Netistä löytyi varsin räväkkä kirjoitus.
Vapaaehtoisuus seksissä ja työssä... ja seksityössä
Keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille ristiriitaisia arvioita prostituution vapaaehtoisuudesta. Joidenkin mukaan ei ole olemassakaan vapaaehtoista prostituutiota, kun taas toisten mielestä sitä saattaa jossain määrin esiintyä. Joidenkin tietojen mukaan Suomessa lähes kaikki prostituoidut ovat vapaaehtoisia.
Kun näkemykset poikkeavat toisistaan näin paljon, herää epäilys, puhutaanko samasta asiasta. Onko edes määritelty, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan?
Vallitsevan käsityksen mukaan seksi on vapaaehtoista vain silloin, kun molemmat osapuolet ryhtyvät siihen omasta halustaan pelkästään nautinnon tai rakkauden vuoksi. Epäilyttävänä pidetään jo sitä, että rinnalle tulee muita motiiveja, kuten pyrkimys saada itselle etuja seksin avulla. Kun muut motiivit tulevat tärkeimmiksi, niin tällaista seksiä pidetään moraalittomana ja vääristyneenä.
Monet tutkijat tutkivat prostituutiota siitä oletuksesta käsin, että prostituutio on vääristynyttä seksuaalisuutta. Vapaaehtoisuutta saatetaan tutkia kysymällä prostituoiduilta: "Harrastaisitko tällaista seksiä, jos siitä ei maksettaisi?" Näin saadaan tutkimustulos, jonka mukaan yksikään prostituoitu ei toimi vapaaehtoisesti.
Työelämässä vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavalla. Harva voi tehdä työtä pelkästään rakkaudesta työhön. Useimmilla tärkeimpänä motiivina on taloudellinen toimeentulo. Monilla on myös rajalliset mahdollisuudet valita oma työpaikkansa. Silti työntekijöitä ei pidetä pakotettuina. Työelämässä pidetään riittävänä, että työntekijöillä on kohtuulliset mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyolosuhteisiin ja että työantaja ei voi esittää mitä tahansa vaatimuksia.
Jos tutkija ottaa lähtökohdan, että prostituutio on toimeentulokeino, päädytään esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin prostituoiduille: "Onko sinulla muita toimeentulomahdollisuuksia? Mistä asioista pystyt itse päättämään työssäsi? Mistä asioista et pysty päättämään? Mitä haluaisit muuttaa työskentelyolosuhteissasi?" Tällä tavalla saadaan esille erilaisia seksityön vapaaehtoisuuden asteita.
Vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavoilla yksityisessä seksielämässä ja
julkisessa työelämässä, mutta seksityössä on kyse molemmista: seksistä ja työstä. Seksityön vapaaehtoisuuden tutkiminen pelkästään toisesta näkökulmasta johtaa yksipuoliseen kuvaan siitä, minkälaista seksityöntekijöiden kokema vapaaehtoisuus tai sen puute on.
Radikaalifeministisen näkemyksen mukaan prostituutiossa on kyse rakenteellisesta epätasa-arvosta, joka loukkaa kaikkia naisia. Vaikka
jotkut yksilöt sanovat toimivansa prostituoituina vapaaehtoisesti, niin he ovat kuitenkin patriarkaalisen järjestelmän uhreja, joten heidän vapaaehtoisuuttaan ei voi pitää pätevänä.
Tässä radikaalifeministisessä näkemyksessä vapaaehtoisuutta ei tarkastella yksilön mahdollisuutena tehdä valintoja, vaan se määritellään marxilaisen luokkateorian mukaan. Miehet ovat hallitseva luokka ja prostituutio on yksi hallitsemisen väline. Niinpä prostituoiduksi ryhtyvä nainen on petturi, joka on alistunut luokkavihollisen tahtoon.
Porvarillisempi näkemys painottaa enemmistön vapautta. "Haluaisitko sinä, että tyttäresi ryhtyisi prostituoiduksi?" on retorinen kysymys, joka paljastaa oleellisen. Vapaaehtoisuudessa onkin kyse enemmistön mahdollisuudesta saada elää yhteiskunnassa, jossa ei esiinny prostituutiota.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointia koskevassa Hallituksen esityksessä on todisteltu vapaaehtoisuuden puutetta ja prostituoitujen uhriutumista kaikista mahdollisista näkökulmista: vääristynyt seksuaalisuus, surkeat työolot, kasautuneet sosiaaliset ongelmat, yleinen sukupuolten välinen tasa-arvo, yhteiskunnan moraali jne. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan eritellä, miten kriminalisointi käytännössä lisäisi vapaaehtoisuutta tai uhrien ongelmien ratkaisemista.
Oikeuskäytäntö toimii päinvastaisesti. Kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna prostituoitu on lain edessä vastuullinen ja vapaaehtoinen toimija. Ruotsin mallin mukainen seksin ostamisen kriminalisointi ei muuta sitä, että prostituoitu on kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen ja ALV-tilitysvelvollinen. Seksinostoa tai paritusta koskevissa oikeustapauksissa prostituoitu ei ole asianomistaja eikä oikeutettu korvaukseen rikoksen uhrina. Ihmiskaupan uhritkin ovat uhreja vain poliitikkojen puheissa. Jopa Ruotsin poliisin käsissä he ovat useimmiten vain maasta käännytettäviä laittomia ulkomaalaisia.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei tuo prostituoiduille mitään
uusia oikeudellisia turvakeinoja eikä vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja.
Laki ei poista yhtäkään prostituoituihin kohdistetuista sanktioista,
rajoituksista tai velvollisuuksista. Riippumatta siitä toteutetaanko laki
hallituksen esittämässä muodossa vai "rajoitetussa" muodossa, ehdotettu
laki ainoastaan rajoittaa prostituoitujen vapaaehtoisuuden toteutumista.
Johanna Sirkiä
lakiasiain sihteeri
Seksialan Liitto SALLI ry
www.salli.org
Vapaaehtoisuus seksissä ja työssä... ja seksityössä
Keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille ristiriitaisia arvioita prostituution vapaaehtoisuudesta. Joidenkin mukaan ei ole olemassakaan vapaaehtoista prostituutiota, kun taas toisten mielestä sitä saattaa jossain määrin esiintyä. Joidenkin tietojen mukaan Suomessa lähes kaikki prostituoidut ovat vapaaehtoisia.
Kun näkemykset poikkeavat toisistaan näin paljon, herää epäilys, puhutaanko samasta asiasta. Onko edes määritelty, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan?
Vallitsevan käsityksen mukaan seksi on vapaaehtoista vain silloin, kun molemmat osapuolet ryhtyvät siihen omasta halustaan pelkästään nautinnon tai rakkauden vuoksi. Epäilyttävänä pidetään jo sitä, että rinnalle tulee muita motiiveja, kuten pyrkimys saada itselle etuja seksin avulla. Kun muut motiivit tulevat tärkeimmiksi, niin tällaista seksiä pidetään moraalittomana ja vääristyneenä.
Monet tutkijat tutkivat prostituutiota siitä oletuksesta käsin, että prostituutio on vääristynyttä seksuaalisuutta. Vapaaehtoisuutta saatetaan tutkia kysymällä prostituoiduilta: "Harrastaisitko tällaista seksiä, jos siitä ei maksettaisi?" Näin saadaan tutkimustulos, jonka mukaan yksikään prostituoitu ei toimi vapaaehtoisesti.
Työelämässä vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavalla. Harva voi tehdä työtä pelkästään rakkaudesta työhön. Useimmilla tärkeimpänä motiivina on taloudellinen toimeentulo. Monilla on myös rajalliset mahdollisuudet valita oma työpaikkansa. Silti työntekijöitä ei pidetä pakotettuina. Työelämässä pidetään riittävänä, että työntekijöillä on kohtuulliset mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyolosuhteisiin ja että työantaja ei voi esittää mitä tahansa vaatimuksia.
Jos tutkija ottaa lähtökohdan, että prostituutio on toimeentulokeino, päädytään esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin prostituoiduille: "Onko sinulla muita toimeentulomahdollisuuksia? Mistä asioista pystyt itse päättämään työssäsi? Mistä asioista et pysty päättämään? Mitä haluaisit muuttaa työskentelyolosuhteissasi?" Tällä tavalla saadaan esille erilaisia seksityön vapaaehtoisuuden asteita.
Vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavoilla yksityisessä seksielämässä ja
julkisessa työelämässä, mutta seksityössä on kyse molemmista: seksistä ja työstä. Seksityön vapaaehtoisuuden tutkiminen pelkästään toisesta näkökulmasta johtaa yksipuoliseen kuvaan siitä, minkälaista seksityöntekijöiden kokema vapaaehtoisuus tai sen puute on.
Radikaalifeministisen näkemyksen mukaan prostituutiossa on kyse rakenteellisesta epätasa-arvosta, joka loukkaa kaikkia naisia. Vaikka
jotkut yksilöt sanovat toimivansa prostituoituina vapaaehtoisesti, niin he ovat kuitenkin patriarkaalisen järjestelmän uhreja, joten heidän vapaaehtoisuuttaan ei voi pitää pätevänä.
Tässä radikaalifeministisessä näkemyksessä vapaaehtoisuutta ei tarkastella yksilön mahdollisuutena tehdä valintoja, vaan se määritellään marxilaisen luokkateorian mukaan. Miehet ovat hallitseva luokka ja prostituutio on yksi hallitsemisen väline. Niinpä prostituoiduksi ryhtyvä nainen on petturi, joka on alistunut luokkavihollisen tahtoon.
Porvarillisempi näkemys painottaa enemmistön vapautta. "Haluaisitko sinä, että tyttäresi ryhtyisi prostituoiduksi?" on retorinen kysymys, joka paljastaa oleellisen. Vapaaehtoisuudessa onkin kyse enemmistön mahdollisuudesta saada elää yhteiskunnassa, jossa ei esiinny prostituutiota.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointia koskevassa Hallituksen esityksessä on todisteltu vapaaehtoisuuden puutetta ja prostituoitujen uhriutumista kaikista mahdollisista näkökulmista: vääristynyt seksuaalisuus, surkeat työolot, kasautuneet sosiaaliset ongelmat, yleinen sukupuolten välinen tasa-arvo, yhteiskunnan moraali jne. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan eritellä, miten kriminalisointi käytännössä lisäisi vapaaehtoisuutta tai uhrien ongelmien ratkaisemista.
Oikeuskäytäntö toimii päinvastaisesti. Kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna prostituoitu on lain edessä vastuullinen ja vapaaehtoinen toimija. Ruotsin mallin mukainen seksin ostamisen kriminalisointi ei muuta sitä, että prostituoitu on kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen ja ALV-tilitysvelvollinen. Seksinostoa tai paritusta koskevissa oikeustapauksissa prostituoitu ei ole asianomistaja eikä oikeutettu korvaukseen rikoksen uhrina. Ihmiskaupan uhritkin ovat uhreja vain poliitikkojen puheissa. Jopa Ruotsin poliisin käsissä he ovat useimmiten vain maasta käännytettäviä laittomia ulkomaalaisia.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei tuo prostituoiduille mitään
uusia oikeudellisia turvakeinoja eikä vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja.
Laki ei poista yhtäkään prostituoituihin kohdistetuista sanktioista,
rajoituksista tai velvollisuuksista. Riippumatta siitä toteutetaanko laki
hallituksen esittämässä muodossa vai "rajoitetussa" muodossa, ehdotettu
laki ainoastaan rajoittaa prostituoitujen vapaaehtoisuuden toteutumista.
Johanna Sirkiä
lakiasiain sihteeri
Seksialan Liitto SALLI ry
www.salli.org
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.