Olin muutamia päiviä matkalla. Seurasin sielläkin tiedotusvälineitä ja mm. uutisointia kolmen puolueen kokouksesta. Olin jopa yhdellä kokouspaikkakunnalla, mutta en sillä, jossa oli ne erotiikkamessut. Varmaankaan eivät sattumalta sen puolueen kokouspaikkakunnalla. Minä en ollut niistä messuista kiinnostunut, sillä enhän ole tuon puolueen kannattaja.
Kotiin palattuani olen lueskellut lisää lehtiä. Kovin erilaisia ovat olleet kahden suuremman puolueen kokoukset ja niiden painotukset. Kokoomus on asettanut tavoitteikseen muutosten saamista asioihin, kepu vain vaalivoiton. Sellaisena kai voidaan pitää muuten asiallisesti esiintyneen Vanhasen merkittävintä linjausta kokouksessa: ”Suomea johdetaan tulevaisuudessakin keskustasta”. Vaalivoittoa tavoitellen tehtiin myös kokouksen tärkein henkilövalinta.
No, toki se tärkein henkilövalinta oli tähdätty myös kepun politiikan suunnan muuttamiseksi. Taaksepäin, paluuksi lähemmäs juuria. Matti Vanhasen johdolla keskusta ei ole toki kehittynyt merkittävästi liberaalimpaan ja kaupunkiläheisempään suuntaan, mutta hallitus hänen johdollaan on saavuttanut hyviä tuloksia noudattamalla paljolti edeltävien hallitusten politiikkaa.
Mutta tämä ei tyydytä kepun kenttää, joka olisi odottanut politiikan jyrkkää käännöstä halutumpaan suuntaan, eli takaisin aitovieriä kohti. Odotusten täyttymättömyys hiersi kenttää, ja se nähtiin puoluesihteerivalinnassa. Alkion valinta olisi kentän mielestä vienyt puoluetta vain kauemmas juurilta kohti väestökeskuksia. Nyt kepussa on taas sitä vanhaa uhoa, jota kuultiin monissa kokouspuheenvuoroissa.
- - -
Helsingin Sanomissa jo lauantaina pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen näkyy toteavan, että ”keskustan jäsenet ottavat politiikan enemmän tosissaan kuin muut, joskus liiankin tosissaan”. Tuota huomiota vahvistaa myös täällä nähtävä. Ei kai voi politiikkaan suhtautua sen suuremmalla vakavuudella kuin eräät tämän saitin tunnetuimmat kepuikonit!
Pennanen on otsikoinut kirjoituksensa ”Keskustan asemassa on ihmettelemistä”, ja sillä hän tarkoittaa samaa, josta minä ja eräät muut olemme täällä usein puhuneet. Kuinka meillä voi maaseutuun niin lujasti kiinnittynyt puolue yhä kamppailla suurimman puolueen asemasta, kun vastaavat puolueet ovat Ruotsissa ja Norjassa 5-7 %:n suuruusluokkaa, ja useimmista muista länsimaista jo kokonaan kadonneet?
On siinä tosiaan ihmettelemistä! Kun väestörakenne on rajusti kaupunkilaistunut, niin samanaikaisesti kepu on jopa kasvattanut kannatustaan. Ja kuitenkin sen politiikan haja-asutusmyönteiset ja väestökeskusvastaiset päälinjat ovat niin kovin helposti nähtävät, ja aina toden tullen paljastuu, mikä puolueelle on tärkeää, mikä ei.
Ymmärrän, että maanviljelijäväestö kannattaa puoluetta ja että osa haja-asutusseutujen muustakin väestöstä arvostaa perinteitä ja äänestääkin ”vanhasta muistista”, mutta sellainen ei kepun kannatusta nostaisi 10 % korkeammalle. Toisen mokoman kannatuksesta selittää puolueen mafiamainen organisaatio. Sen etevät agitaattorit pystyvät silmänkääntötemppuihin, joilla valveutumattomampaa kansaa hämätään. Nyt se organisaatio on saanut melkoisen velhon vetäjäkseen.
- - -
Tämänpäiväinen HS on laajalti ja hyvin arvioinut kepun puoluekokousta. Siitä Mielipidepankki näkyy käyttäneen hyvän puheenvuoron. ”Maalaisromanttinen kausi”, jonka loppupuolella on käyty vallan mainio keskustelu, johon puuttumiseen minulla ei ole eväitä eikä halujakaan.
Huomaan Mpp:n toisaallakin ja myös ainakin Jaban, ja Neutraalitarkkailijan tehneen hyviä avauksia ja kirvoittaneen myös hyviä puheenvuoroja. Ehkä tämä esitykseni sopii niitä täydentämään. Kepulaiset näkyvät jostakin syystä pidättyneen arvioinneista – paitsi C-K, jonka ”arviointeja” ei voitane pitää puolueen enemmistöä edustavina.
Puoluekokouksessa Matti Vanhanen keskittyi esittämään hyvää pääministeriä, kehumaan hallituksensa saavutuksia ja hyvää yhteistyöhenkeä. Totta kaikki, mutta se ei tyydyttänyt kokousväkeä, joka olisi halunnut kuulla keskusta-aatteellista hehkutusta ja piikitteleviä terveisiä muille puolueille. Nyt ”pitkässä puheenvuorossa ei ollut montakaan kohtaa, jota ei olisi voinut kuulla sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman suusta”, toteaa eilinen HS pääkirjoituksessaan. No, Anssi Kaikkonen ja eräät muutkin käyttivät puheenvuoroja, joita ei olisi voitu kuulla muista kuin kepulaisista suista!
Vanhanen sanoi kokousväelle: ”teidän on hyväksyttävä minut sellaisena kuin olen”. Mutta kokousväki oli varauksellinen. Se laittoi Vanhaselle ”päällystakin”, perinteisen kepulaisen järjestöjyrän Jarmo Korhosen, joka taitaa olla Arvo Korsimon reinkarnaatio.
Korhonen on arvostellut keskustan nykyjohtoa ”köyhän asian unohtamisesta”. Vanhanen kuittaa Korhosen puheet vaalikampanjoinniksi ja toteaa: ”Kampanjoinnissa käytetään menneisyydestä tuttuja sloganeita, koska ne aina sykähdyttävät”. Vanhanen ei myönnä, että hänen ja Korhosen välillä olisi ristiriitaa politiikan linjasta. Mutta vielä valintansa jälkeenkin Korhonen näkyi kuitenkin sanoneen, että hänen äänestämisessään kanavoitui keskustaväen tyytymättömyys nykyjohtoa kohtaan.
Kepun puoluesihteerivaalissa olivat vastakkain akateemisen koulutuksen saanut, erityisesti nuorten mielestä aatteellinen tulevaisuudentekijä, ruuhkasuomalainen Alkio ja vain puoluepolitiikassa kouliintunut pohjois-karjalaisesta juntista pohjalaiseen uhoon kasvanut kepusuomalainen Korhonen, joka oli kentälle mieluisampi. Se kertoo selvästi, missä on valta kepun kentässä ja mitä se haluaa puolueen politiikalta.
Korhosen johdolla kepun vaalikampanjaa varmasti tulee väriä ja ryminää, joka saa suurta suosiota kepu-Suomessa ja antaa iloa ja puhtia puoluetta jo ennestään kannattaville. Eri asia on, miten Korhosen tyyli ja jo nähdyt teemat purevat siellä, missä äänestäjien valtaenemmistö on. Luulen, että vakaasta Matti Vanhasesta ei Korhosenkaan konsteilla tehdä vaalivoittajaa siten kuin hän teki Anneli Jäätteenmäestä. En usko Vanhasen moraalin taipuvan samanlaisille mutkille.
”Ilman Jarmo Korhosta meillä olisi edelleen pääministerinä Paavo Lipponen”, sanoi Kari Hokkanen eilen tv:ssa. Tuo lausunto ei ole puoltolause Korhoselle väestökeskuksissa, sdp:n ja kokoomuksen kannatusalueilla. Ja sieltä kuitenkin kepun pitäisi lisäkannatusta repiä pysyäkseen edelleen suurimpana tai edes toiseksi suurimpana puolueena.
Annelihan käänsi nyt takkinsa vauhdilla ja peräänkuulutti porvarihallitusta. Mitähän ajattelevat Timo Ristimäki ja muut vasemmistokepulaiset siitä, että heidän suuri ihanteensa, ”Lipposen ja Bushin koalitioiaikeet” paljastanut Anneli haluaa nyt kimppaan miehen kanssa, joka omassa puoluekokouksessaan vaati Suomea palauttamaan Lipposen hallitusten aikaiset hyvät USA-suhteet ja kyseli, että miksi juuri meillä lähes ainoana Euroopan maana karsastetaan Natoa?
- - -
Kokoomuksen puoluekokouksessaan tärkeinä pitämistä asioista uskoisin heidän pääsevän yksimielisyyteen paljon paremmin sdp:n kuin keskustan kanssa. Joten sinipuna näyttää hallitusvaihtoehtona todennäköisimmältä, jos suurin puolue on kokoomus tai sdp. Keskustan hallituksessa pysymisen ainoa mahdollisuus lienee pysyä edelleen suurimpana puolueena, vaikka puoluejohto – Rantakangas ensimmäisenä – puheillaan pyrki petaamaan hallituspaikkaa, vaikka puolue jäisi kakkoseksi tai kolmanneksikin.
- - -
”Paha meidät perii, jos pysähdymme paikoillemme”, hehkutti Vanhanen puoluekokouksessa. Jarmo Korhosen valinnalla puoluesihteeriksi kenttä halusi viestittää, että paikoilleen ei saa jäädä, vaan on käännettävä suunta taaksepäin, takaisin juurille, aitovierille.
Eikö tuollainen paluu menneisiin aikoihin olisi mukavaakin tällaisesta vanhasta miehestä? Ei. Niin vanha en vielä ole, että aika olisi kullannut nuo ankeat ajat loistoajoiksi siten kuin esim. minua hieman nuoremmilla mutta huonomuistisemmilla Oiva Härkösellä, Jorma Laitisella, Seppo Hietasella ja Timo Ristimäellä.
Enkä tässäkään asiassa ajattele omaa osaani niinkään kuin jälkipolviani ja heidän kuten koko Suomenkin parasta. Siksi toivon, että kepun valinnat johtaisivat puolueen juuri sinne, minne niillä tähdätäänkin. Sinne Suomen kansan valtavan suuri enemmistö ei suurin surminkaan halua.
- - -
Oho! Tulipa taas pitkä kirjoitus. No, eihän tätä tarvitse sellaisista aina valittavan Oivan lukea, ja monet kepulaiset pystyvät sanomaan tästä mielipiteensä lukemattakin. Niin minä puhdistan saittia, sillä tämä ruvennee keräämään räkäisyjä, jotka muuten levittäytyisivät koko saitille.
Rauhoittakoon Oivaa ja muita läsnäolostani aina hermostuvia tieto, että lomani jatkuu, enkä aio täällä paljon esiintyä. Kun valtaosa ”lomakirjoistani” on vielä lukematta ja tulee tv:sta tuota jalkapalloakin! Jonkin ajan kuluttua lähden taas uudelle ja hieman pitemmälle matkalle, ja vielä pari muuta matkaa on suunnitelmissa, joten koko kesän olen melko pieneksi häiriöksi täällä!
Kotiin palattuani olen lueskellut lisää lehtiä. Kovin erilaisia ovat olleet kahden suuremman puolueen kokoukset ja niiden painotukset. Kokoomus on asettanut tavoitteikseen muutosten saamista asioihin, kepu vain vaalivoiton. Sellaisena kai voidaan pitää muuten asiallisesti esiintyneen Vanhasen merkittävintä linjausta kokouksessa: ”Suomea johdetaan tulevaisuudessakin keskustasta”. Vaalivoittoa tavoitellen tehtiin myös kokouksen tärkein henkilövalinta.
No, toki se tärkein henkilövalinta oli tähdätty myös kepun politiikan suunnan muuttamiseksi. Taaksepäin, paluuksi lähemmäs juuria. Matti Vanhasen johdolla keskusta ei ole toki kehittynyt merkittävästi liberaalimpaan ja kaupunkiläheisempään suuntaan, mutta hallitus hänen johdollaan on saavuttanut hyviä tuloksia noudattamalla paljolti edeltävien hallitusten politiikkaa.
Mutta tämä ei tyydytä kepun kenttää, joka olisi odottanut politiikan jyrkkää käännöstä halutumpaan suuntaan, eli takaisin aitovieriä kohti. Odotusten täyttymättömyys hiersi kenttää, ja se nähtiin puoluesihteerivalinnassa. Alkion valinta olisi kentän mielestä vienyt puoluetta vain kauemmas juurilta kohti väestökeskuksia. Nyt kepussa on taas sitä vanhaa uhoa, jota kuultiin monissa kokouspuheenvuoroissa.
- - -
Helsingin Sanomissa jo lauantaina pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen näkyy toteavan, että ”keskustan jäsenet ottavat politiikan enemmän tosissaan kuin muut, joskus liiankin tosissaan”. Tuota huomiota vahvistaa myös täällä nähtävä. Ei kai voi politiikkaan suhtautua sen suuremmalla vakavuudella kuin eräät tämän saitin tunnetuimmat kepuikonit!
Pennanen on otsikoinut kirjoituksensa ”Keskustan asemassa on ihmettelemistä”, ja sillä hän tarkoittaa samaa, josta minä ja eräät muut olemme täällä usein puhuneet. Kuinka meillä voi maaseutuun niin lujasti kiinnittynyt puolue yhä kamppailla suurimman puolueen asemasta, kun vastaavat puolueet ovat Ruotsissa ja Norjassa 5-7 %:n suuruusluokkaa, ja useimmista muista länsimaista jo kokonaan kadonneet?
On siinä tosiaan ihmettelemistä! Kun väestörakenne on rajusti kaupunkilaistunut, niin samanaikaisesti kepu on jopa kasvattanut kannatustaan. Ja kuitenkin sen politiikan haja-asutusmyönteiset ja väestökeskusvastaiset päälinjat ovat niin kovin helposti nähtävät, ja aina toden tullen paljastuu, mikä puolueelle on tärkeää, mikä ei.
Ymmärrän, että maanviljelijäväestö kannattaa puoluetta ja että osa haja-asutusseutujen muustakin väestöstä arvostaa perinteitä ja äänestääkin ”vanhasta muistista”, mutta sellainen ei kepun kannatusta nostaisi 10 % korkeammalle. Toisen mokoman kannatuksesta selittää puolueen mafiamainen organisaatio. Sen etevät agitaattorit pystyvät silmänkääntötemppuihin, joilla valveutumattomampaa kansaa hämätään. Nyt se organisaatio on saanut melkoisen velhon vetäjäkseen.
- - -
Tämänpäiväinen HS on laajalti ja hyvin arvioinut kepun puoluekokousta. Siitä Mielipidepankki näkyy käyttäneen hyvän puheenvuoron. ”Maalaisromanttinen kausi”, jonka loppupuolella on käyty vallan mainio keskustelu, johon puuttumiseen minulla ei ole eväitä eikä halujakaan.
Huomaan Mpp:n toisaallakin ja myös ainakin Jaban, ja Neutraalitarkkailijan tehneen hyviä avauksia ja kirvoittaneen myös hyviä puheenvuoroja. Ehkä tämä esitykseni sopii niitä täydentämään. Kepulaiset näkyvät jostakin syystä pidättyneen arvioinneista – paitsi C-K, jonka ”arviointeja” ei voitane pitää puolueen enemmistöä edustavina.
Puoluekokouksessa Matti Vanhanen keskittyi esittämään hyvää pääministeriä, kehumaan hallituksensa saavutuksia ja hyvää yhteistyöhenkeä. Totta kaikki, mutta se ei tyydyttänyt kokousväkeä, joka olisi halunnut kuulla keskusta-aatteellista hehkutusta ja piikitteleviä terveisiä muille puolueille. Nyt ”pitkässä puheenvuorossa ei ollut montakaan kohtaa, jota ei olisi voinut kuulla sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman suusta”, toteaa eilinen HS pääkirjoituksessaan. No, Anssi Kaikkonen ja eräät muutkin käyttivät puheenvuoroja, joita ei olisi voitu kuulla muista kuin kepulaisista suista!
Vanhanen sanoi kokousväelle: ”teidän on hyväksyttävä minut sellaisena kuin olen”. Mutta kokousväki oli varauksellinen. Se laittoi Vanhaselle ”päällystakin”, perinteisen kepulaisen järjestöjyrän Jarmo Korhosen, joka taitaa olla Arvo Korsimon reinkarnaatio.
Korhonen on arvostellut keskustan nykyjohtoa ”köyhän asian unohtamisesta”. Vanhanen kuittaa Korhosen puheet vaalikampanjoinniksi ja toteaa: ”Kampanjoinnissa käytetään menneisyydestä tuttuja sloganeita, koska ne aina sykähdyttävät”. Vanhanen ei myönnä, että hänen ja Korhosen välillä olisi ristiriitaa politiikan linjasta. Mutta vielä valintansa jälkeenkin Korhonen näkyi kuitenkin sanoneen, että hänen äänestämisessään kanavoitui keskustaväen tyytymättömyys nykyjohtoa kohtaan.
Kepun puoluesihteerivaalissa olivat vastakkain akateemisen koulutuksen saanut, erityisesti nuorten mielestä aatteellinen tulevaisuudentekijä, ruuhkasuomalainen Alkio ja vain puoluepolitiikassa kouliintunut pohjois-karjalaisesta juntista pohjalaiseen uhoon kasvanut kepusuomalainen Korhonen, joka oli kentälle mieluisampi. Se kertoo selvästi, missä on valta kepun kentässä ja mitä se haluaa puolueen politiikalta.
Korhosen johdolla kepun vaalikampanjaa varmasti tulee väriä ja ryminää, joka saa suurta suosiota kepu-Suomessa ja antaa iloa ja puhtia puoluetta jo ennestään kannattaville. Eri asia on, miten Korhosen tyyli ja jo nähdyt teemat purevat siellä, missä äänestäjien valtaenemmistö on. Luulen, että vakaasta Matti Vanhasesta ei Korhosenkaan konsteilla tehdä vaalivoittajaa siten kuin hän teki Anneli Jäätteenmäestä. En usko Vanhasen moraalin taipuvan samanlaisille mutkille.
”Ilman Jarmo Korhosta meillä olisi edelleen pääministerinä Paavo Lipponen”, sanoi Kari Hokkanen eilen tv:ssa. Tuo lausunto ei ole puoltolause Korhoselle väestökeskuksissa, sdp:n ja kokoomuksen kannatusalueilla. Ja sieltä kuitenkin kepun pitäisi lisäkannatusta repiä pysyäkseen edelleen suurimpana tai edes toiseksi suurimpana puolueena.
Annelihan käänsi nyt takkinsa vauhdilla ja peräänkuulutti porvarihallitusta. Mitähän ajattelevat Timo Ristimäki ja muut vasemmistokepulaiset siitä, että heidän suuri ihanteensa, ”Lipposen ja Bushin koalitioiaikeet” paljastanut Anneli haluaa nyt kimppaan miehen kanssa, joka omassa puoluekokouksessaan vaati Suomea palauttamaan Lipposen hallitusten aikaiset hyvät USA-suhteet ja kyseli, että miksi juuri meillä lähes ainoana Euroopan maana karsastetaan Natoa?
- - -
Kokoomuksen puoluekokouksessaan tärkeinä pitämistä asioista uskoisin heidän pääsevän yksimielisyyteen paljon paremmin sdp:n kuin keskustan kanssa. Joten sinipuna näyttää hallitusvaihtoehtona todennäköisimmältä, jos suurin puolue on kokoomus tai sdp. Keskustan hallituksessa pysymisen ainoa mahdollisuus lienee pysyä edelleen suurimpana puolueena, vaikka puoluejohto – Rantakangas ensimmäisenä – puheillaan pyrki petaamaan hallituspaikkaa, vaikka puolue jäisi kakkoseksi tai kolmanneksikin.
- - -
”Paha meidät perii, jos pysähdymme paikoillemme”, hehkutti Vanhanen puoluekokouksessa. Jarmo Korhosen valinnalla puoluesihteeriksi kenttä halusi viestittää, että paikoilleen ei saa jäädä, vaan on käännettävä suunta taaksepäin, takaisin juurille, aitovierille.
Eikö tuollainen paluu menneisiin aikoihin olisi mukavaakin tällaisesta vanhasta miehestä? Ei. Niin vanha en vielä ole, että aika olisi kullannut nuo ankeat ajat loistoajoiksi siten kuin esim. minua hieman nuoremmilla mutta huonomuistisemmilla Oiva Härkösellä, Jorma Laitisella, Seppo Hietasella ja Timo Ristimäellä.
Enkä tässäkään asiassa ajattele omaa osaani niinkään kuin jälkipolviani ja heidän kuten koko Suomenkin parasta. Siksi toivon, että kepun valinnat johtaisivat puolueen juuri sinne, minne niillä tähdätäänkin. Sinne Suomen kansan valtavan suuri enemmistö ei suurin surminkaan halua.
- - -
Oho! Tulipa taas pitkä kirjoitus. No, eihän tätä tarvitse sellaisista aina valittavan Oivan lukea, ja monet kepulaiset pystyvät sanomaan tästä mielipiteensä lukemattakin. Niin minä puhdistan saittia, sillä tämä ruvennee keräämään räkäisyjä, jotka muuten levittäytyisivät koko saitille.
Rauhoittakoon Oivaa ja muita läsnäolostani aina hermostuvia tieto, että lomani jatkuu, enkä aio täällä paljon esiintyä. Kun valtaosa ”lomakirjoistani” on vielä lukematta ja tulee tv:sta tuota jalkapalloakin! Jonkin ajan kuluttua lähden taas uudelle ja hieman pitemmälle matkalle, ja vielä pari muuta matkaa on suunnitelmissa, joten koko kesän olen melko pieneksi häiriöksi täällä!
Vastaukset 34
Vanhimmat
(-;
Täällä kirjoitetuksi tekstisi oli pitkänpuoleinen, mutta kirjoitustyylisi on sen verran sujuvaa ja ymmärretävää, että lukukokemuksesta ei tullut tuskastuttava, ei sinnepäinkään, jos vertaa täällä monen muun pitkiä jurinoita.
Asiakohdista en osaa olla eri mieltä. Keskustalla olisi toki mahdollisuus uudistuakin sellaiseksi puolueeksi, mitä Matti Vanhanen hahmotteli juhlapuheessaan. Kepussa on kuitenkin niin väkevät vastavoimat, nämä maalaisliittolaiset kepulit, ettei mikään uudistaminen onnistu pelkkien juhlapuheiden valossa. Veikkaan, että ensi vaalien jälkeen Vanhanen saa kenkää ja silloin unohdetaan hänen juhlapuheensakin.
Meillä olisi Suomessa ehkä tilaa edelleen edistysmieliselle puolueelle, joka sijoittuisi puoluekartan keskimaastoon. Siis edistyspuolueella, vapaamielisten liitolle tai liberaalille kansanpuolueell. Matti Vanhasen ja Olli Rehnin tapaiset poliitikot istuisivat paremmin sellaisessa puolueessa kuin Kepussa. Nyt vanhojen liberaalien äänet hajautuvat Kepulle, Vihreille ja Kokoomukselle. Kaikissa näissä puolueissa ja erityisesti Vihreissä on liberaali ryhmittymä, joka on enemmän arvoliberaali kuin talousliberaali.
Hyvää kesää!
...kommenteissasi toteamastasi.
Juuri äsken uutisissa Eero Heinäluoma kyllä kiitteli keskustan puoluekokouksen antaneen tukensa hallituspolitiikalle niin, että minua Vanhasena hieman ujostuttaisi sellainen kehuminen. Vaikka tottahan se taitaa olla; sen yhteistyön jatkumiseen kai kokouksessa nähty, kuultu ja tapahtunut ehkä eniten tähtäsi.
Kiitoksia hyvän kesän toivotuksista! Tarkoitukseni oli olla Pekanpäivien aikaan Raahessa, mutta matka sinne ja sieltä pohjoisemmaksi myöhentynee erinäisistä syistä. Mutta monta matkaa eri puolille Suomea ja erilaisiin tapahtumiinkin on kyllä edelleen kesäni ohjelmassa.
Hyvän kesän toivotukseni Sinullekin - mutta emmeköhän me sentään myös täällä silloin tällöin tapaa!
Kun olet näemmä ahminut erkonpravdaa oikein urakalla, niin pannaan nyt pätkä Hokkasta tähän väliin.
"Maalaisliiton vanhojen aikojen värikkäimpiä ja samalla tärkeimpiä kansanedustajia oli maanviljelijä Kalle Kustaa Pykälä Muolaasta, Karjalan kannakselta. Hänet murhattiin vuonna 1915.
Hautajaisissa puhui naapuri, innokas maalaisliittolainen. Hän kiitteli vuolaasti vainajaa, joka ei ollut alkuaan karjalainen eikä talonpoika, vaan Helsingistä muuttanut kirvesmies. Mutta Muolaassa hän omaksui karjalaisen talonpojan ajattelun niin lujasti, "et hää ain eppäil herroi".
Muistin jutun, kun luin Helsingin Sanomien toimittajan Seija Sartin muistokirjoitusta murhatusta veroprofessori Kari S. Tikasta. Monien kiitosten joukossa oli myös seuraava: tämä fiksu urbaani mies, poliittisilta mielipiteiltään milloin oikeistolainen ja milloin vasemmistolainen, ei koskaan laiminlyönyt tilaisuutta pilkata maalaistaustaisia keskustalaisia.
Karjalaisittain sen olisi voinut sanoa vaikkapa niin, että "hää ain pilkkas keppuu".
Pää-äänenkannattaja Suomenmaa käsitteli asiaa pääkirjoituksessaankin. Ovat siitä monet muutkin huomauttaneet.
En usko, että kyseessä oli vitsi. Tikka lienee pilkannut halukkaasti keskustalaisia, ja Sartin mielestä se oli luonnollista ja oikein. Ei kai se Helsingissä ole tavatonta.
Minusta tämän oivallisempaa esimerkkiä siitä asenteesta, joka useimmissa ns. puolueettomissa medioissa vallitsee, on vaikea löytää. Muuten ollaan puolueettomia, mutta maalaislähtöinen keskusta on poikkeus.
Maataloudesta saa elantonsa paljon alle kymmenen prosenttia keskustan äänestäjistä. Suurin osa on ihan tavallisia palkansaajia. Paljon on yrittäjiä, opiskelijoita ja sellaisia. Toinen puoli asuu kaupungeissa. Suurissakin maakuntakaupungeissa - Seinäjoellakin - keskusta tapaa olla suurin puolue, Helsingistä sillä on kaksi ja Uudeltamaalta viisi kansanedustajaa. Se on maan suurin puolue, ja sen puheenjohtaja on pääministeri.
Mutta kai se silti on uskottava, että sinipunasitoutumattomassa mediassa erilaisia ollaan ja epäilyttäviksi jäädään. Kun väri on valkoinen ja äidinkieli suomi, ei edes laki kiellä pilkkaamasta.
Ei kai muu auta kuin olla ylpeä sekä saadusta huomiosta että maalaisjuurista ja siitä, että valtaenemmistö kotimaisen ruoan tuottajista äänestää keskustaa.
Mahtaneeko kaikki pilkka olla negatiivistakaan. Olisiko kannatus ilman sitä näin mukavasti noussutkaan?"
...ole yhtään sen parempi. Yhtä "rasistinen" asenne sinulla näyttää olevan ben zyskovitseihin, paavo lipposiin sun muihin "etelän herroihin" kuin heillä sinun kaltaisiin "juntteihin".
...sanot:
>> Maataloudesta saa elantonsa paljon alle kymmenen prosenttia keskustan äänestäjistä. Suurin osa on ihan tavallisia palkansaajia. Paljon on yrittäjiä, opiskelijoita ja sellaisia. Toinen puoli asuu kaupungeissa. Suurissakin maakuntakaupungeissa - Seinäjoellakin - keskusta tapaa olla suurin puolue, Helsingistä sillä on kaksi ja Uudeltamaalta viisi kansanedustajaa. Se on maan suurin puolue, ja sen puheenjohtaja on pääministeri.
Olikohan se niin, että kaikesta juodusta alkoholista 10 % väestöstä juo puolet jos ei enemmänkin. Tämä sama sääntö pätee Kepuun. Pieni 10 %:n maatalousvähemmistö määrää reilusti yli puolet Kepun politiikan suunnasta ja substanssista. Tätä vähemmistön politiikka on eduskunnassa ajamassa porukka, josta noin joka toinen on maatalousyrittäjätaustainen ja loputkin taitavat olla vähintään läheistä sukua.
Keväällä näimme hulppean näytelmän, missä budjettiriihen sanamuodot kompensaatiosta heiluttavat hallitusrauhaa ja saivat kepulaiset täyteen paniikkiin. Timo Kalli sitten yritti anteeksipyytäen selittää sitä, kuinka tärkeä kysymys maatalous kepuväelle on ja siinä pilkunkin paikka väärässä kohdassa aiheuttaa helposti täyden hysterian.
Kepu siis pettää kannattajiensa enemmistöä keskittymällä vain sen 10 %:n asioiden hoitoon tavalla joka vaarantaa kaiken muun. Muut asiat saavat olla rempallaan, jos vain maatalouspuoli on kunnossa. En minä ainakaan voisi äänestäjä hyväksyä sellaista asioiden priorisointia, että kaikki muut asiat ovat alisteisia yhden porukan eduille. Sen ymmärrän kyllä, että 10 % äänestää Kepua. Oikea koko luokka olisikin sen perusteella 2-5 %Nn kannatus koko maassa. Tämä lähentyisi sitä tasoa, mikä muualla Euroopassa on ollut.
maataloustavoitteet poikkeaa kokoomuksen vastaavista? Siinä täytyy olla suuri ero, kun tuo sinun vaahtoaminen on noin kiivasta?
>>>Ja juuri sitä ihmettelen, kun pidän sitä aika lailla järjenvastaisena. Ja muualla länsimaissa on toimittukin järjellä eikä tunteella. Vai pitäisikö sanoa uskolla, sillä uskontoon kai kepulaisuus meillä pitäisi rinnastaa.
...tuolta kannalta, kun mielestäni ihan totta on tuo:
>> asukkaat saivat televisiosta kuulla jatkuvasti muutamien demarien ja kokoomuslaisten suusta kommentteja, kunka he kuppaavat aluetukiaisina helsinkiläisten rahat jne. > Esimerkiksi useimmissa länsimaissa niin sosialidemokraateilla kuin konservatiivipuoluellakin on vakavissaan tehty ja tosissaan ajettu aluepoliittinen ohjelma
Siinä on todella suuri ero eikä se ole riippuvainen minun vaahtoamisistani. Kokoomukselle maatalouskysymykset eivät olleet EU-neuvotteluissa mikään kynnyskysymys. Puolueessa ymmärrettiin, ettei maatalous voi määrätä koko kansan kohtaloa. Kokoomus ei ole myöskään koskaan joutunut sellaiseen paniikkiin maatalouskysymyste vuoksi, mihin Kepun pienemmästäkin pilkunviilauksesta joutuu.
bilderber kokouksessa....
vaihka kuinka olisit rappari.
ei sinne oteta kaikkia.
Eri mieltä olen kokoomuksen puoluekokouksen luonteesta. Se oli tyypillinen oppostiopuolueen puoluekokous ja kokoomusmummot kuolasivat lemmekkäinä Jyrki Kataisen päälle niin, että Jyrkiä varmaan inhotti.
Näkemyksesi keskustan puoluekokouksen luonteesta ja sen tärkeimpinä pitämistä asioista on jokseenkin oikea. Siihen et kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, että kentän kuohunta lakaistiin maton alle, ja monet kädet jäivät nyrkkiin taskuissa, ja seuraavassa puoluekokouksessa ne otetaan sieltä esiin, jos Kelmi-Korhonenkaan ei pysty kepulle vaalivoittoa junailemaan. En usko niin tapahtuvan. Silloin niistä nyrkeistä saa Vanhanen ja Korhosenkin ura puoluesihteerinä saattaa jäädä lyhyeksi.
"Huomaan Mpp:n toisaallakin ja myös ainakin Jaban, ja Neutraalitarkkailijan tehneen hyviä avauksia ja kirvoittaneen myös hyviä puheenvuoroja. Ehkä tämä esitykseni sopii niitä täydentämään. Kepulaiset näkyvät jostakin syystä pidättyneen arvioinneista – paitsi C-K, jonka ”arviointeja” ei voitane pitää puolueen enemmistöä edustavina."
Minäkin ihmettelen kepun täkäläisten äänitorvien vaikenemista. Oiva Härkönen ei kai ole vielä varma, mitä hänen pitäisi sanoa (Vanhasen puolesta vai häntä vastaan) ja Ristimäelle Vanhasen saamat yksimieliset jatkot olivat mykistyttävä järkytys. Keris on yrittänyt jotain sanoa, mutta hänen tarkoituksensa jää epäselväksi, kun hänen aaltopituudelleen en pääse enkä halua päästäkään.
Kirjoituksesi oli hyvä, vaikka olikin tälle areenalle kovin pitkä.
Keskusta mainostaa itseään aina tilaisuuden tullen sillanrakentajaksi tarkoittaen kai oikeiston ja vasemmiston välille. Viikonloppuna nähdyn valossa sillanrakentajasta ei ole tietoakaan vaikka Vanhanen Arto Paasilinnan siltainsinööri Jaatista muistuttaakin - tosin vain naissuhteillaan.
Korhosen valinta tarkoittaa kaksinaamaisuuden paluuta, sillä ei kepu vieläkään kaupunkiäänestäjien harhauttamista lopeta, tulemme hurskaista lupauksista huolimatta kuulemaan taas sellaista vaalipopulismia jota vain kepu osaa. Hyssälän ja Jäätteenmäen puheet viime vaalien alla on syytä pitää muistissa kun analysoi tulevia.
Korhosen myötä sillanrakentajasta tulee väliinputoaja, kepu ei kykene uudistumaan nykyajan vaatimusten mukaíseksi eurooppalaiseksi puolueeksi, se jää tukemaan vähemmälle sivistykselle jääneen kansanosan kansainvälistyspelkoja, toimimaan maaseudun asialla, jarrutamaan uudistuksia ja jatkamaan tukien haalimista ydinkannattajiensa tarpeisiin.
Mene katkaisuhoitoon.
>> kepu ei kykene uudistumaan nykyajan vaatimusten mukaíseksi...
Tässä vaaditaan että puolueen pitäisi olla ulkoaohjautuva? Mitäs hienoa ulkoaohjautuvuudessa on?
>> jää tukemaan vähemmälle sivistykselle jääneen kansanosan kansainvälistyspelkoja
Tarkoitatko etteivät paljon sivistystä saaneet voisi tuntea pelkoja nykyistä kansainvälistymiskehitystä kohtaan? Kyllä voivat, ja tuntevatkin. Sanoisin että nimenomaan ne kaikkein sivistyneimmät.
>> toimimaan maaseudun asialla
Eikö siis maaseutu tarvitse puolustajansa?
>> jarruttamaan uudistuksia...
Kerropa noin sosiologisesti perustellen mitä vikaa ihmisten luontaisessa muutosvastarinnassa on? Entä onko se psykologisesti terve vai epäterve reaktio? Vai tarkoitatko että olisi olemassa jokin eturyhmien edut absoluuttiseen arvojärjestykseen asettava kriteeri, jonka perusteella yksien "uudistukset" muuttuisivat kaikkien välttämättömyyksiksi? Sellaista ei nimittäin ole -- ja demokratiassa ihmiset saavat järjestää elämänsä omien toiveidensa eikä kepututkijoiden sekavien ennakkoluulojen mukaisesesti.
>> jatkamaan tukien haalimista ydinkannattajiensa tarpeisiin...
Ja mitähän pahaa jakopolitiikassa noin periaatteessa on? Väitätäkö että vapaaksi päästetyt markkinat järjestävät elämämme niin että kaikilla on hyvä olla? Jos haluat yövartijavaltiota, se on ideologinen ja äärimmäisen tyhmä valinta, jota vastaan tuskin pystyy älyllisellä tasolla argumentoimaan. Se on sitten uskontoa, ei ajattelua. Yövartijavaltiosta on siihen sunntaan toteutuneita malleja. Niitä voi osuvammin kuvata vartija- ja yövartijavaltioiksi.
(-;
Ei minkään puolueen pidä olla ulkoaohjautuva, mutta sen pitäisi kuitenkin osata ottaa ulkoiset tekijät huomioon ja sovittaa Suomen etu niihin.
Kepulainen muutosvastarinta perustuu siihen harhaluuloon, että pärjäisimme omillamme omaehtoisesti. Jos tavoittelemme länsimaista elintasoa, mihin näyttäisi olevan aika yleisesti halua, ei maan politiikkaa voi perustaa muutosvastarintaan tai impivaaralaiseen maaseudun puolustamiseen. Monet muut kuin keput näkevät EU:n ja globalisaation mahdollisuutena kohottaa tuota elintasoa tai ainakin olla mukana joukossa, jonka elintasokehitys ei tipu jonnekin itäisen Euroopan maiden tasolle. Tämä ei tarkoita, että globalisaatioon pitäisi rynnätä ehdoitta. Pohjoismaiset yhteiskunnat ovat melko hyvin varustautuneet kansainvälistymistä varten, koska nämä yhteiskunnat kuitenkin perustuvat oikeudenmukaisemman tasajaon periaatteelle kuin uusliberalistiset talousopit täysipainoisesti omaksuneet maat. Toki tästä pitää jatkossakin kantaa huolta, mutta tuskin niin, että käperrytään johonkin lintukotoon pois pahan maaulman katseilta.
Ydinkannattajajoukon tarpeiden tyydytys on Kepun kohdalla myös pysähtynyttä ikimuistoisten etujen vaalimista. Mitään kehityspolkuja ei uskalleta lähteä taapertamaan, mitä nyt käytävä keskustelu kuntauudistuksestakin paljon kertoo. Työväestön osalta muutoksia on tapahtunut ja muutosvastarintaa on sielläkin esiintynyt, mutta jälkeenpäin arvioiden olisi ollut onnetonta, jos me olisimme ehdoin tahdoin tukien avulla pyrkineet säilyttämään laajan vaatetusteollisuutemme ja kainemaailman lakanakutomot. Kaupungeissa on ollut valmiutta kehittyä uusille urille ja luoda sitä varten koulutusvalmiuksia.
Voi tietysti sanoa, että on kouluttauduttu yritysmaailman ehdoilla ja niiden tarpeita varten varten. Tämä on yksisilmäinen totuus, sillä elintasomittarit kertovat muuta. Koko kansan elintaso on selvästi kohonnut esim. 50- ja 60-luvuilta. Tällaista kohoamista ei olisi tapahtunut, jos Kepu olisi saanut jurnuttaa impivaaralaisella raviradalla tasatahtia vuodesta toiseen.
Kukaan ei käperry lintukotoon ellei koe uhkaa ympärillään. Se että ihminen käpertyy muutosvastarintaan on merkki siitä että täytyy suojautua pahaa maailmaa vastaan. Se että maailman paha on todellista pahuutta ilmenee mm. siinä että laillasi modernin edistyksen puolesta saarnaavien ihmisten joka toinen lause on korulause hyvinvoinnin puolesta ja joka toinen nyrkinisku jokopolitiikkaa vastaan.
Päinvastoin kuin luulet, hyvinvointiyhteiskuntien siosäinen kahtiajakautuminen ei ole mainostamasi kehityksen vaikutuksesta vähenemään vaan lisääntymään päin. Noin kolmeenkymmeneen vuoteen kaikkein köyhimmän kansanosan reaalinen elintaso ei ole noussut. Kun saarnaa kehityksen ja edistyksen puolesta älä jätä mainitsematta että tätä länsimaista hyvinvointia ei ole tarkoitettu kaikille. Äläkä kuvittele, että tulonjaon epätasaisuus on jokin kauneusvirhe joka ei kuulu itse systeemiin siihen sisäänrakennettuna ja sen olennaisena -- aina asennatasolle asti ilmenevänä -- ominaisuutena.
Seppo Ahti piruili kerran Vesa-Matti Loirin Leino-tulkintoja kuunnellessaan että mitenhän tuskaiseksi Loiri vielä kehittyykään kun vielä tulkinnoissaan kehittyy. Samanlainen ongelma taitaa olla teillä jotka saarnaatte kehitystä kehityksen vuoksi ja edistystä edistyksen vuoksi. Mitenhän hienoksi tämä länsimaisen ihmisen elintaso vielä kehittyykään kun se oikein kehittyy? Kuinka monet saavatkaan nauttia ja jos minkälaisista ihanuuksista vielä. Ahh, sitä onnen määrää ja täyteyttä. Sen puolesta kannattaa kyllä paistä taittaa -- ja kaikkia surkeita muutosvastarintaan käpertyneitä kepuloisia kurittaa!
Vai olisiko niin ettei noissa tavoitteissa olekaan mitään niin loistavaa ajattelua tai edes aina tervettä järkeä takana, mutta muutosvastarintaan käpertyneiden kepujen nuijiminen sa vasta hauskaa on. Ettei tässä markkinoiden yhä määrätietoisemmin ohjaamassa kulutusyhteiskunnassa mikään inhimillinen välttämättä saa sijaa, mutta ovathan isku- ja mainoslauseet hienoja! Ja tuskinpa se suuri enemmistö, suuri jäljestätulevien lauma, muuta tosiasiassa tarvitseekaan kuin teknisiä leluja ja tissiviihdettä? Nimittäin, nehän ovat ne markkinaehdot, joilla kootaan se raha, jolla kaikki sosiaalisesti tarpeellinen ja välttämätön siinä ohessa tuotetaan. Jos tuotetaan, ja kelle nyt sitten tuotetaan. Ja harjoitetaan sitä inhottavaa jakopolitiikkaa näille impivaaraansa käpertyneille kepuillekin. Että saadaan kehitysalueenkin pöytään coca-cola porisemaan?
... niin kehnoin kaikista on yhteiskunta."
[Arthur Schopenhauer (1788 - 1860), saksalainen filosofi]
On kiintoisaa havaita, miten Keskustan puoluekokous näyttää kirvoittavan etenkin aseveli(sosialisti)rintaman kielenkantoja! Omasta mielestään ja toiveissaan - haaskalle - ovat rientäneet niin demarit kuin muutkin porvarit. "Mielipidepankkikin", jolta joskus olen havainnut syntyneen yli puoluesidonnaisuuksien ja -vihamielisyyksien kantavaa analyyttisitäkin ajateltavaa, näkyy regressoituneen aitovarhempileskisläisyys- ja myöhempipitsinkiläisyysasetelmiin.
Nyt "Mielipidepankin" humalhuuruiset prosenttivertailut alkavat olla kutakuinkin samaa tasoa kuin toisen hengenheimolaisensa "kepututkijan" taannoiset vertaukset, jossa NATOa verrattiin "turvallisuuspalveluja aseinatuntevasti antavaan" vartiointiliike STV:hen eli nykyiseen Securitakseen - tai vastaavasti syvän Pohjanmaan herännäiseporvarinimimerkkiin "mvv", jolle Suomen NATO-jäsenyys olisi kutakuinkin sama asia kuin kuuluminen "maamiesseuraan"!
Luulenpahan vain, että niin "Mielipidepankkia" kuin "keputtukijaakin" huolestuttaa enemmän kuin pelko siitä, että Jarmo "Kelmi" Korhosen puoluesihteeriyden myötä keskusta muka palaisi "aitovierille" se, että (ainakin keskustan ja vasemmistoliiton Martti Korhosen puheenjohtajaksinousun myötä myös vasemmistoliiton) politiikkaan ovat aidosti palaamassa myös sellaiset painotukset, jotka aina Harri Holkerin "hallittu rakennemuutos" -hourailuista lähtien ovat olleet peräti vähäisiä kotimaan politiikassa. Ja nimenomaan demarien kannalta tilanne lienee kaikkein hermostuttavin: rahvas niin taajamissa - vaikkapa Voikkaalla, Ylöjärvellä, Lahdessa, Kontiolahdella etc. - kuin takametsäisimmilläkin alueilla saattaa vähitellen huomata, miten kansan (syvien rivien) vastaista politiikkaa tässä tasavallassa on vuosi(kymmen)tolkulla noudatettu! Tuloerot ovat nimenomaan Paavo Lipposen (sd.) pääministerikausista lähtien kasvaneet hyvätuloisimman kymmeneksen - ja kärjistettynä hyvätuloisimman tuhanneksen - eduksi tavalla, josta ei kunnian kukon luulisi työväenliikkeen miehille ja naisille laulavan.
"Pari piirua ihmisen suuntaan" saattaa viedä Eero Heinäluomankin (sd.) vallankäytöllisen tiensä päähän yllättävän nopeasti, jos ja kun kansa huomaa, ettei "keisarilla ole vaatteita ollenkaan". Tarkoitan sitä, että avoimen uusoikeistolainen eli sisällöltään sinipunapolitiikka saattaa hyvinkin muodostua demareille helvetin esikartanoksi: samanmoista "köyhiä kyykyttävää" politiikkaa pystytään toki maassa harjoittamaan ilman demareitakin, tuossa Jyrki Kataisen ja kumppaniensa kovasti haaveilemassa porvariyhteistyössä. Kansan valtaenemmistön - siis niin kaupungeissa kuin maallakin asuvien - kannaltahan kaikkein surullisinta on ollut juuri se, että sisällöltään aivan samaa politiikkaa pystytty harjoittamaan vuosikaudet niin sinipunan kuin punamullankin merkeissä.
Mitenhän se ajanlaskumme alkuvuosikymmeninä elänyt faabelikirjailija Phaedrus sanoikaan sattuvasti:
"Kun vallanpitäjät vaihtuvat, merkitsee se köyhille vain nimien vaihtumista."
Olen joistakin yhteyksistä tullut ajatukseen, että niin "JormaKKorhonen" kuin meikäläinenkin, on kuitenkin antanut "henkisen tukensa" perinteisten punamultapuolueitten muodostamalle hallituspolitiikalle. JKK on sitä jopa varsin ylistävästi kehunut - ja kaiketi minä yhtä paljon kritikoinut. Mutta kuitenkin...
Mutta kovin epäanalyyttista ja jälkijättöistä - lienee palattava sinne aikaan ennen Kekkosen ensimmäistä presdienttikautta eli yleislakon 1956 aikoihin - on "JormaKKorhosen näkemys yhteiskunnallissita perusrisiriidoista:
"- - Arvostan kyllä kotimaisen ruoan tuottajia ja olen lähes 20 vuotta ollut heidän palveluksessaankin ja mielihyvin suon kepun edelleen jatkavan heidän etujensa ajajana. Mutta kepukaan ei pysty palvelemaan tasapuolisesti kahta herraa, ruoan tuottajia ja sen nauttijia.
Eri järjestöt ne ovat työnantajilla ja työntekijöilläkin; kepu yrittää olla vähän molempia, mutta oikeasti pystyy olemaan vain toista. Se minua hieman sieppaa, että se pystyy niin härskisti hämäämään aivan liian monia. Olemmeko me suomalaiset todellakin jotenkin tyhmempiä, helpommin höplästä vedettäviä kuin muut eurooppalaiset? Jos olemme, lienemme silloin kepumme ansainneet.- -"
"JormaKKorhosen" mielestä yhteiskunnan perusristiriita näkyisi olevan ruuan "tuottajien" ja ruuan "nauttijoitten", mitä tuskin voi muuta kuin ihmetellä, kun itse kukin sangen hyvin tietää, että maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavan osuudella ei tässä tasavallassa ainutkaan puolue - vaikka saisi siltä väestönosalta kaikki äänet - puolue voisi toimia kuin peräti marginaalissa. Suosittelisin perehtymistä kekkoshisthorinoitten ohessa ja lisäksi myös sosiaali- ja taloushistoriallisiin kirjoihin, joiden aikasarjoista hyvinkin nopeasti muutamat perusasiat saattaisivat avautua lukemattomammillekin miehille.
"Kepututkijalle" - hänenhän ei kaiketi tarvitse kokea "vähemmälle sivistykselle jääneen kansanosan kansainvälistymispelkoja" - talous- ja sosiaalihistoriallisten tosiasioiden avautuminen luulisi olisi sen verran selvää, että tietolähteeksi saattaisi löytyä Arto Paasilinaa parempiakin ja avartavampiakin kansan- ja yhteiskunnan kuvauksia - ja jopa aivan samasta suvusta!
"Kepututkijan" dilemma lieneekin siinä, että hän itse on jäänyt juuri sinne "korkeakouluopintovuosikymmentensä" taisteluhautoihin; ja sama päähänpinttymänomainen bunkkeroituminen, joka vaivaa niin "kepututkijaa" kuin syvän Pohjanmaan porvarisnimimerkki "mvv:täkin" asennoitumisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin valintoihin, vaivaa heitä myös yleisen yhteiskuntapolitiikan yhteistyösuuntauksia arvioitaessa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017066829
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017152237
PS. Puoluesihteeriksi Keskustan 100-vuotisjuhlakokouksessa Oulussa viikonvaihteessa äänin 1145 - 773 valittu Jarmo Juhani "Kelmi" Korhonen on syntyjä syviäään muuten tunnetusti sosialidemokraattisen työläisperheen poika Pohjois-Karjalasta eli Joensuusta. Hän jos kuka lienee jo äidinmaidossa imenyt itseensä perinteisiä rahvaanrintaman "arvoja", siis varsin paljon myös muita kuin vain - jos ylipäänsäkään - korsimoita!
Siksi minun oli ja on tuon nimenomaisen puoluesihteerivaalin tuloksen suhteen varsin helppo olla peräti iloinen. Olinhan jo monissa muissa(kin) yhteyksissä julistanut myös näillä kapi(ai)silla saiteilla, että...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016983866
... joten senkin vuoksi, "vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa", että myös entinen ja kaiketi aika nykyinenkin aktiividemari "JormaKKorhonen" jaksaa antaa rakentavan panoksensa myös sisällöltään ja tavoitteiltaan rahvaanrintaman hallituksen (jatko)työskentelymahdollisuuksille. Silloin jos koskaan meistä punamultamiehistä (?!) voisi - tuon otsikon tilanteen korjaamisaskareissakin - olla ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017045264
Eteen saattaa tulla hyvinkin tilanteita, joissa olisi hyväksi kyky tehdä ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017067870
Jotenkin tässä Timon vastineessa näkyy Matti Putkosmainen omaoppiminen. Syvällä bunkkerissa hankittu, punavärillä kirjoitettu, kepulaisuuteen verhottuna.
Ajatukset eivät ole tältä vuosisadalta. Voikkaan, Ylöjärven ja muidenkin työmiesten etua ei ajeta sementoimalla vanhaa vaan löytämällä uutta työtä tehtäväksi tai tekemällä vanhaa uudella tavalla, tuossa niin Lipposen kuin Vanhasenkin hallitukset ovat kaikesta huolimatta onnistuneet. Tuloerojen kasvun perimmäinen syy löytyy 90-luvun alussa päättyneen kilpailusta vapaan idänkaupan aiheuttamista ongelmista teollisuudessamme, joka näkyy rakenteellisena työttömyytenä ja sitä kautta sen GIN kertoimenkin kasvuna. Toki ylilyöntejä johdon optiopalkitsemisessa on tehty, mutta ne yksin ei selitä tuloeroja.
Avaaja Korhosenkin siteeraama ”keskustan jäsenet ottavat politiikan enemmän tosissaan kuin muut, joskus liiankin tosissaan”. sopii myös Timoon, joka iloitsee taantumuksellisten voimien paluuta edistyksen riemuvoittona luullen tosiaankin 70 luvun bunkkereineen olevan vielä täällä ja sillä tavalla edistettävän niin rintamaiden työläisten kuin takametsien miesten asemaa.
Taantumus, jota Timo itsekin edustaa, on osa sitä muutosvastarintaa joka ylläpitää myös kepun ansiotonta kannatusta. Nyt pitää puolueidenkin, kepu mukaan luettuna, ymmärtää maailmaa Impivaaraamme laajemmalti pitääkseen maamme kaikki kolkat asuttuna ja tuottavassa työssä.
Kepuongelma on nimenomaan humalhuuruinen maata viistävässä takanojassa taapertaminen.
On kaksi asiaa. Toinen on se, mitä työtä maassa tehdään ja toinen se, miten tuon työn tuotot jaetaan. Jälkimmäisen suhteen minulla tuskin on kanssasi suurta erimielisyyttä. Työn tuotot pitää jakaa niin oikeudenmukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaisten tuloeroja ei ole syytä kasvattaa suhteettomasti. Kenenkään todellinen työpanoshan ei voi monikymmenkertainen jonkun toisen työpanokseen, jos kaikille annetaan mahdollisuus työntekoon. Köyhyyttä ja sen mukanaan tuomaan irrallisuutta, kansalaisten kahtiajakautumista vastaan tulee politiikan keinoin taistella.
Mutta siitä, mitä työtä Suomessa tulee tehdä, lienemme aivan eri linjoilla. Minun käsitykseni on se, että täällä tulee panostaa osaamiseen, hyväkatteisiin töihin. Toki tarvitsemme myös paljon kotimarkkinoille suuntautuvaa palvelutuotantoa, jota pitää arvottaa suhteessa elintasoomme eli maksukykyymme. Mutta sukankutomoja, lankakehräämöjä, huopatossutehtaita, banaaniviljelmiä ja syvän meren kalastusta emme tarvitse. Kansainvälisen työnjaon periaatteella voimme ostaa muualta nämä tuotteet. Emme myöskään tarvitse ylenpalttista maataloutta, koska se kuuluu myös näihin huonosti menestyviin aloihin. Varsinkaan emme tarvitse maatalousylituotanto ja tuskin tarvitsemme sellaista tuettua ohranviljelyä, jonka päätavoitteena on kaljanjuonnin edistämien. Siis juuri se humalhuurteisuus. Ottakaamme siis mieluummin maksimaalinen hyöty osaamisesta ja jakakaamme potti, siis se suurempi potti sitten sopivalla jaolla kaikkien kesken.
Kepulainen maatalouspolitiikka ei ole mitään sosiaaliturvapolitiikkaa kuten Oivakin on täällä niin usein todistanut. Maatalouspolitiikka on ollut jakoa hyväosaisille. Toki keskittymisestä osaamiseen voi seurata erilaista dynaamista liikettä. Väestö on kuitenkin liikkunut maassa ennenkin ja sopeutunut sitten uusille asuinsijoilleen. Joskus muunnoin liikuttiin riistan perässä ja käytiin huuhtomassa Lapin joissa kultaa. Nyt liikutaan kohti yritystoiminnan keskittymiä. Ne eivät tule Impivaaran odottavan luokse, vaan niiden luokse on itse lähdettävä. Tätä lähtemistä Kepu pyrkii kaikin tavoin estämään.
Tekeminen ja jakaminen noin talousopin suunnasta eivät voi olla eri asioita.
Tarkoitan, että tässä maailmassa ei missään maassa missä hallitus on tunnustanut tuota "ensin on tehtävä, vasta sitten syntyy jaettavaa" -oppia, ole koskaan päästy siihen jakovaiheeseen.
Sitä ei tuossa opissa käytännössä ole.
Siksi jakopolitiikka on niin äärimmäisen tärkeää. Jos sitä meillä vielä hieman on , siitä on pidettävä kiinni. Mutta juuri tuolla opilla siitä ei ole pidetty missään kiinni.
Silmät kannattaisi avata. Sinunkin. Ihmisten normaaliin itsesuojeluun kuuluva muutosvastarinta voidaan helposti kumota tarjoamalla ihmisille turvallisuutta. Jos tarjotaan "kehitystä" josta kukaan ei mene takuuseen mihin se johtaa, totta kai muutosvastarinta on luonnollinen reaktio.
Jakopolitiikkaa ei voi olla ilman jaettavaa.
Jostakin jaettavan on synnyttävä, tyhjää on mahdoton jakaa. Jaettavaa tulee vientiteollisuuden tuotteista ja alkutuotannosta, meillä lähinnä metsästä ja kaivoksista, jonkinverran maataloudestakin, Viennillä saamme sitä ylijäämää jolla hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään. Palvelut eivät lisää vaurauttamme, niissä vaan kierrätetään olemassaolevaa.
Meidän kaltaista jakopolitiikkaa ei pohjoismaiden ulkopuolella ole koskaan ollutkaan, joten muualla ei ole mistä olisi edes pidetty kiinni. Pohjoismaista Norja voi ylläpitää jakopolitiikkaa öljytuloilla, Ruotsi vahvalla teollisuudella kuten Suomikin, meidän on siis pidettävä teollisuus maassamme, muutoin hukka perii.
"Humalhuurussa" tavataan kyllä useimmiten olla vankassa joskaan ei kovin tukevassa etunojassa, jolloin "taapertaminen" ei juurikaan onnistu, ei ainakaan kovinkaan hyvin...
Sitä olen arvellutkin, että "miten tuon työn tuotot jaetaan", ei erota "Mielipidepankin" ja omaa näkemystäni kovinkaan suuresti. Siitä olen toki iloinen, että näillä kapi(ai)silla kepu-saiteilla tasa-arvon ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lippua jaksaa hulmuttaa joku aivan aidolta vaikutava "vorssanaikainen" demarikin. Elossa olevista hengenheimolaisistaan kun en satu mieleeni palauttamaankaan kuin yhden sangen nuorukaisiässä olevan potentiaalisen ja toisen jo varttuneessa miehen iässä olevan kuntatason vaikuttajan....
Siksi yhdyn tuohonkin, mitä "Mielipidepankki" toteaa: "Köyhyyttä ja sen mukanaan tuomaan irrallisuutta, kansalaisten kahtiajakautumista vastaan tulee politiikan keinoin taistella."
Toivon hänelle mitä suurinta menestystä - ja muuallakin kuin vain näillä kepusaiteilla - yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pyrinnöissään. Kahdeksana Lipposen (sd.) hallitusvuoden ajanjaksona "Mielipidepankilla" ei tosin tuntunut olevan pyrinnöissään kovinkaan kummoista menestystä, sillä juuri silloinhan tuloerojen kasvu lähti varsinaiseen laukkaan. Pienen stagnaation äveriään eliitin elinmahdollisuuksien roimassa parantamisessa muodosti eduskuntavaalitulos vuonna 2003 ja sen jälkeen rutistettu yli 50-liuskainen hallitusohjelma. Muutamien vallankäytöllisten sattumuksen seurauksena kyseistäkin - tasa-arvopolitiikan kannalta toki sangen vähäistä mutta aiempaa toki parempaa - ohjelmaa on Vanhasen (kesk.) pääministerikaudella toteutettu niin sailaan sinipunaisesti, että tuloerot - ja siinä sivussa lapsiperheiden ja myös muiden syrjäytettyjen ryhmien - ja köyhyys ovat jatkaneet kasvuaan.
Mistähän tähänkin hätään nyt sitten keksitään ne kansan kahtiajakautumista ehkäisevät "politiikan keinot", kun rahvas saa kylmää kyyytiä aivan siitä huolimatta hallitseeko maata Ahon-Viinasen keskusta-oikeisto-komento, Lipposen sinipuna-komento tai Vanhasen punamultakomento?
"Mutta siitä, mitä työtä Suomessa tulee tehdä, lienemme aivan eri linjoilla", arvelee "Mielipidepankki". Ja jos tilannearvion asemoi tavalla, jota "Mielipidepankki" hervottomasti hervotellen asettaa, taatusti eri mieltä ehtii olemaan vaikka itsensäkin kanssa!
"Minun käsitykseni on se, että täällä tulee panostaa osaamiseen, hyväkatteisiin töihin. Toki tarvitsemme myös paljon kotimarkkinoille suuntautuvaa palvelutuotantoa, jota pitää arvottaa suhteessa elintasoomme eli maksukykyymme", ei liene sinällään peräti harhainen käsityskanta. Mutta sitähän tässä tasavallassa lienee tehty ainakin Esko Ahon (kesk.) hallituksen ohjelmallisesta "tietoyhteiskunta"- suuntautumisesta lähtien.
Yksinomaan "informaatiointensiivisyyteen" ja/tai 2sisällöntuotantoon" tmv. "studiointiin" pohjaavalla strategialla ei nyt kuitenkaan näytä päästyn tämän parempaan yhteiskunnalliseen olotilaan: makrotaloudelliset luvut saattavat ja näyttävätkin sinällään sangen hyvilät, mutta kansan (syvien rivien) parissa "itku ja hammastenkiristys" on yhtäi jatkuvaa!
Jospa - Ari Ojapellonkin tutuksi itsensä ilmaisema - "Mielipidepankki" itse tykönään hieman arvioituttaisi, mitkähän alat ne mahtavatkaan olla ns. "hyväkatteisia"? Ja minkäkinmoisten yhteiskunnallisten pelastus- ja/tai avitusoperaaatioiden jäljiltä. Ent. Sonerako, joka hassasi pelkkään (Saksan) ilmatilaan enemmän euroja kuin ehdittäisiin kauhoa edes muutamassa vuodessa vaikkapa - NATO-operaatioihin eli aluepuolustushankkeisiin 5000-6000 kilometrin päässä kotitanhuvilta?
Muutama tilikausi sitten informaatioalaa huomattavasti "hyväkatteisempi" toimiala oli muuten "siistintä- ja vastaava avustava kiinteistönpitotoimi", jota edustavat esimerkiksi yhtiöt nimeltä ISS, SOL-siivous, L&T ja vastaavat. Ja minkäköhän vuoksi? Etupäässä siksi, että työvoimakustannukset on pidetty todella alhaalla - kiitos mm. sailaan sinipunakomennon, jossa esitoten valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) itse kunnostautui jo Rakennushallituksen liikelaitostamisessa ja sitten yhtiöittämisessä Engeliksi, ja ihan muitten kuin omilla housuillaan tuleen siivoojamummot istuttaen...
"--Mutta sukankutomoja, lankakehräämöjä, huopatossutehtaita, banaaniviljelmiä ja syvän meren kalastusta emme tarvitse. Kansainvälisen työnjaon periaatteella voimme ostaa muualta nämä tuotteet", kiihdyttää itseään varsinaiseen vimmaan "Mielipidepankki", jolle teknologiauskon lisäksi lienee mainostoimistovuosinaan siunaantunut myös melkoinen määrä WTO-uskoa. Kannattaisi ehkä lukea vähän enemmänkin - ja ajatuksella - ent. kollegansa Ari Ojapellon ajatuksia ja analyysejä...
"--Kepulainen maatalouspolitiikka ei ole mitään sosiaaliturvapolitiikkaa kuten Oivakin on täällä niin usein todistanut. Maatalouspolitiikka on ollut jakoa hyväosaisille", uhoaa "Mielipidepankki", eikä taaskaan aivan väärin. Mutta tässä maassa ei ole vuosi(kymmen)kausiin ollut enää mitään "kepulaista maatalouspolitiikkaa", on ollut vain EU(tanasiaperusteista) maaatalouspolitiikkaa, joka vasta onkin sitten ollut "jakoa hyväosaisille", kuten esim. viimeisimpien sokerijuurikasratkaisujen yhteydessä saatettiin varsin hyvin todeta. Sitä "maatalouspolitiikaa" harjoitettiin myös Paavo Lipposen (sd.) isännöimällä hallitusjaksolla - ja aivan ilman "kepulaisten" avitusta!
"- -Nyt liikutaan kohti yritystoiminnan keskittymiä. Ne eivät tule Impivaaran odottavan luokse, vaan niiden luokse on itse lähdettävä. Tätä lähtemistä Kepu pyrkii kaikin tavoin estämään", kiihdyttää itseään kohti kliimaksia "Mielipidepankki". Ja mitä pitemmälle hän on kommenteissaan päässyt, sitä etäämmälle ajatuksemme toisistamme ajautuvat.
Ja luulenpa, että voin huoletta jättää "Mielipidepankin" noissa viimeisimmissä aivoituksissaan ja niiden kanssa "kepututkijan" hellään huomaan. Semmoisissa "dynaamisissa liikkeissä", joilla suomalaista infrastruktuuri puretaan teknologia- ja maailmakaupanvapaususkon varjolla, ern toki ihan ensimmäiseksi toivoisi "Kepun" olevankaan mukana ihan yhtä kritiikittömästi kuin mitä ovat esim. demarit ja porvarit - tai ainakin heidän johtonsa ja johtoelimensä.
Mielipidetiedusteluista päätellen yhtä sini- (tai puna-)silmäistä ei liene kummankaan puolueen perusäänestäjäkunta, jonka asiantilan saattavat huomata vielä ajanoloon huomata johtajansakin.
"- -Ottakaamme siis mieluummin maksimaalinen hyöty osaamisesta ja jakakaamme potti, siis se suurempi potti sitten sopivalla jaolla kaikkien kesken", ei sinällään liene hassumpi ajatus, joten "Mielipidepankin" osalta lopetan kommentaarini siihen - eli hurskaaseen uskomukseen.
"Kepututkijalle" kiitos siitä, että hänkin näyttäisi jo kriittisesti suhtautuvan - Matti Putkoseen, sinipunan demarienpuoleiseen likaisentyön sankariin!
Muistan käyneeni "keputtukijan" kanssa köyhyyskeskusteluja joskus aiemmin ja toisaalla: tyytyväisenä panen merkille, että nimimerkki lienee ainakin käynyt aiemmissa keskusteluissa, kun tuo GIN(-kerroin) - "Mielipidepankin" pelkän mallasohrailun päälle - näyttäytyy selitysteoksessaan, nyt siis tuloerojen kasvua selittävänä kuvaajana ...
Kohtalaisen ilomielin olen "osa sitä muutosvastarintaa joka ylläpitää myös kepun ansiotonta kannatusta". Toki en sitä aivan ansaitsemattomana pidä, jos kerran liki neljännes äänestysikäisestä väestöstä on tuolla tavalla "hullua"!?
"- - Nyt pitää puolueidenkin, kepu mukaan luettuna, ymmärtää maailmaa Impivaaraamme laajemmalti pitääkseen maamme kaikki kolkat asuttuna ja tuottavassa työssä", onkin sitten niin kaunis toivomus, varsinkin tuon "kaikki kolkat asuttuna" -sanonnan osalta, että voisin vaikka sulkeutua siltä osin myös nimimerkin "kepututkija" suosioon...
"Taantumuksessa(ko)" tavataan?
PS. Tuo "kako" tulkittakoon vaikka sitten kansalliseksi kokoomukseksi, koska yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä perusristiriita ja kamppailu tullee jatkossakin tapahtumaan juuri "kako"- ja jakopolitiikan valillä. Niin on vaan käyvä niin kauan kun yhteiskunnallisen tasaamisen - ja siis myös tuloerojen ja köyhyyden kasvun estämisen - toteuttamiseksi ei ole käytössä kehittyneempiä yhteiskunnallisia eli vallankäytöllisiä toimia...
Olet kyllä kulkenut silmät kiinni vuosikymmenten välillä, jos et ole havainnut sitä, että jakopolitiikalla on onnistuttu samanaikaisesti kasvattamaan jako-osuuksia, kun on teollistettu maata. Teollistumisen eteneminen on käynyt käsi kädessä jakopoliittisten vaatimusten kanssa. Täällähän suorastaan eräät kuten Jaba, kepututkija ja City-Keskusta kirkivat sitä, kuinka SAK-SDP on hallinnut liiankin kanssa suomalaista yhteiskuntaa. Ammattiyhdistysliike on saanut jatkuvasti kuulla moitteita niin porverien kuin kepulaistenkin suunnalta. Minä tulkitsen tämä aika vahvaksi näytöksi siitä, että jakopolitiikka on harrastettu teollistuvassa Suomessa.
Tämä on eri asia kuin kokoomuslainen oppi siitä, että ensin pitää tuloerojen kasvu hyväksyen odottaa, että kasvavasta kakusta tippuu murusia jokaiseen pöytään. Tämän väitteen toidsteena oleva empiria on kehnonlainen.
Kritiikkisi siis puree huonosti, koska puhumme ilmeisesti vähän eri asioista. Tai sinä tulkitset väärin luullessasi, että puollan kokoomuslaista oppirakennelmaa hyvän odottamisesta ilman sitovia lupauksia.
Jokin aika takaperin pörssi noteerattiin erikseen Nokian kanssa ja ilman Nokiaa.
Tuoreiden uutisten mukaan Suomessa on käytössä 5 280 000 matkapuhelinliittymää. Kännykässä
puhuttiin alkuvuoden aikana 1 029 miljoonaa puhelua ja lähetettiin 727 miljoonaa tekstiviestiä. Jokainen kännykän omistaja käytti kapulaansa keskimäärin yli kolme tuntia kuukaudessa. Hieman yli miljardin matkapuhelun yhteenlaskettu minuuttimäärä nousi 2 952 miljoonaan minuuttiin.
Ja kiva olisi, anteeksi kiva ei olisi tietää mitä ihmiset puhuivat. Kaiken sen on kuitenkin täytynyt olla erinomaisen tärkeää, eikä voi kuvitella että ilman sitä olisi voitu pärjäillä. Ilman noita puheluja ei nimittäin olisi syntynyt kansantalouteen sitä jaettavaa. Pörssi olisi pitänyt noteerata ilman kännykkäkajausta -- ja se olisi ollut menoa se. Joten olkaamme kaikki erittäin tyytyväisiä siihen että tuotamme korkean teknologian tuotteita joita myös hyvin esimerkillisesti käytämme. Näin kansantalouteen syntyy jaettavaa, ja sitten voidaan antaa köyhillekin köyhien almut.
Kertakaikkiaan hieno asia tämä kännykkäasia. Muistakaa puhua koko rahalla. Siitä syntyy kansantalouteen lisää rahaa. Keksikää nyt ihmeessä lisää tärkeää sanottavaa. Kansantaloutta ei pidä päästää retkahtamaan.
Paitsi ettei köyhien almuja jostain syystä enää haluta antaa. Meillä ei kuulemma nyt oikein ole varaa antaa. Kiristyvässä kilpailussa me nimittäin tipahdamme kelkasta, ellemme kiristä tuottavuutta äärimmilleen. Samaa linjaa odotetaan valtion budjetilta. Tyhjät pois sieltäkin. Jos rupeamme jakelemaan vastikkeettomia sosiaalietuuksia, huonosti käy ja heti. Eikä jakopolitiikka nyt mikään ratkaisu köyhyyteen ole. Vaan ratkaisu on "talouden toimintaedellytysten luominen ja uusien työpaikkojen syntyminen". Korkea teknologia asettaa tason korkealla, ja tarvitsemme korkeasti koulutettua väkeä jotta pystymme tuottamaan yhä korkeammalla tasolla toimivaa teknologiaa.
Mitenhän korkealle tasolle teknologiamme oikein vielä kehittyykään, kun se oikein kehittyy? Voi sitä puheenpälätyksen määrää, anteeksi, korkeatasoisen puheenpälätyksen määrää, joka pitää kansantalouttamme pystyssä! Siinä sitä syntyy sitä jaettavaa, jota on sitten hyvä jakaa tuolta eduskunnan korkeatasoisista puhepöntöistä. Ai niin, tai siis ei ole hyvä jakaa. On paha jakaa. Amerikassakaan ei jaeta, miksi meillä pitäisi.
Niin sitä päädytään sinun lähtökohdistasi siihen mihin Amerikassa ja Britanniassa on jo päädytty. Että "ensin pitää luoda jotain jaettavaa, vasta sitten voidaan jotain jakaa". Eikä siellä tähän päivään mennessä ole muuta kuin koottu sitä jaettavaa. Se on koottu hyvin harvojen käsiin. Samaa kehitystä tapahtuu Suomessa koko ajan.
Entinen Santahaminen sosialidemokraatti "JormaKKorhonen" näkyy Keskustan Oulun puoluekokouksen jäljiltäkin olevan entisessä iskussaan. Lähinnä Erkon lehdistön perin perinteisiä kommentteja siteeraillen hän on pystynyt työstämään jälkikäteen ainakin kolme kertaa pitemmän tarinan kuin Turun Sanomien kakkospäätoimittaja Aimo Massinen (sd.). etukäteen.
Kummankin tuska tuntuu olevan siinä, että osanottajamäärältään esim. demarien puoluejohtajan ja puoluesihteerin valintakokoukseen nähden kymmenkertainen valitsijakunta rohkeni Keskustan 100-vuotisjuhlakokouksessa antaa tukensa vielä "köyhän asiaakin" muistavalle puoluesihteeriehdokkaalle.
Itse en noihin Oulun kek(ke)reihin osallistunut kovinkaan kummoisesti, lauantain valinnoistakin luin tarkemmin vasta viikonvaihteen jälkeen.
Vanhasen jatko oli luonnollisesti "kirkossa kuulutettu" jo ennen kokousta. Mikään puolue tuskin lähtisi vaihtamaan pääministerin asemassa olevaa - ja gallupeissa pääministerin asemassa suurta suosiota nauttivaa - puoluejohtajaa muutamaa kuukautta ennen eduskuntavaaleja, siten ei Suomen Keskustakaan.
Näissä keskusteluissa lienee käynyt selville, että "JormaKKorhonen" on oikeisto- eli asevelidemarina erinomaisen paljon vankempi Vanhasen kannattaja ja tukija kuin meikäläinen, jonka mielestä Vanhasen (kesk.) - Kalliomäen (sd.) - Enestamin (rkp) -kolmivallankeskittymän (ja sittemmin siis Kalliomäki Heinäluomaan (sd.) vaihdettuna) politiikka on ollut uusliberalistista ja siten siis sailaan sinipunaista, jonka hedelmät eivät ole suinkaan valuneet ns. rahvaan laariin, ei sen enempää taajamissa kuin syrjäseuduillakaan. Ja miten olisikaan voinut niin tapahtua, kun punamullan valekaavussa harjoitetun politiikan sisältö on ollut kutakuinkin - siinä niin "JormaKKorhonen" kuin TS:n Massinenkin osuvat aika lailla oikeaan - uusoikeistolaisen lipposlaista eli historian pitkien perinteiden valossa peräti antidemaristista politiikkaa!
Kummallista kyllä, en jaksa uskoa sen enempää JKK:n kuin AM:nkään olevan huolissaan siitä, Jarmo Korhosen valinnalla puoluesihteeriksi, koko keskusta olisi muka "palaamassa aitovierille" tai vastaaville takamaaston alueille. Uskon, että kaikki oikeistodemarit - ja heidän vanavedessään itseään kaiketi vasemmistodemarina pitävä Massinen - ovatkin huolissaan siitä, että kun Keskusta jo olosuhteiden pakostakin tullee radikalisoimaan linjaansa vähintään pari piirua köyhän asian suuntaan, sdp:n politiikan itse asiassa sangen uusoikeistolainen sisältö tulee vääjäämättä paljastumaan sille kansaosalle, jonka on syytä työväenliikkeen ja -puolueiden perinteiden valossa odottaa aivan toisenlaista politiikkaa kuin mitä Paavo Lipposen ajoista lähtien on tässä tasavallassa harjoitettu. Painetta politiikan sisällön "vasemmistolaistamiseen" tullee demareille myös vasemmistoliiton suunnalta: Suvi-Anne Siimes on jo löytänyt kotinsa ortodoksisten markkinamiesten huomasta eikä Martilla - Korhosia, kas kummaa, hänkin - liene muuta mahdollisuutta kuin reivata tuuliajolla olleen työväenpuolueen suuntaa reilusti vasemmalle.
Joten "JormaKKorhosen" suoraan kysymyksenluonteiseen uteluun...
"- - Ilman Jarmo Korhosta meillä olisi edelleen pääministerinä Paavo Lipponen”, sanoi Kari Hokkanen eilen tv:ssa. Tuo lausunto ei ole puoltolause Korhoselle väestökeskuksissa, sdp:n ja kokoomuksen kannatusalueilla. Ja sieltä kuitenkin kepun pitäisi lisäkannatusta repiä pysyäkseen edelleen suurimpana tai edes toiseksi suurimpana puolueena.
Annelihan käänsi nyt takkinsa vauhdilla ja peräänkuulutti porvarihallitusta. Mitähän ajattelevat Timo Ristimäki ja muut vasemmistokepulaiset siitä, että heidän suuri ihanteensa, ”Lipposen ja Bushin koalitioiaikeet” paljastanut Anneli haluaa nyt kimppaan miehen kanssa, joka omassa puoluekokouksessaan vaati Suomea palauttamaan Lipposen hallitusten aikaiset hyvät USA-suhteet ja kyseli, että miksi juuri meillä lähes ainoana Euroopan maana karsastetaan Natoa?- -"
...Olenkin - kaukaa viisaasti - vastannut "Jormakkorhoselle" kaiketi jo toisaalla:
"- - PS. Toisin kuin "kepututkija" ja "mvv", taidan suhtautua huomattavan kriittisesti myös ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäkeen. Vaikka erinäisten sattumusten vuoksi jonkin verran hänen asemoitumistaan esim. "työväen presidenttiyden" aisankannattajaksi ja myös viimeisintä julkista esiintymistään oikeistoyhteistyön puolesta Oulun puoluekokouksessa ymmärtäisikin, olen näilläkin kapi(ai)silla saiteilla pitänyt kumpaistakin asiaa "huutavana poliittisena ja teoreettisena virheenä".
Toki katson asialliseksi ja tarpeelliseksi edelleenkin tukea myös Jäätteenmäkeä "taantumusta vastaan". Mutta niinhän olen ilmoittanut tekeväni myös esim. Matti Vanhasenkin suhteen. Ja koko Suomen Keskusta rp:n, demarien ja vasemmistoliiton ja luonnollisesti vihreiden ja kokoomuksenkin kanssa ja suhteen. Joten askaretta tullee riittämään..."
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017129519
- myös edelliseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017155685
Rima lerpahtaa helteellä?
...enkä nykyinenkään sosialidemokraatti, vaikka olin kyllä vuoden 1972 kuntavaaleissa sosialidemokraattien listoilla sitoutumattomana varuskunnallisena ehdokkaana ja sain noin 12-kertaisen äänimäärän tämän saitin suurieleisimmän kunnallispoliitikon äänisaaliiseen verrattuna.
Se oli melko hyvä suoritus, josta jonkin verran otan piikkiini, sillä juuri Santahaminan äänestysalueella - jossa minut parhaiten tunnettiin - kai lähes kymmenkertaistin demarien äänisaaliin edellisiin vaaleihin verrattuna. Mutta eiväthän sielläkään minua äänestäneet valaumukselliset kokoomuslaiset, joita ainakin upseereista lienee tuolloin ollut yli 90 %.
Olemmehan me Korhoset eteviä; varsinkin yhdessä asiassa olemme olleet hyvin eteviä. Joskus 1500-luvulla (vanhempia tietoja ei ole) oli olemassa vain kaksi Korhosten sukua, Savon Korhoset Rautalammin suuressa emäpitäjässä ja Kainuun Korhoset Sotkamossa, kummassakin muutama sata jäsentä.
Nyt meitä Korhosia on lähes 21 000, joten eteviä suvunjatkajia ovat esi-isät olleet, vaikka pojista on sitten polvi heikentynyt. Ja terveet genitaalit heillä on täytynyt olla, vaikka ehkä hieman huono kuulo, sillä kantasana "korho" on professori Arvi Korhosen mukaan tarkoittanut huonokuuloista.
Olisitjan tuohon listaan voinut lisätä vielä Keijo Korhosen, kun hän on minulle etäinen sukulainen, ja niin olisit saanut nyt listaamiisi Korhosiinkin kepulaiset vahvimmaksi puolueeksi. Jaa - mutta eihän se Keijo taida enää olla kepulainen. Taitaa olla hieman samanlainen individualisti kuin sinäkin, tosin amerikkamyönteisempi.
Ei kai tuo vastineesi anna aihetta enmpään. Oman näkemykseni asiasta kun olen sanonut jo avauksessa.
(Minne muuten unohdit ne minun lukuista nimimerkkini? Tämä pätkäsi taitaa olla kahteen vuoteen ensimmäinen ilman niitä!)
--Olisitjan tuohon listaan voinut lisätä vielä Keijo Korhosen, kun hän on minulle etäinen sukulainen, ja niin olisit saanut nyt listaamiisi Korhosiinkin kepulaiset vahvimmaksi puolueeksi. Jaa - mutta eihän se Keijo taida enää olla kepulainen. Taitaa olla hieman samanlainen individualisti kuin sinäkin, tosin amerikkamyönteisempi", kirjoittaa "JormaKkorhonen" kiistokirjoituksessaan, ettei olisi sen enempää entinen kuin nykyinenkään demari. Sallittanee moinen epuu. Toki olenkin häntä etupäässä luonnehtinut "sevelisosialistiksi", jolle ei sitten kovin kummoinen keikaus olekaan ilmoittaa ryhtyvänsä seuraavissa eduskuntavaaleissa "työväen presidentin" puolueen eli kokoomuksen kannattajaksi.
Siitä voin toki aivan rehellisesti todeta, että on tosi hyvät mahdollisuudet, että "taso nousee kummassakin"...
Keijo T. Korhosen näkemyksista ei nyt hänen sukulaismiehekseen ilmoittautuneella "JormaKkorhosella tunnukaan olevan kovin kummoisia tietoja. Se kaiketi johtuu siitä, että pelkästään Hannu Rautkalliota, Lasse lehtistä, L.A. Puntilaa ja ehkä vielä Arvi Korhostakin lukemalla tuksin kukaan pysyy ns. ajan tasalla.
Joten voin kyllä ilmoittaa, että tuskin kukaan on kirjoittanut Arizonan professori Keijo T. Korhosta asiantuntevampia ja samalla "kriittisempiä" kirjoituksia Yhdysvalloista ja sen ryhtymisestä terrorisminvastaisen sodan varjolla universaaliksi maailmapoliisiksi! Ja kriittisen viiltäviä kirjoituksia myös Lipposen - Jaakonsaaren -akselin vimmaisesta NATO-kiihkosta, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema sangen vastuuttomasti asetetaan kansainvälisten konfliktien kauppatavaraksi.
ilolla panen merkille Korhosen uusimmatkin linjaukset, nimittäin ainakin Jarmo Korhosen...
********************
Korhonen on nyt koko keskustan mies
tiistai 13.06.2006
Seppo Keränen
Keskustan Oulun 100-vuotisjuhlapuoluekokous valitsi viikonvaihteessa Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jarmo Korhosen uudeksi puoluesihteeriksi. Korhonen löi kilpakumppaninsa Mikko Alkion selkein lukemin 1145-773.
Eteläpohjalaiset keskustalaiset ovat syystä ylpeitä menestyksestään. Piirin puheenjohtaja Jukka Vihriälä varoitti kuitenkin heti tuoreeltaan omiaan "trossaamasta" Korhosen voitolla (Ilkka 12.6.).
Vihriälän neuvo on viisas ja oikea. Korhonen on nyt kaikkien keskustalaisten puoluesihteeri, ei vain eteläpohjalaisten. "Jarmo tarvitsee nyt kaiken meidän tukemme", Vihriälä sanoi.
Korhosella on vahva mandaatti. Hän sai tukea tasaisesti eri puolilta maata. Eteläpohjalaisten 241 äänen lisäksi hän sai muista piireistä 904 ääntä. Toinen suuri potti tuli Pohjois-Pohjanmaalta, josta Korhonen sai 223 ääntä. Alkio sai Pohjois-Pohjanmaalta 144 ääntä.
Muita vahvoja korhoslaisia piirejä olivat: Perä-Pohjola ja Lappi (103-39), Kainuu ja Pohjois-Karjala (102-32), Keskipohjanmaa ja Keski-Suomi (118-71) sekä Etelä-Häme ja Satakunta (86-31).
Myös Pirkanmaa ja Päijät-Häme menivät Korhoselle. Alkion vahvimmat alueet olivat pääkaupunkiseutu, savot, Karjala, Kymi sekä Varsinais-Suomi.
* * *
Keskusta näyttää yhä edelleen olevan melkoinen kummajainen suurelle osalle Helsingin mediaa. Maakuntien keskustaväki pääsee kerta kerran jälkeen yllättämään valtamedian.
Vielä puoluekokouspaikalta jotkut toimittajat raportoivat ennen lauantain puoluesihteeriäänestystä, että kilpa on tasan. Jotkut jopa "tiesivät" Alkion voittavan.
Heille oli joko annettu tietoisesti väärää tietoa tai sitten he kertoivat lukijoilleen, katselijoilleen ja kuulijoilleen omia toiveitaan. Eipä silti, eikös Jokereiden pitänyt taas keväällä voittaa jääkiekkokultaa, mikäli etelän median viime syksyisiin ennustuksiin oli uskominen.
Joissakin Korhosta koskeneissa jutuissa on ollut erikoista asenteellisuutta. Korhosen on esimerkiksi väitetty luvanneen kampanjassaan keskustalle "huikeaa" vaalivoittoa.
Itse en ole moista lupausta havainnut, vaikka kampanjaa yritinkin jonkin verran seurailla.
Esitteessään Korhonen asetti keskustan tavoitteeksi ensi talven eduskuntavaaleissa 24,9 prosentin ääniosuuden. Luku on 0,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin keskustan vaalitulos 2003 vaaleissa. En osaa noin niukkaa tavoitetta kovin "huikeana" lupauksena pitää. Ja eikös puheenjohtaja Matti Vanhanen sanonut Oulussa uskovansa, että keskusta voi joskus tavoitella joka kolmannen äänestäjän kannatusta.
Yhtä hämmästyttävää on ollut lukea joistakin lehdistä, että Korhonen "uhollaan" katkoo keskustan yhteistyösuhteet muihin puolueisiin. Millä ihmeen uholla? Olen ymmärtänyt, että Korhosella on ihan asialliset suhteet esimerkiksi kokoomuksen ja sosialidemokraattien vaikuttajiin.
Kokoomuksen Sauli Niinistö on ihan julkisesti kiitellyt Korhosen toimintaa äskeisissä presidentinvaaleissa. Enkä ole havainnut esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman lausuneen epäilyjä Korhosen yhteistyökyvystä.
Mistä nämä Korhosta mustaavat kirjoitukset oikein kumpuavat?
Puoluesihteerikampanjan aikana Korhosesta oli Helsingin kirkolla liikkeellä mitä ihmeellisimpiä juttuja ja väitteitä.
* * *
Joissakin kommenteissa on pyritty rakentamaan jännitettä puheenjohtaja Vanhasen ja puoluesihteeri Korhosen välille. Korhosen on tulkittu olevan eri linjoilla kuin Vanhanen. Miten lie? Molempien havaitsin Oulussa puhuvan köyhän asian hoitamisen tärkeydestä.
Tottakai herrojen retoriikassa on ollut kevään mittaan eroja. Korhonen kävi kampanjaa, Vanhasen ei tarvinnut.
Kommenteista yhden oivaltavimmista luin Aamulehdestä (12.6.), jossa kokenut politiikan toimittaja Heikki Vento kirjoitti: "Korhosen piti vain tukea punamultahallitusta, puolueen puheenjohtajaa ja Santeri Alkiota. Korhonen syötti puolueelle keskustapolitiikan pettuleipää ja kipusi puoluesihteeriksi. Korhonen pääsi puoluejohtoon Mauno Koiviston taktiikalla, jonka mukaan johtoa pitää tukea arvostelemalla sitä sen omilla teeseillä."
Korhosta on sanottu melkoisen hyväksi kampanjoijaksi. Lauantaina saatiin tästä taas näyttö. Ensi syksynä Korhonen ryhtyy kampanjoimaan Vanhaselle toista pääministerikautta.
Korhosen vaalilehdessä Niinistö luonnehti Korhosta vaaralliseksi vastustajaksi. Tätä samaa olen kuullut sosialidemokraattien suunnalta. Sosialidemokraatit toivoivatkin Alkion voittoa, jotta olisivat voineet jatkaa porvarihallituksella pelottelua.
Seppo Keränen"
Lähdelinkki: http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=8965
(-;
- sinun rimasi näkyy pysyvän niin korkealla, että hyvin pääset sen alta!