Päältä katsoen Suomen keskustan tilanne näyttää rauhalliselta ja sopusointuiselta.
Pinnan alla on kuitenkin jännitteitä, joista monet kulminoituvat puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhasen asemaan puolueessa. Puoluekenttä on hidasliikkeinen ja vanhoillinen mutta janoaa suuria vaalivoittoja ja tuloksia hallituspolitiikasta.
Saadaanko vaalimenestystä Vanhasen johdolla esimerkiksi ensi maaliskuussa, se tuntuu kentän syviä rivejä kaihertavan. Pääsyy epäilyyn on huono presidentinvaalimenestys.
Varmasti sama menestymisen pakko vaivaa myös Vanhasen mieltä.
Nyt Vanhanen huudettiin yksimielisesti mutta laimeahkosti jatkamaan puheenjohtajana. Vanhanen sai tilaisuutensa näyttää, että hänenkin johdollaan keskusta voi saada vaalivoiton. Jos sitä ei maaliskuussa tulekaan, puolueväen peukalot kääntyvät siinä silmänräpäyksessä alaspäin ja alkaa uuden puheenjohtajan haku.
Tuossa pörssissä ministeri Paula Lehtomäki on vahvoilla, kuten varapuheenjohtajavaalin kannatusluvuista voi päätellä.
Jos taas vaalimenestystä tulee, Vanhasen ja myös uuden puoluesihteerin Jarmo Korhosen asemat keskustassa olisivat todella vahvat.
Nyt katseet keskustassa kääntyvät Korhoseen. Sanotaan mitä sanotaan, mutta hänen valinnassaan kaikuu vahvasti keskustan kenttäväen protestiääni. Korhonen ei myöskään tyydy puoluesihteerinä olemaan vain taustalla pyörittämässä puoluekonetta.
Vaalin tulos oli näpäytys Vanhaselle, jonka maaseudun peruskeskustalaiset kokevat etäiseksi eivätkä ole olleet esimerkiksi keskustan saavutuksiin hallituksessa lainkaan tyytyväisiä. Suhtautuminen on samanlainen myös toiseen puoluesihteeriehdokkaaseen Mikko Alkioon, joka on Vanhasen avustaja ja sai vaalissa jo sitä kautta puoluejohdon suosikin aseman.
Keskustan kentällä on ennenkin ollut taipumusta näpsiä johtajiaan kynsille, esimerkiksi silloin, kun Anneli Jäätteenmäki valittiin sijaisjohtajaksi Esko Ahon paikalle.
Näihin muistutuksiin kuolevaisuudesta keskustan johtajat saavat varautua jatkossakin.
Pinnan alla on kuitenkin jännitteitä, joista monet kulminoituvat puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhasen asemaan puolueessa. Puoluekenttä on hidasliikkeinen ja vanhoillinen mutta janoaa suuria vaalivoittoja ja tuloksia hallituspolitiikasta.
Saadaanko vaalimenestystä Vanhasen johdolla esimerkiksi ensi maaliskuussa, se tuntuu kentän syviä rivejä kaihertavan. Pääsyy epäilyyn on huono presidentinvaalimenestys.
Varmasti sama menestymisen pakko vaivaa myös Vanhasen mieltä.
Nyt Vanhanen huudettiin yksimielisesti mutta laimeahkosti jatkamaan puheenjohtajana. Vanhanen sai tilaisuutensa näyttää, että hänenkin johdollaan keskusta voi saada vaalivoiton. Jos sitä ei maaliskuussa tulekaan, puolueväen peukalot kääntyvät siinä silmänräpäyksessä alaspäin ja alkaa uuden puheenjohtajan haku.
Tuossa pörssissä ministeri Paula Lehtomäki on vahvoilla, kuten varapuheenjohtajavaalin kannatusluvuista voi päätellä.
Jos taas vaalimenestystä tulee, Vanhasen ja myös uuden puoluesihteerin Jarmo Korhosen asemat keskustassa olisivat todella vahvat.
Nyt katseet keskustassa kääntyvät Korhoseen. Sanotaan mitä sanotaan, mutta hänen valinnassaan kaikuu vahvasti keskustan kenttäväen protestiääni. Korhonen ei myöskään tyydy puoluesihteerinä olemaan vain taustalla pyörittämässä puoluekonetta.
Vaalin tulos oli näpäytys Vanhaselle, jonka maaseudun peruskeskustalaiset kokevat etäiseksi eivätkä ole olleet esimerkiksi keskustan saavutuksiin hallituksessa lainkaan tyytyväisiä. Suhtautuminen on samanlainen myös toiseen puoluesihteeriehdokkaaseen Mikko Alkioon, joka on Vanhasen avustaja ja sai vaalissa jo sitä kautta puoluejohdon suosikin aseman.
Keskustan kentällä on ennenkin ollut taipumusta näpsiä johtajiaan kynsille, esimerkiksi silloin, kun Anneli Jäätteenmäki valittiin sijaisjohtajaksi Esko Ahon paikalle.
Näihin muistutuksiin kuolevaisuudesta keskustan johtajat saavat varautua jatkossakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei unta nähdä!
Hyvin laskelmoitua toimintaaa. Ylittää uutiskynnykset kautta maan. Saa äänestämään jokaisen keskustalaisen tai vähänkin sinne suuntaan ajattelevan. Suurin puolue vuonna 2007 on Keskusta tämänkin viestiketjun aloittajan johdosta!
Eikös se ole vain hyvä juttu puolueen kannatuksen kannalta, mikäli sillä on puheenjohtaja, joka sanoo, mitä tehdään sekä puoluesihteeri, joka sanoo, mitä pitäisi tehdä?
Näin puheenjohtajan ei tarvitse vaalikampanjan aikana yrittää istua kahdella tuolilla yhtä aikaa.