Molemmat yhtälailla vailla todisteita. Jumalasta on ilmoitus jossain tuhansia vuosia vanhassa paimentolaisteoksesta, evoluutio taas kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Jumalaan uskominen antaa helpon selityksen kaikelle = kreationismi. Kaikki toimii, kun unohtaa kaikkein kiivaimpien uskovaisten "nuori maa" huuhailun, siitä kai sentään riittää todisteita, että maa on vanhempi kuin 6000 vuotta. Muilta osin homma pelaa, Jumala loi kaikki lajit, osa kuoli vedenpaisumuksessa, joka voidaan tulkita muuksikin katastrofiksi jos tahdotaan, sukupuuttoon, osa on edelleen olemassa. Näin.
Miksi sitten ei näin? No koska ei ole minkäänlaista näyttöä, että jokin korkeampi voima olisi täällä käynyt leikkimässä. Ei hyppää mistää jumalat esille, ja sano, että hei mä tein tän... Ok, tyhmää ajatusta... silti kreationisteillä on paljon todisteita kyllä evoluutiota vastaan, mutta missä todisteet kreationismin puolesta. Kyllähän niitä on, mutta täysin hölynpölyä mielestäni.
Evoluutio sitten. Kaikki sai alkunsa, joskus kun maa oli nuori 5-6 mrd vuotta sitten. Jonkinlainen alkumeri, jossa nykytieteelle tuntemattomien reaktioiden avulla syntyi elävä solu, ja perimä. Tästä kehittyi ensin hitaasti, sitten nopeutuen kaikki eläimet, ja lopulta ihminen. Eikös näin meille koulussa kerrota biologian tunneilla? Ainakin vielä kun itse olin siellä.
Miksei näin sitten ole? Jo ensimmäisen solun syntyminen on täysin mahdotonta. Ihminen ei sitä ole onnistunut tekemään ei lähellekään, kaikkein vaikein homma on taatusti tuo perimä, tuollainen monimutkainen emäsketju, joka määrää miten kaikki kehittyy. Kuinka sellainen muka voi syntyä itsestään, ja lähteä sitten uiskentelemaan ja jakautumaan ?? Mikä siitä tekee elävän, ei pätkä RNA:t jota lima ymäröi elä! Ja kun tuon RNA:n syntyminenkin on jo mahdoton ajatus niin ei tule mitään.
Kokeilla on huomattu, että mutaatiot eivät ole hyödyllisiä, kuten evoluutioteoria edellyttää. Itseasiassa ei ole olemassa eliölle hyödyllistä mutaatiota (ei löydetty?, korjatkaa jos olen väärässä) silti, vaikkapa silmän kehittyminen vaatisi kaikkein optimistisimman arvion mukaan 400000 peräkkäistä hyödyllistä mutaatiota, saman linjan eliöille !!! Siinä miettimistä.
Korjatkaa asiavirheet, paljonhan tuossa arvailua, spekulaatiota, jos väärässä jossain olen, kertokaa, jos joku voi selittää miten solu tai silmä syntyi tahdon kuulla :) Samoin jos joku kykenee etsimään Jumalan jostain varmoilla tieteellisillä todisteilla, tahdon nähdä sen.
Jumalaan uskominen antaa helpon selityksen kaikelle = kreationismi. Kaikki toimii, kun unohtaa kaikkein kiivaimpien uskovaisten "nuori maa" huuhailun, siitä kai sentään riittää todisteita, että maa on vanhempi kuin 6000 vuotta. Muilta osin homma pelaa, Jumala loi kaikki lajit, osa kuoli vedenpaisumuksessa, joka voidaan tulkita muuksikin katastrofiksi jos tahdotaan, sukupuuttoon, osa on edelleen olemassa. Näin.
Miksi sitten ei näin? No koska ei ole minkäänlaista näyttöä, että jokin korkeampi voima olisi täällä käynyt leikkimässä. Ei hyppää mistää jumalat esille, ja sano, että hei mä tein tän... Ok, tyhmää ajatusta... silti kreationisteillä on paljon todisteita kyllä evoluutiota vastaan, mutta missä todisteet kreationismin puolesta. Kyllähän niitä on, mutta täysin hölynpölyä mielestäni.
Evoluutio sitten. Kaikki sai alkunsa, joskus kun maa oli nuori 5-6 mrd vuotta sitten. Jonkinlainen alkumeri, jossa nykytieteelle tuntemattomien reaktioiden avulla syntyi elävä solu, ja perimä. Tästä kehittyi ensin hitaasti, sitten nopeutuen kaikki eläimet, ja lopulta ihminen. Eikös näin meille koulussa kerrota biologian tunneilla? Ainakin vielä kun itse olin siellä.
Miksei näin sitten ole? Jo ensimmäisen solun syntyminen on täysin mahdotonta. Ihminen ei sitä ole onnistunut tekemään ei lähellekään, kaikkein vaikein homma on taatusti tuo perimä, tuollainen monimutkainen emäsketju, joka määrää miten kaikki kehittyy. Kuinka sellainen muka voi syntyä itsestään, ja lähteä sitten uiskentelemaan ja jakautumaan ?? Mikä siitä tekee elävän, ei pätkä RNA:t jota lima ymäröi elä! Ja kun tuon RNA:n syntyminenkin on jo mahdoton ajatus niin ei tule mitään.
Kokeilla on huomattu, että mutaatiot eivät ole hyödyllisiä, kuten evoluutioteoria edellyttää. Itseasiassa ei ole olemassa eliölle hyödyllistä mutaatiota (ei löydetty?, korjatkaa jos olen väärässä) silti, vaikkapa silmän kehittyminen vaatisi kaikkein optimistisimman arvion mukaan 400000 peräkkäistä hyödyllistä mutaatiota, saman linjan eliöille !!! Siinä miettimistä.
Korjatkaa asiavirheet, paljonhan tuossa arvailua, spekulaatiota, jos väärässä jossain olen, kertokaa, jos joku voi selittää miten solu tai silmä syntyi tahdon kuulla :) Samoin jos joku kykenee etsimään Jumalan jostain varmoilla tieteellisillä todisteilla, tahdon nähdä sen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Kokeilla on huomattu, että mutaatiot eivät ole hyödyllisiä, kuten evoluutioteoria edellyttää."
Mitä kokeita tarkoitat? Ja mitäs esim. ne mutaatiot on jotka tekee bakteerista vastustuskykyisen antibiooteille.
Ei taas ollut ajatus mukana kun yöllä kirjoitin...jostain kreationistien sivuilta tuon lauseen sain, ettei ole hyödyllistä mutaatiota, siellä oli banaanikärpäsellä esimerkkejä, ettei sille ole löydetty...
/Darwin, Charles: Lajien synty, Karisto Oy,Hämeenlinna,3.p.1988/
Kappaleessa "Luonnollisen valinnan vaikeuksia" s.236-/
----------------------------------------
" Olettamus, että silmä kaikkine jäljittelemättämine laitteineen,
joiden tarkoituksena on sovittaa polttopiste eri etäisyyksille,
päästää sisään erisuuruisia valomääriä ja oikaista pallomuodosta
ja värityksestä johtuvia erehdyksiä, on muodostunut luonnollisen
valinnan vaikutuksesta, tuntuu, myönnän sen, peräti järjenvastaiselta.
Mutta kun ensi kerran lausuttiin, että aurinko seisoo alallaan ja
että maa kiertää sitä, julisti yleinen mielipide tämän opin
vääräksi. Jokainen tiedemies tietää, kuinka vähän vanhaan
sananlaskuun _vox populi, vox dei_ (kansan ääni on Jumalan ääni)
on luottamista. Järki sanoo minulle, että jos voidaan osoittaa
olevan lukuisia eri kehitysasteita,
alkaen perin yksinkertaisesta ja epätäydellisestä näköelimestä
ja päättyen monimutkaiseen ja täydelliseen elimeen, joista
asteista jokainen on omistajalleen hyödyllinen, kuten varmasti on
laita; jos edelleen voidaan osoittaa silmän yhä vielä muuntelevan
ja muuntelujen periytyvän, kuten niinikään varmasti on laita;
jos tällaiset muuntelut edelleen ovat hyödyllisiä eläimelle
muuttuneissa olosuhteissa - silloin, niin mahdottomalta kuin
meistä tuntuukin uskoa täydellisen ja monimutkaisesti rakennetun
silmän voineen muodostua luonnollisen valinnan kautta, tämän
vaikeuden ei voida katsoa kumoavan teoriaani. Kuinka jokin hermo
on tullut valonherkäksi, on kysymys, joka tuskin koskee meitä
tässä sen enempää kuin sekään, kuinka itse elämä on saanut alkunsa.
Huomautan kuitenkin, että koska jotkut kaikkein alhaisimmatkin
elimistöt, joissa ei voi huomata mitään hermoja, kykenevät
havaitsemaan valon, ei näytä mahdottomalta, että jotkut niiden
alkulimassa olevat herkkätuntoiset ainekset kerääntyvät yhteen,
kehittyen hermoiksi, joilla on tämä erikoinen herkkyys.
Etsiessämme niitä kehitysasteita, joiden kautta jollekin lajille
kuuluva elin on kehittynyt täydellisyyttä kohti, tulisi meidän
oikeastaan yksinomaan kiinnittää katseemme niihin esivanhempiin,
joista laji suorastaan polveutuu. Mutta tämä tuskin on milloinkaan
mahdollista, joten meidän on pakko tarkastaa muista samaan ryhmään
kuuluvia lajeja ja sukuja, s. o. saman kantamuodon kollateralisia
(sivu-) jälkeläisiä, nähdäksemme, mitkä kehitysasteet ovat olleet
mahdollisia ja ovatko kenties jotkin kehitysasteet periytyneet
jälkeläisiin muuntumattomina tai lievästi muuntuneina. Toisinaan
mainitun elimen kehitys eri luokissakin saattaa valaista niitä
asteita, joiden kautta se on kehittynyt täydellisyyteensä.
Yksinkertaisin elin, jota voidaan sanoa silmäksi, on pigmentti-
solujen ympäröimä ja läpikuultavan nahan peittämä näköhermo ilman
mitään linssiä tai muuta säteiden taitajaa. Voimme kuitenkin,
kuten Jourdain, astua askelen vieläkin alemmas, jolloin tapaamme
pigmenttisolu-yhtymiä, jotka ilmeisesti toimittavat näköelinten
virkaa, vaikka eivät ole varustetut millään hermolla ja lepäävät
pelkästään alkuliman päällä. Tällaisten yksinkertaisten silmien
näkövoima on heikko, ja ne kykenevät ainoastaan erottamaan valon
pimeydestä. Muutamilla meritähdillä on hermoa ympäröivässä
pigmenttikerroksessa pieniä syvennyksiä, Jourdainin kuvauksen
mukaan täynnä läpikuultavaa, hyytelömäistä ainetta, joka ulkonee
kuperapintaisena, samoin kuin korkeampien eläinten sarveiskalvo.
Jourdain arvelee, ettei tämän aineen tarkoituksena ole kuvan
muodostaminen, vaan ainoastaan valonsäteiden keskittäminen ja
siten niiden havaitsemisen helpottaminen. Tämän valonsäteiden
keskittäminen on ensimmäinen ja samalla kaikkein tärkein askel
oikean, kuvia muodostavan silmän kehittymistä kohti, sillä
meidän tarvitsee ainoastaan asettaa valohermon paljaana oleva
pää, joka muutamilla alhaisemmilla eläimillä on syvälle ruumiiseensa
vajonneena, toisilla taas lähellä sen pintaa, sopivan välimatkan
päähän säteiden keskittäjistä, jotta hermopäähän syntyisi kuva.
Suuressa _Articulata_-luokassa voimme lähteä pigmentin verhoamasta
näköhermosta. Pigmentti muodostaa toisinaan jonkinmoisen silmäterän,
mutta mitään linssiä tai muuta optillista kojetta ei ole. Mitä
hyönteisiin tulee, tiedetään nykyään, että niiden suurten,
yhdistyneiden silmien verkkokalvoissa olevat särmät ovat todellisia
linssejä ja että kartiot sulkevat sisäänsä omituisesti muuntuneita
hermosäikeitä. Mutta nämä Articulata-luokassa tavattavat elimet
ovat kehittyneet niin monenmuotoisiksi, että Muller aikaisemmin
erotti niiden nojalla kolme pääluokkaa seitsemine alajaostoineen,
ja lisäksi neljännen luokan, johon kuuluvat yhtyneet yksinkertaiset
silmät.
Miettiessämme näitä tosiseikkoja, jotka tässä on esitetty liian
lyhyesti, katsoen alhaisempien eläinten silmänkehitys-asteikon
laajuuteen ja monimuotoisuuteen, ja muistaessamme, kuinka elossa
olevien muotojen lukumäärän täytyy olla pieni verrattuna sukupuuttoon
hävinneisiin, ei meidän enää ole niin suunnattoman vaikea uskoa, että
luonnollinen valinta on voinut kehittää pigmentin verhoamasta ja
läpikuultavan kalvon peittämästä näköhermosta niin täydellisen
optillisen koneen kuin on eräiden Articulata-luokan jäsenten silmä.
Ken on valmis myöntämään tämän, hänen ei pitäisi epäröidä astumasta
askelta vieläkin edemmäksi, kun hän luettuaan loppuun tämän teoksen
on tullut huomaamaan, että hyvin monet tosiseikat muutoin olisivat
selittämättömiä, ovat selitettävissä luonnollisen valinnan teorian
avulla; hänen tulisi myöntää, että niinkin täydellisen rakennelman
kuin kotkan silmä on voinut täten muodostua, vaikka hän tässä
tapauksessa ei tunnekaan välimuotoja. On väitetty, että olisi
täytynyt samalla haavaa tapahtua useita muutoksia, jotta silmä
olisi voinut muuntua ja kumminkin säilyä täydellisenä optillisena
kojeena, ja ettei luonnollinen valinta olisi voinut aikaansaada näitä
muutoksia. Mutta kuten kotieläinten muuntelua käsittelevässä
teoksessani olen koettanut osoittaa, ei ole välttämätöntä olettaa
kaikkia muunteluita samanaikaisiksi, jos ne ovat olleet äärettömän
vähäisiä ja asteittaisia. Erilaiset muuntelut voinevat myöskin
palvella samaa yleistä tarkoitusta. Niinpä Wallace on huomauttanut,
että "jos linssin polttopiste on liian lyhyt tai pitkä, on vika
korjattavissa muuttamalla joko linssin kuperuutta tai sen vahvuutta;
jos kuperuus on epäsäännöllinen eivätkä säteet yhdy yhteen pisteeseen,
on hiukankin suurempi säännöllisyys omansa parantamaan säännöttömyyttä.
Kehäkalvon supistumisella, ja silmän lihasliikkeillä ei ole mitään
oleelllista merkitystä näölle, vaan ne ovat ainoastaan parannuksia,
jotka voivat liittyä tähän koneeseen millä sen kehitysasteella
tahansa ja edelleen täydellistyä." Eläinkunnan korkeimmassa
osastossa, luurankoisten pääjaksossa, voimme lähteä niin
yksinkertaisesta näköelimestä kuin suikulaisen (Amphioxus) silmästä,
joka on pieni, läpikuultavasta nahasta muodostunut, hermolla varustettu
ja pigmentin reunustama pussi, vailla mitään muuta kojetta. Kalojen
ja matelijan luokissa on, kuten Owen on huomauttanut, diopteristen
rakenteiden kehitysasteikko hyvin laaja. Merkillepantava seikka on,
että ihmisenkin kaunis kristallilinssi pätevän asiantuntijan Virchowin
mukaan muodostuu sikiössä pussintapaisessa nahkapoimussa lepäävistä
kasautuneista orvaskesisoluista; lasiainen taas muodostuu sikiön
nahanalaisista kudosksista. Mutta tullaksemme oikeisiin johtopäätöksiin
siitä, kuinka silmä kaikkine ihmeellisine, joskaan ei ehdottoman
täydellisine ominaisuuksineen on muodostunut, tulee meidän jättää
kaikki kuvittelut sikseen ja turvautua vain järkeemme. Tunnustan,
että vaikeudet ovat minustakin tuntuneet niin suurilta, etten
ensinkään ihmettele, jos muita epäilyttää ulottaa luonnollisen
valinnan lakia näin hämmästyttävän pitkälle.
Silmää tulee miltei tahtomattaankin verranneeksi kaukoputkeen.
Kuten tiedämme, on tämä kone ihmisneron jatkuvien ponnistusten kautta
tullut yhä täydellisemmäksi, ja tämän nojalla päätämme, että silmän
kehitys on ollut johonkin määrin samansuuntainen. Mutta onko tämä
johtopäätös oikeutettu ? Onko meillä mitään oikeutta olettaa, että
Luoja työskentelytapa on sama kuin ihmisälyn ? Jos tahdomme verrata
silmää optilliseen kojeeseen, on meidän kuviteltava mielessämme
paksu kerros läpikuultavaa kudosta, jossa on nesteen täyttämiä
tiloja ja tämän alla valonherkkiä hermoja, ja oletettava, että
tämän kerroksen jokaisen osan tiheys vähitellen muuttuu, niin
että vähitellen muodostuu eritiheitä ja eripaksuisia kerroksia,
jotka ovat eripituisten välimatkojen päässä toisistaan ja joiden
pinnat vähitellen muuttuvat muodoltaan. Edelleen meidän on oletettava,
että on olemassa voima - luonnollinen valinta eli kelvollisinten
eloonjääminen - joka alinomaa tarkkaa pienimpiäkin noissa läpikuultavissa
kerroksissa tapahtuvia muutoksia ja huolellisesti säilyttää jokaisen
muuntelun, joka muuttuneissa olosuhteissa on omansa luomaan jollakin
tavoin tai johonkin määrin selvemmän kuvan. Meidän on oletettava
tämän koneen jokaisen uuden kehitysmuodon monistuvan miljoonittain
ja jokaisen näistä säilyvän, kunnes taas on syntynyt uusi parempi
muoto, joka syrjäyttää kaikki entiset. Kaikki nuo vähäiset muutokset
saa elävissä ruumiissa aikaan muuntelu; suvullinen lisääntyminen
monistaa ne miltei äärettömiin, ja luonnollinen valinta poimii
joukosta erehtymättömän varmasti jokaisen parannuksen. Jos
kuvittelemme, että tätä jatkuu miljoonia vuosia ja että joka
vuosi miljoonat erilaatuiset yksilöt joutuvat tällaisen vaikutuksen
alaisiksi, emmeköhän silloin saata uskoa, että täten voi syntyä
elävä optillinen kone, joka on lasista tehtyä konetta
yhtä paljon täydellisempi kuin Luojan työt ihmisen töitä
täydellisemmät?"
---------------------------------------
Silti tuon edellyttämät mutaatiot ovat aivan liian epätodennäköisiä, ei voi sattua satojatuhansia kertoja peräkkäin juuri oikeaan paikkaan oikeaa, harvinaislaatuista hyödyttävää mutaatiota. Ja jos sattuu, miten se voi syrjäyttää kaikki muuta, joilla tuota ei ole, lajin populaation ollessa vaikka miljoonia yksilöitä ympäri planeetan.
Sinulle kerrottiin ja perusteltiin hyvin, miten silmä on voinut kehittyä. Sinä kuittaat koko perusteluketjun toteamalla: "...mutaatiot ovat liian epätodennäköisiä...". Sinä et perustele kantaasi mitenkään, sinä vain toteat.
Miksi yrität väitellä tieteestä, jos sinä et suostu edes toimimaan tieteen keinoin? Etkö sinä ymmärrä, että jos olet päättänyt olla uskomatta evoluutioon, ei sinua mikään fakta voi saada siihen uskomaan? Miksi sinä tuhlaat aikaasi väittelemällä asiasta, jossa olet oikeassa ja tulet aina olemaan oikeassa?
Viitaten AM:n uteluun. Mistä tempaisit väitteen että
silmä tarvii "satojatuhansia kertoja" mutaatioita ?
Kuoppa silmänpohjassa (käärmeen lämmönsuunta aisti) toimii jo
silmänä vaikkei ole linssiä.
Sulla on lisäksi varmaan se kreationistien vääräksi todistettu
harhaluulo, että jos yhden mutaation todennäköisyys on
1:10 miljoonasoaa, niin 3:n perättäisen hyödyllisen mutaation
(samalle viljelmälle) todennäköisyys on 1:10E27. Kreationistien
mukaan toi on niin epätodennäköinen ettei valtamerenkään
kokoinen viljelmä riittäisi löytämään moista.
Kuitenkin toi on molekyylibiologian opiskeljian harjoitustyö !
He onnistuvat siinä yhdessä päivässä (tai yössä)
pienessä koeputkessa samaan kyseisen antibioottiresistenssin!
Kreationistit ovat unohtaneet luonnonvalinnan, joka valikoi
tuon todennäköisyyden about ykköseksi!
Lisäksi evokriitikot unohtaa sen, että proteiinit kehittyy toisistaan
ja toimivat usein kaksoisfunktion asemassa. Itse asiassa esim. silmän
kristalliini on alunperin stressinvastusproteiini, joka sattuu olemaan
läpinäkyvä. "Täten silmän yksi osa on ollut olemassa vaikkei
sitä vielä _silmään tarvittu".
(Molekyylibiologi Kaj Stenbergin mukaan).
"Sulla on lisäksi varmaan se kreationistien vääräksi todistettu harhaluulo, että jos yhden mutaation todennäköisyys on 1:10 miljoonasoaa, niin 3:n perättäisen hyödyllisen mutaation (samalle viljelmälle) todennäköisyys on 1:10E27."
Olen täällä aina silloin tällöin yrittänyt selvittää samaa todennäköisyyslaskennan kannalta. Sehän sentään on selvää matematiikkaa ja aakkoset opitaan jo peruskoulussa. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää että toisistaan riippuvien tapahtumien yhteistodennäköisyyttä ei lasketa kertomalla.
On tietysti kovin houkuttelevaa "unohtaa" tuollainen pikku juttu ja saada hyvä mieli kun laskusta tulee hirmuisen pieni todennäköisyys. Mutta ihan yksinkertaisesti: Väärin laskettu, ei tulisi pisteitä matikan kokeessa.
...minäkin olen asiasta ajatellut. En usko jumalaan enhkä evoluutioon. Nyt se on puettu sanoiksi.
Joskus jos vähänkään kritisoi evoliuutioteoriaa, tulee leimatuksi "raamattuun kirjaimellisesti uskovaksi" mikä on aika kummallinen asenne.
Kerrot tarinassasi kaiken oikein ja niin kuin kaikki toimii, mutta... tekstisi on ikään kuin peilikuva totuudesta.
Älä säikähdä... en ole "uskovainen" enkä evolutionisti. Mutta... molemmat ovat oikein! Älä lopeta lukemista tähän! Nimittäin kehitys tapahtuu evoluution tavoin, mutta sitä ohjaa korkeampi äly (henki, Jumala, what ever you like). Ensimmäinen solu ei todellakaan synny tyhjästä, eikä tiedemies sitä koskaan saa eläväksi... ilman henkeä. Kuvittele henki (äly) joka kattaa kaikkeuden. Kuvittele että tuo henki, jolla on ääretön voima ja viisaus haluaa tehdä solun. Ensin se on ajatuksena, eli näkymättömänä energiana. Sitten kuva tuosta solusta alkaa tiivistyä ja vihdoin se näkyy jo fyysisellä tasolla. (vrt. lumihiutaleen synty). Ajatushan ei vielä normaali silmällä näy. No niin... siinä se on. Edelleen henki ohjaa sitä jakautumaan ja muodostamaan halutun muotoisen olion, lähettämällä koodia jonka kaikki tiedämme. Siksi kaikki ns. alkueliöt ovat koostumukseltaan hentorakenteisempia ja mikroskooppisia, koska ovat lähempänä henkistä olotilaa. Mikään alkueliö ei ole lähempänä esim. kiven olomuotoa. Kaikissa on siis henki läsnä, joka ohjaa kehitystämme.
Kirjoituksellasi puhuit tavallaan molempien puolesta.
tommosta löysin:
http://www.panspermia.org/neodarw.htm
siellä esiintyy ainakin tuo silmän evoluutio