Ihmiset ovat jo syntessään erilaisia. Voisiko usko myös jo olla aihiona sikiössä. Konkretisoin asianlaitaa näin: jotkut ihmiset saavat jo syntyessään esim.downin sydrooman tai jonkin muunlaisen häiringin.(en pilkkaa)
Jotkut ihmiset alkoholisoituvat, toiset taasen eivät.
Voisiko jo lapsi olla altis hengellisille asioille? Ja aikuistuessaan alkavat kaivata jotain syvempiä asiota elämäänsä. Tätä varmaan kutsutaan "kaipuuksi Jumalan luokse".
Miksiköhän suurin osa maailman ihmisistä ei koe tarvetta hengellisyyteen so.Jumalaan.
Niin useat ihmiset kertovat tulleensa uskoon, kun henkilökohtaisessa elämässä on ollut joku kriisi tai ovat niin syvästi alkoholisoituneet tai huumekoukussa, ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Silloin tulee Jeesus ja pelastaa.
Summarum, olisko uskovaisilla ihmisillä aivoissa jonkinsorttinen "antenni" joka on valmiustilassa kun herätyksen aika koittaa?
Jotkut ihmiset alkoholisoituvat, toiset taasen eivät.
Voisiko jo lapsi olla altis hengellisille asioille? Ja aikuistuessaan alkavat kaivata jotain syvempiä asiota elämäänsä. Tätä varmaan kutsutaan "kaipuuksi Jumalan luokse".
Miksiköhän suurin osa maailman ihmisistä ei koe tarvetta hengellisyyteen so.Jumalaan.
Niin useat ihmiset kertovat tulleensa uskoon, kun henkilökohtaisessa elämässä on ollut joku kriisi tai ovat niin syvästi alkoholisoituneet tai huumekoukussa, ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Silloin tulee Jeesus ja pelastaa.
Summarum, olisko uskovaisilla ihmisillä aivoissa jonkinsorttinen "antenni" joka on valmiustilassa kun herätyksen aika koittaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Katsos, uskova on uusi luomus. Syntyessään äitinsä kohdusta ihminen ei ole uusi luomus.
17.Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, ja uusi on tullut tilalle.
[Jumalan Kansan Raamattu: 2Kor. 5:17]
Sinun olisi hyvä tuntea Jumalan sana, Pyhä Raamattu, erityisesti sen uusi testamentti!
Oletko jo uskossa Jeesukseen?
Tässä ohjeet.
http://www.jeesusonherra.net/uskoontulo.htm
siis kun ihminen syntyy uudestaan Herrassa ja tunnustaa synnit ja uskoo Jeesukseen Jumalan Poikana?
Miten tällaiseen prosessiin joutuu / ajautuu?
En ole uskossa, siksi kysynkin.Miksi toiset meistä ovat herkkiä hengellisille asioille.
ihmistä Raamatun mukaan,jokaisella on etsikko aikansa,kuinka sen käyttää,se on itsestä kiinni.
Itse olen sitä mieltä,että Jumalan kutsu on voimassa koko ihmisen elinajan. Koska se on tahdosta kiinni.
Raamattu sanoo myös,"usko ei ole jokamiehen"!
Sanoo.myös,että Jumalan sana on siemen,kun se kylvetään,toiset putoaa hyvään maahan = (vastaanottva sielu),siemenet voi pudota myös klalliolle,= (kovaan sydämeen),sitten voivat mennä orjantappuroihin,=( tämän maailaman huolet ja mammonan haaliminen vie sydämen,niin ettei siellä ole tilaa Jumalan Sanalle.)
Mutta jokaiselle on kutu annettu,kaikki ovat kutsutut Jeesuksessa Kristuksessa.
Kysynkin. Tahdotko sinä antaa elämäsi Jeesukselle,löytyykö sydämestä tilaa,haluatko,tahdotko uskoa Jeesukseen,ja antaa elämäsi Hänelle,siihen voit vain sinä vastata! Esim. jos olet lapsena kastettu,ja aiot luottaa siihen,tulet todennäköisesti pettymään,koska siinä ei voi pelastua kukaan,ainoastaan Jeesukseen uskomalla, ei kastamalla,saadaan synnit anteeksi ja uudestisynnytään elävään uskoon.
Usko Herraan Jeesukseen,niin sinä pelastut!
Mistä olet lukenut, ettei suurin osa ihmisistä tunne tarvetta hengellisyyteen?
Tietääkseni asia on täsmälleen päinvastoin. Jokaisessa maassa, jokaisessa kulttuurissa, jokaisessa heimossa tunnetaan ikimuistoisista ajoista asti olleen joku jumala, jota he palvelevat. Uskonnottomuus on maailmanhistoriassa hyvin nuori asia ja rajoittuu tälläkin hetkellä pääasiassa länsimaiseen "tieteellisellä elämänkatsomuksella" varustettuihin ihmisiin. Suuri osa eurooppalaisistakin on katolisia, ja varsinkin etelä-Euroopassa hyvinkin hartaita.Tästä minulla on ihan omakohtaisia kokemuksia.
Menet sitten Intiaan, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Venäjälle, Keniaan tai Kolumbiaan löydät jokaisesta maasta selvät merkit sitä, että uskonnolla on ihmisten elämässä suuri osa.
Uskaltaisin väittää pikeminkin niin päin, että uskonnolliset tarpeet ovat yksi ihmisen perustarpeista.
ympäristön vaikutus on suuri. jos lapsi opetetaan
puhumaan jo pienestä pitäen uskonnollisella kielellä, niin on varmaa että hän omaksuu myös uskonnollisen ajattelun. Toinen ääripää ovat yhteiskunnasta putoamaisillaan olevat. Jos tarkastalleaan esim. San Quentinin vankilassa uudestisyntyneitä, niin lähes kaikilla on ollut joku syy tappaa ihmisiä, yhteisenä luonteenpiirteenään. Tavallinen keskiverto ihminen, joka erottaa abstraktin ja ´tajunnan menetyksen´ rationallisella tavalla, ei tee maailmasta mieleekkäämpää itselleen erilaisilla unikuvilla tai odotuksilla kuolemasta. Hän elää tämän elämän luottaen että oikeus tapahtuu joka tapauksessa. Tätä kansanosaa syytetään syntisessä maailmassa eläviksi, jopa saatanaa palvoviksi, mikä on oikein raamatullista ja tarpeellista uskovien julistuksessa
todellakin vain ihmisaivojen primitiivinen jäänne.
Aivan kuten nykyihminen on evoluution saatossa "luopunut" karvapeitteestä, hännästä ja neljällä raajalla liikkumisesta, niin myös se on luopunut uskonnoista.
Uskonnoista voitiin luopua, kun primitiivinen äly kehittyi riittävälle tasolle, jolloin ihminen saattoi todeta jumalat taikauskoisiksi käsitteiksi.
Kuitenkin vielä nykyisinkin elää - aivan kuten runsaskarvaisia ihmisiä - primitiiviset aivot geeni-lotossa saaneita ihmisiä, jotka saattavat olla taikauskoisia ja uskoa esim. jumaliin ja muihin ihmisaivojen oman mielikuvituksen tuotteisiin.