voisi naivismissaan olla kaempana totuudesta. Moraalin ongelmat ovat aivan muualla, esim. uskontojen keksimissä jumalissa ja saatanoissa, joista meille kerrotaan huimaavia mielikuvitustarinoita. Näillä myyttisillä tarinoilla saadaan vain ihmisen vastuu siirrettyä ihmisen ulkopuolelle.
Nämä tarinat kertovat, että olemme pelkkiä keinotekoisia robotteja ja vieläpä täysin surkeita sellaisia! Näillä taikatarinoilla saadaan näkömme fokusointi tarkentumaan maan ulkopuolisiin, varsin olemattomiin asioihin ja maapallo ei tasan koskaan pelastu, ihmiseltä ja sen he`man mielikuvituskavereilta.
Moraali ei ole yhden uskontokunnan keksintö, moraali on hienostuneempaa itsesuojeluvaistoa, jonka joku joskus kielen keksittyään, hakkasi myös kiveen, mitäs sitten.
Väillä joku ihmettelee, miten voi olla olemassa elämäinformaatiota, koska on se niin vallan hienoa sellainen. Aina 1800-luvulle saakka oli vallalla käsitys, ettei elävän kudoksen toimintaa voida selittää elotonta luontoa kuvaavien lakien avulla, vaan tarvittiin avuksi "vitaalisia voimia". Tuntuupa tämä kummitus vieläkin heräävän välillä eloon, vaan eipä ole vitalismi kuitenkaan kovin voimissaan, vaikka muuta välillä yritetäänkin väittää.
Tässä kaikessa unohtuu usein se, että kaikki nykyisin havaittava ei tietenkään ole putkahtanut jostain noin vain, hokkupokkus. Vaan kaikki mitä on, se on muokkaantunut hyvin pitkiä aikoja, näyttääkseen tänä päivänä siltä miltä näyttää. Näemme kyllä oikein mainiosti esim. mitä kehitystä avaruudessa tapahtuu, koko ajan, monenlaista kaikkialla.
Tämän hetken käsityksen mukaan, ihmisen historia on vain yksi promille koko elämän historiasta, ei ehkä kannata siis rintaansa paukutella omasta pienestä historiastaan. Kaikki mitä on, aika, aine ja sellaiset kvanttimöhnät ja säteilyt yms, kaikki se on informaatiota, joka on potkinut myös elämää eteen ja taakse, nykyisenlaiseen hauraaseen tilaansa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli elämää ja sen syntyä ei voi sulkea yhden planeetan sisäpiirijutuksi, olemme kaiken avaruuden armoilla ja kaiken tapahtuneen hentoisilla käsivarsilla ratsastava kummajaisjoukkio. Really, Lost In Space.
Vaikka elämän lähtökohta näyttäisi olevan materialistinen, ei tämä lähtökohta latista elämän pyhyyttä tippaakaaan, elämä on ja me itse olemme uskomattoman great ja must juttu, jota pitää suojella ja varjella monin eri tavoin, myös moraalisin. Sano tuo sitten esim. vaikka kapitalismiuskovaisille, sahaavat usein omaa oksaansa nekin, lyhytnäköiset reppanat.
Elämä itsessään on ns. pyhää ja jos herrat kreationistit lukevat oikein raamattuaan, ei siellä sitten mitään muuta sanotakkaan, elämä itsessään vain on pyhä ja suojeltava juttu. Tämän siis tajusivat jo muinaiset ajattelijat, jotka kirjojaan kivellä raapustivat, mutta menivät vielä vanhat uskomusmausteensa soppaan lisäämään, mokomat paskiaiset.
Meillä ihmisillä on kaikki tulevaisuuden avaimet käsissämme, koska ei ole havaittavissa mitään ulkopuolista tahoa joka tulisi päivittämään käyttöjärjestelmäämme, tai pyyhkimään pyllymme. Jos joku muuta väittää, hän on velvollinen osoittamaan asiasta jotain näyttöä. Ei pysty.
Pelkät vetoomukset vanhoihin myytteihin eivät toimi sittenkään, paitsi ehkä peloteltuihin tai pelokkaisiin, yliherkkiin yksilöihin. Ja miten se sitten toimii, ihminen siinä vain peloissaan kytee elonsa liekkiä, säälittävää on se. Myllynkivi sen kun vain kaulaan kaikille peloitteleville, sellaisille tietyntyyppisille saarnamiesten paskiaisille.
Tietysti tämä kaikki oleminen ja eläminen on meidän ihmisen käsitys ja ymmärrys asioista, ja koska koko inhimillinen elämä riippuu aivojen toiminnasta, voimme luottaa ainoastaan niiden luomaan informaatioon. Onhan myös täysin mahdollista, että aivoillamme ei pysty koko kysymystä elämästä, lähestymään koskaan riittävän tarkasti. Eläimillä on varmasti joistakin yksityiskohdista erilainen käsitys, tai sillä astronautilla, heh.
Kuitenkin me elävät olennot muutumme ja muokkaannumme koko ajan monin eri tavoin. Elävät olennot ja ihminen ovat kuin vesiputous: yksilö säilyttää identiteettinsä, vaikka atomit ja molekyylit vaihtuvat kehossa jatkuvasti, aine siinä vain elää. Myös geneettinen informaatio muokkaantuu, pian myös ihmisen järjen ja sormen kosketuksesta, ja kukaan ei tiedä miltä näytämme tulevaisuudessa.
Miksipä ja miten voisikaan tietää, nykyisinkin näytämme ja olemme juuri sitä ja siksi, miten esi-isämme tekivät puolison valintansa ja lukuisat muut valintansa, aina hamaan alkuun asti. Geenimanipulaatiota on harrastettu aina myös ihmisen toimesta, tietoisesti tai tiedostamatta.
Elämä on varsin kumma juttu ja tietoinen elämä varsinkin. En lakkaa ihmettelemästä miten huolimattomasti me silti kohtelemme kanssamatkustajiamme. Emme ymmärrä sitä, että olemme vastuussa tulevaisuuden eläjille kaikista tekosistamme. Tämän kun olisivat ymmärtäneet muinaiset jumalilla pelottelijatkin, joopa joo. Taitaa olla vielä ihmisen päässä, sen setupissa isomminkin säätämistä.
No mitäs tässä jeesustellaan, aletaan säätämään, voimmehan vaikuttaa tulevaisuutemme, menneisyyteemme emme voi, oli se kuinka pimeä, outo tai tutkimaton tahansa. Tässä olemme kaikesta oudosta tapahtuneesta huolimatta, emmekä osaa lakata ihmettelemästä, hyvä näin.
Los In Space, mutta ilman mitään pelkoja. Ainoa asia mitä todella ehkä pitäisi pelätä, on me ihmiset itse, me tämän kylmän ja mustan avaruuden avaruuden itsetyytyväiset paskiaiset.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Oliko kuitenkaan varsinaisesti mitään asiaa?
"Elämän lähtökohta näyttäisi olevan materialistinen."
Kommentti:Siltä se ehkä mielestäsi näyttää,vaan eipä ole.
Materiaalisen elämän perusta ja lähtökohta on HENKI.Tietoisuus(hengen ominaisuus)on läsnä kaikkialla,myös kaikkein pienimmissä tutkittavissa olevissa osasissa eli kvanteissa(kvanttitietoisuus).Maapallolla ihmisen tietoisuus edustaa elävien organismien TIETOISUUDEN EVOLUUTION huippua.Ihminen on näkyvän aineen takana pohjimmiltaan henki ja maailmankaikkeus on HENKI.Erillisyyttä ei loppujen lopuksi ole kuin näennäisesti.
Kyllähän kaikenlaisia henkiolentoja, saunatonttuja, kuu-ukkoja yms. voidaan sekoittaa todellisuuteen jos occamin partaveitsi unohdetaan.
Henki sanaa käytin,koska parempaakaan ei ole.Henki sanan käyttäminen,kuten minkä tahansa sanan käyttäminen tässä yhteydessä on tietysti vähän ongelmallista.
Olet ilmeisesti sitä mieltä(oletan,että olet avauksen kirjoittaja),että materia synnyttää elämäksi kutsumamme asian.
Kaikenlaista on laboratorioissa ihminen kyennyt tekemään ja luomaan,mutta ei sentään elämää.Elämän luomiseen tarvitaan aina jotain elollista.Robotti voidaan kyllä rakentaa hienolla tekoälyllä varustettuna,mutta kyseessä on silti vain kone ilman henkeä.Robotin henki on ihminen,joka sen on rakentanut ja ohjelmoinut.Kone voi kylläkin jäljitellä taitavasti ajattelemista ja tuntemista.
Lähes jokaisella tuntemallani ihmisellä(myös itselläni) on ns."telepaattisia" kokemuksia ainakin tunteiden aistimisen ja siirtymisen tasolla.Jos olisimme pelkkää ainetta(=kone),niin miten ihmeessä tuo varmuudella olemassaoleva ilmiö olisi selitettävissä?
asiaa heittää ? Mikä henki, lampunhenki vai, miksi mystifioit asioita turhilla käsitteillä jotka eivät sano kellekkään yhtään mitään ?
..."Järki apuun" puheenvuorossa on joitain vastauksia.
Merkillisesti menee henget ja elämät sekaisin. Jos jotain ei pystytä luomaan, siinä ei ole henkeä, mutta jos jotain luodaan siinä on ihmisen henki? Mitä tuokin selittää? Vai pitäisikö henkeä olla siinä mitä ei pystytä luomaan ja ei henkeä siinä mitä pystytään luomaan? Miksi juuri näin pitäisi tai ei pitäisi olla? Oletko vetänyt nämä ns. hihasta? Vai onko henki vedetty hatusta? Miten elollinen liittyy henkeen? Missä on elollisen ja elottoman raja? Miten telepatia liittyy asiaan. Minäkin olen monasti ajatellu sattumalta samaa asiaa kuin joku toinen. Onko se jotenkin yliluonnollista? Jos en koskaan ajattelisi samaa asiaa kuin toinen eikö se olisi outoa?
hyvinkin tuntuu olevan. Me etsimme täällä elämän syntyä, ja sinä olet kai sitä mieltä että joku henki loi elämän, eli emme siis etsi samaa asiaa. Sinä etsit sitä henkeä, etkä pysty kertomaan mistä se on syntynyt, et tietenkään, siihen ei pysty kukaan. Ja vielä kun ottaa huomioon henkien tutkimisen, on tehtävä tältä lajilta täysin pois suljettu.
Olet ehkä löytänyt oman vastauksesi väittämällä elämän syntyä keinotekoiseksi, joten oletko siis luovuttanut aiheesta, elämän synnyn etsimisen, osittain ja kokonaan.
Mutta mutta, elämän syntyä kyllä etsitään ihan oikeasti täysin materialistiselta pohjalta, ja materia kun on edelleen aika tuntematonta tavaraa, pohjimmiltaan, niin miksipä pitäisi listaan lisätä jotain, henkijuttuja, miksi ?
Telepatiasta jos esität yhdenkin todisteen muun kuin sattuman, joita meille sattuu koko ajan, niin voisipa joku sitä ihan tietellisestikin ryhtyä tutkimaan. Olishan se toki kivaa sellainen patia, dih.
Toki meillä useimmilla on tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia, mutta se ei kai automaattisesti tarkoita että olisi jotain henkiä tai erikoista telepatiaa. Aivot kun ovat varsin kumma ja tuntematon kapistus ilman turhaa mystiikkaakin.
Telepatialla tarkoitin normaaleille ihmisille aivan tavanomaista ja päivittäistä(normaalissa elämässä) tunteiden välittymistä ilman sanoja.Onko se sinulle ehkä tuntematon asia?
Aivot ovat kuin lamppu ja tietoisuus/henki/elämänvoima kuin sähkövirta,joka lampun sytyttää.
Selvyyden vuoksi:Elollinen liittyy henkeen siten,että tietoisuus/henki on elämän edellytys.
Ihmisen tietoisuuden laatu on erilainen kuin vaikkapa koiran.Koiran tietoisuus on erilainen kuin kalan.Kalan tietoisuus on erilainen kuin kasvin.Kasvin tietoisuus on erilainen kuin bakteerin jne.
Ihmisen tietoisuus on kohonnut itsetietoisuuden tasolle toisin kuin alkeelisemmilla elämänmuodoilla ja ihminen omaa yksilöllisen, kokonaisuudesta (ainakin näennäisesti) erottautuneen hengen.
Elollisen ja elottoman raja ei ole yksinkertaisesti määriteltävissä,parempi on käyttää käsitettä tietoisuus.
Robotissa ei tietenkään ole henkeä , vaan
se on täysin keinotekoinen eloton luomus.
Silliparven käyttäytymisessä voit nähdä kuinka henki toimii. Kun vaara uhkaa kaikki kääntyvät salaman nopeasti aivan samaan suuntaan. Kyseessä on parven yhteinen tietoisuus, joka siis ohjaa koko porukkaa. Tuskinpa kukaan väittää, että sillillä on vain todella tehokkaat aivot.
Voitaisiin siis testata poistamalla silliltä muut aistit? Henki ohjaisi niitä edelleen parvessa.
Eihän viallista autoakaan voi ajaa. Kyllä sen sillin kunnossa pitää olla.
koskaan kuullu puhuttavan kaloilla ns. kylkiviiva aistista? Tuota kalaparvien käyttäytymistä ja sen syitä ja mekanismia, on tutkittu ihan oikeastikin.
Saahan tuota tutkia mutta siihen se sitten jääkin. Mikäs hemmetin kylkiviiva se varpusparvella on. Minun mielestä kaikkein vanhin aisti on perstuntuma.
Mutta kun asiasta puhutaan niin parvella on yhteistietoisuus kenttä. Niin on ihmisilläkin, kenttä jossa telepatia toimii.
höpö höpö.
Siis Jumalaa ei saa olla olemassa
sen takia, että silloin tiedemiesten
tutkimukset on turhia.
Sitäkö yritit sanoa???!!!
Tosi hyvä syy..
"me tässä vähän kelattiin että
ei se Jumala saa olla olemassa
koska meistä vois olla kiva niinku
että meidän tutkimusprosessi
vois olla mielekäs tai niinku
olis kiva tutkia jotain mitä
voidaan tutkia helpommin, eli
ei Jumala voi olla olemassa
koska me ei voida tutkia sitä.."
Ei niin mitään järkeä..
HUH!!
kirjoitustani väittämällä muuta kuin sanoin ja olet noin, jotenkin lapsellinen ? Lueppa juttu uudestaan, niin voi se sullekin aueta, someday.
No ei se ihan kaukaa kuitenkaan
ollut haettu, kenties
liioiteltu tai kärjistetty.
Kyllä sinä kritisoit jumalia
siitä että ne lopettavat tutkimukset
siihen paikkaan.
Minun mielestäni eivät edes lopeta,
vaan Jumala/jumalat selittävät
vaan alkusyyn tms, mutta eivät
välttämättä vastaa kysymykseen miten? .
Mutta joskus tuntuu, että
jotenkin jopa noin pitkälle
mennään ateistipuolella
tai ateistisella tiedepuolla,
ei ehkä tosin tietoisesti tosin.
suinkaan mitään jumalia vaan sellaisiin vetoavia ihmisiä elämän syntyä koskevissa tarkasteluissa. Siinä on isompaakin isompi ero, jos huomaat.
Miten selität jumalat ja niiden elämän, siis jos sitä yritätkin, niin elämän alkua ei voida selvittää mitenkään, koska siirtämällä elämän syntyongelma näkymättömien jumalien selän taakse, ongelma on tutkijoille täysin sietämätön ja mahdoton selvittää ?! Tutkimukset voitaisiin lopettaa laakista.
Puhumme siis eri asiasta jos alamme tutkimaan näkymättömiä jumalia ja sellaisten, hmm, varhaisempaa elämää, tuntemamme tämän elämän synnyn sijaan, eiköstä vaan ?! Ja pitääkö ja miksi pitäisi tieteen vielä jokin tuntematon alue selittää joillain tuntemattomilla korkeammilla voimilla, eikö vielä tuntematon pidä selittää pelkästään meidän tietämättömyydellä ?
Itse ajattelen kyllä toisaalta niin, että kun yksi asia ns. tiedetään, nousee pian tuhannen kysymystä lisää, nämä tutkittavat alueet ja aiheet kun ovat sen verran megalomaanista luokkaa, meille mitättömille pölyhitusille yhdellä laitapuolen galaksilla, kenties vain yhdellä lukemattomista universumeista.
Siis.. nyt tuntuu
äkkiseltään siltä, että
todella ajattelet niinkuin
oletinkin, eli idea
Jumalasta ei sovi, koska
se estää tutkimukset..
Jos niin on että Jumala on luonut
kaiken, niin mitä sinulla olisi
siihen nokan koputtamista?
Siis et voi lähteä siitä
että tieteellä olisi edes
joku "oikeus" tutkia / tietää
kaikki mitä se haluaa.
Jos Jumala salaa asioita niin
siinähän salaa, aina sopii
vaihtaa laborotoria rukokseene
ja kysyä "Jos Herra Jumala
on siellä, niin kiinnostais
vähän kuulla mites tää homma
toimii?"
Ja kuka sanoi että olisi edes
tarkoitus selitää jumalien/Jumalan
elämää??
1: Jumalaa on olemassa.
2. Ei ole, sitä ei näy
1. havaitsiko Aristoteles aikoinaan
säteilym , vaikka me tiedämme sen
olemassaolosta ?
2. ei
1. no miksi luulet että teillä olisi
oikeat laitteet tai tiedot siitä
mistä Jumalaa etsiä?
Yritän nyt vain sanoa, ettei
Jumalaan uskominen alkusyynä tms
ole mitään hölynpölyä.
Yksinkertaisesti:
Miten elämän alkua voidaan saadaan selville jos sen takana olisi täysin tutkimaton kohde(jumala) ja miten sellaisen tutkimattoman kohteen alkuperä edelleen voidaan saada mitenkään selville, kas kummaa, ei niin mitenkään.
Ymmärsin, että tämä palsta ja kehitystiedettä tutkivat käsittelevät suhteellisen jotenkin ymmärrettäviä asioita, ei suinkaan mitään tutkimattomia kohteita, koska niissä ei ole mitään tutkimista.
Eikö tämän palstan nimi
ole:
'evoluutio ja kreationismi"
Eli keskustelupalsta näiden
kahdeen tiimoilta, ja niihin
liittyvistä asioita.
Jumalan olemassa olo,
kuuluu olennaisesti otsakkeen
'kreationismi" alle.
jumalan olemassaolemattomuutta. Tästähän meinasi siis jopa kreatoida keskustelua, ei kuitenkaan mitään kovin syvällistä niin, pinnallisia asioita?!
Totta elämä on elämisen arvoista.
Toisaalta voidaan väittää, että elämän täytyy olla ikuista, koska sitä ei synny itsekseen (Redi uniformitaristinen tms periaate)
Edellinen huomioiden yritys lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla (elämän synty elämän alkuperä maapallolla) ei ehkä olekaan niin hyvä oletus.
Epävarmassa tilanteessa tulisi itsestään sikiämisen (alkemiaa?) lisäksi ottaa vakavasti hakittavaksi panspermia, joko satunnaisena tai suunnattuna.
Koko evouuliotarinan alku lepää alkusyntyoletuksen varassa, jos panspermia vaihtoehto huomioidaan, tarinasta voidaan karsia paljon pois. Saadaan ainakin säästöä (-;
Muuten oli liikaa asiaa, en kommentoi enempää (-;
Hyvää jatkoa vaan.
nyt sitten tässä mitään selventää ? Siirrät tietysti nyt vain alku/syntyongelman pois tältä planeetalta. Pois silmistä.
Jospa elämä onkin ns. ikuista, jospa se onkin aineen vielä tuntematon ominaisuus, ei sitä voi kiistää, jospa tämä elonvoima on lisättävä listaan heikon ydinvoiman, painovoiman ja niiden muiden perussellaisen sekaan. Itse en kyllä mielelläni ajattele näin, mutta hauskanen ideana, kyllä.
Suunnattu panspermia on ajatusleikkinä aivan mainio. Jos ajatellaan kuinka tajuttoman kauan universumissa on mahdollisilla sivilisaatioilla ollut tuota aikaa "levittää itseään", mihin ikinä tahansa. Suurin osa maankaltaisista planeetoistakin on tiettävästi elänyt historiansa jo kauan ennen kuin Tellus edes aloitti omansa. Mutta missä he (supersivilisaatiot) ovat ?!
Tietysti panspermiassa, suunnatussa tai ilman, elämän synnyn pohtiminen mutkistuu kertaluokkaansa kohden x x exponentaalisesti, muuttunee käytännössä mahdottomaksi. Ellei nyt siellä meidän deeänaassa ole joku salainen kartta daddyn ja mamin luokse, heh. Se uskoo joka näkee, eikä aina silloinkaan.
Ajattelen kyllä, että maapallo ja elon syntymä juuri täällä (kuitenkin paikallisesti), se vaihtoehto voittanee vaihtoehto kisan pitkässä juoksussa, meneppä ja siedäppä. Olemme sen asian (ehkä) selvitessä jo itsekin kvanttipuurona aineen kierrossa, aioneita olleet ja unohdetut.
Näyttäs tuo Redin periaate vallitsevan ainakin NYKYAIKANA maapallolla. Eli ei itsestäänsikiäminen niin itsestään selvä ole.
Lukitsemalla elämän alkuperän ratkaisu maapallolla elämän yleiseen syntyyn, tehtäneen solmu, joka ei aukea.
Nykyisen tietämättömyyden vallitessa on hyvin kummallista, ettei panspermiavaihtoehtoa juurikaan vakavasti harkita, vaikka sillä saisi siivottua ison osan "turhaa" selittämistä pois työpöydältä.
Parhaimmillaan voitaisiin luopua koko evoluutioselittelyistä ja keskittyä vain tutkimaan, sitä, mikä voidaan havaita.
Onhan mielestäni hyvin hassua selitellä, miten elämä on MAHDOLLISESTI syntynyt maapallolla, jos se ei ole ollenkaan syntynyt täällä.
tutkita panspermiaa, vaikka meneekin hieman sci-fi osastolle. Niin, no ehkä sitä ei tutkita suoranaisesti ja miten ihmeessä sitä voisikaan tutkia? Kun dna;ssa ei lue made by sirius tai andromeda..., lukeeko?
Miksi panspermiateorilla pitäisi siivota maapallon arkisto toisen teorian, evoteorian areenalta, ja sitäpaitsi siivoushan tiettävästi koskisi vain varhaisimpia alkuolioita. Epäilenpä että yhden variaation kumoaminen ei todista paljon mitään muistakaan perusvaihtoehdoista. Olemme suhteettoman ison ongelman parissa, pitikin lähteä kiinnostumaan sellaisesta, pitääkö siirtyä postimerkkeilyn pariin, pitääkö....
Panspermia, tähtienvälinen runkkari ampui taivaalle mällin, joopa joo...Monenmoista peltipönttöä on tehnyt ja tekee parhaillaankin tutkimusta aurinkokuntamme muista planeetoista ja kysymys mikä on auki vielä lienee pitkään, on se, onko niillä muilla palleroilla elämää. Niih,,,Onhan vakavissaan esitetty, että olisimme marsilaisia. Venuksestakin saatiin jotain epäilyttäviä havaintoja hiljattain, sen ilmakehästä, jne...Elämme tutkimuksellisesti mielenkiintoisia aikakausia, toivotaan että tukimukset voivat jatkua, politiikasta huolimatta.
On lienee tosiaan aika hyvin perusteltua, että jos aurinkokunnan yhdellä planeetalla on elämää, se "saastuttaa" koko järjestelmän. Eri asia on se, kuinka sen elämän käy siellä muilla planeetoilla, köpelösti varmaankin. Todistetusti kuitenkin pieneliöt ovat sitkeää sakkia ja painottomuus, kylmyys ja pakkkanen ei niitä kaikkia pahemmin haittaa.
Se tuo pieneliö panspermia taas tietysti edellyttää tuota kirottua evoluutiota määränpäässään, evoluutiota eteen päin niistä pieneliöistä, ainakin meidän Telluksen tapauksessa. Eihän kukaan tieteskään vakavissaan esitä, että panspermiassa tarkoitetaan myös isompia eliöitä, kuten kirahveja, jääkarhuja ja sellaisia lentelevän pitkin poikin tähtienvälisiä avaruuksia.
En ihan ymmärrä tuota käyttämääsi evoluutioselittely sanaa, teoria on vahva ja hakee paikkaansa tietojen tarkentuessa, varmaankin toki siihenkin joku omiaankin selittelee, mutta ei se silti sen etenemistä lopeta ja valheella on lyhyet jäljet, tieteessä, on niillä sen tekijöillä sen verran ainakin jos ei muuta, niin tuota kunnianhimoa, kai.
Panspermiasta sen verran vielä, ehkä elämä onkin vain Von Neumammin kone, joka yhden otollisen paikan vallattuaan valloittaa ajan myötä taas seuraavan, kolon. Tähtienvälisten ekologisten lokeroiden täyttämistä ? Tai jos elämää voi lähettää muualle tietynlaisella kehittyneellä sähköpostilla, tai jospa onkin joku kumma henki... noooh, kylläpäs poukkoilee jutut, pysytään pallolla vaan...lelut oli puuta ja patterin välissä ja niissä oli pientä saksankielistä tekstiä, hirmuista ja kamalaa.
Maapallo on hyvä esimerkki itsestäänsikiämisestä otollisissa olosuhteissa. Tännehän on sikiänyt elämää.
Aloitin tuolla ihan oman keskustelun asiasta.
Jos et jaksa sinne asti, niin tässä linkki:
http://www.panspermia.org/index.htm
Kai se niin on, että paradigma on kuin hallituspuolue. Oppositio ei pääse päättämään.
Vaikka ei se takaakaan, etteikö oppositiolla olis asiaa.
Panspermia huomioiden vaihtoehtojakin on. Itsestään sikiämisen mekanismia tai syytä ei tunneta, eli siitä ei ole näyttöä.
>Totta elämä on elämisen arvoista.
*Filosofia alkaa*
Joo
*Ja lopuu*
>Toisaalta voidaan väittää, että elämän täytyy olla ikuista, koska sitä ei synny itsekseen (Redi uniformitaristinen tms periaate)
*Biokemia alkaa*
Siinäpä vasta väite! Vaikka elämää ei todistettavasti synny(spontaanisti) nyky olosuhteissa ei se tarkoita etteikö joissain olosuhteissa syntyisi.
>Edellinen huomioiden yritys lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla (elämän synty elämän alkuperä maapallolla) ei ehkä olekaan niin hyvä oletus.
Astrobiologian näkökulmasta kysymys elämän synnyn paikasta on mielenkiintoinen. Itsekopioitumiseen pystyvä rna on voinut syntyä jo ionien yhdistyessä avaruudessa. Mutta todennäköisempää on että syntymäpaikka oli kuumassa lähteessä, lammikossa, meressä, joessa tai järvessä, koska rna voi toimia vain nesteessä.
>Epävarmassa tilanteessa tulisi itsestään sikiämisen (alkemiaa?) lisäksi ottaa vakavasti hakittavaksi panspermia, joko satunnaisena tai suunnattuna.
Alkusynty kokeiden nimittäminen alakemiaksi on selvä merkki älyllisestä epärehellisyydestä. Luonnon tapahtumat eivät ole suunattuja misään vaiheessa, ihmisen toiminta ei ole suunattua. Mitä pansperimia on?
>Koko evouuliotarinan alku lepää alkusyntyoletuksen varassa, jos panspermia vaihtoehto huomioidaan, tarinasta voidaan karsia paljon pois.
Alkusynty teoria on kiistanalainen eikä evoluutio teoria ole siitä riippuvainen. Muuten ihan nätti olkinukke.
> Saadaan ainakin säästöä (-;
Muuten oli liikaa asiaa, en kommentoi enempää (-;
Hyvää jatkoa vaan.
Mekanismia ei tarvitse tunteakaan. Elämä maapallolla ei välttämättä olisi syntynytkään juuri sen mekanismin mukaan. Näyttöä silti on: Maapallon elämää. Sen on täytynyt syntyä itsestään. Jos ei maapallolla, niin sitten muualla.
Nimittäin kehitys tapahtuu evoluution tavoin, mutta sitä ohjaa korkeampi äly (henki, Jumala, what ever you like). Ensimmäinen solu ei todellakaan synny tyhjästä, eikä tiedemies sitä koskaan saa eläväksi... ilman henkeä. Kuvittele henki (äly) joka kattaa kaikkeuden. Kuvittele että tuo henki, jolla on ääretön voima ja viisaus haluaa tehdä solun. Ensin se on ajatuksena, eli näkymättömänä energiana. Sitten kuva tuosta solusta alkaa tiivistyä ja vihdoin se näkyy jo fyysisellä tasolla. (vrt. lumihiutaleen synty). Ajatushan ei vielä normaali silmällä näy. No niin... siinä se on. Edelleen henki ohjaa sitä jakautumaan ja muodostamaan halutun muotoisen olion, lähettämällä koodia jonka kaikki tiedämme. Siksi kaikki ns. alkueliöt ovat koostumukseltaan hentorakenteisempia ja mikroskooppisia, koska ne ovat lähempänä henkistä olotilaa. Ajattele esim Meduusaa... kuinka eteerisen ja lähes olemattoman näköinen se on. Puhumattakaan sitä hennommista eliöistä. Mikään alkueliö ei ole lähempänä esim. kiven olomuotoa. Kaikissa olioissa on siis henki läsnä, joka ohjaa kehitystämme. Kun elollinen kuolee, henki ikäänkuin vetäytyy pois. Siis takaisin siihen mitä käsitetään jumaluudella ja luojalla.
Ymmärrän, ymmärrän... mutta kyllä tähän asiaan pääsee sisään kun vähän funtsii.
kuvittele, kuvittele, kuvittele, kaikki on mahdollista sille joka niin tekee. Olemme iso vipu jota ohjaa iso joukko vipuja joita taas ohjaa valtava määrä pienempiä vipuja joita taas ohjaa tajuton määrä vipujen vipuja ja niitä ohjaa vipujen armaada jne. Missä kohtaa henki astuu vivustoon ja miksi se niin tekisi jos sellainen ilman kuvittelua olisikin.
Edellä olevassa tekstissäni koetin vain antaa jonkinlaista kuvaa systeemin toiminnasta. En tarkoittanut että se olisi kuvitelmaa. (Ilmaisuni oli ehkä Mika Häkkis -tyylistä: "Kun sä annat hanaa"... kun sä tuut kurviin"). Älä anna sen häiritä asiaa.
Idea on siinä, että k.o "luoja" on kaikkialla. Olemme luojan sisällä ja samalla osa luojaa. Loppujen lopuksi olemme luojan kiteytyneitä (materialisoituneita) ajatuksia. Jos puhutaan ihmiskehosta, niin asia on juuri kuten sanoit, että olemme ikään kuin mekaaninen kone käyttövipuineen. Mutta me emme voi toimia ilman henkisiä (näkymättömiä) energioita, eli kyllä se "sielu" nyt täytyy ottaa mukaan tähän kuvioon. Keho on kuin auto... kyllähän se käy ja on rakennettu valmiin näköiseksi, mutta eihän se hallitusti mihinkään liiku ilman kuljettajaa. Sielu on kehon kuski. Sielun pääasiallisin käyttöliittymä kehoon ovat aivot. Mikäli aivoissa ilmenee osavaurio ja ihminen osittain halvaantuu, lääkärit sanovat, että jalka ei toimi siksi, että aivoissa on katkos. Tarkoittavat siis sitä, että aivot sinänsä ohjaavat ihmistä. Kaikki toiminnan ohjaus muka lähtee aivoista. Kyse on kuitenkin siitä, että fyysinen katkoshan siellä kyllä on, mutta sen vuoksi sielu ei juuri pääse ohjaamaan esim. tuota jalkaa. Eli sama kuin jos tietokoneesta repäistään hiiren piuha irti. Kone on kunnossa, mutta käyttöliittymässä on katkos. Edelleen sielusta on yhteys "luojaan".
Eri asia on vielä "henki", eli energia joka ikäänkuin täyttää ihmiskehon ja tuon hengen sisällä on sielu. Kun henki (eli elämän energia) poistuu keho kuolee. Ei ole enää ketään sisällä käyttämässä "vipuja". Sielu vetäytyy takaisin luojaan.
Tämä on joko liian vaikeaselkoista tai sitten liian yksinkertaista. Näitä asioita on vaikea pukea sanoiksi ja varsinkin selkokielelle. Pitäisiköhän piirtää kuva tai pari.
itse ymmärrän paremmin visuaalisesti ilmaistuna.
Olet siis vielä aiempienkin keskustelun pohjalta edelleen sitä mieltä, että höyryveturissa täytyy olla jokin erikoinen sielu, joka tekee siitä juuri höyryveturin ja saa sen puksuttamaan?! Piirräppä tosiaan se sielu, ota valokuva, tai pistä pulloon. Koska muuten kukaan ei käsitä juttuasi jumalan sisällä asumisesta, henkistä ja mitä niitä olikaan, paitsi ne tietyt kaverit, ehkä.
Epäilen, että jää toteen näyttämättä ja entäs ne jumalat, ne vain ovat hiiren hiljaa, kuten aina, nukahtaneet tietysti jonnekin multiversumin kapakkaan, mokomat.
Eikö kukaan ymmärrä minua... oh god!! No... ymmärrän!
Hei... eihän höyryveturilla sielua ole, mutta sitten on kun löytyy kuski. Kyllä sä taidat tajuta mitä mä olen koettanut selitellä. Kunhan pelleilet ja koetat saada sormeni hyytymään näppikselle.
Jumalan sisällä asumisen ymmärtää tosi helposti, sillä eihän hänen ulkopuolellaan enää mitään voi olla, koska Jumala on suurin. Meidän siis täytyy olla sisäpuolella. Ja koska olemme sisäpuolella olemme myös osia hänestä.
Vittu kun on helppoo. Kouluaikoina uskonto oli muuten ihan paskaa! Taitaa olla vieläkin!
Tajuun mä sen, et sä ole romantikko ja taivaanrannanmaalari, mikäs siinä, taiteilijoita ei kukaan ymmärrä, koska he haluaa vain vahvistaa myyttiä taiteilijoista itsestään.
Tossapa otsikossa on suora grps-numero jumalalle, sen vasemman korvan länsisiipeen, anrdomedan suunnan puhelinvaihteeseen. Yhteys maksaa 18 miljoonaa euroa ensimmäiset 3 nanosekunttia ja sitten se jo yleensä katkeaa.
Olemme siis jumalan luomia, sillä on iso naama.
Jos minulla olisi Jumalan puhelinnumero, en minä sillä mitään tekisi. Ei minulla ole jumalalle mitään asiaa.
Sieltä vastasi herra nimeltä Piru. Se kertoi että Marcellilla on Jumalan oikea numero ja että Marcel tietää kaiken minkä hänkin.
yritin kertoa rivien välistä, väärä numero vissiinkin sen on oltava, kun linjat pätkii niin pahasti. Tiettävästi ei kukaan olekkaan saanut toistaiseksi puheessa olevaan kaveriin koskaan suoraa grps- yhteyttä, rahat kyllä on menneet moneltakin näistä pätkivistä puheluista ja mielenterveyskin on kuulema joiltain siinä puuhassa kärähtänyt. Kyllä tämä on toisaalta niin kummaa puuhaa, kun kuitenkin tuota kyseistä kaveria mainostetaan joka mutkassa ja toitotetaan, myispäs nyt sille heti joku näin alkajaisiksi ainakin toimivan grps-puhelimen.
"Elämä on elämisen arvoista"
eli olet sitä mieltä että Ville Valo on väärässä?
Hiano teksti!